"Minä viheliäinen ihminen kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Tuttua tekstiä Paavalilta. Room.7:24-25. Kiitos olkoon Jumalalle Jeesuksen Kristuksen Herramme kautta" Paavali kirjoittaa nämä klassiset sanat itsestään, ja aivan epäilemättä pedagookisessa tarkoituksessa. Hän tahtoo osoittaa meille lukijoille, mutta tietysti oman aikansa lukijoille, kuinka tarkasti heidän tuli oppia tuntemaan itsensä - tuntemaa kuinka nöyriä heidän täytyy olla, kuinka selvästi heidän tulee viimeiseen saakka nähdä mitä heissä on itsekästä ja hylättävää.
Ei kristityn saa tietenkään millään tavalla näytellä kuinka he lakia, tai muuta heidän uskoonsa liittyvä noudattavat, heidän tulee olla nöyriä aidosti. Kristityn tulee oppia tuntemaan itsensä, ja tunnustaa omat puutteensa ja vikansa selvästi ja aidosti itselleen, samalla kysyen kuten Paavali: Mikä pelastaa mnut tästä kuoleman ruumiista? Niin kauan kuin ihminen ei tunne olevansa Jumalan Poika, niin kauan hän on luonnollisesti "vihan lapsi", eli ei suinkaa Jumalan lapsi/Poika, koska hänellä on sielussaan se tunnusmerkki, että hän uskoo aivan vaistomaisesti lakiin.
Mitä se merkitsee? Se merkitsee sitä, että kun hän joutuu lujille 'monessakin mielessä' käytännön totuus-kysymyksissä, niin hän uskoo, ei anteeksiantoon, ei rakkauteen, vaan oikeuteen 10-käskyn lakiin, hän jopa vaatii ehdotonta oikeutta, että lakia on noudatettava, kuten täällä keskusteluissa on vahvasti ilmennyt, etenkin adventistien taholta. Siis oikeutta pitää olla, lakia tulee noudattaa. Tämä on adventtikirkon ehdoton näkemys, kun tulkitsee näiden kommenttien sisältöä. Ja sitä tietysti tapahtuu, koska he turvaavat ainoastaan 10-käskyn lakiin, siis nkukaan ei pääse tekojensa seurauksista, koska laki pitää siitä huolen, jokaisesta sanasta pannaan ihminen tilille, tallainen on laki johon adventismin "kristillinen" usko perustuu.
On kovin masentavaa, että tallaisessa tilassa vielä ollaan, että ei jakseta uskoa anteeksiantoon, emme Kristuken rakkauteen, emme jaksa uskoa kuin lakiin, kun epäonnistumisia, tai jopa vääryyttä tapahtuu, niin sisimpämme vaatii rangaistusta ja, että kun paha tehdään niin sisimpämme vaatii rangaistusta, eli siis pahasta tulee kostaa. Olemme siis pelkästään lain "lapsia". Lain käsite on korkein siveellinen käsityksemme, mitä me "kristityiksi" itseämme kutsuvat voimme käsittää. Sitä saarnataan ja opetetaan ainakin adventismissa ainoana siveellisenä käsitteenä, ja siksi ihmiset hapuilevat pimeässä, ja silti luulevat olevansa vapaat, mutta he tuntevat oikeuden vaatimuksen oikeastaan siinä, he itse vaativat oikeutta toisilta.
Vaativat ilmavaltojen hallitsija alaisina. He vaativat palvomaan alemman minän halujen ja himojen mukaan. He opettavat lakia joka kuolettaa orastavan rakkauden. Mutta kerran he joutuvat vastaamaan "ELÄMÄN" edessä ilman pienintäkään vääryyttä, mutta myös ilman pienintäkään armoa. Mutta ne uskolliset Jeesuksen Kristuksenn omat uskolliset omat, jotka ovat saaneet nähdä, mihin Jumala on edeltä käsin ihmistä kutsunut. He luopuvat oikeudesta, luopuvat kostosta, luopuvat vihasta, koska he tuntevat Rakkautta, anteeksi antoa, laupeutta, kiitollisuutta. He ovat pukeneet ylleen Kristuksen rakkauden, he ovat avanneet portin Rakkauden täyttämään taivaalliseen elämää.
Ei kristityn saa tietenkään millään tavalla näytellä kuinka he lakia, tai muuta heidän uskoonsa liittyvä noudattavat, heidän tulee olla nöyriä aidosti. Kristityn tulee oppia tuntemaan itsensä, ja tunnustaa omat puutteensa ja vikansa selvästi ja aidosti itselleen, samalla kysyen kuten Paavali: Mikä pelastaa mnut tästä kuoleman ruumiista? Niin kauan kuin ihminen ei tunne olevansa Jumalan Poika, niin kauan hän on luonnollisesti "vihan lapsi", eli ei suinkaa Jumalan lapsi/Poika, koska hänellä on sielussaan se tunnusmerkki, että hän uskoo aivan vaistomaisesti lakiin.
Mitä se merkitsee? Se merkitsee sitä, että kun hän joutuu lujille 'monessakin mielessä' käytännön totuus-kysymyksissä, niin hän uskoo, ei anteeksiantoon, ei rakkauteen, vaan oikeuteen 10-käskyn lakiin, hän jopa vaatii ehdotonta oikeutta, että lakia on noudatettava, kuten täällä keskusteluissa on vahvasti ilmennyt, etenkin adventistien taholta. Siis oikeutta pitää olla, lakia tulee noudattaa. Tämä on adventtikirkon ehdoton näkemys, kun tulkitsee näiden kommenttien sisältöä. Ja sitä tietysti tapahtuu, koska he turvaavat ainoastaan 10-käskyn lakiin, siis nkukaan ei pääse tekojensa seurauksista, koska laki pitää siitä huolen, jokaisesta sanasta pannaan ihminen tilille, tallainen on laki johon adventismin "kristillinen" usko perustuu.
On kovin masentavaa, että tallaisessa tilassa vielä ollaan, että ei jakseta uskoa anteeksiantoon, emme Kristuken rakkauteen, emme jaksa uskoa kuin lakiin, kun epäonnistumisia, tai jopa vääryyttä tapahtuu, niin sisimpämme vaatii rangaistusta ja, että kun paha tehdään niin sisimpämme vaatii rangaistusta, eli siis pahasta tulee kostaa. Olemme siis pelkästään lain "lapsia". Lain käsite on korkein siveellinen käsityksemme, mitä me "kristityiksi" itseämme kutsuvat voimme käsittää. Sitä saarnataan ja opetetaan ainakin adventismissa ainoana siveellisenä käsitteenä, ja siksi ihmiset hapuilevat pimeässä, ja silti luulevat olevansa vapaat, mutta he tuntevat oikeuden vaatimuksen oikeastaan siinä, he itse vaativat oikeutta toisilta.
Vaativat ilmavaltojen hallitsija alaisina. He vaativat palvomaan alemman minän halujen ja himojen mukaan. He opettavat lakia joka kuolettaa orastavan rakkauden. Mutta kerran he joutuvat vastaamaan "ELÄMÄN" edessä ilman pienintäkään vääryyttä, mutta myös ilman pienintäkään armoa. Mutta ne uskolliset Jeesuksen Kristuksenn omat uskolliset omat, jotka ovat saaneet nähdä, mihin Jumala on edeltä käsin ihmistä kutsunut. He luopuvat oikeudesta, luopuvat kostosta, luopuvat vihasta, koska he tuntevat Rakkautta, anteeksi antoa, laupeutta, kiitollisuutta. He ovat pukeneet ylleen Kristuksen rakkauden, he ovat avanneet portin Rakkauden täyttämään taivaalliseen elämää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Minä viheliäinen ihminen kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Tuttua tekstiä Paavalilta. Room.7:24-25.
Kiitos olkoon Jumalalle Jeesuksen Kristuksen Herramme kautta" Paavali kirjoittaa nämä klassiset sanat itsestään, ja aivan epäilemättä pedagookisessa tarkoituksessa. Hän tahtoo osoittaa meille lukijoille, mutta tietysti oman aikansa lukijoille, kuinka tarkasti heidän tuli oppia tuntemaan itsensä - tuntemaa kuinka nöyriä heidän täytyy olla, kuinka selvästi heidän tulee viimeiseen saakka nähdä mitä heissä on itsekästä ja hylättävää.
************
Mutta kun tuon kirjoittanut alat kirjoittamaan sitä tavallista propagandaasi - että muka ei uskota anteeksi antoon - mistä saat nuo luulosi? - en minä ainakaan ole tälä palstalla ainakaan tavannut yhtään uskovaista jotka eivät usko JUURI ANTEEKSI ANTOON.
Siis mikä sinuakin vaivaa?
Miksi puhut suoraa valhetta ihmisten uskosta??
Suoraan sanoen minä epäilen, että syy on siinä että sinua todella HÄIRITSEE kun sinulle kerrotaan, että AINOASTAAN Jumalalla on kuolemattomuus ja että iankaikkista elämää ei voi saada kuin Häneltä ja elämällä se Hänen yhteydessään - mikä tarkoittaa elämällä Hänen tahdossaan eli juuri Jumalan lain puitteissa. Epäilen, että sinua HÄIRITSEE kun sinulle kerrotaan että siitä iankaikkisuudesta Jumalan laki kertoo - että Jumalan laki kertoo meille siitä JUMALAN VANHURSKAUDESTA jossa on iankaikkinen elämä.
Ei ihmisen vanhurskaudesta > vaan Jumalan - JA RAAMATTU KERTOO että sen vanhurskauden Jeesus täytti omassa elämässään ja että hän ei sen tähden ollut kuolemaa ansainnut ja että sitä tietä Jeesuksen elämä ja kuolema tulee jokaisen hyväksi joka pelastuu.
Sillä ilman sitä oikeutusta minkä Jeesus hankki ihmisille, ei kukaan pelastu. Näin Jumala oman vanhurskautensa täyttäen laillisesti pelastaa >oman iankaikkisen lakinsa mukaan < jokaisen joka pelastuu.
Olen usein hämmästellyt, että kun teille sanoo, että Jumalan laki on välttämätön iankaikkiselle elämälle te sanotte että se on oma-kehua tai lakihenkisyyttä.
Miksi te sellaista höpisette ???
vastausuksen täytyy olla että koska että ymmärrä asiaa - ette ymmärrä, koska ette voi tunnustaa että olette "kuoleman omia" ilman Jumalaa. Siksi te puhutte niin ymmärtämättömästi. Teille ei Jumalan laki ei ole iankaikkisen Jumalan olemuksesta kertovaa oikeudenmukaisuutta ja rakkautta. Teille Jumalan laki ei ole siunaus - vaan uhka. Kuoleman vaara kerta kaikkiaan - ja siksi te poistatte sen ???
Hah - niin kuin se nyt muka olisi mahdollista!!! :)
Se on uskomatonta - te haluatte poistaa iankaikkisen elämän OLEMUKSEN - samalla kun sanotte olevanne kuolemattomia - mikä paradoksi!!??
Kuka teille on valehdellut että iankaikkiseen elämään ei muka tarvita Jumalan vanhurskautta?
Jumala sanoo toisin, tosiasiassa aivan päin vastoin - että ilman sitä Jumalan vanhurskautta - josta Jumalan antamat käskytkin luonnollisesti kertovat - ei edes ole iankaikkista elämää.
Jumalan laki KERTOO JUMALASTA - siitä minkälainen iankaikkinen LUOJA ON - Jumalan laki kertoo siitä iankaikkisesta oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta mikä on välttämättömyys kaikessa iankaikkisessa elämässä, Jumalan laki kertoo myös miksi Jumala on kuolematon - ja Jumalan laki kertoo miksi ihminen EI OLE kuolematon ikuisuusolento.
Sanon vain että et ymmärrä koska a) luulet olevasi kuolematon b) ja siis Jumalan laki ei voi sinulle voi kertoa iankaikkisesta elämästä (sillä ethän sinä ole lain pitäjä ja kuitenkin luulet olevasi kuolematon) c) siksi sinä uskot voivasi poistaa Jumalan lain - hah hah.. todella ymmärtämätöntä ...
Olette poistamassa sitä lakia joka kertoo niistä Jumalan ominaisuuksista jotka ovat vaälttämättömiä sille iankaikkiselle elämälle jonka jo luulette omaavanne.
Siis voiko enempää erehtyä?
Teihin sopii oikein hyvin sanonta - että sahaatte poikki sitä oksaa jolla itse istutte..
alex
Yhdysvaltain yksi kuuluisimmista Presitenteistä Abraham Lincolnilta kysyttiin kerran, että miksi Hän eikoskaan liittynyt mihinkään kirkolliseen järjestöön, koska hänen elämän katsomuksensa oli uskonnollnen ja hänen elämän käytäntönsä viittasi hyvin voimakkaasti Jeesuksen Kristuksen osoittamaan elämän ymmärrykseen. Ja ehkäpä hän vastasikin juuri siksi tuohon hänelle osoitettuun kysymykseen. "Miksi hän ei koskaan liittynyt mihinkään kirkolliseen järjestöön: - Johon hän antoi meille niin tutun Uuden Testamentin Jeesuksen Kristuksen tuoman kohdan. Mutta perusteluksi Abraham Lincolln vastasi sen: "Sen tähden, että minusta ehdottoman vaikeata hyväksyä ne monimutkaiset oppilauseet, jotka sisältyvät kirkollisten uskontokuntien uskontunnustuksiin.
"Mutta jos jokin kirkko kaivertaa alttarinsa yläpuolelle seurakuntansa ainoaksi Uskontunnustukseksi Jeesuksen omat sanat, joissa laki ja evankeliumi yhtyvät: Sinun tulee rakastaa Herraaa sinun Jumalaasi kaikesta sydämmestäsi, kaikesta sielustasi. kaikella ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, silloin liityn kirkkoon koko sydämelläni ja mielelläni". Eli jos "kristityt" ovat todellisia Kristuksen seuraajia, heidän täytyy oppia suvaitsemaan toisia, ja lopettaa opista ja käskyistä pallottelu. Totuus ei löydy opeista, eikä 10-käskystä, eikä niiden muodoista, vaan elämän tavasta, kuten Lincolnin ymmärrys meille paljastaa.
Hyvän tiedon hankkiminen nomakohtaisella vilpittömällä tutkimisella Jeesuksen Kristuksen Rakkauden evankeliumiin, sydämen vilpittömällä antaumuksella sammuttamaan hengen aitoa nälkää.
kyllä näitä ihmis -ajatuksia ja päätelmiä on maailma täynnä, mutta jos niiden perässä alkaa juoksemaan jää Raamattu helposti toiselle sijalle.
Minulle Raamattu on niin selvä sanassaan että ei siihen oikeastaan tarvita ketään sitä tulkitsemaan.
Ihmiset itse sekoittavat Raamatun selvän sanoman omilla houhotuksillaan, koska he opettavat ihan muuta kuin Raamattu opettaa. Nykyään monet lahkot esimerkiksi lähes jättävät pois Vanhantestamentin uskostaan - ainakin silloin kun se ei heille oikein sovi.
Kirkon historia osoittaa, miten pakana oppeja sulautettiin kristiuskoon kun katolisen kirkon alku aikoina piti kirkko visusti Raamatun itsellään ja ihmisten ei ollut edes lupa lukea sitä. Pappi luki Raamattua sunnuntaisin kirkossa - mutta vain latinaksi - ja piti sen jälkeen tulisen (mutta usein epäraamatullisen) saarnan kansan kielellä. Kirkon oppiin on sekoitettu muista uskonnoista kaikenlaisia perinteitä joille annettiin parhaassa tapauksessa uusia merkityksiä - suurimman vaikutuksen tekivät luonnollisesti suurimmat pakana uskonnot - kuten auringon palvonta josta saatiin esimerkiksi joulu (vanha pakanallinen päivä) joka nimettiin Jeesuksen syntymäpäiväksi, päiväntasaukset ja Juhannus sitä vastoin jäivät lähes ennalleen - ja niitä juhlitaan nykyäänkin lähes sellaisenaan - kaikenlaisine taikoineen. Kreikan valtakauden ansiosta tuli kristiuskoon usko ihmisen kuolemattomnuuteen erossa Jumalastakin - mikä oli aivan uutta - ei juutalaisuudessa (siis vanhassatestamentissa) uskottu sielun luontaiseen kuolemattomuuteen. Sellainen usko on täysin epäraamatullinen ja tekee Raamatusta ristiriitaisen ja lähes mahdottoman ymmärtää.
Siksi Vanhatestamentti niin helposti jätetään pois - ja mikäs siinä - jättäkää vain pois jos haluatte, mutta älkää sanoko että teidän uskonne pohjautuu Raamattuun - sanokaa niinkuin asia on - se pohjautuu kreikkalaisten jumaltarujen-auringonpalvonnan ja Uudentestamentin sekoitukseen. Näin se on valitettavasti - valehtelisin jos sanoisin jotain muuta, mutta koska se nähtävästi on arka paikka niin siitä ei paljonkaan voi asiallisesti keskustella.
Minulle kuitenkin on koko Raamattu tärkeä, on aina ollut ja tulee aina olemaan ja siksi kutsun itseäni Raamatulliseksi uskovaksi ja vaikka en ole adventisti yhdistää adventismia ja minun uskoani juuri se että molemmissa on "koko Raamattu" on uskomme perusta. Sitten en oikein ole mukana sellaisissa asioissa kuin päivien tai vuosien laskeminen tai muutamissa muissa adventismin erikoisuuksissa. Vaikka kun puhutaan 'Herran sapatista' minunkin täytyy tunnustaa että se on lauantai ei sunnuntai ja siksihän juutalaiset viettävätkin sapattia lauantaisin. Sunnuntai tuli katoliseen kirkkoon - mutta ei Herra sapattina - vaan Jeesuksen ylösnousemuspäivänä.. jota monet kristityt jo viettivät sapatin keralla. Kirkko teki kuitenkin tässäkin saman tempun kuin esimerkiksi vuoden pimeimmän päivän juhlinnassa kun teki pakana juhlasta Jeesuksen syntymäpäivän (kompromissin) sulautti kaksi suurta uskontoa yhteen auringon palvonnan ja kristinuskon ja teki auringon päivästä viikottaisen pyhäpäivän ja kutsui sitä "ylösnousemuspäiväksi" samalla kun kirkko pikkuhiljaa hylkäsi 'Herran sapatin' juutalaisten (Jumalan Pojan urhaajien) juhlana. Tänäänkin kutsutaan sunnuntaita venäjän kielessä ylösnousemuspäiväksi.
Huomaa - en minä tuomitse ketään - se ei edes minulle kuulu vaan Jumalle - mutta koska tiedän sen mitä tiedän niin en sitä ala kieltämäänkään. Se olisi suunnilleen kuin sanoa että 2 2=22 ..
Siksi minä jätän mielummin pois kaikki Raamatuntulkinnat jotka eivät ota huomioon koko Raamattua.
Jeesus sanoi että Vanhassatestamentissa kirjoitettiin hänestä.. ja niin se onkin ja siksi koko Raamattu on evankeliumia - ei ainoastaan Uusitestamentti niinkuin monet haluavat sen nähdä. Uusitestamentti on täynnä viitteitä Vanhaantestamenttiin ja niitä olisi jopa enemmänkin jos haluamme nähdä...
Kun Jeesus puhui kirjoituksista ja esimerkiksi Jumalan laista oli kyseessä aina Vanhantestamentin kirjoitukset - sillä Uuttatestamenttia ei silloin edes ollut.
Eikö ne presitentti Lincolnin teksti lainaukset nimenomaan ollut raamatusta, ja Vuorisaarnan evankeliumista. Mikä sinua oikein kismittää sekö, että toiset ei suoralta kädeltä hyväksy tuota sinun niin ristiriitaista selittelyäsi, kun se on hyppimistä "paikasta toiseen", eikä mitään johdonmukaista asiassa pysymistä, vaan jotakin outoa hapuilua ja etsimistä jotakin sieltä täältä raamatusta. Yritä edes keskittyä johonkin kysymykseen edes jollakin tavalla.
Näin valitettavan epämääräisessä tilassa seurakunta paljolti taitaa olla:
[][][] Ei kristitty saa tietenkään millään tavalla näytellä kuinka he lakia,
tai muuta heidän uskoonsa liittyvä noudattavat,
heidän tulee olla nöyriä aidosti.
Kristityn tulee oppia tuntemaan itsensä, ja tunnustaa omat puutteensa
ja vikansa selvästi ja aidosti itselleen, samalla kysyen kuten Paavali:
Mikä pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? [][][] eremith32
[][][] ei jakseta uskoa anteeksiantoon, emme Kristuksen rakkauteen,
emme jaksa uskoa kuin lakiin, kun epäonnistumisia, tai jopa vääryyttä tapahtuu,
niin sisimpämme vaatii rangaistusta
ja, että kun paha tehdään niin sisimpämme vaatii rangaistusta,
eli siis pahasta tulee kostaa.
Olemme siis pelkästään lain "lapsia" [][][] er.32
Mutta näin tulisi olla:
[][][] uskolliset omat, jotka ovat saaneet nähdä, mihin Jumala on edeltä käsin ihmistä kutsunut.
He luopuvat oikeudesta, luopuvat kostosta, luopuvat vihasta, koska he tuntevat Rakkautta, anteeksi antoa, laupeutta, kiitollisuutta.
He ovat pukeneet ylleen Kristuksen rakkauden,
he ovat avanneet portin Rakkauden täyttämään taivaalliseen elämää. [][][] er.32
Jokunen sananen kommentiksi, jotten olisi pelkkä copy paste - leikkaa liitä -
Vakaata antautumista Jumalan käsiin - sellaista uskovaisuuden tulee olla ...
Room. 7:25
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!
Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia,
mutta lihalla synnin lakia.
1. Kor. 4:4
sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.
1. Kor. 6:12
Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi;
kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.
Emme saa edes lain tulkintojen orjia olla. Pyhä Henki ja omatunto riittävät.
. Kor. 6:12
Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi;
kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.
Emme saa edes lain tulkintojen orjia olla. Pyhä Henki ja omatunto riittävät.
///
Siinäpä se, voihan olla, että lain tulkinnan orjana on tulkintansa orja.
Eli tulkitsee laittomuuden tilaksi tulkinnan orjana.
Kaikki on minulle luvallista on luvallista kuitenkin Sanan mukaan, vaikka kaikki ei ole hyödyksi.
Kyllä laki rajaa tuon määreen "vapaus", Jumallalisiin mittasuhteisiin.
Jollakin lihan heikkous on vaikka se, minkä raamattu nimeää synniksi.
Ei sitä vapauteen ole luvallista millään lailla. Eli on täsmennettävä sinun lainauksiasi, että lukijat tietävät ,mitä sillä tarkoitat. Joku voi tulkita uutena sellaiseksi vapaudeksi, että lankeaa kokonaan armosta ulos.
Uskon sisällä, voi ja on kaikki luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi, eli rajaaminen vaputeen tapahtuu tämän kautta.
Jollekin voi olla se, että nostaa jalat seinälle ja pitää sellaista siestaa, jota voisi nimittää jopa laiskuudeksi.
Jumala voi antaa siihen vapautta, eli Pyhällä Hengellä on opettamisen paikkaa ja muistuttaa lepolaselle, että kyllä tämä on sinulle tietenkin luvallista, mutta evankeliumin tähden se ei ole hyödyksi.
Antakoon esimerkki tuohon jotain suuntaa, että on täsmennettävä "tulintaa vapaudesta".
Torven on annettava selvä ääni, että kansa tietää nousta taisteluun syntiä ja saastaisuutta vasten.
Teksti on hyvä, mutta tulee mukaan astian maku, eli nuo adventistit = lakihenkiset.
Tavallaan jos tulkitset kirjoitustasi, samanlainen lakihenkinen olet itsekin, eli laki toteutuu Pyhässä Hengessä.
Lakia on aina evankeliumin kanssa lausuttava yhteen. Silloin tämä saviruumis on tietoinen Pyhästä ja armonsa tarpeellisuudesta ja armossa vaeltamisen tärkeydestä, eli erossa synnistä, eli laittomuudesta.
Ei voida naapuria osoittaa, että lakia saarnaat ja olet lakihenkinen. Ei, vaan nyt on kyse tulkinnallisesta harhaanjohtavasta ajatuksesta itsellä, eli LUULLAAN, että naapuri PYRKII tekojen kautta perille.
ts. ansaintamielessä elää ja kehoittaa lakia noudattamaan, että pääsisi taivaaseen, eli tätähän sinä mielestäsi tarkoitit, olinko väärässä?
Eli kiista on inhimillinen ts. tulkintojen ja ahtaan mielemme asetus.
jatkuu pituutensa takia seuraavassa 2/2.ssa
Laki ei kumoudu armosta, vaan sijainen ja täyttäjä onkin Pyhä Henki.
Armosta ei voida vaeltaa, tietämättä kuinka vaeltaa!
Liha on niin langennut, että jos selkeää tietä ei ole, eli VALOA, niin silloin mennään pimeydessä.
Niin paljon on uskonsuunnista löydettävissä tekosyntejä, jota ei voida kuitata armon piikkiin, että kun armahdettuja ollaan, ollaankin sitten %sentti uskovia, jotka ovat hyljänneet lain.
Tästä oli hyvä saarna helluntaissa viime sunnuntaina. Eli laki ja evankeliumi kuuluvat yhteen.
Ja kun uskova, olkoon Adventtikirkkolainen, helluntailainen, Vapaakirkkolainen, tai muulainen uskova, niin sydämeen asetettu JUMALAN LAKI = Jumalan tahto. Tästä tahdosta oli tuossa sunnuntaisaarnassa kyse.
Laki on Pyhä, vanhurskas ja HYVÄ. Me sen sijaan ollaan synnin alle synnytty ja siksi laki on OLTAVA sydämessä, koska olemme syntisiä ihmisiä, eli laittomuuteen pyrkiviä, ja siksi "sunnuntai" Jumalanpalveluksessa on joissakin tunnustuksessakin, "anna meille meidän syntimme = laittomuutemme = Jumalan tahdon rikkominen, -anteeksi, ... niinkuin mekin anteeksiannamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, eli olleet laittomia, syntiä tehneitä, tottelemattomia, vaeltaneet ilman Jumalan mielenmukaisuutta ym. Eli laki on oltava USKOVAN sydämessä, koska olemme LIHA.
Mutta määrätty %-sentti liike irtisanoutuu tästä lain tarkoituksesta. He hokevat, ettei laki sido! siis mitä, mitä sitomisella periaatteessa tarkoitetaan? Kenttä ajatus on niin laaja.
Laki sitoo, koska meidät tuomitaan, joka tuomio lähtee Jumalan huoneesta ja Laki tuomitsee, eli Sana.
Siitä ei kukaan pääse ohi eikä ympäri, mutta se, että vaeltaa Jumalan mielen mukaan, eli armonkansalainen mieli yhtyy Veren suojissa Kristuksessa vaeltamaan, niinkuin Hän vaelsi, voidaan ehkä löytää se ajatus, minkä "haukuttu" adventisti todennäköisesti tarkoittaa sillä lain "täyttämisen" merkityksestä.
Eli se mittavaaka käsissämme ei ole kalibroitu raamatullisella mitalla, vaan kalibroidaan omin ajatusgrammoin ja niinpä päästää niihin näyttöihin, josta täällä huudellaan, että lakihenkinen.
Tämän takia sana kehoittaa olemaan tuomitsematta ja voidaan tarkastella vain kehottaako Sana meitä olemaan vaelluksella Jumalan tahdon mukaisissa askelissa, missä Jeesus vaelsi.
Tietenkin lihalliset, vielä Sanan valkeutta vailla olevat sotivat tätä vastaan, mutta ongelma on heissä, ei Sanassa, eikä ehkä niissäkään uskovissa, jotka painottavat lain merkitystä elämään.
Laittomuuden henki seurakunnissa vain kertoo sen, että uskovilla ei ole tietoa, että on vaellettava Pyhyydessä. Sen tähden on varoituksena Sanassa, että perimmäisestä portista ei pääse sisään saastainen.
Ja onpa viimeisellä tuomiolta tuotu tarkasteltavaa "tietämisen tartuntapintaa" nyt hetkeen.
Menkää pois minun tyköäni te laittomuuden tekijät! Eli vuohille lausuttu kadotustuomio.
Ketä olivat vuohet? Sitä sopii tuossa tarkastella. Hehän olivat ainakin karismaattisia uskovia.
Kuinka niin"!===? Emmekö sinun nimessäsi ajettu ulos riivaajia, parannettu sairaita jne.
Sitten kristittyjen kenttää tarkastellen voidaan miettiä, että nyt puhutaan armolahjojen käyttäjistä ja ketähän he olisivat? Adventisteja tietenkin, kun lakia julistavat, niinhän?
Siellähän on pitkät rukousjonot alttarilla, ajetaan ulos riivaajia, parannetaan sairaita ym.
Olisipa! Olisipa niin, että armolahjojen kirjo toimisi, ehkä se Jumala toimii hiljaisuudessa, vanhimmistot rukoilisivat öljyllä voidellen sairaita jne. Ehkä se näin toimii, mene ja tiedä, rukousalttareista ei tiedetä.
Sana voi tehdä töitä ja riivaajat pakenevat.
Mutta laittaa se tämä Sana meidät kylläkin tutkimaan ”itseitämme” ja ehkä se rehellistä hiljentää olemaan armollinen. Mökämiehet ovat erikseen, niitä ei hiljennä kuin aivohalvaus ja hauta.
He eivät kuuntele, ovat ehkä tunnevammaisia, ehkä koulukiusaajia ym. Sitähän se on ja siitä sanakin sanoo, että pilkkaajia on kaiken hyvä ympärillä.
Aika vain näyttää ja Sana kyllä kertoo viimeisestä tuomion määreistä, joista on hyvä ottaa vaari, sekä julistaa Jumalan lain ja evankeliumin täyttä sanomaa. Se saa aikaiseksi parannusta, eikä ehkä niin sanoakseni haaleita kristillisyyden omaavia muotoon jääviä uskovia. Haastetta on ja nyt on parannuksen päivä. Eikös vain? Enpä usko, että kauas maalista ammuin tällä kirjoituksellani....