Mikä tekee asioista merkityksellisiä ja millaiset asiat ovat merkityksettömiä?
Jäin pohtimaan tätä, kun kommentoin tuolla hellaripalstalla iankaikkisuutta. Itselleni tekee elämään merkitystä sen ainutkertaisuus ja väliaikaisuus. Se loppuu joskus. Jos sitten ajattelen iankaikkista elämää niin minulle se vaikuttaa kovin merkityksettömältä, koska se vain jatkuu, teit mitä hyvänsä. Jos ajattelee elämää, niin asioihin kyllästyy tai ne alkavat tuntua itsestäänselvyyksiltä. Asioita arvostetaan yleensä, jos tietää, että ne voi menettää tai niistä tietää, että ne ovat väliaikaisia.
Mitä arvostamista ja merkitystä on siis iankaikkisella elämällä. Jos vaikka eka 1000000000 vuotta meneekin mukavasti mutta entä ne loput, joille ei loppua tule? Voiko sellaista asiaa arvostaa iankaikkisesti, josta ei pääse eroon eikä se muutenkaan muutu?
Minulle iankaikkinen elämä on kyllä hirveä ajatus.
Jäin pohtimaan tätä, kun kommentoin tuolla hellaripalstalla iankaikkisuutta. Itselleni tekee elämään merkitystä sen ainutkertaisuus ja väliaikaisuus. Se loppuu joskus. Jos sitten ajattelen iankaikkista elämää niin minulle se vaikuttaa kovin merkityksettömältä, koska se vain jatkuu, teit mitä hyvänsä. Jos ajattelee elämää, niin asioihin kyllästyy tai ne alkavat tuntua itsestäänselvyyksiltä. Asioita arvostetaan yleensä, jos tietää, että ne voi menettää tai niistä tietää, että ne ovat väliaikaisia.
Mitä arvostamista ja merkitystä on siis iankaikkisella elämällä. Jos vaikka eka 1000000000 vuotta meneekin mukavasti mutta entä ne loput, joille ei loppua tule? Voiko sellaista asiaa arvostaa iankaikkisesti, josta ei pääse eroon eikä se muutenkaan muutu?
Minulle iankaikkinen elämä on kyllä hirveä ajatus.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Nautin todellakin elämästä: Miten ihanaa, että kuoleman jäleen se todellinen elämä vasta sitten alkaakin. Mikä täällä eläessä on. Kun on Herran suunnitelmissa, tapahtuu koko ajan jännää ja olemassaolo on mielekästä. Kaikelta olisi pohja pois, jos tämä sitten vain lakkaisi kuolemassa. En hankkisi edes lapsiakaan tänne. Taidat olla jollakin lailla onneton!
Miksi olet niin katkera ja vihainen?
"En hankkisi edes lapsiakaan tänne"
Kuka olisi niin hullu että haluaisi lapsia sinun kanssas, Igor ehkä?
Kuinka niin olen onneton? Sinulta taisi mennä koko juttuni ihan yli hilseen, kun tuollaista kommentoit. Luepa uudelleen, jos vaikka sitten ymmärtäisit mitä kirjoitin.
Mitäs jännää se Jumala teille siellä järjestää? Mikä on niin jännää, että sitä jaksaa tehdä aina?
"Miksi olet niin katkera ja vihainen?" Tämä alkaa olla aivan liian vanha juttu. Voisit jo lopettaa. Kaikella on rajansa, niinkuin aloituksessa yritän kertoa.
Selvä, huomenna taas.
Eihän sinulla nytkään ole muuta tekemistä, kuin rampata kaatuilubileissä ja odotella sukulaisten kuolemista perinnön toivossa.
Ateismi, eli ei-jumalisuus, ei perustu millekään opille tai opin
puutteelle. Se ei sinällään ole mitään vastaan, eikä minkään puolesta.
Se on termi. Ateisti on sellainen ihminen, joka on henkilökohtaisesti
ymmärtänyt, ettei uskontojen tarkoittamaa jumala-olentoa voi olla
loogisesti tai rationaalisesti ajatellen olemassa. On myös mahdollista,
että ihminen on ateisti, koska hänen maailmankuvaansa ei ole koskaan
syötetty tai siihen ei ole syntynyt käsitettä jumaluudesta. Ateistin
todellisuudessa ei ole sellaista lokeroa, jossa jumala olisi todellinen
toimija.
Ainoa "jumala" joka voisi olla olemassa olisi se elämän kipinä
jokaisessa eliössä, joka saa jatkamaan sukua ja haluamaan pysyä
hengissä. Se ei ole mikään olio tai voima tai persoona. Se on ominaisuus
jokaisessa eliössä, lajiin katsomatta. Jos se ominaisuus menee rikki,
syntyy elämää tuhoavaa käyttäytymistä, joka onneksi ei siirry
seuraavalle sukupolvelle, koska sellaista ei tule.
Paljon lohdullisempaa olisi sinunkin myöntää, että tiedät tämän kyllä,
lopettaa tuo hihhulointi ja alkaa elää elämääsi tietoisena siitä, että
olet vastuussa vain itsellesi ja muille elollisille. Koska Jumalaa ei
ole, voit aivan hyvin lakata huolehtimasta siitä, miten parhaiten
varmistat iankaikkisuutesi. Uskalla myöntää, ettet tiedä, etkä voikaan
tietää kaikkea. Se vapauttaa. Ihminen ja tämä maailmankaikkeus jossa
elämme on paljon ihmeellisempi ilman ihmisten sinne keksimiä jumalia.
Ateisti ei välttämättä sano että jumalaa ei voi olla olemassa. Hän ei vain usko siihen. Ateisteja on monenlaisia eikä sitä voi noin yksinkertaistaa.
Itsekin olen ateisti enkä väitä että jumalaa ei voisi olla olemassa, en vain tunnista sitä ympärilläni joten en usko. Voiko tiedostamattomasta tehdä itselleen tiedostetun? Ei, siksi jumalattomuuttakaan ei voida todistaa.
Kappalejaolla pyritään erottamaan toisiinsa kuulumattomat asiakokonaisuudet. Tuossa minun tekstissäni ensimmäinen kappale koskee ateismin määritelmää, toinen kappale on oma käsitykseni jumalasta ja kolmas on kehoitus uskovaiselle myöntää oma teeskentelynsä ;o)
"Jeesus on tie elämää"
- Osta kartta
uskoo että elämä on iankaikkista! Voihan igoreissakin toki sellaisia olla.
taivaassa. Sinun pitänee raaputella sitä valkovuotoasi, eihän sitä muuta iloa ateistiämällä sitten ole. Ei edes taivaallinen ihanuus kelpaa. ja sinuakin keljuttaa että kerran nuokin vähät ilosi loppuvat.
Mutta uskovaiset eivät maan päältä lopu, ei sitten sinunkaan jälkeesi.
Uskot olemattomiin ja luulet sitten vielä, että sillä kannattaa leuhkia.
Iankaikkinen elämä sinun, Igorin ja teidän kakaroiden seurassa olisi enemmänkin helvettiä, ei kiitos.
Olen samoilla linjoilla. Ikuinen elämä tuntuu kauhistuttavalta ajatukselta.
Olen ihmetellyt usein, miten jotkut uskovaiset pääsevät siihen lopputulokseen, että jos joku ei usko iankaikkiseen elämään, tämä nykyinen elämä menettäisi merkityksensä. Mielestäni asian luulisi olevan juuri päinvastoin - jos uskoo, että tämä elämä on vajavainen ja puutteellinen verrattuna tulevaan euforiaan, niin silloin luulisi nykyisen elämän menettävän merkitystään. Olevan vain ikävä, pakollinen välivaihe ennen sitä ns. oikeaa elämää.
Ajatus siitä, että tämä elämä on ihmeellinen ja ainutkertainen tuntuu hyvältä ja kauniilta. Sen loppuminen aikanaan on hyvä asia.
"Mielestäni asian luulisi olevan juuri päinvastoin - jos uskoo, että tämä elämä on vajavainen ja puutteellinen verrattuna tulevaan euforiaan, niin silloin luulisi nykyisen elämän menettävän merkitystään. Olevan vain ikävä, pakollinen välivaihe ennen sitä ns. oikeaa elämää."
Osasit sanoa tämän erittäin hyvin. Hain tätä samaa, mutta hukkasin jotenkin sanani. Täyttä asiaa.
Minullekin elämän ainutkertaisuus antaa elämälleni merkityksen. Kun vain muistaisi olla iloinen pienistä asioista ja siitä että saa olla terve. Nämä kun usein tuppaa unohtumaan.
Burnoutin ja sen tuoman elämänmuutoksen jälkeen olen oppinut arvostamaan pieniä asioita ja terveyttä. Turhia murheita ei enää itselleen ota.
juu, usein sitä silloin vasta katselee elämäänsä uusin silmin kun on rypenyt pohjalla. Jännä juttu muuten, on ihmisiä jotka hurahtavat uskoon kun elämä oikein potkii. Mistäköhän tämä johtuu? Itse olen selvinnyt ongelmistani (isoista sellaisista) ihan oikeiden ihmisten tuella ja avulla. Onko se joillain mielen heikkoutta vai mitä? En minä tajua.
En tosiaan tiedä enkä ymmärrä tuota uskoontuloa vaikeuksien sattuessa. Itselle ei tullut Jumala mieleen kertaaakaan. Siinä on kyllä se pointti, että uskovat haistavat kaukaa tällaisen haavoittuneen ihmisen ja iskevät kiinni salamannopeasti. Minusta varmaan huokuu sellaista huonon saaliin hajua, ettei kukaan edes yrittänyt.
Yhden ystävän olen menettänyt hellareille.
Ei se ole mielen heikkoutta vaan inhimillisyyttä.
Uskonnollinen ajattelu on ihmiselle luontainen tapa selittää selittämätöntä.
"Uskonnollinen ajattelu on ihmiselle luontainen tapa selittää selittämätöntä."
Tarkoitat varmaan joillekin ihmisille luontainen. Meitä on aika monta täällä, joilla ei ole tuollaista luontaista tapaa.
Valtaosalle ihmiskunnasta. Tosin tämä on arvaus.
niin tässä elämän mittaan on kuullut mitä mielikuvituksellisimpia muunnelmia iankaikkisesta elämästä.
Jotkut uskovat kuoltuaan tapaavansa taivaassa kaikki ne, joita kaipaavat. Entä jos nämä ei halua tavata näitä uusia kuolleita?
Monet sanovat, että siellä se mummu nyt katselee pilven päältä ja seuraa ihmisten tekemisiä. Entä olisiko kiva katsella, miten leski löytää uuden rakkaan heti kun vainaja on saatu haudattua. Kiva katsella sieltä pilvenreunalta entisen ukkonsa petipuuhia?
Entä jos siellä olisi koko suku vittuilemassa, vaikka niistä on jo kertaalleen eroon päässyt. Ikuisuus sellaista!
"Entä jos siellä olisi koko suku vittuilemassa, vaikka niistä on jo kertaalleen eroon päässyt. Ikuisuus sellaista!"
Meni kylmät väreet pitkin selkään, kun luin tuota kohtaa. Se olsi siis niin hirveä asia, ettei siihen ole sanoja kuvaamaan sitä.
Kun en nytkään ole missään tekemisissä (varmaan kaikkien yhtäläinen toive) sukulaisteni kanssa, niin miksi missään ikuisessa elämässä? Ja kuka sen määräisi kenen kanssa pitää jutustella ikuisuus? Jos minä haluaisin pitää ikuisuuden hauskaa vanhan ystäväni kanssa, niin entä jos hänen siippansa suuttuisi siitä?
Koko ajatus on niin järjetön, että vain uskis voi keksiä sellaista.
ei vie sua taivaaseen...siihen vaaditaan hiukan jotain muuta.
Koettakaa erottaa usko jumalaan ja kristitty. vaikka uskot et välttämättä ole kristitty.
Onko välistä poistunut joku viesti?
En minä usko mihinkään jumaliin.
et usko...eikä ollu nyt varsinaisesti juuri sulle vastaus vaan koko ketjuun missä kauhistellaan sukulaisten tapaamista ja kaaheeta anoppia...
Linnuilla ei ole huulia! Madolla on kaksi päätä! Eilen on toissapäivä huomenna!
mikä idea tuossa iankaikkisuudessa on! Joutuisit tapamaan ihmisiä, joita et halua. Eihän tuossa ole mitään tolkkua. Entä jos on entisetkin kumppanit ja seurustelukaverit siellä Jos joku ei halua ikuisuutta viettää joinkun kanssa, niin pakko vaan olisi, koska tämä "sielu" haluaisi.
Te ette millään saa tuohon juttuun mitään järkeä, joten miksi jauhatte siitä?
"toissapäivä". Minä sanon entispäivä, koska entinenhän se on. Mitä on toissa?
Tuli vaan mieleen...
Opin samalla, että se kirjoitetaan toissa päivänä eikä toissapäivänä.
"Toissa vuonna
Sanaa ”toissa” ei nykyinen kielitaju koe sanan ”toinen” muodoksi (konsonanttivartaloinen essiivi; vrt. normaaliin essiiviin ”toisena”) vaan sanaksi, jota käytetään vain muutamissa sanonnoissa. Tämän takia sellaiset ilmaisut kuin ”toissa päivänä” kirjoitetaan useimmiten virheellisesti yhteen, ”toissapäivänä”. Huomaa, että johdos ”toissapäiväinen” kirjoitetaan yhteen normien mukaankin.
toissa päivänä
toissa vuonna
toissavuotinen"
Toissaeilen.
-Serkkuni Jutta 5v
Mitä se tarkoittaa? Mikä on "toissa"?
Tuttavani kertoi tunteneensä miehen, joka puhui ylieilisestä. Ihan loogista sikäli, koska puhutaanhan ylihuomisestakin. Mutta toisaalta, eikö sitten pitäisi sanoa alihuominen?
No, mutta Kössönöm. Ikuinen elämä, ikuinen autuus. Ei ne taivaassa olevat kauhistele sukulaisiaan eivätkä muitakaan sieluja. Jumala nääs on poistanut vapaan tahdon ja jokainen, joka taivaaseen menee kokee pelkkää riemua. Eräänlainen loputon huumaantuminen - oho, täähän tarkoittaa, että Jumala on huumeen lähde :-/
Se on toinen tai toisena. Ensimmäinen on eilis päivä ja seuraava eli toinen on toissa päivä.
Alihuomisesta käytetään yleensä nimitystä "tänään"
;o)
Onko muka toissahuomenna?
Alieilen, eilen, tänään, huomenna, ylihuomenna
kaikki uskonnot ovat minulle täydellisen merkityksettömiä.
Kamelintaluttajien tarukokoelma on minulle aivan yhtä merkityksetöntä sontaa kuin
lammaspaimenten vastaavat kansansadut. Ei mitään tekemistä minun elämäni kanssa.
Ovat olleet sitä jo 50 vuotta, eikä se asia tule koskaan muuttumaan.
Uskonnot eivät ole kenellekään merkityksettömiä. Jo sen takia että uskonnot vaikuttavat jokaisen ihmisen elämään joko lakeina, sääntöitä, rituaaleina tai lähimmäisten uskomuksina. Myös uskontojen olemassaolo yleensä pistää ihmisen ajattelemaan asioita, puoleen tai toiseen. Se ei ole merkityksetöntä.
Voit elää poteroateistina torjuen kaiken tuon, mutta et olisi ihminen jos et joutuisi uskontojen vaikutuspiiriin tavalla tai toisella.
Jos olet joskus käynyt edes ristiäisissä, häissä tai hautajaisissa, olet jo uskonnon vaikutuksen alainen elämässäsi vaikka et uskoisikaan jumaliin. Näin pinnallisena esimerkkinä.
Minä olen kasvanut uskovassa perheessä, enkä edes missä tahansa tapauskovaisten perheessä,
vaan hartaiden uudestisyntyneiden sananjulistajien ja saarnaajien perheessä, jossa järjestettiin
isoja herätyskokouksia. Niissä hihhuloitiin, puhuttiin kielillä, kaatuiltiin ja kiemurreltiin lattialla
ja koettiin ihmiseparantumisia. Kaiken tämän minä olen nähnyt ja kokenut aitiopaikalta ja juuri
siksi uskonnot eivät enää nykyään merkitse minulle mitään, koska olen nähnyt läpikotaisin kaiken
sen tyhjyyden ja olemattomuuden ja ei-milläkään-kielellä -mongertamisen ja sen miten kaikki ne
ihmeparantuneet aina kuolivat sairautiin joista olivat muka parantuneet.
Nykyään uskonnot merkitsevät minulle samaa kuin paska ja mauton huono musiikki - maailmassa
on paljon sellaista, mutta minun ei tarvitse kuunnella sellaista, vaan voin aina sulkea radion tai
vaihtaa kanavaa. Eikä sillä paskalla musiikilla ole minun elämässäni mitään merkitystä, aivan
kuten ei ole niillä keisarin uusilla vaatteillakaan, jotka ovat täydellisesti yhtä tyhjän kanssa.
kuten tiedät, niin me kristityt myös kuolemme....ollaan kuoltu kautta aikojen ja tullaan kuolemaan hamaan tappiin asti. Kuoleman jälkeen...se millainen taivas tulee olemaan...yksin jumala tietää...mutta toivon että se on "paranneltu" veriso tästä maailmasta...kaikki ne asiat mitkä täällä mättää, on pois siellä, puhun nyt kokonaisvaltasesti maailmasta.
Se mikä sinne vetää...ajatellaas vaikka orpoa...hän tietää että isä on jossain, koska kaikilla on isä, eikö? Noh, hän etsii ja etsii ja siinä sivussa ehkä vähän murhein katselee kun muut puhuvat, ja ovat isiensä kanssa, mutta etsinnällä on tuloksia ja hän löytää isän, ei tapaa häntä vielä. Luo mielikuvan millainen hän on, alkaa puhua siitä, oppii tuntemaan enempi häntä, ja puhuu enempi, joidenkin mielestä raivostuttavan paljon. Ajatuksiin varmaan välillä tulee että no mitäs jos se nyt ei olekkaan juuri sellainen ja mitäs jos se nyt näin ja noin. Ja kun se päivä tulee että isän näkee, ei sillon ole nekatiivisia ajatuksia, vaan päällimäisenä on ilo ja tieto siitä että tästä alkaa elämä jolloin ei enää ole orpo.
Vertauskuvanhan tämä on ja kukin ottaa siitä sen mitä haluaa :)
nyt mun ruokani palaa.. :/
Ja sitten ajattelee vielä, että sitä kestää 100000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 potenssiin 10000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 vuotta, eikä sekään iänkaikkisuudessa ole vasta kuin alkua, ei kuullosta kovin kivalta.
liiottelun taidon :) hyödyllistä aika-ajoin...
Kerrohan sinä neropatti viisaampana miten pitkä on IKUISUUS?
8 kirjainta pitkä...sen enempää sinä, Mikkonen enkä minä tiedä
Siinähän se on, kun me (ateistit) ajatellaan asioista tietyllätavalla konkreettisemmin. En pysty ymmärtämään koskaan milloinkaan, mitä hienoo kukaan voi nähdä ikuisuudessa, tämä ei ole vinoilua, vaan puhdasta ihmettelyä.
Muista että on olemassa olentoja, jotka elävät lyhemmän aikaa kuin ihminen.
Niinhän niitä on , esim. kissat, jättiläikilpikonnat muunmuassa saattavat elää helpostikkin 150 vuotiaiksi, en vain näe yhtäläisyyttä tämän ikuisuuskysymyksen kanssa.
Eikö olisi vähän fiksumpaa lopettaa tuo järjetön oman kuolemanpelkosi kieltäminen, huutaa kauhusta äänesi käheäksi. Sitten pikkuhiljaa hyväksyä tosiasiat ja alkaa elää täysillä.
hienoa olekkaan jos ei ole mitään miksi sitä odottais.
Mehän tehään liuta asioita elämässä vaan uskon perusteella että ehkä joskus...
esim Lottoaminen...miljoonat syytää rahaa siihen ajatukseen että haa musta tulee miljonääri...kuitenkin vain korkeintaan 51 onnekasta vuodessa voiton.
Anteeksi vain, mutta lottovoitto on mahdollinen, ja ihan todistetusti sen on jotkut jopa voittaneet, mutta se kuoleman jälkeinen ikuinen elämä on näiden tietojen valossa vain joidenkin toiveuni.
Mitä sitten jos orvolle sitten selviääkin että isukki onkin helvetissä ja iankaikkisessa kidutuksessa - ainut " rikos" oli se että isi oli ateisti.. Taas on orpo ilman isukkia..
vaan kuitenkin oli se että asioita tehdään pelkän uskon varassa.
Toki teidän ja tunnenkin tapauksia jotka on voittanu lotossa..mutta mulle henk kohta asia ei ole ollut konkreettinen..how knows...ehkä joskus :)
muualle kun samaa kehää kiertämään.
Mä en edes lottoo, kun on aina ihan huono säkä arpajaisissa, ja uskoisin et on mulle terveellisempää ihan noista fyysisistä töistä jokapäiväisen leipäni hankkiman.
Ainutkertaisuus toki, jokaisen ihmisen uniikkius, jos näin voi sanoa. Luonnon kauneus, universumin laajuus, jota ei ihmisaivot ymmärrä kuin lukuina jos niinäkään.
Ihminen on pieni olento tässä kaikessa, mutta silti yhtä kaiken kanssa. Iänkaikkista maailmankaukkeudessa on vain avaruus, eli tyhjyys jota on atomien sisällä, siis kaikessa materiassa että kaiken materian välissä, avaruudessa. Jokainen olemme osa tätä tyhjyyttä, eli ikuisuutta. Tyhjyys on olemassa myöskin edes jotenkin ymmärrettävässä muodossa jos siinä on materiaa joka määrittelee täten tyhjyyden olemassaolon. Materia on aina rajallista, se muodostuu erinäisiin muotoihin ja hajoaa. Niin kuten elämänmuodot, myös tähdet ja galaksit ovat tyhjää ja materiaa.
Aikaa ei ole edes määritteenä tyhjyydessä, sehän on vain ihmisen keksimä asia. Aika on käytännössä vain atomien liikehdintää paikasta a paikkaan b, joka meillä ymmärretään aikana.
Iänkaikkista ei voi arvostaa koska jos ihminen eläisi tässä muodossa ikuisesti, se olisi rajoittavaa. Jossakin vapaammassa muodossa, iänkaikkisuus voisi olla puhdas tila jota ei häiritse kyllästyminen eikä aika. Sitä vain olisi nyt ja tässä, välittämättä tulevasta. Ihmiselle tärkeitä, joskin universaalisti täysin sekundaarisia tarpeita ovat tyydytys, halu, rakkaus. Jossain toisessa energianmuodossa näillä ei ole merkitystä koska näillä tarpeilla on merkitystä vain ihmisen ruumiille. Jopa ihmisten eniten arvostama tunne, rakkaus on vain kemiaa jolla ei ole universaaleja sidoksia. Ainoa mikä meidät yhdistää universumiin ja ikuisuuteen on siis se tyhjä tila jota ruumiimme on ja jota on kaikkialla ympärillä. Kaikki materia mitä näemme tai kosketamme, on hajoavaa.
Joten emme voi arvailla mitä iänkaikkisuus tarkoittaa "korkeammalla tasolla" mitä itse olemme. Mielikuvituskin on rajallista tähän verrattuna.
Ihminen on osa ikuisuutta, joskin kroppamme ja minämme hajoavat kun kuolemme.
Jos asiat näkee oikealla tavalla, voi ihminen halutessaan tuntea hyvin voimakasta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta tämän tyhjyyden kanssa, esim. meditaatiossa.
Olkoonkin että tämä on ateismi-palsta, en puhu tässä mistään jumaluudesta. Kyse on vain tavasta miten asiat näkee tai ymmärtää. Loppujen lopuksi ihmiselle on tarpeetonta ymmärtää mitään koska sillä ei ole väliä kuin ihmiskunnalle joka ei ole ikuista. Jos kaikella materialal on alku ja loppu, kuten on - ihmisen tarkoitus on:
a) biologisessa mielessä pitää ihmiskunta elossa lisääntymällä
b) universaalissa mielessä; olla vain olemassa koska ihminen on vain yksi energia manifestaatio maailmankaikkeudessa ja tämäkin energia muuttaa muotoaan kun ihminen katoaa
c) filosofisessa mielessä etsiä elämälleen tarkoitus koska elämän tarkoitus filosofiassa on etsiä elämän tarkoitusta. Se on sivuseikka löytyykö se, todennäköisesti päädymme vain ratkaisuun joka tyydyttää itseämme mahdollisimman paljon.
Syvässä meditaatiossa tunnet yhteenkuuluvaisuutta kaiken kanssa, jolloin ei ole tarvetta hötkyillä ja etsiä tarkoituksia materiasta tai ismeistä. Pelkkä oleminen tässä ja nyt riittää - osana ikuisuutta.
Ikuinen elämä Raamatullisessa muodossa on ihmisen keksimä ajatus, pelosta kuolemaan. Kun kuolemaa ei ymmärretä, se "voitetaan" keksimällä kuolemattomuus joko uudelleensyntymänä tai ylösnousemuksena.
Itse ajattelen että kun kuolen, minuuteni katoaa ja materia muuttaa muotoaan. Mitään lohduttavaa siinä ei ole mutta tämän ymmärtäminen vähentää kuolemanpelkoa koska olemme täällä vain vierailemassa kuten kaikki muukin materia.
Hieman new age-höpinää siinä. Ateistikin voi olla new age-höppänä :D
"Voiko sellaista asiaa arvostaa iankaikkisesti, josta ei pääse eroon eikä se muutenkaan muutu?"
Arvostaminen on yliarvostettua. Iankaikkinen on nykyhetki, joka vaan on. Yhtä ufo kuin avaruuden peräseinä.
"Asioita arvostetaan yleensä, jos tietää, että ne voi menettää tai niistä tietää, että ne ovat väliaikaisia."
Ei kertakäyttöinen/väliaikainen ole yleensä parempi kuin kestävä. Päinvastoin mielestäni pikemminkin mitä kestävämpi sen parempi. Arvostuksensa voi tiedostaa vasta kun huomaa voivansa menettää ja se on eri juttu. Kuten myös muutoksen jatkuvuus.
Juuri siksihän Jeesus tuli meidät restauroimaan alkuperäiseen kuosiin, jotta kestäisimme iankaikkisuuden. Tässä maallisessa syntiinlangenneessa olemuksessamme emme kestäisikään iankaikkisuutta. Sinä katsot asioita täältä sairauksien ja kaikenlaisen keskeneräisyyden keskeltä, minkä jatkuminen ikuisesti olisikin katastrofi, kuka sitä jaksaisikaan.
Ja ikuinen oleminen ilman minkäänlaisia ylä-ja alamäkiä oli sinun unelma? ei kuullosta kovinkaan houkuttelevalta, ja siihen läpsästään vielä loppumattomuus päälle.
Rapsaistaanpas älyn pintaa. Katsos kun ikuisuudessa on loppumattomat mahdollisuudet tutkia universumia ja kaikkea, mistä meillä ei ole edes aavistustakaan Jumalan maailmoissa. Jumalahan voi luoda ihan kaikkea uutta lisää aina vaan. Ja tutkimista ei rajoita synnin tuomat rajoitteet älyssä, muistissa, ylipäätään aivokapasiteetissa. Sanavarastomme tulee olemaan hurjan rikasta, tunnemme syvemmin kun konsaan täällä maan päällä. Muistamme kaikki lukemamme! :)
Voi pojat, tässä vasta unelman siivu, jonka ymmärtämistä rajoittaa tämä synnin rapistaman maailman rujous ja vajavaisuus.
Yrittäkääs avartaa mieltänne ja kuvitella, ettei se olemus, joka meillä nyt on, ole enää taivaassa vaan siellä ollaan ihan toisenlaisissa sfääreissä.
http://www.youtube.com/watch?v=F0-um0pHTAg
Ajatella! Universumi täynnä henkiä suhahtelemassa sinnetänne, muuten missäs vaiheessa te sitä Jahvee kerkiätte palvoon, kun täytyy niin kovin mennä:)