Olisin uteliaisuuttani kysellyt hieman mormonilähetystyöntekijöiden toimintatavoista, joten tässä sarja kysymyksiä. Toivottavasti joku innostuisi valaisemaan mieltäni kalvavia asioita. Kiitokset jo etukäteen.
Tulevatko lähetystyöntekijät aina samaan aikaan, kenties samana viikonpäivänä, sikäli kun mitään erillisiä tapaamisia ei ole sovittu?
Mikä riittää perusteeksi palata jonkun tietyn henkilön ovelle?
Kuinka monta kertaa ns. potentiaalinen käännynnäinen voi kieltäytyä lähetystyöntekijöiden ehdottamista tapaamisista ja saada vielä tulevaisuudessa vierailuja?
Onko ehkä olemassa jokin ennalta määrätty lukema sallituista käyntikerroista? Entä päättävätkö lähetystyöntekijät itse, keiden luona haluavat vierailla uudestaan?
Tekevätkö lähetystyöntekijät muistiinpanoja ihmisistä, joiden luona ovat vierailleet ja millaisia?
Keskustelevatko lähetystyöntekijät mahdollisista käännytettävistä muiden kirkon jäsenten tai seurakunnan johtoportaan kanssa?
Voinko keskustella lähetystyöntekijöiden kanssa huolettomasti avoimin mielin vai onko syytä pelätä antamieni tietojen joutuvan myöhemmin jonkinlaiseen rekisteriin?
Tulevatko lähetystyöntekijät aina samaan aikaan, kenties samana viikonpäivänä, sikäli kun mitään erillisiä tapaamisia ei ole sovittu?
Mikä riittää perusteeksi palata jonkun tietyn henkilön ovelle?
Kuinka monta kertaa ns. potentiaalinen käännynnäinen voi kieltäytyä lähetystyöntekijöiden ehdottamista tapaamisista ja saada vielä tulevaisuudessa vierailuja?
Onko ehkä olemassa jokin ennalta määrätty lukema sallituista käyntikerroista? Entä päättävätkö lähetystyöntekijät itse, keiden luona haluavat vierailla uudestaan?
Tekevätkö lähetystyöntekijät muistiinpanoja ihmisistä, joiden luona ovat vierailleet ja millaisia?
Keskustelevatko lähetystyöntekijät mahdollisista käännytettävistä muiden kirkon jäsenten tai seurakunnan johtoportaan kanssa?
Voinko keskustella lähetystyöntekijöiden kanssa huolettomasti avoimin mielin vai onko syytä pelätä antamieni tietojen joutuvan myöhemmin jonkinlaiseen rekisteriin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
K: Tulevatko lähetystyöntekijät aina samaan aikaan, kenties samana viikonpäivänä, sikäli kun mitään erillisiä tapaamisia ei ole sovittu?
V:Mikäli olet jo tavannut lähetystyöntekijät niin kyllä seuraava tapaaminen sovitaan. VOi tietisti olla että he käyvät joskus ihan vaan katsomassa että josko ko. henkilöllä olisi aikaa jutella heidän kanssaan.
K: Mikä riittää perusteeksi palata jonkun tietyn henkilön ovelle?
V: Se että ko. henkilö on sitä pyytänyt tai ko. henkilö ei ole ollut kotona (tavattavissa).
K: Kuinka monta kertaa ns. potentiaalinen käännynnäinen voi kieltäytyä lähetystyöntekijöiden ehdottamista tapaamisista ja saada vielä tulevaisuudessa vierailuja?
V: Jos suoran sanoo että ei halua enää tavata niin sitten lähetystyöntekijät eivät tule takasin.
K: Onko ehkä olemassa jokin ennalta määrätty lukema sallituista käyntikerroista?
V: Ei ole.
K: Entä päättävätkö lähetystyöntekijät itse, keiden luona haluavat vierailla uudestaan?
V: Päättävät itse.
K:Tekevätkö lähetystyöntekijät muistiinpanoja ihmisistä, joiden luona ovat vierailleet ja millaisia?
V: Tekevät -henk.kohtaisia- muistiinpanoja. Noissa "muistiinpanoissa" on varmaankin taloudessa asuvien henkilöiden etunimi mahd.ikä, näin omasta kokemuksesta...
K: Keskustelevatko lähetystyöntekijät mahdollisista käännytettävistä muiden kirkon jäsenten tai seurakunnan johtoportaan kanssa?
V: Keskustelevat seurakunnan lähetystyöjahtajan kanssa / sekä "johtoportaan" kanssa... Yleensä vain etunimen mukaan (edes osoitetta ei tuoda esiin), ainakin näin meillä ....
K: Voinko keskustella lähetystyöntekijöiden kanssa huolettomasti avoimin mielin vai onko syytä pelätä antamieni tietojen joutuvan myöhemmin jonkinlaiseen rekisteriin?
V: Voit keskutella "huolettomasti". Mitään henkilökohtaisia tietoja ei mihinkään rekisteriin kerätä.
Tietosuojalain mukaanhan meilä ei voi olla (ilman että siitä ilmoitamme tietosuojavaltuutetulle) erillistä rekisteriä seurakunnissa ei-jäsenistä joiden on käyty - tai oikeastaan ei tiedä, onko tästä edes kysytty tietosuojalautakunnalta. Voi olla että, jos kysyisimme, niin saisimme myöntävän vastauksen.
Lähetyssaarnaajat voivat pitävät yllä omia henk.koht. muistiinpanoja joita ei voi toisille antaa. Myöskin lähetyssaarnaajilla voi olla tiedossa henkilön etunimi (ikä?) ja osoite, jonka vielä ei katsota muodostavan varsinaista rekisteriä. Kuitenkin Suomesa käy niin että kun molemmat lähetyssaarnaajat lähtevät pois paikkakunnalta niin yhteys opetettaviin katkeaa. Kun vain toinen lähtee, niin silloin "vanhan" kanssa uusi voi käydä kaikkien ei-jäsenten luona, jolloinka tämä uusi voi sitten tehdä omat muistiinpanonsa.
Taas kaivataan lähkäri-informaatiota :) Kiitos kovasti vastauksistasi, Zappa. Vastaukset usein synnyttävät lisää kysymyksiä, joten tässä niitä taas tulee melko epäselvien pohdintojen kera.
Lähetystyöntekijät tavattuani mieleeni nousi ensimmäisten joukossa kysymys, miten nuo pojat mahtoivat sisimmässään suhtautua minuun tai miten he ylipäänsä suhtautuvat kehenkään satunnaiseen oven avaajaan. Kysymykseni on varmaankin huonosti aseteltu, eikä pohjatietoutta mormonismista ole itselläni nimeksikään ja tuskinpa yksiselitteistä kaikkiin lähetystyöntekijöihin sopivaa vastausta löytyykään. Oletetaan, että lähetystyöntekijät ovat vakaita uskossaan ja oven avaaja suostuu pienimuotoiseen keskusteluun. Olenko tällöin vain potentiaalinen käännytettävä objekti, jonka ajatuksiin yritetään vaikuttaa vai suhtaudutaanko minuun humaanisti, kuten ystävään ystävänä, tasavertaisena ihmisenä? Välittävätkö lähetystyöntekijät todella siitä ihmisyksilöstä, jonka tapaavat? Jos suhtautuminen on humaani ja täynnä todellista lähimmäisenrakkautta (mikä on tietysti miellyttävimmältä tuntuva vaihtoehto), pitäisi tuon suhtautumisen jatkua siitäkin huolimatta, liitynkö mormonikirkkoon vai en. Pitävätkö lähetystyöntekijät, ja oikeastaan mormonit ylipäänsä, ei-jäseniä harhauskoisina, ei-tasavertaisina kanssaeläjinään? Kuinka mormoniyhteisössä suhtaudutaan esimerkiksi siihen, jos mormonikirkon aktiivisella, ns. hyvällä jäsenellä on ystäviä mormoniyhteisön ulkopuolella? Onko se sallittua? Riittääkö todellista lähimmäisenrakkautta mormoneilta kaikille vaiko vain toisille mormoneille?
Yksi vaikutin, minkä pohjalta lähdin tätä asiaa miettimään, oli se käsitys, että mormonikirkon jättävät jäsenet kai yleensä "hylätään" yhteisössä, mikä tuntuu tietysti kovin julmalta. Onko sitten todella näin, haluaisin tietää.
Kiitokset taas vastauksista.
minun kokemukseni siitä, "välittävätkö mormonilähetystyöntekijät todella ihmisyksilöstä"
ovat varsin yksioikoiset:
kun kaksi lähettiä vuoden piirityksen jälkeen saivat meiltä "kieltävän vastauksen", heitä ei senkoommin näkynyt talossamme, vaikka ajella porhalsivat ohitsemme harva se päivä.
olisimme halunneet heidän käyvän luonamme "ihan vain ystävinä" ja toivotimme heidät tervetulleiksi milloin vain maistamaan "herkulista kakua ja mustaherukamehua"!
Olet potentiaalinen käännynnäine useammalle lähkärille. Tosin muutamat ystävystyvät ihan koko eliniän ajaksi. Mutta koska lähkärit ovat vain pienen ajan (4-6kk) yhdellä alueella niin odotetaan että kirkon jäsenet ovat niitä jotka oppivat tunetemaan ja aidosti välittämään sekä kirkon jäsenistä että ei-jäsenistä. Tunnen jopa ihan tapaksen jossa henkiö on öliittynyt kirkkoon ja eronnut sitten mutta ko. henkikö ja eräs kirkon jäsen ovat hyviä ystaviä ja ko. henkilö on jopa käynyt kirkon tilaisuuksissa eronsa jälkeen.
K: Olenko tällöin vain potentiaalinen käännytettävä objekti, jonka ajatuksiin yritetään vaikuttaa vai suhtaudutaanko minuun humaanisti, kuten ystävään ystävänä, tasavertaisena ihmisenä?
V: Omasta kokemuksesta voinen sanoa (olin itse jenkkilässä lähkärinä, joten tavat ja kulttuuri on siellä erillainen) että kiinnostukseni oli aitoa ja jos jonkun henkilön kanssa "synkkäsi" muutenkin kuin vain evankeliumin suhteen niin ainakin itselläni oli helpompaa välittää sellaisesta henkilöstä. Tämä on tietysti henkilökohtainen asia.
K: Pitävätkö lähetystyöntekijät, ja oikeastaan mormonit ylipäänsä, ei-jäseniä harhauskoisina, ei-tasavertaisina kanssaeläjinään?
V: Kyllä pitävät.
K: Kuinka mormoniyhteisössä suhtaudutaan esimerkiksi siihen, jos mormonikirkon aktiivisella, ns. hyvällä jäsenellä on ystäviä mormoniyhteisön ulkopuolella?
V: Suhtautuminen on positiivinen kyllä. Tai sis mitään sääntöä siitä että ei saisi olla kirkon ulkopuolisia ystäviä ei ole (eikä tule...).
K: Riittääkö todellista lähimmäisenrakkautta mormoneilta kaikille vaiko vain toisille mormoneille?
V: Lähimmäisenrakkaus ei katso uskontoa (eikä sukupuolta eikä yhteiskunnallista asemaa,...).
K: Yksi vaikutin, minkä pohjalta lähdin tätä asiaa miettimään, oli se käsitys, että mormonikirkon jättävät jäsenet kai yleensä "hylätään" yhteisössä, mikä tuntuu tietysti kovin julmalta. Onko sitten todella näin, haluaisin tietää.
v: Ketään ei hylätä, vaan vaikka henkilö erotetaan tai eroaa kirkosta, niin hän on aina tervetullut kokouksiin, tapahtumiin, ym... Yleensä kuitenkin on niin että kun joku jättää kirkon, niin tälläinen henkilö on jo ollut niin kauan poissa kirkon tilaisuuksista, että varsinaista "hylkäämistä" ei voisi edes tapahtua.
Elikkä ihan uskon mitä sanot. Sinällään valitettavaa, koska itse uskon että kaikki "yhteydenpidot" ei-jäseniin kantavat aina hedelmää, vaikka ei-jäsen ei koskaan liityisikään kirkoon.
Itse kyllä olisin ollut valmis tulemaan kylään ;-). Kuten totesin niin jenkkilässä kun olin, niin siellä kultturikin oli erillainan ja tollainen ihan ystävänä tehty vierailu oli ihan ok juttu. Ehkä täällä Suomesa sitten on toisin tai jokin sääntö on muuttunut tms. sillä omasta lähetystyöajastani on jo yli 15 vuotta...
Tutustuin lähetyssaarnaajiin joitakin vuosia sitten, ja vaikka en kirkkoon koskaan liittynytkään, sain seurakunnasta monia ystäviä, joiden kanssa on monet naurut naurettu ja itkut itketty. Tiedätkö, hyväsydämisiä ja aitoja ihmisiä on tänä päivänä vaikea tavata. Jos luotat heihin, he luottavat sinuun, ihan niin kuin muissakin ihmissuhteissa.
Voi valitettavasti käydä niinkin, että jos eroaa kirkosta (ja vielä samalla kirkkoon kuuluvasta aviopuolisosta), niin kirkkoon kuuluvat voivat katkaista yhteydenpidon ja olla muutenkin kylmän kohteliaita. Se ei tosin ole mikään kirkkokunnan oppi tai sääntö, ihmisiähän map-kirkon jäsenetkin ovat. Lähimmäisenrakkaus pitäisi muistaa tällaisissakin tilanteissa, molempia osapuolia kohtaan.