olen monta kertaa ihmetellyt miten suomen homma on mennyt sellaiseksi että täällä ei enää mikään kannata. Jos täällä jotain vielä valmistetaan, kustannukset ovat muka niin korkeita ettei ole varaa maksaa kunnollista palkkaa työntekijöille, uusia koneita ja laitteita ja tuotteiden hinnat ovat muka pidettävä niin alhaisena että ne ylipäätään kävisivät kaupaksi. Silti jos menet ostamaan kaupasta ko. tuotteita ne ovat niin kalliita ettei tällä samaisella duunarilla ole palkallaan varaa niitä ostaa.
Tämä on mielestäni jotenkin mahdoton yhtälö eikä voi jatkua kauan, miten on mahdollista että vielä 80-luvulla suomessa kannatti koota jopa sellaisia autojakin että suomiduunari pystyi niitä ostamaan uutena, esim. Talbotit ja Saabit ja nyt ei sitten mikään kannata enää täällä? Poliitikot ja maan johtoporras muutenkin on täydellisesti epäonnistunut tehtävissään kun maa on ajautunut tällaiseen alennustilaan!! Potkut heille ja uudet miehet tilalle!!
Tämä on mielestäni jotenkin mahdoton yhtälö eikä voi jatkua kauan, miten on mahdollista että vielä 80-luvulla suomessa kannatti koota jopa sellaisia autojakin että suomiduunari pystyi niitä ostamaan uutena, esim. Talbotit ja Saabit ja nyt ei sitten mikään kannata enää täällä? Poliitikot ja maan johtoporras muutenkin on täydellisesti epäonnistunut tehtävissään kun maa on ajautunut tällaiseen alennustilaan!! Potkut heille ja uudet miehet tilalle!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Katsoin Ruotsin television ohjelman viime lamasta, siitä joka alkoi kun raha vapautettiin sääntelystä. Siellä sanottiin, että tässä uudessa tilanteessa rahan arvoa pidetään yllä työttömyydellä. Kun on tarpeeksi työttömyyttä, niin palkat ei nouse ja raha säilyttää arvonsa.
Tämä siis ihan kuuluu systeemiin ja se tiedettiin kun tähän ruvettiin, koska luvassa oli tavatonta rikastumista. Niin kuin joku onkin rikastunut tavattomasti.
Mutta onhan se selvää, että kun pankista saa rahaa niin paljon kuin tohtii pyytää niin hinnat nousee. Varsinkin kun EU toi matalat korot. Ne Kreikankin houkuttivat ottamaan liikaa velkaa. Tosin kun velka kuitenkin aina kaikilla vaan kasvaa, niin joskushan sitä on sitten jo kaikilla liikaa.
Ennen tätä nykyistä uusliberalismia meillä ja muissa länsimaissa oli Bretton Woods-järjestelmä. Se oli sääntelyjärjestelmä, johon ryhdyttiin 30-luvun laman jälkeen, jotta ei uudestaan jouduttaisi samaan tilanteeseen. Siitä luovuttiin 80-luvulla.
Bretton Woods-järjestelmän aikana talouskasvu oli vakaata ympäri maailmaa ja suuremmilta kriiseiltä vältyttiin. Silloin pyrittiin kysynnän lisäämiseen. Tehtiin julkisia investointeja ja hyvinvointiohjelmia. Tehtiin tulonjaon tasaamista niin, että pienituloisten ihmisten tuloja pyrittiin kasvattamaan, koska heidän rahansa menevät kaikki kulutukseen. Verotuksen progressiota kiristettiin.
Sinä aikana tuotantotalous kasvoi nopeammin kuin koskaan ennen ja työttömyys laski ennätysmäisen alhaalle. Lainojen korkoja säännösteltiin. Keinottelun mahdollisuudet sijoitustoiminnassa oli rajoitetut eikä arvopaperit tuottaneet niin kuin nyt.
Mutta pankeilla meni huonosti!! Uusliberalismi on rahoitusalan vallankaappaus. Uusliberalismi avasi todellisen vapaakaupan ja vapaan hinnanmuodostuksen. Siksi meidän hinnat ei enää ole kilpailukykyiset ja teollisuus lähti Aasiaan.
Kun sääntelyn poistamisen jälkeen pankista saa rahaa niin paljon kuin kehtaa pyytää niin tulee helposti inflaatio. Sen takia Uusliberalismissa pyritään inflaation hillitsemiseen. Se suosii työttömyyttä, koska täystyöllisyystilanteessa työntekijät voisivat jatkuvasti korottaa palkkavaatimuksiaan, mikä lisäisi inflaatiota. Uusliberalismi on vyönkiristyspolitiikkaa, erityisesti se vaatii heikennyksiä ja kiristyksiä työttömyys- ja sosiaaliturvan ehtoihin. Sillä tavalla pidetään yllä hintavakautta.
Uusliberalismi on finanssikapitalismia.
Meillä siirryttiin uusliberalistiseen rahapolitiikkaan 80-luvun lopun lopulla ihan ilman minkäänlaista poliittista keskustelua, Suomen Pankin päätöksellä Rolf Kullbergin johdolla.
Nämä asiat löysin Lauri Holapan artikkelista Rahan omistajat (Vasemmistofoorumin uudessa julkaisussa Peruste 1/2010).