Lahj ennakkoperinnöksi

Joskus harvoin netissä oppii uutta, kiitos siitä.
Mutta tämän vuoksihan me netin rakensimme.

Olisiko vielä viitteitä kirjallisuuteen tai lakiin?

Tässä tapauksessa kyse on hulttioperillisestä joka on saanut testaattorilta noin 100.000 tai 200.000 euron lahjat, sittemmin hyökännyt testaattorin kimppuun ketkun asianajajan Henrik Hästön avulla, vaatinut testaattorin omaisuuden pesänselvittäjän haltuun ja ylläpitänyt riitaa viisi vuotta.

Kiitos jo etukäteen.

joku vaan kirjoitti:

Joskus harvoin netissä oppii uutta, kiitos siitä.
Mutta tämän vuoksihan me netin rakensimme.

Olisiko vielä viitteitä kirjallisuuteen tai lakiin?

Tässä tapauksessa kyse on hulttioperillisestä joka on saanut testaattorilta noin 100.000 tai 200.000 euron lahjat, sittemmin hyökännyt testaattorin kimppuun ketkun asianajajan Henrik Hästön avulla, vaatinut testaattorin omaisuuden pesänselvittäjän haltuun ja ylläpitänyt riitaa viisi vuotta.

Kiitos jo etukäteen.

Lue lisää

... kun kaivannet, niin löytyyhän siellä tästäkin. Lue itse.

Suomen jäämistöoikeus I, 1999, XVI LUKU ENNAKKOPERINTÖ 4. Tahdonvaltainen järjestelmä * Ennakkoperintöä koskevan määräyksen muuttaminen (s. 480)

Jospa kuitenkin säästän vaivaasi. Siis Aarnio-Kangas:

"Ennakkoperintöjärjestelmän dispositiivisuudesta johtuen lahjanantaja ei ole sidottu kerran antamaansa tahdonilmaisuun, jonka mukaan lahja on/ei ole ennakkoperintöä. Samalla tavalla kuin hänellä on oikeus kuolemaansa saakka muuttaa käsitystään siitä, minkä sisältöisen testamentin hän haluaa tehdä, (jos ylipäätään haluaa), samalla tavalla hän voi kuolemaansa saakka muuttaa kerran ilmaisemaansa käsitystä siitä, onko hänen eläessään antamaa lahjaa pidettävä ennakkoperintönä vai ei."

nix_nax kirjoitti:

... kun kaivannet, niin löytyyhän siellä tästäkin. Lue itse.

Suomen jäämistöoikeus I, 1999, XVI LUKU ENNAKKOPERINTÖ 4. Tahdonvaltainen järjestelmä * Ennakkoperintöä koskevan määräyksen muuttaminen (s. 480)

Jospa kuitenkin säästän vaivaasi. Siis Aarnio-Kangas:

"Ennakkoperintöjärjestelmän dispositiivisuudesta johtuen lahjanantaja ei ole sidottu kerran antamaansa tahdonilmaisuun, jonka mukaan lahja on/ei ole ennakkoperintöä. Samalla tavalla kuin hänellä on oikeus kuolemaansa saakka muuttaa käsitystään siitä, minkä sisältöisen testamentin hän haluaa tehdä, (jos ylipäätään haluaa), samalla tavalla hän voi kuolemaansa saakka muuttaa kerran ilmaisemaansa käsitystä siitä, onko hänen eläessään antamaa lahjaa pidettävä ennakkoperintönä vai ei."

Lue lisää

Asia tuli selväksi minun osaltani, siitä kiitos. Kiitos myös viitteestä.

nix_nax kirjoitti:

... kun kaivannet, niin löytyyhän siellä tästäkin. Lue itse.

Suomen jäämistöoikeus I, 1999, XVI LUKU ENNAKKOPERINTÖ 4. Tahdonvaltainen järjestelmä * Ennakkoperintöä koskevan määräyksen muuttaminen (s. 480)

Jospa kuitenkin säästän vaivaasi. Siis Aarnio-Kangas:

"Ennakkoperintöjärjestelmän dispositiivisuudesta johtuen lahjanantaja ei ole sidottu kerran antamaansa tahdonilmaisuun, jonka mukaan lahja on/ei ole ennakkoperintöä. Samalla tavalla kuin hänellä on oikeus kuolemaansa saakka muuttaa käsitystään siitä, minkä sisältöisen testamentin hän haluaa tehdä, (jos ylipäätään haluaa), samalla tavalla hän voi kuolemaansa saakka muuttaa kerran ilmaisemaansa käsitystä siitä, onko hänen eläessään antamaa lahjaa pidettävä ennakkoperintönä vai ei."

Lue lisää

Tosiaan herra Aarniota en ole nähnyt, herra Kankaasta on muistikuva oikeustieteellisen speksistä jossa istuin hänen takanaan (toisessa rivissä) ja speksissä sanottiin kauhistuneena "Mutta tämähän on melkein yhtä härskiä kuin professori Kangas perintöoikeuden luennolla".

Kiitos erittäin paljon.

Itsekin olen varsin hyvä ammatissani, tosin alalla joka ei taida oikein kiinnostaa. Kun en pysty tekemään vastapalvelusta niin autan sitten muita.

joku vaan kirjoitti:

Tosiaan herra Aarniota en ole nähnyt, herra Kankaasta on muistikuva oikeustieteellisen speksistä jossa istuin hänen takanaan (toisessa rivissä) ja speksissä sanottiin kauhistuneena "Mutta tämähän on melkein yhtä härskiä kuin professori Kangas perintöoikeuden luennolla".

Kiitos erittäin paljon.

Itsekin olen varsin hyvä ammatissani, tosin alalla joka ei taida oikein kiinnostaa. Kun en pysty tekemään vastapalvelusta niin autan sitten muita.

Lue lisää

entäs kun KHO on antanut päätöksen joka on ristiriidassa kaiken tuon kanssa että testamentilla ei voi kumota lahjakirjan määräystä jossa on selkeästi mainittu että "tämä on lahja eikä ennakkoperintö"
Mites asiat menee sitten kun KHO on sitä mieltä ja KKO on taas päinvastaista mieltä,jos kaksi tuomioistuinta tekee asiasta eri päätökset niin mitä se taas kertoo asiasta?

ww kirjoitti:

entäs kun KHO on antanut päätöksen joka on ristiriidassa kaiken tuon kanssa että testamentilla ei voi kumota lahjakirjan määräystä jossa on selkeästi mainittu että "tämä on lahja eikä ennakkoperintö"
Mites asiat menee sitten kun KHO on sitä mieltä ja KKO on taas päinvastaista mieltä,jos kaksi tuomioistuinta tekee asiasta eri päätökset niin mitä se taas kertoo asiasta?

Lue lisää

>>entäs kun KHO on antanut päätöksen joka on ristiriidassa kaiken tuon kanssa että testamentilla ei voi kumota lahjakirjan määräystä jossa on selkeästi mainittu että "tämä on lahja eikä ennakkoperintö"

nix_nax kirjoitti:

>>entäs kun KHO on antanut päätöksen joka on ristiriidassa kaiken tuon kanssa että testamentilla ei voi kumota lahjakirjan määräystä jossa on selkeästi mainittu että "tämä on lahja eikä ennakkoperintö"

Lue lisää

niin ei löydy koska kaikkia päätöksiä ei ole nähtävillä netissä.siinä KKO:n päätöksessähän on maininta siitä KHO:n jutusta johonka se poika vetosi,KKO sivuutti täysin sen eli KHO:n tekemällä päätöksellä ei ollut painoarvoa.
"**** ***** viittasi lisäksi perintöverotustaan koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden 28.4.1992 antamaan päätökseen, jonka mukaan testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta."

ww kirjoitti:

niin ei löydy koska kaikkia päätöksiä ei ole nähtävillä netissä.siinä KKO:n päätöksessähän on maininta siitä KHO:n jutusta johonka se poika vetosi,KKO sivuutti täysin sen eli KHO:n tekemällä päätöksellä ei ollut painoarvoa.
"**** ***** viittasi lisäksi perintöverotustaan koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden 28.4.1992 antamaan päätökseen, jonka mukaan testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta."

Lue lisää

Asianosainen P. P. oli todella raastuvanoikeudelle antamassaan vastauksessa vedonnut perintöverotustaan koskevassa asiassa annettuun KHO:n ratkaisuun:

"P. P. viittasi lisäksi perintöverotustaan koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden 28.4.1992 antamaan päätökseen, jonka mukaan testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta."

Raastuvanoikeus oli 31.5.1993 tekemässään päätöksessä katsonut, että testaattori ei voinut testamentilla muuttaa lahjakirjassa ollutta ehtoa siitä, että lahjaa ei tullut katsoa ennakkoperinnöksi. Hovioikeus ja KKO olivat ollut toista mieltä. Kun laissa (PK) ei asiasta ole säännöstä, ja kun KKO:kaan ei tuohon mennessä ollut asiasta ennakkopäätöstä antanut, RO:n päätös oli ymmärrettävä. Samoin on ilmeisesti KHO tuumannut verotusta koskevassa ratkaisussaan 1992.

KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen. Kun KKO on ratkaisussaan 1996:30 katsonut, että testamentilla voidaan lahjakirjassa ollutta ennakkoperintömääräystä muuttaa, tämä ratkaisu sitoo hallintotuomiosituimelle kuuluvassa verotusasiassa myös ylintä astetta KHO:tta. Siten KHO ei voi enää tehdä sellaista päätöstä, jonka se oli tehnut 28.4.1992.

Asianosainen P. P. oli todella raastuvanoikeudelle antamassaan vastauksessa vedonnut perintöverotustaan koskevassa asiassa annettuun KHO:n ratkaisuun:

"P. P. viittasi lisäksi perintöverotustaan koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden 28.4.1992 antamaan päätökseen, jonka mukaan testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta."

Raastuvanoikeus oli 31.5.1993 tekemässään päätöksessä katsonut, että testaattori ei voinut testamentilla muuttaa lahjakirjassa ollutta ehtoa siitä, että lahjaa ei tullut katsoa ennakkoperinnöksi. Hovioikeus ja KKO olivat ollut toista mieltä. Kun laissa (PK) ei asiasta ole säännöstä, ja kun KKO:kaan ei tuohon mennessä ollut asiasta ennakkopäätöstä antanut, RO:n päätös oli ymmärrettävä. Samoin on ilmeisesti KHO tuumannut verotusta koskevassa ratkaisussaan 1992.

KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen. Kun KKO on ratkaisussaan 1996:30 katsonut, että testamentilla voidaan lahjakirjassa ollutta ennakkoperintömääräystä muuttaa, tämä ratkaisu sitoo hallintotuomiosituimelle kuuluvassa verotusasiassa myös ylintä astetta KHO:tta. Siten KHO ei voi enää tehdä sellaista päätöstä, jonka se oli tehnut 28.4.1992.

Asianosainen P. P. oli todella raastuvanoikeudelle antamassaan vastauksessa vedonnut perintöverotustaan koskevassa asiassa annettuun KHO:n ratkaisuun:

"P. P. viittasi lisäksi perintöverotustaan koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden 28.4.1992 antamaan päätökseen, jonka mukaan testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta."

Raastuvanoikeus oli 31.5.1993 tekemässään päätöksessä katsonut, että testaattori ei voinut testamentilla muuttaa lahjakirjassa ollutta ehtoa siitä, että lahjaa ei tullut katsoa ennakkoperinnöksi. Hovioikeus ja KKO olivat ollut toista mieltä. Kun laissa (PK) ei asiasta ole säännöstä, ja kun KKO:kaan ei tuohon mennessä ollut asiasta ennakkopäätöstä antanut, RO:n päätös oli ymmärrettävä. Samoin on ilmeisesti KHO tuumannut verotusta koskevassa ratkaisussaan 1992.

KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen. Kun KKO on ratkaisussaan 1996:30 katsonut, että testamentilla voidaan lahjakirjassa ollutta ennakkoperintömääräystä muuttaa, tämä ratkaisu sitoo hallintotuomiosituimelle kuuluvassa verotusasiassa myös ylintä astetta KHO:tta. Siten KHO ei voi enää tehdä sellaista päätöstä, jonka se oli tehnut 28.4.1992.

KKO:1996:30
http://www.google.fi/search?q=KKO:1996:30&btnG=Haku&hl=fi&sa=2

nix_nax kirjoitti:

Asianosainen P. P. oli todella raastuvanoikeudelle antamassaan vastauksessa vedonnut perintöverotustaan koskevassa asiassa annettuun KHO:n ratkaisuun:

"P. P. viittasi lisäksi perintöverotustaan koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden 28.4.1992 antamaan päätökseen, jonka mukaan testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta."

Raastuvanoikeus oli 31.5.1993 tekemässään päätöksessä katsonut, että testaattori ei voinut testamentilla muuttaa lahjakirjassa ollutta ehtoa siitä, että lahjaa ei tullut katsoa ennakkoperinnöksi. Hovioikeus ja KKO olivat ollut toista mieltä. Kun laissa (PK) ei asiasta ole säännöstä, ja kun KKO:kaan ei tuohon mennessä ollut asiasta ennakkopäätöstä antanut, RO:n päätös oli ymmärrettävä. Samoin on ilmeisesti KHO tuumannut verotusta koskevassa ratkaisussaan 1992.

KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen. Kun KKO on ratkaisussaan 1996:30 katsonut, että testamentilla voidaan lahjakirjassa ollutta ennakkoperintömääräystä muuttaa, tämä ratkaisu sitoo hallintotuomiosituimelle kuuluvassa verotusasiassa myös ylintä astetta KHO:tta. Siten KHO ei voi enää tehdä sellaista päätöstä, jonka se oli tehnut 28.4.1992.

Asianosainen P. P. oli todella raastuvanoikeudelle antamassaan vastauksessa vedonnut perintöverotustaan koskevassa asiassa annettuun KHO:n ratkaisuun:

"P. P. viittasi lisäksi perintöverotustaan koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden 28.4.1992 antamaan päätökseen, jonka mukaan testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta."

Raastuvanoikeus oli 31.5.1993 tekemässään päätöksessä katsonut, että testaattori ei voinut testamentilla muuttaa lahjakirjassa ollutta ehtoa siitä, että lahjaa ei tullut katsoa ennakkoperinnöksi. Hovioikeus ja KKO olivat ollut toista mieltä. Kun laissa (PK) ei asiasta ole säännöstä, ja kun KKO:kaan ei tuohon mennessä ollut asiasta ennakkopäätöstä antanut, RO:n päätös oli ymmärrettävä. Samoin on ilmeisesti KHO tuumannut verotusta koskevassa ratkaisussaan 1992.

KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen. Kun KKO on ratkaisussaan 1996:30 katsonut, että testamentilla voidaan lahjakirjassa ollutta ennakkoperintömääräystä muuttaa, tämä ratkaisu sitoo hallintotuomiosituimelle kuuluvassa verotusasiassa myös ylintä astetta KHO:tta. Siten KHO ei voi enää tehdä sellaista päätöstä, jonka se oli tehnut 28.4.1992.

Asianosainen P. P. oli todella raastuvanoikeudelle antamassaan vastauksessa vedonnut perintöverotustaan koskevassa asiassa annettuun KHO:n ratkaisuun:

"P. P. viittasi lisäksi perintöverotustaan koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden 28.4.1992 antamaan päätökseen, jonka mukaan testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta."

Raastuvanoikeus oli 31.5.1993 tekemässään päätöksessä katsonut, että testaattori ei voinut testamentilla muuttaa lahjakirjassa ollutta ehtoa siitä, että lahjaa ei tullut katsoa ennakkoperinnöksi. Hovioikeus ja KKO olivat ollut toista mieltä. Kun laissa (PK) ei asiasta ole säännöstä, ja kun KKO:kaan ei tuohon mennessä ollut asiasta ennakkopäätöstä antanut, RO:n päätös oli ymmärrettävä. Samoin on ilmeisesti KHO tuumannut verotusta koskevassa ratkaisussaan 1992.

KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen. Kun KKO on ratkaisussaan 1996:30 katsonut, että testamentilla voidaan lahjakirjassa ollutta ennakkoperintömääräystä muuttaa, tämä ratkaisu sitoo hallintotuomiosituimelle kuuluvassa verotusasiassa myös ylintä astetta KHO:tta. Siten KHO ei voi enää tehdä sellaista päätöstä, jonka se oli tehnut 28.4.1992.

KKO:1996:30
http://www.google.fi/search?q=KKO:1996:30&btnG=Haku&hl=fi&sa=2

Lue lisää

Asianosainen P. P. oli todella raastuvanoikeudelle antamassaan vastauksessa vedonnut perintöverotustaan koskevassa asiassa annettuun KHO:n ratkaisuun:

"P. P. viittasi lisäksi perintöverotustaan koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden 28.4.1992 antamaan päätökseen, jonka mukaan testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta."

Raastuvanoikeus oli 31.5.1993 tekemässään päätöksessä katsonut, että testaattori ei voinut testamentilla muuttaa lahjakirjassa ollutta ehtoa siitä, että lahjaa ei tullut katsoa ennakkoperinnöksi. Hovioikeus ja KKO olivat olleet toista mieltä. Kun laissa (PK) ei asiasta ole säännöstä, ja kun KKO:kaan ei tuohon mennessä ollut asiasta ennakkopäätöstä antanut, RO:n päätös oli ymmärrettävä. Samoin on ilmeisesti KHO tuumannut verotusta koskevassa ratkaisussaan 1992.

KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen. Kun KKO on ratkaisussaan 1996:30 katsonut, että testamentilla voidaan lahjakirjassa ollutta ennakkoperintömääräystä muuttaa, tämä ratkaisu sitoo hallintotuomiosituimelle kuuluvassa verotusasiassa myös ylintä astetta KHO:tta. Siten KHO ei voi enää tehdä sellaista päätöstä, jonka se oli tehnut 28.4.1992.

KKO:1996:30
http://www.google.fi/search?q=KKO:1996:30&btnG=Haku&hl=fi&sa=2

nix_nax kirjoitti:

Asianosainen P. P. oli todella raastuvanoikeudelle antamassaan vastauksessa vedonnut perintöverotustaan koskevassa asiassa annettuun KHO:n ratkaisuun:

"P. P. viittasi lisäksi perintöverotustaan koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden 28.4.1992 antamaan päätökseen, jonka mukaan testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta."

Raastuvanoikeus oli 31.5.1993 tekemässään päätöksessä katsonut, että testaattori ei voinut testamentilla muuttaa lahjakirjassa ollutta ehtoa siitä, että lahjaa ei tullut katsoa ennakkoperinnöksi. Hovioikeus ja KKO olivat ollut toista mieltä. Kun laissa (PK) ei asiasta ole säännöstä, ja kun KKO:kaan ei tuohon mennessä ollut asiasta ennakkopäätöstä antanut, RO:n päätös oli ymmärrettävä. Samoin on ilmeisesti KHO tuumannut verotusta koskevassa ratkaisussaan 1992.

KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen. Kun KKO on ratkaisussaan 1996:30 katsonut, että testamentilla voidaan lahjakirjassa ollutta ennakkoperintömääräystä muuttaa, tämä ratkaisu sitoo hallintotuomiosituimelle kuuluvassa verotusasiassa myös ylintä astetta KHO:tta. Siten KHO ei voi enää tehdä sellaista päätöstä, jonka se oli tehnut 28.4.1992.

Asianosainen P. P. oli todella raastuvanoikeudelle antamassaan vastauksessa vedonnut perintöverotustaan koskevassa asiassa annettuun KHO:n ratkaisuun:

"P. P. viittasi lisäksi perintöverotustaan koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden 28.4.1992 antamaan päätökseen, jonka mukaan testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta."

Raastuvanoikeus oli 31.5.1993 tekemässään päätöksessä katsonut, että testaattori ei voinut testamentilla muuttaa lahjakirjassa ollutta ehtoa siitä, että lahjaa ei tullut katsoa ennakkoperinnöksi. Hovioikeus ja KKO olivat ollut toista mieltä. Kun laissa (PK) ei asiasta ole säännöstä, ja kun KKO:kaan ei tuohon mennessä ollut asiasta ennakkopäätöstä antanut, RO:n päätös oli ymmärrettävä. Samoin on ilmeisesti KHO tuumannut verotusta koskevassa ratkaisussaan 1992.

KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen. Kun KKO on ratkaisussaan 1996:30 katsonut, että testamentilla voidaan lahjakirjassa ollutta ennakkoperintömääräystä muuttaa, tämä ratkaisu sitoo hallintotuomiosituimelle kuuluvassa verotusasiassa myös ylintä astetta KHO:tta. Siten KHO ei voi enää tehdä sellaista päätöstä, jonka se oli tehnut 28.4.1992.

Asianosainen P. P. oli todella raastuvanoikeudelle antamassaan vastauksessa vedonnut perintöverotustaan koskevassa asiassa annettuun KHO:n ratkaisuun:

"P. P. viittasi lisäksi perintöverotustaan koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden 28.4.1992 antamaan päätökseen, jonka mukaan testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta."

Raastuvanoikeus oli 31.5.1993 tekemässään päätöksessä katsonut, että testaattori ei voinut testamentilla muuttaa lahjakirjassa ollutta ehtoa siitä, että lahjaa ei tullut katsoa ennakkoperinnöksi. Hovioikeus ja KKO olivat ollut toista mieltä. Kun laissa (PK) ei asiasta ole säännöstä, ja kun KKO:kaan ei tuohon mennessä ollut asiasta ennakkopäätöstä antanut, RO:n päätös oli ymmärrettävä. Samoin on ilmeisesti KHO tuumannut verotusta koskevassa ratkaisussaan 1992.

KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen. Kun KKO on ratkaisussaan 1996:30 katsonut, että testamentilla voidaan lahjakirjassa ollutta ennakkoperintömääräystä muuttaa, tämä ratkaisu sitoo hallintotuomiosituimelle kuuluvassa verotusasiassa myös ylintä astetta KHO:tta. Siten KHO ei voi enää tehdä sellaista päätöstä, jonka se oli tehnut 28.4.1992.

KKO:1996:30
http://www.google.fi/search?q=KKO:1996:30&btnG=Haku&hl=fi&sa=2

Lue lisää

juuh näin on ja omasta mielestäni edelleenkin KKO:n päätös on väärä,se vei pohjan lahjakirjasta kokonaan ja lahjakirjaan merkityistä ehdoista katosi juridinen merkitys.

koska lahjakirjaa ei voi muuttaa edelleenkään sen jälkeen kun se on tehty,se on sitova.
se on eri asia että aletaanko sitä muuttamaan sitten testamentin voimin.
olen sitä mieltä että raastuvanoikeus ja KHO olivat oikeassa ja tekivät täysin oikean päätöksen mutta ylläri KKO päätti toisin,näin se menee suomessa.

Ja kyllähän se KHO:kin päätös on lainvoimainen ja periaatteessa asiassa otettiin kantaa täysin samaan asiaan kuin KKO:n päätöksessä.
KKO teki ennakkopäätöksen ja asia on niin kuin se on ja ei sitä muuta mikään,kysymys on kuitenkin lain tulkinnasta ja kun lakia ei ollut niin silloin tulkitaan asiaa mielivaltaisesti ja enemmistön ääni voittaa.

"tämä ratkaisu sitoo hallintotuomiosituimelle kuuluvassa verotusasiassa myös ylintä astetta KHO:tta. Siten KHO ei voi enää tehdä sellaista päätöstä, jonka se oli tehnut 28.4.1992. "

Kyllä asiassa olisi tullut ottaa kantaa myös siihen että KHO teki asiasta ensin oman ennakkopäätöksen asian suhteen ja eikös asiat myös mene toisinpäin että jos asia on ristiriidassa kahden eri tuomioistuimen kanssa niin jos toinen antaa asiasta "vapauttavan"/"eri" tuomion niin silloin se sitoo myös toista tuomioistuinta mikäli asia liittyy kumpaankin käsittelyyn eri tuomioistuimissa..mutta oli miten oli niin KKO:n päätös on lainvoimainen ja sitä tulee kunnioittaa."KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen."--kyllä se kuului myös KHO:n toimivaltaan,perintöverotuksesta valitettu normaalin käytännön mukaan ja perusteina käytetty lahjakirjan ehtoa.

ww kirjoitti:

juuh näin on ja omasta mielestäni edelleenkin KKO:n päätös on väärä,se vei pohjan lahjakirjasta kokonaan ja lahjakirjaan merkityistä ehdoista katosi juridinen merkitys.

koska lahjakirjaa ei voi muuttaa edelleenkään sen jälkeen kun se on tehty,se on sitova.
se on eri asia että aletaanko sitä muuttamaan sitten testamentin voimin.
olen sitä mieltä että raastuvanoikeus ja KHO olivat oikeassa ja tekivät täysin oikean päätöksen mutta ylläri KKO päätti toisin,näin se menee suomessa.

Ja kyllähän se KHO:kin päätös on lainvoimainen ja periaatteessa asiassa otettiin kantaa täysin samaan asiaan kuin KKO:n päätöksessä.
KKO teki ennakkopäätöksen ja asia on niin kuin se on ja ei sitä muuta mikään,kysymys on kuitenkin lain tulkinnasta ja kun lakia ei ollut niin silloin tulkitaan asiaa mielivaltaisesti ja enemmistön ääni voittaa.

"tämä ratkaisu sitoo hallintotuomiosituimelle kuuluvassa verotusasiassa myös ylintä astetta KHO:tta. Siten KHO ei voi enää tehdä sellaista päätöstä, jonka se oli tehnut 28.4.1992. "

Kyllä asiassa olisi tullut ottaa kantaa myös siihen että KHO teki asiasta ensin oman ennakkopäätöksen asian suhteen ja eikös asiat myös mene toisinpäin että jos asia on ristiriidassa kahden eri tuomioistuimen kanssa niin jos toinen antaa asiasta "vapauttavan"/"eri" tuomion niin silloin se sitoo myös toista tuomioistuinta mikäli asia liittyy kumpaankin käsittelyyn eri tuomioistuimissa..mutta oli miten oli niin KKO:n päätös on lainvoimainen ja sitä tulee kunnioittaa."KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen."--kyllä se kuului myös KHO:n toimivaltaan,perintöverotuksesta valitettu normaalin käytännön mukaan ja perusteina käytetty lahjakirjan ehtoa.

Lue lisää

>>mutta oli miten oli niin KKO:n päätös on lainvoimainen ja sitä tulee kunnioittaa.>"KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen."--kyllä se kuului myös KHO:n toimivaltaan,perintöverotuksesta valitettu normaalin käytännön mukaan ja perusteina käytetty lahjakirjan ehtoa.

nix_nax kirjoitti:

>>mutta oli miten oli niin KKO:n päätös on lainvoimainen ja sitä tulee kunnioittaa.>"KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen."--kyllä se kuului myös KHO:n toimivaltaan,perintöverotuksesta valitettu normaalin käytännön mukaan ja perusteina käytetty lahjakirjan ehtoa.

Lue lisää

Kiitokseni perusteellisesta selvityksestä, jolla sait myös nim. ww:n antamaan periksi tässä asiassa. Asia oli hieman aiemmin esillä laki24.ssä ja neuvoin lahjakirjan määräystä sitkeästi puolustaneen ww:n hakemaan oppia tämän ketjun vastauksestasi.
Selvityksesi saattaa rauhoittaa myös etukäteislahjoja (ei ennakkoperintönä) kärkkyviä perillisiä, koska lahjoittaja voi vielä testamentissaan korjata ratkaisuansa.

velkeri kirjoitti:

Kiitokseni perusteellisesta selvityksestä, jolla sait myös nim. ww:n antamaan periksi tässä asiassa. Asia oli hieman aiemmin esillä laki24.ssä ja neuvoin lahjakirjan määräystä sitkeästi puolustaneen ww:n hakemaan oppia tämän ketjun vastauksestasi.
Selvityksesi saattaa rauhoittaa myös etukäteislahjoja (ei ennakkoperintönä) kärkkyviä perillisiä, koska lahjoittaja voi vielä testamentissaan korjata ratkaisuansa.

Lue lisää

asia harvinaisen selvä :)

nix_nax kirjoitti:

>>mutta oli miten oli niin KKO:n päätös on lainvoimainen ja sitä tulee kunnioittaa.>"KHO:n ratkaisut eivät KKO:ta sido, kun niissä on otettu kantaa KKO:n toimialaan kuuluvaan siviilioikeudelliseen kysymykseen."--kyllä se kuului myös KHO:n toimivaltaan,perintöverotuksesta valitettu normaalin käytännön mukaan ja perusteina käytetty lahjakirjan ehtoa.

Lue lisää

"Kun KKO on sanonut, että voi, niin ratkaisu sitoo myös KHO:ta, mikäli se verotusasian esikysymyksenä uudelleen joutuu tuon probleeman eteen. Silloin, kun KHO nyt po. päätöksensä teki, sillä ei ollut lain säännöstä eikä KKO:n ratkaisua, mihin päätöksensä perustaa; sen tähden se joutui tekemään asiasta oman tulkinnan. Enää se ei voi tuosta kysymyksestä omaa tulkintaa tehdä, vaan sen tulee perustaa verotusratkaisunsä siihen, mitä KKO on tuosta siviilioikeuden alaan kuuluvasta asiasta päättänyt. "
Olet ajatellut ilmeisesti niin, että kun kyse on siviilioikeudellisesta asiasta joka kuuluu KKO:n toimivaltaan, niin KKO:n päätöksen oikeustieteellinen asema heikon oikeuslähteen asemassa omaavana päätöksentekijänä SITOO myös KHO:ta.

Voihan sen noinkin ajatella, eiväthän nämä ikään ole "joko-tai" -kysymyksiä vaan enemmänkin "sekä-että"-linjalla mennään.

Yleensä kuitenkin oikeustieteessä ajatellaan sitovuudella muodollista sitovuutta, joka KKO:n päätöksellä on lähtökohtaisesti vain kyseisen ratkaistavan päätöksen asianosaisiin. Eli päätös sitoo suoraan asianomaisia, ja niitä hallintoviranomaisia joiden toimintaan riidan ratkaisu vaikuttaa välittömästi.

Toinen mahdollisuus on, että kyseessä olisi pitkän linjan oikeuskäytäntö, jota KKO ratkaisullaan jatkaa, myös tällöin tulisi kyseeseen muodollinen sitovuus kaikkia toimijoita kohtaan samanlaisissa asioissa, ja vain KKO voisi itse muuttaa käytäntöä, ellei lainsäädäntöä muuteta.

Tässä tapauksessa KHO ei ole asianomainen, eikä kyse ole "tavanomaisen oikeuden" kysymyksestä, eli pitkän ja vakiintuneen tulkintalinjan vahvistamisesta.

Eli tapauksen KKO:n päätöksellä on vain heikon oikeuslähteen asema, joka tarkoittaa että se ohjaa lain tulkintaa tietyn sisältöiseksi. Heikon oikeuslähteen asema perustuu tiivistäen kahteen tekijään, eli oikeusistuimen hierarkia-asemaan, mikä tarkoittaa tosi-asiallista sitovuutta, eli alemman oikeusistuimen on noudatettava ylemmän tekemää päätöstä, koska joka tapauksessa ylempi voi ottaa sen käsittelyynsä ja muuttaa vastaamaan omaksumaansa linjaa. Mutta koska nyt kyse on kahdesta erillisestä ja itsenäisestä oikeusistuinhierarkiasta tämä ei sovellu siihen, että KKO voisi linjastaan eriävän KHO:n päätöstä jotenkin muuttaa.

Toinen peruste heikon oikeuslähteen asemalle on, että ajatellaan korkeimman oikeusasteen edustavan korkeinta auktoratiivista asiantuntemusta asiassa, jolloin päätös on lakiasiantuntemuksensa takia perusteluineen ja analysointeineen oikea. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kumman tahansa korkeimman oikeusasteen antama päätös sitoo yleisesti viranomaisia sisällöllisen asiantuntemuksensa takia.

Tähän sääntöön on kuitenkin poikkeuksena se, että oikeusistuimet ovat riippumattomia, jolloin ne voivat lähtökohtaisesti lähes aina tehdä päätöksen itsenäisesti ja jopa ylemmän oikeusistuimen linjaa vastaan kunhan ne perustelevat päätöksen riittävästi, eivätkä riko suoraan lakia tai maan tapaa. Tapauksen KKO:n päätös sitoo siis KHO:n päätöstä vain sisällöllisen asiantuntemuksensa kautta. KHO itse edustaa kuitenkin alansa ylintä ja riippumatonta asiantuntemusta, jolloin se päättää miten pitkälle se noudattaa KKO:n tekemää päätöstä.

Kysymykseen siitä voiko KHO edes toimia vastoin KKO:n kantaa, niin vastaus on että voi. Se yksinkertaisesti vain pitää jääräpäisesti kiinni omasta tulkintalinjastaan, jolloin vaihtoehdoksi jää että lopuksi lainsäätäjä ottaa kantaa asiaan ja muuttaa tai täsmentää lakia. Tai sitten KHO heilauttaa taikasauvaansa kun seuraavan kerran tulee samanlainen kysymys vastaan, ja muuttaa ratkaistavakseen ottamansa oikeudellisen kysymysasettelun sellaiseksi, että koko KKO:n päätöksen merkitys sivuutetaan.

Tietenkin niksutin on siinä oikeassa, että yleensä KHO seuraa toisen ylimmän oikeusasteen päätöksiä, sillä muuten verotusmenettelyt ja tulkinnat alkaisivat poiketa liikaa siitä, mitä niillä käsitteillä muilla oikeuden aloilla ymmärretään, jolloin esim. verotus muuttuisi entistä vaikeammaksi kun jossain asiassa olisi normaali juridinen todellisuus ja verotuksellinen vero-oikeuden todellisuus, jotka olisivat kaukana toisistaan.

Toinen syy on luultavasti työekonominen, eli KHO:n on helpompi vain käyttää osana oman ratkaisun perusteluissaan valmiiksi mietittyjä perusteluja, eikä tehdä omia tulkintoja.

Lopuksi pitää muistaa vielä se, että KHO on tunnettu siitä, ettei se erityisen systemaattisesti seuraa edes omia linjanvetojaan, ja lisäksi että KKO:n ja KHO:n toiminnan peruslähtökohdat ovat erilaiset.

Lopputoteamuksena siis kannatan niksuttimen mielipidettä sisällöllisesti oikeana vastauksena, mutta eriävin perusteluin. Mielenkiintoinen kysymys sinänsä, jäin oikein pohtimaan tätä kesken muiden hommien.

C.E. kirjoitti:

"Kun KKO on sanonut, että voi, niin ratkaisu sitoo myös KHO:ta, mikäli se verotusasian esikysymyksenä uudelleen joutuu tuon probleeman eteen. Silloin, kun KHO nyt po. päätöksensä teki, sillä ei ollut lain säännöstä eikä KKO:n ratkaisua, mihin päätöksensä perustaa; sen tähden se joutui tekemään asiasta oman tulkinnan. Enää se ei voi tuosta kysymyksestä omaa tulkintaa tehdä, vaan sen tulee perustaa verotusratkaisunsä siihen, mitä KKO on tuosta siviilioikeuden alaan kuuluvasta asiasta päättänyt. "
Olet ajatellut ilmeisesti niin, että kun kyse on siviilioikeudellisesta asiasta joka kuuluu KKO:n toimivaltaan, niin KKO:n päätöksen oikeustieteellinen asema heikon oikeuslähteen asemassa omaavana päätöksentekijänä SITOO myös KHO:ta.

Voihan sen noinkin ajatella, eiväthän nämä ikään ole "joko-tai" -kysymyksiä vaan enemmänkin "sekä-että"-linjalla mennään.

Yleensä kuitenkin oikeustieteessä ajatellaan sitovuudella muodollista sitovuutta, joka KKO:n päätöksellä on lähtökohtaisesti vain kyseisen ratkaistavan päätöksen asianosaisiin. Eli päätös sitoo suoraan asianomaisia, ja niitä hallintoviranomaisia joiden toimintaan riidan ratkaisu vaikuttaa välittömästi.

Toinen mahdollisuus on, että kyseessä olisi pitkän linjan oikeuskäytäntö, jota KKO ratkaisullaan jatkaa, myös tällöin tulisi kyseeseen muodollinen sitovuus kaikkia toimijoita kohtaan samanlaisissa asioissa, ja vain KKO voisi itse muuttaa käytäntöä, ellei lainsäädäntöä muuteta.

Tässä tapauksessa KHO ei ole asianomainen, eikä kyse ole "tavanomaisen oikeuden" kysymyksestä, eli pitkän ja vakiintuneen tulkintalinjan vahvistamisesta.

Eli tapauksen KKO:n päätöksellä on vain heikon oikeuslähteen asema, joka tarkoittaa että se ohjaa lain tulkintaa tietyn sisältöiseksi. Heikon oikeuslähteen asema perustuu tiivistäen kahteen tekijään, eli oikeusistuimen hierarkia-asemaan, mikä tarkoittaa tosi-asiallista sitovuutta, eli alemman oikeusistuimen on noudatettava ylemmän tekemää päätöstä, koska joka tapauksessa ylempi voi ottaa sen käsittelyynsä ja muuttaa vastaamaan omaksumaansa linjaa. Mutta koska nyt kyse on kahdesta erillisestä ja itsenäisestä oikeusistuinhierarkiasta tämä ei sovellu siihen, että KKO voisi linjastaan eriävän KHO:n päätöstä jotenkin muuttaa.

Toinen peruste heikon oikeuslähteen asemalle on, että ajatellaan korkeimman oikeusasteen edustavan korkeinta auktoratiivista asiantuntemusta asiassa, jolloin päätös on lakiasiantuntemuksensa takia perusteluineen ja analysointeineen oikea. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kumman tahansa korkeimman oikeusasteen antama päätös sitoo yleisesti viranomaisia sisällöllisen asiantuntemuksensa takia.

Tähän sääntöön on kuitenkin poikkeuksena se, että oikeusistuimet ovat riippumattomia, jolloin ne voivat lähtökohtaisesti lähes aina tehdä päätöksen itsenäisesti ja jopa ylemmän oikeusistuimen linjaa vastaan kunhan ne perustelevat päätöksen riittävästi, eivätkä riko suoraan lakia tai maan tapaa. Tapauksen KKO:n päätös sitoo siis KHO:n päätöstä vain sisällöllisen asiantuntemuksensa kautta. KHO itse edustaa kuitenkin alansa ylintä ja riippumatonta asiantuntemusta, jolloin se päättää miten pitkälle se noudattaa KKO:n tekemää päätöstä.

Kysymykseen siitä voiko KHO edes toimia vastoin KKO:n kantaa, niin vastaus on että voi. Se yksinkertaisesti vain pitää jääräpäisesti kiinni omasta tulkintalinjastaan, jolloin vaihtoehdoksi jää että lopuksi lainsäätäjä ottaa kantaa asiaan ja muuttaa tai täsmentää lakia. Tai sitten KHO heilauttaa taikasauvaansa kun seuraavan kerran tulee samanlainen kysymys vastaan, ja muuttaa ratkaistavakseen ottamansa oikeudellisen kysymysasettelun sellaiseksi, että koko KKO:n päätöksen merkitys sivuutetaan.

Tietenkin niksutin on siinä oikeassa, että yleensä KHO seuraa toisen ylimmän oikeusasteen päätöksiä, sillä muuten verotusmenettelyt ja tulkinnat alkaisivat poiketa liikaa siitä, mitä niillä käsitteillä muilla oikeuden aloilla ymmärretään, jolloin esim. verotus muuttuisi entistä vaikeammaksi kun jossain asiassa olisi normaali juridinen todellisuus ja verotuksellinen vero-oikeuden todellisuus, jotka olisivat kaukana toisistaan.

Toinen syy on luultavasti työekonominen, eli KHO:n on helpompi vain käyttää osana oman ratkaisun perusteluissaan valmiiksi mietittyjä perusteluja, eikä tehdä omia tulkintoja.

Lopuksi pitää muistaa vielä se, että KHO on tunnettu siitä, ettei se erityisen systemaattisesti seuraa edes omia linjanvetojaan, ja lisäksi että KKO:n ja KHO:n toiminnan peruslähtökohdat ovat erilaiset.

Lopputoteamuksena siis kannatan niksuttimen mielipidettä sisällöllisesti oikeana vastauksena, mutta eriävin perusteluin. Mielenkiintoinen kysymys sinänsä, jäin oikein pohtimaan tätä kesken muiden hommien.

Lue lisää

>>Olet ajatellut ilmeisesti niin, että kun kyse on siviilioikeudellisesta asiasta joka kuuluu KKO:n toimivaltaan, niin KKO:n päätöksen oikeustieteellinen asema heikon oikeuslähteen asemassa omaavana päätöksentekijänä SITOO myös KHO:ta.>KHO itse edustaa kuitenkin alansa ylintä ja riippumatonta asiantuntemusta, jolloin se päättää miten pitkälle se noudattaa KKO:n tekemää päätöstä.>Tai sitten KHO heilauttaa taikasauvaansa kun seuraavan kerran tulee samanlainen kysymys vastaan, ja muuttaa ratkaistavakseen ottamansa oikeudellisen kysymysasettelun sellaiseksi, että koko KKO:n päätöksen merkitys sivuutetaan.>Tietenkin niksutin on siinä oikeassa, että yleensä KHO seuraa toisen ylimmän oikeusasteen päätöksiä>Toinen syy on luultavasti työekonominen, eli KHO:n on helpompi vain käyttää osana oman ratkaisun perusteluissaan valmiiksi mietittyjä perusteluja, eikä tehdä omia tulkintoja.

nix_nax kirjoitti:

>>Olet ajatellut ilmeisesti niin, että kun kyse on siviilioikeudellisesta asiasta joka kuuluu KKO:n toimivaltaan, niin KKO:n päätöksen oikeustieteellinen asema heikon oikeuslähteen asemassa omaavana päätöksentekijänä SITOO myös KHO:ta.>KHO itse edustaa kuitenkin alansa ylintä ja riippumatonta asiantuntemusta, jolloin se päättää miten pitkälle se noudattaa KKO:n tekemää päätöstä.>Tai sitten KHO heilauttaa taikasauvaansa kun seuraavan kerran tulee samanlainen kysymys vastaan, ja muuttaa ratkaistavakseen ottamansa oikeudellisen kysymysasettelun sellaiseksi, että koko KKO:n päätöksen merkitys sivuutetaan.>Tietenkin niksutin on siinä oikeassa, että yleensä KHO seuraa toisen ylimmän oikeusasteen päätöksiä>Toinen syy on luultavasti työekonominen, eli KHO:n on helpompi vain käyttää osana oman ratkaisun perusteluissaan valmiiksi mietittyjä perusteluja, eikä tehdä omia tulkintoja.

Lue lisää

"Mutta luuletko todella, että KHO:n hallintoneuvokset samanlaisessa perintöverotusasiassa edelleen itsepintaisesti tekisivät samanlaisen ratkaisun samoin perustein kuin tekivät 28.4.1992? Siis perustelisivat verotusratkaisua sillä, että testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta."
En, mutta puhuinkin asiasta yleisellä tasolla. Se että KHO todennäköisesti noudattaisi tässä KKO:n päätöstä, ei tarkoita että kyseessä olisi mikään itsestään selvä pääsääntö, kuten sinun vastauksestasi johon kommentoin sai kuvan.

Sanoit aikaisemmin että KKO:n tekemä päätös sitoo KHO:ta, mutta sitä ei tee. KHO itse päättää missä määrin se noudattaa KKO:n tekemää päätöstä. Juridiikassa jokin päätös joko sitoo tai ei sido, jos sitoo sille pitää olla peruste. Jos perustetta ei ole, niin silloin pitää puhua tulkinnan vaikutuksesta.

"Jos testamentissa tehty muutos on pätevä, tämä vaikuttaa vastaavasti verotettavan perinnön määrään, vaikka siinä minkälaista taikasauvaa heilutettaisiin. "
Tuossa tapauksessa luultavasti ei, mutta taikasauvaa on helppo heiluttaa, jos tosiseikasto poikkeaa edes vähän olosuhteiltaan KKO:n tekemän ratkaisun olosuhteista.

Mutta kuten aikaisemmassa viestissä sanoin en ollut edes eri mieltä itse esittämästäsi ratkaisusta, vaan sen perusteluista. Sinun antamasi perustelu sille miksi jokin päätös on todennäköinen, oli liikaa mutkia oikova, jolloin lukijoille tulee liian yksinkertainen kuva siitä millaiset ovat kahden ylimmän oikeusistuimen keskinäiset suhteet.

"KHO seuraa - eikä vain yleensä - KKO:n ratkaisuja siviilioikeuden alaan kuuluvissa asioissa. Vai voitko osoittaa yhdenkin tapauksen, missä se ei olisi seurannut? Enpä usko. "
Et ilmeisesti edes ymmärrä mitä tarkoitin, ja tiedä mistä on kyse?

Siis oikeastaan sehän varsin tavallista että esim. salassapitoasioissa ja asianosaisen määrittelyissä hallinto- ja yleiset oikeusasteet ovat varsin usein eri linjoilla, puhumattakaan verotuksesta jossa KHO näkee jonkin juridisen toimen luonteen verotusmenettelyllisten kokonaisarvioiden kautta täysin toisin, kuin vaikka KKO. On oikeastaan harvinaista että jokin KKO:n tekemä ratkaisu suoraan ohjaisi KHO:ta, vaan yleensä KHO laittaa aina oman puumerkkinsä.

"Onneksi kerroit vain luulevasi näin. Minä en tuollaista luule. "
Hyvä on, sanotaan sitten vaikka näin, minä tiedän sen koska asia on ihan yleisesti tiedossa.

Siis jopa KHO:n päätökset valmistelevat esittelijät myöntävät asian. Esittelijöillä on aina aikapulaa, joten tietenkin valmiita perusteluja käytetään aina niin paljon kuin on mahdollista, jos vain tuomarit hyväksyvät ja tapaus antaa myöten.

No mitä ihmettä sitten mahdoit luulla?

nix_nax kirjoitti:

>>Olet ajatellut ilmeisesti niin, että kun kyse on siviilioikeudellisesta asiasta joka kuuluu KKO:n toimivaltaan, niin KKO:n päätöksen oikeustieteellinen asema heikon oikeuslähteen asemassa omaavana päätöksentekijänä SITOO myös KHO:ta.>KHO itse edustaa kuitenkin alansa ylintä ja riippumatonta asiantuntemusta, jolloin se päättää miten pitkälle se noudattaa KKO:n tekemää päätöstä.>Tai sitten KHO heilauttaa taikasauvaansa kun seuraavan kerran tulee samanlainen kysymys vastaan, ja muuttaa ratkaistavakseen ottamansa oikeudellisen kysymysasettelun sellaiseksi, että koko KKO:n päätöksen merkitys sivuutetaan.>Tietenkin niksutin on siinä oikeassa, että yleensä KHO seuraa toisen ylimmän oikeusasteen päätöksiä>Toinen syy on luultavasti työekonominen, eli KHO:n on helpompi vain käyttää osana oman ratkaisun perusteluissaan valmiiksi mietittyjä perusteluja, eikä tehdä omia tulkintoja.

Lue lisää

oli miten oli niin eihän sitä tiedä että jos joku samanlaisesta asiasta vetää ylimpään oikeuteen,nimenomaan KHO:hon ja he sitten vetävät samaa linjaa kuin vuonna 92.

"Mainitun siviilioikeudellisen probleeman ratkaisu kuuluu KKO:lle, ja kun KKO on sen ratkaissut, KHO kyllä noudattaa siltä osin KKO:n kantaa. "no se asia kylläkin kuului täysin KHO:n toimivaltaan ja he ratkaisivat asian niinkuin tekivät,nimenomaan se perintöverotusasia jossa oli viitattu lahjakirjaan,KKO ei hoida niitä puolia vaan KHO.
Kummankin tuomioistuimen asia haarautui puolin ja toisin,se mikä on absoluuttinen totuus johtuu juurikin siitä että oikeusneuvokset ovat omilla mielipiteillä vaikuttaneet asiaan ja mielipiteitähän on ihan tarpeeks.

mun pointti tässä kiistassa on lähinnä se että KHO teki mielestäni oikean ratkaisun ja KKO taas ei..itse tulkitsen asiaa niin.faktoista on vaikea väitellä koska asiasta ei ole lakiin kirjattua tekstiä joten asia jää mielipiteen tasolle.

ww kirjoitti:

oli miten oli niin eihän sitä tiedä että jos joku samanlaisesta asiasta vetää ylimpään oikeuteen,nimenomaan KHO:hon ja he sitten vetävät samaa linjaa kuin vuonna 92.

"Mainitun siviilioikeudellisen probleeman ratkaisu kuuluu KKO:lle, ja kun KKO on sen ratkaissut, KHO kyllä noudattaa siltä osin KKO:n kantaa. "no se asia kylläkin kuului täysin KHO:n toimivaltaan ja he ratkaisivat asian niinkuin tekivät,nimenomaan se perintöverotusasia jossa oli viitattu lahjakirjaan,KKO ei hoida niitä puolia vaan KHO.
Kummankin tuomioistuimen asia haarautui puolin ja toisin,se mikä on absoluuttinen totuus johtuu juurikin siitä että oikeusneuvokset ovat omilla mielipiteillä vaikuttaneet asiaan ja mielipiteitähän on ihan tarpeeks.

mun pointti tässä kiistassa on lähinnä se että KHO teki mielestäni oikean ratkaisun ja KKO taas ei..itse tulkitsen asiaa niin.faktoista on vaikea väitellä koska asiasta ei ole lakiin kirjattua tekstiä joten asia jää mielipiteen tasolle.

Lue lisää

lisäys vielä..korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden asema ns. ennakkopäätöstuomioistuimina on käytännön tasolla tunnustettu, joskaan mitään sitovaa ennakkopäätösjärjestelmää – kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Englannissa nk. stare decisis -doktriini – ei Suomessa ole. Ennakkopäätöksiä kuitenkin seurataan tarkasti ja useimmiten niissä muotoiltua ratkaisulinjaa noudatetaan alemmissa tuomioistuimissa.tämä kuitenkaan ei tarkoita sitä että alempi tuomioistuin tai KKO/KHO noudattaisivat prikulleen aikaisempia päätöksiä,varsinkaan jos kaksi ylinta tuomioistuinta on tehnyt asian suhteen omat johtopäätökset.
Asiaan voi vaikuttaa myös tulevissa(ehkä)tapauksissa erinäiset seikat kuten testamentissa olevat viimeiset tahdot ja miten niitä tulkitaan,näin ollen jossain tilanteessa testamentilla ei mahdollisesti voi kumota lahjakirjan ehtoa mikäli testamentin ehdot on tulkittavissa vaikeasti ja mikäli näin on niin en ihmettelisi yhtään että lahjakirjan ehto menee läpi..testamentissa voi olla joko puutaheinää ehtoina eli sen pystyy kumoamaan helposti tai sitten sitä ei kumoa mikään ja kolmas vaihtoehto on juuri se että asiaan ei voida soveltaa lakia vaan taas oikeusneuvokset joutuvat miettimään päänsä puhki että mites tämä asia hoidetaan kunnialla läpi että kaikilla olisi kivaa eli tehdään ennakkopäätös.

kerran annettu ja otettu vastaan niin eikös asian pitäisi pysyä niin?
KKO ja KHO,2 poliittisen vallan tukipilareita eli yleinen mielipide vaikuttaa aika roimasti asioissa joita joutuu pohtimaan ja niistä sitten tehdään ennakkopäätöksiä.
voisi sanoa että yksittäistapaus ja tulevat tapaukset voivat olla hyvinkin erilaisia riippuen testamentin sanavalinnoista.

C.E. kirjoitti:

"Mutta luuletko todella, että KHO:n hallintoneuvokset samanlaisessa perintöverotusasiassa edelleen itsepintaisesti tekisivät samanlaisen ratkaisun samoin perustein kuin tekivät 28.4.1992? Siis perustelisivat verotusratkaisua sillä, että testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta."
En, mutta puhuinkin asiasta yleisellä tasolla. Se että KHO todennäköisesti noudattaisi tässä KKO:n päätöstä, ei tarkoita että kyseessä olisi mikään itsestään selvä pääsääntö, kuten sinun vastauksestasi johon kommentoin sai kuvan.

Sanoit aikaisemmin että KKO:n tekemä päätös sitoo KHO:ta, mutta sitä ei tee. KHO itse päättää missä määrin se noudattaa KKO:n tekemää päätöstä. Juridiikassa jokin päätös joko sitoo tai ei sido, jos sitoo sille pitää olla peruste. Jos perustetta ei ole, niin silloin pitää puhua tulkinnan vaikutuksesta.

"Jos testamentissa tehty muutos on pätevä, tämä vaikuttaa vastaavasti verotettavan perinnön määrään, vaikka siinä minkälaista taikasauvaa heilutettaisiin. "
Tuossa tapauksessa luultavasti ei, mutta taikasauvaa on helppo heiluttaa, jos tosiseikasto poikkeaa edes vähän olosuhteiltaan KKO:n tekemän ratkaisun olosuhteista.

Mutta kuten aikaisemmassa viestissä sanoin en ollut edes eri mieltä itse esittämästäsi ratkaisusta, vaan sen perusteluista. Sinun antamasi perustelu sille miksi jokin päätös on todennäköinen, oli liikaa mutkia oikova, jolloin lukijoille tulee liian yksinkertainen kuva siitä millaiset ovat kahden ylimmän oikeusistuimen keskinäiset suhteet.

"KHO seuraa - eikä vain yleensä - KKO:n ratkaisuja siviilioikeuden alaan kuuluvissa asioissa. Vai voitko osoittaa yhdenkin tapauksen, missä se ei olisi seurannut? Enpä usko. "
Et ilmeisesti edes ymmärrä mitä tarkoitin, ja tiedä mistä on kyse?

Siis oikeastaan sehän varsin tavallista että esim. salassapitoasioissa ja asianosaisen määrittelyissä hallinto- ja yleiset oikeusasteet ovat varsin usein eri linjoilla, puhumattakaan verotuksesta jossa KHO näkee jonkin juridisen toimen luonteen verotusmenettelyllisten kokonaisarvioiden kautta täysin toisin, kuin vaikka KKO. On oikeastaan harvinaista että jokin KKO:n tekemä ratkaisu suoraan ohjaisi KHO:ta, vaan yleensä KHO laittaa aina oman puumerkkinsä.

"Onneksi kerroit vain luulevasi näin. Minä en tuollaista luule. "
Hyvä on, sanotaan sitten vaikka näin, minä tiedän sen koska asia on ihan yleisesti tiedossa.

Siis jopa KHO:n päätökset valmistelevat esittelijät myöntävät asian. Esittelijöillä on aina aikapulaa, joten tietenkin valmiita perusteluja käytetään aina niin paljon kuin on mahdollista, jos vain tuomarit hyväksyvät ja tapaus antaa myöten.

No mitä ihmettä sitten mahdoit luulla?

Lue lisää

>>Sanoit aikaisemmin että KKO:n tekemä päätös sitoo KHO:ta