Kirjoittelin tänne eräästä asiasta, minkä olen kokenut ja heti sain super uskovat kimppuuni. Helvetti sitä ja Saatana tätä.
Oikeesti, En minä jaksa uskoa koko satuun monastakaan syystä. Eniten kuitenkin ärsyttää kristittyjen (uskovien)itsekkyys. Se, että he näkevät itsensä ekana jonossa kun taivaaseen mennään.
Miten he ovat paikkansa ansainneet? Ylistämällä Herraa ihmisille, jotka jo tietää, osaa lukea ja löytävät kyllä tarvitseman tiedon jo tahtovat. Jos uskova haluaa levittää Herran ilosanomaa, niin myy sitten talonsa ja omaisuutensa ja painuu maahan, missä muu uskonto hallitsee, ihmiset ovat kulttuuriinsa sokeutuneet ja suurin osa luku-ja kirjoitustaidottomia. He sitä tietoa tarvitsee, koska he eivät sitä ilman teitä saa.
Typerää se teiltä on, jos ihmettelette täällä hyvinvointi valtiossa, jossa Raamattu kuuluu valtauskontoon, että voi voi, kun ne muut rodut joutuu helvettiin, kun eivät Jeesusta tunne.
Hävetkää, että toimettomina (tai turhan suusoiton) kuvittelette, että olette muita parempia.
Jos te oikeasti olette oikeassa, menkää sinne, missä teitä eniten tarvitaan. Koska Jeesus tai Jumala ei viitsi.
Oikeesti, En minä jaksa uskoa koko satuun monastakaan syystä. Eniten kuitenkin ärsyttää kristittyjen (uskovien)itsekkyys. Se, että he näkevät itsensä ekana jonossa kun taivaaseen mennään.
Miten he ovat paikkansa ansainneet? Ylistämällä Herraa ihmisille, jotka jo tietää, osaa lukea ja löytävät kyllä tarvitseman tiedon jo tahtovat. Jos uskova haluaa levittää Herran ilosanomaa, niin myy sitten talonsa ja omaisuutensa ja painuu maahan, missä muu uskonto hallitsee, ihmiset ovat kulttuuriinsa sokeutuneet ja suurin osa luku-ja kirjoitustaidottomia. He sitä tietoa tarvitsee, koska he eivät sitä ilman teitä saa.
Typerää se teiltä on, jos ihmettelette täällä hyvinvointi valtiossa, jossa Raamattu kuuluu valtauskontoon, että voi voi, kun ne muut rodut joutuu helvettiin, kun eivät Jeesusta tunne.
Hävetkää, että toimettomina (tai turhan suusoiton) kuvittelette, että olette muita parempia.
Jos te oikeasti olette oikeassa, menkää sinne, missä teitä eniten tarvitaan. Koska Jeesus tai Jumala ei viitsi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ymmärtämään rakastavan Jumalan tahdon, on syntynyt hätä lähimmäisestä, hänen sielusta, että suunta muuttuisi. Sillä kerran on kuoleminen ja sitten tulee tuomio.
Kiva, että kerroit minulle. Tämä auttaa taas kummasti niitäkin ihmisiä, joille Kristinuskon Jumala on täysin vieras käsite.
Erään virren sanoissa mainitaan Jumalan sydän. Ihmiset ovat muokanneet J:n kaltaisekseen. J:n mielen voi pahoittaa jne.
Olipahan taas ennakkoluuloinen pläjäys!
Mistä/missä/kuinka uskovat näkevät itsensä ekana taivaanjonossa? Kummallinen syytös, jos kertoo miten Jeesus asiasta kertoo Raamatussa, niin jotkut suuttuvat ja pitävät sitä ylpeytenä. Ei mee miun kaaliin. Miten paikka taivasjonoon "ansaitaan"? No sitä ei ansaita omilla ansioilla vaan se on täydellistä lahjaa, johon jokaista kutsutaan. Valitettavasti se ei kaikille kelpaa vaan halutaan "minä itte-minä tiedän-osaan lukea" tyylillä jonon ohi väkisten. ;)
Kyllä joka maassa evankeliumi pitää levittää jokaiselle sukupolvelle, niin kristillinen maa kuin Suomikin on, ei täällä ihmiset itsestään uskoon tule. Ja lähetystyöhän nyt on kuulunut ihan alusta saakka kristittyjen ohjelmaan. Tiesitkös sitä? Ainakaan kirjoituksesi perusteella ei tieto lähetystyöstä taida hipaista elinpiiriäsi.
Thtsot, häpiämään käsket ja vielä vääristyneen luulosi perusteella. Mitäs semmonen pelitys on? Kukaan aidosti uudestisyntynyt tuskin luulee olevansa muita parempi. Se että muut kuvittelevat ja väristelevät kaikenlaista kristittyjen kirjoitusten perusteella, se nyt vaan on sitä vanhan aadamin ansiokasta esittelyä..
Helppoahan se tämä elämä olisi,
jos pelkkä tieto riittäisi kaikkeen.
Vaan kun meiltä kysytään,
uskommeko
ja toimimmeko uskomme mukaisesti....
elämän pitäisi olla vaikeaa?
Kyllä se vaan on niin, että mitä vähemmän tietoa, sen enemmän uskoo (mitä tahansa puppua myös). Ja päinvastoin; kun tietoisuus kasvaa, sen vähemmän tarvitsee tilaa 'uskomiselle '.
Tietoisuuden kasvu on 'valaistumista', tietämistä joka ei tule pelkästään kirjojen lukemisesta tai 'sanan kuulemisesta', vaan sen pohjimmainen syy on SISÄISEN TIETÄMISEN AVAUTUMINEN. Se ei tule lahjana kenellekään, vaan jokaisen on suoritettava oma 'tiensä' sen löytämiseksi. Siihen prosessiin viittaa mm. Jeesuksen vertaus palvelijasta, joka piilottaa 'aarteensa' maahan eli joka ei uskalla - syystä tai toisesta - etsiä keinoja kasvattaa tuota 'aarrettaan' eli siis TIETOISUUTTAAN. Myös toinen Jeesuksen vuorisaarnassa oleva viittaus tarkoittaa tähän 'valaistumisen' prosessiin eli; "...tulette vielä täydellisiksi, niinkuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen".
>>Vaan kun meiltä kysytään, uskommeko ja toimimmeko uskomme mukaisesti....
Ei meiltä kukaan kysy uskojamme kuolemamme jälkeen, sillä se 'näkyy' kysymättäkin sielumme väreissä ja kirkkaudessa.
Me ajattelemme ja toimimme aina kaikessa uskomustemme ("uskomme") mukaisesti niin täällä kuin tuonpuoleisessa; emme kertakaikkiaan kykene muuhun...ja se näkyy elämämme laadussa. Se ei siis parane siitä kuoleman jälkeenkään. Saamme aina todellakin USKOMME MUKAAN eli oikeasti luomme itse oman todellisuutemme (tiedän; kaikki eivät vielä tätä ymmärrä!). Vaan luojan kiitos, saamme aina uuden mahdollisuuden - eli syntyä uudelleen - tullaksemme yhä täydellisimmiksi "niin kuin taivaallinen Isämme on täydellinen".
Hienosti kirjoitettu. :-)
Jeesus opettaa, että hän on tie totuus ja elämä.
Jumalassa on valkeus, todellinen valkeus.
Kun puhutaan valaistumisesta, termi tulee idän uskonnoista
ja on kaukana Jumalan valkeudesta.
Jokaisen on tosiaan itse kuljettava oma tiensä,
mutta ketään en kehoita väärää tietä valitsemaan,
vaikka se houkuttelevalta valaistumisineen tuntuukin.
Itse olen aikanani kapinoinut Jumalaa vastaan
kolmisenkymmentä vuotta,
ollut välillä vasemmistolainen,
välillä hippi,
välillä muuten vain kapinallinen.
Lopulta armokin kelpasi, otin pelastuksen vastaan
Jeesuksen sovitustyön kautta.
Viikon sisällä pelastumisestani kävin kasteella
ja sain saman tien Pyhän Hengen kasteeen
armolahjoina kielillä puhumisen,
tiedon ja viisauden sanat.
Eli hiljalleen Jumala on vuosien varrella opettanut
Pyhän Henkensä kautta sitä,
miten tämä maailma toimii,
miten voimme elää lähellä Jumalaa
ja vastaavasti varoa pimeyden voimia,
niitä valkeudeksi tekeytyviä
valaistumisen voimia myös.
Eli ainoa tie iankaikkiseen elämään taivaassa
Jumalan luona
on hyväksyä Jumalan rakkaus
ja Jeesuksen sovitustyö omalle kohdalleen.
Valinta on vapaa,
kukin voi hyvä'ksyä tai olla hyväksymättä,
mutta toisaalta jos Jeesuksen sovitustyö
ja Jumalan lupaama iankaikkinen elämä ei kelpaa,
niin parempi on sitten kehitellä uskoja
ihan oman mielensä mukaan
eikä olla omistavinaan lahjavanhurskautta
ja iäistä elämää Jumalan luona.
Jossakin kohden Raamattua sanotaan,
että tällaiset ihmiset tempaavat Jumalan valtakunnan
itselleen.
Mutta älyllistä epärehellisyyttä se on,
ei Jumalan valtakunta ole temmattavissa,
vaan ihminen tarvitsee nöyryyttä tajutakseen
lahjavanhurskauden.
Kenttä on kuitenkin ihan vapaa sikäli,
että keksiköön itse kukin itselleen
ihan millaisen elämän ja tulevaisuuden
haluaa.
Omien teorioiden, idän epäjumalaien
ja New Agen kestävyys punnitaan sitten
kerran kuoleman rajalla.
Itse haluan rakentaa elämäni
Jumalan perustalle,
Jeesuksen sovitustyön varaan.
Ja samaa rukoilen mahdollisimman monelle muulle.
Ja toisaalta tiedän,
että monta kertaa Jumala antaa näkyjä
ihmiselle jo paljon ennen varsinaista uskoontuloa,
selkeätä päätöstä seurata Jumalaa.
Omat tyttärenikin ovat alta kouluikäisinä olleet
hyvin herkkiä Jumalan äänen kuulemiselle
ja näkyjen näkemiselle.
[q]Jeesus opettaa, että hän on tie totuus ja elämä.
Jumalassa on valkeus, todellinen valkeus.
Kun puhutaan valaistumisesta, termi tulee idän uskonnoista
ja on kaukana Jumalan valkeudesta.[/q]
Jeesus opettaa, että hän on tie, totuus ja elämä. Ne ovat kuitenkin hyvin tulkinnanvaraisia sanoja. Minulle ne merkitsevät sitä, että hänen elämäntapansa on oikea, jotta ihminen pääsee (pysyvästi) taivaaaseen.
Kun puhutaan valaistumisesta, se merkitsee alkuperänsä ymmärtämistä. Se on Jumalan valkeutta, koska siinä oivalletaan olevansa yhtä Jumalan kanssa.
On hienoa, että löysit "ainoan autuaaksi tekevän tien" kivikkoisen polkusi jälkeen. Olet nyt tuomitsemassa muut pimeyden voimien alaisiksi ja toiset kelpuutat Jumalan lapsiksi. Kerrassaan kypsä herääminen.
Jankutus Jeesuksesta ainoana tienä ei auta mitään. Pitäisi myös perustella.
[q]Omien teorioiden, idän epäjumalaien
ja New Agen kestävyys punnitaan sitten
kerran kuoleman rajalla.[/q]
Niin punnitaan. Silloin nähdään, onko kypsyyteen pyrkimisellä, itsensä alkemoimisella, ollut mitään merkittävää vaikutusta siihen, minne kuoltuaan päätyy. Muista aina, että telot epäjumala-tuomiollasi noin neljän miljardin ihmisen uskomukset.
On hienoa, että löysit "ainoan autuaaksi tekevän tien" kivikkoisen polkusi jälkeen. Olet nyt tuomitsemassa muut pimeyden voimien alaisiksi ja toiset kelpuutat Jumalan lapsiksi. Kerrassaan kypsä herääminen.
Minäkin olen saanut näkyjä. Huomaa, että minä en ole tuomitsemassa näkyjäsi, mutta sinä kyllä olet minun, joka olen yksityinen ihminen ja mystikko.
Se mitä minä tunnen oikeaksi sydämessäni ja sielussani ei ole sitä samaa, miten sinä taas uskot. Kristinusko ei ole minulle vierasta, mutta olen löytänyt jotain itselleni parempaa ja joka silti ei ole Jeesuksen opetusten vastaista. Ajattelen vain asioista aivan eri vinkkelistä kuin monet kaltaisesi uskovaiset.
Olen vakuuttunut siitä, että jokainen ennenpitkää löytää sen totuuden jonka tuntee oikeaksi rehellisesti omassa sydämessään ja se voi olla itsekullakin hieman erilainen eri aikoina. Siis kenenekään meistä ei oikeastaan kannata huudella omaa totuuttaan sinä ainoana oikeana, sillä Jumala on kaikkialla ja ilmentää itseään lukemattomissa eri muodoissa ja ajatusrakennelmissa.
Minulla ei ole tarvetta muuttaa kenenkään uskomuksia, mutta niin minulla kuin sinullakin on tietenkin oikeus sanoa mielipiteensä näillä keskustelusivuilla.
Itse en nähnyt Sunnydriverin viestissä mitään toisia tuomitsevaa.
Sunnydriver ei huudellut omaa totuuttaan. Se mistä Sunnydriver kirjoitti ei ollut hänen omaa keksimäänsä totuutta. Se ei ollut hänen mielikuvituksensa tuotosta.
Voin silti kaikella ilolla ja uskovarmuudella sanoa,
että Jumalan rakkauden löytäminen,
uudestisyntyminen ylhäältä Jumalan lapseksi
ja Hänen kanssaan vaeltaminen
on suurinta mitä minulle on koskaan tapahtunut
niin tämän elämän kuin ikuisuudenkin mittakaavassa.
Pyhän Hengen todistusta siitä,
että olen Jumalan lapsi, ei kukaan tempaa sydämestäni.
Ehdin tosiaan yli 30 vuotiaaksi seikkailla järkeisopeissa,
hippiliikkeessä, idän uskonnoissa
ja poliittisissa liikkeissä eksyneenä.
Siinä oli juuri niin monta vuotta liikaa pimeyttä.
Jumala on rakkaus,
Hän antaa meille kaikille ,
sinulle ja minullekin,
vapaan tahdon päättää elämästämme,
mutta samalla myös vastuu on meidän.
Tuo sanonta, että oivallamme olevamme yhtä Jumalan kanssa,
on hyvin hämäävä.
Se voi tarkoittaa:
1. Monissa idän uskonnoissa tavoitteena olevaa
valaistumista tai sulautumista jumaluuteen, mitä sillä sitten takoitetaankin.
Opetetaan, että me olemme jumalia, me olemme kaikkivaltiaita,
olemme luonnossa, kaikkialla. Siis eräänlaista panteismia.
2. Raamatussa Jumalassa tai Jeesuksessa oleminen tarkoittaa
sitä, että olemme vastaanottaneet pelastuksen Jeesuksen Kristuksen
ristintyön kautta ja haluamme elää Jumalan Raamatussa neuvomalla
tavalla.
Kun elämme lähellä Jumalaa, teemme niitä rakkauden tekoja,
jotka Hän on valmistanut,
kuljemme Hänen askeleissaan,
olemme Kristuksessa, Jumalassa
ja Kristus on meissä.
Jos taas ihminen harrastelee omiaan Jumalan tahdon vastaisesti,
hän on humalaSSA, elää huoruudeSSA,
tai epäjumalien palvonnaSSA,
hän ei silloin ole Kristuksessa.
Molemmat eivät vain onnistu samanaikaisesti.
Vastaavasti,
jos jokin elämänalue uhkaa ottaa liikaa valtaa elämässäni,
Jumala saattaa varoittaa, että olen tavallaan sen alueen päällä,
en vielä siinä sisällä, mutta vaaravyöhykkeessä.
Tällainen asia saattaa olla vaikkapa se,
että pidän liian hyvää huolta ruokailuistani
tai luen liikaa sanomalehtiä.
Ne vievät tasapainon elämästä
ja estävät meitä kuuntelemasta Jumalan rakkauden ohjeita.
Eli joka on JUMALASSA ja KRISTUKSESSA,
ei palvele epäjumalia.
Joka haluaa seurata muuta kuin Jeesusta,
ei ole KRISTUKSESSA eikä JUMALASSA.
Ihan selkeä ja reilu peli.
Tämä ei ihan liity palstan aiheeseen, mutta kysymykseni syntyi, kun luin nimenomaan tämän palstan juttuja. Nimittäin uskoon tulosta ja niistä ihmisistä, jotka ovat uskossa.
Onko niin, vai olenko yleistänyt asian, että moni uskoon tullut on hukassa ennen sitä?
Tuntuu, että juuri heidän kaltaiset ihmiset hakee hakemalla paikkaansa tässä maailmassa kaikenlaisten seurojen ja jengien kautta, kunnes usko sitten pelastaa ja he huomaavat, että siinä ryhmässä on hyvä olla.
Itse kun olen luonteeltani erakko. Olen aina viihtynyt yksin luonnossa. En halua kuulua mihinkään ryhmään, jengiin, seuraan, liikaan.... Haluan aina ajatella asioita yksinäni. (olen suurperheestä ja töissä hoito alalla, joten vapaa-aikani haluan olla yksin)
Vaatiiko Jumala kuulumaan ryhmään? Vai saako uskoa yksinään?
Minusta ne ihmiset, jotka ovat heikkoja yksinään, saavat kuulua vaikka mihin seurakuntaan tai ryhmään, mutta ne, jotka ovat vahvimmillaan yksinään, saavat myös sitä olla.
Pidän siitä, että kuljen yksin metsässä ja kuuntelen sydäntäni. Uskon, että Jumala on kanssani koko ajan. Ryhmässä kuin ryhmässä olen ulkopuolinen. Vuorovaikutus on aina roolin vetämistä tavalla tai toisella. Oma roolihahmo riippuu vastanäyttelijästä. Ryhmässä myös tyhmyys tiivistyy. Vahvin imee aina muiden energiaa ja johdattaa muiden mieliä. Ihmisen luonto ajattelee kuitenkin aina omaa etuaan. En luota ihmisiin.
Haluan olla uskossani yksin yhteydessä Jumalaan.
Kyllähän kristikunnassa on ainamunkkeja ja erakoita ollut
ja toisaalta kyllä erakolla varmaan on enemmän aikaa
seurustella Jumalan kanssa kuin kiireissään viipottavalla ihmisellä.
Muutama kohta on kuitenkin oleellinen.
Ensinnäkin se, että on tärkeää,
että suhteemme Jumalaan on henkilökohtainen
rakkaussuhde,
etttä Jumala on meille kaikkein rakkain ja läheisin.
Voimme silloin kertoa hänelle ilomme ja surumme
ja vastaavasti Jumala ohjaa meitä eteenpäin.
Ja toinen asia on se,
että ainakin itsellä'ni seurakunta on sillä tavalla tärkeä,
että kun tulee elämässä vaikeita vaiheita,
kieputusta enemmän kuin mihin omat voimavarat riittävät,
Jumala laittaa toiset seurakunnan jäsenet rukoilemaan puolesta.
Eli kun yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät hivenen
kantaessaan tätä surussa/vaikeuksissa olevaa tai sairastavaa
rukouksissa.
Muistan, kuinka Helsingin aikanamme olisin halunnut liittyä
pieneen etupäässä nuorten ja taiteilijoiden seurakuntaan,
mutta Jumala totesi vain,
että minun seurakuntani on sama vanha entinen,
sillä sen mummot jaksavat kantaa silloin suurta perhettämme
Jumalan eteen rukouksissa.
Tarvitsimme siis harvinaisen paljon esirukouksia!
Sinulla on onneksi sellainen työ,
että työtoverisi enimmäkseeen ovat aika inhimillisiä,
useampi voi olla uskossakin,
niin että tuo yhteisö jo sinänsä kantaa sinua.
Jossakin toisessa yhteisössä saattaisi olla melko paljon vähemmän
tuota kantavaa voimaa.
Tuosta erillisyyden tunteesta vielä.
Kyllähän se totta on, että ihmiset monesti pettävät toisiaan,
mutta toisaalta kyllä Jeesuksen esimerkki silti oli
luottaa uudelleen ja uudelleen,
pyytää anteeksiantoa niille, jotka eivät tajunneet, mitä tekevät.
Yhteisyydessä ja läheisyydessä on kuitenkin voimaa.
Muistan, että minullakin oli joskus tuossa 20 -30 kieppeillä
kausia, jolloin tunsin olevani jotenkin erilainen,
ulkopuolinen tarkkailija.
Kai Jumala on vuosien varrella korjannutsisäistä maailmaani,
koska en muista vuosikausiin enää vastaavaa tunnetta.
Olen vain enemmän tai vähemmän osa yhteisöä,
vaikka toisaalta kaipaan kyllä välillä yksinäisyyttä
ja nimenomaan aikaa olla Jumalan kanssa kahdestaan.
Hän kuitenkin rakastaa meitä jokaista niin paljon,
että haluaa meidät ihan liki.
Siunausta sinulle!