Punapäivänkakkara

Punapäivänkakkara on aika kovaluontoinen tyyppi. Meillä niitä kasvoi juolavehnän ja kaiken muun roskan valtaamassa "kukkapenkissä", mutta pitivät siinä oikein hyvin puolensa ja kukkivat kiitettävästi. Viime kesänä siirsin ne parempiin oloihin. Talvet punapäivänkakkara kestää kuin mies, oli talvi sitten kylmä tai lämmin, kuiva tai märkä - tai vaikka kaikkea tätä! Kovin kuivassa se ei kesällä kylläkään pärjää, mutta jos on mahdollista huolehtia kastelusta ja lannoittamisesta (ei liikaa kumpaakaan!), niin uskoisin sen kyllä kuvaamallasi paikalla viihtyvän. Kukinta-aika on muutaman viikon ja sitä voi pidentää nyppimällä loppuunkukkineet pois.

Olen jostain lukenut, että punapäivänkakkara siementäisi kovasti. Ainakaan minun lajikkeellani ei kyllä pidä alkuunkaan paikkaansa. Yhtäkään siementainta ei ole tullut vastaan, vaikka en ole kovin pedantti ollutkaan kukkien nyppimisessä. Mättäiksi se ei leviä, pysyy siististi siinä, mihin on laitettu, vaikkakin vuosien mittaan rotevoituu.

Kukkavarret kasvavat helposti aika pitkiksi ja toisinaan kaatuilevat. Siksi tukeminen saattaa olla viisasta. Omiani olen tukenut sitomalla kukkavarren löyhästi narulla kiinni bambukeppiin, mutta parempiakin keinoja epäilemättä on. Voi olla, että kuivemmassa paikassa ei tuhlaisi niin paljon vettä pitkän kukkavarren kasvattamiseen.

Naapurilla kasvaa punapäivänkakkaran kaverina keltasauramoa, "keltaista päivänkakkaraa". Sopivat erittäin hyvin yhteen ja samaan porukkaan varmasti passaisi vielä tavallinen peruspäivänkakkarakin. Kaksi viimeksimainittua tekevät runsaasti siementaimia, mutta nehän ovat vain uusien ihanien kukkamaiden aineksia - ihan ilmaiseksi! ;-)

Kukkamaa kannattaa perustaa niin, että se ei jää räystään alle, sillä silloin se ei saa sateesta mitään hyötyä. Kukkamaan ja rakennuksen väliin voi laittaa vaikka sepeliä tai mitä nyt sattuu sopivasti saamaan. Sinnehän se jää piiloon kukkamaan taakse.

Hyvinkin kuivassa kasvavia ja kukoistavia kasveja olisivat esimerkiksi kannusruoho, pietaryrtti ja siankärsämö, josta on olemassa myös punainen muunnos. Nämä kaikki ovat Suomessa luonnonvaraisia ja leviävät aika tehokkaasti ja saattavat osoittautua hankalasti kurissa pidettäviksi. Toinen juttu tietysti on, sopiiko keltainen tai valkoinen valkoisen seinän eteen. Miksikäs ei, jos joukossa on jotain kaunislehtistä vihreää runsain mitoin. Makuasia...

Ei se taida oikein kaikkein paahteisimman paikan kasvi olla,
eikä oikein kukikaan pitkään. Leviää melko hitaasti = ei oikein kasva kunnon pensaaksi.
Kaikkein tuuheimmat kasvustot taitaa saada leimukukista ja liljoista,
valkea leimukukka ainakin on tosi hyvä kasvamaan, siinä kun on sitten muuta väriä lisänä.
Ja jos ruusujen ystävä olet, niin saahan niistä tosi komean penkin,
tosin vasta loppukesälle.
Nuo tulivat ensin mieleen,
mutta monia muita löytyy varmaan...