Sunnuntaina televisiosta tuli dokumentti ihmisistä jotka tykkäsi hamstrata tavaraa paljon.
Itse en tätä ohjelmaa nähnyt, vaikka ehkä olisi ollut syytä.
Äitini harrastaa juuri tätä. Isäni ja minä olemme koittaneet puhua hänelle siitä, tuloksetta.
Kysynkin siis, löytyisikö joltakin teistä vinkkejä tämän ongelman hoitamiseen?
Isäni on jo harkinnut avioeroa ja pakkohoitoa ...
Tilanne on erittäin vakava. Talo, jossa asumme on iso ja siitä yli puolet on erilaisten roskien (lähinnä lehtien) täyttämää. Talomme rakennettiin siinä vuonna 96 ja siitä lähtien hiljaa aluksi yläkerrat ja sen jälkeen alakerrat täyttyivät lehtipinoilla ja muulla roskalla. Äitini kutsuu tätä "terapiaksi ja taiteeksi", mutta kyllähän tästä nyt kuka tahansa normaali ihminen näkee, että jotakin on pielessä.
Ruokapöydästämme yli puolet on tätä samaa roskaa täynnä. Talomme yläkerta on niin täynnä että "polut" siellä on 10 senttiä leveitä, minä tai isäni emme ole käyneet yläkerrassa viiteen vuoteen. Kerran kävin portaiden (jotka muuten on puolta normaalia kapeammat juuri lehtipinojen takia) yläpäässä tarkastelemassa tilannetta, mutta palasin nopeasti häkeltyneenä alas.
Tilanne on todellakin erittäin vakava. Useista kehotuksista ja pyynnöistä huolimatta mitään ei tapahdu, ja jos koitamme lähestyä sanallisesti agressiivisemmin (torua häntä tästä hamstraamisesta), hän syyttää isääni ja minua esim. sanomalla että emme ole tuoneet jotakin kansioita tai narua tai että emme ole antaneet hänen työskennellä rauhassa.
Minä menen kohta sekaisin, ehkä olen jo sekaisin. Mistä sitä tietää. Saatana.
Niin, pyytäisin vielä lopuksi mahdollisesti netti-tv:hen linkkiä eilen nähtyyn Himohamstraajista kertovaan dokumenttiin, kiitos. Ei tässä muuta.
-17v vihainen sekä surullinen lapsi jostakin
"himohamstraus" ja hoitometodit
81
13359
Vastaukset
- kotinionlinnasi
Sanos muuta...näitä on nähty, eikä ihan vähän. Voisin kirjoittaa kirjan selityksistä, joita nämä jätesäkkibarrikadien tai sanomalehtimuurien keskellä viihtyvät tyypit jakelevat romahtamispisteessä rukoileville ja raivoaville läheisilleen. Pakottamisyritykset johtavat usein "viekää minutkin kaatopaikalle"-tyyppisiin toteamuksiin, itkuraivareihin ja uhkauksiin.
Toisin sanoen: Kolme vuotta vanhat ilmaisjakelulehdet, mainokset tms ryönä nähdään arvokkaampana kuin oma tai läheisten henki ja hyvinvointi. Tämä havainto kertoo mielestäni jotain oleellista...ei ehkä kannata hakata päätä seinään, vaan täytynee myöntää, että meitä on moneen junaan ja that´s it. Ulkopuolisille, mahd. lakkiaisvieraille ym.(päättelin iästäsi, että asia saattaa olla ajankohtainen) on parasta kuitata asia humoristiseen sävyyn, jolloin siitä ei tule elämää isompaa ongelmaa.
Tyypillistä on myös, etteivät muut, tutut tai vieraat, saa koskea tavaroihin. Siivousfirman lahjakortit ym. saattavat mennä hukkaan, koska ei uskalleta päästää ketään "nuuskimaan" nurkkia.
Hassuinta on, että hamstraajien muut elämänalueet saattavat olla hyvinkin kunnossa, mutta tämä "koteloituminen" tavaran keskelle on kuin jokin biologinen perustarve...kuin toukalla, joka kehrää ympärilleen koteloa. Ehkäpä sieltä tomun keskeltä lennähtää joku kaunis päivä perhonen (toivottavasti ei kuitenkaan koi... :)
Tosiaan, jos jollakulla löytyy linkkiä tuohon dokumenttiin, olisi mukava nähdä! - Mike Litoris
Voiko tällaista ihmistä pakkohoitaa mitenkään, vai täytyykö henkilön itsensä ymmärtää tekemisensä seuraukset?
Lapsesta asti en ole kehdannut tuoda kavereita kotiini tämän takia, joten voidaan kyllä sanoa että tämä vaikuttaa elämiimme jo liikaa. Kiinteistössämme on tasan 3 huonetta, jossa tavaraa ei ole; Oma huoneeni, kylpyhuone/sauna sekä kellari. Konfirmaatiojuhlia varten äitini siirsi osan tavaroista autotallin vintille, jossa ne vieläkin ovat. Senkin tyhjän tilalle on nyt tullut uusia pinoja.
Ollaan pyydetty kauniisti ja hän on lupaillut aina tiettyyn aikarajaan mennessä siivota koko homman pois, mutta arvaappa onko onnistunut? Lupaukset, torumiset tai vastaavat eivät merkitse yhtään mitään tälle ihmiselle.
Todellakin jonkinlainen ratkaisu ongelmaan pitäisi löytyä. Vinkkiä kiitos ...- Saman kokenut
Pakkohoitoon nykyään pitää olla todella vahvat perusteet, että on vaaraksi itselleen tai muille.
Voisiko tavaroita viedä vintille ja sieltä vaivihkaa kiikuttaa pois? Ehkä hän suostuisi vintille vientiin. Käykö äitinne vintillä? Hän ei varmaankaan muista edes kaikkia tavaroitaan. Ja lehtiä nyt ainakaan. Voisitte ainakin lehtien suhteen ottaa tiukemman linjan. Joko viette ne salaa pois. Tai sitten vaan äitinne mukinoista huolimatta keräätte lehdet ja viette pois. Sanotte, että viette ainakin vanhimmat pois, voit pitää uusimmat (esim. 1-12 kk lehdet, riippuen paljonko niitä on. Sanomalehdistä vain max. viikon lehdet. Aikakauslehdistä voi jättää vähän vanhempia).
Oma äitini oli samanlainen hamstraaja. Joskus hän pitkin hampain suostui lehtien vientiin (tai no ei paljon kyselty, aloitettiin vaan homma), mutta kyseli koko ajan, että ethän sä vaan vienyt mitään uusia ja oliko ne varmasti vanhoja. Vein ne äkkiä kauas pois, että ei päässyt kiikuttaa niitä takaisin. Äiti joutui onneksi muuttamaan ja muuton yhteydessä heitettiin lähes kaikki pois (häntä ei päästetty muuttohommiin). Eipä ole tavaroita kaivannut. Vaikka ennen nosti kovan metelin jos jotain pientä edes oli heittämässä pois (ja välttääksemme riidat, annoimme asian usein olla). Tosin hänellä on nykyisin dementia, joten ei muista varmaan edes enää tavaroitaan ja lehtiään. Ja lehtiä hänelle ei tule enää kuin yksi. Ehkä dementia oli jo hänellä aiemmin... Kyllä hän huolestuneena aluksi kyseli, että onko nyt kaikki tavarat varmasti tuotu sieltä ja missä loput ovat. Sanoimme vain, että ei kaikki millään mahdu tänne ja osa on varastossa. Jonkinajan kuluttua hän ei edes kysellyt niitä.
Siivoustyönne on aina vaan vaikeampaa mitä enemmän tavaraa kertyy.
Muistan, kun ei voinut tuoda ketään kavereita kylään (minulla ei ollut edes lakkiaisjuhlia), kun hävetti ne lehtipinot ja roina. Joskus joku kävi ja niitä kovasti ihmetteli. minua haukuttiin, kun en auttanut äitiä ja siivonnut. Kun sanoin, että äiti ei anna, niin todettiiin, että no sitten äiti pitää laittaa hoitoon. Ihan kuin se olisi niin helppoa... Jossain vaiheessa vaan päätin, että en kuuntele äidin vastaansanomisia. - Sini Piikanen
Saman kokenut kirjoitti:
Pakkohoitoon nykyään pitää olla todella vahvat perusteet, että on vaaraksi itselleen tai muille.
Voisiko tavaroita viedä vintille ja sieltä vaivihkaa kiikuttaa pois? Ehkä hän suostuisi vintille vientiin. Käykö äitinne vintillä? Hän ei varmaankaan muista edes kaikkia tavaroitaan. Ja lehtiä nyt ainakaan. Voisitte ainakin lehtien suhteen ottaa tiukemman linjan. Joko viette ne salaa pois. Tai sitten vaan äitinne mukinoista huolimatta keräätte lehdet ja viette pois. Sanotte, että viette ainakin vanhimmat pois, voit pitää uusimmat (esim. 1-12 kk lehdet, riippuen paljonko niitä on. Sanomalehdistä vain max. viikon lehdet. Aikakauslehdistä voi jättää vähän vanhempia).
Oma äitini oli samanlainen hamstraaja. Joskus hän pitkin hampain suostui lehtien vientiin (tai no ei paljon kyselty, aloitettiin vaan homma), mutta kyseli koko ajan, että ethän sä vaan vienyt mitään uusia ja oliko ne varmasti vanhoja. Vein ne äkkiä kauas pois, että ei päässyt kiikuttaa niitä takaisin. Äiti joutui onneksi muuttamaan ja muuton yhteydessä heitettiin lähes kaikki pois (häntä ei päästetty muuttohommiin). Eipä ole tavaroita kaivannut. Vaikka ennen nosti kovan metelin jos jotain pientä edes oli heittämässä pois (ja välttääksemme riidat, annoimme asian usein olla). Tosin hänellä on nykyisin dementia, joten ei muista varmaan edes enää tavaroitaan ja lehtiään. Ja lehtiä hänelle ei tule enää kuin yksi. Ehkä dementia oli jo hänellä aiemmin... Kyllä hän huolestuneena aluksi kyseli, että onko nyt kaikki tavarat varmasti tuotu sieltä ja missä loput ovat. Sanoimme vain, että ei kaikki millään mahdu tänne ja osa on varastossa. Jonkinajan kuluttua hän ei edes kysellyt niitä.
Siivoustyönne on aina vaan vaikeampaa mitä enemmän tavaraa kertyy.
Muistan, kun ei voinut tuoda ketään kavereita kylään (minulla ei ollut edes lakkiaisjuhlia), kun hävetti ne lehtipinot ja roina. Joskus joku kävi ja niitä kovasti ihmetteli. minua haukuttiin, kun en auttanut äitiä ja siivonnut. Kun sanoin, että äiti ei anna, niin todettiiin, että no sitten äiti pitää laittaa hoitoon. Ihan kuin se olisi niin helppoa... Jossain vaiheessa vaan päätin, että en kuuntele äidin vastaansanomisia."Muistan, kun ei voinut tuoda ketään kavereita kylään...kun hävetti ne lehtipinot ja roina. Joskus joku kävi ja niitä kovasti ihmetteli. minua haukuttiin, kun en auttanut äitiä ja siivonnut."
Samat sanat. Silloin sitä ei tajunnut, että jollain muullakin voisi olla täsmälleen sama ongelma. Sinänsä myönteistä kuitenkin, että edes jälkijättöisesti ilmaantuu kohtalotovereita :)
- tyhjä_huone
Kirjoitinkin tästä aiheesta vähän tässä aloittamassani keskustelussa, vaikka enimmäkseen puhuin vastakohdasta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/9043766
On se melkein niin, että jos ihminen ei itse siivousta saa aikaiseksi, useista ja jopa vuosien toistuvista huomautuksista, niin kyllä siihen saa jo muut puuttua. Järjestätte vaan hänet ulos asunnosta ja ryhdytte talkoovoimin heittämään roskia ulos. Äitisi haluaisi varmasti kovasti olla mukana tässä projektissa, mutta hän luultavasti vain hidastaisi ja estäisi toimintaa, kun haluaisi säästää kaiken. Projektin aloittamista voisi perustella sillä, että perussiivous pitäisi tehdä jokaisessa huoneessa viikon tai edes kahden viikon välein. Koska teillä on viimeksi siivottu? Viisi vuotta sitten? Kymmenen vuotta sitten?
Ihan pelkästä siivoamisesta jutellessa, niin jotkut kaverini kertovat, että ovat aikaisemmin olleet aikamoisia sottapyttyjä, että asunto on lainehtinut roskissa. Mutta he ovat kunnostautuneet hankittuaan lapsia, etteivät he joudu hyppelemään roskien yli ja elämään epähygienisessä ympäristössä. Sama varmasti pätee tähän hamstraukseen, kyllä siellä varmasti jotain koppakuoriaisia löytyy alta, kun rupeatte siivoamaan.
Yhdellä kaverillani on paha tapa siirtää tekemisiään päivillä, viikoilla, kunnes ne ovat jo venyneet kuukausiksi. Vaikka yritin kuinka toivoa ja pyytää, että hän jo tekisi ne ja yritin jo sanoa, että kyllä joku muu varmaan voi ne asiat tehdä, niin hän aina vakuutti, että kyllä hän hoitaa ne ja ihan parin päivän päästä. Kun tällaisia tilanteita oli ollut useampia ja yhden homman aloittamiseen oli kestänyt puoli vuotta, niin päätin tehdä asian itse, kun se ei muuten olisi varmaan ikinä tullut tehdyksi. Sitten hän myöhemmin sanoi itse, että olisin voinut jo paljon aikaisemmin luovuttaa ja siirtää homman jollekin muulle. Musta se oli kyllä vähän tyhmästi sanottu, kun hän joka kerta kuitenkin vakuutti, että ehtii ja haluaa ehdottomasti itse tehdä tämän lupaamansa asian. Jotkut ihmiset vain ovat tuollaisia saamattomia.
Ehdottaisin, että siivoatte asunnon ja ette enää tilaa yhtään sanomalehtiä, tai itse hoidatte lehdet pois, ennen kuin hän ehtii ottaa ne talteen. Ja soittakaa vaikka terveyskeskukseen ja pyytäkää sieltä puhelinnumero paikalliseen perheneuvontaan. Meilläpäin on ainakin ihan ilmainen seurakunnan perheneuvonta ja tiedän sen auttaneen monia!
Tällainen linkki löytyi siihen ohjelmaan: http://www.ruutu.fi/video?vt=video_episode&vid=202844- Mike Litoris
Kiitos paljon nimim. tyhjä_huone.
- myhomeisyourcastle
Mike Litoris kirjoitti:
Kiitos paljon nimim. tyhjä_huone.
^ "the video file is unavailable" Esitin toivomuksen toissapäivänä, että tiedosto palautettaisiin, saa nähdä...
Tyhjä_huone, saat olla iloinen, että äitisi oli järjestyksen ihminen, varmaan jossain vaiheessa alat arvostaa sitä , sitä vaan vastikään kotoa pois muutettua ehkä korostuvat nuo yhteiselon kielteiset yksityiskohdat. Tietäen eroavaisuutenne suhtautumisessa materiaan olisi ollut järkevää viedä omat tavarat pois äidin nurkista viipymättä.
Mikä tuokin mieleen erään haasteen, johon Mike saattaa törmätä. Jos ryönää alkaa kärrätä pois hamstraajan poissaollessa, voi olla varma, että juuri siinä kasassa oli korvaamaton kakkuresepti kaukaiselta kanandanserkulta, johon paperilippuseen hamstraajan koko elämä ikäänkuin kulminoitui ja symboloitui, lisäksi kassakaapin numeroyhdistelmä post-it-lapulla (mikä menoerä, kun nyt joutuu barbaarien takia tilaamaan uuden kassakaapin post-it-lappusia varten ja polttoleikkauttamaan auki vanhan), mainoslehtisen takasivulle kirjoitettu runoaihio, joka todennäköisesti olisi oikeuttanut Nobel-palkintoon aivan lähitulevaisuudessa, elintärkeä lääkeresepti ("voi olla että sydämeni ei tätä tuhotekoa enää kestä, mutta voisitteko säästää edes nämä citymarketin tarjouslehtiset jälkipolville").
Kasat kun harvoin ovat mitenkään homogeenisiä rakenteeltaan, vaan voivat sisältää mitä tahansa ikäänkuin panttina ja jarruna poisvientiä vastaan "kyllähän minä ensi kuussa aion (lajitella ensi kuussa)".
Seurauksena pienistäkin raivausyrityksistä voi varautua lähivuosina kuuntelemaan lausahduksia tyyliin: "Eipä näy löytyvän sitä yhtä haltijavelkakirjaa/testamenttia/perintökarttaa mistään. Varmaan oli siinä pinossa, jonka tuhositte silloin vuonna 2010."
Tietäen nämä kuviot voi opetella ottamaan etäisyyttä ja ennakoimaan tilanteita. Virheetön ei kai ole meistä kukaan. Toisilla elämänalueilla nämä persoonat voivat kuten sanottua olla hyvinkin viehättäviä. - mindovermatter
myhomeisyourcastle kirjoitti:
^ "the video file is unavailable" Esitin toivomuksen toissapäivänä, että tiedosto palautettaisiin, saa nähdä...
Tyhjä_huone, saat olla iloinen, että äitisi oli järjestyksen ihminen, varmaan jossain vaiheessa alat arvostaa sitä , sitä vaan vastikään kotoa pois muutettua ehkä korostuvat nuo yhteiselon kielteiset yksityiskohdat. Tietäen eroavaisuutenne suhtautumisessa materiaan olisi ollut järkevää viedä omat tavarat pois äidin nurkista viipymättä.
Mikä tuokin mieleen erään haasteen, johon Mike saattaa törmätä. Jos ryönää alkaa kärrätä pois hamstraajan poissaollessa, voi olla varma, että juuri siinä kasassa oli korvaamaton kakkuresepti kaukaiselta kanandanserkulta, johon paperilippuseen hamstraajan koko elämä ikäänkuin kulminoitui ja symboloitui, lisäksi kassakaapin numeroyhdistelmä post-it-lapulla (mikä menoerä, kun nyt joutuu barbaarien takia tilaamaan uuden kassakaapin post-it-lappusia varten ja polttoleikkauttamaan auki vanhan), mainoslehtisen takasivulle kirjoitettu runoaihio, joka todennäköisesti olisi oikeuttanut Nobel-palkintoon aivan lähitulevaisuudessa, elintärkeä lääkeresepti ("voi olla että sydämeni ei tätä tuhotekoa enää kestä, mutta voisitteko säästää edes nämä citymarketin tarjouslehtiset jälkipolville").
Kasat kun harvoin ovat mitenkään homogeenisiä rakenteeltaan, vaan voivat sisältää mitä tahansa ikäänkuin panttina ja jarruna poisvientiä vastaan "kyllähän minä ensi kuussa aion (lajitella ensi kuussa)".
Seurauksena pienistäkin raivausyrityksistä voi varautua lähivuosina kuuntelemaan lausahduksia tyyliin: "Eipä näy löytyvän sitä yhtä haltijavelkakirjaa/testamenttia/perintökarttaa mistään. Varmaan oli siinä pinossa, jonka tuhositte silloin vuonna 2010."
Tietäen nämä kuviot voi opetella ottamaan etäisyyttä ja ennakoimaan tilanteita. Virheetön ei kai ole meistä kukaan. Toisilla elämänalueilla nämä persoonat voivat kuten sanottua olla hyvinkin viehättäviä.Yhdenlainen ilmiö sekin, kun kamaa kylvetään sinne tänne sukulaisten & tuttavien latoihin, liitereihin ja kellareihin muhimaan vuosiksi ellei vuosikymmeniksi. Kätköjen olemassaolo on kätkijältä saattanut jo unohtua, mutta sillä sekunnilla, kun tuttava soittaa ja kysyy, voiko jätesäkkeihinsä homehtuneet rievut jo heivata hemmettiin, niistä tulee juuri Se asia, josta koko elämä on kiinni.
Tulee mieleen lapsi, joka ei siedä nähdä hylkäämäänsä lelua toisen lapsen kädessä. - Koettu on
myhomeisyourcastle kirjoitti:
^ "the video file is unavailable" Esitin toivomuksen toissapäivänä, että tiedosto palautettaisiin, saa nähdä...
Tyhjä_huone, saat olla iloinen, että äitisi oli järjestyksen ihminen, varmaan jossain vaiheessa alat arvostaa sitä , sitä vaan vastikään kotoa pois muutettua ehkä korostuvat nuo yhteiselon kielteiset yksityiskohdat. Tietäen eroavaisuutenne suhtautumisessa materiaan olisi ollut järkevää viedä omat tavarat pois äidin nurkista viipymättä.
Mikä tuokin mieleen erään haasteen, johon Mike saattaa törmätä. Jos ryönää alkaa kärrätä pois hamstraajan poissaollessa, voi olla varma, että juuri siinä kasassa oli korvaamaton kakkuresepti kaukaiselta kanandanserkulta, johon paperilippuseen hamstraajan koko elämä ikäänkuin kulminoitui ja symboloitui, lisäksi kassakaapin numeroyhdistelmä post-it-lapulla (mikä menoerä, kun nyt joutuu barbaarien takia tilaamaan uuden kassakaapin post-it-lappusia varten ja polttoleikkauttamaan auki vanhan), mainoslehtisen takasivulle kirjoitettu runoaihio, joka todennäköisesti olisi oikeuttanut Nobel-palkintoon aivan lähitulevaisuudessa, elintärkeä lääkeresepti ("voi olla että sydämeni ei tätä tuhotekoa enää kestä, mutta voisitteko säästää edes nämä citymarketin tarjouslehtiset jälkipolville").
Kasat kun harvoin ovat mitenkään homogeenisiä rakenteeltaan, vaan voivat sisältää mitä tahansa ikäänkuin panttina ja jarruna poisvientiä vastaan "kyllähän minä ensi kuussa aion (lajitella ensi kuussa)".
Seurauksena pienistäkin raivausyrityksistä voi varautua lähivuosina kuuntelemaan lausahduksia tyyliin: "Eipä näy löytyvän sitä yhtä haltijavelkakirjaa/testamenttia/perintökarttaa mistään. Varmaan oli siinä pinossa, jonka tuhositte silloin vuonna 2010."
Tietäen nämä kuviot voi opetella ottamaan etäisyyttä ja ennakoimaan tilanteita. Virheetön ei kai ole meistä kukaan. Toisilla elämänalueilla nämä persoonat voivat kuten sanottua olla hyvinkin viehättäviä.Tuo on tuttua! Jos joku tärkeä paperi tms. on hukassa niin aivan varmasti se joka siivosi on sen hukannut. Vaikka siivooja tarkkaan katsoi ettei heittänyt mitään pois. Tuo riski on olemassa.
- tyhjä_huone
myhomeisyourcastle kirjoitti:
^ "the video file is unavailable" Esitin toivomuksen toissapäivänä, että tiedosto palautettaisiin, saa nähdä...
Tyhjä_huone, saat olla iloinen, että äitisi oli järjestyksen ihminen, varmaan jossain vaiheessa alat arvostaa sitä , sitä vaan vastikään kotoa pois muutettua ehkä korostuvat nuo yhteiselon kielteiset yksityiskohdat. Tietäen eroavaisuutenne suhtautumisessa materiaan olisi ollut järkevää viedä omat tavarat pois äidin nurkista viipymättä.
Mikä tuokin mieleen erään haasteen, johon Mike saattaa törmätä. Jos ryönää alkaa kärrätä pois hamstraajan poissaollessa, voi olla varma, että juuri siinä kasassa oli korvaamaton kakkuresepti kaukaiselta kanandanserkulta, johon paperilippuseen hamstraajan koko elämä ikäänkuin kulminoitui ja symboloitui, lisäksi kassakaapin numeroyhdistelmä post-it-lapulla (mikä menoerä, kun nyt joutuu barbaarien takia tilaamaan uuden kassakaapin post-it-lappusia varten ja polttoleikkauttamaan auki vanhan), mainoslehtisen takasivulle kirjoitettu runoaihio, joka todennäköisesti olisi oikeuttanut Nobel-palkintoon aivan lähitulevaisuudessa, elintärkeä lääkeresepti ("voi olla että sydämeni ei tätä tuhotekoa enää kestä, mutta voisitteko säästää edes nämä citymarketin tarjouslehtiset jälkipolville").
Kasat kun harvoin ovat mitenkään homogeenisiä rakenteeltaan, vaan voivat sisältää mitä tahansa ikäänkuin panttina ja jarruna poisvientiä vastaan "kyllähän minä ensi kuussa aion (lajitella ensi kuussa)".
Seurauksena pienistäkin raivausyrityksistä voi varautua lähivuosina kuuntelemaan lausahduksia tyyliin: "Eipä näy löytyvän sitä yhtä haltijavelkakirjaa/testamenttia/perintökarttaa mistään. Varmaan oli siinä pinossa, jonka tuhositte silloin vuonna 2010."
Tietäen nämä kuviot voi opetella ottamaan etäisyyttä ja ennakoimaan tilanteita. Virheetön ei kai ole meistä kukaan. Toisilla elämänalueilla nämä persoonat voivat kuten sanottua olla hyvinkin viehättäviä.myhomeisyourcastle:
"sitä vaan vastikään kotoa pois muutettua ehkä korostuvat nuo yhteiselon kielteiset yksityiskohdat"
- Siitä on kylläkin jo kuusi vuotta, kun muutin pois kotoa :D Aiemmin kesällä äitini ehdotti, että jos mulla on varastossa ahdasta, niin voin ilman muuta tuoda tavaroitani hänen varastoon. Jostain syystä en ole vielä suostunut lukuisista tarjouksista huolimatta. Nehän saattaisivat 'kadota' yhtäkkiä.
"Tietäen eroavaisuutenne suhtautumisessa materiaan olisi ollut järkevää viedä omat tavarat pois äidin nurkista viipymättä."
- Sitä ei vaan osannut aavistaa, että hänen vuosien takaiset temput uusiutuisivat. Vasta myöhemmin sitä osaa ottaa opikseen. Tuolloin poismuuttaessa se oikein kärjistyi.
"Varmaan oli siinä pinossa, jonka tuhositte silloin vuonna 2010"
- Itsellänikin on sellaisia paperikasoja, mutta ne ovat kaikki oikeasti tarpeellisia ja mahtuvat kahteen muovilaatikkoon. Käyn niitä läpi lajitellen varmaan muutaman kerran vuodessa, tai useammin jos tarvitsen sieltä jotain tiettyä. Useimmiten ne ovat kuitenkin niinkin vähäpätöisiä, etten kuole, vaikka ne menisivät roskiin. Kyllä niitä passeja ym. tärkeitä saa lisää, kun vaan pyytää :D
Mike:
En suosittelisi pakkohoitoa, mutta sitä viikottaista terapiaa äidillesi. Voisitte välillä olla mukana ja kertoa miten pahalta tilanne tuntuu, ja ulkopuolinen voisi saada hänen silmänsä avautumaan.
Yatzi4:
"On aivan käsittämätöntä kuin vanhukset hamstraa kaiken, aivan kun saisivat ne hautaankin mukaan. "
- Jotkut ovat itse tai heidän vanhempansa ovat eläneet pula-aikana, jolloin ruokaa ei ollut, ei vaatteita, huonekaluja ym. vaikka rahaa olisi ollutkin. Siksi jotkut säästävät 'varmuuden vuoksi', jos vielä joskus tarvitsevat. Joidenkin tavaroiden, kuten sanomalehtien keräily, ei kyllä pelastaisi pula-aikana :D
"Voihan olla että jos ihminen ei saa tarpeeksi rakkautta ja huomiota niin se voi purkautua tuollaisena käytöksenä"
- Siinä dokumentissa tosiaan sanottiin, kuten jo kaksi vastaajaakin totesi, että he turvautuvat esineisiin, kun ihmiset eivät enää tyydytä heidän tarpeitaan. Aivan kuten moni ihmisiä pelkäävä pitää vaikka koirista, eikä enää tule ihmisten ilmoille.
"Satuinpa huomaamaan, millä nimikerkillä alkuperäinen koko ketjun aloittanut viesti oli kirjoitettu. Olen pahoillani, moinen nimimerkki vie pahasti uskottavuutta tältä tarinalta."
- Huomasin mäkin, mutta kyse on kuitenkin nuoresta pojasta ja ongelma itsessään tuntuu olevan jokseenkin yleinen yhteiskunnassamme.
"Kun vähän kasvoivat vein tavaroita hissunkissun kellariin ja muutaman vuoden odotusajalla lahjoitin ne kirpputoria pitävälle ystävätterellni.
Tyttäreni tuli eräänä päivänä kotiin ja sanoi, että tuli paha mieli kun näki leikkikalunsa kirpparilla myynniissä pöydällä sikinsokin. Tuntui aika pahalta .."
- Ai moi 'äiti' :D
- Yualle
on jo paloturvallisuusriski. Palokuormaa on paljon. Auttaisiko vedota siihen tai jopa sanoa, että on tulossa palotarkastus ja ongelmia sen myötä noista lehtipinoista...
Miksi te ette vain roudaa sitä kaikkea paskaa kaatopaikalle????
- ex-hamsteri
Jos lehtiä on tosiaan kaikki paikat täynnä, niin paloturvallisuus alkaa olla jo kyseenalainen. Voisit pyytää palotarkastajaa käymään paikalla, sillä hän voi antaa määräyksen siivota lehtikasat pois. Suomessakin on laitettu asuntoja asumiskieltoon paloturvallisuuden takia eli kun on kerätty asuntoon kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Toivottavasti saat lehtikasat pois ennen kuin tulee suurempia vahinkoja.
- siisti..
tilanteessa huoneen kerrallaan käsittelyyn, vaikka itse, jos äiti ei hommaan suostuisi. Raa'asti vain romut esim. peräkärrylle ja saman tien kaatopaikalle. Ei tuollainen ole normaalia..hirveetä ajatellakin kuinka nopeesti esim. tulipalo tuollaisessa talossa leviäisi noiden roskapinojen vuoksi.
- apapu_papu
Onnistuu kyllä, kuten alkoholisoituneillakin tai narkomaaneilla.
Opiskelen amk:ssa mielenterveyshoitajakksi ja viikottain meille tulee asiakkaita, jotka on perheen toimesta viety pakkohoitoon. Aloittakaa kevyesti ja ottakaa yhteyttä kuntanne terveystoimistoon, he opastavat teidät sieltä mielenterveyspuolelle.
Ensimmäinen käynti tapahtuu ihan äitinne omalla suostumuksella, jolloin kyllä voi keskusteluissa tulla äitinne puolelta ilmi "ei minulla ole ongelmia" ja lähteä kävelemään. Tällöin teillä on oikeus sopia jatkotoimenpiteistä, jos hoitajat ovat sitä mieltä, että äitinne todella tarvitsee apua. Ja tässä tapauksessa ei tarvitse kuin pyytää käymään kotona niin kyllä se päätös sieltä nopeastikin tulee.
Offtopiccina, joskus käynyt sellainen hauska juttu kouluttajalle, että miespuolinen henkilö tuli tähän ensimmäiseen vaiheeseen. Hänen mielestään koko juttu oli "turhaa paskaa ja verorahojen tuhlausta" ja lähti pois kesken kaiken. Mies oli pukeutunut kumihanskoihin, hengityssuojaimeen, suihkumyssyyn ja kengissä oli sairaaloissakin käytössä olevat muovitöppöset. Hän oli bakteerikammoinen ja perhe tuonut hänet paikalle.
Mutta tosiaan onnistuu noinkin pahassa tilanteessa, jossa on hygienia ongelmia ja tosiaan jo paloturvallisuuden takia ongelmia. Ja koska aiheen aloittaja on vielä alaikäinen, katsotaan ettei äiti ole kykeneväinen huolehtimaan lapsesta eikä itsestään, niin hoitoon pääsy on aika varma asia tuossa vaiheessa. Ihan "sisälle" äitiäsi ei tarvitse ottaa, vaan hän käy pari tuntia päivässä istumassa (ainakin avoimella puolella mistä kannattaa aloittaa) ja juttelemassa, josta sitten katsellaan, selviääkö äitisi siellä vai pitääkö siirtää muualle.
Tosiaan tuo ei ole elämää enää teille eikä äidillenne kun on tuollainen pakkomielle, joten kannattaa ehdottomasti hakea apua. - kandipaatti
apapu_papu kirjoitti:
Onnistuu kyllä, kuten alkoholisoituneillakin tai narkomaaneilla.
Opiskelen amk:ssa mielenterveyshoitajakksi ja viikottain meille tulee asiakkaita, jotka on perheen toimesta viety pakkohoitoon. Aloittakaa kevyesti ja ottakaa yhteyttä kuntanne terveystoimistoon, he opastavat teidät sieltä mielenterveyspuolelle.
Ensimmäinen käynti tapahtuu ihan äitinne omalla suostumuksella, jolloin kyllä voi keskusteluissa tulla äitinne puolelta ilmi "ei minulla ole ongelmia" ja lähteä kävelemään. Tällöin teillä on oikeus sopia jatkotoimenpiteistä, jos hoitajat ovat sitä mieltä, että äitinne todella tarvitsee apua. Ja tässä tapauksessa ei tarvitse kuin pyytää käymään kotona niin kyllä se päätös sieltä nopeastikin tulee.
Offtopiccina, joskus käynyt sellainen hauska juttu kouluttajalle, että miespuolinen henkilö tuli tähän ensimmäiseen vaiheeseen. Hänen mielestään koko juttu oli "turhaa paskaa ja verorahojen tuhlausta" ja lähti pois kesken kaiken. Mies oli pukeutunut kumihanskoihin, hengityssuojaimeen, suihkumyssyyn ja kengissä oli sairaaloissakin käytössä olevat muovitöppöset. Hän oli bakteerikammoinen ja perhe tuonut hänet paikalle.
Mutta tosiaan onnistuu noinkin pahassa tilanteessa, jossa on hygienia ongelmia ja tosiaan jo paloturvallisuuden takia ongelmia. Ja koska aiheen aloittaja on vielä alaikäinen, katsotaan ettei äiti ole kykeneväinen huolehtimaan lapsesta eikä itsestään, niin hoitoon pääsy on aika varma asia tuossa vaiheessa. Ihan "sisälle" äitiäsi ei tarvitse ottaa, vaan hän käy pari tuntia päivässä istumassa (ainakin avoimella puolella mistä kannattaa aloittaa) ja juttelemassa, josta sitten katsellaan, selviääkö äitisi siellä vai pitääkö siirtää muualle.
Tosiaan tuo ei ole elämää enää teille eikä äidillenne kun on tuollainen pakkomielle, joten kannattaa ehdottomasti hakea apua.Alaa opiskelevaksi sinulla on kyllä jopa vaarallisen kummallisia käsityksiä pakkohoidosta.
Tässä oikaisuja väittämiisi:
1) Ihminen voidaan toimittaa myös lääkärin psykiatriseen ensiarvioon vastoin hänen tahtoaan. Hoitajan epäilys avuntarpeesta ei riitä, vaan lääkärin tulee tehdä poliisille virka-apupyyntö jos joku on väkisin tuotava tutkittavaksi. Yleensä onneksi perhe toimittaa kyseisen potilaan lääkärin arvioitavaksi.
2) Perheen toimesta ei ketään voi viedä/toimittaa pakkohoitoon. Pakkohoitopäätöksen tekee kaksi lääkäriä joista ensimmäinen on yleensä terveyskeskuksen yleislääkäri ja toinen psykiatri. Yksi ja sama lääkäri ei saa laatia molempia tarkkailuunottamislausuntoja, vaan vaaditaan siis aina 2 lääkärin arvio ennen vastentahtoiseen tarkkailuun ottamispäätöstä.
3) Terveystoimistoja ei ole olemassakaan, vaan oikea yhteydenottopaikka on potilaan alueen mukainen terveyskeskus.
4) Älä koskaan lupaile, millaista hoitoa jollekin nettipalstalla asiaansa esittävän omaiselle tullaan antamaan. Tällä tarkointan siis lauseitasi tyyliin "Ihan sisälle äitiäsi ei tarvitse ottaa" jne. Hoidontarpeen arvioi lääkäri, eivät omaiset eivätkä hoitajat. Lääkäri päättää myös oikeasta hoitopaikasta: avohoito/osastohoito.
5) "Tällöin teillä on oikeus sopia jatkotoimista jos hoitaja on sitä mieltä, että..." HOITAJA EI TEE HOITOPÄÄTÖKSIÄ. Perhe ei voi sopia potilaan tahdon vastaisesti psykiatrisesta avusta perheen kanssa. Vastentahtoinen apu vaatii lääkärin arvion, ja vastentahtoisen avun ainoa muoto on käytännössä edellä kuvattu lähete toisen lääkärin arvioitavaksi.
Käsityksissäsi on siis paljon korjattavaa, ja ne ylläpitävät monia pelottavia harhaluuloja joita maallikoilla on psykiatrisesta hoidosta. Tärkein näistä harhaluuloista on, että kuka tahansa voi "toimittaa" kenet tahansa pakkohoitoon. - ...............
kandipaatti kirjoitti:
Alaa opiskelevaksi sinulla on kyllä jopa vaarallisen kummallisia käsityksiä pakkohoidosta.
Tässä oikaisuja väittämiisi:
1) Ihminen voidaan toimittaa myös lääkärin psykiatriseen ensiarvioon vastoin hänen tahtoaan. Hoitajan epäilys avuntarpeesta ei riitä, vaan lääkärin tulee tehdä poliisille virka-apupyyntö jos joku on väkisin tuotava tutkittavaksi. Yleensä onneksi perhe toimittaa kyseisen potilaan lääkärin arvioitavaksi.
2) Perheen toimesta ei ketään voi viedä/toimittaa pakkohoitoon. Pakkohoitopäätöksen tekee kaksi lääkäriä joista ensimmäinen on yleensä terveyskeskuksen yleislääkäri ja toinen psykiatri. Yksi ja sama lääkäri ei saa laatia molempia tarkkailuunottamislausuntoja, vaan vaaditaan siis aina 2 lääkärin arvio ennen vastentahtoiseen tarkkailuun ottamispäätöstä.
3) Terveystoimistoja ei ole olemassakaan, vaan oikea yhteydenottopaikka on potilaan alueen mukainen terveyskeskus.
4) Älä koskaan lupaile, millaista hoitoa jollekin nettipalstalla asiaansa esittävän omaiselle tullaan antamaan. Tällä tarkointan siis lauseitasi tyyliin "Ihan sisälle äitiäsi ei tarvitse ottaa" jne. Hoidontarpeen arvioi lääkäri, eivät omaiset eivätkä hoitajat. Lääkäri päättää myös oikeasta hoitopaikasta: avohoito/osastohoito.
5) "Tällöin teillä on oikeus sopia jatkotoimista jos hoitaja on sitä mieltä, että..." HOITAJA EI TEE HOITOPÄÄTÖKSIÄ. Perhe ei voi sopia potilaan tahdon vastaisesti psykiatrisesta avusta perheen kanssa. Vastentahtoinen apu vaatii lääkärin arvion, ja vastentahtoisen avun ainoa muoto on käytännössä edellä kuvattu lähete toisen lääkärin arvioitavaksi.
Käsityksissäsi on siis paljon korjattavaa, ja ne ylläpitävät monia pelottavia harhaluuloja joita maallikoilla on psykiatrisesta hoidosta. Tärkein näistä harhaluuloista on, että kuka tahansa voi "toimittaa" kenet tahansa pakkohoitoon.Että joskus läheiset leimaavat terveenkin. Esim. oma äitini väitti minun tulleen hulluksi ja vei minut sairaalaan keskellä yötä mahakivun takia. Oikeasti mahakivut johtuivat kuukautisista joita ei ollut sitä ennen pariin vuoteen. Olin silloin jotain 16v. ja minulle ei ole ollut mitään henkisiä ongelmia koskaan.
Olin laiha, eli muiden mielestä anorektikko tai sairas.
En ollut lestadiolainen kuten muut perheen jäsenet, vaan minua kiinnosti musiikki ja ehkä jopa bilettäminen, ystävät joten minussa oli pakko olla jotain vialla.
Psykologi onneksi haastatteli ja totesi että olen aivan terve ja pääsin/jouduin takaisin kotiin. Hän myös vihjaisi että olisi ehkä minun hyvä muuttaa omilleni. Hän olisi halunnut että käymme yhdessä psykologilla äitini ja minä, emme koskaan käyneet. Nykyisin tulen toimeen äitini kanssa kun asun muualla ja olemme hyvin harvoin tekemisissä.
Olen ehkä katkera lapsuudesta. Muilla lapsilla oli omat huoneet, minä jouduin nukkumaan sohvalla ja vaatteet oli pahvilaatikossa. Äiti sanoi minulle aina etten tule koskaan löytämään miestä ja että muut löytää. En saanut koskaan tuoda ystäviä kotiin ja kun muutin omilleni sain niskaani huoritteluja ym.
Kyllä huomaan se vieläkin ettei äitini ole kiinnostunut asioista, häntä ei kiinnosta perheeni, hän ei kuullemma pidä lapsista, häntä ei kiinnosta flunssat ym.. Oikeestaan hänen kanssa voi puhua ainoastaan ilmoista ja hänestä, hänen toisesta miehestä tai hänen sairaudesta mikä on milloin mitäkin.
hei
Siistein tapa on et ilmoita talonne telkkariin, joko siihen siivousohjelmaan tai INNOon niin homma hoituu.
eikä välttämättä suhteesi äitiin kärsi- rapuäiti
Kuka mitäkin hamstraa. Olisin minäkin tyytyväinen jos mun mieheni keräilis talliinsa vaikkapa vanhoja sanomalehtiä tai mainoksia, mutta hänellä onkin vähän villimmät keräilykohteet, nimittäin naisten alus-asut etenkin rintaliivit sekä lisäksi pornolehdet. Ja näitä piisaa, on siinä perikunnalla lystiä kun se aika koittaa. Itseltäni on käynti hänen "maailmaansa" suljettu, sen verran joskus päässy yllättään et paljo on. Ois kiva kuulla muiden mielipiteitä kyseisestä keräilyvietistä.
- Joo...
Saksassa oli poika, joka äänitti videokaseteille monella nauhurilla kaiken mitä tv:stä tuli. Poika asui mummonsa kanssa. Lopulta mummo ei enää mahtunut taloon, kun polutkin alkoivat täyttyä. Naapurit hoksasivat pojan raahaavan selkä vääränä lisää kasetteja kaupasta. Viranomaiset tyhjensivät talon ja poika lähti hetkeks huilaan. Kasetteja oli n. 20 000 kiloa. Että näin.
- äiti.
viedä terapiaan?Ylenmääräinen romun ja muun ryönän kerääminen on usein merkki mielenterveysongelmasta.
- sinne
Voisiko ajatella palotarkastajan käyntiä? Tulisi viralliselta taholta määräys poistaa tulipalon vaaraa aiheuttavat roskat. Niitä lehtikasat nimenomaan ovat. Muukin turvallisuus on kyseenalaista sukkuloidessa lehtikasojen välissä.
- Yatzi
Hei,ymmärrän täysin tuskasi. Itse olen paininut isäni kanssa samasta asiasta n. 17v eli vanhempieni erosta asti. Meillä tilanne loppui siihen, kun kyseli vanhan lehti nipun perään, kysyin että tarvitseeko hoitoa kun vanhat lehdet on rakkaita. Ja kun kertoi mihin tarvitsi niitä ilmoitin että minä ilmoitan palokunnalle ja poliisille. Myös pihan "jätteet/romut" alkoi vähetä kun ilmoitin että soitan ympäristöviranomaisille, jollei hommaa välittömästi jätelavaa, minne siivotaan kamat.
On aivan käsittämätöntä kuin vanhukset hamstraa kaiken, aivan kun saisivat ne hautaankin mukaan. Uskomatonta!- ??
kiitos paljon kirjoituksestasi. Nauroin kippurassa, koska tunnut niin tomeralta. Sinussa on hyvä esitelmöijä mennyt hukkaan! Oli muillakin kommentoijilla humoristisia toimintatapoja, ja sitä tarvitaankin, huumoria.
Ei silti, asia on toki vakava mutta siihen on tietty vaikea suhtautua neutraalisti kun hamsteri on omainen ja häneen on tunneside. Ehkäpä joku ulkopuolinen täti tomera olisi paras apu monelle hamsterin omaiselle.
Mutta mielenterveyshoitajaksi opiskeleva tuntuu vähän liian innokkaalta laittamaan ihmisiä hoitoon aivan kuin hela maailma olisi sillä pelastettu.( Viittaan aikaisempaan viestiin ketjussa.)
Mutta ulkopuolinen näkee toki nämä asiat selkeämmin, vaikkei ehkä niin inhimillisesti. En ehkä haluaisi hänen metodejaan noudattaa. Suunta kuitenkin oikea. Mutta huomaa että tekee leivän eteen tätä työtä, ei tunteella. Mitäs, säälihän on sairautta. Mutta hoitotyössä sitä empatiaa soisi kuitenkin löytyvän.
Mutta nyt täytyy mennä siivoamaan lehtikasoja ennenkuin joku kyyrää pakkohoitoon :))))) - vanhukset?
Miksi yleistetään vanhukset! Tuskin tässä ap:n tapauksessakaan on kyse vanhasta henkilöstä.Kyllä nuoriakin löytyy,eivät viitsi siivota ja nurkat täynnä jos mitäkin roinaa ja tyhjiä pakkauksia pölypallojen seassa.Joten älkää yleistäkö että olisi vanhemman väen vika,enemmän nuoret unohtaa siisteyden.
- Tuju 2
Tosipaikka: Surullinen hamstraaja
Löytyy Sub tv:n sivuilta vapaasti katsottavana.
Jos tää oli mitä tarkoitit? - interverkkotrolli
Viekää lähimmälle jehovan todistajien luovutustavarapisteelle mutta sanokaa näin:
Annamme kaikki tavarat takuuksi siitä, että ette tule lähellekkään oveamme. - juuuuuuu
nyt vaan alat kantaa niitä kasoja ulos ja roskiin. Kummallista miten tilanne onkin päässyt noin pitkälle...itse olisin vain aina kantanut niitä pois kun äiti ei ole paikalla. Kassi päivässä vauhtia esim. Kerrothan meille sitten miten kävi, kun talo oli tyhjätty.
- 5+2
nämä tyypit useimmiten osaa tarkistaa roskikset päivittäin (okt:ssa helppoa kuin heinänteko, kun kaikilla omat roskikset), tarvittaessa sälät roudataan takaisin, nostetaan armoton meteli, uhkaillaan sydänkohtauksella, taloudellisilla seuraamuksilla ja virkavallalla (omaisuusrikos, kun omat lehdet viedään)...ei sitä alaikäisenä varsinkaan oikein jaksa tuollaista...
- roskaa
Juu ongelmasi - siis kaikkien teidän ongelma on tiedostettu. Apua voisit hakea sivulta messies.com tämä on vähän niinkuin alkoholismi ylipaino tai shoppailu, siihen kun ei järkisyillä tahdo päästä käsiksi.
Jos talo on teidän ! kantakaa tavarat kylmästi roskalavalle. Nippu kerrallaan, - on se teidänkin koti!
Hommatkoon "studion" taiteiluaan varten muualta.
Ei Ei se autakaan mutta herättää hänetkin varmasti siihen että asiaa pitää hoitaa.- tohinaa..
Olen lukenut näitä helpottuneena, että oma äitini ei ollutkaan ainoa lajiaan. Hamstraaja äitinikin oli ja jotain edellisten suuntaista meidänkin elämä oli. Olen asunut 25-vuotta omassa taloudessani ja äitini kuoli vuosi sitten.
- kummallista!
tohinaa.. kirjoitti:
Olen lukenut näitä helpottuneena, että oma äitini ei ollutkaan ainoa lajiaan. Hamstraaja äitinikin oli ja jotain edellisten suuntaista meidänkin elämä oli. Olen asunut 25-vuotta omassa taloudessani ja äitini kuoli vuosi sitten.
Mutta onko tullut koskaan mieleen että rakastaako näitä hamstraajia kukaan ihan oikeasti?Siis onko puoliso välittänyt tarpeeksi?Voihan olla että jos ihminen ei saa tarpeeksi rakkautta ja huomiota niin se voi purkautua tuollaisena käytöksenä.Itse en ole hamsteri mutta tulipahan vain mieleen lukiessani juttujanne.Ei kukaan ilman syytä ala hamsteriksi!Voi olla että joillakin on lapsuudesta asti traumoja mutta luulen ihan näin maallikkona että nykyisestä suhteesta/liitosta löytyy se vika.Pistää miettimään...Pistääkö sinua?
- ääääääääääääääääääää
kummallista! kirjoitti:
Mutta onko tullut koskaan mieleen että rakastaako näitä hamstraajia kukaan ihan oikeasti?Siis onko puoliso välittänyt tarpeeksi?Voihan olla että jos ihminen ei saa tarpeeksi rakkautta ja huomiota niin se voi purkautua tuollaisena käytöksenä.Itse en ole hamsteri mutta tulipahan vain mieleen lukiessani juttujanne.Ei kukaan ilman syytä ala hamsteriksi!Voi olla että joillakin on lapsuudesta asti traumoja mutta luulen ihan näin maallikkona että nykyisestä suhteesta/liitosta löytyy se vika.Pistää miettimään...Pistääkö sinua?
hamstraus on pakko-oire. Johtuu aivotoiminnasta tai aivot siis toimii väärin. Ei ole huomionhakuisuutta vaan sairaus.
- Pipo tiukalla
Satuinpa huomaamaan, millä nimikerkillä alkuperäinen koko ketjun aloittanut viesti oli kirjoitettu. Olen pahoillani, moinen nimimerkki vie pahasti uskottavuutta tältä tarinalta.
- 0 x 0
Vaikka olisikin tarua, totuus on usein taruakin ihmeellisempää, kuten sanonta kuuluu. Itse ilmiö vaikuttaisi olevan hyvinkin todellinen. Ja humoristiset nickit ovat taidemuoto siinä kuin moni muukin :)
- Mike Litoris
Nimimerkkini olen revinyt tästä kuvasta; http://declubz.com/blog/wp-content/uploads/2008/10/litoris.jpg
Käytän nimeäni aina keskustellessani näin anonyymisti erilaisilla keskustelupalstoilla.
Jonkinverran huumoria pitää elämässä olla, vai mitä? Ja tosiaan, kiitoksia paljon vastauksista.
- pakkoneuroottinen
Joku olikin liittänyt jo tollasen 4D dokumentin, mutta mahdoitko tarkoittaa tätä tosipaikan dokumenttia hamstraamisesta: http://www.sub.fi/ohjelmat/sivusto.shtml/tosipaikka/video?38450 ...toi tais ainakin tulla viime sunnuntaina telkkarista.
Tuohon vielä, että tässä dokumentissa hoitokeinona on terapia, mutta ymmärtääkseni OCD on hoidettavissa myös lääkkeillä (sairaus johtuu aivojen välittäjäaineen serotoniinin vajaatoiminnasta)...samaa lääkettä käytetään myös masennukseen. Tiedän vain kun itselläni myös on pakkoneuroosi johon olen käyttänyt lääkkeitä... oma neuroosini vain ei ilmennyt hamstraamisena. Lääkkeistä olen päässyt jo eroon ja oireet ovat silti pysynyt hallinnassa (käytin pari vuotta). Varoituksena vain, että lääkkeet tuovat kamalia mielitekoja ja lihoinkin 30kg..nyt olen taas laihtunut 22kg kun lopetin lääkkeet.
Vieläkin sellainen asia...omassa tapauksessani tajusin juuri katsottuani dokumenttia ocd:stä, että minulla on tämä tauti jonka lääkäri vahvisti. Sanoit, että äitisi ei ota vastaan kehotuksianne..taudissa ominaista on että ehkä tajuaa asian typeryyden, mutta ei pysty lopettamaan kun aivoissa ei viesti kulje (esim.tarkistetaan normaalia pidempään että hella on varmasti kiinni). Myönnän että pakkoneuroosini pahimmassa vaiheessa minun kanssa olisi ollut todella vaikea kenenkään asua..eli ymmärrän sinua! :) - etsivä löytää
Tässä luultavasti kaipamaasi linkki http://www.sub.fi/ohjelmat/sivusto.shtml/tosipaikka/video?38450
- Cromarod
On kokemusta. Apua, pitää sinun ja isäsi lähteä hakemaan, paikallisesta mielenterveyskeskuksesta. Mitä pikimmin sen parempi. Kun tilanne on jatkunut noin pitkään, saattaa hoitojaksokin venahtaa, valitettavasti.
Isäsi avioero olisi vain pakenemista. Katsos kun sairas ihminen itsessään, ei osaa hakea apua. - en keräile
ja pelottavaa....vanhat ihmiset yleensä hamstaraavat tavaroita,on maitopurkkeja,pölyimurinpusseja,lehtiä ja jopa vaikka mitä esim.tyhjiä voirasioita...ehkä ovat nähneet ja kokeneet sen pula- ajan milloin ei saanut luopua mistään ja oli syntiki tehdä niin...ehkäpä lääkärille aika auttaisi?hänen kauttaan psykiatrille....joku pakkomiellehän tuossa on sattunut tapahtumaan...harmiton keräily koitunut sairaudeksi.ja harmi kun en itsekkään katsonut ko.ohjelmaa,mutta ainahan voi laittaa netin kautta ko.ohjelman kanavalle viestiä josko ne uusisi ohjelman?
- Palo Tarkastaja
Soita palotarkastajalle ja pyydä käymään. Sen jälkeen lehdet on pakko roudata kaatikselle.
- rkuuuu...
hommatkaa siksi aikaa vaik johki hoitoon äitis ja siivvotte sil aikaa,vaik tulis huuto siitä,sillä saatte sen talon taas käyttöön,tiedän toi on sulle järkytys,kun oot viel niin nuori,itse en ole keräilijä,toivon et saat asiat järjestykseen
- barbit
Minulla Oli toisenlainen ongelma. Olen asunut ja elänyt niukanlaisesti. Menin naimisiin miehen kanssa, jonka kotimaassa yltäkylläisyys oli must. Saimme kaksi tytärtä ja heidän huoneensa pursui leluja niin, ettei mukaan mahtunut. Mitään ei tietysti saanut heittää pois.
Kun vähän kasvoivat vein tavaroita hissunkissun kellariin ja muutaman vuoden odotusajalla lahjoitin ne kirpputoria pitävälle ystävätterellni.
Tyttäreni tuli eräänä päivänä kotiin ja sanoi, että tuli paha mieli kun näki leikkikalunsa kirpparilla myynniissä pöydällä sikinsokin. Tuntui aika pahalta .. - kyllä se siitä...
Meikäläinen ei nähnyt mainittua dokumenttia enkä ole lukenut muita vastauksia, mutta mieleen tulee myös tällaisen hamstrauksen turvapuoli: PALOVAARA !
Yritä saada isäsi ja muita aikuisia tuttuja puhumaan äidillesi vielä tästä asiasta. En ole mikään psykologin ammattilainen, mutta talonpoikasjärki sanoo kyllä että henkilö, joka potee tämän tyyppistä pakkohamstraamista, ehkä tarvitsisi jokinlaista ulkopuolista (ammattilais)apua että hänet saataisiin tajuamaan miten hänen käyttäytymisensä vaikuttaa varsinkin hänen läheisiinsä.
Vaikka kuinka siivoisitte, se ei poista äitisi ongelmaa. Se vaan jatkuisi. Äitisi tarvitsee itse tajuta missä mennään. Vasta kun hän sen tajuaa hän on valmis tekemään ongelmalle jotakin.
Muista että vika ei ole sinussa! Jos äitisi hamstraaminen saa sinut surulliseksi ja vihaiseksi kehottaisin lämpimästi että puhuisit asiasta lähinnä jonkun aikuisen kanssa. Voisiko koulun kuraattori ehkä olla sellainen?
Toivottavasti asiat menee niin kuin sinä ja isäsi toivotte! - KoSiru
Yritä saada äitisi myymään ne lehdet joilla on arvoa ja ne joilla ei ole varsinaista arvoa voitte lahjoittaa opiskelijoiden lehtikeräykseen, näin saat äitisi tuntemaan että hänen uhrauksellaan on merkitystä. Sen jälkeen hänet pitäisi houkutella terapiaan, johon te muut myös osallistuisitte.
- entinen hamstraaja
Olen kärsinyt ko. vaivasta koko aikuisikäni, tosin noin viimeisimpien kahden vuoden aikana vaiva on ollut vähitellen paranemaan päin. Uskoisin, että ainakin kohdallani ongelma aiheutui monestakin seikasta: yksinäisyydestä, rakkaudettomuudesta sekä muutamista lapsuuden ajoilta peräisin olevasta seikasta. Vanhempani olivat todella innokkaita siivoamaan ja lapsuudenkoti oli suorastaan puhtautta kiiltelevä ja mitään ylimääräistä ei ollut (paitsi minulla itselläni, joka jo tuolloin "kapinoi" säilyttämällä sellaista, joka vanhempieni mukaan olisi pitänyt heittää pois); lisäksi nuoruudessani tapahtui muutama tilanne, jossa pelkäsin vahingossa heittäneeni tärkeitä tavaroita pois, joista jäi pelkoja ja traumoja. Itselläni on auttanut hieman sosiaalisempi elämäntapa (tapaan kavereita ja sukulaisia ainakin pari kertaa kuukaudessa) sekä ennen kaikkea onnellinen ihmissuhde. Rakkauden myötä olen ymmärtänyt sen, että niistä tavaroistahan ei loppujen lopuksi ole mitään pysyvää iloa - ainoastaan läheisistä ihmisistä ja asioista joita voi tehdä heidän kanssaan. Ennen "sosiaalisempaa elämäntapaani" (sinänsä hyvin suhteellinen käsite) elämäni oli käytännössä pelkkää työntekoa ja opiskelua (ja joitain harrastuksia) sekä netin ääressä ajan viettoa. Kaiken muun vapaa-aikani vietin yksin, vaikka olen ihan ok-näköinen ja hoikka; olin vain niin ujo sekä hyvin neuroottinen itsestäni.
- mk
Kun äidille viikonlopuksi kylpyläviikonloppu ja sitten kun on lähtenyt niin vaihtilava tai vuokraa peräkärryn ja kaikki lehdet ja paperit keräykseen tai kaatopaikalle niin tulee siistiä taloon ja jos nostaa takaisin tullessaan metelin niin sanotte että ostaa oman varaston mutta kotio niitä ei säilytetä ja se siitä.
- Väsynyt tyttönen
Mutta sillä erolla, että isä on se hamstraaja.
Me muutimme muutamia vuosia sitten laitakaupungille isoon omakotitalon, jossa on myös valtava piha ja muutama piharakennus. Tähän muutimme suoraan kerrostaloneliöstä. Isä on ruvennut toteuttamaan haaveitaan, mutta hän ei tajua, ettei isoonkaan taloon kaikki hötkyttimet mahdu.
Yksi huone on tupatentäynnä kuntosalivermeitä, yksi huone omistettu kirjoille, joita onkin jo niin paljon, ettei ovea saa enää kunnolla kii.
Tässä huoneessa on ongelmana myös se, ettei ihminen sinne enää mahdu, joten jos mielii kirjoja lukemaan, on kaivettava itelle ensin jonkinlainen luola päästääkseen haluttuun kirjaan käsiksi, joka on hyvin epätodennäköistä. Todellisuudessa osa kirjoista on siis lukemattomissa, eli niihin ei vain kertakaikkiaan käsi yllä, ja joita varten täytyisi tehdä kohtuuton työ päästäkseen kirjan luo.
Isäni on innostunut myös hankkimaan kaikenmaailman soittimet ja vehkeet, eikä sille mikään riitä. Kaikki täytyy olla, vaikkei niitä ehtisi edes käyttämäänkään. Keittiökin on täynnä kaikenmaailman härpäkkeitä, ettei siellä seassa kunnolla mahdu syömään. Hyvin tyypillistä on, että isä saa raivarit, jos mehulasi vahingossa kaatuu hänen upouuden transtiitin päälle... mitä lie laitteita, ku sillä on vaikka ja mitä.
Ja kun menee ulos, niin se on täpösen täynnä kaikenmaailman härveleitä. On nojatuolipyöriä, mönkijöitä, kelkkoja, traktoreita, moottoripyöriä, moottorisahoja, sirkkeleitä, rikkinäisiä autonraatoja, autoprojekteja, erillaista metalliromua jne jne. Ei meidän pihallamme paljon kukille ole tilaa.
Äidin kans olemme yrittäneet takoa isän päähän järkee, mutta ei. Hänen mielestä tytöt ja naiset käyttäisivät rahan paljon turhempaan. Mutta kysymys kuuluu: kuka oikeesti tarvii lukuisia mönkiöitä, mopoja, autoja yms härpäkkeitä? Eikö yhdelle ihmiselle täytyisi riittää yksi kelkka, yksi moottoripyörä, yksi auto jne?- uudempi elämä
Minä olin tuollaisen hamstraajan kanssa naimisissa, kunnes romahdin. Kaikki paikat olivat niin täynnä roinaa, että ei edes mahtunut siivoamaan. Vieraita ei enää kerta kaikkiaan kehdannut pyytää romuläjien, villakoirien ja muun saastan joukkoon. Tämän seurauksena erakoiduimme.
Mikään ei auttanut, kaikkea koetettiin. Tilanne päättyi eroon ja nyt asun yksin ja tyytyväisenä. Minulla on jopa ystäviä taas ja siisti asunto. Ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin.
- .-..--.-
Pakkoireet perustuu menetyksen pelkoon, esim oman kontollin/ihan minkä tahansa..
Äitisi ottaa teidän haukkumiset erittäin henkilökohtaisesti sillä hamstraus on hänelle pakokeino (jostain), nopea lohduke ja turvallisuuden tunne.
Kannattaisi puhua äiti menemään terapeutille jotta hän saisi puhuttua ongelmansa läpi,haettua parempia selvitymiskeinoja ja sitten yhdessä tavaroiden läpikäyminen ja pois heittäminen,ja sopiminen siitä että uusia ei hankita kun tarpeeseen,sopiva "vartiminen" että näin myös tapahtuu.
Ei kannata komennella äitiänne vaan puhua ja jakaa tunteita. - 19
on pakkomielteinen häiriö ja mielenterveyden ongelma. Ongelma ei oikeasti ole ylenpalttinen tavara, vaan sen kerääminen on ennemminkin seuraus, ei syy.
Jos siivoatte äitisi poissa ollessa, ongelmaa ei ole ratkaistu. Äitisi saisi luultavasti jonkinlaisen hermoromahduksen ja pian talo näyttäisi taas samalta kuin ennenkin. Mielestäni ainoa ratkaisu on äidille avun saaminen. Suostuisiko äitisi terveyskeskukseen, jolloin hän voisi toivottavasti saada lähetteen psykologille?
Jos äidilläsi ei ole sairaudentunnetta, tilanne on aika huono. Mikään pakkohoito ei tule tällaisessa tapauksessa kysymykseen, vaikka joku tuolla ylempänä niin väittikin. Sellaista varten tulee monen kriteerin täyttyä, eikä äitisi ole kertomasi perusteella lähelläkään niitä. Joten toivon, että saatte keskusteltua asiasta äitisi kanssa, jotta hän suostuisi ottamaan apua vastaan. - toctor
doctor philli vai mitäpyydä kanssa mukaan pääsyä ohjelmaan
- Koyi
Vaikka en enää lehtiäkään tilaa, koska olen usein poissa kotoa, tulee silti kaikenlaista roinaa postilaatikkoon. Vihdoin jo joitakin kuukausia sitten liimasin ison tekstin postilaatikkoon: EI mainoksia, kiitos. Tämä helpottaa huomattavasti. On päiviä, jolloin postilaatikossa ei ole mitään. Suuri helpotus.
- Matti Viikate
Paha sanoa mitään kun en ole nähnyt taloa enkä äitiäsi, tuollaiset väitteet kun voivat olla liioiteltuja tai kokonaan vääriä, sekä puutteellisia tiedoiltaan vaikka äitisi motiivien osalta.
Mutta jos aito himoshoppaus sairaus on aädilläsi niin se vaatisi hoitoa, eli koittakaa järkisyillä puhua äiti shoppaamasta, ja esittäkää hänelle ymmärrettävästi miten hänen toimintansa on haitallista ja hyödytöntä.
Ongelmaa ei ole sinällään mahdoton hoitaa, jos välit ovat muutoin kunnossa. Eli ihan järki puheella ja tukea antavilla vinkeillä äidin pitäisi tulle kuntoon.
Kuvailemasi ei lehtien takia vaikuta shoppailu ongelmalta, koska se yleensä koskee muutakin kuin yhtä asiaa.
Lisäksi on otettava huomioon perheen rahavarat eli onko toimintaan varaa riittävästi. Nyt en myöskään tiedä siis hänen tekojensa motiiveja enkä sitä ovatko ne realistisia. Lehdethän voisivat määränsä puolesta teoriassa olla helposti miljoonien arvoisia yhteensä, eikä tekisi edes tiukkaa tuolla määrällä.
Eli äidillänne voi olla huomattava omaisuus niissä.
Mutta kun enempää tietoa ei ole niin en voi varmaksi mitään sanoa. Koittakaa puhumalla hoitaa tilanne ja keskustelkaa hänen kanssaan motiiveista ynnä muista niin selviää ehkä jotain. Siitä muistutan vielä vaikka lehtien mahdollisesta arvosta jo puhuinkin, niin vielä samaisesta syystä että älkää hävittäkö tai vahingoittako mitään hänen tietämättään. Se kun saattaa tulla kalliiksi eikä ole kivaa ruveta perheen sisällä selvittelemään korvauksia kun kaikki siinäkin vain häviävät. http://mattiviikate.newsvine.com/- ttppii
kertoo mitkä hemmetin lehdet "voivat olla miljoonien arvoisia"?
Jätepaperista ei taideta senttiä tai kahta enemmän kilolta maksaa, ja vanhoilla ilmaisjakelu/sanoma/tai 99% aikakauslehdistäkään ei ole mitään muuta arvoa. - Matti Viikate
ttppii kirjoitti:
kertoo mitkä hemmetin lehdet "voivat olla miljoonien arvoisia"?
Jätepaperista ei taideta senttiä tai kahta enemmän kilolta maksaa, ja vanhoilla ilmaisjakelu/sanoma/tai 99% aikakauslehdistäkään ei ole mitään muuta arvoa.Painotin kirjoituksessani hieman sellaista asiaa silmällä pitäen, että usein näkee noita tuollaisia juttuja siten että kyseessä on huomattavan arvon omaava kokoelma. Monella ihmisellä kun taipuu kirjatkin ja ne arvokkaammat aikakausilehdet helposti puheissa roskan muotoon, ja niistä seuraa sitten niitä kauhutarinoita joissa on suu pyöreänä hävitetty huomattava omaisuus, johon itsellä välttämättä ei ole edes varaa.
Jätepaperi arvokin kannattaa hyödyntää, vaikken siitä varsinaisesti puhunutkaan. Historiallista arvoa omaavat sanomalehdet ovat hyvinkin arvokkaita. Aikakausilehdet hyväkuntoisina voivat olla myös arvokkaita, ja kun määrät ovat huomattavia niin kaikki on mahdollista. Lisäksi on kuriositeetti sellainen olemassa että moni ostaa kyllä vaikka itselle tärkeän lehden numeron aika kovaankin hintaan. Ja niitä lehtiähäön tuolta siis löytyy. Esimerkiksi itselläni on muiden kokoelmien lisäksi, myös kirjoja ja lehtiä, aika arvokkaita sellaisia. Arvo myös nousee kokoajan. Minulla olevat on arvokkaita sinällään ja lisäksi uuden veroisessa kunnossa säilytetty, joten niillä on monella tapaa huomattava arvo. Varsinkin jos siis verrataan jätepaperiin. Mutta tottakai siis määrän ja laadun kanssa, puhutaan heti enemmästä kuin vain tuhansista Euroista. Tärkein pointti on tietenkin se että niitä olisi hankaa ja työlästä/jonkin verran hintavaa lähteä jostain hakemaan tilalle, jos edes löytäisi. Itse myös tarvitsen noita lehtiä ja kirjoja sekä työssäni, että vapaa ajalla. Joten monella tapaa korvaamattomia ja arvokkaita. Erikseen muistutan siitä että tarkoitin ensisijaisesti että naisen lehdet olisivat ehkä yhteensä jopa miljoonien arvoisia, voihan jokin niistä olla erikseenkin poikkeuksellisen arvokas. Mutta nimen omaan tuolla määrällä, ja jos se on laatua niin summa voi olla todella suuri. Riittänee sitä paitsi tyttärelle ja miehelle sekin jos ne ovat edes kymmenien tuhansien arvoisia, niin ainakin suhtautumisen tarkistamiseen. Ja mikä tuossa tärkeää niin siihen että ymmärtävät äidin olevan terve, joka kaiketi heille on se tärkein. Niitä lehtiähän voi sitten vaikka varastoida jonnekin muualle, kun asiat on selvitetty. Lisäksi huomautan että kirjoitukseni on yleispätevä, riippumatta kyseisen naisen tilanteesta.
- no hamsteri
sillä mä tunnen kanssa yhden himohamstraajan, joka ei pysty heittämään mitään pois ja heidän talonsa muistuttaakin enemmän kaatopaikkaa kuin kotia. Mutta mikä tässä on erikoista, on se, että hänen vanhempansa olivat aivan samanlaisia hamstraajia. Homma siis voi myös periytyä.
- Epätoivon mies -75
Oma äitini on samanlainen. Talo on iso, mutta asumiskäytössä siitä on enää alle 10%. Makuuhuoneessa ei ole taidettu millään tavalla nukkua 2000-luvulla, koska se on aivan täynnä vaatteita ja kaikenlaista roinaa. Lehtikasoja kaikkialla, samoin kaikki paperit ovat "tärkeitä". On äärimmäisen masentavaa mennä käymään lapsuudenkodissaan ja jos useampi tunti pitää viettää, alkavat hermot kiristymään todella paljon.
Isäni eläessään kärsi epäsiisteydestä ja varsinkin siitä kun mitään ei saanut siivota. Hänen kuoltuaan on tilanne pikkuhiljaa vain pahentunut, ei kukaan ole sanomassa että sitä kirpputoriroinaa ei tarvitse ostaa tai että mainoslehtiset yms voi viedä poiskin.
Onko kukaan saanut hamstraajiin mitään tolkkua? - koko suku
Epätoivon mies -75 kirjoitti:
Oma äitini on samanlainen. Talo on iso, mutta asumiskäytössä siitä on enää alle 10%. Makuuhuoneessa ei ole taidettu millään tavalla nukkua 2000-luvulla, koska se on aivan täynnä vaatteita ja kaikenlaista roinaa. Lehtikasoja kaikkialla, samoin kaikki paperit ovat "tärkeitä". On äärimmäisen masentavaa mennä käymään lapsuudenkodissaan ja jos useampi tunti pitää viettää, alkavat hermot kiristymään todella paljon.
Isäni eläessään kärsi epäsiisteydestä ja varsinkin siitä kun mitään ei saanut siivota. Hänen kuoltuaan on tilanne pikkuhiljaa vain pahentunut, ei kukaan ole sanomassa että sitä kirpputoriroinaa ei tarvitse ostaa tai että mainoslehtiset yms voi viedä poiskin.
Onko kukaan saanut hamstraajiin mitään tolkkua?Minulla koko suku on samanlaisia. Jokaisella on jotain ja siksi olen päätellyyt että heillä on ollut niin köyhä lapsuus niin vanhemmiten kaikki tavara nähdään arvokkaana. Oma äitini on samanlainen ja pieni langanpätkäkin on säilytettävä. Väkisin on asunto tyhjennetty ja itse aloitti kanssa raivaamisen ja nyt on kaunis ja puhdas kaksio. Voi pyytää ihmisiä kylään.
Itse kärsin nuorena jos toin kavereita kotiin niin minut haukuttiin pystyyn kuinka kehtasin tehdä niin.Kuinka en ymmärtänyt ettei meille saa tulla ketään. Muutin 15v pois koska en enää kestänyt. Ahdistun heti jos nurkissa pyörii vähänkään ylimääräistä tavaraa. Nyt itse monen lapsen äitinä en tavaroita nurkkiin kanna. Kaikki pienikin lika tahra vaatteessa joka ei pesussa lähde lentää roskiin. Kaapin ovet pitää olla kaikki kiinni eikä saa yhtään repsottaa se on muistutus siitä että siellä on liikaa tavaraa jos ovet ei mene kiinni.
Oma kotini on avara ja pelkistetty. Ainakaan minun kohdalla ei perintöä jatkettu vaikka köyhä lapsuus minullakin oli. En ole itse vielä vanha vasta alle 30 ja matka jatkuu ja seuraan sivusta ettei Äiti uudestaan keräile.
Rakkautta se on kun väkisin tyhjennetään ja aluksi se on shokki mutta lopussa kiitos seisoo ja ihminen näkee onnistumisen kun voi omassa kodissa olla kuin kodissa=) Tsemppiä kaikille ja suosittelen pakko siivousta. Tuhoeläimet rakastavat tavara röykkiöitä ja niitä varmasti löytyy tavaroiden seasta.
- älä välitä
Onhan näitä, tutun äijän omakotitalon koko pihapiiri ja ympäristö on täynnä kaikenlaista metalliromua, etupäässä koneenosaa, rikkinäisiä kaikki, ei kukaan tee mitään niillä koskaan. Haalii kaikki rikkimenneetkin romut nurkkiinsa. Sairaushan tuo on.
- Surullinen :(
Olen yllättynyt ja samaan aikaan hieman huojentunut lukiessani näitä kommentteja ja tajutessani, että kyseessä on paljon yleisempi ongelma kuin olen luullutkaan. Olen nimittäin huomannut, että itsekin kärsin tuosta samasta "taudista". Olen kolmekymppinen nainen ja vanhemmat istuttivat päähäni sen ajatuksen, että jotain "voi vielä joskus tarvita". Varsinkin päähäni jäi se, kun äiti nuoruudessani harmitteli heittäneensä (tilan puutteessa) pois jotain vanhoja vaatteitaan ja lehtiään jne. joista sitten myöhemmin olisi ollut hyötyä. Siispä säästän herkästi lehtiä, vaatteita ja tavaroita.
Olen pyrkinyt omatoimisesti parantamaan itseäni, täysin siinä onnistumatta, mutta edistystä on tapahtunut, koska saatuamme aikaiseksi isomman tyhjennyksen huomasin kuinka ihanaa on kun mahtuu paremmin liikkumaan ja on siistiä. Puolisoni vetosi minuun tässä asiassa ja aluksi puolustauduinkin, mutta tajusin että hän on oikeassa ja raivasimme yhdessä asuntoamme. Valitettavasti mielialat vaihtelevat ja joskus olen valmis jatkamaan tuota "pois vaan"- linjaa ja välillä taas pidän sitä aivan mahdottomana. “Ulkopuolisista” tämä ongelma näyttää varmasti aivan järjettömältä ja pohjimmiltani siistinä ihmisenä ymmärrän sen.
Miksi sitten hamstraan? Miksi on niin vaikeaa heittää "romua" pois? Sanomalehdistä ei tule aina luettua kaikkea ja sitä ajattelee lukevansa ne paremmalla aikaa sitten joskus myöhemmin. (Lehtien hamstrauksessa paha juttu on se, että sitten kun niitä joskus käy läpi lueskellen ja löytääkin juttuja joista on hyötyä tai ovat mielenkiintoisia niin on entistä vaikeampaa heittaa niitä jatkossa pois.) Edellä mainitsinkin vanhempien esimerkin jo. Ehkä kuitenkin pohjimmiltaan tähän on syynä se, että haluaa pystyä palaamaan ajassa taaksepäin. Eli kun on ne vanhat lehdet ja tavarat siellä kotona, niihin voi palata ja muistella asioita, jos sattuisi tarvitsemaan. Itse en siis niinkään tee kirpputoriostoksia vaan vaikeutena on heittää esim. isovanhemmilta saatuja kalusteita (opiskeluaikana saatuja, nykyisin turhia, mutta: heittämällä ne pois tuntuu kuin pettäisin edesmenneet rakkaat ihmiset, aivan kuin heittäisin heidät pois lopullisesti).
Jatkuu... - Surullinen :(
Miksi haluan kiinnittyä tavaroihin ja miksi niitä on vaikea heittää pois? Tätä on vaikea myöntää, mutta olen aina kokenut tietynlaista huonommuutta (osittain johtuu kiusaamisesta päiväkoti- ja kouluaikana) vaatimattoman taustani takia ja olen myös menettänyt läheisiäni. Olen joutunut pettymään ihmisiin monta kertaa. Kaipaisin enemmän ihmiskontakteja ja välittämistä, mutta toisaalta tämä estää ylläpitämästä ja solmimasta uusia ihmissuhteita, koska meille ei voi tulla, sen verran kaaosta kuitenkin vieläkin on, vaikka olenkin oppinut parantamaan tapojani hieman. Uskoisin, että hamstrauksessa on samaa kuin lihomisessakin. Kaltaiseni ihminen hakee hetken lohtua, kun ihmiset eivät sitä tuo. Itse ei arvosta itseään tarpeeksi, vaan ehkä tiedostamattomasti käyttäytyy niin, että etäännyttää muut jo ennen kuin lähentymistä tapahtuukaan (on lihava tai elää siten ettei voi ajatellakaan vieraiden kutsumista). Kyseessä on siis myös itsetunto-ongelma.
Olen epäillyt tämän hamstrauksen, saamattomuuteni ja muutamien muiden luonteenpiirteiden takia itselläni mm. adhd:tä, masennusta ja kilpirauhasvaivoja. Ehkä osun epäilyissäni oikeaan, ehkä en. Apua en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi hakea. En sinänsä ole esim. psykiatreja vastaan, mutta minulla on huonohko kokemus psykologista, koska en saanut käynneistä läheiseni kuoleman jälkeen juuri mitään apua.
Mikä tähän sitten auttaisi? Ei ainakaan se, että toinen väkisin vie salaa jotain pois. Puolisoni sai aikaan parannusta pitkän huomauttelun jälkeen, kun sanoi, että hän aloittaa siivoamisen joko minun kanssani tai ilman. Eli hän asetti tiukan vaihtoehdon, mutta antoi mahdollisuuden ja otti minut mukaan aluksi kysymällä melkein jokaisesta asiasta saako tämän heittää pois? Tarvitsetko todella näitä? Kun pääsimme "ehdoista" selville eli että uskalsin luottaa siihen, että hän heittää menemään ainoastaan niitä tarpeettomia asioita, mainoksia jne. joihin olin antanut luvan, uskalsin antaa hänenkin omatoimisesti raivata. Kun siivosimme, tilaa alkoi tulla, ja innostuin patistamatta omatoimisesti heittämään tavaraa ja lehtiä pois. Nyt ongelmana eivät enää ole sanomalehdet vaan (ainakin omasta mielestäni) ihan käyttökelpoiset sekalaiset tavarat, joille tosiaan voisi olla joskus käyttöä, mutta mille ei ole tilaa. Miten hennoisin heittää pois esim. isoäitini tavaroita? Itselleni hyvä herätys oli myös telkkarista asiaa käsittelevä ohjelma (en ole varma onko se sama, johon aloittaja viittaa). Se sai käsittämään, että kyseessä todella on ongelma ja miettimään asian taustoja.
Kun aloittajalla kyseessä on äiti, uskoisin, että oman lapsen rehellinen mielipide siitä, miltä hänen käytöksensä tuntuu, voisi auttaa samoin kuin ongelmaa käsittelevän ohjelman katsominen. - Dr.Chili
Tässä parilta sivulta kokoamani ja suomentamani teksti hamstrauksesta. Tulostakaa vapaasti ja antakaa hamstraajien luettavaksi. Hamstrauksesta paraneminen vaatii oman toimintamallin ymmärtämistä.
- Perustietoa hamstrauksesta -
Hamstraus liittyy ensinnäkin pakko-oireiseen häiriöön (OCD), joka luokitellaan ahdistuneisuushäiriöhin. Yleinen harhaluulo on, että pakko-oireinen häiriö liittyisi vain ylisiisteyteen, bakteerikammoon, pakonomaiseen käsienpesuun yms.
Hamstrausta voidaan kuvailla esineiden yliarvostamiseksi. Henkilö korostaa jokaisen esineen arvoa, joko todellista tai kuvitteellista. Hamstraajalla on ylitsevuotava velvollisuudentunne pitää ja säilyttää esineitä, joko myöhempää käyttöä varten tai myöhempien sukupolvien iloksi (siinä uskossa, että myöhempi sukupolvi arvostaisi esineet yhtä korkealle). Hamstraukseen liittyy sankari-kompleksi - mikäli säästän tämän nyt, sitä tarvitaan myöhemmin ja muut näkevät, että hamstraaja oli oikeassa esineen tarpeellisuudesta.
Hamstraaja näkee esineet ainutlaatuisina, eikä siksi pysty järjestämään niitä järkevästi. Tälläinen
järjestäytymättömyys voi johtaa hyllyjen, laatikoiden yms. hankkimiseen tavaroille, mikä ei kuitenkaan yleensä auta organisoimaan tavaroita. Hamstraaja saattaa jemmata pelkkiä laatikoita myös siksi, että odottaa löytävänsä juuri "oikean" laatikkoon sopivan esineen.
Yleensä ylitsepääsemätön esinemäärä on hamstraajalle jatkuva murheen aihe. Hamstraaja liikuttelee esineitä yrittäen saada tilaa uusille esineille. Esinemäärä on todennäköisesti paloturvallisuusriski. (Nainen kuoli tulipalossa Washingtonissa, koska palokunta ei voinut mennä pelastamaan tätä hamstrattujen esineiden palamisen vuoksi.)
Hamstraajien sosiaalinen elämä voi olla vaikeaa. He saattavat kokea olevansa vailla itsekontrollia tai laiskoja. Nämä tuntemukset saattavat aiheuttaa vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Hamstraajat saattavat myös olla vihaisia sille, ettei maailma ymmärrä heidän syitään hamstraukselle.
Hamstraajat eivät ole kuitenkaan tavallisesti niin ahdistuneita kuin muista pakko-oireisesta häiriöstä (OCD) kärsivät. Hamstraajat eivät näe hamstraustaan naurettavana tai äärimmäisyyksiin menevänä, vaan täysin loogisena ja oikeana. Muista pakko-oireisesta häiriöstä kärsivät tietävät yleensä paremmin toimivansa epäloogisesti, mutta tekevät niin poistaakseen ahdistuneisuuden tunnetta. Hamstraaja taas ahdistuu helposti silloin, kun hän kokee esineidensä olevan uhattuna.
(Lähde: Michael Kudela http://www.helium.com/items/1343761-understanding-ocd-and-hoarding )
Tyypillisiä pakonomaisen hamstrauksen oireita ovat:
-Rikkinäisten tai käyttökelvottomien esineiden säästäminen
-Ylimääräisten esineiden ostaminen
-Käyttöesineiden hankkiminen ja säästäminen tulevaa käyttöä varten, ilman että niitä kuitenkaan ikinä käytetään
-Esineiden pelastaminen roskista
-Vaikeus heittää esineitä menemään, koska pelkää heittävänsä vahingossa jotain tärkeää pois
-Informaatiohamstraus, eli turhien lehtien yms. säästäminen
-Listojen tai muistiinpanojen tekeminen ja säilyttäminen sen jälkeen kun niitä ei enää tarvita
-Suurien esinemäärien säästäminen muille tai tulevaisuuden kierrätystä varten
Pääsyy hamstraukseen on usko, että esineittä tarvitaan mitä todennäköisimmin tulevaisuudessa jonain päivänä. Ironista, mutta hamstraajat harvoin käyttävät tai edes käyvät tulevaisuudessa läpi säästämiään esineitä. Jopa etsiessään tiettyä esinettä hamstraaja on usein kyvytön löytämään sitä.
Yksi syy hamstraamiseen voi olla tunnesiteet esineisiin. Hamstraaja voi olla syystä tai toisesta haluton päästämään menneistä ja pelätä kadottavansa menneisyytensä esineiden myötä.
Toinen syy hamstraukseen voi olla myös liiallinen vastuullisuudentunto. Hamstraaja voi kokea syyllisyyttä ja pelätä olevansa huolimaton heittäessään pois jotain, joka saattaisi olla tulevaisuudessa tarpeen.
Hamstraajaa tulee kannustaa luopumaan esineistä, joista tämän on vaikea luopua. Hamstraajaa hoidettaessa tulee määritellä poisheitettävät esineet ja auttaa hamstraajaa pääsemään niistä eroon, mikäli hamstraaja ei siihen itse kykene.
Hyvänä ohjenuorana hamstraajalle voi toimia "kahden-vuoden sääntö"; kaikki mitä ei ole käytetty kahteen vuoteen on tarpeetonta (tämä ei tietenkään koske arvoesineitä).
Hamstraukseen ei kaikesta huolimatta ole suoranaista parannuskeinoa, vaan päästäkseen hamstrauksesta eroon on hamstraajien opittava uudenlainen ajatusmalli ja ylläpidettävä uusia tapoja. Hamstrauksesta toivuttuaan henkilö kokee yleensä olonsa helpottuneeksi.
(Lähde: Fred Penzel http://westsuffolkpsych.homestead.com/hoarding.html )- Hamstraaja
Mitä se kodin ulkopuolisille kuuluu kenenkään hamstraus? Jos lapsen kotoa lähdettyä ainoa mielenkiinto on lapsuuden kodin järjestys, niin pitäisi katsoa vakavasti itseensa ja miettiä, voiko äidin hamstraus olla oire lasten tai puolison tunteiden kylmyydestä.
Hamstraus ei ole mikään pakkohoitoa vaativa sairaus (kuten eräs mielenterveyden hoitajaksi opiskeleva asiantuntemattomasti esitti) vaan enemmänkin oire jostain muusta. Siksi pitää ensin puuttua siihen hamstrauksen taustalla olevaan ongelmaan, eikä alkaa intoilla ensimmäiseksi pakkotoimenpiteistä.
Ne jotka näitä pakkotoimia ehdottavat, ovat ilmeisesti juuri se syy, miksi henkilö on alkanut hamstrata. Koska ei saa läheisiltään ymmärrystä, rakkautta ja tukea, sitä pitää hakea turvautumalla tavaraan. Koska turvaillisuuden tunne on järkkynyt, pitää sitä etsiä menneestä, eli ei voi heittää mitään pois, koska vain vanhoissa tavaroissa voi tuntea menetetyn turvallisuuden.
Huumataan vaan kaikki vahvoilla psyykelääkkeillä, niin johan on onnellinen yhteiskunta. Miksi kaiken pitäisikään olla niin supertehokasta, siistiä ja organisoitua. Kohta puolet nuorista on masennuksen vuoksi eläkkeellä alta kolmekymppisinä, kun ei suvaita minkäänlaista epäonnistumista, epävarmuutta tai alakuloa. Tämä yhteiskunta on sairas, eivät ihmiset!
Itse olen kärsinyt jonkinasteisesta hamstrauksesta nyt muutaman vuoden. Hoitoon ei terveyskeskuksen kautta pääse. On kuulemma oikeastikin sairaita hoidettavana. Kaikki alkoi työttömyydestä, talousvaikeuksista, yksinäisyydestä ja eristäytymisestä. Kun kukaan ei enää käynyt kylässä kuin ehkä kerran vuodessa, aloin erakoitua ja keskittyä vain omiin harrastuksiini, joita sitten riittää. Samoihin aikoihin äitini kuoli eikä minulla ole enää ketään läheisiä sukulaisia.
Välillä saan siivouspuuskia, mutta into loppuu kesken ja seurauksena on vaan uusia uudelleen järjestettyjä tavarapinoja lattialla. Siivoan ja imuroin kuitenkin kaiken keskellä.
Joten, jos ketään ei kiinnosta mitä minulle muuten kuuluu, niin ei kyllä kuulu sitten asuntonin järjestyskään.
- Mike Litoris
Kiinteistölle hankittu siivousmääräys tämän kuun lopulle, katsotaan nyt tuleeko tästäkään mitään.
Tunnistajat tunnistaa :3 - Mike Litoris
Hei, Mike tässä taas. Kävi nyt niin että herra palotarkastaja ei voi tulla piipahtamaan täällä, jostakin syystä. Kuulemma jonkun muun viranomaisen on käskettävä se käymään ..
Tuo sekopää (viittaan nyt äitiini) jatkaa hamstrailuaan edelleen. Ette voi arvata miten vakava tilanne on nyt. Olohuoneen (~20 neliöä) pinta-alasta ehkä 10% on vielä lattia näkyvissä, loput peittää 2 metriä korkea kasa lehtiä, vaatteita ja muuta ties mitä tavaraa.
Itse syyllisen kanssa kommunikointi ei onnistu. Jos koitamme tulla ystävälliseltä kantilta "Eikö sinun kannattaisi vähän harkita tuota touhuasi" tai "Siivoa tämä läävä nyt oikeesti" niin tulos no sama; parhaimmillaan ollaan saatu hänet lupaamaan että talo siivotaan johonkin päivämäärään mennessä (Seuraava päivämäärä on tammikuun 1. päivä!), mutta tähän mennessä (noin 10 eri päivämäärää sovittu aikarajaksi) kertaakaan ei ole päästy edes lähelle. Olemme tarjonneet siivousapua mutta äitini vain sanoo että emme tietäisi mitä heittää pois ja kumminkin heittäisimme jotakin tärkeää pois siinä samalla.
Noniin, oisko kellään ehotuksia siihen että mitä helvettiä teen? Tuntuu että järkeni katoaa lopullisesti!
Muiluttaisin hänet kiinaan jos se olisi laillista mutta ei taida olla.- kuiskutus
Minä tunnen useita himohamstraajia, tosi pahoja sellaisia. Yksi naispuolinen ihminen kerää kaikkea, lähinnä roskia. Tonkii roskiksia vie niistä ihan roskia, lähinnä tuttujen ihmisten. Vuosi kausiin hänellä ei ole ollut oikeutta enää tileihinsä kun osteli tilpehööri kaupat tyhjiksi. Nyt asioita hoitaa eräs sukulainen. Edelleen käy varailemassa käsitöitä ja kaikkea "ihanaa". Koti haisee pahalle, ei siivoa itse koskaan, ei laita itse mitään roskiin, säästää ihan käyetyt korvavanutupot yms... Kaikkea pitää taltioda eli kaikesta pitää ottaa valokuvia roskista ymms... päivän aikana saattaa ottaa 1000 valokuvaa. Harvoin otaa valokuvia ihmisistä, ja jos ottaa niin salaa. Nauhoittaa keskusteluja. Laittaa papereihin muistiin panoja, kelloaikoja yms... Kylässä nappailee papereita roskakoreista, laittioilta, mitä luulee että on oikeus ottaa. Tämä henkilö on tosi vaikea tapaus. Hänen talo on siivottu väkipakolla 2-3 kertaa lattiasta kattoon elämänsä aikana ja aina saa ihan hetkessä talon täyteen tavaraa. Kokoajan hänen taloaan pitää sukulainen jonkinlaisessa järjestyksessä, mutta hänen ehdoillaan.
Toinen tapaus jäljittelee enimmäistä, mutta eroaa siinä, että pitää itsestään ulkoisesti huolta ja ihmiset eivät uskoisi miltä hänen kotinsa näyttää. Tämä tapaus ei pengo toisten roskiksia, mutta ostelee kait sitte niin paljonkaikkea ja mitään ei heitä pois niin tavaraa kertyy niin, että kaikki huoneet täynnä. Tämä henkilö myös taltioi, ottaa kuvia ja nauhoittelee tv ohjelmia. Tämänkin henkilön koti on pakko siivottu joskus ja siitä tuli sellainen sota, että enää kukaan ei ole uskaltanut tehdä sitä. Nyt on ollut kiva katsoa himo hamstraajia ja huomata, että muitakin löytyy. Olen pitänyt heitä todella harvinaisina tapauksina. Miten nämä ihmiset saataisiin kuriin, niin moni ihminen ympärillä kärsii. - make vaan
kuiskutus kirjoitti:
Minä tunnen useita himohamstraajia, tosi pahoja sellaisia. Yksi naispuolinen ihminen kerää kaikkea, lähinnä roskia. Tonkii roskiksia vie niistä ihan roskia, lähinnä tuttujen ihmisten. Vuosi kausiin hänellä ei ole ollut oikeutta enää tileihinsä kun osteli tilpehööri kaupat tyhjiksi. Nyt asioita hoitaa eräs sukulainen. Edelleen käy varailemassa käsitöitä ja kaikkea "ihanaa". Koti haisee pahalle, ei siivoa itse koskaan, ei laita itse mitään roskiin, säästää ihan käyetyt korvavanutupot yms... Kaikkea pitää taltioda eli kaikesta pitää ottaa valokuvia roskista ymms... päivän aikana saattaa ottaa 1000 valokuvaa. Harvoin otaa valokuvia ihmisistä, ja jos ottaa niin salaa. Nauhoittaa keskusteluja. Laittaa papereihin muistiin panoja, kelloaikoja yms... Kylässä nappailee papereita roskakoreista, laittioilta, mitä luulee että on oikeus ottaa. Tämä henkilö on tosi vaikea tapaus. Hänen talo on siivottu väkipakolla 2-3 kertaa lattiasta kattoon elämänsä aikana ja aina saa ihan hetkessä talon täyteen tavaraa. Kokoajan hänen taloaan pitää sukulainen jonkinlaisessa järjestyksessä, mutta hänen ehdoillaan.
Toinen tapaus jäljittelee enimmäistä, mutta eroaa siinä, että pitää itsestään ulkoisesti huolta ja ihmiset eivät uskoisi miltä hänen kotinsa näyttää. Tämä tapaus ei pengo toisten roskiksia, mutta ostelee kait sitte niin paljonkaikkea ja mitään ei heitä pois niin tavaraa kertyy niin, että kaikki huoneet täynnä. Tämä henkilö myös taltioi, ottaa kuvia ja nauhoittelee tv ohjelmia. Tämänkin henkilön koti on pakko siivottu joskus ja siitä tuli sellainen sota, että enää kukaan ei ole uskaltanut tehdä sitä. Nyt on ollut kiva katsoa himo hamstraajia ja huomata, että muitakin löytyy. Olen pitänyt heitä todella harvinaisina tapauksina. Miten nämä ihmiset saataisiin kuriin, niin moni ihminen ympärillä kärsii.Sisarusparvessani on yksi joka keräilee kaikenlaista roinaa kirppareilta, särkynyttä -jota aikoo korjata, kaikenlaista esinettä ja taidetta huutonetistä -kun sai niin 'halvalla' vaikka itse en ostaisi kun 1 kpl-hinta jo ylittää sen rajan mitä voisin kuukaudessa käyttää vaikka ruokiini, mattoja, hyllyjä, pikkuesineitä mitä vaan kaupasta -vaikkei tarvitse niitä mielestäni mihinkään. Ok, osaa varmaan tarvii ja hänellä on tosi kivaa kamaa paljon, mutta ne kivatkin lojuvat senttien pölykerrosten sisällä läjässä (isoissa läjissä) huoneistossa, eikä kulkutilaa ole kuin niitä kapeita uria joka paikkaan. Me muut ei enää jakseta! Mä en haluu enää käydä siellä juurikaan, kerran vuodessa riittää, samoin muut sisarukset. Ei se varmaan itekään tykkää mut kun ei mahda kait mitään itelleen, joo ja apua varmaan kaipais ja on ehotettu vai mitä mut ei... Mua on helpottanu -unohtaminen- vaik tiiän et sekään ei oo oikein mut kun mul ei oo voimia siihen eikä mikään oo auttanu niin luovutin jo aikaa sitten.
- out of ideas
make vaan kirjoitti:
Sisarusparvessani on yksi joka keräilee kaikenlaista roinaa kirppareilta, särkynyttä -jota aikoo korjata, kaikenlaista esinettä ja taidetta huutonetistä -kun sai niin 'halvalla' vaikka itse en ostaisi kun 1 kpl-hinta jo ylittää sen rajan mitä voisin kuukaudessa käyttää vaikka ruokiini, mattoja, hyllyjä, pikkuesineitä mitä vaan kaupasta -vaikkei tarvitse niitä mielestäni mihinkään. Ok, osaa varmaan tarvii ja hänellä on tosi kivaa kamaa paljon, mutta ne kivatkin lojuvat senttien pölykerrosten sisällä läjässä (isoissa läjissä) huoneistossa, eikä kulkutilaa ole kuin niitä kapeita uria joka paikkaan. Me muut ei enää jakseta! Mä en haluu enää käydä siellä juurikaan, kerran vuodessa riittää, samoin muut sisarukset. Ei se varmaan itekään tykkää mut kun ei mahda kait mitään itelleen, joo ja apua varmaan kaipais ja on ehotettu vai mitä mut ei... Mua on helpottanu -unohtaminen- vaik tiiän et sekään ei oo oikein mut kun mul ei oo voimia siihen eikä mikään oo auttanu niin luovutin jo aikaa sitten.
Aloitin juuri uuden viestiketjun asiasta keräily ja hamstraaminen mutta olisi pitänyt lukea ensin vastauksia. Helpottavaa on se, että nyt tiedän etten ole yksin asian kanssa. Välillä todella masentuu, kun näkee vanhempien talon ja miten he elävät. Vaikka en itse ole maailman siistein ihminen, imurointi jää välillä, osaan myös siivota ja en keräile tavaroita kuten lehtiä, vaatteita jne. Ehkä se johtuu juuri äitini keräilyinnosta.
Joku ehdotti, että siitä vaan huone kerrallaan peräkärryyn kamaa. Veljeni on tätä tekniikkaa kokeillut ja siitä tulee vain itku ja huuto. Lehtipinoja ei saa viedä pois, ennen kuin ne on tarkastettu ja niiden välissä voi olla tärkeitä papereita! Varmasti äitini pakkomielteinen keräily johtuu myös osittain siitä, että suvussa on ollut ihmisiä, jotka ovat surutta heitelleet hänen tavaroitaan pois ja toisaalta kuten jo sanoin, äitini on myös elänyt pula-ajan. Kaikki kuitenkin karkasai käsistä kun hänen oma äitinsä ensin kuoli ja tämän jälkeen muita sukulaisia. ensin kannettiin kaikki roina koulinpesistä meille ja sen jälkeen tavara on vain lisääntynyt ja lisääntynyt. Siivosin hiljattain vanhassa huoneessani omia tavaroita ja heitin pois vanhoja tavaroita mutta kun tulin seuraavan kerran käymään, samat tavarat, mitkä olin heittänyt pois löytyikin. Äitini oli ottanut ne pois roskista!
Varmasti siis joku ymmärtää tilanteen vakavuuden ja että myöskään omaa äitiä ei niin vain voi vahingoittaa, että kärrää tavarat kokonaan pois. Siitähän voisi seurata vaikka mitä, vaikuttaisi pahemman kerran hänen psyykkeeseensä ja loukkaantuisi omalle tyttärelle. Olen siksi täysin neuvoton, en keksi enää yhtään keinoa miten talon saisi kokonaan siivottua jne. Nykyään kun puhun asiasta, myös isäni on jo vastaan. Hän on kyllästynyt kuulemaan valitteluani ja ilmeisesti tottunut elämään asian kanssa.
Keräilypakkomielteessä pahinta on se, että vanhempien koti pitäisi olla paikka, missä voin rentoutua, muistella lapsuutta ja tuntea olonsa kotoisaksi. Osittain se sitä onkin (roinaan tottuu vierailun aikana, kun sulkee silmänsä ympäristöltä) mutta unelmana on nähdä lapsuuteni koti kauniina, puhtaana ja siistinä kuten se joskus kauan aikaa sitten oli. - Melartin
out of ideas kirjoitti:
Aloitin juuri uuden viestiketjun asiasta keräily ja hamstraaminen mutta olisi pitänyt lukea ensin vastauksia. Helpottavaa on se, että nyt tiedän etten ole yksin asian kanssa. Välillä todella masentuu, kun näkee vanhempien talon ja miten he elävät. Vaikka en itse ole maailman siistein ihminen, imurointi jää välillä, osaan myös siivota ja en keräile tavaroita kuten lehtiä, vaatteita jne. Ehkä se johtuu juuri äitini keräilyinnosta.
Joku ehdotti, että siitä vaan huone kerrallaan peräkärryyn kamaa. Veljeni on tätä tekniikkaa kokeillut ja siitä tulee vain itku ja huuto. Lehtipinoja ei saa viedä pois, ennen kuin ne on tarkastettu ja niiden välissä voi olla tärkeitä papereita! Varmasti äitini pakkomielteinen keräily johtuu myös osittain siitä, että suvussa on ollut ihmisiä, jotka ovat surutta heitelleet hänen tavaroitaan pois ja toisaalta kuten jo sanoin, äitini on myös elänyt pula-ajan. Kaikki kuitenkin karkasai käsistä kun hänen oma äitinsä ensin kuoli ja tämän jälkeen muita sukulaisia. ensin kannettiin kaikki roina koulinpesistä meille ja sen jälkeen tavara on vain lisääntynyt ja lisääntynyt. Siivosin hiljattain vanhassa huoneessani omia tavaroita ja heitin pois vanhoja tavaroita mutta kun tulin seuraavan kerran käymään, samat tavarat, mitkä olin heittänyt pois löytyikin. Äitini oli ottanut ne pois roskista!
Varmasti siis joku ymmärtää tilanteen vakavuuden ja että myöskään omaa äitiä ei niin vain voi vahingoittaa, että kärrää tavarat kokonaan pois. Siitähän voisi seurata vaikka mitä, vaikuttaisi pahemman kerran hänen psyykkeeseensä ja loukkaantuisi omalle tyttärelle. Olen siksi täysin neuvoton, en keksi enää yhtään keinoa miten talon saisi kokonaan siivottua jne. Nykyään kun puhun asiasta, myös isäni on jo vastaan. Hän on kyllästynyt kuulemaan valitteluani ja ilmeisesti tottunut elämään asian kanssa.
Keräilypakkomielteessä pahinta on se, että vanhempien koti pitäisi olla paikka, missä voin rentoutua, muistella lapsuutta ja tuntea olonsa kotoisaksi. Osittain se sitä onkin (roinaan tottuu vierailun aikana, kun sulkee silmänsä ympäristöltä) mutta unelmana on nähdä lapsuuteni koti kauniina, puhtaana ja siistinä kuten se joskus kauan aikaa sitten oli....itsekin oon monta jaksoo kattonu ja todennu että en onneksi ole hamstraaja, yhä enenevässä määrin ehkä toisin päin. Heittäisin tavaraa herkemmin menemään kuin mieheni. Heitin juuri läjän papereita menemään, ei varmaan olis tarvinu, mm. vero- ja pankkijuttuja, mutta ittee vaan ärsyttää paperin määrä huushollissa. Nappasin oleellisimmista kuvat, jos tarttee joku juttu tarkistaa. Pälkähti mieleen, että mitä jos ne lehdet kuvais, siis ne joita hamsterit kerää koteihinsa eikä voi heittää pois kun niissä voi olla joku tärkee juttu...Digikameralla sais kivasti 'tiivistettyä' noi lehtikasat, voisko auttaa myös tavaroiden kanssa, olisko helpompi luopua kun ne ei ois 'kokonaan' heitetty roskiin?
- Hamstraaja
out of ideas kirjoitti:
Aloitin juuri uuden viestiketjun asiasta keräily ja hamstraaminen mutta olisi pitänyt lukea ensin vastauksia. Helpottavaa on se, että nyt tiedän etten ole yksin asian kanssa. Välillä todella masentuu, kun näkee vanhempien talon ja miten he elävät. Vaikka en itse ole maailman siistein ihminen, imurointi jää välillä, osaan myös siivota ja en keräile tavaroita kuten lehtiä, vaatteita jne. Ehkä se johtuu juuri äitini keräilyinnosta.
Joku ehdotti, että siitä vaan huone kerrallaan peräkärryyn kamaa. Veljeni on tätä tekniikkaa kokeillut ja siitä tulee vain itku ja huuto. Lehtipinoja ei saa viedä pois, ennen kuin ne on tarkastettu ja niiden välissä voi olla tärkeitä papereita! Varmasti äitini pakkomielteinen keräily johtuu myös osittain siitä, että suvussa on ollut ihmisiä, jotka ovat surutta heitelleet hänen tavaroitaan pois ja toisaalta kuten jo sanoin, äitini on myös elänyt pula-ajan. Kaikki kuitenkin karkasai käsistä kun hänen oma äitinsä ensin kuoli ja tämän jälkeen muita sukulaisia. ensin kannettiin kaikki roina koulinpesistä meille ja sen jälkeen tavara on vain lisääntynyt ja lisääntynyt. Siivosin hiljattain vanhassa huoneessani omia tavaroita ja heitin pois vanhoja tavaroita mutta kun tulin seuraavan kerran käymään, samat tavarat, mitkä olin heittänyt pois löytyikin. Äitini oli ottanut ne pois roskista!
Varmasti siis joku ymmärtää tilanteen vakavuuden ja että myöskään omaa äitiä ei niin vain voi vahingoittaa, että kärrää tavarat kokonaan pois. Siitähän voisi seurata vaikka mitä, vaikuttaisi pahemman kerran hänen psyykkeeseensä ja loukkaantuisi omalle tyttärelle. Olen siksi täysin neuvoton, en keksi enää yhtään keinoa miten talon saisi kokonaan siivottua jne. Nykyään kun puhun asiasta, myös isäni on jo vastaan. Hän on kyllästynyt kuulemaan valitteluani ja ilmeisesti tottunut elämään asian kanssa.
Keräilypakkomielteessä pahinta on se, että vanhempien koti pitäisi olla paikka, missä voin rentoutua, muistella lapsuutta ja tuntea olonsa kotoisaksi. Osittain se sitä onkin (roinaan tottuu vierailun aikana, kun sulkee silmänsä ympäristöltä) mutta unelmana on nähdä lapsuuteni koti kauniina, puhtaana ja siistinä kuten se joskus kauan aikaa sitten oli."Keräilypakkomielteessä pahinta on se, että vanhempien koti pitäisi olla paikka, missä voin rentoutua, muistella lapsuutta ja tuntea olonsa kotoisaksi. "
Et voi olla tosissasi! Sinunko mukavuudenhalusi tai sen puute äitisi hamstraamisessa onkin se suurin ongelma. Ei ihme jos äiti kerää vanhoja tavaroita ympärilleen, kun lapsetkin ovat itsekkäästi kiinnostuneita vain omasta mukavuudestaan. Herätkää!
- Aputiina
Kuulostaa pahalta, kun ajattelee että talo on asumiseen kelvoton. Äidiltäsi puutuu sairaudentunto, eikä hän myönnä tekevänsä mitään väärin. Amerikassa näytetyt "hoidot" on perheelle rasittavia, eikä taloa aina edes saada tyhjäksi siivoamalla.
Suomessa toivoisin, että potilas-hamstraaaja voitaisiin ottaa "pakkohoitoon" suljettuun laitokseen, sillä perustein että talo on asumiseen kelvoton. Jotta päätöksen pakkohoidosta saisi aikaiseksi, tarvitsee pyytää apuun; kunnan terveysviranomaisia, sosiaali-ihmisiä sekä psykiatri, jotka tekis yhteistyötä. Sillä aikaa kun äitisi olisi sairaalassa, talo siivottaisiin tyhjäksi. Tämä operaatio vaatisi isältäsi ja sinulta päättäväisyyttä toimia asian hyväksi. Näin ehdotan teidän kaikkien parhaaksi.
Onko muilla kokemuksia, miten saada koti asuttavaksi ja kuntoon ? - Mike Litoris
Kotonamme kävi muutamia kunnan työntekijöitä ja palotarkastajalta saatiin määräys siivota talo. Näin ollaankin tehty ja tilanne alkaa näyttämään jo paljon paremmalta.
Pakkohoito- ja siivous on todellakin järkevin vaihtoehto hoitaa hamstraus.
Mike Litoris kuittaa. - !
Mike, hieno kuulla, että tilanne helpottaa!
- 16 vee pojka
et ole ainoa isäni ei anna viedä lehtiä keräykseen ja koko talo on sen vuoksi ihan sotkuinen en kehtaa edes kutsua kavereita kylään kun tää on noloo MITÄ VOISIN TEHDÄ
- huonot geenit mulla
Olisi mukava kuulla mitä tälle tapaukselle on käynyt. Äidilläni on aika pitkälti sama ongelma. 200 neliön talo mukavalla asuinalueella ja kohta talo on asuinkelvottomassa kunnossa, jos mitään ei tapahdu. Perheessämme ei ole koskaan ollut mitenkään "yli siistiä", mutta ei ollut sekaistakaan, kun itse olin lapsi. Nyt tilanne on ollut aika paha jotain 5-7 vuotta. Makuuhuoneessaan äiti ei ole nukkunut ainakaan kolmeen neljään vuoteen. Hän nukkuu olohuoneessa, sillä makuuhuoneeseen ei mahdu. Se on aivan täynnä koriste-esineitä, vaatteita, mappeja ja papereita... Autotalli ja varasto ovat lattiasta kattoon täynnä tavaraa, vanhoja lasten vaatteita, työkaluja, huonekaluja, puutarhavälineitä jne. Saunassa ei ole käyty varmaan kymmeneen vuoteen, sillä se on täynnä lehtiä ja vanhoja vaatteita. Molemmista kylpyhuoneista on lavuaarit halki, olleet ainakin sen 5 vuotta... Ne on teipattu kasaan :D Muutenkin kylppärit aivan järkyttävässä kunnossa... Keittiön kaikki tasot täynnä roinaa ja lehtiä. Hamstraus ulottuu ruokaan asti, ostavat ihan järkyttäviä määriä ruokaa, mm. leipää saattaa kolmen hengen talossa olla 10 kappaletta... Sitten ne ruuat vanhettuvat ja jäävät nurkkiin lojumaan, kunnes joku korjaa pois. Jääkaappejakin on kaksi, mutta syötävää tavaraa siellä ei kyllä olisi kuin yhden kaapin verran. Piha repsottaa. Ennen 1000 neliön puutarha oli viihtyisä ja kaunis, nyt se muistuttaa lähinnä viidakkoa. Asiaa pahentaa vielä se, että hamstraajan viasta kärsivä sisareni ja hänen tyttärensä asuvat saman katon alla. Olemme sisarentyttäreni kanssa ottaneet nyt kesän tavoitteeksi raivata koko talon, vaikka meidän äitimme sitä vastustaisivatkin. Siskoni on jonkin verran avun haluinen, mutta äitini ei. Itkuksi meni viime viikollakin, kun käänsimme etupihan kukkapenkkiä nurin. Tuhoamme kuulema hänen lempikukkasensa, kun emme ymmärrä kasveista mitään.... Äitini on itse sen verran huonossa kunnossa, (painaa ainakin 100 kiloa ja on verenpainetautia, astmaa jne...) että ei edes pystyisi osallistumaan raivaukseen. Hänellä menee tunti yhden lehtipinon käymiseen, sillä "välissä voi olla jotain tärkeää" ja tiskipöydän jokapäiväiseen raivaamiseen menee häneltä joka päivä ainakin 2 tuntia ja seuraavana päivänä se on samanlainen. Tiskipöydän kunto taas johtuu siskoni pakkomielteestä ottaa joka kerta uusi kuppi ja lautanen, kun syö/juo jotain tai jos haarukka putoaa lattialle niin sitä ei voi vain viruttaa vaan pitää laittaa se tiskiin. Sama juttu hänellä pyykkien kanssa, yhden päivän päällä ja heti pyykkiin->aina aivan järkyttävä pyykkivuori. Kaapit on täynnä ikivanhoja vaatteita, joita kukaan ei käytä ja käytettävät vaatteet roikkuvat henkarissa ovenkahvoissa... Ainoa siisti paikka koko kämpässä on sisaren tyttäreni huone ja olohuone, johon aina yllätysvieraat voidaan päästää ja joskus se olkkarikin on aika hurjan näköinen. Mieheni on koko seurustelumme aikana käynyt tässä rakkaassa lapsuudenkodissani kerran! Eniten tilanteessa harmittaa se, että superreipas sisarentytär, joka on minulle kuin pikkusisko, kärsii tilanteesta eniten. Kun hän tulee vähän vanhemmaksi, niin minusta olisi erittäin tärkeää, että hän saisi kutsua kavereita kylään kotiin. Toistaiseksi aloittamamme raivaus on alkanut suhteellisen hyvin. En oikein uskalla ottaa mihinkään viranomaisiinkaan yhteyttä, sillä pelkään, että he katsoisivat talon asuinkelvottomaksi lapselle ja tyttö joutuisi lastensuojelun kanssa tekemisiin. Tämä 12-vuotias ja minä olemme saaneet yllättävän paljon aikaan muutamassa illassa. Toivon todella, että projektimme onnistuu. Jos äitini alkaa takkuilla niin aijon uhata, että pidän välivuoden koulusta raivatakseni lapsuudenkotini kuntoon. Tämä talo, minun kotini, edesmenneen isäni meille rakentama koti, koko paikka ja paikkakunta on minulle todella tärkeä ja vaikka asunkin nyt opintojeni perässä muualla, aijon ostaa koko roskan äidiltäni heti, kun valmistun. Viimeistään silloin saan heittää pois kaiken minkä haluan. Minua pelottaa myös se, tuleeko minusta vanhana samanlainen, sillä sekä isäni että äitini ovat molemmat.
- Mike Litoris
Langan alkuperäinen postaaja tässä terve. Tilanne on huomattavasti paljon parempi kuin aikaisemmin, vaikkei ihan himosiistiä ole vieläkään.
Mm. palomestarilta kannattaa apua pyytää, sillä valtava tavaranpaljous on aina turvariski, sillä tulen syttyessä on piru hyvin nopeasti irti jos koko lattian leveydeltä on vaikkapa sanomalehtiä maassa. Meillä tilanne oli huomattavasti paljon tätä pahempi, kuten aikaisemmista postauksistani voitte lukea, mutta onneksi tuli otettua härkää sarvista ja hoidettua asia päiväjärjestyksestä.
Itse hamstraaja toimitettiin mielentilatutkimuksiin ja asioiden syihin perehdyttiin tarkemmin. Tällaisen hamstrausilmiön takana on usein jonkinlainen lapsuudentrauma joka usein liittyy tavaroiden poisheittämiseen.
Rauhaa ja rakkautta kaikille - N.N.
Kiitos viesteistäsi Mike Litoris.
Näille hamstraajille, jotka viesteissään antavat ymmärtää, että muiden ihmisten käytös on ajanut heidän hamstraamisen tielle, haluaisin sanoa vain yhden asian: Miettikää, miltä tuntuu pienestä lapsesta - tai isommasta nuorestakin - huomata, että hänen vanhemmalleen tavarat merkitsevät enemmän kuin hän itse. Millaisen pohjan tämä antaa lapsen tulevaisuudelle ja hänen itsetunnolleen?
Hamstraajille tavarat todellakin merkitsevät enemmän kuin ihmiset. Heillä on syystä tai toisesta niin huono itsetunto, etteivät he kykene elämään muutoin kuin hamstaamiensa tavaroidensa kautta.
Tänä päivänä en ole vanhempieni kanssa missään tekemisissä. Hamstraus oli vain oire monista muista psyykkisistä ongelmista, joita vanhemmillani oli ja on. Oli ylipainoa, jatkuvaa riitelyä, väkivaltaa, päihdeongelmia, univaikeuksia, vaikka mitä. Voin rehellisesti sanoa, ettei minulla ole yhtään hyvää muistoa äidistäni. Kauhulla odotan sitä päivää, kun vanhempani ovat kuolleet ja joudun sisarusteni kanssa käymään läpi sen tavaramäärän, mikä kotitalossamme on. Todennäköisesti ainoa ratkaisu on kantaa kaikki roina pihalle ja polttaa kokko. Ehkä helpommalla pääsisimme polttamalla koko talon tavaroineen päivineen.
Olen vihdoin aloittanut oman kamppailuni itsetuntoni parantamiseksi. Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että heikko itsetuntoni on mitä suurimmassa määrin vanhempieni syytä. Mutta vasta näin kolmenkympin kynnyksellä olen vihdoin hyväksynyt sen, että lapsuuttani en voi muuttaa, mutta tulevaisuuteni voin. Ensi askel paranemisessani oli se, että ymmärsin vihdoin katkaista välini vanhempiini. Heidän taholtaan vainoaminen on jatkunut senkin jälkeen, kun ilmoitin, etten halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Tällä hetkellä harkitsen vakavasti lähestymiskiellon hankkimista, koska tuntuu, ettei tästä tilanteesta ole enää muuta ulospääsyä - paitsi että joko minä tai vanhempani kuolevat.
Kaiken tämän jälkeen olen ymmärtänyt, että minun olisi pitänyt olla nuorena rohkeampi. Ymmärtää hakea apua ulkopuolelta, koska sitä olisi todellakin tarvittu. Hienoa, että Mike Litoris uskalsit näin tehdä. Tietämättäsi pelastit paitsi vanhempisi tulevaisuuden, luultavasti myös omasi. - huonot geenit mulla
Kiva kuulla, että joku on päässyt eroon tästä ongelmasta. Tuon melkein vuosi sitten poustaaman kirjoitukseni jälkeen on ollut välillä parempia ja välillä huonompia hetkiä. Jouluna olkkari, keittiö, vessa, tytön huone ja ruokailuhuone/takkahuone olivat sen verran siistissä kunnossa, että vietimme jopa joulua mieheni kanssa lapsuudenkodissani. Edelleen siskoni ja äitini huoneet sekä toinen kylpyhuone olivat räjähtäneessä kunnossa.
Raivasin silloin viime kesänä äitini huonetta sen verran, että hänen vanhat työpaperinsa, joita hän pitää pirkkakasseissa ja pahvilaatikoissa, olivat huoneen reunoilla ja sänky tyhjänä. Nyt hän onkin sitten melkein vuoden taas nukkunut siellä omassa sängyssä, eikä enää olohuoneen sohvalla. Koko huonetta hän ei kuitenkaan koko tämän vuoden aikana ole saanut siivottua... Olen arvioinut, että jos hän oikein päättäisi sen koppinsa siivota, hänellä menisi siihen maksimissaan 2 päivää.
Nyt ongelmaksi on tullut se, että tytöstä on tullut murkku ja hänen huoneensa on ollut aika-ajoin hävityksen kauhu. Viime viikolla lähdin lapsuudenkodistani itkien kotiin, kun olin juuri edellisenä viikonloppuna siivonnut tytön huoneen ja hän oli levittänyt vaatekaappinsa sisällön pitkin omaa huonettaan, eteistä, keittiötä ja olohuonetta. Toisen kylpyhuoneen siivosin myös jokin aika sitten, samoin saunan. Ne ovat pysyneet suht kuosissa, samoin takkahuone/ruokailuhuone. Keittiö ei kuitenkaan useista yrityksistäni huolimatta muutu miksikään. Kuiva-ainekaappeja olen muutamaan otteeseen siivonnut, heitellyt vanhentuneita ruokia pois ja päivitellyt ja äitini sai nyt toisen jääkaapin vihdoin ja viimein siivottua, mutta keittiön pöydästä puolet on edelleen lääkepurkkien, papereiden ja lehtien peitossa, samoin kaikki tasot. Olohuone on myös yleinen pyykkikori, jossa lojuu puhtaita ja likaisia vaatteita sikin sokin muun rojun keskellä. Samoin siskon ja äidin makuuhuoneet ovat olleet ihan yhtä kamalassa kunnossa kuin aikaisemminkin...
Mutta taistelu jatkuu! Kesälomalla aijon siivota varaston (autotallin sain jo syksyllä siivottua ja se on pysynyt ihan ok) ja maalata tytön huoneen seinät sekä taistella edelleen yleistä epäjärjestystä vastaan! Onneksi mimulla on 5 viikon kesäloma, niin saan paljon aikaan. - Auttakaa-epätoivoista
Nostan Ikivanhan ketjun, Löytyykö täältä muita joiden äiti/isä hamstraaja? Vertaistukea kaipaisin ja kokemusten vaihtoa, vaikka sähköpostilla tms. Tuntuu niin väärältä, kun on joutunut koko elämänsä kärsimään vanhempiensa takia. Terveys, talous ja mielenterveys retuperällä ja millään muulla ei ole hänelle ole väliä, kuin arvottomalla romulla ja paskalla! Olen niin vihainen, pettynyt ja lyöty. Löytyykö muita? iällä, sukupuolella tms ei ole väliä, kun olisi edes joku joka voisi ymmärtää mitä on kasvaa hamstraaja perheessa.
- Anonyymi
Juuri ketään tämä aihe ei näytä kiinnostavan, vaikka ongelma on paisunut valtavaksi. Ovatkohan ne, joita asia vaivaa ja huolettaa, jo poistuneet keskuudestamme antaakseen tilaa tavaralle? Hamstraajien suuri romanssi rojun kanssa ainakin kukoistaa!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367639Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361893Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251870- 911613
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791535Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p104978- 49910
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28810Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik4769- 32764