Me ollaan ihan unohdettu Juudas, eikö vain?
Ensinnäkin Juudasta pitäisi arvostaa pikkasen enemmän. Jeesuksen piti kuolla. Tietenkin. Jutun piti mennä niin, syntien puolesta kuoleminen ja niin edelleen. Jonkun täytyi tehdä se ja Juudaksen epäonneksi se oli Juudas. Juudas sai kamalimman tehtävän ikinä - teki sen ja nyt Raamattu on paljon kiintoisampi. Ei sitä kukaan lukisi jos se loppuisi sanoihin: "Ja Jeesus eli elämänsä onnellisena loppuun asti!"
Muutenkin Juudaksessa on särmää... Ja sekä Juudas että Jeesus tiesivät, että Juudaksen olisi kavallettava... Ja tiedättekö mikä muu on mielenkiintoista vaikkei asiaan hirveesti liitykään, se että Da Vincin Pyhä ehtoollinen taulussa Jeesus ja Juudas on yksi ja sama henkilö ( http://www.onewaymission.fi/uskomatonta/davinci.php3 )...
Ensinnäkin Juudasta pitäisi arvostaa pikkasen enemmän. Jeesuksen piti kuolla. Tietenkin. Jutun piti mennä niin, syntien puolesta kuoleminen ja niin edelleen. Jonkun täytyi tehdä se ja Juudaksen epäonneksi se oli Juudas. Juudas sai kamalimman tehtävän ikinä - teki sen ja nyt Raamattu on paljon kiintoisampi. Ei sitä kukaan lukisi jos se loppuisi sanoihin: "Ja Jeesus eli elämänsä onnellisena loppuun asti!"
Muutenkin Juudaksessa on särmää... Ja sekä Juudas että Jeesus tiesivät, että Juudaksen olisi kavallettava... Ja tiedättekö mikä muu on mielenkiintoista vaikkei asiaan hirveesti liitykään, se että Da Vincin Pyhä ehtoollinen taulussa Jeesus ja Juudas on yksi ja sama henkilö ( http://www.onewaymission.fi/uskomatonta/davinci.php3 )...
Vastaukset 9
Vanhimmat
"ja Juudaksen epäonneksi se oli Juudas."
Höpö höpö. Jumalalla on omat tarkoituksensa, keinonsa ja välikappaleensa, mutta jokainen ihminen tekee itse ratkaisunsa ajassa.
En ryhdy tässä setvimään kuinka yhdistetään Jumalan suunnitelman välikappaleena oleminen ja oma, vapaa tahto, mutta tuskin asia niin monimutkainen on jollaiseksi ihmisen ajatus sen tahtoisi vääntää. Predestinaatiosta eli ns. ennaltamääräämisopista olen jo aiemmin todennut että kyse on todellakin enemmän ennaltanäkemisestä kuin ennaltamääräämisestä.
Luuletko, että Jumala on tuosta vaan napannut jonkun viattoman ja hyväntahtoisen ihmisen historiasta päättäen laittaa tämän sydämeen kieron ajatuksen petturuudesta, jotta saisi ennustukset ja oman suunnitelmansa täytettyä?
Omassa sydämessäni Juudaksen tapaus ei suinkaan synnytä epätoivoa eikä kyynistä alistumista "jumalallisen kohtalon" edessä, päinvastoin, elämän vastuullisuus on kyllä 'pelottava' asia, mutta Jumalan oikeudenmukaisuus ja rakkaus on lohdullista.
Raamatun mukaan Jumala on valkeus eikä Hänessä ole mitään "pimeyttä", ei siis mitään kieroa, epäoikeudenmukaista tai rakkaudetonta.
Elämän vastuullisuus tuo elämään mielekkyyden ja haasteellisuuden. Olisi jotenkin kieroa (ja onnetonta) etsiä Raamatusta ja Jumalasta syitä tuomita Hänet pimeydeksi. Parempi on etsiä kuinka voisi oppia tuntemaan oikeaa Jumalaa lähemmin - ja nähdä asiat valossa.
Näyt suhtautuvan Juudaksen tapaukseen kuin kysymys olisi vain jostakin mielenkiintoisesta kertomuksesta. "Ja tiedättekö mikä muu on mielenkiintoista vaikkei asiaan hirveesti liitykään, se että Da Vincin Pyhä ehtoollinen taulussa Jeesus ja Juudas on yksi ja sama henkilö."
Niin, onhan se mielenkiintoista. Nimittäin jos Jeesus on vain jokin legenda ja myytti.
Minulle Hän on Vapahtaja ja Herra, siis todellinen, elävä Persoona.
Jeesuksen 'päälle' on liimattu niin paljon kuvia ja käsityksiä Hänestä, vielä uskovanakin mieli pyrkii helposti rakentamaan omaa kuvaa Jeesuksesta, että joskus on vaikea erottaa todellista.
Sitä voi eksyä askartelemaan uskonnollisten kuvien ja sanontojen kanssa kadottaen itse asian sisällön. Vaan onneksi Jumala on rakentanut asian näin että kun tahtoo Hänet tuntea ja elää todeksi Jumalasuhteen, löytää erehtyvä ja eksyvä ihminenkin varmasti oikeaa tasapainoa ja herkkyyttä Pyhän edessä.
Niin. Kyllä oikea Jeesus siis on paljon mielenkiintoisempi kuin Da Vincin ja Co:n taulut. :)
Onhan kaikenmaailman murhaajissa ja pedofiileissäkin toki 'särmää'. Ihminen nyt kuitenkin on vaan ihminen särmistään huolimatta. En minä Juudasta kohtaan erityistä vastenmielisyyttä tunne, surettaa vaan tämä rappion romantiikka joka nostaa antisankarit jalustalle ja ihailee heidän kierouksiaan ja 'särmäänsä', nimittäen sitä joskus jopa karismaksikin (voih!).
Henkilökohtaisesta kokemuksesta ja Raamatun todistuksen kautta sanoisin että Jeesuksen tunteminen avaa sellaista mielenkiintoisuutta, kasvun prosessia ja särmää, ettei siinä enää keinotekoisia kiihokkeita ja legendoja tarvita elämää innoittamaan.
Kiitos hyvästä aloituksesta.
Aihe on todellakin mielenkiintoinen. Mutta ei Juudaksen mielenkiintoisuuden ja särmän takia, vaan elämän vastuullisuuden tähden.
Jokaisella on mahdollisuus eksyä ja lähteä seuraamaan oikkujaan ja turmeltuneen sydämen kieroiluja enemmän kuin Herraa ja puhtaan omatunnon iloa. Silloin voi käydä niin että joutuu pahan kautta toteuttamaan Jumalan tarkoituksia itselleen turmioksi kuten Juudas, kun Jumala nyt pahankin kautta tahtoo joka tapauksessa tehdä jotain hyvää ja puhutella lähimmäisiä. Raamatun Jumala ei ole ilkeä eikä pikkumainen. Hänelle ei ole "MIELEEN JUMALATTOMAN KUOLEMA, VAAN ETTÄ HÄN KÄÄNTYISI TIELTÄÄN JA SAISI ELÄÄ."
Legendat ja kertomukset ovat kivaa ajatusviihdettä, mutta hei, elämä on tässä. Tässä ja nyt. Yhtä todellisena kuin Juudaan ja opetuslasten elämä kerran. Jokainen hengenveto on kallisarvoinen, arvokas ja tärkeä.
Ei siis kiinnytä kuviin ja myytteihin niin että unohdotetaan etsiä totuutta, koko sydämestä, ja elää tämä kallisarvoinen elämä. Rakkaudessa ja puhtaudessa - mieluummin kuin pettäen?
Juudas I. ihmisenä edusti juuri sellaista heikkoa
lihallista ihmistä, joidenka puolta Kristus piti.
Eli, Juudas on/oli Kristukselle yhtä rakas kuin kuka hyvänsä ihminen joka uskoo kaikkivaltiaaseen
Luojaan, Isään. Ja jos Kristus kykeni antamaan
anteeksi J.,niin miksei me muut siihen kyettäisi?
Jos ihminen ei kykene tuntemaan myötätuntoa toista
ihmistä kohtaan, vaikka tämä on/olisi rikoksen/
rikoksia tehnyt, niin silloin ihmisellä on Iso
ongelma. Eli sydämen kovuus ja uppiniskaisuus
taakkana, joista kukaan ei ole selvinnyt puhtain paperein, eikä tule selviämään.
Rakkaus on arvoista ja tunteista sekä ihmiselle kuuluvasta ominaisuudesta kallein, josta
ihminen luopuu omaksi vahingokseen. Ja vaikea on
se saada takaisin.
Uskon Jumalaan joka tarjoaa anteeksiantamusta, mutta Hän ei vaadi ketään ottamaan sitä vastaan väkisin, valinta on ihmisen.
Kyllä minä tunnen myötätuntoa toista ihmistä kohtaan enkä erottele meitä rikollisiin ja vähemmän rikollisiin, mutta se ei tarkoita että hyväksyisin rikolliset teot.
Kyllä Raamattu antaa ymmärtää että Jumala antoi myös Juudakselle anteeksi, koska Hän sovitti maailman ( = kaikki ihmiset ) itsensä kanssa, mutta sama Raamattu antaa ymmärtää ettei Juudas ottanut Jumalan armoa vastaan vaan jäi sen ulkopuolelle, sillä Jumalan lahja vaatii todellakin vastaanottamista.
Ei tämä ole rakkaudettomuutta vaan realismia!
Jos totuudenvastaisesti julistaisimme että "Jumalan armon tähden kaikki pääsee taivaaseen" ja julistuksemme tähden ihmiset suhtautuisi armoon jonakin käsitteenä jonka varjolla voi tehdä mitä vaan, tuntematta oikeaa armon todellisuutta Kristuksessa, olisiko se rakkautta näitä hukkuvia ja petettyjä kohtaan?
Halusin joskus ravistella seurakuntaa ymmärtämään armon suuruutta ja ihmisen luomien arkkityyppien vaikutusta ajatteluumme. Sanoin puheessani seurakunnan edessä jotenkin siihen tapaan, että "kun meillä ei ole tarkkaa tietoa Hitlerin viimeisistä hetkistä, meitä saattaa taivaassa odottaa iloinen yllätys."
Uskon anteeksiantamukseen. Uskon armoon joka on tarjolla Persoonassa, Jeesuksessa. Uskon Jumalan hyvyyteen. Mutta uskon myös valinnanvapauteen ja ihmisen henkilökohtaisten ratkaisujen merkitykseen. Olen tästä saanut kyllin paljon konkreettista osoitusta oman elämäni aikana.
Niin, luopuessaan Jeesuksesta ihminen luopuu Rakkaudesta, omaksi vahingokseen.
Yrität perinteisellä tavalla todistaa Kristuksen
yli, eli teet päätöksiä/päätelmiä henkilön anteeksi anto kyvystä oman mielesi mukaan, ei onnistu sanon minä, lue läksyt uudelleen, ja taas
uudelleen. Mitään oikeata tulkintaa jossa Juudas tuomittaisiin erilailla, kuin muut heikot lihalliset ihmiset, ei ole olemassakaan, ja se siitä.
Kristus edustaa rakkautta ja anteeksi antoa
sananmukaisesti eikä muuta tarvita, sillä kevyt
on taakka jonka hän antaa ihmisille kannettavaksi.
kulkevat "omia polkujaan".
Minulle on yhdentekevää onko tapani todistaa jotakin perinteinen tai moderni. Tärkempää on pyrkimys totuudellisuuteen. Mielestäni se edellyttää, kristillisistä asioista kun on kyse, yhteyttä persoonaan, Kristukseen. Ei ainostaan johonkin mielikuvaan jonka "rakkaudellisuutta" voi sitten tulkita kuinka huvittaa. Ja nöyryys on toki tärkeää.
En tehnyt päätöksiä henkilön kyvystä antaa anteeksi, vaan henkilöiden kyvystä ( itse asiassa tahdosta ja valinnasta ) ottaa anteeksiantamus vastaan.
"Mitään oikeata tulkintaa jossa Juudas tuomittaisiin erilailla, kuin muut heikot lihalliset ihmiset, ei ole olemassakaan."
Samaa mieltä olen.
En millään muotoa väittänyt että Juudas, todellisena, historiassa olleena henkilönä, tuomittaisiin jotenkin erilailla.
"Kristus edustaa rakkautta ja anteeksi antoa sananmukaisesti eikä muuta tarvita..."
Oikein, Truba, sitä juuri Kristus edustaa. Jumala ilmaisee rakkautensa ja armollisuutensa persoonassa, joka on Jeesus Kristus, ei jossakin Kristus-myytissä tai legendassa, vaan todellisessa Persoonassa...
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa." Voiko tätä enää selkeämmin sanoa kuin Raamattu sen sanoo?
Sama Raamattu, joka kertoo meille Jumalan sovitustyöstä ja siinä yhteydessä tulee myöskin maininneeksi henkilön Juudas, kertoo tien armon ja pelastuksen kokemiseen. Se on usko Jeesukseen ja tuleminen - "uskon kautta" - osalliseksi
Hänestä.
Tietysti voi ajatella näistä asioista kuinka tahtoo ja että Jumalan rakkaus ja armo olisi koettavissa pelastavana jotenkin muutenkin kuin Kristuksen yhteydessä, tai että, toisin sanoen, rakkaus joka on Kristuksessa voidaan saada jotenkin muulla tavoin kuin tulemalla Jeesuksen yhteyteen uskon kautta.
Näkemyksiä saa tietysti olla, niin. Mutta onko ne silloin enää kristillisiä näkemyksiä, jos poiketaan siitä mikä on keskeisintä ja yleisesti kristikunnassa tunnustettua, sovituksen ytimestä, joka yhdistää eri kirkkokuntiin ja seurakuntiin kuuluvat kristityt samassa Hengessä.
Lopuksi, Truba:
"...sillä kevyt on taakka jonka hän antaa ihmisille kannettavaksi."
Kaikki eivät vain ota vastaan sitä taakkaa jonka Hän antaa. Totisesti se on kevyt niille jotka rakkaudessa siihen myöntyvät.
Moni kantaa omia taakkojaan, vieläpä puhuvat elämänsä vastoinkäymisistä "minulle tarkoitettuna ristinä" vaikka asialla ei olisi mitään tekemistä ristin teologian ja sen kanssa mitä Raamattu asiasta sanoo.
Kilvoitellaan eteenpäin :)
Ristinkantajaa kantaa risti.
Hänen antamansa taakan alla
kevyt kulkea.
Kuinka ahtaaksi käykään kaikki,
laveaa tietä kulkiessa.
Mutta
kaidalla tiellä
sisin niin ihmeellisesti avartuu,
armon ulottuvuuksiin, arjessa.
Kyllä Juudas I. varmaan itse ottaa vastaan sen mikä otettavissa on, joten ei siitä sen enenpää.
Ja
niin olen ymmärtänyt jo ihan pienenä, että ei muut
pystykkään antamaan/ottamaan anteeksi kuin todelliset henkilöt oikeassa elämässä. Joten tämä tästä.
Ja
kun teet päätöksiä tai yrität tehdä päätöksiä
toisen ihmisen yli, niin se minun mielestä edustaa
lievää ylimielisyyttä ja kevyttä harkintakykyä
tärkeissä asiayhteyksissä, sillä nytkin yrität
tehdä sitä minulle ;)
Ja
koska oletan että olet kuitenkin vain äidillinen
tyyppi, annan sen anteeksi :)
Ja
koska minä en edusta mitään viralllista tai vähemmän virallista uskonnollista yhteisöä,ja en yhtä ainokaistakaan ahdasmielistä yhteisöä, enkä
muutenkaan hyväksy aiheetonta kiihkoilua tämän
aiheen tiimoilta, niin jätän tämän tähän, tällä
kertaa.
Ja
sanon lyhyesti näin; ihmiset voivat oppia toisiltaan hyvin paljon erilaisia pikku niksejä
joilla selviää elämässä eteenpäin ilman ylimääräisiä kommelluksia ja kahteentörmäyksiä.
Ylenmmäräinen juoksu voi olla vaaraksi sisäelimille, joten tallustellaan ihan rauhassa
vain kohti parempaa huomista :)
Jos olisin vesi pisara, joka putoaa alas lehdelle
pilvistä käsin, olisin mielummin se pisara, joka
ei lehteä satuta, mutta silloinhan en voisikaan
pudota lehdelle tai olla pisara, joten olen mikä
olen, elämäni loppuun asti, kevyesti.
ja muutenkin ihan kiva tyyli. Mutta
kysyisin nyt kuitenkin vielä sen verran, jos satut vastaamaan, että minkä yhteisön ja kuinka tulkitset ahdasmieliseksi, ja voisiko ehkä olla niin että eräät asiat jotka mielestäsi ovat kiihkoilua, eivät välttämättä olekaan sitä?
En pyydä sinua nimeämään tiettyjä seurakuntia tai kristillisiä yhteisöjä tähän palstalle, mutta tee se mielessäsi ja niin tehdessäsi ole itsekriittinen myöskin. "Suvaitsevana" henkilönä voi aina vetäytyä rakkauden harson suojiin ja leimata "suvaitsemattomiksi" ne joiden käsitys asioista on erilainen. Toivon ettei kohdallamme ole kyse siitä...
"Kun teet päätöksiä tai yrität tehdä päätöksiä toisen ihmisen yli, niin se minun mielestä edustaa lievää ylimielisyyttä ja kevyttä harkintakykyä tärkeissä asiayhteyksissä, sillä nytkin yrität tehdä sitä minulle..."
Anteeksi jos olen sellaiseen sortunut, se ei ollut tarkoitukseni. Keskustelussa nyt kumminkin on pakko kommentoida toista jotenkin ja olettaa asioita, muutenhan dialogi (ja varsinkin näin netin välityksellä) olisi vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta. Jos toisen esittämä olettamus tuntuu epäasialliselta tai väärältä, ainahan voi oikaista. En todellakaan tahdo heitellä "kiviä" vaan käydä keskustelua.
Jos mielestäsi osoittaa ylimielisyyttä ja liian keveää harkintakykyä kun tahdon pitää kiinni siitä minkä olen kokenut todeksi, ja siitä käsin keskustelen itse mielestäni maltillisesti mutta myös sillä "karkeudella" minkä totuudessa (niinkuin minä totuuden henkilökohtaisesti koen) pysyminen vaatii, ja varsinkin jos esittämäni mielipiteet sinusta osoittaa sidonnaisuutta johonkin ahdasmieliseen yhteisöön ja uskonnollista kiihkoilua, etkö silloin itse (mahdollisesti) osoita lievää ylimielisyyttä ja kevyttä harkintakykyä? Niin niin :)
Vielä siihen varsinaiseen aiheeseen:
Tässä tärkeässä asiayhteydessä eli Juudasta koskien en mielestäni tehnyt päätöksiä hänen ylitseen, ja Jumala todellakin on ainoa pätevä tuomari, joka sydämemme ja sisimpämme tuntee. Näkemykseni - myös Juudaan lopullista, iankaikkista kohtaloa koskien - perustui Raamattuun. Sama Raamattu joka puhuu Jumalan rakkaudesta syntistä (minua, sinua, Juudasta, kaikkia) kohtaan, puhuu myös valinnanvapaudesta ja vastuusta, vakavia sanoja.
Sen mukaan Jumalan antama ikuisen elämän armolahja JEESUKSESSA ei ole niinkään vaihtoehto vaan elinehto, tuon elinehdon vaihtoehtona on sitten kadotus, armon ulkopuolelle jääminen.
Tälle minä en mitään voi.
Sama Raamattu myöskin viittaa Juudaan kohtaloon ja antaa ymmärtää että hän olisi joutunut omien ratkaisujensa ja katumattomuutensa tähden armon ulkopuolelle. Kuten totesin Jumala nämä asiat lopultakin tietää ja ratkaisee, ei se ole minun eikä sinun näkemyksistä kiinni. Puhuin siis vaan siitä mikä Raamatun mukaan näyttää ilmeiseltä ja olennaiselta...
Elämä on hauskaa
ja Jeesuksen seurassa
mielenkiintoinen tutkimusmatka
kasvun prosessi,
mutta myös vakava
vastuullisuudessaan, ja eikö olekin niin
että vain vastuullinen elämä
voi olla mielekästä,
vain realismiin sitoutunut ilo
elämää palvelevaa, puhtaasti
ja rakentavasti
hauskaa
Ihan vilpittömästi sydämellisen hyvää kevättä sinulle, Truba
toivottelee
Hairface = Murtsi-67
Tuhannet ihmismielet ovat puolentoistatuhannen
vuoden ajan tehneet arvioita Juudaksen ja Pietarin asemasta ja tulevasta asemasta suhteessa
Kaikkivaltiaaseen Luojaan,
Isään joka myös on luonut heidät, niinkuin meidät.
Ja hyvin usein ne tulkinnat osoittaa, kuinka ahtaasti ihmisillä on taipumusta ajatella silloin,
kun joku on saamassa jotain, jota he itse vielä tavoittelevat. Juudaksen rangaistus oli se, kun
häneltä otettiin apostolin asema pois ja hänestä
tuli tavallinen kuolevainen. Pietarin rangaistus
oli se, kun Luoja antoi hänelle taivasten valtakunnan avaimet ja suuren vastuun siitä, että
ketkä ovat sidottu maanpäälle ja ketkä ovat vapaat
ja kenetkä hän laskee ovelle, johon avaimet sopii.
Eli kaksi hyvin erilaista tapaa saada osakseen
jotain sellaista, jota ei varsinaisesti toivo.
Ja nämä ovat kuitenkin hyvin lieviä rangaistuksia.
Ahdasmielisiin yhteisöihin lasken ensisijaisesti
yhdysvalloista tulleet, osittain poliittiset liikkeet, jotka ovat ottaneet päälleensä vaatteiksi valkoiset lammasturkit,
ja kuitenkin heidän tavoitteensa on kerätä kannattajia omalle liikkeelle ja hyviä hiljaisia
rahoittajia itselleen ja levittämälleen valhe propagandalle.
Ja samaan laumaan sopii tietenkin ne kaikki yksittäiset julistajat, jotka ovat ottaneet tavakseen ja oikeudekseen tehdä kaikista muista
ihmisistä pakolla uskovaisia ja juuri itsensä
näköisiä uskovaisia.
Koska et vieläkään halua nähdä itseäsi, kun oletat
olevasi minua päätä pitenpi, annan sinun mittailla
kaikessa rauhassa tästä eteenpäinkin, ja korostan
vain, ettei se minua haittaa, mutta ei se sovi
kaikille. Varsinkaan sinunlaiselle selkeästi
älykkäälle ihmiselle, joka ainakin yrittää pohtia
ja miettiä maailmaa ja sen ilmiöitä oikella asenteella varustuksena hyvä tietous uskon perus-
lähtökohdista ja perusasetelmista sekä hyvä yleis-
tietous uskonnollisten asioiden tolasta tässä
kiireisessä ja sekavassa ajassa, jota nyt elämme.
Kristus edustaa suurella ärrällä sitä Rakkautta
jota ei löydy juutalaisten jumalista, vaan ainoastaan Hänen Isältään, Luojalta. Ja kun osaa
juontaa ja johtaa asiat tähän kirkkaaseen pisteeseen, joka Rakkautta huokuu kaikkialle, niin
ymmärtää sen pienen pienen pisteen, joka tarkoittaa loppua elämälle ja alkua Rakkaudelle,
uudessa elämässä. Ja näin ihmisestä tulee osa
Taivasta josta hallitaan hengellisyyttä ja siellä
ei syyttäjiä ole, eikä suvaita. Sillä ihmisen
tuomitsee hänen omat tekonsa elämänsä aikana. Ja
varmasti niitä syyttäjiä riittää jotka eivät
anteeksi antamisesta tiedä mitään, koska omaavat
kivestä sydämen.
Hyvää kevättä sinullekkin Murtsi-67 alias se ja se
ja vielä se ja ehkä sekin :)
ps. panosta jatkossa olennaiseen enemmän, niin saat enemmän ja valikoi sanoja käyttöösi jotka eivät kuulu herätysliikkeiden omaisuuteen ;)
He olivat kaksi aivan eri henkilöä, ja luulen että sellainen taulu yrittää "sanoa" jotain joka on vertauskuvallista. Juudas oli ja Jeesus elää vieläkin.