Moi, en nyt tiedä minne tämä kuuluisi, mutta pistän tämän nyt tänne... Eli, uskotteko te aaveisiin/kummituksiin/henkiin? Itse ainakin uskon, sillä itselläni on useampiakin kokemuksia aaveista. Tässä pari niistä:
Tämä tapahtui ihan muutama kuukausi sitten: Olin yksin kotona (talomme on pieni omakotitalo), siivoamassa yläkerran ikkunoita. Yläkerrassa sijaitsee kahden lapsemme huoneet, WC sekä minun ja mieheni makuuhuone.
No, siinä sitten pyyhin pölyjä ikkunoista, kunnes alkoi tuntua, että joku seisoi selkäni takana. Siinä katsoin selkäni taakse, ja huomasin vanhemman tyttäremme huoneen ovella mökkimme rannassa 6-vuotiaana hukkuneen pikkusiskoni. Hän näytti aikuiselta, mutta olin täysin varma, että hän oli siskoni. Hän vain hymyili hiljaa, hänellä oli yllään samat vaatteet kuin mökkirannallamme. Sitten hän lähti kävelemään portaita alas. Olen varma, että hän oli tullut tervehtimään lapsiamme, joita ei koskaan ollut ehtinyt nähdä, ja oli nyt pettynyt, kun lapset olivat isänsä kanssa uimahallissa.
Toinen tulee tässä: Omakotitalomme on rakennettu lähes 70 vuotta sitten. Muutimme taloon ystäväni välityksellä, sillä ystäväni isä asui talossa kahden susikoiransa kanssa ja kuoli sitten, jolloin me muutimme hänen tilalleen. Joskus talossa kuuluu kitaran rämpytystä, sillä ystäväni isä harrasti nuorena poikana kitaransoittoa.
Meillä on jackrussellinterrieri Simppu, joka usein alkaa tuijottaa tyhjää tai haukkua ja hyökkäillä tyhjää päin. Joskus näkyy myös nopeasti viuhahtavia varjoja sekä läähätystä, ja usein Simppu ryntäilee näiden varjojen perässä kuin hullu. Olemme perheemme kanssa täysin varmoja, että ystäväni isän susikoirat ovat jääneet taloon pitämään koirallemme seuraa.
Kertokaa omia kummituskokemuksianne!
Tämä tapahtui ihan muutama kuukausi sitten: Olin yksin kotona (talomme on pieni omakotitalo), siivoamassa yläkerran ikkunoita. Yläkerrassa sijaitsee kahden lapsemme huoneet, WC sekä minun ja mieheni makuuhuone.
No, siinä sitten pyyhin pölyjä ikkunoista, kunnes alkoi tuntua, että joku seisoi selkäni takana. Siinä katsoin selkäni taakse, ja huomasin vanhemman tyttäremme huoneen ovella mökkimme rannassa 6-vuotiaana hukkuneen pikkusiskoni. Hän näytti aikuiselta, mutta olin täysin varma, että hän oli siskoni. Hän vain hymyili hiljaa, hänellä oli yllään samat vaatteet kuin mökkirannallamme. Sitten hän lähti kävelemään portaita alas. Olen varma, että hän oli tullut tervehtimään lapsiamme, joita ei koskaan ollut ehtinyt nähdä, ja oli nyt pettynyt, kun lapset olivat isänsä kanssa uimahallissa.
Toinen tulee tässä: Omakotitalomme on rakennettu lähes 70 vuotta sitten. Muutimme taloon ystäväni välityksellä, sillä ystäväni isä asui talossa kahden susikoiransa kanssa ja kuoli sitten, jolloin me muutimme hänen tilalleen. Joskus talossa kuuluu kitaran rämpytystä, sillä ystäväni isä harrasti nuorena poikana kitaransoittoa.
Meillä on jackrussellinterrieri Simppu, joka usein alkaa tuijottaa tyhjää tai haukkua ja hyökkäillä tyhjää päin. Joskus näkyy myös nopeasti viuhahtavia varjoja sekä läähätystä, ja usein Simppu ryntäilee näiden varjojen perässä kuin hullu. Olemme perheemme kanssa täysin varmoja, että ystäväni isän susikoirat ovat jääneet taloon pitämään koirallemme seuraa.
Kertokaa omia kummituskokemuksianne!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.