kuin veltto aave pyykkinarulla heiluin edestakaisin tuulen lerpottamassa lakanassani etsien kiintokohdetta ylenlyötynä ylenolevalla puskanimelläni kaikkea tiiraillen. Heilahtipa lakanan reuna sinne sun tänne takertumatta irtoavaa pyykkipoikaa enempää kenenkään hampaisiin eikä kukaan ehtinyt ruikkia lakanaa täplikkääksi lapioimalla sontaa urakalla päin pläsiä koska lakanan rivakka heilahtelu kuin vasten tuulta paritteleva visakoivu väisti moiset heitot sopivasti liikahdellen ja laittaen vastapaskoa sopivan imelinä klöntteinä kulinaristisesti anosteltuina kunkin lautaselle, heidän nälkänsä ja tarpeensa mukaan.
Mutta itse kunkin herättyä uuteen päivään he havaitsivat että kaikki eilinen ja öinen oliko se sittenkin huuhaan unta ja varsin monet todeksi ottamattomina kaiken unohtaen siihen asti kunnes uusia annoksia jälkiruokalautasten puskista syöttäminä ilmestyi tarjolle ylihintaisena arvonlisäveroilla korotettuna ja päättymättömänä kuin yötön yö suomen kesän perseessä tiukasti roikkuen.
Mutta itse kunkin herättyä uuteen päivään he havaitsivat että kaikki eilinen ja öinen oliko se sittenkin huuhaan unta ja varsin monet todeksi ottamattomina kaiken unohtaen siihen asti kunnes uusia annoksia jälkiruokalautasten puskista syöttäminä ilmestyi tarjolle ylihintaisena arvonlisäveroilla korotettuna ja päättymättömänä kuin yötön yö suomen kesän perseessä tiukasti roikkuen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.