Nälänhätä Pietarissa

juu ja sukunimestä päätellen (Rastas) oli karjalaisverta.........

Vie kuule tylsäkiero evakko oman maan leipäjonoisille, jos sulla jotakin on. Kortteleita kiertää Vanhasen-Kataisen köyhdyttämät leipäjonolaiset. Eikös niillä karjalan kartanoiden ja pienojen hinnoilla nyt sentään teitä ruokkineiden lapsille leipää irtoo kitsas evakkojulli?

Suomi ei ole koskaan pyytänyt anteeksi yhdessä natsien kanssa suoritettua Leningradin piiritystä, joka vaati kymmenen kertaa enemmän venäläisuhreja kuin mitä talvi- ja jatkosodassa kaatui suomalaisia. Leningradissa nääntyi nälkään yhtä paljon syyttömiä ihmisiä kuin saksalaiset onnistuivat kaasuttamaan hengiltä pahimmissa kuolemanleireissään, sellaisissa kauhun paikoissa kuin Auschwitz, Treblinka ja Bełżec. Niiden rinnalla historiassa on sankarikaupunki Leningrad. Saksalais-suomalainen hyökkäys kohti Leningradia kesällä ja syksyllä 1941 osoitti, että Neuvostoliiton huoli Leningradin turvallisuudesta vv. 1938-1939 oli ollut perin aiheellinen. Ilman Moskovan rauhan rajansiirtoja Leningrad, Kantalahti ja Murmansk olisivat joutuneet natsien ja suomalaisten käsiin v. 1941. Se olisi saattanut merkitä venäläisille tappiota koko suuressa isänmaallisessa sodassa.

Pietari on Suomen kohtalon kaupunki. Suomea ei edes olisi maana ja kansana, ellei Pietaria olisi 1700-luvun alussa perustettu Venäjän henkireiäksi länteen. Uuden pääkaupungin Pietarin turvallisuus pakotti Venäjän erottamaan Ruotsista sen itäosan, josta Venäjä muodosti Suomen autonomisen valtion keisarikunnan yhteyteen. Venäjän valtakunnan osana saattoi syntyä suomalainen kansakunta ja suomenkielinen kansallinen kulttuuri. Valitettavasti suomalaiset 1900-luvun alussa - huolimatta sadan vuoden valtavasta kehityksestä, josta suomalaisten oli kiittäminen Venäjää - pettivät laillisen hallitsijansa keisari-suuriruhtinaan ja aloittivat vallankumouksellisen toiminnan Venäjää vastaan. Oli toki poikkeuksiakin, kuten C. G. Mannerheim, viimeiseen saakka tsaarilleen uskollinen kunnian mies. Hän ei voinut ymmärtää, miksi suomalaiset separatistit liittoutuivat Venäjän vihollisen Saksan, taikka Venäjän pyövelin Leninin kanssa. Sekä suomalainen oikeisto että vasemmisto petti oman emämaansa Venäjän. Suomalaiset eivät v. 1917 olleet lainkaan kypsiä itsenäisyyteen. Sen todisti sisällissota molemminpuolisine hirmutekoineen, sekä Suomen joutuminen Saksan alusmaaksi v. 1918.

Mannerheim tahtoi vapauttaa vanhan kotikaupunkinsa Pietarin bolševikkien kynsistä vielä v. 1919. Suomalaiset pitivät kuitenkin parempana asioida bolševikkirikollisten kuin Venäjän valkoisten kanssa. Suomalaiset pelastivat neuvostovallan ja Leninin v. 1919, kun viimeiset mahdollisuudet bolševikkien nujertamiseksi menetettiin. Se oli Mannerheimille ja muille venäläisille valkokenraaleille katkera pala. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin suomalaisille tuli aika maksaa erehdyksestään. Tuli tuomion päivä, kehotus tulla neuvottelemaan bolševikkien kanssa Moskovassa "konkreettisista poliittista kysymyksistä"...

Koroljov kirjoitti:

Suomi ei ole koskaan pyytänyt anteeksi yhdessä natsien kanssa suoritettua Leningradin piiritystä, joka vaati kymmenen kertaa enemmän venäläisuhreja kuin mitä talvi- ja jatkosodassa kaatui suomalaisia. Leningradissa nääntyi nälkään yhtä paljon syyttömiä ihmisiä kuin saksalaiset onnistuivat kaasuttamaan hengiltä pahimmissa kuolemanleireissään, sellaisissa kauhun paikoissa kuin Auschwitz, Treblinka ja Bełżec. Niiden rinnalla historiassa on sankarikaupunki Leningrad. Saksalais-suomalainen hyökkäys kohti Leningradia kesällä ja syksyllä 1941 osoitti, että Neuvostoliiton huoli Leningradin turvallisuudesta vv. 1938-1939 oli ollut perin aiheellinen. Ilman Moskovan rauhan rajansiirtoja Leningrad, Kantalahti ja Murmansk olisivat joutuneet natsien ja suomalaisten käsiin v. 1941. Se olisi saattanut merkitä venäläisille tappiota koko suuressa isänmaallisessa sodassa.

Pietari on Suomen kohtalon kaupunki. Suomea ei edes olisi maana ja kansana, ellei Pietaria olisi 1700-luvun alussa perustettu Venäjän henkireiäksi länteen. Uuden pääkaupungin Pietarin turvallisuus pakotti Venäjän erottamaan Ruotsista sen itäosan, josta Venäjä muodosti Suomen autonomisen valtion keisarikunnan yhteyteen. Venäjän valtakunnan osana saattoi syntyä suomalainen kansakunta ja suomenkielinen kansallinen kulttuuri. Valitettavasti suomalaiset 1900-luvun alussa - huolimatta sadan vuoden valtavasta kehityksestä, josta suomalaisten oli kiittäminen Venäjää - pettivät laillisen hallitsijansa keisari-suuriruhtinaan ja aloittivat vallankumouksellisen toiminnan Venäjää vastaan. Oli toki poikkeuksiakin, kuten C. G. Mannerheim, viimeiseen saakka tsaarilleen uskollinen kunnian mies. Hän ei voinut ymmärtää, miksi suomalaiset separatistit liittoutuivat Venäjän vihollisen Saksan, taikka Venäjän pyövelin Leninin kanssa. Sekä suomalainen oikeisto että vasemmisto petti oman emämaansa Venäjän. Suomalaiset eivät v. 1917 olleet lainkaan kypsiä itsenäisyyteen. Sen todisti sisällissota molemminpuolisine hirmutekoineen, sekä Suomen joutuminen Saksan alusmaaksi v. 1918.

Mannerheim tahtoi vapauttaa vanhan kotikaupunkinsa Pietarin bolševikkien kynsistä vielä v. 1919. Suomalaiset pitivät kuitenkin parempana asioida bolševikkirikollisten kuin Venäjän valkoisten kanssa. Suomalaiset pelastivat neuvostovallan ja Leninin v. 1919, kun viimeiset mahdollisuudet bolševikkien nujertamiseksi menetettiin. Se oli Mannerheimille ja muille venäläisille valkokenraaleille katkera pala. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin suomalaisille tuli aika maksaa erehdyksestään. Tuli tuomion päivä, kehotus tulla neuvottelemaan bolševikkien kanssa Moskovassa "konkreettisista poliittista kysymyksistä"...

No tuo ei ollu kyllä yllätys, että siellä takapajulassa nähään nälkää! Ja meidänkö pitäs nyt niitä ruveta paapomaan TURHA LUULLA!