Kuinkahan hyvä ajatus se on, että eri sukupolvet nimitelevät ja moittivat tosiaan. Itse en pidä sitä hyvänä ideana, eikä sen avulla taideta ongelmiakaan ratkaista. Myönnän kyllä - suuria ikäluokkia vähän vanhempana - itsekin joskus heikkona hetkenä mutisevani pullamössöistä.
Suuret ikäluokkien, 1945 - 1950, työuran alku osui aikaan, jolloin savupiipputeollisuus oli voimissaan ja tarvitsi paljon työntekijöitä. Työ oli ehkä raskasta ja/tai yksitoikkoista puurtamista, mutta työpaikat olivat jokseenkin pysyviä. Ei juuri tarvinnut muutella eikä kulkea kaukana työssä. Kuuluttiin ammaattiliittoihin ja oltiin vähän vasemmistolaisia. Harvat opiskelivat pitkään koulutusammatteihin. Ei tarvinnut ajatella kovin laajasti. Yritysten kannattavuus oli selviö Tätä aikaa (1950-1990) eläneenä sanoisin, että aika turvattua aikaa ja elämää monelle. Sitten tuli 1990-luvun lama, joka sekoitti monen elämän perusteellisesti.
Nyt kun seuraa tätä globalisaatiomyllerystä ja "rahan ylivallan ja ahneuden" aikaa, huolestuttaa aika tavalla. Huolestuttaa esim. se, että vaikka yksilö yrittää kouluttautua, hankkia ammatin ja muutenkin toimia oikein, ei elämä asetu kunnolla uomaansa. Vaikka maailma on aika valmis ja moni esim. perii huomattavan omaisuuden, jokainen tarvitsee silti oman elämän ja uran.
Suuret ikäluokkien, 1945 - 1950, työuran alku osui aikaan, jolloin savupiipputeollisuus oli voimissaan ja tarvitsi paljon työntekijöitä. Työ oli ehkä raskasta ja/tai yksitoikkoista puurtamista, mutta työpaikat olivat jokseenkin pysyviä. Ei juuri tarvinnut muutella eikä kulkea kaukana työssä. Kuuluttiin ammaattiliittoihin ja oltiin vähän vasemmistolaisia. Harvat opiskelivat pitkään koulutusammatteihin. Ei tarvinnut ajatella kovin laajasti. Yritysten kannattavuus oli selviö Tätä aikaa (1950-1990) eläneenä sanoisin, että aika turvattua aikaa ja elämää monelle. Sitten tuli 1990-luvun lama, joka sekoitti monen elämän perusteellisesti.
Nyt kun seuraa tätä globalisaatiomyllerystä ja "rahan ylivallan ja ahneuden" aikaa, huolestuttaa aika tavalla. Huolestuttaa esim. se, että vaikka yksilö yrittää kouluttautua, hankkia ammatin ja muutenkin toimia oikein, ei elämä asetu kunnolla uomaansa. Vaikka maailma on aika valmis ja moni esim. perii huomattavan omaisuuden, jokainen tarvitsee silti oman elämän ja uran.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Laiskoja ne ovat.
Nuorille kaikki tuki ja kehut. Muuten he voivat avata silmänsä ja häippästä muualle ja tänne jää vaan isot kulut ilman juurikaan verotettavaa kansaa.
Muista aika ajoin jakaa tunnustusta oravanpyörä tasolle niin et joudu kerjuulle
Kirjoititpa harvinaisen asiallisen kirjoituksen, olen myös (nuorempaa ikäluokkaa) todennut tämän sukupolvien välisen syyttelyn esiintymisen (nuoret pullamössöjä vs. suuret ikäluokat ahnehtijoita) melko järjettömäksi oman vastuun pakoiluksi, keskitytään syyttelyyn sen sijaan että ruvettaisiin tekemään aloittamalla "muutos" omasta itsestä. Toki varmaankin suurista ikäluokista niitä ahneita löytyy, vaan suurin osa aivan tavallisia kunnon kansalaisia. Tokihan nuorisossa laiskureita on, vaan suurin osa aivan tavallisia ahkeria kunnon kansalaisia.
Ja onhan (suomi/länsimainen) maailma siinä mielessä "valmis", että yhteiskunnan infra toimii, on puhelinta, nettiä, asunnot ja perustoimeentulo suunnilleen jokaisella, vaan "jokainen tarvitsee silti oman elämän ja uran", siis vaikkakin se perustoimeentulo on jotenkin kunnossa, monen nuoren (joihin lukeudun) on vaikeaa päästä siitä eteenpäin; voi olla että on käyty kouluja ja työharjoittelua, vaan ansiotyön saaminen /uran alkuun saaminen voi osoittautua erinonomattain vaikeaksi haasteeksi ja taloudellinen niukkuus helposti altistaa apatialle, tappiomielialaan(=luovuttamiseen), päihteisiin ja voipi se uusien veronmaksajien tekokin ja kasvatus (=yhteiskunnan rakentaminen) estyä kun ei ole edellytyksiä asuntolainaan ja vakaaseen toimeentuloon kun tällä maailmanmenolla saattaa nuo sosiaalihuollonkin varat huveta puhumattakaan tulevien vuosikymmenten eläkkeistä.
laskutoimitus