Ystävän jättäminen

No, oletkos itse muistanut laskeskella yhtä paljon omaa kuuntelemistasi kuin toisten?

Tuskin, vaikka muuta väittäisit.

WMPORG kirjoitti:

No, oletkos itse muistanut laskeskella yhtä paljon omaa kuuntelemistasi kuin toisten?

Tuskin, vaikka muuta väittäisit.

Ystäviä ei ole koskaan liikaa, sanotaan. Oletkos kuullut, hmm... olet ehkä epäsosiaalinen :\ ?

WMPORG kirjoitti:

No, oletkos itse muistanut laskeskella yhtä paljon omaa kuuntelemistasi kuin toisten?

Tuskin, vaikka muuta väittäisit.

Olikohan kysymys minulle. Vastaus: Olen osannut kuunnella, olen saanut siitä palautetta. Eihän ystävyydessä kuuntelukertoja lasketa mittatikulla, mutta pitää puolin ja toisen osata kuunnella, olla tukena toisilleen jne. Jos ystävyys on yksipuolista, niin se käy toiselle raskaaksi.

'''*** kirjoitti:

Olikohan kysymys minulle. Vastaus: Olen osannut kuunnella, olen saanut siitä palautetta. Eihän ystävyydessä kuuntelukertoja lasketa mittatikulla, mutta pitää puolin ja toisen osata kuunnella, olla tukena toisilleen jne. Jos ystävyys on yksipuolista, niin se käy toiselle raskaaksi.

Lue lisää

Kun lukee tätä palstaa, saattaa saada käsityksen, että kaikki täällä ovat hyviä ystäviä, hyviä kuuntelijoita, hyviä olkapäitä... Ovathan kirjoittajien hyvän kuuntelijuuden tai ystävyyden muutkin kirjoittajien omien sanojen mukaan todistaneet. Nämä samat erinomaiset kuuntelijat ovat kuitenkin kohdanneet aina elämässään niitä huonoja kuuntelijoita, joista on päästävä ja on onneksi päästy eroon... Onko siis niin, että yhtä hyvää kohti on aina vähintään yhtä monta huonoa? Mitä jos muiden huonous onkin tässä itseen kuvitellussa erinomaisuudessa? Ihminen joka ylentää itsensä, alentaa muut.

Minäpä kerron sinulle.. Tänään olin hiljaa, kun kaverini puhuivat ja olin kuuntelevani... mutten kuunnellut, ajattelin omiani. Tänään sanoin ilkeästi yhdelle ihmiselle ja se on harmittanut minua koko illan. Tänäänkin olin vain ihminen, en sen enempää. En ollut hyvä kuuntelija, mutten myöskään kohdannut ketään, jonka voisin sanoa olevani sen huonompi.

Jos voisit päästä toisten ihmisten ajatuksiin, näkisit että olet satuttanut sinäkin. Näkisit, ettet ole kuunnellut - tai kuullut - mitä on haluttu sanoa. Moni kulkee sisässään sinun viiltämä haavasi, moni kulkee kuulematta...

Mitä jos, kun kerran osaat jo kuunnella, opettelisit vielä uuden taidon (jos et vielä sitä osaa). Opettelisit kuulemaan. Ensin itsesi... ja sitten kun kuulet sisimpäsi äänen totena ja selkeänä, alat kuulla kaiken muunkin. Ihmiset alkavat puhua. Niidenkin sisästä, joita et aiemmin jaksanut kuunnella, kaikuu ihmisenä olemisen surumielinen, mutta kaunis puhe. :)

edelleen edellinen kirjoitti:

Kun lukee tätä palstaa, saattaa saada käsityksen, että kaikki täällä ovat hyviä ystäviä, hyviä kuuntelijoita, hyviä olkapäitä... Ovathan kirjoittajien hyvän kuuntelijuuden tai ystävyyden muutkin kirjoittajien omien sanojen mukaan todistaneet. Nämä samat erinomaiset kuuntelijat ovat kuitenkin kohdanneet aina elämässään niitä huonoja kuuntelijoita, joista on päästävä ja on onneksi päästy eroon... Onko siis niin, että yhtä hyvää kohti on aina vähintään yhtä monta huonoa? Mitä jos muiden huonous onkin tässä itseen kuvitellussa erinomaisuudessa? Ihminen joka ylentää itsensä, alentaa muut.

Minäpä kerron sinulle.. Tänään olin hiljaa, kun kaverini puhuivat ja olin kuuntelevani... mutten kuunnellut, ajattelin omiani. Tänään sanoin ilkeästi yhdelle ihmiselle ja se on harmittanut minua koko illan. Tänäänkin olin vain ihminen, en sen enempää. En ollut hyvä kuuntelija, mutten myöskään kohdannut ketään, jonka voisin sanoa olevani sen huonompi.

Jos voisit päästä toisten ihmisten ajatuksiin, näkisit että olet satuttanut sinäkin. Näkisit, ettet ole kuunnellut - tai kuullut - mitä on haluttu sanoa. Moni kulkee sisässään sinun viiltämä haavasi, moni kulkee kuulematta...

Mitä jos, kun kerran osaat jo kuunnella, opettelisit vielä uuden taidon (jos et vielä sitä osaa). Opettelisit kuulemaan. Ensin itsesi... ja sitten kun kuulet sisimpäsi äänen totena ja selkeänä, alat kuulla kaiken muunkin. Ihmiset alkavat puhua. Niidenkin sisästä, joita et aiemmin jaksanut kuunnella, kaikuu ihmisenä olemisen surumielinen, mutta kaunis puhe. :)

Lue lisää

Edelliselle, jos mulle viestisi tarkoitit.. En pyri ylentämään itseäni tai kuvittelemaan erinomaisuuttani, en ole täydellinen, en osaa aina toimia oikein. Olen loukannut toisia, varmasti. Joko kuuntelemisen /kuulemisen puutteella, tai jotenkin muuten. - Mutta tiedän sen, että olen kipuillut rankasti ja työstänyt todella tätä kuuntelemista ja kuulluksi tulemista, joten ihan kevein perustein en asiasta kirjoittanut. Ja kun täällä nopeasti yrittää asiat kertoa, niin voi tulla ilmaisseeksi väärinkin asioita. Tällä kuuntelemisen puutteella tarkoitan kohtalaisen jatkuvaa käytösmallia. Ja huom. Meillä on erilaiset kipukohdat/tarpeet, voi olla että joillekin tämä kuunteleminen/kuulluksi tuleminen ei ole ehkä niin tärkeää, mutta minulle se on.

'''*** kirjoitti:

Edelliselle, jos mulle viestisi tarkoitit.. En pyri ylentämään itseäni tai kuvittelemaan erinomaisuuttani, en ole täydellinen, en osaa aina toimia oikein. Olen loukannut toisia, varmasti. Joko kuuntelemisen /kuulemisen puutteella, tai jotenkin muuten. - Mutta tiedän sen, että olen kipuillut rankasti ja työstänyt todella tätä kuuntelemista ja kuulluksi tulemista, joten ihan kevein perustein en asiasta kirjoittanut. Ja kun täällä nopeasti yrittää asiat kertoa, niin voi tulla ilmaisseeksi väärinkin asioita. Tällä kuuntelemisen puutteella tarkoitan kohtalaisen jatkuvaa käytösmallia. Ja huom. Meillä on erilaiset kipukohdat/tarpeet, voi olla että joillekin tämä kuunteleminen/kuulluksi tuleminen ei ole ehkä niin tärkeää, mutta minulle se on.

Lue lisää

Eikö olisi kuitenkin rakentavampaa pyrkiä kehittämään itseään ja vaatia itseltään kuin luetella muiden vikoja, jotka ovat kuitenkin pohjimmiltaan vikoja vain suhteessa sinuun?

Jos muut eivät kuuntele, mieti ensin, mistä pohjimmiltaan on kyse. Onko kyse kuuntelun määrästä vai mistä? Miten kuuntelua mitataan? Voihan olla, että kuuntelun määrä on tasapainossa, mutta se ei silti vain riitä. Onko kyse siis sisäisestä vaille jäämisestäsi? Vai onko kyse tunteista, jotka löytävät syytöksilleen kohteen kuuntelun määrästä, sillä todellisen syyn myöntäminen uhkaisi eheää minäkuvaasi? Entä odotatko jotain sellaista, mitä muut eivät voi edes kuvitella sinun odottavan?

Moni odottaa muiden olevan ajatustenlukijoita suhteensa ja sitten suututaan, kun vastapuoli ei toimi, kuten on sisimmässä mietitty. Vastapuolella taas ei ole harmainta hajuakaan tällaisista ajatuksista ja syytökset huonosta kuuntelijuudesta tai ystävyydestä iskevät kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pahimmassa tapauksessa oman vaille jäämisen nimissä sitten syytellään ja kasataan syyllisyyttä toisen niskaan vielä rankemmin.. Kostetaan tavalla tai toisella ja toinen osapuoli kipuilee yhtä lailla kaksin käsin ja rankasti. Et ole nimittäin senkään suhteen tämän maailman ainoa marttyyri...

Haluaisin vain korostaa, että ne, joita moitit huonosta kuuntelemisesta, moittivat sinua ehkä samasta syystä tai jostain muusta. Kun näet omat virheesi, on helpompi kestää muiden vastaavat. Helppoa se ei ole silloinkaan, takaan, mutta kasvattaa sinua ihmisenä enemmän kuin muiden virheiden luetteleminen, joka sekin kertoo usein itse asiassa enemmän sinusta kuin todellisista kohteistaan. Jos olen minäkin virheellinen, olkoon sitä muutkin! Virheistä on tämä maailma kasattu. Tänä vappuna taidan niitä virheitä tähän maailmaan vielä hieman lisää örveltää... ;) Hyvää vappua sinulle!

edelleen edellinen kirjoitti:

Eikö olisi kuitenkin rakentavampaa pyrkiä kehittämään itseään ja vaatia itseltään kuin luetella muiden vikoja, jotka ovat kuitenkin pohjimmiltaan vikoja vain suhteessa sinuun?

Jos muut eivät kuuntele, mieti ensin, mistä pohjimmiltaan on kyse. Onko kyse kuuntelun määrästä vai mistä? Miten kuuntelua mitataan? Voihan olla, että kuuntelun määrä on tasapainossa, mutta se ei silti vain riitä. Onko kyse siis sisäisestä vaille jäämisestäsi? Vai onko kyse tunteista, jotka löytävät syytöksilleen kohteen kuuntelun määrästä, sillä todellisen syyn myöntäminen uhkaisi eheää minäkuvaasi? Entä odotatko jotain sellaista, mitä muut eivät voi edes kuvitella sinun odottavan?

Moni odottaa muiden olevan ajatustenlukijoita suhteensa ja sitten suututaan, kun vastapuoli ei toimi, kuten on sisimmässä mietitty. Vastapuolella taas ei ole harmainta hajuakaan tällaisista ajatuksista ja syytökset huonosta kuuntelijuudesta tai ystävyydestä iskevät kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pahimmassa tapauksessa oman vaille jäämisen nimissä sitten syytellään ja kasataan syyllisyyttä toisen niskaan vielä rankemmin.. Kostetaan tavalla tai toisella ja toinen osapuoli kipuilee yhtä lailla kaksin käsin ja rankasti. Et ole nimittäin senkään suhteen tämän maailman ainoa marttyyri...

Haluaisin vain korostaa, että ne, joita moitit huonosta kuuntelemisesta, moittivat sinua ehkä samasta syystä tai jostain muusta. Kun näet omat virheesi, on helpompi kestää muiden vastaavat. Helppoa se ei ole silloinkaan, takaan, mutta kasvattaa sinua ihmisenä enemmän kuin muiden virheiden luetteleminen, joka sekin kertoo usein itse asiassa enemmän sinusta kuin todellisista kohteistaan. Jos olen minäkin virheellinen, olkoon sitä muutkin! Virheistä on tämä maailma kasattu. Tänä vappuna taidan niitä virheitä tähän maailmaan vielä hieman lisää örveltää... ;) Hyvää vappua sinulle!

Lue lisää

Joo, en tiedä mihin tällä palstalla tekemäni pari kommenttia sinussa ilmeisesti osui, koska olet jo kaksi viestiä minulle suoraan asiasta osoittanut. Eli ihmettelen todella. Nuo kysymykset mitä alussa mietit kuuntelemisesta/kuulluksi tulemisesta - usko jo: olen ne ja miljoona muuta siihen liittyvää jo käsitellyt. Esittämäsi kysymykset eivät ole minulle uusia. Et tunne minua etkä tiedä mistä tilanteista kohdallani on ollut kyse, joten älä osoita tekstiäsi suoraan minulle.

Tuntuukin siltä, että sulla on itsellä nyt joku asia, joka kaivelee, ja purat sitä täällä. Ei se mitään mutta älä osoita viestejäsi minulle sinä-muodossa, kun en ole vastuussa kavereidesi teoista.

Jos olet palautetta saanut joskus joltakin kuulemisen puutteesta tai mistä tahansa muusta asiasta, nyt voi pysähtyä miettimään asiaa että onko sille aihetta, mitä se on.. Aina kritiikki kirpaisee, se että ystävä antaa neg palautetta ei tietenkään tarkoita että se olisi automaattisesti ystävyyden loppu. Se voisi olla avaus, eli jos hyvin käy niin ihmiset pääsisi keskustelemaan kun tunteet on hieman laantuu... Alussa sitä kuohuu. Tiedän tämänkin, olen kritiikkiä saanut minäkin. Mutta tämä kuuluu elämään ja ihmisen pitää myös palautetta pystyä ottamaan ja tietysti arvioida onko palaute aiheellista. Mutta sellainen virheiden luettelu ei tietenkään ole kellekään mukavaa, joten ymmärrän närkästyksesi jos olet joutunut tällaisen ryöpyn kohteeksi.

Mukavaa vappua sinullekin :)

'''*** kirjoitti:

Joo, en tiedä mihin tällä palstalla tekemäni pari kommenttia sinussa ilmeisesti osui, koska olet jo kaksi viestiä minulle suoraan asiasta osoittanut. Eli ihmettelen todella. Nuo kysymykset mitä alussa mietit kuuntelemisesta/kuulluksi tulemisesta - usko jo: olen ne ja miljoona muuta siihen liittyvää jo käsitellyt. Esittämäsi kysymykset eivät ole minulle uusia. Et tunne minua etkä tiedä mistä tilanteista kohdallani on ollut kyse, joten älä osoita tekstiäsi suoraan minulle.

Tuntuukin siltä, että sulla on itsellä nyt joku asia, joka kaivelee, ja purat sitä täällä. Ei se mitään mutta älä osoita viestejäsi minulle sinä-muodossa, kun en ole vastuussa kavereidesi teoista.

Jos olet palautetta saanut joskus joltakin kuulemisen puutteesta tai mistä tahansa muusta asiasta, nyt voi pysähtyä miettimään asiaa että onko sille aihetta, mitä se on.. Aina kritiikki kirpaisee, se että ystävä antaa neg palautetta ei tietenkään tarkoita että se olisi automaattisesti ystävyyden loppu. Se voisi olla avaus, eli jos hyvin käy niin ihmiset pääsisi keskustelemaan kun tunteet on hieman laantuu... Alussa sitä kuohuu. Tiedän tämänkin, olen kritiikkiä saanut minäkin. Mutta tämä kuuluu elämään ja ihmisen pitää myös palautetta pystyä ottamaan ja tietysti arvioida onko palaute aiheellista. Mutta sellainen virheiden luettelu ei tietenkään ole kellekään mukavaa, joten ymmärrän närkästyksesi jos olet joutunut tällaisen ryöpyn kohteeksi.

Mukavaa vappua sinullekin :)

Lue lisää

Sori kun kommentoin sinulle. Tämä on kait sellainen keskustelupalsta, jonka kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu kommentoida vain myötämielisesti. Minun olisi siis karrikoidusti pitänyt kommentoida: "Teit oikein, kun jätit kaverisi. Itsekin olen hyvä kuuntelemaan ja olen joutunut hylkäämään monta ihmistä, jotka eivät osaa kuunnella. Sellaiset ihmiset ovat todellisia energiasyöppöjä! Onneksi pääsin heistä!" Tämähän on tarinoiden peruskaava täällä. Helppohan olisi sitä minunkin kuorossa laulaa. Harvoin saa lukea mitään positiivista - kiitosta ystävyydestä, tarinaa anteeksiannosta.

Ihmettelen myös, miksi sinä olet oikeutettu vastaamaan aloittajalle, mutta minä en sinulle... Miksi sinä saat osoittaa tekstin suoraan aloittajalle, mutta minä en sinulle tai jollekin muulle (kuten kielsit ed. viestissäsi)? Lisäksi en mielestäni mitenkään hyökännyt kimppuusi, kuten olet asian ilmeisesti tulkinnut, vaan ihmettelin, miten voi ollakin niin, että palstaa lukiessa vaikuttaa, että nimenomaan nämä hyvät kuuntelijat kohtaavat aina niitä niin kovin huonoja... Jokinhan siinä täytyy olla.. Itseni kaltaisella keskivertokuuntelijalla lienee helpompaa.

Sanot, että olet jo käsitellyt esittämäni kysymykset ja miljoona muuta aikaa sitten... Hyvä sitten niin. Itselläni asia on ihan päinvastoin. Minulla on miljoona kysymystä vielä edessä.. Yhteenkin vastaaminen rehellisesti voi viedä vuosia. Mutta taidan olla siinä suhteessa sitten aika onneton.

Yrität lopussa ilmeisesti jotain psykologista kikkaa... En puhunut mistään traumoistani, vaan siitä, että omia virheitään tarkastelemalla oppii tasan tarkkaan enemmän kuin muiden virheitä osoittelemalla. Itse haluaisin kuulla, mitä ihmiset todella sisimmässään kaiken pintapuolisen syyttelyn ja osoittelun takana tuntevat. Harmi kun sellaiselle ei oikein löydy sopivaa foorumia tässä maailmassa...

Kyse ei ollut syytöksestä. Pahoittelen, jos sen niin koit. Parempi kun en kommentoi, kun taidan ajatusmaailmaltani olla muutenkin ihan Marsista... Taidankin panna soimaan Bowien biisin Life on Mars... ja juttelen tästä lähin vaan tähtösille juttuni. :)

edellinen kirjoitti:

Sori kun kommentoin sinulle. Tämä on kait sellainen keskustelupalsta, jonka kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu kommentoida vain myötämielisesti. Minun olisi siis karrikoidusti pitänyt kommentoida: "Teit oikein, kun jätit kaverisi. Itsekin olen hyvä kuuntelemaan ja olen joutunut hylkäämään monta ihmistä, jotka eivät osaa kuunnella. Sellaiset ihmiset ovat todellisia energiasyöppöjä! Onneksi pääsin heistä!" Tämähän on tarinoiden peruskaava täällä. Helppohan olisi sitä minunkin kuorossa laulaa. Harvoin saa lukea mitään positiivista - kiitosta ystävyydestä, tarinaa anteeksiannosta.

Ihmettelen myös, miksi sinä olet oikeutettu vastaamaan aloittajalle, mutta minä en sinulle... Miksi sinä saat osoittaa tekstin suoraan aloittajalle, mutta minä en sinulle tai jollekin muulle (kuten kielsit ed. viestissäsi)? Lisäksi en mielestäni mitenkään hyökännyt kimppuusi, kuten olet asian ilmeisesti tulkinnut, vaan ihmettelin, miten voi ollakin niin, että palstaa lukiessa vaikuttaa, että nimenomaan nämä hyvät kuuntelijat kohtaavat aina niitä niin kovin huonoja... Jokinhan siinä täytyy olla.. Itseni kaltaisella keskivertokuuntelijalla lienee helpompaa.

Sanot, että olet jo käsitellyt esittämäni kysymykset ja miljoona muuta aikaa sitten... Hyvä sitten niin. Itselläni asia on ihan päinvastoin. Minulla on miljoona kysymystä vielä edessä.. Yhteenkin vastaaminen rehellisesti voi viedä vuosia. Mutta taidan olla siinä suhteessa sitten aika onneton.

Yrität lopussa ilmeisesti jotain psykologista kikkaa... En puhunut mistään traumoistani, vaan siitä, että omia virheitään tarkastelemalla oppii tasan tarkkaan enemmän kuin muiden virheitä osoittelemalla. Itse haluaisin kuulla, mitä ihmiset todella sisimmässään kaiken pintapuolisen syyttelyn ja osoittelun takana tuntevat. Harmi kun sellaiselle ei oikein löydy sopivaa foorumia tässä maailmassa...

Kyse ei ollut syytöksestä. Pahoittelen, jos sen niin koit. Parempi kun en kommentoi, kun taidan ajatusmaailmaltani olla muutenkin ihan Marsista... Taidankin panna soimaan Bowien biisin Life on Mars... ja juttelen tästä lähin vaan tähtösille juttuni. :)

Lue lisää

Ok. Viestisi oli osoitettu sinä muodossa aika pitkien pohdintojen, kysymysten kera, joten ihmettelin että mulleko ne kysymykset suuntaat. Se tässä kummastutti ottaen huomioon mun aika lyhyet kommentoinnit viestiketjun alussa. Mulla ei ole kokemusta tältä palstalta kovinkaan pitkältä ajalta, joten en tiedä missä määrin näitä keskusteluja käyty - viittaan kommenttiisi tarinoiden peruskaavasta täällä.

Mainitsit toisten virheiden osoittelun ja omien virheiden tarkastelun. Ystävyys on vuorovaikutusta. Jos ystävyydessä on joku asia joka ei toimi, eikö ole hyvä että se otetaan esille, ja siihen yritetään etsiä ratkaisua. Sillä tavalla näen palautteen annon, sen negatiivisenkin. Kyllähän ihminen tutkii "virheitään" yksinkin, mutta jos minun käytös on sellaista, että se on ystävälleni raskasta, niin kyllä minun pitää pystyä katsomaan että onko asia näin ja voinko sille tehdä jotakin.

- Jos positiivista kaipaat: kyllä ystävyyden on mahdollista kehittyä. On mahdollista että ihmiset kypsyy, puolin ja toisin. Olen kokenut sitäkin, minä muutun ja toinen muuttuu. Valitettavasti en tunne tarinoita siitä, että täysin katkennut ihmissuhde olisi korjaantunut. Mutta kyseessä on voinu olla esim. tosi pitkään kestäneistä vaikeuksista, joten ystävyyttä ei mahd siitä syytä ole voitu korjata. Itse näen että ystävyyden päättäminen kepein perustein ei ole hyvä juttu. Mutta jos se on raskasta, niin eihän se ole tarkoituksenmukaista. Ja tässä joutuu tekemään työtä: anteeksiantoa toiselle ja itselle. Ja on niin, että joskus ihmiset ovat vaan niin erilaisia, että ystävyys ei toimi sen takia. Onko silloin ystävyyttä syytä jatkaa. Itse näen että ystävyyden loppumiseen päädytään isojen perustavanlaatuisten asioiden takia, ei pikkuvaikeuksien takia.

Ok, asia saa mun puolesta nyt olla.

'''*** kirjoitti:

Ok. Viestisi oli osoitettu sinä muodossa aika pitkien pohdintojen, kysymysten kera, joten ihmettelin että mulleko ne kysymykset suuntaat. Se tässä kummastutti ottaen huomioon mun aika lyhyet kommentoinnit viestiketjun alussa. Mulla ei ole kokemusta tältä palstalta kovinkaan pitkältä ajalta, joten en tiedä missä määrin näitä keskusteluja käyty - viittaan kommenttiisi tarinoiden peruskaavasta täällä.

Mainitsit toisten virheiden osoittelun ja omien virheiden tarkastelun. Ystävyys on vuorovaikutusta. Jos ystävyydessä on joku asia joka ei toimi, eikö ole hyvä että se otetaan esille, ja siihen yritetään etsiä ratkaisua. Sillä tavalla näen palautteen annon, sen negatiivisenkin. Kyllähän ihminen tutkii "virheitään" yksinkin, mutta jos minun käytös on sellaista, että se on ystävälleni raskasta, niin kyllä minun pitää pystyä katsomaan että onko asia näin ja voinko sille tehdä jotakin.

- Jos positiivista kaipaat: kyllä ystävyyden on mahdollista kehittyä. On mahdollista että ihmiset kypsyy, puolin ja toisin. Olen kokenut sitäkin, minä muutun ja toinen muuttuu. Valitettavasti en tunne tarinoita siitä, että täysin katkennut ihmissuhde olisi korjaantunut. Mutta kyseessä on voinu olla esim. tosi pitkään kestäneistä vaikeuksista, joten ystävyyttä ei mahd siitä syytä ole voitu korjata. Itse näen että ystävyyden päättäminen kepein perustein ei ole hyvä juttu. Mutta jos se on raskasta, niin eihän se ole tarkoituksenmukaista. Ja tässä joutuu tekemään työtä: anteeksiantoa toiselle ja itselle. Ja on niin, että joskus ihmiset ovat vaan niin erilaisia, että ystävyys ei toimi sen takia. Onko silloin ystävyyttä syytä jatkaa. Itse näen että ystävyyden loppumiseen päädytään isojen perustavanlaatuisten asioiden takia, ei pikkuvaikeuksien takia.

Ok, asia saa mun puolesta nyt olla.

Lue lisää

Vielä lisäys omaan kommenttiini edellä.

Eli tässä varmaan tullaan sellaiseen perussäänntöön, eli olisi hyvä pyrkiä siihen että puhuttaisiin minä muodossa, ainakin alussa kun ei tunne toisen tilannetta. Silloin siinä säilyttää kunnioituksen rajat. Tästä oli kyse kommentissani - ei ollenkaan siitä ettei toiselle saisi kommentoida. Silloin kun mukana alkaa olla sinä-muotoisia väitteitä tuntematta toisen tilannetta/toista, niin syytökseltä se tuntuu. Ja siihen reagoin toseksi edellisessä viestissäni, että mistä kummasta on nyt kyse.