Mikä minuun on nyt mennyt??
Erosta kaksi vuotta ja hirvittävä ikävä ex-miestäni.Minun aloitteestani ero tuli, koska olin ollut jo oikeastaan koko avioliiton ajan(29v) henkisen väkivallan kohteena. Viime aikoina ajattelin tulevani hulluksi ja pientä väkivaltaakin sain mieheni taholta kokea.Oli tietysti hyviäkin aikoja.
Nyt sitten tulvahtelevat muistot mieleen kun aikaa on kulunut.Nyt olen ajatellut, etten huomannut ex-mieheni hyviä yrityksiä hemmotella minua. Toi lakua(herkkuani) viikonloppuisin. Vannoi rakastavansa minua kun halusin erota. Kertoi, että pystyy muuttumaan.Oli sentään perhe ja lastenlapsia. Nyt on hajonnut kaikki. Silloin en nähnyt muuta mahdollisuutta kuin ero.Oli tunne, että pitää pelastaa itsensä kun se vielä oli mahdollista. Ja nyt sitten itken hänen peräänsä.
Ex:llä on uusi hyvä suhde josta olen hänen puolestaan onnellinen.
Olen minäkin löytänyt uuden miehen rinnalleni. hänen kanssaan sujuu hyvin, ainoastaan yksi ongelma meillä on.Hänellä oli avioliitonsa aikana salasuhde johon piti vielä alkuaikoina meidän tapaillessamme yhteyttä. En saa asiaa pois mielestäni koska kuvittelen sen jatkuvan kielloista huolimatta edelleen. Hän oli silloin kovasti rakastunut naiseen, nainen valitsi aviomiehensä, silti heidän juttunsa jatkui.
Ehkä tunne johtuu nykyisestä seuralaisestani.vaikka kovasti hänestä välitän, olen jotenkin pettynyt...
Nyt on jotenkin sellainen olo, että samanlaisia ne kaikki on. Yhdessä toinen ja toisessa toinen vika.
En tiedä mikä neuvoksi. olen sentään jo 50 .
kova ikävä ex-miestä
160
19582
Vastaukset
- oletko kateellinen?
nyt kysessä se naisten pahin vika, kateus entisen miehen uutta puolisoa kohtaan? Nainenhan on naiselle tunnetusti susi. Anna heidän elää omaa elämäänsä, onnellisena ja keskity sinä elämään uuden puolison kanssa. Kaivele muistisi lokerosta se miehesi toinen puoli, henkinen väkivalta ja miltä sinusta silloin tuntui? Haluaisitko oikeasti samaan vanhaan paskaan takaisin? Minä en haluaisi. Henkinen väkivalta on mielestäni jopa pahempaa kuin fyysinen, ei näy päällepäin mutta jättää syvät arvet sieluun. Kokemusta on.
Oletkohan hypännyt liian pian eron jälkeen uuteen suhteeseen? Pidät uutta miestäsi ns. laastarina, et edes luota häneen.
Mitähän jos kokeilisit elää jonkun aikaa yksin? Ei se ole ollenkaan kamalaa.- Wook övei
osaa olla yksin.. ei riitä itsevarmuus.. aina pitää olla joku kädestä taluttamassa.. ja sitten ollaan vielä niin kunniansa perään, että.
- aikuinen nainen
tähän kylläkin hyvään kommenttiin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi naiset "ripustautuu" mieheensä. Kyllä se välittäminen ja rakastaminen tulee jos on tullakseen kun ihmisellä on henkinen vapaus olla juuri sitä mitä on ei kukaan voi estää kielloilla toisen tunteita, jokaisen pitäs se ymmärtää.
- itsenäinenneito
Wook övei kirjoitti:
osaa olla yksin.. ei riitä itsevarmuus.. aina pitää olla joku kädestä taluttamassa.. ja sitten ollaan vielä niin kunniansa perään, että.
itse olen ollut yksin 7vuotta ja hyvin viihdyn ja selviän. Itseasiassa niin hyvin että enpä taida koskaan haluta ketään uusavutonta ukkoa tuohon kukkoilemaan. Johan nämä kommentit kertoo kuinka älykkäitä ja mukavia nuo tietynlaiset "miehet" on. Jos joskus parisuhteeseen rupeaisin, niin kyseessä saa luvan olla ihan oikea MIES, ei näitä pellejä.
- tuu takasin byäääh!
itsenäinenneito kirjoitti:
itse olen ollut yksin 7vuotta ja hyvin viihdyn ja selviän. Itseasiassa niin hyvin että enpä taida koskaan haluta ketään uusavutonta ukkoa tuohon kukkoilemaan. Johan nämä kommentit kertoo kuinka älykkäitä ja mukavia nuo tietynlaiset "miehet" on. Jos joskus parisuhteeseen rupeaisin, niin kyseessä saa luvan olla ihan oikea MIES, ei näitä pellejä.
Harva oikee MIES täällä "suolistolla" vierailee...tyypilliset jätetyt katkerat möllit täältä saa vähän mielihyvää, kun voi täällä vittuilla kun se oma rakas lähti sen naapurin mukavan ukon matkaan.
- Wook övei ökein
itsenäinenneito kirjoitti:
itse olen ollut yksin 7vuotta ja hyvin viihdyn ja selviän. Itseasiassa niin hyvin että enpä taida koskaan haluta ketään uusavutonta ukkoa tuohon kukkoilemaan. Johan nämä kommentit kertoo kuinka älykkäitä ja mukavia nuo tietynlaiset "miehet" on. Jos joskus parisuhteeseen rupeaisin, niin kyseessä saa luvan olla ihan oikea MIES, ei näitä pellejä.
kuulemma vahvistaa sääntöä. En toki halua yleistää, onhan ihmisiä monenlaisia.
Uskonpa, ettet ikinä voikaan luoda kestävää parisuhdetta, koska se MIES, jonka ottaisit, on niin itsenäinen ja menestyvä, ettei sinua tarvitse elämäänsä. Mielenkiintoista olisi kuulla, mitä tarkoitat uusavuttomalla miehellä, eli jos talonmiestä kaipailet, ei sekään ole ehkä oikea pohja suhteelle.
- Muuta elämää...
Hyvä immeinen tuollainen ex-mies!
Oot vaan ollut liian kauan sen kans yhdessä, joten muistot vain sinua hämää!
Anna hälle rauha ja keskity vain itseesi!
Kaipailet vain takaisin arkirutiineihin joten siksi haaveilet entiseen paluusta!
Mennyt on mennyttä ja on aika kääntää lopullisesti sivua.Et ollut onnellinen ennenkään!
Jos et voi nykyiseen luottaa, älä rakastu häneen. Pidä vain ystävänä!
Täytä elämääsi harrastuksilla ja kunnon hoitamisella! Elämässä on muutakin kuin miehet. - Missä hyvä?
se on, että sitten myöhemmin huomaa, ettei se elämä niin paskaa ollutkaan, vaikka sinun tapauksessasi kyllä taisi olla. Liitoissa, varsinkin pitemmissä on usein hyviäkin asioita, joita sitten myöhemmin kaipaa. Voisi kuvitella, että ne ovat sinunkin kaipuusi perimmäinen kohde, ei välttämättä se mies. Kaikki se paska on kuitenkin niin lujassa, ettei se mihinkään muutu, vaikka taas entisen kanssa yhteen menisi, eikä se hyväkään siis olisi niin hyvää kuitenkaan.
Vaikka muuten onkin surullinen asia, niin näin miehenä on kuitenkin ollut jollain tavalla itsetuntoa hivelevää, kun exä vaihtaa miestä jatkuvasti, kun niiden kanssa ei ole sitä, mitä minun kanssani. Minun kyllä ei ole ollut ikävä takaisin, on se henkinen väkivalta niin rankkaa.- Onnellinen tytsy
Näinhän se on, ettei kaikkia ole edes tarkoitettu parisuhteeseen!
Hyvä on joskus yksinkin asioita miettiä ja opetella sitä itsenäistä elämää pitkän liiton jälkeen!
Vasta, jos se rakkaus tulee kohdalle, kannattaa miettiä suhdetta uudelleen, tavan vuoksi ei kannata ketään siihen ottaa vierelle.. - katajainen4
Onnellinen tytsy kirjoitti:
Näinhän se on, ettei kaikkia ole edes tarkoitettu parisuhteeseen!
Hyvä on joskus yksinkin asioita miettiä ja opetella sitä itsenäistä elämää pitkän liiton jälkeen!
Vasta, jos se rakkaus tulee kohdalle, kannattaa miettiä suhdetta uudelleen, tavan vuoksi ei kannata ketään siihen ottaa vierelle..Olen kanssasi samaa mieltä ettei kaikkien tarvitse elää parisuhteessa elääkseen täysipainoista
ja onnellista elämää.On itsestä kiinni ja vain itsestä,mitä kaikkea elämäänsä mahduttaa.
On ilo huomata ettei ole riippuvainen kenestäkään vaan pärjäilee omillaan.
Ystävät ja läheiset ovat suuri rikkaus ja jos ihastus sattuu kohdalle niin kuka kieltää nauttimasta
siitä.Ei kuitenkaan kannattaisi mennä saman katon alle liian pian,elämä arkistuu aina. - yksi toinen
katajainen4 kirjoitti:
Olen kanssasi samaa mieltä ettei kaikkien tarvitse elää parisuhteessa elääkseen täysipainoista
ja onnellista elämää.On itsestä kiinni ja vain itsestä,mitä kaikkea elämäänsä mahduttaa.
On ilo huomata ettei ole riippuvainen kenestäkään vaan pärjäilee omillaan.
Ystävät ja läheiset ovat suuri rikkaus ja jos ihastus sattuu kohdalle niin kuka kieltää nauttimasta
siitä.Ei kuitenkaan kannattaisi mennä saman katon alle liian pian,elämä arkistuu aina.muutetaanko yhteen liian nopeasti eron jäljeen ja kuvitellaan että uusi suhde poistaa kaikki
vaikeudet.Ne tuppaa vain tuplautumaan jos ei ole työstänyt eroa,vaan paennut vaikeuksia
uuteen suhteeseen. - ??
yksi toinen kirjoitti:
muutetaanko yhteen liian nopeasti eron jäljeen ja kuvitellaan että uusi suhde poistaa kaikki
vaikeudet.Ne tuppaa vain tuplautumaan jos ei ole työstänyt eroa,vaan paennut vaikeuksia
uuteen suhteeseen.Elä kehtoo ruveta vehtoomaan liian pian uuvelleen
- Mustikkamiina
Erosimme vajaa vuosi sitten yhteisellä päätöksellä. Minä olen avioeropäätöstä pitkään kypsytellyt, vuosia oikeastaan. Lähellä avioeroa olimme muutama vuosi sitten, kun mies jäi kiinni sivusuhteesta. Oikeastaan sen jälkeen en ole ollut päivääkään miettimättä avioeroa. Mies on mielestäni aika lailla tunnekylmä tyyppi. Luultavasti olen aina ollut hänelle jonkinlainen emohahmo, joka huolehtii perheen toimeentulosta ja käytännönasioista. Hän on maailmanparantaja ja tavallaan erittäin mielenkiintoinen henkilö, mutta myös erittäin outo ja itsekäs.
Olin todella helpottunut päästessäni eropäätöksen jälkeen omaan asuntoon lasten kanssa. Puoli vuotta elin täysillä ja tein kaikkia niitä kivoja asioita, mitä eksäni halveksi. Ajattelin, että ero oli niin helppo, koska olin sitä vuosia työstänyt etukäteen. Olin aika yllättänyt omasta reaktiostani, kun selvisi, että miehelläni on uusi avovaimo (lapset paljastivat). Olen nyt viikkokausia kaivannut eksääni, muistanut kaikki hyvät ja kivat jutut, kaivannut yhteistä seksiä jne. Onko minulla vain jäänyt ero käsittelemättä vai mistä tämä johtuu?- alien666
Kyllä!!! Sulla on jäänyt ero käsittelemättä ja paljon muutakin siellä pääsi sisällä. Eli näyt olevan exästäsi mustis vaikka itse sitä eroa hait.....huh,huh mikä nainen. Eipä muuta kun lääkitys kuntoon,kun tuo avohoito on pop nykyään.
- 20+v naimisissa
alien666 kirjoitti:
Kyllä!!! Sulla on jäänyt ero käsittelemättä ja paljon muutakin siellä pääsi sisällä. Eli näyt olevan exästäsi mustis vaikka itse sitä eroa hait.....huh,huh mikä nainen. Eipä muuta kun lääkitys kuntoon,kun tuo avohoito on pop nykyään.
Voi olla niin että etenkin uuden suhteen alettua, kuvittelee saavansa samassa paketissa, exän hyvät puolet, ja uuden hyvät puolet. Sitten kun uusi suhde alkaa näyttämään arkeaan pettyy, kun ilmenee uusia puutteita, joita ei exällä ollut. Myöskin toisen osapuolen odotukset suhteelta, voivat olla kovin erilaiset entiseen verrattuna.
Taitaa olla niin että suurinosa eroista alkaa naisen halusta. Mitä se kertoo sitten naisten sitoutumisesta parisuhteeseen??? Tottakai mies alkaa oirehtia sellaisessa suhteessa, ja taas kaadetaan syy miehen niskaan, kun ei nähdä metsää puilta. Parisuhde kun vaatii siinä arjessakin hoitamista. Jos suhteen hoito jää siihen yhteen kertaan saunan jälkeen viikossa, ja kuvitellaan että se ruoan kanssa riittää ollaan pahasti metsässä. Toista pitää myös huomioida, mielummin päivittäin, kosketuksella, halilla, suukolla, sanoilla, mikä sitten teille luontaista sitten onkaan. Parisuhteessa kun ollaan läheisyyden vuoksi. No joillekin se voi toki olla pelkästään taloudellinen kysymys, mut sittenhän ei kannata parisuhteesta murehtiakaan. Minusta exän kaipaaminen on mahdollisesti merkki tervehtymisestä. Ylipäätään ihmiset eroavat aivan liian helposti, kun ei jakseta suhteesta huolehtia. Tiedän että kirjoitukseni varmaankin satuttaa monia, ja alaspäin peukkua tulee, mut totuus vaan satuttaa usein. - mies olen
oli ja on kuilu välillänne, koska:
"Puoli vuotta elin täysillä ja tein kaikkia niitä kivoja asioita, mitä eksäni halveksi."
Vai mitähän nuo kivat asiat mahtavat olla? - ,.,.,.,.,.,..,,...,.
20+v naimisissa kirjoitti:
Voi olla niin että etenkin uuden suhteen alettua, kuvittelee saavansa samassa paketissa, exän hyvät puolet, ja uuden hyvät puolet. Sitten kun uusi suhde alkaa näyttämään arkeaan pettyy, kun ilmenee uusia puutteita, joita ei exällä ollut. Myöskin toisen osapuolen odotukset suhteelta, voivat olla kovin erilaiset entiseen verrattuna.
Taitaa olla niin että suurinosa eroista alkaa naisen halusta. Mitä se kertoo sitten naisten sitoutumisesta parisuhteeseen??? Tottakai mies alkaa oirehtia sellaisessa suhteessa, ja taas kaadetaan syy miehen niskaan, kun ei nähdä metsää puilta. Parisuhde kun vaatii siinä arjessakin hoitamista. Jos suhteen hoito jää siihen yhteen kertaan saunan jälkeen viikossa, ja kuvitellaan että se ruoan kanssa riittää ollaan pahasti metsässä. Toista pitää myös huomioida, mielummin päivittäin, kosketuksella, halilla, suukolla, sanoilla, mikä sitten teille luontaista sitten onkaan. Parisuhteessa kun ollaan läheisyyden vuoksi. No joillekin se voi toki olla pelkästään taloudellinen kysymys, mut sittenhän ei kannata parisuhteesta murehtiakaan. Minusta exän kaipaaminen on mahdollisesti merkki tervehtymisestä. Ylipäätään ihmiset eroavat aivan liian helposti, kun ei jakseta suhteesta huolehtia. Tiedän että kirjoitukseni varmaankin satuttaa monia, ja alaspäin peukkua tulee, mut totuus vaan satuttaa usein."Ylipäätään naiset eroavat aivan liian helposti, kun ei jakseta suhteesta huolehtia."
Muutin tuon lauseen vastaamaan paremmin todellisuutta. - Aika parantaa haavat
Surutyö tekemättä! Se kuuluu tehdä myös avioeron yhteydessä eikä vain kuoleman.
- RealMcDeal
Koko nykyajan pinnallinen paatos jonka naistenlehtien orjallisena lukijana itsekin olet sisäistänyt, houkuttelee naisia johonkin tavoittamattomaan kehitykseen ja viisauteen joka sijaitsee jossakin muualla kuin juuri siinä missä ollaan. Naisen palikat eivät riitä rakentamaan filosofiaa jota tällainen vaatii.
Kyllä fiksua miestä jää aina nimenomaan naiselle ikävä. Nainen taas ei milloinkaan ole korvaamaton, vaikka sinä joudut sen vasta nyt huomaamaan.
Monet miehet ansaitsevat saamansa koska ovat henkisesti todella laiskoja, mutta hyvän miehen jättäminen on typeryys, jonka nainen osaa katsottuaan 10 paskaa Hollywood-draamaa siskosten räväkästä rohkeudesta.
Painele baariin laulamaan 'sitä saa mitä tilaa'. - Realiteetit
,.,.,.,.,.,..,,...,. kirjoitti:
"Ylipäätään naiset eroavat aivan liian helposti, kun ei jakseta suhteesta huolehtia."
Muutin tuon lauseen vastaamaan paremmin todellisuutta.Höpö, höpö! Kyllä ne miehetkin eroavat...Helposti lähtevät uuden perään, kun eivät jaksa huolehtia parisuhteesta. Alkuun kantavat ruusuja ja arjen koittaessa unohtuu kaikki naisen huomioiminen, lämpö, läheisyys ja hellyys mitä nainen kaipaa. Pelkkä sexi ei naiselle riitä, vaikka olisi kuinka kuumaa huumaa.
- Mustikkamiina
mies olen kirjoitti:
oli ja on kuilu välillänne, koska:
"Puoli vuotta elin täysillä ja tein kaikkia niitä kivoja asioita, mitä eksäni halveksi."
Vai mitähän nuo kivat asiat mahtavat olla?Täsmennän nyt kirjoitustani kommentoineille, etten haikaile eksäni perään. Se suhde on loppu, oli käytännössä jo ennen avioeroa. Kasvoimme ihan klassisesti erillemme.
Ja ne kivat asiat. Eksäni on ns. yrittäjä, vähän haahuilijasellainen. Tämä tarkoittaa sitä, että hän viettää päivät pitkät töissä, mutta se ei niin kovin hyvin tulotasossa näy. Koska aika menee töissä, sitä ei riitä perheelle, koska meillä kaikilla on aikaa saman verran. Kun olemme nyt eronneet, minulla on ollut paremmin mahdollisuus tavata ystäviä, tehdä pieniä matkoja lasten kanssa, sisustaa uutta kotia jne. Tuttavia ei voinut ennen kutsua kylään, kun aina sai selittää, miksi mies ei ole paikalla. Matkoja ei voinut tehdä, koska mies ei halunnut mukaan eikä oikein moista ylellisyyttä edes hyväksy, vaikka rahasta ei ollut puutetta. Eksäni mielestä kirpputori on paras paikka ostaa kaikki mahdollinen, joten kodinsisustuksesta tapeltiin aina uusien hankintojen yhteydessä. Oma palkkani on sen verran hyvä, että saatoin ostaa rikki mennen tilalle uuden ilman kyselejä. Toki en niin tehnyt, koska koti on jokaiselle koti ja niinpä riitelimme jokaisesta hankinnasta.
Enstiseen ei siis ole paluuta, mutta silti miehen UO aiheutti jonkinlaista ahdistusta. Varmaan on niin, että ero on jotenkin käsittelemättä. Eipä kai kukaan selviä erosta yhtään itkua itkemättä, joten nyt on minun vuoroni. Luultavasti tähän ahdistukseen on jonkinasteisena syynä se, että eksän avo merkitsee, että ero on nyt tosiaan lopullinen ja yksi elämänvaihe on ohi. Jos jollekin kommentoijalle tuli mieleen, että kahdun eroamme, niin siitä ei ole kyse. Meidän eroomme oli varmaan molempien osapuolien mielestä kymmeniä syitä, eikä ne minnekään ole hävinneet. Tunneside näyttää olevan kuitenkin yllättävän tiukassa ja pomppaavan kuin vieterinukke esiin näinkin pitkän ajan päästä. - hatroad
Mustikkamiina kirjoitti:
Täsmennän nyt kirjoitustani kommentoineille, etten haikaile eksäni perään. Se suhde on loppu, oli käytännössä jo ennen avioeroa. Kasvoimme ihan klassisesti erillemme.
Ja ne kivat asiat. Eksäni on ns. yrittäjä, vähän haahuilijasellainen. Tämä tarkoittaa sitä, että hän viettää päivät pitkät töissä, mutta se ei niin kovin hyvin tulotasossa näy. Koska aika menee töissä, sitä ei riitä perheelle, koska meillä kaikilla on aikaa saman verran. Kun olemme nyt eronneet, minulla on ollut paremmin mahdollisuus tavata ystäviä, tehdä pieniä matkoja lasten kanssa, sisustaa uutta kotia jne. Tuttavia ei voinut ennen kutsua kylään, kun aina sai selittää, miksi mies ei ole paikalla. Matkoja ei voinut tehdä, koska mies ei halunnut mukaan eikä oikein moista ylellisyyttä edes hyväksy, vaikka rahasta ei ollut puutetta. Eksäni mielestä kirpputori on paras paikka ostaa kaikki mahdollinen, joten kodinsisustuksesta tapeltiin aina uusien hankintojen yhteydessä. Oma palkkani on sen verran hyvä, että saatoin ostaa rikki mennen tilalle uuden ilman kyselejä. Toki en niin tehnyt, koska koti on jokaiselle koti ja niinpä riitelimme jokaisesta hankinnasta.
Enstiseen ei siis ole paluuta, mutta silti miehen UO aiheutti jonkinlaista ahdistusta. Varmaan on niin, että ero on jotenkin käsittelemättä. Eipä kai kukaan selviä erosta yhtään itkua itkemättä, joten nyt on minun vuoroni. Luultavasti tähän ahdistukseen on jonkinasteisena syynä se, että eksän avo merkitsee, että ero on nyt tosiaan lopullinen ja yksi elämänvaihe on ohi. Jos jollekin kommentoijalle tuli mieleen, että kahdun eroamme, niin siitä ei ole kyse. Meidän eroomme oli varmaan molempien osapuolien mielestä kymmeniä syitä, eikä ne minnekään ole hävinneet. Tunneside näyttää olevan kuitenkin yllättävän tiukassa ja pomppaavan kuin vieterinukke esiin näinkin pitkän ajan päästä.Piti vaan kommentoida kun itse olen eroamassa ja lukiessani kirjoitustasi tuntuu kuin olisin lukenut omasta elämästäni. Olen myös työstänyt eroa jo useamman vuoden, vaikka nyt vasta konkreettisesti eroamme. Olen myös miettinyt, että tulenko ikävöimään ja muistanko vain hyvät asiat sitten myöhemmin yksin ollessani. Luulen, että minuakin kirpasee, jos mieheni löytää uuden naisen, mutta uskon, että niin sen pitääkin olla. Jos joskus on jotain tunteita toista kohtaan ollut, niin kyllä niitä edelleen myöhemminkin on. Voihan toista vaikka edelleen rakastaa, vaikka tietääkin, että toisen kanssa ei halua yhdessä elääkään. Yksoikoiset kommentit täällä palstoilla osoittavat vain, että niiden kirjoittajat elävät kovin mustavalkoisessa maailmassa.
Kannattaa itkeä ja surra mennyttä liittoa ja antaa tunteiden tulla ja sitten niiden mennä. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja niitä kannattaa miettiä. Eihän sitä tiedä vaikka se oikeammanlainen mies kävelisikin luoksesi hyvin pian, kunhan vanhan suhteen olet saanut työstettyä.
Niinkuin kirjoititkin, että eronne jälkeen oli mahdollisuus tehdä kivoja asioita ja elää omaa elämäänsä, ilman, että tarvitsi selitellä toisen poissaoloja tai elättää miestä omilla tuloilla ja joustaa hankinnoissa kun toisen mielestä rahaa ei pidä tuhlailla ym. Mieskin varmaan oppi erostanne ja osaa olla uudelle naiselle toisenlainen ja samoin sinä opit, että mitä kannattaa välttää ja mitä haluat.
Kyllä se ahdistus menee pois, kun annat sen vaan tulla ja mennä. Tsemppiä sulle ja iloa elämään:-) - jälkijättöistäsakkia
Realiteetit kirjoitti:
Höpö, höpö! Kyllä ne miehetkin eroavat...Helposti lähtevät uuden perään, kun eivät jaksa huolehtia parisuhteesta. Alkuun kantavat ruusuja ja arjen koittaessa unohtuu kaikki naisen huomioiminen, lämpö, läheisyys ja hellyys mitä nainen kaipaa. Pelkkä sexi ei naiselle riitä, vaikka olisi kuinka kuumaa huumaa.
Nainen kyllä lähtee suhteesta mielellään, kun on joutunut yksin sitä vuosikaudet hoitamaan.
Helposti ei siitä pääse kuitenkaan irti, kun pitää olla matkalaukkkujen kanssa jo ovella menossa, ennen kuin taulapää-ukko havahtuu huomaamaan, ettei palvelu enää pelaakkaan! Sitten alkaa miesten puolelta tämä itku ja hampaitten kivistys!
Tämäkin on koettu! - heh heh!
RealMcDeal kirjoitti:
Koko nykyajan pinnallinen paatos jonka naistenlehtien orjallisena lukijana itsekin olet sisäistänyt, houkuttelee naisia johonkin tavoittamattomaan kehitykseen ja viisauteen joka sijaitsee jossakin muualla kuin juuri siinä missä ollaan. Naisen palikat eivät riitä rakentamaan filosofiaa jota tällainen vaatii.
Kyllä fiksua miestä jää aina nimenomaan naiselle ikävä. Nainen taas ei milloinkaan ole korvaamaton, vaikka sinä joudut sen vasta nyt huomaamaan.
Monet miehet ansaitsevat saamansa koska ovat henkisesti todella laiskoja, mutta hyvän miehen jättäminen on typeryys, jonka nainen osaa katsottuaan 10 paskaa Hollywood-draamaa siskosten räväkästä rohkeudesta.
Painele baariin laulamaan 'sitä saa mitä tilaa'.Olihan taas niin kyynisen tollon mielipide,että..!
Toivottavasti et luule itse olevasi jotenkin fiksu? :D
Sun palikkas siellä housuissas oli varmaan syy sun eroos..? Luulen mä, et osannut käyttää sitä oikein? - Pikku Myy
hatroad kirjoitti:
Piti vaan kommentoida kun itse olen eroamassa ja lukiessani kirjoitustasi tuntuu kuin olisin lukenut omasta elämästäni. Olen myös työstänyt eroa jo useamman vuoden, vaikka nyt vasta konkreettisesti eroamme. Olen myös miettinyt, että tulenko ikävöimään ja muistanko vain hyvät asiat sitten myöhemmin yksin ollessani. Luulen, että minuakin kirpasee, jos mieheni löytää uuden naisen, mutta uskon, että niin sen pitääkin olla. Jos joskus on jotain tunteita toista kohtaan ollut, niin kyllä niitä edelleen myöhemminkin on. Voihan toista vaikka edelleen rakastaa, vaikka tietääkin, että toisen kanssa ei halua yhdessä elääkään. Yksoikoiset kommentit täällä palstoilla osoittavat vain, että niiden kirjoittajat elävät kovin mustavalkoisessa maailmassa.
Kannattaa itkeä ja surra mennyttä liittoa ja antaa tunteiden tulla ja sitten niiden mennä. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja niitä kannattaa miettiä. Eihän sitä tiedä vaikka se oikeammanlainen mies kävelisikin luoksesi hyvin pian, kunhan vanhan suhteen olet saanut työstettyä.
Niinkuin kirjoititkin, että eronne jälkeen oli mahdollisuus tehdä kivoja asioita ja elää omaa elämäänsä, ilman, että tarvitsi selitellä toisen poissaoloja tai elättää miestä omilla tuloilla ja joustaa hankinnoissa kun toisen mielestä rahaa ei pidä tuhlailla ym. Mieskin varmaan oppi erostanne ja osaa olla uudelle naiselle toisenlainen ja samoin sinä opit, että mitä kannattaa välttää ja mitä haluat.
Kyllä se ahdistus menee pois, kun annat sen vaan tulla ja mennä. Tsemppiä sulle ja iloa elämään:-)Voi meitä ihmisparkoja.
Itse olen jo toisella kierroksella, toista kertaa aviossa. Luulin löytäneeni narsisti exäni jälkeen unelmamiehen. Oli tulinen päätä huimaava alku, unelmahäät ja sitten astui arki ja kaikki loppui.
Tuntuu kuin mies olisi tunteeton ja välinpitämätön, vaikka kuinka yritän miestä palvella ja helliä, oikuttelee ja moittii vaan. Miksi näin käy useimmille. Mikä meitä ihmisiä vaivaa?
Ovatko miehet äitiensä pilalle hemmotelleita kakaroita parisuhteessakin? Odottavat vaan valmista, eikä sekään riitä. Toivoni olen heittänyt. Ehkä selviän vielä yhdestä erosta... - tuiskutartar
Pikku Myy kirjoitti:
Voi meitä ihmisparkoja.
Itse olen jo toisella kierroksella, toista kertaa aviossa. Luulin löytäneeni narsisti exäni jälkeen unelmamiehen. Oli tulinen päätä huimaava alku, unelmahäät ja sitten astui arki ja kaikki loppui.
Tuntuu kuin mies olisi tunteeton ja välinpitämätön, vaikka kuinka yritän miestä palvella ja helliä, oikuttelee ja moittii vaan. Miksi näin käy useimmille. Mikä meitä ihmisiä vaivaa?
Ovatko miehet äitiensä pilalle hemmotelleita kakaroita parisuhteessakin? Odottavat vaan valmista, eikä sekään riitä. Toivoni olen heittänyt. Ehkä selviän vielä yhdestä erosta...Äitinin missään opetti minua aikanaan viisasti sanoen: se joka piiaksi ryhtyy, sitä piikana kohdellaan. Itse mietin tuota ikävää oman eroni jälkeen. Olisiko niin, että se mitä kaipaa on se perhe: yhteiset lapset, juhlapyhät, sukulaiset, arjen ja lomien rutiinit jne. En missään tapauksessa halunut ex-miestäni takaisin, mutta kaipasin sitä kokonaisuutta jota ei koskaan enää olisi. Tosiasiahan on, että eron jälkeen sitä on irrallisempi kaikesta ja pitää vain rakentaa uusi hyvä elämä itselle ja lapsille . Siksihän sitä erosi, vai kuinka?
- surussako????
Aika parantaa haavat kirjoitti:
Surutyö tekemättä! Se kuuluu tehdä myös avioeron yhteydessä eikä vain kuoleman.
Vähän eri juttu kuolemalla ja erolla. Vai surutyö????
- Mustikkamiina
tuiskutartar kirjoitti:
Äitinin missään opetti minua aikanaan viisasti sanoen: se joka piiaksi ryhtyy, sitä piikana kohdellaan. Itse mietin tuota ikävää oman eroni jälkeen. Olisiko niin, että se mitä kaipaa on se perhe: yhteiset lapset, juhlapyhät, sukulaiset, arjen ja lomien rutiinit jne. En missään tapauksessa halunut ex-miestäni takaisin, mutta kaipasin sitä kokonaisuutta jota ei koskaan enää olisi. Tosiasiahan on, että eron jälkeen sitä on irrallisempi kaikesta ja pitää vain rakentaa uusi hyvä elämä itselle ja lapsille . Siksihän sitä erosi, vai kuinka?
Tunnistan itsessäni myös tuon kaipauksen johonkin sellaiseen, mitä ei koskaan tule olemaan kuten ehjään perheeseen. Kukaan ei tule olemaan lasteni isä ja jakamaan vanhemmuutta enää samalla tavalla. Toisaalta kaipaan varmaan myös sellaista, mitä ei koskaan ollutkaan. Pidän esimerkiksi yhtestä perheperjantaista, jolloin vain syödään ja ollaan yhdessä ja ehkä katsotaan telkkaria. Tosiasiassa meidän perjantaimme perheenä olivat harvoin sellaisia, joten muistelen nyt niitä kahta perjantaita vuodessa, jolloin oikeasti olimme yhdessä perheenä. Niinä viitenäkymmenenä muuna perjantaina mieheni tuli töistä myöhässä nälkäisenä ja ärtyneenä. Juhlapyhissä ei ole paljon muisteltavaa. Eksäni on ateisti eikä siis vietä esimerkiksi joulua ja sukulaisistani hän ei todellakaan pidä. Siitäkin tuli meille lopulta jonkinlainen "kilpailu" tai negatiivisuuden kierre. Koska mieheni ei ylipäätään ole kovin seurallinen ja erityisen negatiivisesti hän suhtautui minuun sukuuni ja kavereihini, minäkin aloin arvostella hänen sukulaisiaan ja kavereitaan. Hoh hoijaa. Järjellä ajatellen mitään kaivattavaa ei ole, mutta tunteen tasolla asiat on toisin.
- Mustikkamiina
hatroad kirjoitti:
Piti vaan kommentoida kun itse olen eroamassa ja lukiessani kirjoitustasi tuntuu kuin olisin lukenut omasta elämästäni. Olen myös työstänyt eroa jo useamman vuoden, vaikka nyt vasta konkreettisesti eroamme. Olen myös miettinyt, että tulenko ikävöimään ja muistanko vain hyvät asiat sitten myöhemmin yksin ollessani. Luulen, että minuakin kirpasee, jos mieheni löytää uuden naisen, mutta uskon, että niin sen pitääkin olla. Jos joskus on jotain tunteita toista kohtaan ollut, niin kyllä niitä edelleen myöhemminkin on. Voihan toista vaikka edelleen rakastaa, vaikka tietääkin, että toisen kanssa ei halua yhdessä elääkään. Yksoikoiset kommentit täällä palstoilla osoittavat vain, että niiden kirjoittajat elävät kovin mustavalkoisessa maailmassa.
Kannattaa itkeä ja surra mennyttä liittoa ja antaa tunteiden tulla ja sitten niiden mennä. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja niitä kannattaa miettiä. Eihän sitä tiedä vaikka se oikeammanlainen mies kävelisikin luoksesi hyvin pian, kunhan vanhan suhteen olet saanut työstettyä.
Niinkuin kirjoititkin, että eronne jälkeen oli mahdollisuus tehdä kivoja asioita ja elää omaa elämäänsä, ilman, että tarvitsi selitellä toisen poissaoloja tai elättää miestä omilla tuloilla ja joustaa hankinnoissa kun toisen mielestä rahaa ei pidä tuhlailla ym. Mieskin varmaan oppi erostanne ja osaa olla uudelle naiselle toisenlainen ja samoin sinä opit, että mitä kannattaa välttää ja mitä haluat.
Kyllä se ahdistus menee pois, kun annat sen vaan tulla ja mennä. Tsemppiä sulle ja iloa elämään:-)Täytyy tosiaan itkut itkeä ja antaa ahdistuksen tulla. Jotenkin olen vain ollut yllättynyt, että tämä ahdistus ja ikävä iski kuukausien päästä erosta. Ehkä yksi syy tähän on se, että olemme olleet lasten asioiden takia paljon yhteydessä ja yhteydenpito on ollut jopa parempaa kuin avioliiton aikana, koska nyt on puhuttu vain lasten asioista ja niistä ei ole tarvinnut riidellä. Ja tosiaankaan en ole palaamassa tai halua palata yhteen, toki muistan ne syyt, miksi erosimme. Mutta tunne ja järki ovat minunkin kohdallani kaksi eri asiaa.
- ...
20+v naimisissa kirjoitti:
Voi olla niin että etenkin uuden suhteen alettua, kuvittelee saavansa samassa paketissa, exän hyvät puolet, ja uuden hyvät puolet. Sitten kun uusi suhde alkaa näyttämään arkeaan pettyy, kun ilmenee uusia puutteita, joita ei exällä ollut. Myöskin toisen osapuolen odotukset suhteelta, voivat olla kovin erilaiset entiseen verrattuna.
Taitaa olla niin että suurinosa eroista alkaa naisen halusta. Mitä se kertoo sitten naisten sitoutumisesta parisuhteeseen??? Tottakai mies alkaa oirehtia sellaisessa suhteessa, ja taas kaadetaan syy miehen niskaan, kun ei nähdä metsää puilta. Parisuhde kun vaatii siinä arjessakin hoitamista. Jos suhteen hoito jää siihen yhteen kertaan saunan jälkeen viikossa, ja kuvitellaan että se ruoan kanssa riittää ollaan pahasti metsässä. Toista pitää myös huomioida, mielummin päivittäin, kosketuksella, halilla, suukolla, sanoilla, mikä sitten teille luontaista sitten onkaan. Parisuhteessa kun ollaan läheisyyden vuoksi. No joillekin se voi toki olla pelkästään taloudellinen kysymys, mut sittenhän ei kannata parisuhteesta murehtiakaan. Minusta exän kaipaaminen on mahdollisesti merkki tervehtymisestä. Ylipäätään ihmiset eroavat aivan liian helposti, kun ei jakseta suhteesta huolehtia. Tiedän että kirjoitukseni varmaankin satuttaa monia, ja alaspäin peukkua tulee, mut totuus vaan satuttaa usein.Useimmiten se naisen hakema ero johtuu kuitenkin esimerkiksi miesten pettämisistä ja väkivallasta ja välinpitämättömyydestä eli eiköhän ne ole miehet, joista ei ole parisuhteeseen!
- Eipä ole yksikään
RealMcDeal kirjoitti:
Koko nykyajan pinnallinen paatos jonka naistenlehtien orjallisena lukijana itsekin olet sisäistänyt, houkuttelee naisia johonkin tavoittamattomaan kehitykseen ja viisauteen joka sijaitsee jossakin muualla kuin juuri siinä missä ollaan. Naisen palikat eivät riitä rakentamaan filosofiaa jota tällainen vaatii.
Kyllä fiksua miestä jää aina nimenomaan naiselle ikävä. Nainen taas ei milloinkaan ole korvaamaton, vaikka sinä joudut sen vasta nyt huomaamaan.
Monet miehet ansaitsevat saamansa koska ovat henkisesti todella laiskoja, mutta hyvän miehen jättäminen on typeryys, jonka nainen osaa katsottuaan 10 paskaa Hollywood-draamaa siskosten räväkästä rohkeudesta.
Painele baariin laulamaan 'sitä saa mitä tilaa'.mieskään naiselle korvaamaton, joten putoa vain pilvistäsi, katkera luuseri!
- tunturihuiput
Mustikkamiina kirjoitti:
Täsmennän nyt kirjoitustani kommentoineille, etten haikaile eksäni perään. Se suhde on loppu, oli käytännössä jo ennen avioeroa. Kasvoimme ihan klassisesti erillemme.
Ja ne kivat asiat. Eksäni on ns. yrittäjä, vähän haahuilijasellainen. Tämä tarkoittaa sitä, että hän viettää päivät pitkät töissä, mutta se ei niin kovin hyvin tulotasossa näy. Koska aika menee töissä, sitä ei riitä perheelle, koska meillä kaikilla on aikaa saman verran. Kun olemme nyt eronneet, minulla on ollut paremmin mahdollisuus tavata ystäviä, tehdä pieniä matkoja lasten kanssa, sisustaa uutta kotia jne. Tuttavia ei voinut ennen kutsua kylään, kun aina sai selittää, miksi mies ei ole paikalla. Matkoja ei voinut tehdä, koska mies ei halunnut mukaan eikä oikein moista ylellisyyttä edes hyväksy, vaikka rahasta ei ollut puutetta. Eksäni mielestä kirpputori on paras paikka ostaa kaikki mahdollinen, joten kodinsisustuksesta tapeltiin aina uusien hankintojen yhteydessä. Oma palkkani on sen verran hyvä, että saatoin ostaa rikki mennen tilalle uuden ilman kyselejä. Toki en niin tehnyt, koska koti on jokaiselle koti ja niinpä riitelimme jokaisesta hankinnasta.
Enstiseen ei siis ole paluuta, mutta silti miehen UO aiheutti jonkinlaista ahdistusta. Varmaan on niin, että ero on jotenkin käsittelemättä. Eipä kai kukaan selviä erosta yhtään itkua itkemättä, joten nyt on minun vuoroni. Luultavasti tähän ahdistukseen on jonkinasteisena syynä se, että eksän avo merkitsee, että ero on nyt tosiaan lopullinen ja yksi elämänvaihe on ohi. Jos jollekin kommentoijalle tuli mieleen, että kahdun eroamme, niin siitä ei ole kyse. Meidän eroomme oli varmaan molempien osapuolien mielestä kymmeniä syitä, eikä ne minnekään ole hävinneet. Tunneside näyttää olevan kuitenkin yllättävän tiukassa ja pomppaavan kuin vieterinukke esiin näinkin pitkän ajan päästä.Täsmennän vielä, että sellaisia hetkiä kuin ikävä tulee. Ehkä johtuu , kuten täällä todettiin, käsittelemättömästä erosta. Toisaalta suren kun kolmelta lapsenlapselta on mennyt mummila. Ei ole pappaa eikä mummia samassa taloudessa.
En silti vaihtaisi elämääni eroa edeltävään.Joskus vaan käy mielessä, että olisiko kaikki voinut sittenkin muuttua. Ehkä sitä vuosien jälkeen muistaa vaan ne hyvät asiat. - ihme tyyppejä
alien666 kirjoitti:
Kyllä!!! Sulla on jäänyt ero käsittelemättä ja paljon muutakin siellä pääsi sisällä. Eli näyt olevan exästäsi mustis vaikka itse sitä eroa hait.....huh,huh mikä nainen. Eipä muuta kun lääkitys kuntoon,kun tuo avohoito on pop nykyään.
Eikö jo voisi lopettaa tuon vanhan vitsin "lääkitys kuntoon",ei naurata tuollaiset höpötykset,jos ei voi kirjoittaa asiallisesti,pitäkää mölyt mahassanne.
- kävi
jälkijättöistäsakkia kirjoitti:
Nainen kyllä lähtee suhteesta mielellään, kun on joutunut yksin sitä vuosikaudet hoitamaan.
Helposti ei siitä pääse kuitenkaan irti, kun pitää olla matkalaukkkujen kanssa jo ovella menossa, ennen kuin taulapää-ukko havahtuu huomaamaan, ettei palvelu enää pelaakkaan! Sitten alkaa miesten puolelta tämä itku ja hampaitten kivistys!
Tämäkin on koettu!ainakin minulle. Läksin pari vuotta sen jälkeen kun sanoin aviomiehelleni, ettei suhteemme tunnu toimivan. Ja näin jälkikäteen ajateltuna vitkuttelin puolitoista vuotta!
Erosta ei vaan keskusteltu, vaikka otin asian muutamaan kertaan puheeksi. Emme juurikaan riidelleet liittomme aikana(ehkä olisi pitänyt?), joten ero tuli aina asiallisessa yhteydessä esiin. Miehellä oli kuulemma kaikki hyvin ja avioliittoneuvojalle olisin voinut mennä yksinkin jos minulla kerran oli jotain selvittämättömiä ongelmia. En sitten mennyt yksin, koska kuvittelin liitossamme olevan 2 osapuolta. ;o)
Sitten kun todella lähdin, lapset kainalossa, niin miespä oli kovin ihmeissään, että kun hän ei tiennyt mitään mistään ongelmista! Jälkeenpäin kuulinkin "kyliltä", että olin kuulemma lähtenyt yhtään varoittamatta. Eikä mikään ihme, että jotkut sen uskoivat, koska ex-mieheni on ihan kunnon mies; kiltti, ahkera, raitis ja uskoakseni uskollinenkin. Enkä ollut ero-aikeistani puhunutkaan kuin parille läheisimmälle ystävälleni.
Silti en tahdo elää liitossa, jossa olen äiti ja/tai kämppis miehelleni.
Joten vinkkinä miehille! Jos se vaimo puhuu ongelmista, niin kannattaa kuunnella.
En usko, että erolla uhataan muuten vaan, kyllä sieltä taustalta useimmiten jotain löytyy. - thepomo
alien666 kirjoitti:
Kyllä!!! Sulla on jäänyt ero käsittelemättä ja paljon muutakin siellä pääsi sisällä. Eli näyt olevan exästäsi mustis vaikka itse sitä eroa hait.....huh,huh mikä nainen. Eipä muuta kun lääkitys kuntoon,kun tuo avohoito on pop nykyään.
Kulta pien pikku mussukka, allu666, ihan normaaleja ihmismielen reaktioita erotilanteessa. Ellei sitten ole tunnepuolelta jäänyt pikkulapsen tasolle. Niin kuin sinä.
- ei ikinä takasin!
Eipä ole yksikään kirjoitti:
mieskään naiselle korvaamaton, joten putoa vain pilvistäsi, katkera luuseri!
harvassa on se mies, jonka luokse takas eukko haahuilee...hyvin harvassa...
- kkklllmmm
ei muuta kuin eron otat nykyisestä miehestäsi ja vietät hetken yksin jotta kerkiät ajatella asioita!!!!!
- hyvä opetus.
1. Kor. 7:5
Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.
- fkskfsdkfsökf
Sinulla taitaa olla jostain taipumusta valita vaikeita miessuhteita. Kannattaisiko käydä terapiassa juttelemassa erostasi, uudesta suhteestasi yms. Minusta ei tunnu kovin rationaaliselta, että ikävöisit entistä miestäsi josta olet itse halunnut erota tai nykyistäsi johon et luota. Kumpikaan eivät ole sen arvoisia. Veikkaan, että taustallasi on jotakin muuta mikä sinua itkettää ja ahdistaa. Minkälaiset välit sinulla on ollut omiin vanhempiisi ? Ihmisellä on taipumusta hakeutua hullunkurisiin tilanteisiin, koska siinä on jotain tuttua ja se tuntuu tämän takia turvalliselta. Tsemppiä!
- on tuollaisia
eivät mieti asiaa loppuun,kun haluavat eron.Mies ei niin helposti lähde hakemaan eroa.Siinä saa sitten mietiskellä naiset,että palaako miehet enää entiseen naisen kokeiltua muita miehiä.Eli nainen on petollisempi ja kierompi kuin mies.
- -NAINEN-
pakko vastata tähän nimim. Naiset on tuollaisia. Minä taas olen sitä mieltä että miehet haluavat syödä kahta kakkua. Mikä ei tietenkään onnistu! Silloin on parempi erota, eroa kai se mieskin silloin haluaa kun vieraisiin lähtee.Eli kyllä ne MIEHET on petollisempia ja kierompia kuin naiset!!! Näin se ON. Minun exäni hyppäsi vieraisiin 17 yhteisen vuoden jälkeen, itse olin naivi ja sitoutunut häneen loppuelämäkseni, en edes osannut epäillä. Eli voitte kuvitella tiedon olleen minulle nyrkin isku vasten kasvoja, sekunnin murto-osassa kaikki siihen astinen ollut mitätöitiin. En voinut uskoa, ettei mennyt yhteinen pitkä elämä ja lapsi merkinneet toiselle sen enempää. Enkä voi uskoa vieläkään. Jokainen ymmärtää, ettei muita vaihtoehtoja ollut, kuin erota. Vaikka mies kiisti raukkamaisesti kaiken loppuun saakka. Minä taas olen sitä mieltä, että luottamuksen voi menettää vain kerran.
- aina ollut näin
-NAINEN- kirjoitti:
pakko vastata tähän nimim. Naiset on tuollaisia. Minä taas olen sitä mieltä että miehet haluavat syödä kahta kakkua. Mikä ei tietenkään onnistu! Silloin on parempi erota, eroa kai se mieskin silloin haluaa kun vieraisiin lähtee.Eli kyllä ne MIEHET on petollisempia ja kierompia kuin naiset!!! Näin se ON. Minun exäni hyppäsi vieraisiin 17 yhteisen vuoden jälkeen, itse olin naivi ja sitoutunut häneen loppuelämäkseni, en edes osannut epäillä. Eli voitte kuvitella tiedon olleen minulle nyrkin isku vasten kasvoja, sekunnin murto-osassa kaikki siihen astinen ollut mitätöitiin. En voinut uskoa, ettei mennyt yhteinen pitkä elämä ja lapsi merkinneet toiselle sen enempää. Enkä voi uskoa vieläkään. Jokainen ymmärtää, ettei muita vaihtoehtoja ollut, kuin erota. Vaikka mies kiisti raukkamaisesti kaiken loppuun saakka. Minä taas olen sitä mieltä, että luottamuksen voi menettää vain kerran.
Eiköhän noita retkuja löydy kumpaisestakin sukupuolesta.
Tilaisuus kun tulee, niin eikun vieraisiin vaan! Sama onko munat tai pillu housuissa!
Puutteessa varmaan kuitenkin, siinä se yhteinen tekijä. - että silleen
Miehet ei lähde hakemaan eroa,koska niillä pitää olla yksi pysyvä paikka mihin palata syrjähypyiltään.Muutenhan ei voisi pettää ketään jos ei olisi vaimoa kotona odottamassa.Eikös sitä sanota että mies on moni avioinen.
- pettämiseen
aina ollut näin kirjoitti:
Eiköhän noita retkuja löydy kumpaisestakin sukupuolesta.
Tilaisuus kun tulee, niin eikun vieraisiin vaan! Sama onko munat tai pillu housuissa!
Puutteessa varmaan kuitenkin, siinä se yhteinen tekijä.riitä pelkkä "tilaisuus"? Eiköhän niitä "tilaisuuksia" ja houkutuksia tule kaikkien eteen, joten siihen on aivan turha vedota. Se on itsestä kiinni, että haluaako pettää vai ei.
Itse en pettäisi miestäni, koska pettäisin silloin myös itseni ja periaatteeni. - ite oon kunnollinen
pettämiseen kirjoitti:
riitä pelkkä "tilaisuus"? Eiköhän niitä "tilaisuuksia" ja houkutuksia tule kaikkien eteen, joten siihen on aivan turha vedota. Se on itsestä kiinni, että haluaako pettää vai ei.
Itse en pettäisi miestäni, koska pettäisin silloin myös itseni ja periaatteeni.Oonkohan sitten jotenkin huono nainen, kun mieheni käyttää aina pettämistilaisuudet hyväkseen ja vetoaa aina viinaan...?
- Siittä-faan..
..älä me takasin pieksettäväks! kannattaa harkita..ja harkita..ja harkita. Vielä kolmannenkin kerran. Ei tietenkään kelleen kuulu, jos wälykset muuten korjaantuu. Niinku sanotaan "Ryssä on ryssä, vaikka vois paistetaan!" Turpiin tulee, jos on ennenkin tullut. Kuka sitä vapaaehtosesti turpiinsa ottaa? Kysyn vaan...
Vaikka kuun taivaalt lupaisi, nin ei se siitä mihkään ole muuttunut. Tapansa kullakin. Mitäpä se minulle kuuluu, jos tykkäät sellasesta. Kait se masokismia on, jos sadismista tykkää. En ota sen empiä kantaa immeisten seksuaaliisiin taipumuksiin.
Meit on moneen junaan. Ilman tulkkia jää joku asemalle kuiteskin, kun juna lähtee.. Ihan taatusti jossain välissä liwautta kärsään kuitenkin. Liekö mustankipeyttä? liekö alistamishalua? Kuka sen ihan varmasti tietää. Luonnekysymys? Henkistä lajia olevaa sairautta?
Sivusta läheltä seuranneena - samanlaista "tapausta" - luulisin tietäväni, kuin se menee. Yks mummu huuteli kylitä aopuja, kun ukko murjoi naaman mustille orkosille. "Rappusissa kompastuin" oli selittely. Luu-vitosen orkoset poskessa.
Sitten vihon-viimein ukko saatiin houkuteltua kallonkutistajalle, vaikkei ollut mitään vikää..vikaa..vikaa.
Sairaanloinen mustansukkaisuus ja vainoharhaisuus tuli diagnoosiksi. Huh-huh! Väkivalta ei ole loppunut vielä tähän päivään mennessä. Päin vastoin. Pahenee vaan ajan kuluessa. Nämä hölöt ovat jo kaheksankymppisiä.. Weistele sit siitä. - tsemiä,t; m54v
rakkauden huomaa usein kun sen on jo menettänyt, mutta x.mies elää ja voit olla lasten kautta häneen asiallisissa väleissä.
vanhan lämmittely ei useinkaan onnistu.. monella on siitä kokemusta,- Rimpulainen
Kyllä onnistuu vanhan lämmittely jos sille antaa aikaa tarpeeksi ja yrittää päästä siihen että tavoitteena on uusi parempi elämä. Ja molempien on yritettävä yhtä paljon. Ja kummallakaan ei saa olla minkäänlaista showta kenenkään muun kanssa.
Me lämmittelimme uudelleen. Olimme asuneet yli vuoden asumuserossa ja lasten takia muutin takaisin kotiin. Meni puoli vuotta, jolloin inhosin ja vihasin. Puhuimme yötä myöten koko elämämme läpi. Tällä hetkellä mieheni on parasta mitä minulla on. - eronnut akka
lukiessa näitä juttuja nousee mieleen monia muistoja ja mietin omaa päätöstäni erooni. En yllytä eroamaan, mutta kerronpa, että, kun vuosi erosta on kulunut, niin hyvät muistot kultaa vanhat huonot.
Onneksi, sillä eipä katkerana pahenna kuin omaa terveyttään. Kannattaa elää elämää eteenpäin ja ottaa vastaan uusia ihastuksia, joista voi vaikka kehittyä rakkaus, ehkä loppuelämäksi. Tunteella ja järjellä on pärjätty ja pärjätään edelleenkin.
- a ll i
Joku viisas joskus on sanonut:
Tuttu paha on helpompi kestää kuin tuntematon hyvä.
Joskus pitää ihmisen olla yksin. Ehkä sinunkin nyt pitäisi. Kuulostaa kliseiseltä, mutta mieti mitä elämältäsi oikein haluat. Vaikka listaa hyviä asioita menneisyydestä ja nykyisestä, mutta muista ettei mennyttä saa takaisin. Ehkä heräät miettimään omaa elämääsi uudesta näkökulmasta. Sinulla oli syy erota entisestäsi. - Jatkuva ikävä
Jos rakkauden tunne puuttuu, se on kaikki joka puuttuu. Sen tunteen kokeminen/tunteminen ei onnistu kaikkien kanssa. Mutta jos tämä sun nykyinen mies oppisi sanomaan, että rakastaa sinua. Jos tunteiden kertominen on vaikeaa? Olen pettynyt kaikkiin miehiin, enkä osaa neuvoa, mutta tiedän mitä rakkaus on. Se tunne ei lähde vaikka kohde vaihtuu..se tunne ei siirry pois hetkessä. Vie aikaa vuosia.
- Katse tulevaan
Ensin olisi hyvä käydä läpi entinen suhde eroseminaarissa, sen jälkeen eheytyä ja vasta sitten uuteen parisuhteeseen. Jos nykyisessä suhteessa et tunne rakkautta, voi se johtua osittain siitä, ettet ole käsitellyt perusteellisesti edellistä suhdettasi/eroasi. Jos olisit sen tehnyt, et haikailisi vanhan perään, se kuuluisi menneisyyteesi, jonka olet hyväksynyt. Näin arvelen oman kokemukseni perusteella. Kävin oman eroseminaarini 2001, jonka jälkeen olin 4 v. sinkkuna, ja vasta sitten solmin uuden toimivan parisuhteen. Lue kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, siitä voisi olla apua tunteittesi selvittämisessä, ja voit myös osallistua eroseminaariin.
- Suomi24 sensuuri kun
Katsoo noita ekoja vastauksia niin ei voi kun ihmetellä ketkä kaistapäät täällä vastailee , en tajua että missään ei ole sensuuria ja viestejä poisteta...tuntuu uskomattomalta että täällä saa puhua sairaita juttuja kun toinen esittää asiallisen kysymyksen...ei voi kun aatella että on tässä suomessa paljon sairaita ihmisiä jotka netin kautta voi sanoa sairaasta päästä mitä vaan loukatakseen toista.
- 50+++++
Olen kanssasi täysin samaa mieltä... Tänne joku kirjoittaa pahaa oloa poistaakseen ja sitten tulee nämä sairaat yksilöt jotka eivät kai uskalla ilmaista itseään muualla kuin täällä. Hävetkää ja menkää hoitoon!
Aloittajalle: itse erosin avoliitostani 2v seurustelun jälkeen ja voi että olin sekaisin.. ja kuinkas ollakkaan ex:ni alkoi "vokotella" takasin. Tuli helliä sanoja, lahjoja ja lupauksia. Eihän minulle siinä mielentilassa muuta tarvittu. Menimme naimisiin ja silloin vasta tajusin, että mieshän oli ihan täysin NARSISTI. No erohan siitä tuli, mutta se ei enään sattunut yhtään. Nyt sain kaverit takaisin joita hän ei hyväksynyt, lapseni ja lapsenlapset. Elämä on hyvin. Olen yksin ja parantelen itseni kuntoon. Valmis olen varmaan jossain vaiheessa uuteen suhteeseen, mutta nyt on hyvä näin! Olen myös 50 ja osaan nauttia myös itseni seurasta. - Schnitzel
HEI HALLOO,HALLOO, NÄÄ OVAT TERAPEUTTISIA purkautumisteitä. Korvaa hyvinkin kirvestä, puukkoa ym. Aina on aikaa ajatella sen jälkeen" mutta voi ***tu, ku on puukko heilunut? Myöhäistä vinkua, ku gurkku on katki tahi pallit ovat menneet.
- yksinäinenmari
Minullakin erosta kaksi vuotta ja kaipuu entistä miestä kohtanut syttynyt tänä keväänä. Olen lohduttautunut sillä, että ehkä kaipuu on vaan tapa käsitellä eroa, samoin kun unet. Jos hän oikeasti tulisi ehdottamaan yhteen paluuta, en tiedä haluaisinko sitäkään sittenkään. Kun kukaan ihminen ei ole täysin paska eikä mikään suhde vailla hyviäkin puolia, on kai luonnollista niitä kaivata. Jokaisella ihmisellä on arvonsa, ja nyt sen voi jo tunnustaa kun pahin myrsky on laantunut.
Pitkä suhde ja yhteiset lapset on sellainen juttu, että en varmaan ikinä enää kunnon parisuhteeseen ala. Mies alkoi melko pian, mutta samat ongelmat on heillä nyt minkä vuoksi minä erosin. Eli vaikka tuntuu pahalta ja itkettää, käsittelet kuitenkin entisen suhteesi ja erosi sillä lailla, otat vastuun itsestäsi ja elämästäsi. Parempi niin kuin jatkaa heti eteenpäin uuden kanssa ja viedä käsittelemättömät ongelmat mukanaan.- Kokenut....
Te naiset ootte tehny klassisen virheen ja eronnu liian hätäisesti. Kaipaatte nyt ex miehiänne siksi koska ette osanneet selvittää ongelmia ja päätitte lakaista ongelmat maton alle ja muka ero ainut keino. Nyt pitkän ajan jälkeen huomaatte kaipaavanne miehiänne ja se todistaa aidon rakkauden ja sen inhottavan tosiasian, että mokasitte pahemman kerran ja päästitte elämänne rakkauden menemään. Jos jättäjä alkaa ikävöimään exäänsä, silloin suhteessa ei ole osattu puhua ongelmista eikä ole ollu halua tehdä asialle mitään.
- yksinäinenmari
Kokenut.... kirjoitti:
Te naiset ootte tehny klassisen virheen ja eronnu liian hätäisesti. Kaipaatte nyt ex miehiänne siksi koska ette osanneet selvittää ongelmia ja päätitte lakaista ongelmat maton alle ja muka ero ainut keino. Nyt pitkän ajan jälkeen huomaatte kaipaavanne miehiänne ja se todistaa aidon rakkauden ja sen inhottavan tosiasian, että mokasitte pahemman kerran ja päästitte elämänne rakkauden menemään. Jos jättäjä alkaa ikävöimään exäänsä, silloin suhteessa ei ole osattu puhua ongelmista eikä ole ollu halua tehdä asialle mitään.
kun osaat etänä neuvoa. En kyllä oikein jaksa uskoa eronneeni liian hätäisesti :DD Väkivaltaisesta ja alkoholiongelmaisesta miehestä ei voi koskaan erota liian hätäisesti. Kymmenen vuotta silti meni.
- kaipaile sä narsu ex
yksinäinenmari kirjoitti:
kun osaat etänä neuvoa. En kyllä oikein jaksa uskoa eronneeni liian hätäisesti :DD Väkivaltaisesta ja alkoholiongelmaisesta miehestä ei voi koskaan erota liian hätäisesti. Kymmenen vuotta silti meni.
Sehän ei voi koko elämänsä aikana tajuta, että muija jätti, eikä haluakkaan enään takasin tulla!!
Nämäkin ukot tai ukko täällä kitisee koko ajan vaan, et "kyllä varmaan nyt kaduttaa!!" Eikä reppana älyä edes koko aloituksen pointtia! Höh! - Vai elämänne
Kokenut.... kirjoitti:
Te naiset ootte tehny klassisen virheen ja eronnu liian hätäisesti. Kaipaatte nyt ex miehiänne siksi koska ette osanneet selvittää ongelmia ja päätitte lakaista ongelmat maton alle ja muka ero ainut keino. Nyt pitkän ajan jälkeen huomaatte kaipaavanne miehiänne ja se todistaa aidon rakkauden ja sen inhottavan tosiasian, että mokasitte pahemman kerran ja päästitte elämänne rakkauden menemään. Jos jättäjä alkaa ikävöimään exäänsä, silloin suhteessa ei ole osattu puhua ongelmista eikä ole ollu halua tehdä asialle mitään.
rakkauden? :D Juu, välivaltainen narsisti onkin monen naisen elämän rakkaus! Tuo täällä monen kuvailema kaipuu johtuu siitä, että ihminen unohtaa ne huonot hetket ja hyvät korostuu, mutta uskokaa pois, että oikein teitte. Jos mies ei ole ihan täydellinen, niin vaihtoon vain, koska aina löytyy parempi!
- Liian kiltti
Minulle kävi ihan samalla tavalla. Ja ikävä kyllä kävi toisenkin kerran.
Nyt jo pystyn järjellä ajattelemaan, ettei mikään muutu jos kuvittelen muissa olevan sen vian ja syyn eroon. Minussa se syy on jos annan muiden itseäni pilkata, jos annan muiden käyttäytyä itseäni kohtaan rumasti. Niin ja sitten tuoda ruusuja ja suklaata, ja siinä samalla vakuuttaa kirkkain silmin että syy miksi hän petti olikin minussa. Minä olin syypää että hän joutui, raukka, menemään toisen naisen luo. Voi, voi.
Tänäänkin vielä pelkään häntä, koska pelkään että jos hän lukee mitä kirjoitan hän voi tehdä mitä vain, koska ei omista omaatuntoa, ei tunne syyllisyyttä.
Silti muistan hyvät hetket, muistan meidän kaikki hyvät asiat, niitä kaipaan, mutta järki sanoo heti että tähän sitten stop!
En ole vielä löytänyt uutta. En pidä kiirettä. haluan ensin kunnolla toipua. - p987tyfjhv67fjghc
Mun mielestä ikävä on normaali, inhimillisyyteen kuuluva tunne. Tottakai sulle tulee ne hyvätkin muistot mieleen, ja silloinhan se haikeus iskee. Hienoa, että on ollut hyviäkin hetkiä: ettet nyt sentään 29 vuotta viettänyt ihan pelkässä paskassa rypien. Se siinä tietty on, että hyviä hetkiä on aina sitten aika ajoin ikävä.
Ratkaisusi oli oikea, nyt on normaalia eroikävää. Silloin teit mitä on pakko, ei silloin ehdi tuntemaan. Nyt on surun aikaa. Ei se mitään, niin kuuluukin olla. Mutta muista tosiasiat: sinulla on pätevät syyt erota ja jos joku lakupussi riittää korvaukseksi väkivallasta, niin mietipä miten surkea itsetuntosi on. On hyvä muistaa, että olihan siinä miehessä jotain hyvääkin, mutta luepa tuo kohta. Itsetuntosi on surkea. Tee sille jotain. Olet joo yli 5kymppinen, mutta tarkoitaako se sitten epätoivoa, laadutonta elämää, tyytymistä mihin vaan? No, mieti. Voit miettiä tämänkin suhteen kohdalla sitä. Kaikissa onkin jotain vikaa ja hyviä, sopivia miehiä on aina vaikea löytää: koska se mikä sopii yhdelle, ei ehkä sovi toiselle. Mutta sinun pitää miettiä mikä sopii sinulle. Jos tuo ei sovi, etsi toinen. Tai jos vaikka opettelisit nauttimaan elämästä myös itse ja vapaana, voisihan sekin olla mahdollisuus?
Totta, ettei tuossa iässä miehet kyllä ole enää kovin hehkeitä, mutta eipä ole naisetkaan: mitä hehkeämmän miehen haluaa, sitä enemmän pitää panostaa itseensä. Jos haluaa jännitystä, pitää sitä hankkia itse: sitten sen jännittävän elämän parista tapaa toisia samanlaisia. Jos haluaa nuoremman miehen, pitää olla nuorekas ja varma itsestään. Jos lakupussi ja epävarmuus riittää, niin hyvä: vähään tyytyvä löytää kyllä aina jonkun. Nirsolla on vaikeampaa. Toisaalta, voidaan miettiä myös, että eikö tuossa iässä ole jo oppinut elämästä? Mikä on elämän laatua, mikä todella tekee onnelliseksi? Eikö tuossa iässä pitäisi jo uskaltaa toteuttaa itseään? Eikö tuossa iässä osaa jo elää omaa elämäänsä, järkätä itse asioita elämäänsä, ja luoda omaansakin?
Pettymys ja ikävä voivat johtua pettymyksestä omaan elämäänsä. Ja siihen ei yksikään mies auta. Silloin pitää kissan häntä nousta itse kissan toimesta. Joten elä, oli miestä tai ei ja keskity nyt vaikka itseesi ja haaveisiisi. Osta ne lakut itse vaikka ensi alkuun. Jos mies on huono, jätä se. Nimittäin nyt vielä voit löytää hyvän uuden, odota 10 vuotta, niin mahkut on satakertaa huonommat. Nyt on se aika toimia ja alkaa elää ja nytkin on jo kiire! Onneksi sulla on jo lapset :)
Onnea matkaan! - myös yli 50 v
Hei vaan! Uskon, että ihminen on tottunut johonkin eli elämään henkisen väkivallan/väkivallan alla eikä osaa siitä pois. On tuttua ja turvallista. Olen toiminut sellaisessa työssä, jossa näin, että naiset palasivat takaisin kammottavaan avioliittoonsa, mikä tuntui aivan järkyttävältä. Eivät arvostaneet itseään ja sitä, että ovat ansainneet paremman kohtelun. Olen itsekin ollut väkivaltaisesssa avioliitossa ja vasta terapian jälkeen osasin arvostaa itseäni eli tänä päivänä en missään nimessä alistuisi vastaavaan. Myös tuo sinun toinen suhteesi ei kuulosta hyvältä. Mieluummin itse ainakin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Jos ei osaa olla yksin, ei myöskään osaa olla kaksin. Tällä hetkellä olen yksin ja nautin siitä, kun nuorin muutti juuri kotoa pois ja saan nyt elää ihan omaa elämääni. Toivottavasti et kuulu ihmisiin, joilla aina pitää olla joku eli periaatteessa "myy itsensä" saadakseen vähän lämpöä ja rakkautta.
Toivotan sinulle oikein hyvää elämää! - urheillen
Hei vaan.
Tuli sellainen olo että tähän pitää jotain sanoa,vaikka voi olla että mahataudissa valvotun yän takia ei osaa okein ajatella. Itse erosin kolme vuotta sitten ,tai paremmin erotettiin.Itselläni 16 vuotta saman katon alla asumista ja kaks mahtavaa lasta. Meidän eron jälkeinen elämä on ollut melkoista vuoristorataa .Vaimollani oli sen jälkeen suhde sellaiseen mieheen jonka tiesin .Hän oli tunnetusti lievä alkoholisti kun minä olen raitis. Entinen halusi hakea kaiin puolin erillaista miestä mitä minä.Saikin mitä halusi .Kaksi vuotta heidän suhde kesti.Säälin lapsiani ,kun tiesin että he joutuvat kärsimään alkoholista miehen osalta.
Tästä asiasta olis paljonkin kerrotavaa,mutta menen syvemmin sinun asiaan.Sinä niin hyvin ilmaisit ,että yhdessä toinen ja toisessa toinen vika.Näin se on .Joskus olen koettanut kysellä itseltäni ,millaisia miesten pitäisi olla että se naisille kelpais.Ainakin suomalaisille ei tunnu kelpaavan mikään .Itsestäni voin sanoa, että on minussa vikoja.En ole sellainen kätevä käsistäni tyyppi ja meidät varmaan oli erottamassa jatkuva raha huoli kun oon yrittäjä ja suomessa se yrittäminen on tuurin kauppaa.Itse vihaan väkivaltaa ja toivoisin itselle mahtavan perheen. En varmaan osannut näyttää tarpeeksi ,kuinka tärkeä perheeni on ja pidin sitä itsestään selvyytenä ja se saattaa olla monen aviomiehen syntymäsynti- Yritystä..
Masennat itsesi tuolla "erotettu"..hommalla..
Ota itseäs niskasta ja ajattele olevasi vapautettu.! Tuntuu huomattavasti paremmalta..
jopa baaritiskillä kaverin kuunnella.. ja yrityksesikin alkaa menestyä taas.
- Yhäri yksi44M
Kuulostaa niinniin tutulta. Vaimo haluaa eron ja rakentaa uuden suhteensa lennossa. Ukko pyristelee ja koittaa kaikkensa pelastaakseen liittoonsa. Hän on säälittävä tylsimys (ja huono rakastaja). Fraasi yksi ainoa elämä kuullaan sata kertaa, kun pyydetään JÄRKEEN perustuvia vastauksia. Harkinta-aika puoli vuotta, ositus kipuineen takana, niin vaimopa alkaa tokenemaan ettei tämä ollutkaan niin kivaa. Perusmiehen luoma turvallisuus puuttuu elämästä. Ikävä totuus. Mies kun on irti päästänyt (luovuttanut), takaisin ei yleensä ole tulemista. Sitäpaitsi keski-ikäiset tavalliset "hyvät" kotimiehet ovat haluttuja partnereita, yllättäen olen huomannut. Elämän turvallisia perusasioita pitää kunnioittaa silloin kun ne ovat olemassa. Tulevaisuuden Suomessa tulee olemaan paljon katkeria yksinäisiä mummeleita, joita jännittävät, tuliset ja komeat pelimiehet ovat käyttäneet panopuinaan. Tiedän jo valmiiksi että minulla on pieni ja että olen katkera yms.
- hah hah hauskaa!!
No se pieni kalus on tieten sun oma ongelmas..mut toi tulevaisuuden yksinäiset mummelit oli kyllä ihan sun omaa filosofiaas..ainakaan ne ei oo onnettomia, niinkuin nykyään monet liitoissaan kituvat naiset.
Oli muuten vasta ohjelma näistä yksinäisistä alkoholistimiehistä, joita vaan kaduilla koko ajan lisää asustelee, joten ihan faktaakin on saatavilla, ei tartte sun satuilla. :D
...ja nämä nykyajan "puumanaiset" ei haekkaan nuoremmista miehistä kuin sitä nautintoa,huushollareitten aika on ohi nyky-yhteiskunnassa, olet vähän muinaismuisto itse...sen pienen kalus kanssa. :D ps...ootkos koskaan kuullut, ettei se koko vaan se taito... - yksinäinenmari
hah hah hauskaa!! kirjoitti:
No se pieni kalus on tieten sun oma ongelmas..mut toi tulevaisuuden yksinäiset mummelit oli kyllä ihan sun omaa filosofiaas..ainakaan ne ei oo onnettomia, niinkuin nykyään monet liitoissaan kituvat naiset.
Oli muuten vasta ohjelma näistä yksinäisistä alkoholistimiehistä, joita vaan kaduilla koko ajan lisää asustelee, joten ihan faktaakin on saatavilla, ei tartte sun satuilla. :D
...ja nämä nykyajan "puumanaiset" ei haekkaan nuoremmista miehistä kuin sitä nautintoa,huushollareitten aika on ohi nyky-yhteiskunnassa, olet vähän muinaismuisto itse...sen pienen kalus kanssa. :D ps...ootkos koskaan kuullut, ettei se koko vaan se taito...Noi pelottelut yksinäisellä vanhuudella on jatkumoa sille pelolla hallitsemiselle, mitä moni on parisuhteessa kokenut. Jostain syystä vaan tulevaisuus yksinasuvana mummona ei tunnu ollenkaan hassummalta tähänastisten parisuhdekokemusten jälkeen.. :) Siinähän on aikaa laitella ruokaa ja pihaa, hoivata lapsenlapsia ja ruusuja, ei ole erkkiä kuseksimassa puskiin.
- yksinäisiäkö? pöh!
yksinäinenmari kirjoitti:
Noi pelottelut yksinäisellä vanhuudella on jatkumoa sille pelolla hallitsemiselle, mitä moni on parisuhteessa kokenut. Jostain syystä vaan tulevaisuus yksinasuvana mummona ei tunnu ollenkaan hassummalta tähänastisten parisuhdekokemusten jälkeen.. :) Siinähän on aikaa laitella ruokaa ja pihaa, hoivata lapsenlapsia ja ruusuja, ei ole erkkiä kuseksimassa puskiin.
...ja kovin onnellisilta nuo minustakin näyttävät nykyajan mummelit, joita paljon nuoremmiksi luulisi!
Pitävät kunnostaan huolta eikä oo tarvinnut raataa niska limassa 10 muksua nilkoissa!
Ja mikä parasta, sitä kärttyistä vanhaa äijää ei oo ilmaa pilaamassa. :D
Lapset ja lapsenlapset vierailevat ja ystäviä muista mummoista riittää!!
Näin meidän mummolla... - erotettu n44
meitä tulee olemaan yksinäisiä mummeleita niissäkin, joiden mies otti toisen naisen ja lähti. Itsellä eivät tunteet kuolleet niin nopeasti ja vielä neljän vuoden jälkeen tuntuu siltä että kukaan toinen mies ei ole hänen veroisensa. Niinpä olen päättänyt elää elämäni yksin lasten kanssa. Minulla on paljon ystäviä ja harrastuksia niin että ikävöimiseen ja menneiden murehtimiseen ei jää aikaa. Elämäni on mukavaa näinkin ja tunnen olevani eri tavalla vapaa kuin koskaan avioliittoni aikana. Ex-mieheni ei ollut koskaan jännittävä, tulinen ja komea, hän vain totesi neljissä kymmenissään että se elämä jäi elämättä kun parikymppisinä menimme yhteen. Minulle olisi käynyt se tasainen tavallinen arkielämä mutta hän kaipasi jännitystä ja romantiikkaa. Nyt sitten koen olevani auttamatta liian vanha aloittamaan uutta parisuhdetta, ilman seksiäkin olen ollut jo toista vuotta enkä enää edes sitä kaipaa.
Meitä on moneen junaan, niin naisia kuin miehiäkin - Yksin vanhuuteen
yksinäinenmari kirjoitti:
Noi pelottelut yksinäisellä vanhuudella on jatkumoa sille pelolla hallitsemiselle, mitä moni on parisuhteessa kokenut. Jostain syystä vaan tulevaisuus yksinasuvana mummona ei tunnu ollenkaan hassummalta tähänastisten parisuhdekokemusten jälkeen.. :) Siinähän on aikaa laitella ruokaa ja pihaa, hoivata lapsenlapsia ja ruusuja, ei ole erkkiä kuseksimassa puskiin.
Tosiaan, lausahdukset ! (vielä joskus käsität miten hyvä nainen minä olen!") tuntuu tosi typerältä sillä kaikki on itsensä nostatusta. Yksin on paljon parempi ottaa lasten lapset vastaan ja laittaa heille leikkikentätä ja muut. Ei ole kesätuolissa pursuava ylitäydellisyys nalkuttamassa ja hiostamassa sekä täyttämässä kaikkia huoneita tunkkaisella ylikkyydellään. Tähän astisten parisuhdekokemuksien valossa ei taatusti ole ohoavaa hyväksikäyttäjä "mielitiettyä" levittelemässä liivejään mun naruille.
Lasten huomio on arvoista josta saa nauttia sillä se on ansaittua. - hopihop!
Yksin vanhuuteen kirjoitti:
Tosiaan, lausahdukset ! (vielä joskus käsität miten hyvä nainen minä olen!") tuntuu tosi typerältä sillä kaikki on itsensä nostatusta. Yksin on paljon parempi ottaa lasten lapset vastaan ja laittaa heille leikkikentätä ja muut. Ei ole kesätuolissa pursuava ylitäydellisyys nalkuttamassa ja hiostamassa sekä täyttämässä kaikkia huoneita tunkkaisella ylikkyydellään. Tähän astisten parisuhdekokemuksien valossa ei taatusti ole ohoavaa hyväksikäyttäjä "mielitiettyä" levittelemässä liivejään mun naruille.
Lasten huomio on arvoista josta saa nauttia sillä se on ansaittua.Eiköhän se ollut kuitenkin siis mies, joka tuon fraasisi sanoi..lueppa tarkemmin!
Naiset nyt on pelkästään helpottuneita, kun äijästä eroon pääsee!!
- Kermedil
Saat lakua itsekin kaupasta. Kumpikaan mies ei ole sinulle kovin sopiva. Hengähdä nyt ja anna tilanteiden kehittyä ilman että otat niin paljon vastuuta toisten ihmisten vaikeuksista. Karkkia kohtuudella.
- Sinnssi
Kylläpä ihmiset kokevat eron eri tavalla. Itse asiassa olenkin miettinyt miten ihmisillä menee muutama vuosi eron jälkeen, näillä palstoilla kun suurin osa kirjoituksista kertoo tuoreista tapauksista.
Täällä moni mies syyttää naisia että naiset jättävät miehen liian heppoisin perustein eivätkä tee töitä suhteen eteen. Mutta jos kumppanilla on päihde-, peliongelmaa tai hän on väkivaltainen, niin yksikin suhteeseen jääty päivä on liikaa. Silloin ei auta vaikka kuin nainen "tekisi töitä suhteen eteen". Itse olin suhteessa 17 vuotta. Mies oli alkoholisti ja kohteli minua kaltoin, hieman sellaista henkistä väkivaltaa. Yritin erota useita kertoja, mutta mies painosti eri tavoin ja sai minut aina jäämään. Hän joi 3-4 päivää viikossa ja ilmeisesti hänellä oli muita naisia. Ainakin kerran viikossa hän lupasi mennä hoitoon ja AA:han. Krapulan haihduttua nämä lupaukset unohtuivat ja suuntana oli baari. Kun hän jäi pettämisestä kiinni sain vihdoin kunnollisen syyn erota. Vaikka olin erosta haaveillut jo ainakin 10 vuotta, se oli todella raskasta. Itkin aivan hulluna, elämänmuutos oli niin suuri. Välillä olin kahden vaiheilla, ääni sisällä sanoi että entä jos sittenkin. Mieshän tietenkin rukoili ja aneli ja itki minua takaisin. Tiesin kuitenkin sisälläni että tämä on oikea ratkaisu. Tilanne helpottui kun mies löysi muutaman viikon päästä uuden avovaimon. Silloin hän jätti minut rauhaan ja pääsin hänestä eroon. Olen kiitollinen tuolle naiselle, vaikka toivon että heidän liittonsa on parempi kuin meidän, vaikka välillä meno näyttää ikävälle, molemmat kun ovat ongelmajuojia.
Uusi elämä ahdisti edelleen, mutta samalla olin onnen huumassa, nyt olin vapaa! Se oli toisaalta ihanaa toisaalta raskasta. Meille jäi ihan hyvät välit exän ja tämän uuden kanssa. Exäni sanoi jälkikäteen että kyllä hänkin halusi erota, ja hän yritti käyttäytyä niin huonosti että saisi minut hoitamaan likaisen työn eli eron. Hänellä ei kuulema olisi ollut munaa siihen. Minusta tuntuu että miehet ovat usein mamiksia, haluavat jäädä huonoon liittoon kun eivät uskalla jäädä yksin. Vaikka liitossa ei olisi enää mitään hyvää, esim. seksiä, kaveruutta, mitään yhteistä, sen sijaan pelkkää halveksuntaa ja riitelyä.
Toinen vuosi eron jälkeen oli onneton, olin rakastunut erääseen toiseen renttuun. Hänen kanssaan en edes alkanut tapailemaan, tiesin jo heti kun näin hänet mikä hän on miehiään. Tuntosarveni tunnistavat hulttion. En alkanut tapailemaan miestä vaikka olin toivottaman ihastunut. Nyt kiitän järkevyyttäni, ihastuminen meni ohi. Mutta koko vuosi siinä meni, onnettomaan ihastumiseen meni hirveästi energiaa. Kolmas vuosi yksin on nyt menossa. En ole tavannut ketään varteenotettavaa miestä. Hieman yksinäistä on välillä, haluaisin miehen ja lapsia. Välillä joku ihminen tai tapahtuma muistuttaa minua menneestä suhteesta ja esim. muistan millaista oli kun mieheen ei saanut päiväkausiin yhteyttä kun hän oli ryyppäämässä. Tuolloin huomaan olla onnellinen nykytilanteestani. Myös minä olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Olen nähnyt lähipiirissäni muutamia hyviä suhteita. Niissä on oikeasti rakkautta ja paljon hyviä puolia. Sellaisen suhteen itsekin haluan, vähempi ei riitä.
Osaan olla hienosti yksinänikin, vapunkin nautin rauhaisasta yksinolosta. Olen viime vuosina "tutustunut itseeni" ja löytänyt itsestäni naisen. Aloin suhteisiin hyvin nuorena ja naiseuttani on lyöty ja vahingoitettu siitä lähtien. Toivon että tämä yksinoloaika antaa hyvän lähtökohdan seuraavalle suhteelle. Jos sellainen vielä tulee eteen...
- lakumies
otat lakua joka reikään ;=)
- AAAAHHHHH!!!
Tuntuiko persereikääspano noin hyvältä, että pitää oikein täällä mainostaa?? Homo...
- lakumies
AAAAHHHHH!!! kirjoitti:
Tuntuiko persereikääspano noin hyvältä, että pitää oikein täällä mainostaa?? Homo...
Kyllä tuntui!Vaihtelu virkistää!
- pagapaga
lakumies kirjoitti:
Kyllä tuntui!Vaihtelu virkistää!
PHippeli pippeli,Hinkuu ja vinkuu perääsi iiih....mmmm...mumimumi...Laku ja Paku HIH.....
Lady Lady Gaga, kohta tulee p...ga....
- turha luulo
Ei kukaan muutu enää tuon ikäisenä. 25v jälkeen ihminen alkaa olemaan sitä mitä tulee olemaan loppuelämänsä ajan.
- r
katuu varmasti jonakin päivänä, vihaa kuulema minua sieluttomasti, silti mustasukkainen, hokee hokemistaan ettei varmasti takas tuu ? huoraa,ja luulee olevansa vapaa kaikista kahleista pakeni vastuuta ja kuvittelee ettei minulla ole asiassa mitään sanomista,, unohti vaan lapset, ne vien minä, ja unohti vielä toisenkin asian sen että ,, vaikka miten kuvittelis niin minä en häntä enää takaisin ota hänen matkansa jatkuu kyllä tästä lähin kovin arkisesti...
- joku jo jyystää...
r kirjoitti:
katuu varmasti jonakin päivänä, vihaa kuulema minua sieluttomasti, silti mustasukkainen, hokee hokemistaan ettei varmasti takas tuu ? huoraa,ja luulee olevansa vapaa kaikista kahleista pakeni vastuuta ja kuvittelee ettei minulla ole asiassa mitään sanomista,, unohti vaan lapset, ne vien minä, ja unohti vielä toisenkin asian sen että ,, vaikka miten kuvittelis niin minä en häntä enää takaisin ota hänen matkansa jatkuu kyllä tästä lähin kovin arkisesti...
Meeppä sinäkin välillä ulos, äläkä mieti 24/7 ajastas, mitähän se eukkos milloinkin miettii!
Taidat elää ihan mielikuvitusmaailmassa ja kuvitella olemattomia!
Varmaan kuitenkin parempi ilman sua! - Voi kun voi
joku jo jyystää... kirjoitti:
Meeppä sinäkin välillä ulos, äläkä mieti 24/7 ajastas, mitähän se eukkos milloinkin miettii!
Taidat elää ihan mielikuvitusmaailmassa ja kuvitella olemattomia!
Varmaan kuitenkin parempi ilman sua!Vaikka jyystää niin hakee vain lohtua omaan pikkusieluunsa sillä urvahtaneiden etsintä on kuin korpit kalasäkillä kytätä toisten heikkoja hetkiä omaan tarpeeseensa. Ulos meneminen on juuri tuota samaa paskaa millä kuvitellaan saavan itse ja toiset paremmin onnelliseksi. Totuus on vastuun pakoilu yhteiselämisestä kenekään kanssa , itsensäkkin.
Kuvitella ei tartte ja parempi on todellakin että, on ilman sillä "parempia " jyystäjiä kyllä löytyy. Ihmiset onkin etsimisessä. - "läpäläpäläpäläpä"
Voi kun voi kirjoitti:
Vaikka jyystää niin hakee vain lohtua omaan pikkusieluunsa sillä urvahtaneiden etsintä on kuin korpit kalasäkillä kytätä toisten heikkoja hetkiä omaan tarpeeseensa. Ulos meneminen on juuri tuota samaa paskaa millä kuvitellaan saavan itse ja toiset paremmin onnelliseksi. Totuus on vastuun pakoilu yhteiselämisestä kenekään kanssa , itsensäkkin.
Kuvitella ei tartte ja parempi on todellakin että, on ilman sillä "parempia " jyystäjiä kyllä löytyy. Ihmiset onkin etsimisessä.Oot ihme hiihtäjä! Tukehdu siihen myrkkyys, teet itellekki palveluksen, kukaan tommoista paskaa viitsi kuunnella!
- kevätN50+
naisia joten nautitaan siitä! Olet nainen parhaassa iässä, nuoruuden arkuus ja häveliäisyys turhasta on takana. Tekstissäsi minulle kolahti vinha viisaus:"Yhdessä toinen ja toisessa toinen vika." Tämä koskee niin naisia kuin miehiä - ei tässä mitään perfektionistia haeta. Minunkin exäni alkoi vuosien saatossa olla henkisesti väkivaltainen ja itse olin marmattava vaimo... mies löysi uuden. Paljon tehtiin sen eteen että olisimme jatkaneet liittoa. Ero oli minulle kohtalon tai Jumalan onnenpotku: menin itseeni ja aloin suhtautua pikku hiljaa elämään positiivisemmin. Olinpa ollut tosi rasittava tapaus itselle ja muille. Olen siis aikuistunut. Toivon että exäkin on uuden naisen kanssa lopettanut henkisen väkivallan ja uskon myös että niin on.
Itse en ainakaan enää muuttaisi saman katon alle miehen kanssa enkä halua jakaa kenenkään kanssa koko elämääni - ainoastaan luottamuksessa sen yhden tärkeän eli seksuaalisen yhdessäolon. Olen löytänyt sellaisen miehen, joka ajattelee myös näin ja tätä kestää sen aikaa kuin hyvältä tuntuu. Kun on lapset tehty, erottu 1-2 kertaa niin tärkeintä on oma tasapaino, ystävät, oma työ ja aktiviteetit tai muu. Kun suhde loppuu niin aina putoaa jaloilleen. - naisen elämää
Voin kokemuksesta sanoa..että minäkin erosin v.90 ja olin henkisesti kiinni hänessä vielä v-96 kun hän kuoli. Oli kamala huomata silloin ettei mikään suhde onnistunut kun vertaili miehiä entiseen. Ja kuitenkin olisi ollut tarjolla tuhannen verran parempia, mutta kun joku ei osannut suudella, ei rakastella, ei sitä eikä tätä..keksi syitä jättää toinen, koska itse pelkäsi niin paljon rakkautta mitä eniten kuitenkin olisi tarvinnut..mutta ei kyennyt.Kysynkin voiko hetkessä toipua väkivallasta, väärin kohtelusta, vähättelystä, mitätöinnistä..ei kai ole ihme ettei luota ei kykene täysipainoiseen suhteeseen. Ensin pitää läpi käydä omat traumat ja itkee itkut meni siihen sitt 1v tai 10v. sitt vasta on ehjempi uuteen kun vanha ei vaivaa liikaa.
- yksinkin on hyvä
Pitää tehdä niinkuin sydän sanoo, ajatus eroamisesta olisi sinulle edelleenkin mielessä.
Nauti uudesta suhteesta ja elä siinä katsomatta taaksesi, elämä on yhtä koulua.Kaikissa meissä on omat vikamme.
Kaikkea hyvää! - kaipuu entiseen
Itse seurustelin vuosia alkoholistin kanssa ja hän oli ensinmäinen mies, jota aidosti rakastin kaikkineen virheineen. Hänelle kuitenkin alkoholi oli tärkeämpää kuin minä, joten särjin itse sydämeni ja lähdin pois. Välillä kadun sitä, koska en tiedä pääsenkö enää koskaan niin läheiseksi kenenkään kanssa. Se mies ei olisi halunnut minun lähtevän, mutta ei osannut muuttua. Jälkeen päin on ikävä mutta sen tiedän, että menneeseen ei ole paluuta ja ajan kanssa ikävät asiat unohtuu toisesta ihmisestä. Täytyy muistaa syy miksi jätit hänet. Ihmiset eivät muutu. Maalaisjärkikin sanoo, että jos mies lyö niin se on väärin. Ei ihmiset muutu noin vaan.
Unohda hänet ja keskity nykyisenn suhteeseen ja jos se ei toimi niin ei muuta, ku eroa, koska muuten et voi koskaan olla onnellinen. Itse ainakin tekisin niin. Puhu nykyisen miehesi kanssa, että sinua vaivaa se salasuhde. jos hän ei ymmärrä, miltä sinusta tuntuu niin jätä hänet. kyllä sellainen ihminen tulee, jos on tullakseen, joka välittää ja ymmärtää sinua.
Joskus täytyy ajatella järjellä, vaikka sillon särkyisikin sydän. Jälkeen päin se on niin helppo muistella hyviä asioita, vaikka suhde olikin onneton.- *skiainen
Olitpas rohkea ja viisas, nostan hattua!
- eimosh
tarina. ei mitään uutta ole siinäkään, että tämä aihe kiinnostaa enemmän naisia kuin miehiä. Lapset on saatu maailmalle ja halutaan kokeilla miltä se seikkailu tuntuu, kun se jäi kokematta nuoruudessa. Mielenkiintoinen reaktio tässä viestiketjussa oli sen toisessa viestissä. Siitä näkyy sympatiarunkkareiden katkeruus, ei tekstissä vaan sen jälkeisissä kommenteissa, sekä peukalon asennosta. Viestiketjun aloittaja on ihan tyypillinen typerys, joka ei jaksa huolehtia suhteen hyvinvoinnista, ja lisäksi antaa itseään käytettävän henkisesti hyväksi. Henkisen väkivallan harjoittajalla on aina huono itsetunto, ja jos hän ei sitä saa kohotettua esim. tekemällä töitä niin sitä yritetään nostattaa henkisesti alistamalla lähipiiriin kuuluvia ihmisiä tai eläimiä. Niinpä niin, itsekeskeinen ihminen ajattelee aina ensin itseään ja mahdollisuuden tullessa katoaa maisemista jos tilanne alkaa vaatimaan poliisin läsnäoloa. Epäitsekäs taas etsii keinoja tulla toimeen kaikkine ihmisen vikoineen. Uudessa suhteessasi voit aloittaa opettelemisen epäitsekkääksi, eilistä ei kannata odottaa.
- yksinäinenmari
Tosiaan, tämä viestiketju demonstroi ongelman. Muutamiata mieheltä on tullut asiallinen vastaus, useammilta katkera ja syyttelevä, lopuilta täysin asiaan kuulumattomia kommentteja. Tällaista se yhteiselämäkin on miesten kanssa, ja tämän takia miehistä erotaan ja parempi on naisen olla yksin.
Hyviä hetkiä voi kaivata, mutta kuten tästäkin ketjusta huomaa, miehen kanssa niitä on vähän. Montaa "kunnollista" miestä ei aihe edes kiinnosta = eivät panosta omassakaan suhteessaan henkiseen puoleen. Ne joita henkinen puoli kiinnostaa, se kiinnostaa henkisen väkivallan harjoittamisen mahdollisuutena.
Samaa teki oma ex-mieheni, hänen kanssaan ei ole eroa voinut käsitellä kypsästi. Kun myönsin kaipaavani häntä ja hyviä hetkiämme ajoittain, vastauksena on lapsellista ilkkumista ja katkeraa tyytyväisyyttä siitä, että toisella on kurja olla. Kuka haluaa ilkeän ja kypsymättömän ihmisen kanssa olla? Kuitenkin olisi mahdollista erota myös aikuismaisesti, toinen toistaan uuteen omaan alkuun tukien, kun kerran molemmat tietävät (jos ovat itselleen rehellisiä) että yhteiselämä ei toiminut ennen eikä olisi toiminut jatkossakaan. - eimosh
yksinäinenmari kirjoitti:
Tosiaan, tämä viestiketju demonstroi ongelman. Muutamiata mieheltä on tullut asiallinen vastaus, useammilta katkera ja syyttelevä, lopuilta täysin asiaan kuulumattomia kommentteja. Tällaista se yhteiselämäkin on miesten kanssa, ja tämän takia miehistä erotaan ja parempi on naisen olla yksin.
Hyviä hetkiä voi kaivata, mutta kuten tästäkin ketjusta huomaa, miehen kanssa niitä on vähän. Montaa "kunnollista" miestä ei aihe edes kiinnosta = eivät panosta omassakaan suhteessaan henkiseen puoleen. Ne joita henkinen puoli kiinnostaa, se kiinnostaa henkisen väkivallan harjoittamisen mahdollisuutena.
Samaa teki oma ex-mieheni, hänen kanssaan ei ole eroa voinut käsitellä kypsästi. Kun myönsin kaipaavani häntä ja hyviä hetkiämme ajoittain, vastauksena on lapsellista ilkkumista ja katkeraa tyytyväisyyttä siitä, että toisella on kurja olla. Kuka haluaa ilkeän ja kypsymättömän ihmisen kanssa olla? Kuitenkin olisi mahdollista erota myös aikuismaisesti, toinen toistaan uuteen omaan alkuun tukien, kun kerran molemmat tietävät (jos ovat itselleen rehellisiä) että yhteiselämä ei toiminut ennen eikä olisi toiminut jatkossakaan.itsekkääksi kertomalla omia kokemuksiasi hyvän alun jatkoksi. Ongelma lähtee kasvatuksesta, miehet kasvatetaan koviksi jotka eivät saa itkeä vaan pitää tapella loppuun asti, kun taas naiset kasvatetaan pehmeämmiksi ja näin alttiimmiksi henkiselle hyväksikäytölle. Kun nyt on toitoteltu tasa-arvosta, niin nyt on sitten naisten alettava opettamaan sitä kääntämällä ihanteita tasapuolisemmiksi. Miehet eivät edelleenkään kasvata lapsiaan niin paljon kuin naiset tekevät. En väitä että naiset ovat vastuussa vaan heillä on paremmat mahdollisuudet kääntää asia muutamassa vuosikymmenessä tasaisemmaksi. Jos ja kun asia ei muutu, vaan nämä tarinat jatkuvat niin mitäs sitten tehdään? Kielletään sympatia kokonaan, ja siitähän syntyy tietysti lisää tunteiltaan omanarvon menettäneitä miehiä jotka jatkavat henkistä alistamista. Kyllä nämä ongelmat ovat tiedossa jotka odottavat mahdollisesti laajamittaisempina, koska ainakin toistaiseksi työ antaa suomalaiselle miehelle henkistä tyydytystä ja nyt kun nuoret miehet ovat vailla työtä niin pommi odottaa jos ei sille mitään tehdä. Asiaa voisi vatvoa ja käännellä vaikka kuinka pitkään, tulevaisuutta ei voi kuitenkaan toivoa, se pitää rakentaa. Siitä menikö se oikein voidaan keskustella vaikkapa 20 vuoden päästä.
- yksinäinenmari
eimosh kirjoitti:
itsekkääksi kertomalla omia kokemuksiasi hyvän alun jatkoksi. Ongelma lähtee kasvatuksesta, miehet kasvatetaan koviksi jotka eivät saa itkeä vaan pitää tapella loppuun asti, kun taas naiset kasvatetaan pehmeämmiksi ja näin alttiimmiksi henkiselle hyväksikäytölle. Kun nyt on toitoteltu tasa-arvosta, niin nyt on sitten naisten alettava opettamaan sitä kääntämällä ihanteita tasapuolisemmiksi. Miehet eivät edelleenkään kasvata lapsiaan niin paljon kuin naiset tekevät. En väitä että naiset ovat vastuussa vaan heillä on paremmat mahdollisuudet kääntää asia muutamassa vuosikymmenessä tasaisemmaksi. Jos ja kun asia ei muutu, vaan nämä tarinat jatkuvat niin mitäs sitten tehdään? Kielletään sympatia kokonaan, ja siitähän syntyy tietysti lisää tunteiltaan omanarvon menettäneitä miehiä jotka jatkavat henkistä alistamista. Kyllä nämä ongelmat ovat tiedossa jotka odottavat mahdollisesti laajamittaisempina, koska ainakin toistaiseksi työ antaa suomalaiselle miehelle henkistä tyydytystä ja nyt kun nuoret miehet ovat vailla työtä niin pommi odottaa jos ei sille mitään tehdä. Asiaa voisi vatvoa ja käännellä vaikka kuinka pitkään, tulevaisuutta ei voi kuitenkaan toivoa, se pitää rakentaa. Siitä menikö se oikein voidaan keskustella vaikkapa 20 vuoden päästä.
toki kerron omasta tilanteestani, koska se on samankaltainen. Olkoon itsekkyyttä tai kokemuksen jakamista. Sinä taas olet yksinomaan tylsä jaaritellessasi ympäripyöreästi asioista (esim. kasvatuksesta), joista aloituksessa ei ollut edes puhe.
- vaikka mitä vielä!
yksinäinenmari kirjoitti:
toki kerron omasta tilanteestani, koska se on samankaltainen. Olkoon itsekkyyttä tai kokemuksen jakamista. Sinä taas olet yksinomaan tylsä jaaritellessasi ympäripyöreästi asioista (esim. kasvatuksesta), joista aloituksessa ei ollut edes puhe.
Eimoshin teksti on tosiaan kyllästyneen ihmisen turhaa jaarittelua, sellaista "isäpä opettaa.."
Ihmiset menee yhteen ja eroaa..sellaista on elämä!
Välillä kipuillaan, mutta ei kukaan ole elämän helppoa sanonut olevankaan!
Ihmiset tulee turhan riippuvaiseksi kumppanistaan ja eron koittaessa sitten tätä hapatusta riittää!
Itse olen eronnut ja onnellinen! Sekin on elämää, minun elämääni. Kokemusta en olisi halunnut jättää elämättä ja nyt on aika panostaa muihin asioihin! - näin on!
vaikka mitä vielä! kirjoitti:
Eimoshin teksti on tosiaan kyllästyneen ihmisen turhaa jaarittelua, sellaista "isäpä opettaa.."
Ihmiset menee yhteen ja eroaa..sellaista on elämä!
Välillä kipuillaan, mutta ei kukaan ole elämän helppoa sanonut olevankaan!
Ihmiset tulee turhan riippuvaiseksi kumppanistaan ja eron koittaessa sitten tätä hapatusta riittää!
Itse olen eronnut ja onnellinen! Sekin on elämää, minun elämääni. Kokemusta en olisi halunnut jättää elämättä ja nyt on aika panostaa muihin asioihin!viisaasti kommentoitu!
- eimosh
yksinäinenmari kirjoitti:
toki kerron omasta tilanteestani, koska se on samankaltainen. Olkoon itsekkyyttä tai kokemuksen jakamista. Sinä taas olet yksinomaan tylsä jaaritellessasi ympäripyöreästi asioista (esim. kasvatuksesta), joista aloituksessa ei ollut edes puhe.
olen silmissäsi tylsä, koska ajatuksemme eivät tässä kohtaa. Uskon kuitenkin, että jos joku haluaa hihitellä asialle jota ei ymmärrä voi niin tehdä. Alkuperäisen viestini tarkoitus on näköjään ylläpidon toimesta poistettu, koska sivustoa lukee pääasiassa sympatiarunkkareita, näetkö enää sitä viestiä joka sai tunnissa 500 vastaväitettä, saunan taakse vientiä ja muuta tunteisiin vetoavaa paskakommenttia niin kuin sympatiarunkkareilla on tapana tappaa alkava keskustelu, he mölisevät ymmärtämättä paskaakaan kirjoitetusta. Et näköjään tee suurta poikkeusta vaikka hetken luulin, että niin voisi käydä.
- juostaan sitä karkuu
eimosh kirjoitti:
olen silmissäsi tylsä, koska ajatuksemme eivät tässä kohtaa. Uskon kuitenkin, että jos joku haluaa hihitellä asialle jota ei ymmärrä voi niin tehdä. Alkuperäisen viestini tarkoitus on näköjään ylläpidon toimesta poistettu, koska sivustoa lukee pääasiassa sympatiarunkkareita, näetkö enää sitä viestiä joka sai tunnissa 500 vastaväitettä, saunan taakse vientiä ja muuta tunteisiin vetoavaa paskakommenttia niin kuin sympatiarunkkareilla on tapana tappaa alkava keskustelu, he mölisevät ymmärtämättä paskaakaan kirjoitetusta. Et näköjään tee suurta poikkeusta vaikka hetken luulin, että niin voisi käydä.
"ja läpäti läpätiläpätilää...!"
Sulla ei varmaan oo yhtään ystävää...kun aukaiset sen suusi, suuri joukko ihmisiä painelee tukka putkella karkuun kilometrien päässä! Mullakin tuli äkkiä kummasti kiire! Pakoon!!! - :::
juostaan sitä karkuu kirjoitti:
"ja läpäti läpätiläpätilää...!"
Sulla ei varmaan oo yhtään ystävää...kun aukaiset sen suusi, suuri joukko ihmisiä painelee tukka putkella karkuun kilometrien päässä! Mullakin tuli äkkiä kummasti kiire! Pakoon!!!Heh heh! Kyllä nauratti!! :D
- Hyvää matkaa
Luulet kaipaavasi ex-miestäsi, koska sairastuit sairaassa (väkivaltaisessa) parisuhteessa itsekin. Totuit rooliin, jossa "sentään" saat huomiota, vaikkakin väkivallan merkeissä. Opit ajattelemaan, että ansaitset sen kohtelun ja että ex-miehelläsi on oikeus toimia niin sinua kohtaan. Nyt kaipaat siihen tuttuun helvettiin, koska outo taivas ei tuokaan samaa turvallisuuden ja tärkeyden tunnetta.
Olet siis sairastunut ja sinun pitää tervehtyä. Lue aiheesta tai osallistu väkivaltaa kokeneiden puolisoiden tukiryhmään. Vertaistuen (esim. www.tukinet.net) avulla voit oppia huomaamaan, miksi sinä tarvitsit väkivaltaa parisuhteessasi.
Teit aivan oikein pelastaessasi itsesi väkivaltaisesta parisuhteestasi. Mutta sen aiheuttamat arvet kannat vieläkin mukanasi. Sinun täytyisi oppia tuntemaan itsesi arvokkaaksi, hyväksi ja rakastetuksi ja ansaitsevasi hyvää kohtelua myös puolisoltasi. Parisuhteessasi voit olla vain niin onnellinen, kuinka onnellinen voit olla itsesi kanssa. Arvostatko itseäsi? Pidätkö itseäsi hyvänä ihmisenä? Rakastatko itseäsi?
Pidä siis itsestäsi huolta, hoivaa itseäsi, tee asioita, joista SINÄ nautit. Kun voit hyvin, huomaat, että jaksat panostaa myös nykyiseen parisuhteeseesi ja osoittaa miehellesi rakkautta ja hyväksyntää. Kun paranet, myös parisuhteesi paranee ja lakkaat kaipaamasta siihen helvettiin, josta pelastuit.
Paljon onnea tervehtymisen tielle. - Tyhjä sydän
Ymmärrän sinua. Pakko kertoa myös omaa tarinaani. Asumuserossa nyt yli vuosi, Olen nainen, enkä lähtenyt riemusta kiljuen, vaan "painostettuna". Pitkähkö yhteinen elämä ja lapsi, joka tarvitsee
erityistä huomiota. Mies sairasteli ja masennusta myös. Taloudellisia huolia, paljon sairaslomalla.
Yrittäjiä, meillä paljon työtä. Siinä asetelma. Minulla kasvatus, että periksi ei anneta, vaikka mikä olisi,
Mutta ... jaksamisella on rajansa! Muskalla on hyvä laulu Kulissit !
Tein työtä- voimieni rajoille. Kävin myös muualla töissä, että lapseni ja minä saisimme myös jotain. Pihalle keinu, puutarhakalusteet jne, Kun en muuten saanut juuri mitään mitä kaipailin. Ne kun ei olleet tärkeitä!
Eihän lapsi viihdy pihalla- vain seisoskellen- enkä minäkään.
Suku kohteli minua- kuin ei mittäään. Miehelle puhuttiin yksikössä. Siis meitä ei ollut. Ja mies myötäili sukua. Sitten mies alkoi syyttää minua masennuksestaan. (Kun ei kerran seksiä- niin erotaan).
Itse olin vaihevuosi-iässä, jolloin yllätys yllätys miehet seksiin kiinnostus hieman hiipuu, mikä on
luonnollista. Kävin jopa gynegol.ja hain apuja. Minut uuvutti työ, välittämisen puute, läheisyyden
puute. Ihmisen tulisi rakastaa ihmistä, eikä sukupuolta (näin luki tekstiviestipalstalla eräänä päivänä).
Ja siinä olen enmmän kuin samaa mieltä.
No, hän jankutti päivästä toiseen noita lauseita. Viimein päätin, että kerran hänellä on niin vaikeaa, niin lähdetään. PELKÄSIN kuollakseni lapsen puolesta, koska halusin aina pitää ehjän kodin !!!!
Meillä yritys oli pihapiirissä, niin minunhan se oli lähdettävä. Muistan kun Äitini kuoli. Olin valvonut hänen vierellään sairaalassa. Kun tulin kotiin ja sanoin. nyt Äiti sitten kuoli. Mies käveli ohi ja sanoi jaa.
Siinä tuli ensimmäinen tyhjä, kylmä paikka sydämmeeni, joka pienistä ja suurista asioista kasvoi vuosien myötä..
Nyt yritän jatkaa elämääni lapsen kanssa. Olen saanut sijaisuuksia ja siten pääsen eteenpäin. Mutta sydän on niin hirvittävän raskas., kun pit6ää lapselle kokoajan näyttää, että kyllä me jaksetaan ja pärjätään jne.
Eroa en aio hakea, Olen sanonut sen miehelle, koska minä sitä en halunnut, Saa hän sen hakea.
Haluan olla yksin, minulla on täysin mennyt luottamus ihmiseen (kumppaniin).
Kesää kohti aion tehdä kävelyretkiä meren rantaan ja metsään jne. Rakastan luontoa. Kun lähdin
yhteisestä kodistä, itkin eniten puutarhaani, jonka olin itse rakentanut. Se oli kai minun voimieni
lähde ja lohtu.
Nyt haluan peräänkuuluttaa. Miksi lukaan- ei edes terv, huollon puoli näe- kuinka läheiset kärsivät,
kun perheessä on masentunut. Vain masentunutta hoidetaan! Kävin myös hänen terapiassa mukana
ja kas kummaa alussa selkeästi koin myös heidän puoleltaan rivien välistä syyllistämista.
Aivan armotonta tämä elämä. Tiedän kuitenkin, että minä en ole syypää- sitä en koskaan allekirjoita.
Aurinko paistaa vuoren varmasti myös tänäkesänä.- PA
ON SE OIKEESTI KUMMA MIKSI MEIDÄT NAISET ON LUOTU TÄMMÖSIX ETTÄ EI PIDETÄ OIKEUKSISTAMME KIINNI. MEILLÄ ON OIKEUS OLLA RAKASTETTU,ARVOSTETTU,KAUNIS,RUMA,TYPERÄ,VIISAS ME SAADAAN OLLA IHAN KUMMOSIA VAAN, MUTTA YLEENSÄ ME HUOMATAAN ITE SE OIKEUS VASTA SITTEN KUN OLEMME LOPPUUN PALANEITA. MUTTA KUN TÄMÄ PROSESSI ON LÄPI KÄYTY LUULEN ETTÄ LOPPUTULOS ON TASAPAINOINEN AIKUINEN NAINEN JOKA TIETÄÄ MITÄ HALUAA MUTTA EI SILTI OLE ITSEKÄS. MELKEIN VOISI MYÖNTÄÄ VUODEN TAKUUN MEILLE 50 NAISILLE JOTKA LOPPUUN PALAMISEN JÄLKEEN ON LÖYTÄNYT TASAPAINON. KUN KAIKKI PAHA ON KÄSITELTY POIS VASTA SITTEN UUDEN SUHTEEN AIKA. ITSE OLEN TÄLLÄ HETKELLÄ TILANTEESSA "LOPPUUN-PALAMIS"SAIKULLA. OLEN MIELESSÄNI TEHNYT TULEVAISUUDELLENI TOLLASEN SUUNNITELMAN.ONKOHAN MULLA OIKEE SUUNTA? PAHINTA MINULLEKKIN ON OLLUT LUOPUA KAIKESTA SIITÄ MITÄ ON OMIN KÄSIN LUONUT 25-V AIKANA JA SE KUN MOTTONI LASTEN KASVATUKSESSA ON OLLUT "ANNA LAPSILLESI SIIVET JA JUURET" SILTIKIN AATTELEN ETTÄ PARIN VUODEN PÄÄSTÄ HIHKUN "HYVÄ ME 50 NAISET"
- apostoli mikko
ODOTAMME TÄYDELLISYYTTÄ !
Me miehet emme ole täydellisiä, vaikka useinkin annamme sellaisen kuvan
itsestämme...se on vaan sitä "kukkoilua...että kanat tykkäis" !
Sitten kun tulee arki vastaan, petymme toisiimme...sekä kanat, että kukot...
Naiset monesti heittää kauneutensa peliin viehättääkseen tulevaa "kukkoansa!
Sitten , kun kukko huomaa, ettei kaikki ollutkaan niin "kaunista"...haetaan helposti
uutta kanaa...ja taas petytään ! Tämä on sitä seksuaalisuuden pyhittämistä...kun "se"
ei onnistu tai muuttuu arkiseksi, ollaan parinvaihtopuuhissa...EI NÄIN !
Monesti yksinäisyys tekee hyvää, mutta monet, kuten allekirjoittanut ei kestä olla
yksin kovinkaan kauan...siksipä kehotankin teitä SITOUTUMAAN suhteeseenne nykyisen
puolisonne kanssa ! EI HAIKAILLA JOTAKIN ! ELETÄÄN TÄSSÄ JA NYT TODELLISUUDESSA !
Parisuhteeen hoidon tulee olla kunnossa...ellei ,tulee vastaan ennen pitkää ongelmia...
On monenmoista parisuhde -leiriä...osallistukaa näihin..HUUMORIA MUKAAN ! ja ANTAKAA ANTEEKSI ! - ymmärtäväinen
Ymmärrän syy on se että ehdit tottua ex-mieheesi niin hyvin mutta kyllä opit uuteen mieheesikin rutiinit ovat uponneet mieleesi ja muuttuvat nyt tunteiksi mutta jos palaisitte exsäsi kanssa yhteen alkaisit taas katua paluuta ihm,isen päässä on se vika että rutiinit muuttuvat tunteiksi samoin tuttujen asioiden puutuminen muuttuu tunteeksi surukin on tunne joka johtuu tottumuksesta ajan kuluessa tunne rauhoittuu ja uusi suhteesi alkaa olla täyttä rakkautta
- on.
Tyypillinen tapaus,jossa toinen osapuoli ei osaa eikä halua päästää irti menneestä. Tällaisia vastaavia tapauksia on Suomi pullollaan. Ennen pitkää tämäkin henkilö katkeroittuu,jos ei osaa muuttaa asennettaan.
- yks kaks
Ajatukset jäävät helposti menneeseen, hyvät jutut kultautuvat. Mutta itsekin varmasti tiedät, että entinen miehesi ei ollut hyvä aviomies sinulle. Väkivalta, fyysinen ja henkinen, on aina tuomittavaa. Eikä se ollut sinun vikasi. Tietysti saattaa olla niin, että jokin käytöksessäsi laukaisi hänen väkivaltaisia reaktioitaan, mutta se oli silti väärin. Jotta suhteenne olisi toiminut, sinun olisi pitänyt olla koko ajan varpaillaan, muuta kuin oma itsesi. Ei sellainen elämä ole hyvää, jossa joutuu hyväksytyksi tullakseen miellyttämään toista.
Nyt sinulla on uusi ihmissuhde. Sanot, että hänen kanssaan sujuu hyvin. Se on hienoa. Mutta epäilet hänen pitävän yhteyttä ex-rakastettuunsa. En oikein tiedä, mitä sinun pitäisi tehdä epäilyn poistamiseksi päiväjärjestyksestä. Onko kyseessä pelkkä luulo? Vai onko todennäköistä, että hän tapailee tätä naista? Jos asiassa ei ole mitään perää, sen vatvominen varmasti huonontaa teidän suhdetta. Nämä ovat tosi vaikeita selvitettäviksi. Voisitko koettaa täysillä luottaa häneen jonkin aikaa ja katsoa, mitä tapahtuu? - Nuori muttei tyhmä
Mikset kokeilisi olla jonkun aikaa yksin? Yksin on ihan hyvä olla, saa päättää itse omista asioistaan. Katsella rauhassa elämää, jos vaikka vastaan kävelisi ihminen, jonka kanssa on HYVÄ OLLA ja viettää loppuelämä. Koska minusta tuntuu, että olet vain hypännyt huonosta suhteesta toiseen. Ei hyvässä suhteessa tarvitse pelätä koko ajan, että toinen pettää. Silloin on melkeinpä parempi olla yksin. Siinä vahvistuu.
- viisastunut
Ehkä eron jälkeen alussa on mielessä enemmän ne ikävät asiat, mutta kun aikaa kuluu ja jonkinlainen anteeksianto on syntynyt, se rakkaus toista kohtaan nousee pintaan. Kävin läpi todella ikävän suhteen, josta ei puuttunut henkistä eikä fyysistä väkivaltaa. Pääseminen kokonaan irti oli ainoa tapa pelastaa itsensä elämälle. Kesti toistakymmentä vuotta, etten löytänyt miehestä hyviä puolia ja yritin sulkea ne muistot kokonaan pois mielestä ja luoda omaa elämää. Vasta jokin aika sitten käsittelin näitä vanhoja asioita ja löysin itsestäni vihdoin kyvyn antaa kaiken todella karmeankin anteeksi. Tajusin, että se rakkaus oli siellä sittenkin olemassa. Sillä ei vain ollut mahdollisuutta saada tilaa ja elää eikä hänkään halunnut sille rakentaa, vain omalle egolleen. Niin tyhmä en kuitenkaan ole, että jos elämä heittää meidät uudestaan vastakkain, että edes harkitsisin palaamista yhteen. Rakastan sitä hyvää hänessä, mutta kaikki ikävät puolet sekä tietenkin ne teot eivät salli paluuta vanhaan. Uskon nimittäin, että pohjimmiltaan ihminen ei muutu kovin paljon. Jonkinlainen viisaus ja itsehillintä voi kasvaa, mutta perusluonne on aina sama.
- Pekka28vv
Löysin tälläisen systeemin pari päivää sitten ja olen tehnyt muutaman tunnin pelaamisella jo yli 200 euroa rahaa! Klikkaa http://taitopeli.info/ ! Saat jopa 10$ ilmaista pelirahaa!
Aika kimurantti juttu on kaikenkaikkiaan toi kyllä......... Olitko pitkään yksin eron jälkeen vai alkoiko uusi suhde piankin? Tossa mielessä mielestäni teit oikein kun suhteen lopetit koska väkivalta oli syynä. Se ei kuulu mihinkään suhteeseen se ei ollenkaan!! Ymmärrän kyllä toisaalta että haikailet exän peräänkin,mutta se kuuluu kyllä siihen prosessiin kanssa. Toi uusi suhteesi,jos hän edelleen haikailee edellistään......ei oikein hyvä ole sekään. Olisiko parempi olla yksin niin kauan kun asiat sinulle täysin sisäisesti selkiää.? ei itseään kannata kiusatakaan jos epäluuloa suhteessa on. Mutta tämä on minun ajatukseni vain. tsemppiä kuitenkin!
- Aurinkoa elämääsi
otat yhteyttä eksääsi ja pyydät vaikka kahville.Voisit kuulostella mitä hänelle kuuluu.Mutta älä pety jos eksäsi ei heti tajua mitä meinaat..mulla kesti jonkun aikaa et sain eksäni heräteltyä ja nyt vaan katotaan palataanko yhteen vai ei.Mutta hiljaa hyvä tulee.Me naiset käsitämme asioita väärin ja odotamme heti jotain tapahtuvaksi,mutta ensiks kaveruus,ystävyys ja kuka tietää..mitä sitten.;)Kaikista tärkeintä on se että huolehdit itsestäsi,etkä ole yksin.Menet ihmisten pariin.:)
- KarviasKrisse
täällä näitä miesten kirjoittamia vastauksia, olen niin onnellinen, että seurustelen naisen kanssa.
- dsadasd
Ei ole ihme, että erotaan nykyään helposti, täällä typerät heikot jakaa ohjeita, parempi erota!! Te jotka eroatte mielummin, teissä loppujen lopuksi on suurin syy suhteen karilleajosta!
- BÖÖÖÖÖ!!
dsadasd kirjoitti:
Ei ole ihme, että erotaan nykyään helposti, täällä typerät heikot jakaa ohjeita, parempi erota!! Te jotka eroatte mielummin, teissä loppujen lopuksi on suurin syy suhteen karilleajosta!
Opetteleppa sinäkin ensin itsenäiseksi ja huomaa, ettei se elämä oo tarkoitettu vain toisen kainalosauvana olemiseksi! Lapsen vahdin saa työkkäristä, kun vähän maksaa...
- Matti Viikate
On aika todennäköistä että aika on hieman siloitellut muistoja ja todellisuudessa tilanne oli tavalla tai toisella mahdoton. Ratkaiseva tekijä minulla on tuo että fyysistä väkivaltaa konkreettisesti todellakin oli, eli et vain pelännyt (kuvitellut) sitä. Tuossa valossa teit ehdottomasti oikein.
Muistojen kultautuminen aikaa myöten on normaalia ja sen pitääkin mennä niin, muutenhan kärsisimme lopun ikäämme vaikka ongelma on jo ohi.
Eli nauti hyvistä muistoistasi mutta älä missään tapauksessa oikeasti ota exsääsi enää yhteyttä tai muuta.
On hienoa että exsäsi on myös onnellinen.
En tiedä nyky suhteestasi muuta kuin sen että ehkä sinun kannattaa vain yrittää kaikkesi mutta olla varovainen siinä samalla kriittisissä asioissa.
Pitkien suhteiden jälkeen jonkinlainen välinpito on niin yleistä että siitä ei kauheasti voi ainakaan useimmiten nirsoilla, eli ole ymmärtäväinen sen suhteen. Ovathan ihmiset kuitenkin voineet tuntea jo kauan.
Hyvää jatkoa sinulle. http://mattiviikate.newsvine.com/ - tainuli50
Hei!
Olisit elämääsi tyytyväinen. Minä en elämäni aikana ole "päässyt" naimisiin kertaakaan, vaikka hyviä suhteita on ollut, mutta aina on ollut jotain kummalista. Sinulla on jo toinen mies.- kerkeehän sitä...
Se on kato sillai sellainen taito, et se pitää saaha se mies luuleen, et se haluu naimisiin, vaikka todellisuudessa se on naisen idea...! Et oo oppinu vielä...
- Meri Manninen
Voi kultaseni,
Sisareni rakas. Niin... Sinulla oli mies, joka oli kiinni Sinussa. Ja siksi turvallinen. Mutta... erovaihettasi et saa takaisin. Toki silloin olisi voitu tehdä töitä ja korjata. Mutta sitä et enää saa.
Olet varmaankin oikeassa. Tunteesi johtunee nykyisestä suhteestasi - siitä, ettet koe sitä riittävän turvalliseksi. Jos haluut jutella niin voit kirjoittaa meri.manninen(at)gmail.com - El Bob
Well, there's a rose in a fisted glove
And the eagle flies with the dove
And if you can't be with the one you love, honey
Love the one you're with.- ##""""""##""""""##
ja huorailevia on sekä naisissa että miehissä, ja turha sitä on itkeä kun päästä vippaa vain alapäähän
- Hyvä NAINEN
Olet aivan normaali nainen! Nainen on juuri tuollainen , ikävöi kaikkea minkä tuhoaa.. sillä mikän ei ole riittävää, . He elää siitä kaaoksesta mikä pitää tehdä ollakseen nainen. Sekä tämä jatkuu sukupolvelta toiselle.
- ##""""""##"""""##
"Akka talon rakentaa, akka sen myös hävittää"
- exman
##""""""##"""""## kirjoitti:
"Akka talon rakentaa, akka sen myös hävittää"
Just näin! En voi ymmärtää tällaisia vinkujoita edellisen äijän perään, HALOO, ONKO VALOO?
EIPÄ LIENEE LAINKAAN. Lopeta ¨¨tana se vikinä, että YÖKÖTTÄÄtuollaiset vinkupellet...
että ottaa päähän tuollaiset ulisijat, No, löytyihän syy..WHIII WHII OINK ONKI... vetäkää ****ttu päähänne. Älkääkä aina syytä miestänne. Tarvitaan AINA KAKSI OSAPUOLTA! Lopettalaa se äijien yxpuolinen haukkuminen!
- Mickelson
Surkeeta
- turphan vaan
Juh, ämmät vinkuu aina ja äijät, liian hyvänahkaisia ku novat, eivät tee mitään!
- niiiiiiiin
vanhaa lämmittämällä ei parane kun hernekeitto.
- kuitenkin,
että myös ruskea kastike on parempaa tekopäivän jälkeisenä päivänä.
- LUPUSLUPUS,PER ANI
Buahhahhaa...ULIULIWUUUU,...ULIULIWUUU....
Älä hyvä ihminen enää kaipaile x:ääsi sillä eihän liittosi ollut oikeasti tasapainoinen vaikka niin luulitkin silloin, ja elit siinä 29v henkisen väkivallan alla ja lopuksi fyysisenkin. Oli aivan okein että tajusit erota. Nyt sinulla on meneillään eroprosessiin kuuluva ikävä. Ja se menee ohi mutta aikaa ja kyyneleitä se vaatii.
Vaikka rakastatkin nyt uutta miesystävääsi, mutta sanoit kuitenkin olevasi pettynyt..ehkäpä hän ei olekaan se oikea!
Itselle ero tuli 30v avioliitosta, mies jätti melkein heti syöpädiagnoosini jälkeen...luuli kait että kuolen, halusi paeta. Itkin ja surin itseni syvään masennukseen asti, joka johti vuosien jälkeen eläkepäätökseen. Tiedän tunteen, miltä tuntuu kun perhe ja mummula revitään.
Uusia suhteita kokeilin, mutta jokin aina mätti, se ei vaan tuntunut siltä oikealta. Mietin niinkuin sinäkin x:ääni ja vain sitä hyvää mitä oli ollut. En muistanut kuinka hän hylkäsi minut juuri silloin kun olisin kipeimmin tarvinnut tukea. Mutta vuosien jälkeen kun olin jo oppinut elämään yksin ja olinpa ajatellut että yksin olen. Niin sitten näin tansseissa miehen ja ajatuksiini tuli heti, että tuollaisen miehen rinnalla naisen oli hyvä olla. Ja todeksi ensi ajatukseni on käynytkin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä molemmille, olemme ehtineet olla jo vuoden päivät kihloissa. Etenimme aluksi hitaasti, sillä tällä miehellä oli ihan sama petetty tausta ja hän ei enää luottanut naisiin. Olen nyt paljon onnellisempi kuin aikoinaan x:ni kanssa, miehissä on eroja!
Voimia sinulle ja kyllä se oikea vielä tulee sinunkin kohdallesi, kun aika on.
terv. 54v Leidi- anonyyyyymi
Ihana lukea, ONNEA=) olet varmasti sen ansainnut
- worldhullut
hyvä kuule jatka samaan malliin jätä ota jätä ja niin edelleen hyvin menee ei hätääXD
- kokenut muija
Eiköhän syy ole vain huonossa itsetunnossasi. Jos uusi miehesi tykkäisi siitä toisesta ja haluaisi olla hänen kanssaan, miksi kummassa hän hän sinussa riippuisi? Katso peiliin, nainen ja ole narisematta, jollei mieskään narise,
Vanha suhde on menyttä, turhaan sitä kaipailet. - elämä kuin kirjava k
no ompa sua onnistanut.....henkisen väkivallan kohde ja pettäjä......eiks se näin oo...parempi yksin kun huonon kaverinkaan....
Eiköhän se Ex:s kohtele samalla tavalla uutta naistakin,kun kohteli sinuu...eihän se minnee muutu....sama mies ja sama käytös.....
Niin sanoisin tästä nykyisestä miehestäsikin....eiköhän sillä salarakas taas jossain ...... - Kokemusta on
Niin ne vaan huonot hetket unohtuu ja hyvät jää mieleen. Kai sitä jokainen jossain vaiheessa haikailee vanhan suhteen perään. Mennyttä mikä mennyttä, sitä ei pysty unohtamaan kun teillä on pitkä taival takana. Uusia harrastuksia, elämään muitakin asioita kuin miehet. Yksinkin pystyy elämään vaikka se tuntuu mahdottomalta. Kaikki on vaan kiinni siitä mihin tottuu. Itke nyt ne itkut ja haikaile miehen perään, se unohtuu kyllä ajan mittaan! Älä tuhlaa loppuelämääsi miehiin vaan tee mitä itse haluat.
- siellä ris-
tiin rastiin ja kerrotte koko maailmalle että niin tehdään. selvittäkää siis itse sotkunne.
- Nyt onnellinen
Oletkohan saman tapainen kuin entinen vaimoni. Kirjoitan nyt tätä kuin hänelle.
Niin kauan kun oltiin yhdessä (24v) kaikki mitä tein oli jotenkin huonoa ja väärin. Naapurin tekemät olivat aina paremmin. Sitten kun läksin, niin kaikki tekemäni oli niin loistavan hyviä, ettei niistä voi mitenkään luopua. Olis parempi kehua ja kiittää aviolitossa kuin jälkeenpäin.
Kun tein talon, se oli "ihan kamala", kun se sitten eron takia myytiin, "niin ihanaa taloa ei voi toisille myydä". Kun suutelin, "et osaa edes suudella", eron jälkeen olin "ihana suutelija". Sait minut kyvyttömäksi jatkuvilla moitteillasi. Onneksi tapasin ihanan naisen, jonka kanssa ystävystyin rauhassa ja sitten rakastuimme. Vietimme niin hienoja öitä, etten aiemmin voinut edes kuvitella semmoista. Kun anoppi kehui tekemisiäni tai taitojani, sinun piti aina lyödä tekemiseni lyttyyn. Jos naapurilla oli jotain, meidän piti saada se heti. En ollut mikään mieskään mielestäsi, kun en yksin töissä käyvänä saanut kaikkia rahantarpeitasi tyydytettyä.
Jos olisin vastannut samalla henkisellä väkivallalla, tuskin olisit kestänyt vuottakaan. Ehkä olisi pitänytkin vastata, olisit ehkä herännyt ihmeellisestä maailmastasi elämän todellisuuteen. Avioliitto on yhteistyötä ja eloa. Ei vaimon tehtävä ole olla prinsessa ja miehen hänen orjansa.- tunturihuiput
En kyllä tunnista itseäni kirjoiuksestasi.Meillä olin minä se joka ei osannut tehdä mittän oikein, vasta sitten olin hyvä ja rakastetava kun halusin erota.
Kiitos kun muistutit mitä elämäni on ollut, tosin käänteisesti.
Kiitos muillekin asiallisia vastauksia kirjoittaneille. Kaikkea sitä mieleen itselleni joskus tulee, hassuja ajatuksia.
- ei vielä eronnut
Aika kultaa pahatkin muistot, vaikka kyseessä on 29 v henkinen piina. Toista kiusaava ihminen on sairas, eikä muutu. 29 vuodessa olisi ollut aikaa muuttua. Kyllä nainen ansaitsee rakkaudentunnustuksia ja pieniä lahjoja muutenkin kuin hyvityksenä kärsimyksestä. Olet ehdottomasti tehnyt oikean ratkaisun. Hyväksy se asia ja jatka elämääsi, unohda menneet ja keskity omaan tulevaisuuteesi. Ei ihme jos 29 v kärsimyksen jälkeen luottamus miehiin on mennyt, kaksi vuotta on lyhyt toipumisaika. Anna aikaa itsellesi. Jos olisit avioliittoa jatkanut, vanhana olisit ollut täysin nujerrettu, nyt sinulla on elämää edessäsi. Onnittele itseäsi että sait pyristeltyä itsesi vapaaksi. Ex-miehesi uuden naisen kohtalo ei ole kadehdittava. Onnea elämääsi, nauti lapsistasi ja lastenlapsistasi, he ovat edelleen perheesi.
- itkeä
Aika kultaa muistot. Harva ihminen on läpeensä paha, kaikissa meissä on hyviä ja huonoja puolia. Ja varsinkin kuin niitä oikein etsimällä etsii niin joku hyvä puoli varmasti löytyy... Ex-miehessäsi ja suhteessanne oli varmasti kuitenkin enemmän niitä huonoja puolia.
Lakritsin tuonti on hyvin pieni asia verrattuna henkiseen pahoinpitelyyn. Et varmaan tosissasi voisi sietää kamalaa käytöstä toiselta, jos hän vaan toisi sinulle lakritsia? Ei se hemmottelu paljon auta, jos myös kohtelee huonosti.
Tuo on vanha stoori kuinka alkoholisti, pahoinpitelijä tm. vannoo rakastavansa ja muuttuvansa. Kerta toisensa jälkeen. Kohta taas lyödään tms. ja taas ollaan kohta vannomassa. Jos mies ei muuttunut 29 vuodessa, tuskin hän olisi myöhemminkään muuttunut? Eikö se 29 vuotta jo riitä?! Kuinka kauan sinun olisi pitänyt vielä kestää ja odottaa?
Mistä edes varmaksi voit tietää onko ex:lläsi hyvä suhde? Ehkä se vain ulkopuolisesta näyttää siltä? Tiesikö kaikki muut teidän ongelmistanne? Kuvittelet ehkä miehen muuttuneen, kun hänellä menee nykyisen kanssa hyvin. Ja ajattelet, että teilläkin voisi mennä.
Teit varmasti oikean ratkaisun. Teillä oli pitkä liitto, kestää aikansa, että erosta toipuu. Mutta koita mennä elämässäsi eteenpäin. - kuppaaja
lääkitys. eineella ei väliä, lääkitys löytyy moneen sairauteen, kysy neuvoa lääkäriltäsi.
- pihtis onthe rok
paskanna likasankkoon, kuten täällä pihtiputaalla on tapana sanoa. älä valita, vaan osta dildo
- jkuusela
Siinä ilmainen Spotify Premium!!! Vastaa vain yhteen kyselyyn!
http://www.gratispremium.com/?ref=244467 - n43v
mättää kun en eksääni ikävöinyt kertaakaan kolme vuotta sitten tapahtuneen eron jälkeen? Elän vaan onnellisena elämääni eteenpäin enkä ole eksäni kanssa muutoin tekemisissä kuin lasten asioissa. Jotenka en ymmärrä miksi haikailla entisen perään? Ei kai kukaan hyvästä miehestä eroa?
- mukavaa menoa
... tästä viestiketjusta omaan elämääni. Tässä lukiessani olen hyväksynyt että tulen aina rakastamaan ex-miestäni lasteni isänä ja siltä osin kun hän liittyi siihen sosiaaliseen ryhmään mikä perhe oli. En edes rimpuile vastaan, ihan hyvin voi elää vaikka osaksi rakastaa vanhaa ja osaksi uutta. Naisena olen vain tätä uutta varten, vain häntä ajattelen seksikumppanina ja nykyiset yhteiset menot ovat antoisia ja elämä hänen kanssaa muutenkin rikasta. Kiitos aloittajalle. Uskon että sinäkin löydät tasapainoisen elämän.
- sinus
mukavaa menoa kirjoitti:
... tästä viestiketjusta omaan elämääni. Tässä lukiessani olen hyväksynyt että tulen aina rakastamaan ex-miestäni lasteni isänä ja siltä osin kun hän liittyi siihen sosiaaliseen ryhmään mikä perhe oli. En edes rimpuile vastaan, ihan hyvin voi elää vaikka osaksi rakastaa vanhaa ja osaksi uutta. Naisena olen vain tätä uutta varten, vain häntä ajattelen seksikumppanina ja nykyiset yhteiset menot ovat antoisia ja elämä hänen kanssaa muutenkin rikasta. Kiitos aloittajalle. Uskon että sinäkin löydät tasapainoisen elämän.
Itselläni ei ole uutta miestä, mutten todellakaan vanhaa takaisin halua.
Hän halusi erota, siihen vain sopeuduin ja sen asian itselleni niin selväksi tein, että loppu mikä loppu.
Sinä halusit loppua, joten lopeta se nyt. Miehesi on sen jo sinun takiasi tehnyt.
Loppu. - Harmaata*
mukavaa menoa kirjoitti:
... tästä viestiketjusta omaan elämääni. Tässä lukiessani olen hyväksynyt että tulen aina rakastamaan ex-miestäni lasteni isänä ja siltä osin kun hän liittyi siihen sosiaaliseen ryhmään mikä perhe oli. En edes rimpuile vastaan, ihan hyvin voi elää vaikka osaksi rakastaa vanhaa ja osaksi uutta. Naisena olen vain tätä uutta varten, vain häntä ajattelen seksikumppanina ja nykyiset yhteiset menot ovat antoisia ja elämä hänen kanssaa muutenkin rikasta. Kiitos aloittajalle. Uskon että sinäkin löydät tasapainoisen elämän.
Olemme eronneet puolisen vuotta sitten ja ensimmäiset kuukaudet menivät suorastaan loistavassa mielentilassa. Oli mukava päästä eroon miehestä, joka on niin arvoiltaan kuin arkisilta tavoiltaan melkein minun vastakohta. Erilleen kasvaneita parinkymmenen vuoden aikana? Joka tapauksessa yllätyksekseni aloin "ikävöidä" häntä tai oikeastaan pieniä yhteisiä hetkiämme perheenä (näitä hetkiä oli tosi vähän, koska elimme aika lailla erillistä elämää viimeiset vuodet). Joku kommentoi, etteihän kukaan hyvästä miehestä eroa. Minä taas sanoisin, että jokaisessa ihmisessä on myös hyvät puolensa. Vaikka niitä olisi vähän, nekin menevät eron myötä. Jotenkin se surutyö noidenkin vähäisten hyvien asioiden menettämisestä on tehtävä ja myös myönnettävä, että hyviäkin hetkiä oli. Olen elänyt aika ahdistavia viikkoja viime aikoina. Ero ei kaduta tai harmita, mutta väitän, että kukaan ei voi täysin ymmärtää eron jälkeistä elämää ennen kuin sen on läpikäynyt. Ja luultavasti pahin virhe olisikin tässä vaiheessa eroprosessia haikailla yhteen paluuta. Eroon johtaneet syyt ovat edelleen olemassa ja niitä on varmaan jopa lisää.
- yetty
Här är jag för att vittna om vad den här stora boxaren har gjort för mig. Jag tror aldrig på gjutning tills jag försökte försöka. Jag och min man hade många problem att leva tillsammans, jag kommer inte alltid vara glad för att jag blev kär i en annan dam utanför vårt äktenskap. Jag försökte försäkra mig om att min man lämnade den här kvinnan, men ju mer jag pratar med honom desto mer gör mig ledsen, så min äktenskap föll på skilsmässa eftersom han ger mig mer uppmärksamhet. Så med all denna smärta och ångest bestämde jag mig för att kontakta en läkare för att se om hon kunde arbeta igen mellan mig och min man. Denna vapensköld Läkaren berättade för mig att min man verkligen var ett stort problem för att han var fascinerad av någon magi, så han berättade för honom att han skulle upprepa allt som vanligt. han gick vidare och kastade gudarna för mig efter 3 dagar stavning av min fru fullständigt förändrats, han kom och ber om ursäkt för att han behandlade mig, tackar verkligen doktorn för att återvända till min man och jag vill att alla ska komma i kontakt med dem som har problem med problemet med äktenskap och problem med förhållandet som kommer att lösa det för dig. Deras e-postadress är här: [email protected]
1) Om du vill ha din existens.
(2) kärleksspel
(3) Du vill förbättra på kontoret.
(4) Du vill att kvinnor / män ska springa för dig.
(5) Om du vill ha ett barn.
(6) Du vill vara rik eller vinna en lotteri.
(7) Du vill ansluta din man för att vara din för alltid.
(8) Om du behöver ekonomiskt stöd.
(9) Om du inte kan lära känna din partner.
(10) för att stoppa skilsmässan.
(11) om du vill skilja dig från din fru
(12) om du vill ha dina önskemål.
(13) Gravida gravida kvinnor att tänka på barnet
(14) Garantin du fått har störande lagar och skilsmässa, oavsett scenen
(15) Avbryt äktenskapet eller anslutningen från uppsägningen.
Återigen är e-postadressen [email protected]
Vad du än vill, kommer du att få det från en läkare, kontakta bara honom och förklara ditt problem och lösa det. - yetty435222
Tässä minä todistan siitä, mitä tämä hieno nyrkkeilijä on tehnyt minulle. En usko valaistukseen ennen kuin yritin kokeilla. Minulla ja miehelläni oli monia ongelmia elää yhdessä, en aina ole onnellinen, koska rakastuin toiseen naiseen avioliiton ulkopuolella. Yritin varmistaa, että mieheni jätti tämän naisen, mutta mitä enemmän puhun hänelle, sitä enemmän tekee minut surulliseksi, joten avioliittoni tuli avioeroon, koska hän antaa minulle enemmän huomiota. Joten, kun kaikki tämä kipu ja ahdistus, päätin ottaa yhteyttä lääkäriin, jos hän voisi työskennellä uudelleen minun ja mieheni välillä. Tämä käsiraaja Lääkäri kertoi minulle, että mieheni oli todella iso ongelma, koska hän oli kiehtonut jotain taikuutta, joten hän kertoi hänelle, että hän toistaa kaiken tavalliseen tapaan. hän meni eteen ja heitti minulle Jumalat minulle kolmen päivän jälkeen, kun vaimoni kirjoitti minut täysin muuttuneeksi, hän tuli anteeksi, että hän kohteli minua, kiitti todella lääkäriä paluuta mieheni ja haluan kaikkien ottavan yhteyttä niihin, jotka ovat ongelmia avioliiton ongelmasta ja ongelmat suhdetta, joka ratkaisee sen sinulle. Heidän sähköpostiosoitteensa ovat täällä: [email protected]
1) Jos haluat olemassaolosi.
(2) rakkaus peli
(3) Haluat parantaa toimistossa.
(4) Haluat, että naiset / miehet käyvät puolestasi.
(5) Jos haluat lapsen.
(6) Haluat olla rikas tai voittaa arpajaiset.
(7) Haluat yhdistää miehesi olemiseen ikuisesti.
(8) Jos tarvitset taloudellista tukea.
(9) Jos et tunne kumppaniasi.
(10) lopettamaan avioeron.
(11), jos haluat erottaa itsestäsi vaimollesi
(12), jos haluat toiveesi.
(13) Raskaana olevat raskaana olevat lapset ajattelevat lapsia
(14) Saamasi takuu on häiritseviä oikeudellisia asioita ja avioeroa, riippumatta kohtauksesta
(15) Peruutetaan avioliitto tai yhteys irtisanomisesta.
Jälleen, sähköpostiosoite on [email protected]
Mitä haluat, saat sen lääkäriltä, ota yhteyttä ja selitä ongelmasi ja ratkaise se. - malan4343
Hei, olen Malan. Kun vuosi oli ollut kosketuksessa Johanneksen kanssa, hän lopetti minut, teen kaiken saadakseni hänet takaisin, mutta se oli kaiken turhaa, halusin häntä niin paljon rakastuksen takia, ja kysyin häneltä kaiken, mitä lupasin, mutta hän kieltäytyi. Selitin ongelmani ystävälleni, ja hän ehdotti, että haluan ottaa yhteyttä jokuin, joka voisi auttaa minua varomaan taikaa antamaan sen takaisin, mutta minä olen sellainen, jota en koskaan ajatellut luomaan taikuutta, minulla ei ollut valintaa mutta ystäväni antoi minulle yhteyttä lääkäriin, että hän oli jo menossa palata miehelleen, mutta minulle ei ollut totta uskoa heroniin, mutta heräsin hänet, otin yhteyttä lääkäriin sähköpostilla, jonka ystäväni antoi minulle lääkäri hän vastasi minulle toisena päivänä ja selitti minulle, että he taistelivat häntä ja kuulivat hänen jumalansa, ja seurasin kaiken, mitä hän pyysi minulta ja hän kertoi minulle, että ei ollut mitään ongelmaa, että kaikki olisi hieno kolme päivää sitten, hän palaa minulle kolme päivää sitten, heittäen maagisen ja yllättävän toisen päivän noin 16.00. Entinen poikaystäväni kutsui minua, olin niin yllättynyt, vastasin keskusteluihin ja kaikki mitä hän sanoi oli, että hän oli niin pahoillani kaikesta, mitä hän halusi palata hänelle, joten hän rakasti minua niin paljon. Olin niin onnellinen ja kävin hänelle, kuinka aloimme yhdessä elää yhdessä onnellisina. Siitä lähtien olen luvannut, että kaikki tietävät, että minulla on yhteysongelma, autan henkilöä viittaamalla hänelle ainoaan todellinen ja tehokas viikonloppu, joka auttoi minua ongelmani kanssa. Sähköposti: [email protected] voi lähettää sinut, jos tarvitset apua suhteestasi tai muussa tapauksessa.
1) Rakkaustunnelit
2) menetetty rakkaus loitsuja
3) Avioeron loitsu
4) Yhteys johtopäätöksiin
5) Sitova Spell.
6) Vuoto
7) Bannlis on entinen rakastaja
8.) Haluat edistää itsesi toimistossa / arpajaisissa
9) Haluat tyydyttää rakastajanne
Ota yhteyttä tähän isoon ihmiseen, jos sinulla on ongelmia kestävään ratkaisuun
sähköpostin välityksellä; [email protected] - marry
Nimeni on Marri, menen ja työskentelen Kanadassa.
Toivon, että maailma tiesi suuresta velhosta, joka auttoi minua suhteellisissa ongelmissani, kun mieheni huijasi toista naista ja uhkasi erota ja että hän voisi myös saada lapsensa huolta, kun katsoin alas voisin ajatella hyvin. tunsin, että olisin elämässä, kunnes jakasin ongelmani parhaan ystäväni kanssa ja olin turhautunut, en tiennyt mitä tehdä, vaan kerro ystävälleni siitä, mitä tapahtui ja kääntyi minua ohjatusta varten, jonka otin yhteyttä tohtoriin pomp • kahden päivän kuluttua, mieheni yhtäkkiä muuttui, rakastaa, välittää, aina huolestuttaa minua. Olen niin täynnä taikuutta, että olen päättänyt levittää temppeliä niin, että he työskentelevät samankaltaisessa maassa tänään, voivat helposti auttaa ennen kuin jotain pahaa tapahtuu hänen yhteydessään. Voimakas oikeinkirjoitin on [email protected], että voit vapaasti ottaa yhteyttä häneen jotain elämässäsi, kuulin, että hän voi ja paljon muuta ... voi sanoa seuraavalla tavalla
1. Opi rakastajaasi tai mene takaisin
2. Henkinen tallennus
4. Seteli
5. Pitkäikäisyys
6. Selviytyminen vauraudesta
7. Suojapeli
8. Hanki oikeinkirjoitus
9. Ole hallintokirja
10. Ota suuri laina maksamatta maksua
11. Ota blufferi takaisin
12. Lasten loitsu
13. Raskauden oikeinkirjoitus
14. Vapauden oikeinkirjoitus
15. rakkaus loitsu
16, puuttuva oikeinkirjoitus
17. Näkymätön ihmiskirjoitus
18. Menestys tai intohimo
19. Avioliiton päättyminen
20. Hylätyt oikeinkirjoitukset
21. Suosio
22. Murde
23. Syövän taika
24. Luonnonvoimien unelmat
25. Madness Spell
26. Vapaa laina
27. Elokuvien ja elokuvien tuotantoaika
28. Hämähäkkää / aidsia käsittelevä velho
29. Tuberkuloosi
30. Pudota paino ja kehon oikeinkirjoitus
31 vuk
32 Kauneuden kauneutta
ystäväni eivät piilota tunteitaan, koska ongelmat ovat ongelmana ratkaista, olla vapaa ja ottaa yhteyttä lääkäriin, puhua hänelle ja ole valehdella ongelmallasi, ota yhteyttä sähköpostitse; [email protected]
Uskon, että myös todistat todistuksesi heti kun otat yhteyttä häneen.- wero
Sinullakin on mania.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik195730- 173206
MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar1192936Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun6362168Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1582090Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja701422Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s421405Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill31198Veda uskonto vs. muut uskonnot
Mitenkähän tuo Veda(Krisha)uskonto loppujen lopuksi eroaa muista niin sanotuista ilmoitus uskonnoista? Siinäkin vedotaan4061126Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641097