Jos ihmistä elähdyttää voimakas persoonallinen halu iankaikkiseen onneen. Jos hän toivoo Jumalan yht'äkkiä muuttavan kaikki elämisen ehdot 'lait' maan päällä hänen edukseen. Niin ei kai tätä voida sanoa/kutsua muuksi kuin tyhjäksi haihatteluksi. Pitäisikö Jumalan asettaa lakinsa joidenkin ihmisten tahdon mukaisiksi
Samarialaiset eli kaiken gnostilaisuuden kehto ja todellinen pesä-paikka, sama jossa jo ennen Jeesusta oli hylätty juutalaiset perinnäis-säännöt/opit, ja kaikkia uskontoja tutkittiin rinta rinnan.
Samarialaiset eli kaiken gnostilaisuuden kehto ja todellinen pesä-paikka, sama jossa jo ennen Jeesusta oli hylätty juutalaiset perinnäis-säännöt/opit, ja kaikkia uskontoja tutkittiin rinta rinnan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
otti esimerkkiä juuri samarialaisilta.
Hän kertoi mm. laupiaasta samarialaisesta, joka oli täysin toiselta "planeetalta" verrattuna sen ajan juutalais papistoon ja kirjanoppineisiin.
Mitä siis tämänajan uskonlahkot ovat oppineet Jeesuksesta?
Eivät yhtään mitään. Ulkokultaisuus on vain lisääntynyt kulttien sisällä.
... mutta ne jotka lukevat elävää Sanaa, Jeesusta, ne kirkastuvat kirkastumistaan Jeesus-auringon valossa.
Me kumarramme sitä minkä tunnemme sillä pelastus on juutalaisista.
Näin Jeesus opasti samarialaista uskonnollista pakananaista, joka monen muun uskonnollisen
ihmisen lailla kuvitteli pelastuksen olevan sidottu tiettyyn paikkaan,
Jerusalemiin.
Joh.4:22
Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista.
23
Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.
24
Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
"Taivasten valtakuntaa on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa. Sitten hän sanoi palvelijoillensa: Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. Mutta kun Kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin."
Mitä me näistä vertauksista todella ymmärrämme, on se, että taivasten valtakunnan sana saattaa kuulua, ja se kauneus ja hyvyys näkyy meille ylevänä hetkenä, mutta kun tuo hetki on ohi ja takana, niin saatamme ummistaa "silmämme ja korvamme" siltä. Mutta sittenkään emme "inspiraatiota" niin suuresta merkityksestä, että toteuttaisin sen käytännössä todelliseksi elämäksi.
Ihmisen muuttuminen kutsutusta valituksi, on vain siinä, että hän on todella käsittänyt ja ymmärtänyt järjellä kutsumuksen eläväksi elämäksi - niin silloin hänet, kuten vertauksessa sanotaan, puetaan häävaatteisiin. Sillä ihminen ottaa nyt, ja todella vapaaehtoisen rakkauden Kristus-askeleita. sillä kaidalla tiellä jonka hän on valinnut.
Hän on valinnut jalon palveluksen tien, kärsimys ole hänelle tuskaa, vaan oikeuden mukainen kasvattaja. Hän on saavuttanut niin sanotun positiivisen otteen hengessään, ja tuntee seisovansa kallioolla josta häntä ei voi mikään horjuttaa. Näin hän tuntee olevansa Jumalan Poika hänkin: Kun ihminen astuu taivas-valtakunnan tielle, niin hän on nöyrä Isänsä Jumalan edessä, ja sanoo Isä: Mikä on minun tehtäväni: Mikä on minun työni? Eikä hän ota tietenkään lukuun mitään maallisia asioita, eikä ajattele itseään, - että kas tätä minä olen, näin ajattelevat vain maallistuneet kirkkoyhteisöt adventismista alkaen!
Mutta oikea henkiseen totuuteen herännyt on riisuutunut kaikesta itseään hallitsevasta maallisesta, ja pukeutunut yksinomaan Kristuksen rakkauden puhtaaseen hääasuun. Nyt hän koko sielullaan ja ruumillaan jouduttaa Jumalan valtakunnan työtä. Hän on täysin antaunut hengessään siihen työhön jota hän todella rakastaa, sillä niinhän taivaan valtakunnan rakkauden laki meidän sielussamme vaatii, eihän ihminen voikaan taivaan valtakunnan työtä tehdä, elle hänen sydämensä ole täysipainoisesti siinä mukana. Muutoinhan hän on vain palkollinen, ja näitä palkollisia, on - voisi sanoa lähes jokainen kirkollinen työntekijä - ainoastaan, ja valitettavasti.
Jumalan valtakunnan työ, on todella epäitsekkäin työ, joka vaatii täydellistä itsensä riisuutumista, ja täydellistä Jeesuksen Kristuksen kaidalle tielle antautumista, ja siksi täydellistä oman tien hylkäämistä, ja jumalalallisen rakauden palvelukseen valmistautumista. Rakkauden luova tila ei rappeudu, se on pysyvä tila. Meidän ei tule olla perinnäissääntöjen vanki. Siksi meidän on vapauduttava ihmisten säätämien oppien auktoritäärisestä riippuvuudesta.
On selvää, että sellainen mieli joka ei ole takertunut johonkin kirkollisen dogmaattisen opin kahleisiin, on vapaa oivaltamaan sen mihin ei menneisyys voikkaan kajota. Jeesuksen Kristuksen suurin tehtävä oli todella kristikunnalle äärettömän tärkeä ja todellakin historiallisesti merkityksellinen, sillä hän lunasti Jumalallisen Rakkauden joka oli poljettu kylmästi jalkoihin. Jeesus Kristus puhdisti uhrillaan tuon taivaallise "kuvan" Isän äärettömän uhrautuvan Rakkauden joka oli tahrattu juutalaisella muoto uskonnollisuudella ja ihmisopeilla, ja käskyillä joka 'jakoi'. hyvin voivat, ja juutalaisen porvarillisen jahve uskon hylkäämät köyhät ja vaivaiset kerjäläiset, sekä muut sairaat asunnottomat hylkiöt, jahve jumalan kirouksen alaisiksi.
Juutalaisehan kutsuivat omaa uskoaan "jumalan peloksi, joka Kreikan kielelle käännettynä tarkoittaa (deisidaimonia). Mutta ne jotka palvelevat lähimmäistään joka on kaikkien hylkäämä palvelevat silloin Kristusta. Rakkaus ei anehdi valtaa, vaan kaipaa saada palvella.
Tämän päivän kirkolliset yhteisöt sanan varsinaisessa merkityksessä, eivät etsi todellakaan kristillistä totuutta, mutta sitä vastoin ihmisiä yhteisöihinsä jotka alistuisivat kunniottamaan kirkollista dogmatiikkaa johon rakentuu kokonaisuudessaan kirkon erilaisiin sääntöihin jaettu oppikokonaisuus erilaisine kaavoineen, kieltoineen, lupauksineen, ehtoineen ja kurinpitoineen ynnä muine ehtoineen. Mutta ei anteeksi antoa, sen sijaan velvollisuuksineen.
esimerkkiä samarialaisilta??
Eiköhän asia ollut enemmänkin niin että samarialaiset olivat halveksittuja (suunnilleen kuin maahanmuuttavat suomessa) ja siksi Jeesus käytti samarialaisia esimerkissään, osoittaakseen että ulkokuori ei ole mitään sen rinnalla mitä on ihmisen sydämmessä.
Jos kuka niin juuri Jeesus piti kiinni Jumalan laista - viimeiseen asti.