stadin kundille, riekkujille ja muillekin.
Stadin kundi on kirjoituksessaan mielestäni perustavalla tavalla väärässä, kun hän pyytää Keskustaa keskittymään maaseudun ja viljelijöiden etujen ajamiseen ja pysymään poissa kaupungeista. Tällainen ajatusmalli perustuu hyvin staattiseen mallintamiseen puoluekentän jaosta edunvalvojapuolueisiin. Stadin kundin muuhun tekstiin, joka koski palstan riekkujia, en väitä vastaan, koska en siihen yksnkertaisesti kykene.
Keskustan mieltäminen maanviljeliöiden edunvalvontaryhmäksi on siis minusta täysin virheellinen perusolettama, jos lähdetään siitä, että puolueet kehittyvät yhteiskunnan kehityksen myötä. Tai edes siitä, että niiden ainakin tulisi kehittyä ja seurata yhteiskunnan muutoksia ja vastata yhteiskunnallisiin päiväkohtaisiin ja tulevaisuuden haasteisiin.
Maalaisliitto/KePU/Keskusta on toki pitkälti ollut maanviljelijöiden edunvalvontapuolue. Mutta tässäkin on merkittäviä, suorastaan historiallisen fataaleja vivahde-eroja. Maalaisliitto nimittäin lähti sotien jälkeen ns. K-linjan politiikalla muuttamaan suhtautumistaan maatalouteen. Kyösti Kallion suosimasta pienviljelyvaltaisuudesta haluttiin päästä eroon. Tämä tapahtui siten, että pientilat suljettiin tukijärjestelmän ulkopuolelle ja valittiin näin tehomaataloutta suosiva linjaus. Maalaislliiton politiikan suunnan muutos johti sen jälkeen mittaluokaltaan yhtä suureen työttömyysongelmaan kuin 90-luvun laman rakennetyöttömyys. Työttömyydestä ei tullut onneksi pysyvää, koska naapurimaa Ruotsi nieli kitaansa tämän toimeentulo-ongelmiin ajetun väestönosan. Tämä osoittaa, ettei ole yhdentekevää, miten Keskusta maatalouskysymyksissä kulloinkin askartelee. Maatalouden tukemisen autuaallisuudesta olen stadin kundin kanssa täysin eri linjoilla, mutta en nyt tarkemmin puutu tällä erää siihen.
Suomessa on tapahtunut selvää siirtymää edunvalvontapuolemallista kohti yleispuoluemallia. Kokoomus ja SDP näkevät ovat ottaneet selkeästi mallikseen koko kansakunnan edun. Tuota poliittista kulttuuria voisi kutsu ansaintaperiaatteeksi. Kokoomuksen politiikan ydin on ollut tässä pitkään, SDP siirtyi tähän ajatteluun Lipposen kaudella. Keskusta jäi edunvalvontapuolueeksi (maatalous- ja alue-edunvalvonta). Kokoomukselle ja SDP:lle EU:hun liittymisen kannattaminen ei ollut ongelma, koska EU:n nähtiin tuovan koko kansalle uusia mahdollisuuksia ja hyötyjä. Keskustassa pidettiin osin silmällä vain oman peruskannattajajoukon etunäkökohtia. Esko Aho näki asian laveammalti ja sen vuoksi hänelle sitten näitä muureja alkoi tullakin vastaan. EU oli lähellä hajottaa koko Keskustapuolueen.
Keskusta on pyrkinyt staattiseen yhteiskuntaan. Sille on langennut jarrumiehen rooli. Vain tuo suuri maatalousmullistus sotien jälkeen puuttui rakenteisiin ja sekin tuhoisalla tavalla. Nykyinen tilojen vähentyminen on täysin minimaalista siihen verrattuna miten ne 60-luvulla KePun politiikan tuottamana vähenivät. KePu lähti ajamaan tukimaataloutta harvoille ja valituille ja sen onnistuminen edellytti pienten tilojen tappamista, ettei maa olisi ajautunut konkurssiin.
Mutta Keskusta voisi ihan hyvin pyrkiä myös yleispuolueeksi kuten se tuntuu juhlapuheissa väittävänkin haluavansa. Yleispuolue on sellainen, joka ottaa koko maan edun huolekseen. Esko Ahon EU-linjaus oli selkeästi tällainen rohkea avaus oikeaan suuntaan. Keskustan maatalous- ja aluepolitiikka voisivat aivan hyvin olla rakennettu sellaisiksi, johon kaupungeissakin oltaisiin tyytyväisiä. Kyse on politiikan sisällöstä. Kaupunkailaisilla on suuri intressi vaikuttaa siihen, miten tätä maatalous- ja aluepolitiikkaa harjoitetaan. Tähän astihan se on Keskustalla lähinnä vain tulonjakopolitiikkaa, joka juuri herättää maksajissa tyytymättömyyttä. Mutta voisihan se olla vallan muuta. Se voisi olla sitä, että kannustetaan kannattavaa yksityisyritteliäisyyttä kannattamattoman sijaan. Maataloudessa pienviljelyvaltaisuus sopisi tällaiseen malliin hyvin. Kun kerran maatalous ei voi tuottaa tekijällään bulkkituotannon osalta toimeentuloa ilman tukiaisia, pitää vähentää tällaisen kannattamattoman osuutta ihmisten toimeentulon rakenteessa. Kun maatalous olisi vain sivuelinkeino suuremmalle joukolle, se täyttäisi tarkoituksensa ja loisi edellytyksiä maaseudun kehittämiselle.
Nyt käydään jonkinlaista asemasotaa. Ei anneta tuumaakaan periksi, ellei ole pakko. Vain kaikkein fiksuimmat ovat muuttaneet tuotantosuuntiaan ja monipuolistaneet yritystoimintaansa, erikoistuneet, osa-aikaistuneet jne. Keskusta puolueena ei ole tällaista erityisemmin kannustanut, vaan pitänyt jääräpäisesti kiinni vanhasta tukimallista.
Työmarkkinoilla on tapahtunut varsin suuri vallankumous. Lakot ovat lähes tyystin loppuneet. On tehty perä perään maltillisia tulosopimuksia, joissa demarit ovat olleet Lipposen johdolla kaitsijoina. Lipponen näki, että EU:n inflaation vastaiseen politiikkaan tulee sitoutua, koska se hänen uskomuksensa mukaan tuo koko kansalle paremmat ja vakaammat olot pitkän päälle. Lyhytjänteinen edunvalvonta sai tässä jäädä toiseksi. Samanlaista linjausta soisi näkevän myös Keskustan politiikassa. Esko Ahon toiminta EU:hun liittymisen puolesta on jäänyt kovin yksinäiseksi sudeksi. Itse asiassa tällakin palstalla eräät (mm. Jaakkola ja satakunnan miehet) syyttävät Ahoa siitä, että tämä oli vain demaripresidenttien ohjauksessa näin toimiessaan. Aholle ei tästä haluta kunniaa antaa, koska se päätös on tuonut vaikeuksia Keskustan edunvalvontapolitiikkaan.
On täysin eri asia ajaa jotakin asiaa edunvalvontamentaliteetilla verrattuna siihen, että se on tarkoituksenmukaista, järkevää ja kannattavaa koko maan edun kannalta. Jarrumiehen rooli on niin syvässä keskustalaisessa ajattelussa, että pääministeri Vanhanenkin aluksi kuin luonnostaan lipsautti haastattelussa, ettei hän ole erityisen syvällinen EU-mies. Kunhan yritetään viedä rusinat pullasta, se riitti Vanhaselle. Sittemmin ja itse asiassa hyvin pian Vanhanen on tehnyt niin komean täyskäännöksen, että jokainen kapiainen katsoi ylpeänä tuollaista suoritusta alokkaiden kohdalla, jos siitä selviää maahan kupsahtamatta. Vanhasen skitsofreeninen käytös tässä asiassa kertoo nimenomaan Keskustan ongelmista. Puolue ei ole pystynyt tai halunnut ottaa kantaa suuriin asioihin ja jäänyt sen vuoksi juoksuhautoihin puolustamaan jotain entistä, johon ei ole enää paluuta. Tällaista politiikkaa harjoittaessaan Keskusta ei voi olla vaihtoehto kuin hyvin taantumuksellisille tahoille. Lähinnä tulee mieleen Venäjän vanhat kommunistit, jotka haikailevat vanhoja aikoja takaisin, koska tyhjästä nyhdettiin ainakin tasa-arvoa, jos elintaso oli vieläkin kurjempi. Olihan ainakin kaikilla yhtä kurjaa.
Olen tälläkin palstalla peräänkuuluttanut niitä visoita, joilla Keskustalla on esim. aluepolitiikan ja yrittämisen suhteen. Kukaan ei tunnu vain haluavan tällaisiin kysymyksiin vastata. Ainoastaan stadin kundin mainitsemat riekkujat vastaavat ainoalla osaamalla tyylillään.
Esko Ahon eräs vaaliajatus oli se, kuinka saada kaupunkilaiset ymmärtämään, että Keskustan ajamat asiat ovat heidänkin parhaakseen. Asian voisi kääntää myös niin päin, että kuinka saada Keskusta ymmärtämään, mikä olisi maaseudun ja kaupunkien eli koko Suomen yhteinen etu. Kun tämän oivaltaa, tie kaupunkilaisten sydämiin voi aueta.
Stadin kundi on kirjoituksessaan mielestäni perustavalla tavalla väärässä, kun hän pyytää Keskustaa keskittymään maaseudun ja viljelijöiden etujen ajamiseen ja pysymään poissa kaupungeista. Tällainen ajatusmalli perustuu hyvin staattiseen mallintamiseen puoluekentän jaosta edunvalvojapuolueisiin. Stadin kundin muuhun tekstiin, joka koski palstan riekkujia, en väitä vastaan, koska en siihen yksnkertaisesti kykene.
Keskustan mieltäminen maanviljeliöiden edunvalvontaryhmäksi on siis minusta täysin virheellinen perusolettama, jos lähdetään siitä, että puolueet kehittyvät yhteiskunnan kehityksen myötä. Tai edes siitä, että niiden ainakin tulisi kehittyä ja seurata yhteiskunnan muutoksia ja vastata yhteiskunnallisiin päiväkohtaisiin ja tulevaisuuden haasteisiin.
Maalaisliitto/KePU/Keskusta on toki pitkälti ollut maanviljelijöiden edunvalvontapuolue. Mutta tässäkin on merkittäviä, suorastaan historiallisen fataaleja vivahde-eroja. Maalaisliitto nimittäin lähti sotien jälkeen ns. K-linjan politiikalla muuttamaan suhtautumistaan maatalouteen. Kyösti Kallion suosimasta pienviljelyvaltaisuudesta haluttiin päästä eroon. Tämä tapahtui siten, että pientilat suljettiin tukijärjestelmän ulkopuolelle ja valittiin näin tehomaataloutta suosiva linjaus. Maalaislliiton politiikan suunnan muutos johti sen jälkeen mittaluokaltaan yhtä suureen työttömyysongelmaan kuin 90-luvun laman rakennetyöttömyys. Työttömyydestä ei tullut onneksi pysyvää, koska naapurimaa Ruotsi nieli kitaansa tämän toimeentulo-ongelmiin ajetun väestönosan. Tämä osoittaa, ettei ole yhdentekevää, miten Keskusta maatalouskysymyksissä kulloinkin askartelee. Maatalouden tukemisen autuaallisuudesta olen stadin kundin kanssa täysin eri linjoilla, mutta en nyt tarkemmin puutu tällä erää siihen.
Suomessa on tapahtunut selvää siirtymää edunvalvontapuolemallista kohti yleispuoluemallia. Kokoomus ja SDP näkevät ovat ottaneet selkeästi mallikseen koko kansakunnan edun. Tuota poliittista kulttuuria voisi kutsu ansaintaperiaatteeksi. Kokoomuksen politiikan ydin on ollut tässä pitkään, SDP siirtyi tähän ajatteluun Lipposen kaudella. Keskusta jäi edunvalvontapuolueeksi (maatalous- ja alue-edunvalvonta). Kokoomukselle ja SDP:lle EU:hun liittymisen kannattaminen ei ollut ongelma, koska EU:n nähtiin tuovan koko kansalle uusia mahdollisuuksia ja hyötyjä. Keskustassa pidettiin osin silmällä vain oman peruskannattajajoukon etunäkökohtia. Esko Aho näki asian laveammalti ja sen vuoksi hänelle sitten näitä muureja alkoi tullakin vastaan. EU oli lähellä hajottaa koko Keskustapuolueen.
Keskusta on pyrkinyt staattiseen yhteiskuntaan. Sille on langennut jarrumiehen rooli. Vain tuo suuri maatalousmullistus sotien jälkeen puuttui rakenteisiin ja sekin tuhoisalla tavalla. Nykyinen tilojen vähentyminen on täysin minimaalista siihen verrattuna miten ne 60-luvulla KePun politiikan tuottamana vähenivät. KePu lähti ajamaan tukimaataloutta harvoille ja valituille ja sen onnistuminen edellytti pienten tilojen tappamista, ettei maa olisi ajautunut konkurssiin.
Mutta Keskusta voisi ihan hyvin pyrkiä myös yleispuolueeksi kuten se tuntuu juhlapuheissa väittävänkin haluavansa. Yleispuolue on sellainen, joka ottaa koko maan edun huolekseen. Esko Ahon EU-linjaus oli selkeästi tällainen rohkea avaus oikeaan suuntaan. Keskustan maatalous- ja aluepolitiikka voisivat aivan hyvin olla rakennettu sellaisiksi, johon kaupungeissakin oltaisiin tyytyväisiä. Kyse on politiikan sisällöstä. Kaupunkailaisilla on suuri intressi vaikuttaa siihen, miten tätä maatalous- ja aluepolitiikkaa harjoitetaan. Tähän astihan se on Keskustalla lähinnä vain tulonjakopolitiikkaa, joka juuri herättää maksajissa tyytymättömyyttä. Mutta voisihan se olla vallan muuta. Se voisi olla sitä, että kannustetaan kannattavaa yksityisyritteliäisyyttä kannattamattoman sijaan. Maataloudessa pienviljelyvaltaisuus sopisi tällaiseen malliin hyvin. Kun kerran maatalous ei voi tuottaa tekijällään bulkkituotannon osalta toimeentuloa ilman tukiaisia, pitää vähentää tällaisen kannattamattoman osuutta ihmisten toimeentulon rakenteessa. Kun maatalous olisi vain sivuelinkeino suuremmalle joukolle, se täyttäisi tarkoituksensa ja loisi edellytyksiä maaseudun kehittämiselle.
Nyt käydään jonkinlaista asemasotaa. Ei anneta tuumaakaan periksi, ellei ole pakko. Vain kaikkein fiksuimmat ovat muuttaneet tuotantosuuntiaan ja monipuolistaneet yritystoimintaansa, erikoistuneet, osa-aikaistuneet jne. Keskusta puolueena ei ole tällaista erityisemmin kannustanut, vaan pitänyt jääräpäisesti kiinni vanhasta tukimallista.
Työmarkkinoilla on tapahtunut varsin suuri vallankumous. Lakot ovat lähes tyystin loppuneet. On tehty perä perään maltillisia tulosopimuksia, joissa demarit ovat olleet Lipposen johdolla kaitsijoina. Lipponen näki, että EU:n inflaation vastaiseen politiikkaan tulee sitoutua, koska se hänen uskomuksensa mukaan tuo koko kansalle paremmat ja vakaammat olot pitkän päälle. Lyhytjänteinen edunvalvonta sai tässä jäädä toiseksi. Samanlaista linjausta soisi näkevän myös Keskustan politiikassa. Esko Ahon toiminta EU:hun liittymisen puolesta on jäänyt kovin yksinäiseksi sudeksi. Itse asiassa tällakin palstalla eräät (mm. Jaakkola ja satakunnan miehet) syyttävät Ahoa siitä, että tämä oli vain demaripresidenttien ohjauksessa näin toimiessaan. Aholle ei tästä haluta kunniaa antaa, koska se päätös on tuonut vaikeuksia Keskustan edunvalvontapolitiikkaan.
On täysin eri asia ajaa jotakin asiaa edunvalvontamentaliteetilla verrattuna siihen, että se on tarkoituksenmukaista, järkevää ja kannattavaa koko maan edun kannalta. Jarrumiehen rooli on niin syvässä keskustalaisessa ajattelussa, että pääministeri Vanhanenkin aluksi kuin luonnostaan lipsautti haastattelussa, ettei hän ole erityisen syvällinen EU-mies. Kunhan yritetään viedä rusinat pullasta, se riitti Vanhaselle. Sittemmin ja itse asiassa hyvin pian Vanhanen on tehnyt niin komean täyskäännöksen, että jokainen kapiainen katsoi ylpeänä tuollaista suoritusta alokkaiden kohdalla, jos siitä selviää maahan kupsahtamatta. Vanhasen skitsofreeninen käytös tässä asiassa kertoo nimenomaan Keskustan ongelmista. Puolue ei ole pystynyt tai halunnut ottaa kantaa suuriin asioihin ja jäänyt sen vuoksi juoksuhautoihin puolustamaan jotain entistä, johon ei ole enää paluuta. Tällaista politiikkaa harjoittaessaan Keskusta ei voi olla vaihtoehto kuin hyvin taantumuksellisille tahoille. Lähinnä tulee mieleen Venäjän vanhat kommunistit, jotka haikailevat vanhoja aikoja takaisin, koska tyhjästä nyhdettiin ainakin tasa-arvoa, jos elintaso oli vieläkin kurjempi. Olihan ainakin kaikilla yhtä kurjaa.
Olen tälläkin palstalla peräänkuuluttanut niitä visoita, joilla Keskustalla on esim. aluepolitiikan ja yrittämisen suhteen. Kukaan ei tunnu vain haluavan tällaisiin kysymyksiin vastata. Ainoastaan stadin kundin mainitsemat riekkujat vastaavat ainoalla osaamalla tyylillään.
Esko Ahon eräs vaaliajatus oli se, kuinka saada kaupunkilaiset ymmärtämään, että Keskustan ajamat asiat ovat heidänkin parhaakseen. Asian voisi kääntää myös niin päin, että kuinka saada Keskusta ymmärtämään, mikä olisi maaseudun ja kaupunkien eli koko Suomen yhteinen etu. Kun tämän oivaltaa, tie kaupunkilaisten sydämiin voi aueta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tyhjät tynnyrit eniten kolisee. Pidä mielipiteesi.
Taas herra Tosi On heläyttää terävää sanan säiläänsä, viuhuen ja korkealta kuin Errol Flynn aikoinaan...
Upeaa artikulaatiota! Loistavaa lavatyöskentelyä! Lisää samanlaista toimintaa Herra Tosi On! Perustele yhtä vakuuttavasti puheitasi aina! Teen tässä oletuksen, että 90% keskustan kannattajista on sinun kaltaisia, eikö? Jos olet sitä mieltä, hyvä niin, mutta toisaalta toivon, että joku alykkäämpi, ehkä siihen 10% marginaaliin kuuluva keskustalainen puolustautuu kommentoimalla ensimmäistä kirjoittajaa, jollakin perustelulla puheenvuorolla...muulla kuin "Tyhjät tynnyrit eniten kolisee!"
Maalaisliiton maataloustukipolitiikka, keskittäminen suurtuotantoon, tuottajaosuustoiminnan yritysten keskittäminen yhä suurempiin yksiköihin... siinä on perimmäinen syy siihen, miksi maaseutu alkoi autioitua jo 60-luvulla ja miksi maaseudun ongelmat ovat nyt niin suuria ja pahoja kuin ne ovat.
Nykyinen keskusta käytti oppositioaikansa suureen valheeseen väittäessään, että Lipposen hallitukset "jakavat kansaa kahtia" ja autioittavat maaseutua, kun perimmäinen syy on keskustan edeltäjän, Maalaisliiton politiikassa ja sen delleenkin jatkuvassa jälkivaikutuksessa.
Toisaalta on täysin totta, että 12 vuotta sitten alkaneen laman jälkeen syntyi vahva muuttoliike maaseudulta kaupiunkeihin, mutta se johtui talouskasvusta. Yritykset sijaitsivat kaupungeissa, jolloin kaupunkeihin tarvittiin työvoimaa, ja mistäs sitä olisi muualta muuttanut kuin maalta.
Konservatiivinen pysähtyneisyyden puolue keskusta edelleenkin on, sillä se pyrkii vastustamaan tätä kehitystä ja himoverottamaan kaupunkilaisia yrittäjiä ja palkansaajia, jotta heidän tulonsa voitaisiin siirtää niihin maaseutukuntiin, jotka keskustalainen, nurkkakuntainen ja ahdasmielinen, naapurikade pikkupolitikointi on pilannut sellaisiksi, että sieltä lähtee välittömästi pois koko työikäinen ja -kykyinen väestö heti kun siihen on mahdollisus.
Kaikkein surkeinta keskustassa on sen poliittisen moraalin puute. Kaikki takit on käännetty kymmeniä kertoja, kun päästiin hallitukseen. Yhtään keskustan vaalilupausta ei löydy edes hallitusohjelmasta eikä sinne taidettu edes yrittää saada niitä asioita, joista keskusta piti eniten ääntä oppositiokaudellaan.
Tämän preidentinvaalissa "porvariehdokasta" ajaneen piuoluee ainoa tavoite näyttää olleen päästä kokoomuksen tilalle sosialistien johtamaan hallitukseen suostumaan ihan mihin tahansa, jotta oppositioaika ei vaan olisi jatkunut.
Jopa oma puheenjohtaja uhrattiin tämän tavoitteen eteen, kun hän ei - vastoin takapirujensa, Hokkasen ja Laatikaisen odotuksia - kyennytkään hoitamaan pääministerin tehtäviä, vaan rikkoi sukahousujensa lisäksi myös luotettavuutensa koko eduskunnan edessä.
Kaikesta edellä sanotusta huolimatta olen sitä mieltä, että keskustaj ja kokoomuksen tulisi ryhtyä lähentymään toisiinsa. Pitäisi etsiä ja löytää yhteisiä tavoitteita ja alkaa rakentaa vaihtoehtoa sille SAK/SDP:n vähemmistövallalle, jossa mm. vero- ja työkainsäädännön valmistelusta päättää pieni porukka, jolla on takanaan vain 25% äänestäjien kannatuksesta.
Maan suurimmalta puoleelta, Suomen Keskustalta, olisi minun mielestäni lupa odotta hieman ryhdikkäämpää ja isänmallisempaa toimintaa kuin se, että Lipposelle ja Ihalaiselle hoetaan jees, jees joka käänteessä, ettei vaan Heinäluoma anna medialle taas lausuntoa, että "keskusta rikkoo yhteisesti sovittuja hallitksen pelinsääntöjä" - selvällä suomella sanottuna SDP:n puoluekuria.
Rohkenen olla eri mieltä.
Tähän mennessä sama akka vastailee itselleen,
-Ja työtää kätensä taskuumme ja syö meidä laskuumme-