Lasten hyväksikäyttöjen

sopii arvailla mitä asiaa suomalaisella kirkon miehellä oli vierailla Paavoin luona...

Ehkä vähitellen selviää millaisen laskun maksettavaksi saa kirkko herrojensa munauksista!!!

ihmeen " hyväksikäyttö-järjestelmä" ?
Tuollainen on asiatonta mustamaalaamista.

Entäs jos tekijät on ateisteja tai muutoin uskonnottomia, saako heitäkin mustamaalata?
Jos yksi tekee jotain väärin, tai 10, niin onko loputkin ihmiset pilalla? Ja onko heidän työnantajansakin syyllinen?

Vastaas tuohon äläkä kieretele tapasi mukaan ja vääristele.

että ovatko luterialaisen valtakirkon saarnaajat ja muut edustajat tunteneet ollenkaan omaa vastuutaan kaikkein pienimmistä ja vähiten omaa valtaansa käyttävistä jäsenistään? Onko luterialaisuudessa edes ymmärretty, että lapsia ei saa mennä hyväksikäyttämään seksuaalisesti, eihän niin saa tehdä kenellekään aikuisellekaan.

Ehkä nyt tajuat Pe.ku, ettei ongelmasta kannata ainoastaa tulla syyttelemään katolilaisia. Ongelma ei ole ainoastaan yhden kirkon onngelma, se on kaikki kristittyjen ongelma. Jos yksikin kristitty tätä tekee, se koskettaa kaikkia kristittyjä yhteisesti. Kuulukoon se sitten anglikaaniseen, luterilaiseen, katoliseen taikka ortodoksiseen kirkkoon. Jos me piiloudumme omaan kirkon taakse, luomme sokean illuusion omasta kirkosta ja sen paremuudesta. Ja kun illuusio romahtaessa, pian huomamme myös siihen pettyvän.

Kun Jeesus kokoaa omat yhteen jonain päivänä, tuskin hän katsoo kuka kuuluu mihinkin seurakuntaan. Hän katsoo vain uskotko häneen ja hänen opetuksiin. Ei ketään meistä voi mennä Jeesuksen luo sanomaan sitä, kun "minun seurakunta on parempi kuin tuo tuolla, ota ainoastaan meidän seurakunta sinun luo. Nuo ovat pahoja".

Sokeus on tyhmyyttä, mutta hyvä että silmät aukeavat ja se puhdistaa kirkollista ilmapiirtä, vaikkakin monet tapaluterilaiset lähtevät kirkosta, mutta sinne jää ne, jotka todella uskovat Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa. Hyvä niin, on helpompi lähteä puhtaalta pöydältä rakentamaan kirkkoa.

KIRKKO JA PEDOFIILIT
Jokseenkin on outoa, että kirkkomme avaa vasta nyt silmänsä todellisuuteen. Pitkään on ollut tiedossa julmuudet mitä kirkkomme sisällä tapahtuu kun ihmiset ovat keskustelupalstoilla kertoneet julmuuksista, heidät on usein vain leimattu katkeriksi valehtelijoiksi. Kirkko ei puutu herätysliikkeidensä tekemisiin eikä oppeihin vaan antaa häärätä itsekseen ja opettaa millaisia oppeja tahansa vaikka niillä opeilla ei ole mitään tekemistä Raamatun saati Jumalan kanssa.

Yksi oppi on anteeksiantamus joka on virheellinen. Pedofiili / insestin tekijä saattaa heti raiskattuaan lapsen pyytää uhriltaan tekoaan anteeksi. Pahis on saanut tekonsa anteeksi, ja uhrin suu on sinetöity. Ja näin pahis saa vapaasti harrastaa toimintaansa vuosikausia, ja lapsiuhreja riittää kun lapsia syntyy yhteisöön paljon.
Jos uhri ottaisi asian puheeksi, niin hänet tuomittaisiin yhteisössään syntiseksi ja kadotukseen menijäksi koska ei pysty antamaan pahikselle anteeksi. Uhri uskoo tuon opin koska se on vauvasta asti häneen juurrutettu lukuisissa pakollisissa seuroissa joissa tuota oppia kuulee. Kun pahis pyytää tekoaan anteeksi vaikka sitten hiljaisesti siellä seuroissa, niin hänen tekonsa on anteeksiannettu ja upotettu armonmereen, ja niitä ei ole kenenkään lupa enää kaivella.

Tästä johtuu, että lapset eivät uskalla hakea apua ja kertoa julmuudesta. Vasta aikuisiällä asia otetaan puheeksi kun tajutaan vääryys, ja on irtaannuttu mahdollisesti uskonyhteisöstä. Yhteisön sisällä olevat eivät uskalla ehkä koskaan ottaa julmuuksia puheeksi koska yhteisön johto ei katso hyvällä oman herätysliikkeen maineen lokaamista, ja yhteisön mainetta pidetään usein tärkeämpänä kuin ihmisten hyvinvointia (lasten). Uhrit pelkäävät menettävänsä varmaksi luvatun taivaspaikkansa, ja uskovat olevansa syntisiä ja viallisia jos puhuisivat asiasta jollekin yhteisön ulkopuoliselle. He ovat myös hengellisen- ja henkisenväkivallanuhreja kaiken muun lisäksi.

Myös yhteisössä opetettu rippi suojelee pedofiilejä. Rippisalaisuus on ehdoton, ja sitä ei saa kertoa eteenpäin. Ei edes silloin vaikka teko vaatisi rangaistuksen myös maallisesti, ja lapsia voitaisiin suojella. Pahis onkin aina yleensä se hyvä, ja uhri on pahis jos uskaltaa ottaa asiat puheeksi, uhri syyllistetään. Rippisalaisuus ei koske vain pappeja, vaan muitakin yhteisön jäseniä.

On myös käsittämätöntä, että kirkko sallii herätysliikkeensä pitää kirkosta erillään olevaa rippikoulua ja järjestää rippileirejä. Tällaisilla suljetuilla rippileireillä joissa on vain oman yhteisön jäseniä voi tapahtua vaikka mitä julmuuksia. Yhteisön jäsenet eivät puhu tapahtumista yhteisön ulkopuolelle koska yhteisö kieltää ulkopuolisille puhumisen ja synnillistää sen, pitää ulkopuolisille puhujaa oman pesän likaajana. Miten kirkko valvoo näitä herätysliikkeen järjestämiä rippileirejä? Ei auta vaikka leirillä olisi mukana kirkon oma pappi jos hän myös edustaa kyseistä herätysliikettä, osa näistä papeista on kirkossa vain työssä mutta oman herätysliikkeen ”rakkauden neuvot” ovat se ensisijainen asia jota noudatetaan.

Kirkko ei ole koskaan myöskään tunnustanut vääräksi ns. hoitokokouksia joita on kaikessa julmuudessaan ja hiljaisuudessa pidetty -70-90 luvulla. Ihmiset ovat hakeneet kirkosta apua, mutta kirkko ei ole korvaansa lotkauttanut. Hoitokokoukset jatkuivat pitkään, ja niitä pidetään edelleen mutta vielä enemmän salassa, ja ei niin mittavina.
Miksi kirkko ei julkisesti irtisanoudu herätysliikkeensä tekemisistä julmuuksista vaikka tietää julmuuksia tapahtuneen? Lukuisat uhrit kärsivät edelleen, sekä monet elävät näissä hoitokokouspeloissa. Eikö uskon pitäisi olla hyvä asia, ei pelottava?
Tässäkin tapauksessa oma yhteisö leimaa hoitokokousuhrit katkeriksi valehtelijoiksi, erotetut ja eronneet näistä julmuuksista kun uskaltavat puhua ääneen. Yhteisön sisällä olevista osa kiistää kaiken ja jopa yhteisön johto pitää hoitokokouksia siunauksellisina ja rakkaudellisina.
Miksi ihmeessä kirkko suojelee ja sallii sisälleen tällaisia suljettuja uskonyhteisöjä missä voi tapahtua vaikka mitä? Näissä suljetuissa uskonyhteisöissä pedofiilit / insestin tekijät voivat hyvin, ja onnellisina porskuttavat, kirkko ei puutu. Antaa toimia suojissaan nimikkeellä kirkon herätysliike, vaikka herätysliike on oppejaan myöten kaukana kirkosta, ja tuomitsee kaikki yhteisönsä ulkopuoliset kadotukseen menijöiksi. Outoa toimintaa meidän kirkolta, ja suljettua uskonyhteisöä vielä varjellaan, että missään ei saa mainita uskonyhteisön nimeä, eikä papitkaan kerro vakaumustaan, eivätkä vaaleissa ehdolla olevat. Kun tosiaan kerrottaisiin rehellisesti se vakaumus niissä kirkon vaaleissa sekä muissakin vaaleissa, niin ihmiset tietäisivät olla äänestämättä kirkon tehtäviin näitä herätysliikkeen jäseniä jotka kuitenkin ajavat vain sitä oman yhteisön etua. Epärehellisyydellä saadaan kirkkoon väärää valtaa, ja suljettujen uskonyhteisöjen valta kasvaa kirkossamme.