Rahan voimalla, ja sitä edustavan palkkapapiston viranhoidon johdosta ja siksi että mm. nimenannto, naimalupa ja hautaustoimi ovat keskitetty sen käsiin. Kyseessä on kirkon keskiaikainen nimikirstillinen perinne, ja koko järjestelmä olisi kuihtunut jo omaan mahdottomuuteensa, ellei sen asema perustuisi: yhteikunnallisena institutiona, lainsäädännölliseen erityisasemaan.
Luterilainen kirkko toimii
Akri Kola
11124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sieltähän ne tulevat kristinuskon nimeämän pakana-ajan ja ristikulttuurin muutosajoilta. Perinne alkoi muuttua. Kaukoidän maissa systeemit ovat taas ihan toisenlaisia. Mutta mitä sitten? Kyse on kulttuurista ja käytännöstä. Palkkapappi hoitaa työnsä kaikkialla.
Naimalupaa ei ole. Se on vanha vitsi. Vanhemmat nimeää lapsensa edelleen ja hautauskin on pakollista. Puheet ovat seurakunnan yhteisöä varten. Nykyisin yhteisöä ja yhteyksiä haetaan esimerkiksi Nokian puitteissa. Enkä tarkoita paikkakuntaa. Varmaan kehitys johtaa joskus siihen että kaikki edellä mainitut toimitukset suoritetaan näyttöpäätteellä.
Sen jälkeen menen ja etsin taas sen uhrikiven. Luontoyhteys on ainakin aito, ja siinä on oma taikansakin.
Uskontoasi, sen jälkeen erityisasemaa hyväksykäyttäen monopoliasemassa, - väittäen sitä Raamatun tuntema kristinuskona, kuten kikko tekee omaa harhaoppiaaan markkinoidessaan, vai kuinka?
Tarkoitat ilmeisesti sitä, että kirkko on alkuajoista lähtien ominut tavalliseen elämään kuuluvia asioita itselleen ja "pakottaa" hyväksymään ne siten kuin se itse haluaa. Näin oli vielä enemmän joskus aikaisemmin. Vähitellen saarnastuolin korvasi lehdistö, sitten radio, televisio ja nyt internet. Nykyään on jo miljoonia pappeja jotka tuputtavat omia käsityksiään milloin mistäkin tuutista.
Näinhän se on. Kirkon tavat ovat olleet standardi ja "oppia" ei jokainen ole hyväksynyt. Ristiriita on ollut kuvaava sana. Nykyinen median kulttuurinen ja henkinen sisältö on jo jotakin muuta.
Luonnossa ei ole ristiriitoja. Siellä on oma rauhansa. Kukaan ei markkinoi mitään...ellei lehtimyyjä-piru soita kännykkääni.
Oppi on ajatus. Ajatus ei ole se mikä on olemassa. Ajatus ei ole Totuus. Harhasta puhuminen on tämän tiedostamista. Kun kyse on omasta elämästä, on selvä ettei toisen sitä kuulu "pyykittää". Harha-asioita on paljon muitakin. Ihmisten puheisiin kannattaa ottaa joskus etäisyyttä. Vaikka etsimällä sen uhrikiven syvältä metsästä...rantakivellä istuminenkin saattaa riittää...ja onki kädessä.
Uskonnollispoliittisen hengellisen haureuden avulla saavutettuna, estää- ja on estänyt ihmisten vapaata mielepiteenmuodostusta, ja tasa-aroista asemaa mielipidevaikuttamisessa, pyrkien historiansa alusta asti tiukaan yhdenmukaisuuteen, - ja tämän ilmaisuna ei synny vain ristiriitaa vaan jopa roviot ovat palaneet aikanaan.
Vapaus on aina nyt. Nyt ei voi olla, jos mieli seikkailee menneessä tai huolehtii tulevasta. Kaikki aatteet ja opit tahtovat siihen viedä. Riiteleminen tasa-arvoisestikaan ei auta.
Suosittelen onkimista.
Riisumista, minkä Raamattu ennustaa tapahtuvaksi.
Minä taas odotan Kristusta.
En odota mitään vaan yritän ottaa päivän (ja hetken) kerrallaan. Aina se ei onnistu. Luonnossa on niin paljon nähtävää ja niin vähän turhia sanoja, että siellä se on helpompaa.
Jokainen tavallaan.
1. Moos. 4:10
Herra sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?
>>>Rahan voimalla,
Merkitsi uskonnon ammatillistamista, ja sitä harjoittavatkin säännöllisesti kirkoissa enää papit, jotka ovat jo edelltä ilmoittaneet olevansa valmiita saarnaamaan vaikka tyhjille kirkonpenkeille, ja niinhän tämä instituio toimii, hiukan kärjistäen ilmaisten. Jako maalikoihin ja erilliseen papistoon mahdollistaa nimenomaan tällaisen vääristymän synnyn, - jota kutsunkin teatterikristillisyydeksi, jossa papisto esittää ohjelmaan ja maallikot eli katsojat seuraavat sitä kuin teatteriesitystä.