NETIN SUKUTUTKIMUS

tietää se, miten olisin voinut estää sukututkijaa käyttämästä henk.koht. tietojani. Eräs sukuni jäsen on tehnyt suvustani sukututkimuksen ja tietoni ovat siinä väärin, enkä olisi halunnut olla koko opuksessa mukana.
Ajattelin viedä turpakäräjille ensialkuun, hän ei kysynyt mitään lupaa minulta.

serkunserkun kirjoitti:

tietää se, miten olisin voinut estää sukututkijaa käyttämästä henk.koht. tietojani. Eräs sukuni jäsen on tehnyt suvustani sukututkimuksen ja tietoni ovat siinä väärin, enkä olisi halunnut olla koko opuksessa mukana.
Ajattelin viedä turpakäräjille ensialkuun, hän ei kysynyt mitään lupaa minulta.

Lue lisää

Nämä huolimattomien ihmisten keräämät suurten sukukirjojen tiedot ovat äärimmäisen epätarkkoja.
Olemme mm. mukana järkälemäisessä eteläpohjalaisessa Muurimäki-sukukirjassa; neljän hengen perheestämme kahden tiedot on väärin, siis puolet! Eipä oikein kannata valittaa, kun peet on jo housussa ;-( mutta tietysti harmittaa, kun itse on tällaisissa asioissa todella tarkka.

Kaikilla sukututkimuskursseilla korostetaan korostamasta päästyä sitä, että vaikka tieto on jostain saatu, on se pitää aina tarkistaa varmasta lähteestä. (Erityiskiitokset tästä Suomen sukututkimuksen uranuurtajalle, jo edesmenneelle kouluttajalle ja "työmyyrälle", Leif Metherille!) Esim. tietojen kopioiminen jostain toisesta kirjasta ei riitä, vaan nekin tiedot pitää aina tarkistaa. Arvatkaas tekevätkö sukukirjan tekijät niin! Eivätpä eivät. Minusta on kunnia kuulua omaan sukuun, ja siinä sivussa sukukirjan sivuille, mutta huolimattomasti tehdyt sukututkimukset ottavat aivoon. En tiedä olisiko mahdollista kieltää omien tietojen kirjaaminen tällaiseen sukueepokseen.

Eräs sukulaiseni kirjoitti elämästään kirjan. Minäkin, jokin serkuntapainen, huomasin kirjassa monta asia- ja päivämäärävirhettä ja räikeitä "unohduksia". Väärät tiedot kertautuvat ja ovat asianomaisille (ja hänen lähisuvulleen) tosi inhottavia. Tarkka oikoluku kunniaan!

non-rec kirjoitti:

Nämä huolimattomien ihmisten keräämät suurten sukukirjojen tiedot ovat äärimmäisen epätarkkoja.
Olemme mm. mukana järkälemäisessä eteläpohjalaisessa Muurimäki-sukukirjassa; neljän hengen perheestämme kahden tiedot on väärin, siis puolet! Eipä oikein kannata valittaa, kun peet on jo housussa ;-( mutta tietysti harmittaa, kun itse on tällaisissa asioissa todella tarkka.

Kaikilla sukututkimuskursseilla korostetaan korostamasta päästyä sitä, että vaikka tieto on jostain saatu, on se pitää aina tarkistaa varmasta lähteestä. (Erityiskiitokset tästä Suomen sukututkimuksen uranuurtajalle, jo edesmenneelle kouluttajalle ja "työmyyrälle", Leif Metherille!) Esim. tietojen kopioiminen jostain toisesta kirjasta ei riitä, vaan nekin tiedot pitää aina tarkistaa. Arvatkaas tekevätkö sukukirjan tekijät niin! Eivätpä eivät. Minusta on kunnia kuulua omaan sukuun, ja siinä sivussa sukukirjan sivuille, mutta huolimattomasti tehdyt sukututkimukset ottavat aivoon. En tiedä olisiko mahdollista kieltää omien tietojen kirjaaminen tällaiseen sukueepokseen.

Eräs sukulaiseni kirjoitti elämästään kirjan. Minäkin, jokin serkuntapainen, huomasin kirjassa monta asia- ja päivämäärävirhettä ja räikeitä "unohduksia". Väärät tiedot kertautuvat ja ovat asianomaisille (ja hänen lähisuvulleen) tosi inhottavia. Tarkka oikoluku kunniaan!

Lue lisää

Tosi on. Kovin on harvassa ne tutkimukset, missä ei metsään mennä niin että rytisee!
Yhdestä kirjajärkäleestä (Vesaisen sukua) aloin kirjan ostettuani tehdä pistokokeita. Kun virheitä löytyi, kirjoitin ne ylös. Sitten kun yhdeksäs A4-arkki oli täysi, kyllästyin. Mikä minä olen toisten mokia korjaamaan?
Sama juttu toisessa kirjassa. Oli "tutkija" sekoillut niin perusteellisesti melkein saman nimisten iiläisten henkilöitten kanssa, ettei pahemmasta väliä.
Kolmannessa (Kuusamo) oli sotkettu kaksi saman nimistä henkilöä keskenään ja päästy vääriin esivanhempiin.
Neljäs suuri "tutkija" sekoilee kirjoissaan Kuusamon suvuissa niin paljon, ettei ole tosikaan. Lähetin joskus jonkun oikaisun, mutta ei ollut yhtään kiinnostunut. Oli jo uusi projekti vauhdissa...
Viides oli julkaissut Haukiputaan historiakirjoja puhtaaksikirjoitettuna. Kun huomasin virheitä, pyysin kirjat sähköpostina johon korjaisin havaitsemani virheet. Ei antanut, luuli kai että minä alan myymään niitä! Saipa sitten olla korjaamatta ja varmaan vieläkin levittelee vääriä tietoja.
Ja niin edelleen.
Kuinka paljon sitten itsellä tulee virheitä, kun viisaammatkin tuolla lailla sekoilevat ja vielä oikein kirjoissaan? Lieneekin parempi, etten koskaan kirjaa tee, ettei sitten virheistä syytettäisi.
Kerran jollekin amerikaanolle jonkin kaipaamansa sukujohdon lähetin. Oli kuukauden päästä netissä, mutta sotkettu niin monilla virheillä, että... Onneksi ei ollut minun nimeäni missään.

... kun en tähän PerGyntin kysymykseen ollut huomannut tarkkaan ottaen vastata.

Jos sukututkimus haluttaisiin IHAN VEDENPITÄVÄKSI, niin pitäisi tutkia äidin-äidin-äidin... linja. Muussa tapauksessa voidaan piankin eksyä ihan väärään sukuun - ja von vissin varmasti eksyttykin, usein jopa! No, nythän on DNA ja sitä kautta pienellä viiveellä selviävät nämäkin sumutukset ja epätarkkuudet. Oliko se noin 10% ihmisistä, joiden isä on eri kuin kirjoissa todistetaan? Suuri luku. Mutta DNA tuo vastaukset aikanaan, kunhan vähän halpenee. Ainakin sen vastauksen, että "väärä isä".

En ole netin kautta tutkinut sukuani, vain kirkonkirjojen ja sukulaisten antamien tietojen pohjalta - vähän. Suomen Sukututkimusseura vannoo Hiskin nimeen. Vaikka kuinka tiedot löytyisi netistä, niin pitää muistaa, että ihmiset ne sinne ovat kirjanneet. Ja näille S.S:n palkkaamille vapaaehtoisille on ihan varmasti sattunut näppäilyvirheitä. Tarkistettava on kaikki siis alkulähteistä, sorry vaan. - Ja sitten aikanaan DNA saattaa romuttaa valtaosan tutkimuksesta...

non-rec kirjoitti:

... kun en tähän PerGyntin kysymykseen ollut huomannut tarkkaan ottaen vastata.

Jos sukututkimus haluttaisiin IHAN VEDENPITÄVÄKSI, niin pitäisi tutkia äidin-äidin-äidin... linja. Muussa tapauksessa voidaan piankin eksyä ihan väärään sukuun - ja von vissin varmasti eksyttykin, usein jopa! No, nythän on DNA ja sitä kautta pienellä viiveellä selviävät nämäkin sumutukset ja epätarkkuudet. Oliko se noin 10% ihmisistä, joiden isä on eri kuin kirjoissa todistetaan? Suuri luku. Mutta DNA tuo vastaukset aikanaan, kunhan vähän halpenee. Ainakin sen vastauksen, että "väärä isä".

En ole netin kautta tutkinut sukuani, vain kirkonkirjojen ja sukulaisten antamien tietojen pohjalta - vähän. Suomen Sukututkimusseura vannoo Hiskin nimeen. Vaikka kuinka tiedot löytyisi netistä, niin pitää muistaa, että ihmiset ne sinne ovat kirjanneet. Ja näille S.S:n palkkaamille vapaaehtoisille on ihan varmasti sattunut näppäilyvirheitä. Tarkistettava on kaikki siis alkulähteistä, sorry vaan. - Ja sitten aikanaan DNA saattaa romuttaa valtaosan tutkimuksesta...

Lue lisää

mielivaltaisia. Niistä ei saa mitään tietoa, jos esim. äiti tai mummi on ollut avioliiton ulkopuolisessa suhteessa sodan tai köyhyyden takia, ja saanut siksi aviottomia lapsia.Minulle ei annettu tietoa mahd. isoisästäni, vaikka asioitten tuntemusta oli 10 v. sitten ainakin vielä olemassa.
Tutkijat ovat kiinnostuneita vain löytämään ruhtinaita tai kuninkaallisten tai äveriäitten ulkomaamaalaisten verta suonissaan, että saavat ripustaa pyntättyjen "esi-isien" kuvia seinilleen.
Siksi: humpuukia koko homma, todelliset asiat puuttuvat, koska niitä ei sovi julkistaa. Pitäkää tutkimuksenne hyvänänne.

möttönen-hyvärinen kirjoitti:

mielivaltaisia. Niistä ei saa mitään tietoa, jos esim. äiti tai mummi on ollut avioliiton ulkopuolisessa suhteessa sodan tai köyhyyden takia, ja saanut siksi aviottomia lapsia.Minulle ei annettu tietoa mahd. isoisästäni, vaikka asioitten tuntemusta oli 10 v. sitten ainakin vielä olemassa.
Tutkijat ovat kiinnostuneita vain löytämään ruhtinaita tai kuninkaallisten tai äveriäitten ulkomaamaalaisten verta suonissaan, että saavat ripustaa pyntättyjen "esi-isien" kuvia seinilleen.
Siksi: humpuukia koko homma, todelliset asiat puuttuvat, koska niitä ei sovi julkistaa. Pitäkää tutkimuksenne hyvänänne.

Lue lisää

Mahdollisen isoisän nimen tietämisestä olisi hyötyä ehkä vasta nyt, kun DNA on mullistamassa sukututkimuksen; ei tarvitsisi seuloa läpi koko pitäjää ;-) Paljon tosi vääriä sukupuita on rakenneltu jo siksikin, että avioliittojen sisälle - yllätys yllätys - onkin syntynyt jälkeläinen ihan jostakusta muusta kuin kirjoihin kirjatusta isästä.

En ole antanut pikkusormeanikaan sukututkimukselle, toistaiseksi. Lähisuvun muutaman polven ajalta olen tosin kirjannut ylös. Niin läheltä ei mustalaisia tai reppuryssiä löytynyt, jostain vähän kauempaa ihan varmasti löytyisi, mikä olisi vain mielenkiintoista ja mukavaa. Ruhtinaista sun muista köyhän peruskansan riistäjistä ei olisi niin väliä.

non-rec kirjoitti:

Mahdollisen isoisän nimen tietämisestä olisi hyötyä ehkä vasta nyt, kun DNA on mullistamassa sukututkimuksen; ei tarvitsisi seuloa läpi koko pitäjää ;-) Paljon tosi vääriä sukupuita on rakenneltu jo siksikin, että avioliittojen sisälle - yllätys yllätys - onkin syntynyt jälkeläinen ihan jostakusta muusta kuin kirjoihin kirjatusta isästä.

En ole antanut pikkusormeanikaan sukututkimukselle, toistaiseksi. Lähisuvun muutaman polven ajalta olen tosin kirjannut ylös. Niin läheltä ei mustalaisia tai reppuryssiä löytynyt, jostain vähän kauempaa ihan varmasti löytyisi, mikä olisi vain mielenkiintoista ja mukavaa. Ruhtinaista sun muista köyhän peruskansan riistäjistä ei olisi niin väliä.

Lue lisää

yleensa into sukututkimukseen lopahtaa siihen,kun a-o. huomaa suvussaan olleen rikollisen ,tai jonkun muun 'rasputiinin'.. hiljaa sitten lopsautetaan kirjojen kannet kiinni ja autuaasti unohdetaan koko juttu..

hys-hys kirjoitti:

yleensa into sukututkimukseen lopahtaa siihen,kun a-o. huomaa suvussaan olleen rikollisen ,tai jonkun muun 'rasputiinin'.. hiljaa sitten lopsautetaan kirjojen kannet kiinni ja autuaasti unohdetaan koko juttu..

Lue lisää

moinen pysäyttäisi. Ajattelin tehdä sukututkimusta eläkeläisenä ja kävin kurssejakin. Sitten tulikin mielenkiintoisempaa ajanviettoa. Nyt on tavoite, että otan selville lapsilleni yhden sukupolven taaksepäin eli omat ja mieheni isoisovanhemmat tarkasti. Lisäksi on aikomus kirjoitella omakohtaisesti niistä suvun jäsenistä, jotka muistan. Saas nähdä kuinka käy.

hys-hys kirjoitti:

yleensa into sukututkimukseen lopahtaa siihen,kun a-o. huomaa suvussaan olleen rikollisen ,tai jonkun muun 'rasputiinin'.. hiljaa sitten lopsautetaan kirjojen kannet kiinni ja autuaasti unohdetaan koko juttu..

Lue lisää

siitähän minä vasta innostuisin!

non-rec kirjoitti:

Nämä huolimattomien ihmisten keräämät suurten sukukirjojen tiedot ovat äärimmäisen epätarkkoja.
Olemme mm. mukana järkälemäisessä eteläpohjalaisessa Muurimäki-sukukirjassa; neljän hengen perheestämme kahden tiedot on väärin, siis puolet! Eipä oikein kannata valittaa, kun peet on jo housussa ;-( mutta tietysti harmittaa, kun itse on tällaisissa asioissa todella tarkka.

Kaikilla sukututkimuskursseilla korostetaan korostamasta päästyä sitä, että vaikka tieto on jostain saatu, on se pitää aina tarkistaa varmasta lähteestä. (Erityiskiitokset tästä Suomen sukututkimuksen uranuurtajalle, jo edesmenneelle kouluttajalle ja "työmyyrälle", Leif Metherille!) Esim. tietojen kopioiminen jostain toisesta kirjasta ei riitä, vaan nekin tiedot pitää aina tarkistaa. Arvatkaas tekevätkö sukukirjan tekijät niin! Eivätpä eivät. Minusta on kunnia kuulua omaan sukuun, ja siinä sivussa sukukirjan sivuille, mutta huolimattomasti tehdyt sukututkimukset ottavat aivoon. En tiedä olisiko mahdollista kieltää omien tietojen kirjaaminen tällaiseen sukueepokseen.

Eräs sukulaiseni kirjoitti elämästään kirjan. Minäkin, jokin serkuntapainen, huomasin kirjassa monta asia- ja päivämäärävirhettä ja räikeitä "unohduksia". Väärät tiedot kertautuvat ja ovat asianomaisille (ja hänen lähisuvulleen) tosi inhottavia. Tarkka oikoluku kunniaan!

Lue lisää

Saimme tietomme tarkistettavaksi. Mutta minä en halunnut syntymäaikaani minnekkään kirjan sivuille. Hyväksyin ainoastaan syntymävuoden.

tarkitstettu kirjoitti:

Saimme tietomme tarkistettavaksi. Mutta minä en halunnut syntymäaikaani minnekkään kirjan sivuille. Hyväksyin ainoastaan syntymävuoden.

Tarina kertoo, että muuan Maija Meikäläinen ei halunnut tietojaan sukukirjaan. Silloin tekijä ilmoitti, että panee kirjaan, ettei kyseisillä vanhemmilla ole Maija Meikäläinen -nimistä lasta.
Kuulemma sitten mieli muuttui.