Elämä on kuuma liekki, joka kärventää, mutta kuolema on unohduksen tumma meri. Näin lausui Sinuhe egyptiläinen kuolemaan tuomitulle ystäväkeisarilleen lohdutellessaan ystäväänsä teloitusaattoyönä. Sinuhe ei luullut uskovansa enää minkäälaisiin jumaliin eikä olettanut pelkäävänsä kuolemaan. Kuitenkin hän joutuessaan pian itse valitsemaan kuoleman ja todennäköisen tuhoutumisen ja kovan tehtävän edessä valitsi jälkimmäisen vain ainostaan syystä että pelkäsi kuolemaa ja mahdollista piinaa sen jälkeen.
Mikäli elämä olisi pelkkää kärvennystä ja ei mitää sen jälkeen, mitä järkeä olis edes syntyä tänne?
Tietenkin Mika Waltarin romani on vain fiktio, mutta teos heijastaa ihmisen kamppailua elämätarkoituksensa löytämisessä!
Mikäli elämä olisi pelkkää kärvennystä ja ei mitää sen jälkeen, mitä järkeä olis edes syntyä tänne?
Tietenkin Mika Waltarin romani on vain fiktio, mutta teos heijastaa ihmisen kamppailua elämätarkoituksensa löytämisessä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksi pitää olla joku ikuisuus että olisi syy elää?
Ikuisen elämän ymmärtää ajattelemalla muurahaista ja sen lyhyttä elämää ja vertaa sitä ihmisen elämään. Me olemme paljon enemmän kuin muurahaiset. Enkelien kaltaisena asiat on meillä uskiksilla toisin kuin ihmisinä.
Ei ihmettelysyi poista iankaikkisuutta ja ihmisen tietoisuutta ja aavistusta siitä!
Kysymys on vaivannut ja askaruttanut ihmistä iät kaiket. En voi totuutta muuksi muuttaa - se on ollut ja edelleen on myös viisiden ajattelijoiden ongelma.
"Me olemme paljon enemmän kuin muurahaiset."
Millä perusteella? Koska sinä uskot niin?
"Ikuisen elämän ymmärtää ajattelemalla muurahaista ja sen lyhyttä elämää ja vertaa sitä ihmisen elämään."
Ei ymmärrä. Ikuisuus on aivan eri asia kuin paljon pidempi elinkaari.
Viitsitkö vastata kysymykseen?
Ei porukka ínnostu keskustelemaan?
"Ei ihmettelysyi poista iankaikkisuutta ja ihmisen tietoisuutta ja aavistusta siitä! "
Ei minulla ole tietoutta iankaikkisuudesta, en siis ole ihminen?
Ja iankaikkisuus on tässä ja nyt. Voin kuolla mutta atomini jäävät elämään ikuisesti. Turha sitä on kuvitella että tyhjyydessä jotain elämää olisi. Elämä on materian tuottama prosessi, eikä mikään uskisteologian taikamössöpuhallus.
Ei tänne kannattaisi sitten syntyäkkään. En ihmettele jos ateisti tekee itsarin! Mutta onneksi häntä estää ja pitkittää kuolemanpelko ja aavistus että asia ei sittenkään niin ole.
Olette kyllä niin riemuisaa sakkia, kuolemankulttilaiset.
Miksi olet niin katkera ja vihainen?
No eipä ehkä kannatakaan. Mutta kun sattumoisin olen syntynyt, nii täällä sitä ollaan. Ja niin paljon on kaikkea jännää maailmankaikkeus pullollaan, etten pois malttas kuollakaan, mutta joskus se koittaa.
Tuohon pitäis kysyä mielipidettä joltakulta, joka ei ole syntynyt, että kannattaako hänen mielestään syntyä vai ei. Mutta, siinä on sellainen ongelma, että henkilö joka ei ole syntynyt, ei, noh, ole syntynyt.
Jos ateisti tekee itsarin, ateisti kuolee.
Jos uskovainen tekee itsarin, uskovainen kuolee.
Ihmisen käsitys että jossakin on tyhjyyttä perustuu ihmisen rajallisiin aisteihin, joilla ei aina kykene ha´vaitsemaan kaikkea mitä siellä oikeasti on. Näillä aivoilla ei näe niitä asioita edes ihmisten tekemien laitteidenkaan kanssa, jospa se, mit ihmiset näkevät avaruudessa ja luulevat sitä tyhjyydeksi, onkin kaikkea muuta kuin tyhjyyttä? Se jokin ei halua lähestyä ihmistä, ja jos lähestyy, seuraisiko siitä mitään hyvää?