Anu vilkaisee kelloaan ja kiihdyttää hiukan vauhtia. Tapaaminen miehen kanssa on parin minuutin kuluttua eikä hän tahdo myöhästyä. Hiukset on kauniisti laitettu ja olemus muutoinkin huoliteltu. Mies oli chatissa vaikuttanut ihan mukavalta ja hetken mielijohteesta oli Anu kahville suostunut.
Hän saapui sovittuun paikkaan ja katseli ympärilleen. Miehiä käveli sinne tänne. Kovin tarkkaa kuvausta ei miehestä ollut, mutta Anu uskoi tämän tunnistavan. Minuutti minuutilta hän alkoi tuntea itsensä kiusaantuneeksi seisoskellessaan toimettomana kiireisten ihmisten vilinässä.
-Anu?, kuului ääni takaa. Anu kääntyi, laski katsettaan ja katsoi päätä lyhyempää miestä.
-Juu.., sanoi Anu ja koitti muuttaa hämmästyneen ilmeen iloiseksi.
-Sä olet varmaan sitten Markku..?, sanoi Anu ja ojensi kättään. Mies veti käden likaisten farkkujen taskusta ja kätteli. Anusta tuntui kuin olisi puristanut kuollutta kalaa.
-Joo..tai Mara mä oon, mies sanoi ja ärrä sorahti puuttuvien etuhampaiden välistä. Anu yritti hymyillä ja taisteli pakoviettiä vastaan. Henki uhkasi salpaantua ja sanat jäivät nieluun.
-Mennäänks tonne, siellä on aika halpaa, sanoi Mara ja lähti Anua liiemmin odottamatta lompsimaan läheistä kuppilaa kohti. Anu mietti kuinka peräytyisi, mutta ei kehdannut. Kait sitä kahvikupin verran jaksaisi olla. Mara asteli edeltä nuhruiseen kapakkaan ja päästi oven lyömään vasten Anua. Anu katseli roikkuvia housuja, lintallaan olevia talvilenkkareita ja takin rasvatahroja miettien, minkä veneen alta mies oli ylös kömpinyt.
-Tota.. on toi käteinen vähä tiukalla.. että jos sä pistäsit tään.., Mara kyseli ja pyyhki nenän alustaa.
-Niin, kyllähän se sopii, Anu vastasi kiusaantuneena käsilaukkuaan kaivellen.
-Kaksi isoo tuoppii!, Mara huuteli tiskin toisessa päässä olevalle tytölle.
-Eiku mulle kahvi vaa, korjasi Anu hymyillen tytölle. He istuutuivat pöytään. Markku kaivoi tupakat taskustaan ja pisti palamaan. Mies istui vaiti ja puhalteli savuja Anun silmille. Anu rikkoi hiljaisuuden.
-Kerroit, että nuorempana olit aktiiviurheilija? Anu kysyi yrittäen saada juttelua aikaan.
-Joo, nyrkkeilyy.. höyhensarjassa, Mara vastasi. Miehen kasvot sopivat harrastukseen, sillä ne olivat kuin lankulla läiskityt. Mara veti puolet tuopistaan ja röyhtäisi päälle. Vahva sekoitus tupakkaa, olutta ja oksennusta lemahti pilvenä pöydän yli. Anu yritti hengittää suun kautta.
-Sinulla on tuossa suupielessä jotain, sanoi Anu inhoaan peitellen ja katsoi kellertävää kimpaletta miehen sänkisen leuan yläpuolella.
-Ai, Mara sanoi ja otti klimpin sormeensa,
-Katos vaan, porkkanaa..kait, Mara arvuutteli ja vei palan suuhunsa.
-Juu, porkkanaa... Aamulla tuli laatta, en tiedä, pakki vähä sekasi, ku poikien kaa vähän iltaa vietettiin, naureskeli Mara ja huuhteli suunsa oluella.
-Aha, Anu sanoi ja yritti niellä kuumaa kahvia minkä suu kesti.
-Heh, ja pojat makaa vielä kämpillä, ne ei oikee osaa kohtuudella ottaa, Mara virnuili ja köhi savua keuhkot rahisten.
-Niin, Anu virkkoi hiljaa.
Anu istui hartiat kireinä ja valmistautui lähtemään.
-Oon muute ollu musiikkipisneksessäki, Mara sanoi kulmiaan kohottaen.
-Niinkö..se on varmaan mielenkiintoista, Anu vastasi vältellen miehen katsomista.
-Joo, mä olin popedan roudarina.. vai olikse eput, no kuitenki puolitoista kuukautta, sitte tuli joku kohtaus, en mä tiiä.. Kato ku on kova ressi nii pörn out tulee, poltin keikkapussin ja heitin basson järvee, Mara muisteli ja jatkoi,
-Mut mä oon tämmönen selviytyjä tyyppi, tiiätsä, Mara selosti siristäen silmiään ja nyrkkiä heristäen.
-Sitä on joo, sitä stressiä.., Anu kiemurteli ja otti käsilaukkunsa selkänojalta.
-Tuota, taidankin tästä.., Anu aloitti.
-Kuulin eilen hyvän vitsin, Mara keskeytti ja pisti toisen tupakin palamaan.
-Ai..?, sanoi Anu eikä enää vaivautunut kuulostamaan kiinnostuneelta.
-Joo.. venaas.. no, en mä muista sitä enää, mies sanoi otsa todella kurtussa ja tyhjensi tuoppinsa.
-Otetaaks toiset, Mara tiedusteli.
-Ei, kyllä minun nyt täytyy mennä, Anu huokaisi kelloaan vilkaisten.
-Mihin meet?, kysyi Mara.
-Eh..siis.., mietti Anu kuumeisesti.
-Lähetääks jatkoille, Mara virkkoi ja iski verestävää silmää Anulle.
-Jos nyt ei kuitenkaan, Anu sanoi keinotekoisesti naurahtaen ja lähti kävelemään ovelle päin. Mara seurasi eteenpäin kiiruhtavaa Anua kadulle.
-Ooksä vähä ylpee..häh, kyseli Mara perään. Anu tiivisti askelta ja katosi nurkan taakse.
-Lespo!, kaikui Maran terävä analyysi kivitalojen seinistä.
Hän saapui sovittuun paikkaan ja katseli ympärilleen. Miehiä käveli sinne tänne. Kovin tarkkaa kuvausta ei miehestä ollut, mutta Anu uskoi tämän tunnistavan. Minuutti minuutilta hän alkoi tuntea itsensä kiusaantuneeksi seisoskellessaan toimettomana kiireisten ihmisten vilinässä.
-Anu?, kuului ääni takaa. Anu kääntyi, laski katsettaan ja katsoi päätä lyhyempää miestä.
-Juu.., sanoi Anu ja koitti muuttaa hämmästyneen ilmeen iloiseksi.
-Sä olet varmaan sitten Markku..?, sanoi Anu ja ojensi kättään. Mies veti käden likaisten farkkujen taskusta ja kätteli. Anusta tuntui kuin olisi puristanut kuollutta kalaa.
-Joo..tai Mara mä oon, mies sanoi ja ärrä sorahti puuttuvien etuhampaiden välistä. Anu yritti hymyillä ja taisteli pakoviettiä vastaan. Henki uhkasi salpaantua ja sanat jäivät nieluun.
-Mennäänks tonne, siellä on aika halpaa, sanoi Mara ja lähti Anua liiemmin odottamatta lompsimaan läheistä kuppilaa kohti. Anu mietti kuinka peräytyisi, mutta ei kehdannut. Kait sitä kahvikupin verran jaksaisi olla. Mara asteli edeltä nuhruiseen kapakkaan ja päästi oven lyömään vasten Anua. Anu katseli roikkuvia housuja, lintallaan olevia talvilenkkareita ja takin rasvatahroja miettien, minkä veneen alta mies oli ylös kömpinyt.
-Tota.. on toi käteinen vähä tiukalla.. että jos sä pistäsit tään.., Mara kyseli ja pyyhki nenän alustaa.
-Niin, kyllähän se sopii, Anu vastasi kiusaantuneena käsilaukkuaan kaivellen.
-Kaksi isoo tuoppii!, Mara huuteli tiskin toisessa päässä olevalle tytölle.
-Eiku mulle kahvi vaa, korjasi Anu hymyillen tytölle. He istuutuivat pöytään. Markku kaivoi tupakat taskustaan ja pisti palamaan. Mies istui vaiti ja puhalteli savuja Anun silmille. Anu rikkoi hiljaisuuden.
-Kerroit, että nuorempana olit aktiiviurheilija? Anu kysyi yrittäen saada juttelua aikaan.
-Joo, nyrkkeilyy.. höyhensarjassa, Mara vastasi. Miehen kasvot sopivat harrastukseen, sillä ne olivat kuin lankulla läiskityt. Mara veti puolet tuopistaan ja röyhtäisi päälle. Vahva sekoitus tupakkaa, olutta ja oksennusta lemahti pilvenä pöydän yli. Anu yritti hengittää suun kautta.
-Sinulla on tuossa suupielessä jotain, sanoi Anu inhoaan peitellen ja katsoi kellertävää kimpaletta miehen sänkisen leuan yläpuolella.
-Ai, Mara sanoi ja otti klimpin sormeensa,
-Katos vaan, porkkanaa..kait, Mara arvuutteli ja vei palan suuhunsa.
-Juu, porkkanaa... Aamulla tuli laatta, en tiedä, pakki vähä sekasi, ku poikien kaa vähän iltaa vietettiin, naureskeli Mara ja huuhteli suunsa oluella.
-Aha, Anu sanoi ja yritti niellä kuumaa kahvia minkä suu kesti.
-Heh, ja pojat makaa vielä kämpillä, ne ei oikee osaa kohtuudella ottaa, Mara virnuili ja köhi savua keuhkot rahisten.
-Niin, Anu virkkoi hiljaa.
Anu istui hartiat kireinä ja valmistautui lähtemään.
-Oon muute ollu musiikkipisneksessäki, Mara sanoi kulmiaan kohottaen.
-Niinkö..se on varmaan mielenkiintoista, Anu vastasi vältellen miehen katsomista.
-Joo, mä olin popedan roudarina.. vai olikse eput, no kuitenki puolitoista kuukautta, sitte tuli joku kohtaus, en mä tiiä.. Kato ku on kova ressi nii pörn out tulee, poltin keikkapussin ja heitin basson järvee, Mara muisteli ja jatkoi,
-Mut mä oon tämmönen selviytyjä tyyppi, tiiätsä, Mara selosti siristäen silmiään ja nyrkkiä heristäen.
-Sitä on joo, sitä stressiä.., Anu kiemurteli ja otti käsilaukkunsa selkänojalta.
-Tuota, taidankin tästä.., Anu aloitti.
-Kuulin eilen hyvän vitsin, Mara keskeytti ja pisti toisen tupakin palamaan.
-Ai..?, sanoi Anu eikä enää vaivautunut kuulostamaan kiinnostuneelta.
-Joo.. venaas.. no, en mä muista sitä enää, mies sanoi otsa todella kurtussa ja tyhjensi tuoppinsa.
-Otetaaks toiset, Mara tiedusteli.
-Ei, kyllä minun nyt täytyy mennä, Anu huokaisi kelloaan vilkaisten.
-Mihin meet?, kysyi Mara.
-Eh..siis.., mietti Anu kuumeisesti.
-Lähetääks jatkoille, Mara virkkoi ja iski verestävää silmää Anulle.
-Jos nyt ei kuitenkaan, Anu sanoi keinotekoisesti naurahtaen ja lähti kävelemään ovelle päin. Mara seurasi eteenpäin kiiruhtavaa Anua kadulle.
-Ooksä vähä ylpee..häh, kyseli Mara perään. Anu tiivisti askelta ja katosi nurkan taakse.
-Lespo!, kaikui Maran terävä analyysi kivitalojen seinistä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ton jutun jälkeen enää odottaakaan niitä treffejä!!!! kuulosti aika pahalta....
Eipä taas voinut muuta odottaa, kuin että naamaa vetää hymyyn ihan väkisin :)
Huvittava tilanne ja tunnelma taas niin hyvin kuvattuna, ettei paljon tarvinnut itse mielikuvitella.
Mutta varmaan joillekin ihan faktaa, ei pelkää fiktiota vain. Mutta eiköhän jokainen tiedä ne riskit ja myös mahdollisuudet, kun lähtee sättikamua tapaamaan ;)
Taattua laatua Maxilta =)Meinasi tee mennä väärään kurkkuun kun aloin lukea juttua. Kiitos Max taas kerran, olet todella monipuolinen kirjoittaja...
aamun kammopuistatukset...tuota mielikuvaa mielestä pyyhkiessä meneeki sitte loppupäivä...
Mutta mä söin just kun luin tuota.....hmmphh :)
Meinasi loppu jäädä syömätä, oli niin hyvin taas kuvattu.
Mulla on kanssa sunnuntaina eka deitti nettikaverin kaa. Hope so, et mulla käy parempi säkä. Mut joskus noista horror-jutuista saa myöhemmin hyvät naurut, kun enstex selvii kunnialla pois placesta.
Osaat todella hyvin kuvailla, mä tsiikaan ens ton kundin, ja ainaskii kerron tääl, kummone flaxi kävi. Se on sit stoorii eläväst lifest.
Odotan (odotamme) mielenkiinnolla kokemuksiasi..!
Kannattaa ehkä jättää auto käyntiin tai taksi odottamaan nurkan taa, jone voit sitten pikapikaa rynniä karkuun..;)
Olipas mukaansa tempaava ja mukava stoori, willi mielikuvitus saa jopa kuvia aikaan moisesta kohtaamisesta.
Millainenhan tulisi jos hahmot käännettäisiin toisinpäin??
Jännityksellä odotellen:)
ei niillä treffeillä aina niin kivaa ole. Tiedän yhden tytön joka meni ravintolaan pitämään hauskaa ja joku jätkä pokaillessaan heitti silmätippoja sen juomaan jonka jälkeen ei ole oikein juurikaan ravintoloissa viihtynyt. Onneksi olivat isommalla poppoolla niin pääsi sitten hyvin kotiin.
tarina.. en pysty lopettamaan nauramista, ehkä seuraavalla kerralla parempi tuuri?;)
Hei Max-Life !!!
Tollaisia miehiä on maailmassa aika paljon ...
eikä sen ihmeemmiksi muutu. ;)
...ja parempihan se on ekalla kerralla näyttää kaikki ihanuudet ettei luule liikoja.. ;)
Entäs jos Se olikin .... Ansa ?=?
tai jos se Oikea Nukkuikin siellä kämpillä vielä ,, kaveri yritti korjata .. Satoa ;)
Tai jos se oikea maleksi edelleen kämpillä ja laittoi edustavamman esiliinan liikenteeseen... Tämän oikean puolesta puhujaksi..? =)