Tiedonantajassa oli mielenkiintoinen juttu kommarien julkikuvasta: http://tiedonantaja.fi/blogit/tiainen/2010-26-4/kommunistien-julkinen-kuva
"Meitä pidetään eriskummallisina omiin ympyröihin mieluusti eristäytyvinä kummajaisina joilla on ihmeellisiä outoja tapoja. Me emme katso formuloita, emme seuraa jääkiekon pudotuspelejä, meille ei kaupassa kelpaa raikkaat israelilaiset jaffat eikä Danonen makoisat jukurtit. Meitä ei kiinnosta uusimmat automallit ja kaikki tapamme sekä mielipiteemme eri asioista poikkeavat huomattavasti valtavirrasta."
Kertokaahan kommarit arkiaskareistanne, ja miten kommunismi toteutuu arkipäivän teoisanne ja valinnoissanne? Kuinka vaikeaa teidän on elää kommunistina läpi-kapitalistisessa maailmassa ja muiden ihmisten parissa kommunisteina? "Suodatatteko" kapitalistisesta viestinnästä ainoastaan aatteseen sopivat asiat ja harrastatteko populaarikulttuuria? Tuotteko aatettanne kuinka paljon esille ja oletteko taipuvaisia "saarnaamaan" eri tavoin eläville, kuten Tiedonantajan jutussa uumoillaan? Löytyykö teistä ketään lätkän tai formulan ystävää, katsotteko HBO:n laadukkaita sarjoja, kuten Sinkkuelämää tai True Bloodia? Tilaatteko ainoastaan Tiedonantajaa ja Kulttuurivihkoja, vai luetteko myös esim. Imagea? Ajatteko aina vanhoilla Jopoilla ja Ladoilla, vai kelpaako Volkswagen Golf?
Ja tätä ylläolevaa en kysy kettuiluna, vaan silkasta mielenkiinnosta, olen ollut tekemisissä SKP:läisten kanssa. Vaikutatte aivan mukavilta ja ystävällisiltä ihmisiltä arkitapaamisten perusteella, mutta silti minulle herää tunne, että saattaisin niitä näitä puhuessani hieman joutua "varomaan" sanojani. Uskallanko kehua jotain bändiä tai amerikkalaista tv-sarjaa ilman, että silmille tulee syyllistävää kapitalismikritiikkiä. Uskallanko lähteä kirvesmieskommunistin kanssa kaljalle ja kehua vaikka jotain jenkkiläistä tv-sarjaa pelkäämättä voimakasta syyteryöppyä? Miten siis elätte itsenne ja muiden ihmisten kanssa kapitalistisessa maailmassa?
"Meitä pidetään eriskummallisina omiin ympyröihin mieluusti eristäytyvinä kummajaisina joilla on ihmeellisiä outoja tapoja. Me emme katso formuloita, emme seuraa jääkiekon pudotuspelejä, meille ei kaupassa kelpaa raikkaat israelilaiset jaffat eikä Danonen makoisat jukurtit. Meitä ei kiinnosta uusimmat automallit ja kaikki tapamme sekä mielipiteemme eri asioista poikkeavat huomattavasti valtavirrasta."
Kertokaahan kommarit arkiaskareistanne, ja miten kommunismi toteutuu arkipäivän teoisanne ja valinnoissanne? Kuinka vaikeaa teidän on elää kommunistina läpi-kapitalistisessa maailmassa ja muiden ihmisten parissa kommunisteina? "Suodatatteko" kapitalistisesta viestinnästä ainoastaan aatteseen sopivat asiat ja harrastatteko populaarikulttuuria? Tuotteko aatettanne kuinka paljon esille ja oletteko taipuvaisia "saarnaamaan" eri tavoin eläville, kuten Tiedonantajan jutussa uumoillaan? Löytyykö teistä ketään lätkän tai formulan ystävää, katsotteko HBO:n laadukkaita sarjoja, kuten Sinkkuelämää tai True Bloodia? Tilaatteko ainoastaan Tiedonantajaa ja Kulttuurivihkoja, vai luetteko myös esim. Imagea? Ajatteko aina vanhoilla Jopoilla ja Ladoilla, vai kelpaako Volkswagen Golf?
Ja tätä ylläolevaa en kysy kettuiluna, vaan silkasta mielenkiinnosta, olen ollut tekemisissä SKP:läisten kanssa. Vaikutatte aivan mukavilta ja ystävällisiltä ihmisiltä arkitapaamisten perusteella, mutta silti minulle herää tunne, että saattaisin niitä näitä puhuessani hieman joutua "varomaan" sanojani. Uskallanko kehua jotain bändiä tai amerikkalaista tv-sarjaa ilman, että silmille tulee syyllistävää kapitalismikritiikkiä. Uskallanko lähteä kirvesmieskommunistin kanssa kaljalle ja kehua vaikka jotain jenkkiläistä tv-sarjaa pelkäämättä voimakasta syyteryöppyä? Miten siis elätte itsenne ja muiden ihmisten kanssa kapitalistisessa maailmassa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Enno Tammerin vuodelta 2004 peräisin olevaa kirjaa "neuvostoviron arkipäivää". siihen on koottu neuvostoviron ajan esineistöä ja tarinoita ja ihmisten kokemuksia eri aikakausilta. mutta kun kirjoitit kommunistin arkipäivästä niin kopioin tähän muutaman mietteen arjesta neuvostojärjestelmässä;
- Muistan valtion, jossa puoli maata oli jo lounasaikaan mennessä kännissä ja jossa kukoisti yleinen tunnoton valtiolta varastaminen
- Muistan valtion, jossa tehtaan vasemman jalan saappaita valmistava linja kävi sosialistista kilpailua oikean jalan saappaita valmistavan linjan kanssa
- muistan valtion, jossa kesäkuukausina ei tullut lämmintä vettä; jossa ei ollut kuultukaan terveyssiteistä; jossa suurimmasta osasta välttämättömyystavaroita oli ainainen pula ja myynnissä oleva tavara oli käyttökelvotonta
- Muistan valtion, jossa taksikuskit ja tarjoilijat olivat kuninkaita, varastonhoitajat ja kaukoliikenteen kuljettajat jumalia
itselleni särähti pahasti korvaan tämä;
- Muistan valtion, jossa itseään täynnä olevat sotaveteraanit ja upseerien rouvat tähdensivät tuoneensa virolaisille lukutaidon ja vapauden.
niinpä niin; tälläkin palstalla joskus joku kommunisti paasasi suupielet vaahdossa jenkkisitäjajenkkitätä ja kuin jenkkisitäjajenkkitätä miehittää ja raiskaa afganistania ja levittää imperiumiaan. kysyin sitten kommunistilta, että eikö neuvostoliitto tehnyt muutama vuosikymmen takaperin ihan samaa? "ei tehnyt" vastasi kommunisti. neuvostosotilas toi afganistaniin vain lukutaitoa ja terveydenhuoltoa.
neuvostovirossa?
vuonna -23 syntynyt Elli muistelee viisikymmenluvun alkua; " 1950-luvun alussa tuli töitä tehdä pelkällä kiitoksella. Työ arvioitiin normipäivinä. Tein kyllä yleensä kolme normia päivässä. Vuodessa sain kokoon suunnilleen 900-1000 normipäivää, mutta rahaa en saanut juuri lainkaan. Ainoastaan parisataa grammaa viljaa ja muutaman kopeekan per normipäivä. Suurin osa palkasta otettiin pois valtionlainaksi. Joka vuosi pistäytyi valtionlainan kirjaaja pyssymiehen kanssa, ja valtiolle tuli antaa 150 ruplaa, jotka pidätettiin palkasta. Jotkut vanhemmat kolhoosilaiset eivät edes ansainneet vuodessa niin paljon palkkaa ja jäivät siis valtiolle velkaa. Kaupasta ei ollut varaa ostaa muuta kuin suolaa ja tulitikkuja. Mutta tulimme toimeen. Oma kasvimaatilkkumme tuotti myös vähän."
näin siis neuvostojärjestelmässä - työläisvaltiossa - jäi työmies jopa työnteon jälkeen velkaa valtiolle. nälkäänhän siinä olisi kuollut ellei omasta tilkusta nosta kaalia ja sipulia ja saa vähän kalaa suolatuksi. mutta politrukki antoi sinulle kiitoksensa. se varmasti lämmitti kolhoosityöntekijän rintaa. me suomalaiset taas - olemme niin toisenlaisia kuin nuo idän ja etelän oudot kansat - omaamme sanontoja kuten "kolme on maailmassa turhaa; paavin pallit, nunnan nännit ja pomon kiitos ilman palkankorotusta" sekä "kissa kiitoksella elää"...
mitenhän tosiaan kuluu nykykommunistin arkipäivä? kulkeeko hän illan hämärryttyä siirtolapuutarhalta toiselle ja kerää mummojen tomaateista osan itselleen?