lapsen kuritus on haitallista

ei silti aina,sellaiset ihmiset joita on fyysisesti lapsena kuritettu,tulevat jossain elämänsä vaiheessa lyömään tai hakaamaan toisia...aikuinen viestii lapselle satuttamalla,että olet tehnyt väärin ja koska lapsi ottaa vanhemmilta mallia,luulevat jotkut läpi elämänsä,että jos joku tekee väärin,saa häntä satuttaa.uhkaillaan ja pelotellaan ja hakataan porukkaa,koska niin on opittu,koska niinhän lapsenakin tehtiin.minuun ei ole koskaan kukaan koskenut,eikä olis ikinä tullut mieleenkään,vaikka kuinka kaltoin minua oltaisi kohdeltu,että löisin tai edes uhkailisin...kun taas kaikki kaverini,joita on lapsena satutettu, on vähintään teini iästä selvinnyt sillä,että isottelee ja hakkaa tuolla porukkaa... : ( jotkut jopa aikuisenakin,eivät voi käsitellä epämukavia asioita muuta kuin miettimällä,ketä pitäisi vähän ravistella,että oppii... lapsen "säpsäytys"/pysähdyttäminen ennen "huutia" tai neuvonpitoa toimii paljon paremmin...koska myöskin sekin on tutkittu,että jos lapsi tekee väärin ja häntä sen vuoksi satutetaan,unohtaa hän väärinkäytöksensä saman tien,kun järkyttyy yleensä kohtelusta,jonka itse saa osakseen(lapsi alkaa itkemään rangaistuksestaan,eikä enää muista mitä on itse tehnyt ja tulee todennäköisesti tekemään samoin uudelleen ja uudelleen).jotkut antavat jopa lapsilleen luunappeja,rangaistukseksi,kun lapsi on satuttanut toista...?

En ole saanut lapsena korvapuusteja enkä tukkapöllyä enkä muutakaan fyysistä kuitusta. Kaikki sellainenhan on laissa kiellettyä nyyään, luojan kiitos. Ymmärrrän kuitentin jonkun verran sellaista lapsenkasvattajaa joka elämän ahtaudessa kuormittaa lapsensa syypääksi kun ei itsellä ole riittävää tasapaonoa kohdella lastaan ihmisenä. Olen kylläkin lapsena ja sittemminkin joutunut näkemään aikamoisen karmeita kuritustapahtumia, syrjästä katsojana, melko mahdotonta sekaantua sellaiseen ikävä kylläkin. Lapsella on oltava turvallinen olotila, ei aina varuillaan, siitä ei pääse mihinkään. Lasten kanssa on vanhemman opittava puhumaan, kommunikaation käy hyvin ihan vauvan kanssa. Lapsille ei tarvi huutaa ja ärjyä, he kuuntelevat ja luottamuksella asettautuvat niinhin normeihin arkena ja juhlana jotka vanhempi asettaa. Mutta ikävä kyllä ei useinkaan ole henkista kärsivällisyyttä kaikilla vanhemilla lasten kanssa kanssakäyntiin. Tällaisilla vanhemmilla ei pitäisi olla lapsia.

yleensä kirjoitti:

ei silti aina,sellaiset ihmiset joita on fyysisesti lapsena kuritettu,tulevat jossain elämänsä vaiheessa lyömään tai hakaamaan toisia...aikuinen viestii lapselle satuttamalla,että olet tehnyt väärin ja koska lapsi ottaa vanhemmilta mallia,luulevat jotkut läpi elämänsä,että jos joku tekee väärin,saa häntä satuttaa.uhkaillaan ja pelotellaan ja hakataan porukkaa,koska niin on opittu,koska niinhän lapsenakin tehtiin.minuun ei ole koskaan kukaan koskenut,eikä olis ikinä tullut mieleenkään,vaikka kuinka kaltoin minua oltaisi kohdeltu,että löisin tai edes uhkailisin...kun taas kaikki kaverini,joita on lapsena satutettu, on vähintään teini iästä selvinnyt sillä,että isottelee ja hakkaa tuolla porukkaa... : ( jotkut jopa aikuisenakin,eivät voi käsitellä epämukavia asioita muuta kuin miettimällä,ketä pitäisi vähän ravistella,että oppii... lapsen "säpsäytys"/pysähdyttäminen ennen "huutia" tai neuvonpitoa toimii paljon paremmin...koska myöskin sekin on tutkittu,että jos lapsi tekee väärin ja häntä sen vuoksi satutetaan,unohtaa hän väärinkäytöksensä saman tien,kun järkyttyy yleensä kohtelusta,jonka itse saa osakseen(lapsi alkaa itkemään rangaistuksestaan,eikä enää muista mitä on itse tehnyt ja tulee todennäköisesti tekemään samoin uudelleen ja uudelleen).jotkut antavat jopa lapsilleen luunappeja,rangaistukseksi,kun lapsi on satuttanut toista...?

Lue lisää

säpsäytyksellä? Meillä aikanaan pojalla oli vaihe, että kun ei saanut tahtoaan läpi, tuli lyömään/potkimaan/puremaan vanhempiaan. Silloin varoitimme ensin, pyysimme lopettamaan, käskimme lopettamaan ja jos mikään näistä ei tehonnut (lapsi lähestulkoon roikkui hampaillaan käsivarressa), tuli nipistys käsivarteen. Ensikertalaisena vanhempina ei tullut muutakaan mieleen, kun sanominen/pyytäminen/käskeminen ei vaan kerta kaikkiaan mennyt perille. Ja turha sanoa, että miksi et nostanut lasta kauemmaksi, kun ensin piti saada hampaat irti käsivarresta (siis poika puri niin kovin, että käsivarsi oli puremajälkimustelmien peitossa pitkään)!
Olen itse saanut selkääni, luunappeja ja tukkapöllyjä lapsena, mutta en silti ikinä voisi lyödä lastani. Joku nyt kuitenkin rinnastaa nipistämisen lyömiseen (ok, väkivalta on aina väkivaltaa, pienikin), mutta nipistäminen (ei niin kovin, että edes jälkiä jäisi) oli kuitenkin pienempi paha. Ei se siltikään oikein ollut, mutta ei siihen hätään muutakaan keksinyt. Ja poika kyllä oppi pian, ettei lyöminen/potkiminen/pureminen kannata.
En hyväksy fyysistä kuritusta, mutta en myöskään pidä nykyisestä, täysin kurittomasta kasvatustyylistä. Tämän asian suhteen ei taida löytyä sitä kuuluisaa "kultaista keskitietä". :/

Äityli-72 kirjoitti:

säpsäytyksellä? Meillä aikanaan pojalla oli vaihe, että kun ei saanut tahtoaan läpi, tuli lyömään/potkimaan/puremaan vanhempiaan. Silloin varoitimme ensin, pyysimme lopettamaan, käskimme lopettamaan ja jos mikään näistä ei tehonnut (lapsi lähestulkoon roikkui hampaillaan käsivarressa), tuli nipistys käsivarteen. Ensikertalaisena vanhempina ei tullut muutakaan mieleen, kun sanominen/pyytäminen/käskeminen ei vaan kerta kaikkiaan mennyt perille. Ja turha sanoa, että miksi et nostanut lasta kauemmaksi, kun ensin piti saada hampaat irti käsivarresta (siis poika puri niin kovin, että käsivarsi oli puremajälkimustelmien peitossa pitkään)!
Olen itse saanut selkääni, luunappeja ja tukkapöllyjä lapsena, mutta en silti ikinä voisi lyödä lastani. Joku nyt kuitenkin rinnastaa nipistämisen lyömiseen (ok, väkivalta on aina väkivaltaa, pienikin), mutta nipistäminen (ei niin kovin, että edes jälkiä jäisi) oli kuitenkin pienempi paha. Ei se siltikään oikein ollut, mutta ei siihen hätään muutakaan keksinyt. Ja poika kyllä oppi pian, ettei lyöminen/potkiminen/pureminen kannata.
En hyväksy fyysistä kuritusta, mutta en myöskään pidä nykyisestä, täysin kurittomasta kasvatustyylistä. Tämän asian suhteen ei taida löytyä sitä kuuluisaa "kultaista keskitietä". :/

Lue lisää

Nuo lapsettomat eivät käsitä, että esim. purevaa lasta (puree vanhempiaan tai sisaruksiaan) voi nipistää, mistä lapsi muuten tajuaa että toiseen sattuu. Itse olen sitä mieltä että ne jotka ovat lapsena saaneet lyödä, potkia ja purra, ovat kaikkein väkivaltaisimpia, eivät käsitä ollenkaan että toiseen sattuu.

Mistään lapsen pieksämisistä tässä ei ole kyse, vaan siitä tosiasta että lapselle ei tule mitään traumoja tms. jos vaikka luunapin antaa kun päälle käy. Lapsi kun käy raivon kanssa päälle, siinä ei puheet auta ja jos joku väittää ettei lapset raivostu, jos eivät ole sitä kotona oppineet, niin tehkööt omiaan, kaksivuotiaalla ei ole mitään itsehillintäkeinoja olemassa.

Juupas juu, kotona säästyin, kohdeltiin ihmisenä, mutta koulussa........ Kansakoulun kolmannella luokalla sain opetajan jolla ei ollut kärsivällisyyttä edes himpun vertaa. Pienessä kyläkoulussa maaseudulla oli joitakin lapsia joilla oli vähintään sanottuna ahtaat olotilat kotonaan. Tää samainen ope hyppäs kiinni heidän hiuksiinsa, repi ja pöllytti jotta hiukset lensivät irti, kosvapuusteja tuli kun joku ei osannut laskea laskutehtävää taululla kaikkien edessä. Tai ei osannut muuta kun änkyttää kun opettaja karjaisi että on vastattava asetettuun kysymykseen. Jos ei vastausta tullut hän ryntäsi ja pyöritti tukasta tai antoi korvapuustin. Kaiken lisäksi naispuolinenopettaja, aina hän raskaana myös. Ei mikään veruke huonoon käyttäytymiseen oppilaita kohtaan. En voinut sietää ja hiljaa katsella kun ope kävi käsiksi toisiin oppilaisiin, joilla kaikkien tiedon mukaan oli jo kotona kuritushelvetti. Ainoastaan se että eivät aina osanneet läksyjä oli kurituksen aihe. Istuin taaimmaisella penkillä ja hyppäsin usein seisomaan kun kuritus alkoi jotain toista kohtaan.....ärjäisin että nyt saa saamari vieköön riittää,......! Ope ryntäs ja yritti ottaa hiuksistani kiinni, ei onnistunut. Ärsyintyi vielä enemmän. Näistä open ojennustapauksista johtuen hän palkitsi minut alentamalla arvosanat käytöksessä yhden vuoden. Ei passa opea ojentaa, ei edes yrittää.

Et varman pane pahaksi vaikka joku sulle noita luunappeja ja tukistuksia antaisi edelleen, vai !?
Kukaan ei ole niiin kiltti ettei välillä sitten tarvitsisi ojennusta, vaikka tukistus ja läpsis!
Eiks tuntuisi ihan kivalta. Kai nyt aikuiset sen kestää ilman agressioita jos lapsikin sen nöyrästi vastaan ottaa.

******* kirjoitti:

Nuo lapsettomat eivät käsitä, että esim. purevaa lasta (puree vanhempiaan tai sisaruksiaan) voi nipistää, mistä lapsi muuten tajuaa että toiseen sattuu. Itse olen sitä mieltä että ne jotka ovat lapsena saaneet lyödä, potkia ja purra, ovat kaikkein väkivaltaisimpia, eivät käsitä ollenkaan että toiseen sattuu.

Mistään lapsen pieksämisistä tässä ei ole kyse, vaan siitä tosiasta että lapselle ei tule mitään traumoja tms. jos vaikka luunapin antaa kun päälle käy. Lapsi kun käy raivon kanssa päälle, siinä ei puheet auta ja jos joku väittää ettei lapset raivostu, jos eivät ole sitä kotona oppineet, niin tehkööt omiaan, kaksivuotiaalla ei ole mitään itsehillintäkeinoja olemassa.

Lue lisää

on siis omia lapsia ja olen perhepäivähoitaja ja opiskelen lapsen kasvatusta! säpsäytyksellä tarkoitin tilanteen äkillistä pysäyttämistä,äkäistä äänen sävyä ja katsekontaktia,mistä lapsi ehkä säikähtää,mutta häneen ei satu ja taatusti pysähtyy hetkeksi ja jos ei pysähdy,voi todellakin viedä lapsen pois "jäähylle" kyllä ne hampaat siitä käsivarresta irtoaa.
nyt sitten haluan korostaa,että kukaan ihminen ei ole kasvatuksen tulos!!jokainen on oma itsensä.kasvatuksella on merkityksensä,mutta en kirjoittanut äskeistä 100 % totena,että jos teet näin,tulee tapahtumaan näin.vaan kun ihan oikeasti lastenkin pitäisi oppia oikeita tunteita ja tappeluita ja opastusta,eikä sitä yksinkertaisesti tule sillä,että nappaat tukasta kiinni,koska ei toista ihmistä kohdella niin.mielestäni pitää saada tuntea,saada huutaa jos siltä tuntuu,mutta toisen ihmisen vartaloon ei saa kajota!lapsi kunnioittaa,jos häntä kunnioitetaan.jokainen ihminen tietää mikä sattuu ja mikä ei ja jos ei tiedä,niin se ei kyllä ole sitten kasvatuksesta kiinni.

ei ole läpsitty kirjoitti:

Et varman pane pahaksi vaikka joku sulle noita luunappeja ja tukistuksia antaisi edelleen, vai !?
Kukaan ei ole niiin kiltti ettei välillä sitten tarvitsisi ojennusta, vaikka tukistus ja läpsis!
Eiks tuntuisi ihan kivalta. Kai nyt aikuiset sen kestää ilman agressioita jos lapsikin sen nöyrästi vastaan ottaa.

Lue lisää

Kansakoulun aikoihin näin kuritettavan luokkatovereita, ikäisteni kotipiirissä tapahtuvaa kotikuria, korvapuuteja jaeltiin. Muistan kun kun mentiin kahvilaan maaseudun pikkukaupungissa ja piti valita pulla tai leivonnainen . Kun näin ja olisi pitänyt ottaa sellanen leivonnainen jonka nimi on korvapuusti en voinut. KORVAPUUSTIt olivat siihen aikaan vähän muotia kokonsa ja huokean hintansa vuoksi vähärahaisen kahvileivonnaisena. En vielä tänäkään päivänä vaikka on niistä ajoista kulunut noin 60 vuotta voi saada itseäni ostamaan ja nakertelemaan korvapuustia, oli siinä sitten täytteenä, omenasose tai mansikkahillo....... Paha ole tulee kun aattelenkin tuota leinonnaista jonka joku älypää on nimennyt Korvapuustiksi.......!

Äityli-72 kirjoitti:

säpsäytyksellä? Meillä aikanaan pojalla oli vaihe, että kun ei saanut tahtoaan läpi, tuli lyömään/potkimaan/puremaan vanhempiaan. Silloin varoitimme ensin, pyysimme lopettamaan, käskimme lopettamaan ja jos mikään näistä ei tehonnut (lapsi lähestulkoon roikkui hampaillaan käsivarressa), tuli nipistys käsivarteen. Ensikertalaisena vanhempina ei tullut muutakaan mieleen, kun sanominen/pyytäminen/käskeminen ei vaan kerta kaikkiaan mennyt perille. Ja turha sanoa, että miksi et nostanut lasta kauemmaksi, kun ensin piti saada hampaat irti käsivarresta (siis poika puri niin kovin, että käsivarsi oli puremajälkimustelmien peitossa pitkään)!
Olen itse saanut selkääni, luunappeja ja tukkapöllyjä lapsena, mutta en silti ikinä voisi lyödä lastani. Joku nyt kuitenkin rinnastaa nipistämisen lyömiseen (ok, väkivalta on aina väkivaltaa, pienikin), mutta nipistäminen (ei niin kovin, että edes jälkiä jäisi) oli kuitenkin pienempi paha. Ei se siltikään oikein ollut, mutta ei siihen hätään muutakaan keksinyt. Ja poika kyllä oppi pian, ettei lyöminen/potkiminen/pureminen kannata.
En hyväksy fyysistä kuritusta, mutta en myöskään pidä nykyisestä, täysin kurittomasta kasvatustyylistä. Tämän asian suhteen ei taida löytyä sitä kuuluisaa "kultaista keskitietä". :/

Lue lisää

Miksi jatkuvasti tarjotaan pelkästään vaihtoehtoina väkivallalla kasvattaminen ja "heitteillejättö"
joksi voisi kutsua sellaista kasvatustyyliä, ettei välitetä mitä lapset tekevät. Kyllä oikeaa kasvattamista on lapsista välittäminen ja kaikista tilanteista pitää selvitä puhumalla ja enintään kiinniottamisella, ei siihen mitään hakkaamista trvaita.

yleensä kirjoitti:

ei silti aina,sellaiset ihmiset joita on fyysisesti lapsena kuritettu,tulevat jossain elämänsä vaiheessa lyömään tai hakaamaan toisia...aikuinen viestii lapselle satuttamalla,että olet tehnyt väärin ja koska lapsi ottaa vanhemmilta mallia,luulevat jotkut läpi elämänsä,että jos joku tekee väärin,saa häntä satuttaa.uhkaillaan ja pelotellaan ja hakataan porukkaa,koska niin on opittu,koska niinhän lapsenakin tehtiin.minuun ei ole koskaan kukaan koskenut,eikä olis ikinä tullut mieleenkään,vaikka kuinka kaltoin minua oltaisi kohdeltu,että löisin tai edes uhkailisin...kun taas kaikki kaverini,joita on lapsena satutettu, on vähintään teini iästä selvinnyt sillä,että isottelee ja hakkaa tuolla porukkaa... : ( jotkut jopa aikuisenakin,eivät voi käsitellä epämukavia asioita muuta kuin miettimällä,ketä pitäisi vähän ravistella,että oppii... lapsen "säpsäytys"/pysähdyttäminen ennen "huutia" tai neuvonpitoa toimii paljon paremmin...koska myöskin sekin on tutkittu,että jos lapsi tekee väärin ja häntä sen vuoksi satutetaan,unohtaa hän väärinkäytöksensä saman tien,kun järkyttyy yleensä kohtelusta,jonka itse saa osakseen(lapsi alkaa itkemään rangaistuksestaan,eikä enää muista mitä on itse tehnyt ja tulee todennäköisesti tekemään samoin uudelleen ja uudelleen).jotkut antavat jopa lapsilleen luunappeja,rangaistukseksi,kun lapsi on satuttanut toista...?

Lue lisää

kuka sinuun nyt koskisi, ei edes pitkällä tikulla

minulla kirjoitti:

on siis omia lapsia ja olen perhepäivähoitaja ja opiskelen lapsen kasvatusta! säpsäytyksellä tarkoitin tilanteen äkillistä pysäyttämistä,äkäistä äänen sävyä ja katsekontaktia,mistä lapsi ehkä säikähtää,mutta häneen ei satu ja taatusti pysähtyy hetkeksi ja jos ei pysähdy,voi todellakin viedä lapsen pois "jäähylle" kyllä ne hampaat siitä käsivarresta irtoaa.
nyt sitten haluan korostaa,että kukaan ihminen ei ole kasvatuksen tulos!!jokainen on oma itsensä.kasvatuksella on merkityksensä,mutta en kirjoittanut äskeistä 100 % totena,että jos teet näin,tulee tapahtumaan näin.vaan kun ihan oikeasti lastenkin pitäisi oppia oikeita tunteita ja tappeluita ja opastusta,eikä sitä yksinkertaisesti tule sillä,että nappaat tukasta kiinni,koska ei toista ihmistä kohdella niin.mielestäni pitää saada tuntea,saada huutaa jos siltä tuntuu,mutta toisen ihmisen vartaloon ei saa kajota!lapsi kunnioittaa,jos häntä kunnioitetaan.jokainen ihminen tietää mikä sattuu ja mikä ei ja jos ei tiedä,niin se ei kyllä ole sitten kasvatuksesta kiinni.

Lue lisää

"kyllä ne hampaat siitä käsivarresta irtoaa." ai irtoaako? oletko edes koskaan ollut lasten kanssa tekemisissä, tai nähnyt ihan oikeaa lasta?

******* kirjoitti:

Nuo lapsettomat eivät käsitä, että esim. purevaa lasta (puree vanhempiaan tai sisaruksiaan) voi nipistää, mistä lapsi muuten tajuaa että toiseen sattuu. Itse olen sitä mieltä että ne jotka ovat lapsena saaneet lyödä, potkia ja purra, ovat kaikkein väkivaltaisimpia, eivät käsitä ollenkaan että toiseen sattuu.

Mistään lapsen pieksämisistä tässä ei ole kyse, vaan siitä tosiasta että lapselle ei tule mitään traumoja tms. jos vaikka luunapin antaa kun päälle käy. Lapsi kun käy raivon kanssa päälle, siinä ei puheet auta ja jos joku väittää ettei lapset raivostu, jos eivät ole sitä kotona oppineet, niin tehkööt omiaan, kaksivuotiaalla ei ole mitään itsehillintäkeinoja olemassa.

Lue lisää

ole yhtään järkeä päässä??????? Ei tietenkään lapsen saa antaa purra ja kiukutella turhasta eikä myöskään saa lyödä. Me aikuiset voimme fyysisesti viedä lapset omaan huoneeseen miettimään tekojaan kaikessa hiljaisuudessa. Ennen ei pääse pois kunnes pyytää anteeksi ja lupaa, ettei käytös toistu. Huomiota ei saa antaa huonosta käytöksestä vaan nimenomaa hyvästä. Kun lapsi on iloinen ja hyväntuulinen, kannattaa viettää sitä yhteistä aikaa heidän kanssa. Suomalaiset on semmosia, että silloin kun kaikki on hyvin, vanhemmat käskee ulos leikkimään muiden lasten kanssa eikä puhu juuri mitään ikinä lastensa kanssa. Vasta sitten syttyy jonkinlainen reaktio kun lapsi on äkäinen. Se on lapsen ainut tapa saada huomiota, edes sitä huonoa. Koittakaa ymmärtää psykologian alkeet!!!!!!!!! Jos huonollakaan käytöksellä vanhemmat ei ole moksiskaan, sitten vasta lapsista psykopaatteja syntyy aikuisina. He eivät arvosta ketään eikä mitään, ovat ikään kuin tyhjiä sisältä, niin saatanan onnettomia.

Kokemusta on kirjoitti:

Miksi jatkuvasti tarjotaan pelkästään vaihtoehtoina väkivallalla kasvattaminen ja "heitteillejättö"
joksi voisi kutsua sellaista kasvatustyyliä, ettei välitetä mitä lapset tekevät. Kyllä oikeaa kasvattamista on lapsista välittäminen ja kaikista tilanteista pitää selvitä puhumalla ja enintään kiinniottamisella, ei siihen mitään hakkaamista trvaita.

Lue lisää

Siinä on että aina sekoitetaan hakkaaminen luunappiin ? Sitä en käsitä, onko täällä joku kirjoittanut, että pieksetään lapsi henkihieveriin ? Luunappi on paikallaan siinä vaiheessa kun lapsi on hampaillaan toistuvasti kiinni käsivarressa, ei se ole hakkaamista eikä väkivaltaa.

yleensä kirjoitti:

ei silti aina,sellaiset ihmiset joita on fyysisesti lapsena kuritettu,tulevat jossain elämänsä vaiheessa lyömään tai hakaamaan toisia...aikuinen viestii lapselle satuttamalla,että olet tehnyt väärin ja koska lapsi ottaa vanhemmilta mallia,luulevat jotkut läpi elämänsä,että jos joku tekee väärin,saa häntä satuttaa.uhkaillaan ja pelotellaan ja hakataan porukkaa,koska niin on opittu,koska niinhän lapsenakin tehtiin.minuun ei ole koskaan kukaan koskenut,eikä olis ikinä tullut mieleenkään,vaikka kuinka kaltoin minua oltaisi kohdeltu,että löisin tai edes uhkailisin...kun taas kaikki kaverini,joita on lapsena satutettu, on vähintään teini iästä selvinnyt sillä,että isottelee ja hakkaa tuolla porukkaa... : ( jotkut jopa aikuisenakin,eivät voi käsitellä epämukavia asioita muuta kuin miettimällä,ketä pitäisi vähän ravistella,että oppii... lapsen "säpsäytys"/pysähdyttäminen ennen "huutia" tai neuvonpitoa toimii paljon paremmin...koska myöskin sekin on tutkittu,että jos lapsi tekee väärin ja häntä sen vuoksi satutetaan,unohtaa hän väärinkäytöksensä saman tien,kun järkyttyy yleensä kohtelusta,jonka itse saa osakseen(lapsi alkaa itkemään rangaistuksestaan,eikä enää muista mitä on itse tehnyt ja tulee todennäköisesti tekemään samoin uudelleen ja uudelleen).jotkut antavat jopa lapsilleen luunappeja,rangaistukseksi,kun lapsi on satuttanut toista...?

Lue lisää

NYKYNUORISO JA PIENET PENNUT TEKEE MITÄ MIELEEN JUOLAHTAA.KUN JO HEIDÄN VANHEMMAT EI OLE OLLUT PERILLÄ MITEN LAPSI PITÄÄ KASVATTAA. HYVINVOINTIINHAN TÄMÄKIN ASIA PERUSTUU,JONKA OVAT VIENET MEILTÄ KAIKKI MAAHANMUUTTAJAT...

nähnyt-kokenut kirjoitti:

En ole saanut lapsena korvapuusteja enkä tukkapöllyä enkä muutakaan fyysistä kuitusta. Kaikki sellainenhan on laissa kiellettyä nyyään, luojan kiitos. Ymmärrrän kuitentin jonkun verran sellaista lapsenkasvattajaa joka elämän ahtaudessa kuormittaa lapsensa syypääksi kun ei itsellä ole riittävää tasapaonoa kohdella lastaan ihmisenä. Olen kylläkin lapsena ja sittemminkin joutunut näkemään aikamoisen karmeita kuritustapahtumia, syrjästä katsojana, melko mahdotonta sekaantua sellaiseen ikävä kylläkin. Lapsella on oltava turvallinen olotila, ei aina varuillaan, siitä ei pääse mihinkään. Lasten kanssa on vanhemman opittava puhumaan, kommunikaation käy hyvin ihan vauvan kanssa. Lapsille ei tarvi huutaa ja ärjyä, he kuuntelevat ja luottamuksella asettautuvat niinhin normeihin arkena ja juhlana jotka vanhempi asettaa. Mutta ikävä kyllä ei useinkaan ole henkista kärsivällisyyttä kaikilla vanhemilla lasten kanssa kanssakäyntiin. Tällaisilla vanhemmilla ei pitäisi olla lapsia.

Lue lisää

Olen vanhin kolmesta sisaruksesta: veljeni on reilun vuoden nuorempi ja pikkusiskon kanssa ikäeroa on 4 vuotta. Äitimme jäi kotiin meitä hoitamaan kunnes olimme kouluikäisiä kaikki ja ajoittain meillä oli myös muiden perheiden lapsia hoidossa. Minä olin äitille, sanotaan vaikka että, "haasteellinen" esikoinen. Minulla on erittäin voimakkaita luonteenpiirteitä samassa paketissa, joita näin vanhemmiten pyrin hillitsemään.
Varmasti tiedätte sen ihmistyypin, joka on käsittämättömän ylpeä mutta myös itsepäinen ja tähän monesti kuuluu kova huomionhakuisuus mukaan. Se olin minä. Se ärsyttävä lapsi, joka haluaa paistatella valokeilassa tauotta, puhuen liian kovaan ääneen ja pitäen oman pääni viimeiseen asti. Mikäli jokin asia ei sitten mennyt oman pillini mukaan, paljastui minusta muita "ihania" luonteen ominaisuuksia, kuten se itsepäisyys yhdistettynä juonikkuuteen ja jopa ilkeyteen.
Käytännössähän tämä tarkoitti sitä, että sisaruksilleni ei saanut antaa yhtään huomiota ennen minua, jos sen jälkeenkään. Oli täysin tavallista, että sisarusteni syntymäpäivinä minä terrorisoin juhlat vähintäänkin raivokohtauksella tai lahjan rikkomisella, sillä olin uskomattoman kateellinen ja mustasukkainen veljeni tai siskoni saamasta huomiosta. Mitkään kiellot tai puhumiset eivät tehonneet, sillä katsoin olevani niiden yläpuolella "koska Minä Tahdoin" ja "Minun tahtoni oli laki". Ja auta armias, minä kyllä sitten tahdoinkin monia asioita useasti.
Näin ollen olen saanut luunapin otsaani useasti ja tukistuskin tuli tutuksi. Nyt en siis tarkoita mitään mielestäni väkivallan piiriin luettavia hiuksista riuhtomisia tai mustelmaa aiheuttavaa kuritusta vaan ihan yksinkertainen pieni näpäytys otsaan. Sellainen, joka loukkasi huomattavasti enemmän ylpeyttäni kuin oikeasti sattui.
Minulle ei ole jäänyt minkäänlaisia traumoja kyseisistä kurituksista, sillä niiden vastapainona olen saanut todella paljon rakkautta ja sitä huomiotakin. Näin jälkikäteen muisteltuna koen kyseiset kuritukset selittämättömällä tavalla jopa rakkauden piiriin. En tiedä miksi. Jotenkin tunnen, että niiden jättäminen pois olisi sama kuin vähemmän välittäminen.

Nyt me "lapset" olemme kaikki yli 20-vuotiaita nuoria aikuisia, kaksi yliopisto-opiskelijaa ja yksi ammattikorkeakoulussa. Meillä on erittäin läheiset välit vanhempiimme ja keskenämme. Emmekä todellakaan ole agressiivisia.
Itse olen ollut avoliitossa jo pidempään ja puolison kanssa lapsista on puhuttu monesti. Tavoitteena on, että ensimmäinen lapsi syntyisi 2012 syksyllä mutta nykyinen asenne lapsen kasvatukseen ja kuritukseen aiheuttaa kyllä päänvaivaa. Jos nykyinen "vapaa kasvatus"-meininki jatkuu, ei minulla oikeasti ole käytössä mitään apuja mikäli esikoisemme omaa samanlaisen luonteen kuin minä itse. Sellainen ajatus saa minut tosissaan miettimään lapsettomuutta.

oikeasti lasten kans kirjoitti:

"kyllä ne hampaat siitä käsivarresta irtoaa." ai irtoaako? oletko edes koskaan ollut lasten kanssa tekemisissä, tai nähnyt ihan oikeaa lasta?

No jos ei puremalla niin kynsimällä....! Onhan lapsen ruumiillisesti ja muutenkin voimavaroissaan alakynnessä olevan lapsen on itsensä vaistonvaraisen säilytyksen vuoksi jotenkin reagoitava. Vai onko lapsen oltava vääjäämättömän kiltti ja hyväksyttävä kun tuntee tulevansa huonon kohtelun alaiseksi ja syyllistetyksi. Seuraava vaihe lapsen reagoinnissa on apaattisuus eri asteissa. Olen monen lapsen äiti itse, enemmän kuin tusina lastenlapsia. Siihen lisäksi koulutettu ja käytännön työssä nähnyt, kokemusta vuosikymmenien ajalta perheterapeuttina, kodinhitajana (kotisisar myös nimike) ja edelleen lastenvalvontatyötä tehnyt sosiaalihoitaja.
Kun on katsonut lasta silmiin ja nähnyt niissä pelon ja huolen, jopa surun omasta itsestään niin
käsittää että turvattomuus on seuraava hänta läpi elämän. Kulttuuriongelma sanovat jotkut. Niinpä mutta elämme tieteen, tietouden aikakautta ja niinollen pitäisi kaikkien vanhempien, äitien, isien ja jokaisen joka on lasten kanssa tekemisissä että kasvatukseen ei enää kuulu kurinpito nyrkkipolitiikalla, ruumiillisella kurituksella, ei edes lievällä tönimisellä vaan
rajaaminen lapsen käyttäymiseen on tapahduttava lasta kohtaan, ajatellen että et itsekään halua sellaista alentavaa kohtelua.

oikeasti lasten kans kirjoitti:

"kyllä ne hampaat siitä käsivarresta irtoaa." ai irtoaako? oletko edes koskaan ollut lasten kanssa tekemisissä, tai nähnyt ihan oikeaa lasta?

Ei onneks ole omia lapsia enkä väitä niistä mitään tietäväni. Mutta pikkusisko on ja hän kun iski hampailla kiinni takapuoleen, niin sattui kyllä niin lujaa, että en edes tajunnut silloin, että töykkäsin hänet irti. Jos itse pelästyy kun sattuu, niin minun on vaikea kuvitella, että jokin refleksi ei ekana toimisi. Se on kai aika luonnollista. Ja huomiota hän sai aivan riittämiin kun oli vanhemmat ja sisaruksia. Mistään sellaisesta ei ollut kyse, että ei olisi ollut huomion keskipisteenä.

minulla on olllut 3 lasta .. ketään niistä en ole lyönyt,koska meillä kotona ei lyöty..puhumalla pärjää.. sanon tämän 3:n lapsen yh.na . ei ole tarvinnut koiraakaan lyödä.. paitsi kerran kun söi korkokengän ja heti tajusi kuka on isäntä..eli väkivalta lisää väkivaltaa.. nyt minulla on lapsenlapsi ja aina pärjään kun selitän.. joo, joo joku ajattelee akka suu vaahos selittää ei niin se ole :ota tiukka katse kontaktis ,tarvittaessa käsistä kiinni ja la puhua..

Entä jos kadulla vedään turpaan näitä väkivallan ja luunappien puolustajia niin ei kai sekään mitään haittaa ei tule traumoja ja hyvää tekee, muistaapahan ettei toista kertaa siinä kulje muita ärsyttämässä.

ziffy26 kirjoitti:

Olen vanhin kolmesta sisaruksesta: veljeni on reilun vuoden nuorempi ja pikkusiskon kanssa ikäeroa on 4 vuotta. Äitimme jäi kotiin meitä hoitamaan kunnes olimme kouluikäisiä kaikki ja ajoittain meillä oli myös muiden perheiden lapsia hoidossa. Minä olin äitille, sanotaan vaikka että, "haasteellinen" esikoinen. Minulla on erittäin voimakkaita luonteenpiirteitä samassa paketissa, joita näin vanhemmiten pyrin hillitsemään.
Varmasti tiedätte sen ihmistyypin, joka on käsittämättömän ylpeä mutta myös itsepäinen ja tähän monesti kuuluu kova huomionhakuisuus mukaan. Se olin minä. Se ärsyttävä lapsi, joka haluaa paistatella valokeilassa tauotta, puhuen liian kovaan ääneen ja pitäen oman pääni viimeiseen asti. Mikäli jokin asia ei sitten mennyt oman pillini mukaan, paljastui minusta muita "ihania" luonteen ominaisuuksia, kuten se itsepäisyys yhdistettynä juonikkuuteen ja jopa ilkeyteen.
Käytännössähän tämä tarkoitti sitä, että sisaruksilleni ei saanut antaa yhtään huomiota ennen minua, jos sen jälkeenkään. Oli täysin tavallista, että sisarusteni syntymäpäivinä minä terrorisoin juhlat vähintäänkin raivokohtauksella tai lahjan rikkomisella, sillä olin uskomattoman kateellinen ja mustasukkainen veljeni tai siskoni saamasta huomiosta. Mitkään kiellot tai puhumiset eivät tehonneet, sillä katsoin olevani niiden yläpuolella "koska Minä Tahdoin" ja "Minun tahtoni oli laki". Ja auta armias, minä kyllä sitten tahdoinkin monia asioita useasti.
Näin ollen olen saanut luunapin otsaani useasti ja tukistuskin tuli tutuksi. Nyt en siis tarkoita mitään mielestäni väkivallan piiriin luettavia hiuksista riuhtomisia tai mustelmaa aiheuttavaa kuritusta vaan ihan yksinkertainen pieni näpäytys otsaan. Sellainen, joka loukkasi huomattavasti enemmän ylpeyttäni kuin oikeasti sattui.
Minulle ei ole jäänyt minkäänlaisia traumoja kyseisistä kurituksista, sillä niiden vastapainona olen saanut todella paljon rakkautta ja sitä huomiotakin. Näin jälkikäteen muisteltuna koen kyseiset kuritukset selittämättömällä tavalla jopa rakkauden piiriin. En tiedä miksi. Jotenkin tunnen, että niiden jättäminen pois olisi sama kuin vähemmän välittäminen.

Nyt me "lapset" olemme kaikki yli 20-vuotiaita nuoria aikuisia, kaksi yliopisto-opiskelijaa ja yksi ammattikorkeakoulussa. Meillä on erittäin läheiset välit vanhempiimme ja keskenämme. Emmekä todellakaan ole agressiivisia.
Itse olen ollut avoliitossa jo pidempään ja puolison kanssa lapsista on puhuttu monesti. Tavoitteena on, että ensimmäinen lapsi syntyisi 2012 syksyllä mutta nykyinen asenne lapsen kasvatukseen ja kuritukseen aiheuttaa kyllä päänvaivaa. Jos nykyinen "vapaa kasvatus"-meininki jatkuu, ei minulla oikeasti ole käytössä mitään apuja mikäli esikoisemme omaa samanlaisen luonteen kuin minä itse. Sellainen ajatus saa minut tosissaan miettimään lapsettomuutta.

Lue lisää

tuli seuraava vauva ennekuin kerkesit 2vuotta täyttää! Ei ihme että olet ollut mie mie mie...

L.R. kirjoitti:

Entä jos kadulla vedään turpaan näitä väkivallan ja luunappien puolustajia niin ei kai sekään mitään haittaa ei tule traumoja ja hyvää tekee, muistaapahan ettei toista kertaa siinä kulje muita ärsyttämässä.

Lue lisää

voi luunappeja kenellekään antaa, jos kerran niitä vastustat.

Äityli-72 kirjoitti:

säpsäytyksellä? Meillä aikanaan pojalla oli vaihe, että kun ei saanut tahtoaan läpi, tuli lyömään/potkimaan/puremaan vanhempiaan. Silloin varoitimme ensin, pyysimme lopettamaan, käskimme lopettamaan ja jos mikään näistä ei tehonnut (lapsi lähestulkoon roikkui hampaillaan käsivarressa), tuli nipistys käsivarteen. Ensikertalaisena vanhempina ei tullut muutakaan mieleen, kun sanominen/pyytäminen/käskeminen ei vaan kerta kaikkiaan mennyt perille. Ja turha sanoa, että miksi et nostanut lasta kauemmaksi, kun ensin piti saada hampaat irti käsivarresta (siis poika puri niin kovin, että käsivarsi oli puremajälkimustelmien peitossa pitkään)!
Olen itse saanut selkääni, luunappeja ja tukkapöllyjä lapsena, mutta en silti ikinä voisi lyödä lastani. Joku nyt kuitenkin rinnastaa nipistämisen lyömiseen (ok, väkivalta on aina väkivaltaa, pienikin), mutta nipistäminen (ei niin kovin, että edes jälkiä jäisi) oli kuitenkin pienempi paha. Ei se siltikään oikein ollut, mutta ei siihen hätään muutakaan keksinyt. Ja poika kyllä oppi pian, ettei lyöminen/potkiminen/pureminen kannata.
En hyväksy fyysistä kuritusta, mutta en myöskään pidä nykyisestä, täysin kurittomasta kasvatustyylistä. Tämän asian suhteen ei taida löytyä sitä kuuluisaa "kultaista keskitietä". :/

Lue lisää

joops.kyllä meikäkin sai pari kertaa koivuniemen herrasta ja tukkapöllyä.mutta ne tuli ihan aiheesta.esim.oli kielletty menemästä järvenrantaan->silti piti mennä(olis voinu hukkua!) eli aina on ollut "hyvä"syy läpsylle takamukselle.vastaankin olen uskaltanut kakarana pistää enkä koskaan ole ketään ihmistä lyönyt ja tänä päivänä on lämpimät välit vanhempiini eli ei mitään vanhinkoa ole tapahtunut.
tänä päivänä vaan ihmisillä tuntuu olevan jonkin sortin hillintäongelmia ja selkään saa ihan mitättömästä asiasta!ihmekös jos lapset menee sekaisin eikä enää rangaistukset toimi ja mätkitään kavereita!
ja toi että läpsäiset lasta jos lapsi läimii...en suosita.sähän opetat lapsellesi ihan turhaa asiaa koska toimit ite samallalailla kuin lapsi.sen sijaan aresti ja karkkipäivä kiellot(tms "uhkailut") kunniaan!ei lapsen tasolle kande mennä liikaa.auktoriteetti säilytettävä,vanhempien kunnioitus.

?????? kirjoitti:

Siinä on että aina sekoitetaan hakkaaminen luunappiin ? Sitä en käsitä, onko täällä joku kirjoittanut, että pieksetään lapsi henkihieveriin ? Luunappi on paikallaan siinä vaiheessa kun lapsi on hampaillaan toistuvasti kiinni käsivarressa, ei se ole hakkaamista eikä väkivaltaa.

Lue lisää

Hei! Luunappi ei mielestäni ole paras ratkaisu. Lapsi pitäisi saada ymmärtämään ilman tälläistä. Sattuuhan sekin aika paljon ja etenkin pienelle lapselle! Lapsi alkaa pelätä jos luunappeja annetaan aina kaikesta. Täytyy laittaa jäähylle ja mennä sitten puhumaan että pureminen y.m. on väärin. Kyllä lapsi ymmärtää puhetta paremmin kuin mitä luunappeja. Niin ja voi olla myös että jos aikuinen antaa luunappia niin lapsi voi ajatella että hänkin voi tehdä näin.

luunappi on kuin pientä kidutusta ja kuka nyt tällaista haluaa lapsilleen?! Muistattekai kun jos vanhempanne antoivat luunappeja. Sattui varmasti! puhuttelu on parempi väkivaltaa parempi vaihtoehto. (on tämäkin pientä väkivaltaa!!!)

minulla kirjoitti:

on siis omia lapsia ja olen perhepäivähoitaja ja opiskelen lapsen kasvatusta! säpsäytyksellä tarkoitin tilanteen äkillistä pysäyttämistä,äkäistä äänen sävyä ja katsekontaktia,mistä lapsi ehkä säikähtää,mutta häneen ei satu ja taatusti pysähtyy hetkeksi ja jos ei pysähdy,voi todellakin viedä lapsen pois "jäähylle" kyllä ne hampaat siitä käsivarresta irtoaa.
nyt sitten haluan korostaa,että kukaan ihminen ei ole kasvatuksen tulos!!jokainen on oma itsensä.kasvatuksella on merkityksensä,mutta en kirjoittanut äskeistä 100 % totena,että jos teet näin,tulee tapahtumaan näin.vaan kun ihan oikeasti lastenkin pitäisi oppia oikeita tunteita ja tappeluita ja opastusta,eikä sitä yksinkertaisesti tule sillä,että nappaat tukasta kiinni,koska ei toista ihmistä kohdella niin.mielestäni pitää saada tuntea,saada huutaa jos siltä tuntuu,mutta toisen ihmisen vartaloon ei saa kajota!lapsi kunnioittaa,jos häntä kunnioitetaan.jokainen ihminen tietää mikä sattuu ja mikä ei ja jos ei tiedä,niin se ei kyllä ole sitten kasvatuksesta kiinni.

Lue lisää

Juu. Se on hienoa jos sanallinen komennus ja jäähylle vieminen saa lapsen tajuamaan, että se mitä hän puuhaa, on joko vaarallista, tai muusta syystä ehdottoman väärin. Meillä ei ihan niin vähällä ole päästy.

Lapsi oli jo 5v. äärettömän tempperamenttinen ja saattoi raivota tunteja yhteen menoon. Ensimmäiseen kolmeen tuntiin en edes suuttunut, mutta kun toinen alkaa hakkaamaan päätään seinään, itselleen reikiä lyijykynällä jalkaan, jne, on PAKKO saada tilanne seis. Jäähyt on käytetty ja kiristys-lahjonta-uhkailu. Olen tasan 5 kertaa ottanut lasta napakasti tukasta ja ilmoittanut, että nyt muuten tämä peli loppui sitten tähän. Joka kerta on tehonnut toivotulla tavalla. Järki on palannut kersan päähän sekunnissa ja ollaan saatu juteltua ongelma selväksi. Se oli AINOA konsti saada lapsi heräämään raivokoomastaan. Jos lapset syntyisivät virtanappi kainalossa, niin olisi sen saanut pysähtymään muutenkin...

Itse sain lapsena tukkapöllyä päivittäin ja toisinaan risusta. En siitä traumoja saanut. En millään muotoa koe, että minua olisi pahoinpidelty lapsena. Opin vain, että on rajat, joita noudatetaan. On vanhemmat joita tulee kunnioittaa ja sen, että on hyvä miettiä seurauksia hiukan etukäteen. Aina vaan ei penskana malttanut mieltään vaikka tiesi tekevänsä väärin ja tiesi myös mitä siitä seuraa... :o)

En kehoita ketään pieksämään lastaan, mutta jossain kohtaa lapseen ON kajottava fyysisestikin, jottei hän vahingoita muita, tai itseään. Lapset on toki yksilöitä. Toiset uskoo vähemmällä, kuin toiset...

marjoo.s kirjoitti:

minulla on olllut 3 lasta .. ketään niistä en ole lyönyt,koska meillä kotona ei lyöty..puhumalla pärjää.. sanon tämän 3:n lapsen yh.na . ei ole tarvinnut koiraakaan lyödä.. paitsi kerran kun söi korkokengän ja heti tajusi kuka on isäntä..eli väkivalta lisää väkivaltaa.. nyt minulla on lapsenlapsi ja aina pärjään kun selitän.. joo, joo joku ajattelee akka suu vaahos selittää ei niin se ole :ota tiukka katse kontaktis ,tarvittaessa käsistä kiinni ja la puhua..

Lue lisää

Tajuatko, koiraa ei saa koskaan LYÖDÄ!! Jos koira tekee tyhmyyden niin niskavilloista voi nostaa pois ja sanoa painavan EI. Koira ei unohda yhtäkään lyöntiä, vaan siitä alkaa vinoon menevä suhde omistajan kanssa.
Koira pidätään pentuna kouluttamalla kurissa ja nimenomaan sanoilla. Koira oppii kiellot ym jos saa rakkautta ja huomiota tarpeeksi. Sen jälkeen ei pitäisi olla ongelmia? Jos on, ne johtuvat kasvattajasta.

Tenavat tarvitsevat sanojen lisäksi tekoja oppiakseen. Kaupassa kiljuva on kerran kiellettävä ja ellei usko, niin kainaloon ja ulos!! Autoon rääkymään, ei häiritsemään muiden kaupassa asioivien ostosten tekoa.
Sama koskee toisten pihoja, aamunukkujia, vuorotyöläisiä siis kakarat eivät saa mekastaa ja huutaa muualla kuin kotonaan ja yleisillä leikkikentillä, jotka onneksi rakennetaan melko sivuun asutuksesta.

Paras niksi on 3 kieltoa. Sanotaan selvästi, mitä EI saa tehdä ja mikäli kakara rikkoo kolmannen kerran kieltoa, saa mielestäni napata letistä kiinni tai laittaa ulko-oven taakse jäähylle jossa vaaditaan olemaan hiljaa!
Jos kotona ei opeteta juuri hiljaa olemista, niin kersa on häirikkö kaikissa tilaisuuksissa ja vanhempi väki pakenee.
Kiukun purkaminen sanoilla on opetettava heti kun kersa oppii puhumaan. Jos raivareita alkaa ilmetä niin sitten koivuniemenherraa paljaalle.

Näettekö nykyajan nuorison käytöksen? Jokainen puhelu, juttelu yms kailotetaan julkisissa kulkuneuvoissa niin kovalla äänellä, että joka sanasta saa selvää! Eikä kuultava aina ole `helppoa`.
Nämä rajoitta kasvaneet ja kotonaan huutavat kakarat ovat kailottavia teinejä ja tulevia nirppanokkia esim palveluammateissa. Hyvin pinnallisia ovat myöskin.

Ps. istut bussissa ja omaisesi on juuri kuollut. Miltä tuntuisi kuulla nuorten kailotusta kännissä tehtävästä itsarista? Käden katkasemisesta jos vi... et tuu mun luo?

Piiskat kunniaan!

Sama täällä. En ole agressiivinen, vaan täysin päinvastoin.

En kuitenkaan hyväksy lapsen ruumiillista kuritusta, mutta selkääni olen saanut, tukasta on roikotettu, koivuvitsalla on piesty ja päähän on läimitty ja erään kerran äiti pieksi nahkavyöllä parikymmentä kertaa niin että punaiset raidat olivat näkyvissä monta päivää selässä, pakaroilla ja reiden takana. Se olisi ollut selvästi oikeusjuttu jos siitä olisi ilmoitettu lastensuojeluun. Taisin olla silloin tokaluokalla. Että semmoista kasvatusta meilläpäin.

Ahmedilainen kirjoitti:

Juu. Se on hienoa jos sanallinen komennus ja jäähylle vieminen saa lapsen tajuamaan, että se mitä hän puuhaa, on joko vaarallista, tai muusta syystä ehdottoman väärin. Meillä ei ihan niin vähällä ole päästy.

Lapsi oli jo 5v. äärettömän tempperamenttinen ja saattoi raivota tunteja yhteen menoon. Ensimmäiseen kolmeen tuntiin en edes suuttunut, mutta kun toinen alkaa hakkaamaan päätään seinään, itselleen reikiä lyijykynällä jalkaan, jne, on PAKKO saada tilanne seis. Jäähyt on käytetty ja kiristys-lahjonta-uhkailu. Olen tasan 5 kertaa ottanut lasta napakasti tukasta ja ilmoittanut, että nyt muuten tämä peli loppui sitten tähän. Joka kerta on tehonnut toivotulla tavalla. Järki on palannut kersan päähän sekunnissa ja ollaan saatu juteltua ongelma selväksi. Se oli AINOA konsti saada lapsi heräämään raivokoomastaan. Jos lapset syntyisivät virtanappi kainalossa, niin olisi sen saanut pysähtymään muutenkin...

Itse sain lapsena tukkapöllyä päivittäin ja toisinaan risusta. En siitä traumoja saanut. En millään muotoa koe, että minua olisi pahoinpidelty lapsena. Opin vain, että on rajat, joita noudatetaan. On vanhemmat joita tulee kunnioittaa ja sen, että on hyvä miettiä seurauksia hiukan etukäteen. Aina vaan ei penskana malttanut mieltään vaikka tiesi tekevänsä väärin ja tiesi myös mitä siitä seuraa... :o)

En kehoita ketään pieksämään lastaan, mutta jossain kohtaa lapseen ON kajottava fyysisestikin, jottei hän vahingoita muita, tai itseään. Lapset on toki yksilöitä. Toiset uskoo vähemmällä, kuin toiset...

Lue lisää

tosiaan,miten ala-arvoisina lapsia pidetään,jos ajatellaan että mikään muu ei auta,kuin satuttaminen...?!raivoaminen on merkki jostain,esim.ihan niinkin pienestä,kuin että ei osaa tietää mitä tuntee ja on sekaisin.silloin pitää osata aikuisen hakea apua lähinnä itselleen,jos ei muuta keksi,kuin satuttamisen.lapset ymmärtää todella paljon,pienetkin,kun osaa toimia oikein,eikä "vajoa" sinne taaperon tasolle;että,jos sä teet noin,niin määkin saan.jos lapsella on menossa joku vaikea vaihe kasvussa tai muuten vaan,niin kyllä se on vanhemman/kasvattajan tehtävä opastaa lasta selviämään tilanteesta/vaiheesta yli.ja jos rivien välistä voi lukea,että joidenkin mielestä omalla lapsella on joku agressiivisuus ongelma,niin kannattaa varmasti hakea apua lapselle ja tukea itselleen...eikö aikuistenkin tekisi mieli joskus huutaa ja raivota,mutta meitä estää yleensä "järki" tekemästä niin.kaikessa luonnollisuudessaan lapsi ei välttämättä osaa vielä ajatella "järkevästi",joten joskus sitten huutaa ja raivoaa,heittelee tavaroita ja hakkaa...

laten kurittaminen oikealla tavalla on oikein ,pieni niskavillojen nipistäminen silloin kun onTODELLA aihetta, ei ole pahoin pitelyä. joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee,kuria on myös, antaa erilaisia rajotuksia, joihinkin lapsen asioihin ,kuten parin päivän peli kielto, tai viikkorahojen esto. tai kaverille meno. pieniä voi laittaa jäähylle omaan huoneeseen , siksi aikaa kun on rauhottunut, pahoinpiteliät on asia erikseen, eihän ketään saa pahoinpidellä , ei aikuisiakaan,mutta kuri ja rajoitukset on lapsen suojaksi ja kasvattamista kouluun ja tähän yhteiskuntaan.

Ahmedilainen kirjoitti:

Juu. Se on hienoa jos sanallinen komennus ja jäähylle vieminen saa lapsen tajuamaan, että se mitä hän puuhaa, on joko vaarallista, tai muusta syystä ehdottoman väärin. Meillä ei ihan niin vähällä ole päästy.

Lapsi oli jo 5v. äärettömän tempperamenttinen ja saattoi raivota tunteja yhteen menoon. Ensimmäiseen kolmeen tuntiin en edes suuttunut, mutta kun toinen alkaa hakkaamaan päätään seinään, itselleen reikiä lyijykynällä jalkaan, jne, on PAKKO saada tilanne seis. Jäähyt on käytetty ja kiristys-lahjonta-uhkailu. Olen tasan 5 kertaa ottanut lasta napakasti tukasta ja ilmoittanut, että nyt muuten tämä peli loppui sitten tähän. Joka kerta on tehonnut toivotulla tavalla. Järki on palannut kersan päähän sekunnissa ja ollaan saatu juteltua ongelma selväksi. Se oli AINOA konsti saada lapsi heräämään raivokoomastaan. Jos lapset syntyisivät virtanappi kainalossa, niin olisi sen saanut pysähtymään muutenkin...

Itse sain lapsena tukkapöllyä päivittäin ja toisinaan risusta. En siitä traumoja saanut. En millään muotoa koe, että minua olisi pahoinpidelty lapsena. Opin vain, että on rajat, joita noudatetaan. On vanhemmat joita tulee kunnioittaa ja sen, että on hyvä miettiä seurauksia hiukan etukäteen. Aina vaan ei penskana malttanut mieltään vaikka tiesi tekevänsä väärin ja tiesi myös mitä siitä seuraa... :o)

En kehoita ketään pieksämään lastaan, mutta jossain kohtaa lapseen ON kajottava fyysisestikin, jottei hän vahingoita muita, tai itseään. Lapset on toki yksilöitä. Toiset uskoo vähemmällä, kuin toiset...

Lue lisää

Mekin saatiin tukkapöllyä ja mielestäni tukkapölly on ainoa, jota lapsi uskoo, jos mikään jäähy ei auta. Näin on ollut vuosisatojen.

Ahmedilainen kirjoitti:

Juu. Se on hienoa jos sanallinen komennus ja jäähylle vieminen saa lapsen tajuamaan, että se mitä hän puuhaa, on joko vaarallista, tai muusta syystä ehdottoman väärin. Meillä ei ihan niin vähällä ole päästy.

Lapsi oli jo 5v. äärettömän tempperamenttinen ja saattoi raivota tunteja yhteen menoon. Ensimmäiseen kolmeen tuntiin en edes suuttunut, mutta kun toinen alkaa hakkaamaan päätään seinään, itselleen reikiä lyijykynällä jalkaan, jne, on PAKKO saada tilanne seis. Jäähyt on käytetty ja kiristys-lahjonta-uhkailu. Olen tasan 5 kertaa ottanut lasta napakasti tukasta ja ilmoittanut, että nyt muuten tämä peli loppui sitten tähän. Joka kerta on tehonnut toivotulla tavalla. Järki on palannut kersan päähän sekunnissa ja ollaan saatu juteltua ongelma selväksi. Se oli AINOA konsti saada lapsi heräämään raivokoomastaan. Jos lapset syntyisivät virtanappi kainalossa, niin olisi sen saanut pysähtymään muutenkin...

Itse sain lapsena tukkapöllyä päivittäin ja toisinaan risusta. En siitä traumoja saanut. En millään muotoa koe, että minua olisi pahoinpidelty lapsena. Opin vain, että on rajat, joita noudatetaan. On vanhemmat joita tulee kunnioittaa ja sen, että on hyvä miettiä seurauksia hiukan etukäteen. Aina vaan ei penskana malttanut mieltään vaikka tiesi tekevänsä väärin ja tiesi myös mitä siitä seuraa... :o)

En kehoita ketään pieksämään lastaan, mutta jossain kohtaa lapseen ON kajottava fyysisestikin, jottei hän vahingoita muita, tai itseään. Lapset on toki yksilöitä. Toiset uskoo vähemmällä, kuin toiset...

Lue lisää

Ahmedilaisen kuvaama tilanne: "Ensimmäiseen kolmeen tuntiin en edes suuttunut, mutta kun toinen alkaa hakkaamaan päätään seinään, itselleen reikiä lyijykynällä jalkaan..."

Kuulostipa tutulta! Äitini oli aivan kauhuissaan, kun sain tuollaisia raivareita viikoittain ja joskus päivittäin. Huutoa ja aggressiota tuntikaupalla, mikään ei tehonnut, ei puhe, ei sylissä pitely, eivät jäähyt omassa huoneessa. Olisi kuulemma vienyt minut jonnekin lastenpsykologille, mutta koska äidille oli jäänyt niin kehnot muistot isoveljeni saamasta avusta (70-luvulla, minä ole 80-luvun lapsi), vanhemmat päättivät kestää.

Minua ei läimäytelty tai tukisteltu. Pidän vanhempiani sankareina tämän takia. Muistan epämääräisesti sen tunteen, kun on riehunut tuntikausia, kynsinyt itseään, hakannut päätään lattiaan ja HUUTANUT niin, että naapurinrouva tien toisella puolella kävi aina välillä kuittailemassa. Silti he jaksoivat sitä ruljanssia monta vuotta. Itse asiassa en tiedä, olisiko pieni luunappi tai tukistaminen pystynyt keskeyttämään kohtauksen, mutta en oikeastaan usko että olisi. Tunteet kävivät niin kuumina, että olisin ehkä käynyt päälle.

Tullessani kouluikään rauhoituin todella paljon. En enää raivostunut ja opin muutenkin hallitsemaan tarpeeksi tunteita. Oikeastaan vasta 20 ikävuoden jälkeen sain edes osan siitä temperamentista takaisin, joka silloin koulua aloittaessa jonnekin hävisi. Olisi mielenkiintoista tietää, miten tämä on näin mennyt. En tietenkään valita, koen olevani suhteellisen tasapainoinen vieläkin, eikä psykologille ole ollut myöhemminkään, ainakaan toistaiseksi, tarvetta.

I'm mother kirjoitti:

Hei! Luunappi ei mielestäni ole paras ratkaisu. Lapsi pitäisi saada ymmärtämään ilman tälläistä. Sattuuhan sekin aika paljon ja etenkin pienelle lapselle! Lapsi alkaa pelätä jos luunappeja annetaan aina kaikesta. Täytyy laittaa jäähylle ja mennä sitten puhumaan että pureminen y.m. on väärin. Kyllä lapsi ymmärtää puhetta paremmin kuin mitä luunappeja. Niin ja voi olla myös että jos aikuinen antaa luunappia niin lapsi voi ajatella että hänkin voi tehdä näin.

luunappi on kuin pientä kidutusta ja kuka nyt tällaista haluaa lapsilleen?! Muistattekai kun jos vanhempanne antoivat luunappeja. Sattui varmasti! puhuttelu on parempi väkivaltaa parempi vaihtoehto. (on tämäkin pientä väkivaltaa!!!)

Lue lisää

Minä olen saanut luunappeja pienenä, ja oikeesti...vieläkin ottaisin sen vastaan mielummin kuin isäni saarnan,jep jotkut kukkahattu tädit kutsuvat sitä keskusteluksi, mutta loppukädessä kyse on henkisestä väkivallasta, äiti/isä pakottaa sinut sanomaan anteeksi ja ilmoittaamaan kuinka väärässä olitkaan kokeilessasi rajoja. No juu, tässä tietenkin on myös ikäkysymys, en yksi vuotiasta alkaisi keskusteluilla piinamaan, tiukka EI riittää. En myöskään uskoisi että 10 vuotiaaseen luunappi tehoaisi, tosin jokin muu rangaistus tehoaa taatusti paremmin kuin keskustelu, esim se kuuluisa kotiaresti ja tv:n katselu kielto. Mutta 3 vuotiaalle saattaisin luunapin antaa, herättämään häntä raivoisan uhman aikana. Niin ja toki kävisimme sitten läpi miksi tilanne oli väärin. Olkookin että vieläkin mielessäni niitä tilanteita inhoan yli kaikenja ehkäpä siksi on vaikeaa ottaa aikuisenakin kritiikkiä vastaan.???? Kuka oikesti tietää mikä niitä antipatioita vanhempien kasvatusta kohtaan aiheuttaa, ja mikä on loppukädessä vain erilaisten luonteiden aikaansaannosta? Terv. Kolmen erilaisen lapsen äiti

I'm mother kirjoitti:

Hei! Luunappi ei mielestäni ole paras ratkaisu. Lapsi pitäisi saada ymmärtämään ilman tälläistä. Sattuuhan sekin aika paljon ja etenkin pienelle lapselle! Lapsi alkaa pelätä jos luunappeja annetaan aina kaikesta. Täytyy laittaa jäähylle ja mennä sitten puhumaan että pureminen y.m. on väärin. Kyllä lapsi ymmärtää puhetta paremmin kuin mitä luunappeja. Niin ja voi olla myös että jos aikuinen antaa luunappia niin lapsi voi ajatella että hänkin voi tehdä näin.

luunappi on kuin pientä kidutusta ja kuka nyt tällaista haluaa lapsilleen?! Muistattekai kun jos vanhempanne antoivat luunappeja. Sattui varmasti! puhuttelu on parempi väkivaltaa parempi vaihtoehto. (on tämäkin pientä väkivaltaa!!!)

Lue lisää

Ei missään tapauksessa saa lapseen kajota ollenkaan, eihän opettajatkaan saa. Ja mikä siitä on seurauksena : läjä räkänokkia jotka ei kunnioita opettajia laisinkaan, ihmiset jotka ei pysty toteuttamaan ammattiaan koska lapsia ei saada pidettyä kurissa, käytäväänkään niitä ei voi laittaa kun todennäköisesti hajottavat jotain..jne. Kurinpito ei ole sama asia kuin pahoinpitely, mutta jokainen taliaivo joka sanoo ääneen että "kyllä se lapsi sitten puremisen jossain vaiheessa lopettaa", ansaitsee jokaiselta opettajalta 20kpl iskuja karttakepillä. Jos ei kotona osata pitää kuria, siitä maksaa myöhemmin joku muu.

Ne ihmiset jotka on kurinpitoa vastaan ovat samoja idiootteja jotka vastustaa kaikenlaista kilpailua niin arvosanoissa ja urheilussa, kun puhutaan lapsista. Sillä eihän lapsi saa kokea häviämistä! Tärkeintä että kaikki voittaa, sillä niinhän se elämäkin menee eikö niin? 25-vuotiaana sitten kun karu totuus maailmasta napsahtaa naamalle, päädytään työkyvyttömäksi sairaslomailemaan kun pää ei kestä maailman realiteetteja. Ja miksi kestäisi, kun ei ikinä joudu mistään kilpailemaan saavuttaakseen jotain.

Ugh, olen puhunut.

Ahmedilainen kirjoitti:

Juu. Se on hienoa jos sanallinen komennus ja jäähylle vieminen saa lapsen tajuamaan, että se mitä hän puuhaa, on joko vaarallista, tai muusta syystä ehdottoman väärin. Meillä ei ihan niin vähällä ole päästy.

Lapsi oli jo 5v. äärettömän tempperamenttinen ja saattoi raivota tunteja yhteen menoon. Ensimmäiseen kolmeen tuntiin en edes suuttunut, mutta kun toinen alkaa hakkaamaan päätään seinään, itselleen reikiä lyijykynällä jalkaan, jne, on PAKKO saada tilanne seis. Jäähyt on käytetty ja kiristys-lahjonta-uhkailu. Olen tasan 5 kertaa ottanut lasta napakasti tukasta ja ilmoittanut, että nyt muuten tämä peli loppui sitten tähän. Joka kerta on tehonnut toivotulla tavalla. Järki on palannut kersan päähän sekunnissa ja ollaan saatu juteltua ongelma selväksi. Se oli AINOA konsti saada lapsi heräämään raivokoomastaan. Jos lapset syntyisivät virtanappi kainalossa, niin olisi sen saanut pysähtymään muutenkin...

Itse sain lapsena tukkapöllyä päivittäin ja toisinaan risusta. En siitä traumoja saanut. En millään muotoa koe, että minua olisi pahoinpidelty lapsena. Opin vain, että on rajat, joita noudatetaan. On vanhemmat joita tulee kunnioittaa ja sen, että on hyvä miettiä seurauksia hiukan etukäteen. Aina vaan ei penskana malttanut mieltään vaikka tiesi tekevänsä väärin ja tiesi myös mitä siitä seuraa... :o)

En kehoita ketään pieksämään lastaan, mutta jossain kohtaa lapseen ON kajottava fyysisestikin, jottei hän vahingoita muita, tai itseään. Lapset on toki yksilöitä. Toiset uskoo vähemmällä, kuin toiset...

Lue lisää

Lapset on loogisia. Ihmettelevät jos heitä uhataan väkivalalla kun he eivät esim. lopeta pikkusiskon läpsimistä yms. Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen on niin aikuisella kuin lapsella. Olen käyttänyt samaa tekniikkaa niin omiin kuin vieraisiin; olen todennut, että kun minä en lyö sinua et sinäkään lyö minua. Sen sanominen on usein mennyt perille. Meidän nuorempi poika sai näitä huutokohtauksia siinä 4-5v. Nostettiin poika wc:hen huutamaan ja annettiin olla siellä kunnes kohtaus oli ohi. Kerran sitten vaan otin pojan syliin ja istuttiin pöntölle. Olin itse rauhallinen ja pidin tiukasti poikaa sylissä sekä keinutin itseäni rauhallisesti sivuittain. Jonkun ajan päästä poika rentoutui ja huokaisi syvään. Kysyin auttoiko ja hän vastasi, että auttoi. Estämistä käytetään silloin kun lapsi riehuu tai on itselleen vaarallinen. Eli lapsi otetaan syliin ja pidetään kiinni niin kauan kunnes rauhottuu ja sitten voi kysyä mikä raivon aiheutti. Lapset ei aina osaa sanoa mistä se raivo tuli eikä sitä sitten tartte kaivaakaan esiin väkisin. Pikkulasta opetetaan myös estämällä. Napakka ote kädestä ja jämäkkä kielto, jos lyö tai pureetai mitä kiellettyä tekeekin. Joka kerta samalla mallilla ja aikaa myöten se toimii. Joskus se nipistäminenkin on tarpeen, mutta äärimmäisenä keinona. Ja hei, itse pitää olla väkivallaton toimija jos haluaa lastaan estää lyömästä tai nipistämästä yms.. Rajoja, rajoja...

mkxmxck< kirjoitti:

Lapset on loogisia. Ihmettelevät jos heitä uhataan väkivalalla kun he eivät esim. lopeta pikkusiskon läpsimistä yms. Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen on niin aikuisella kuin lapsella. Olen käyttänyt samaa tekniikkaa niin omiin kuin vieraisiin; olen todennut, että kun minä en lyö sinua et sinäkään lyö minua. Sen sanominen on usein mennyt perille. Meidän nuorempi poika sai näitä huutokohtauksia siinä 4-5v. Nostettiin poika wc:hen huutamaan ja annettiin olla siellä kunnes kohtaus oli ohi. Kerran sitten vaan otin pojan syliin ja istuttiin pöntölle. Olin itse rauhallinen ja pidin tiukasti poikaa sylissä sekä keinutin itseäni rauhallisesti sivuittain. Jonkun ajan päästä poika rentoutui ja huokaisi syvään. Kysyin auttoiko ja hän vastasi, että auttoi. Estämistä käytetään silloin kun lapsi riehuu tai on itselleen vaarallinen. Eli lapsi otetaan syliin ja pidetään kiinni niin kauan kunnes rauhottuu ja sitten voi kysyä mikä raivon aiheutti. Lapset ei aina osaa sanoa mistä se raivo tuli eikä sitä sitten tartte kaivaakaan esiin väkisin. Pikkulasta opetetaan myös estämällä. Napakka ote kädestä ja jämäkkä kielto, jos lyö tai pureetai mitä kiellettyä tekeekin. Joka kerta samalla mallilla ja aikaa myöten se toimii. Joskus se nipistäminenkin on tarpeen, mutta äärimmäisenä keinona. Ja hei, itse pitää olla väkivallaton toimija jos haluaa lastaan estää lyömästä tai nipistämästä yms.. Rajoja, rajoja...

Lue lisää

Minullal on hyvin samanlaisia kokemuksia ja keinoja ollut. Meillä on kolme lasta ja keskimmäinen oli sitten sellainen joka kokeili rajojaan rajusti. Kun näytti siltä, että normaali puhe ei tepsi ja raivoamista vaan jatkui, otin syliin, pidin tiukasti, mutta juuri niin, että en pursista tai satuta. Nimenomaan tuo huokaisu ja lapsi rauhoittui lopulta ja nukahti syliin. Alussa ne oli pitempiä sessioita, olin itse rauhallinen ja tyyni. Mutta melko äkkiä rupesi käymään niin, että poika rauhoittui kun nappasin syliin, katsoi silmiin ja rauhoittui. Siinä sitten juteltiin hetken aikaa asiasta ja olo pojalla palasi normaaliksi. Kaikkien muksujeni kohdalla on tullut se tilanne, että kokeilevat lyömistä tms. Silloin otimme vain sopivasti käsistä kiinni, katsoimme silmiin ja sanoimme, että "meillä ei lyödä ketään, me emme lyö ketään".. kaikilla se vaihe loppui melko nopeasti. Lapsi kokeilee rajojaan ja jos saa väkivallattoman kohtelun, asiallisen ja välittävän, hän toimii itsekin niin. Olen keskustellut näistä asioista lasteni kanssa, nuorin on vielä alaikäinen ja ovat todenneet aina kaihtaneensa väkivaltaa, eivät ole lähteneet kuulemma mukaan, eivätkä lähde. Ovat kyllä hyviä keskustelemaan, riitelemäänkin :) Meillä on puhuttu ja puhuttu ja sitten kun seinä on tullut vastaan, vanhemmat ovat sanoneet yksinkertaisesti viimeisen sanan. Kyllä se on tepsinyt.. nuorin lapseni aina matkiikin minun äänensävyäni,, ei ole kuulemma enää mitään tehtävissä, kun se sävy ilmestyy :)
Vanhempana olo on sitä, että antaa aikaa sille pikkuiselle riiviölle ja murrosikäiselle äksyilijälle, viitsii tarttua tilanteeseen eikä tartu helpoimpaan tapaan, fyysiseen vahvemmuuteen. Lapset oppivat mallista, fyysinen kuritus ei lopultakaan vahvista heidän itseluottamustaan tai kehitä heidän taitoaan kommunikoida pelkäämättä. Eihän me saada hakata vertaisiammekaan, miksi sitten pienempää ihmistä, joka on täysin riippuvainen meistä.

minulla kirjoitti:

on siis omia lapsia ja olen perhepäivähoitaja ja opiskelen lapsen kasvatusta! säpsäytyksellä tarkoitin tilanteen äkillistä pysäyttämistä,äkäistä äänen sävyä ja katsekontaktia,mistä lapsi ehkä säikähtää,mutta häneen ei satu ja taatusti pysähtyy hetkeksi ja jos ei pysähdy,voi todellakin viedä lapsen pois "jäähylle" kyllä ne hampaat siitä käsivarresta irtoaa.
nyt sitten haluan korostaa,että kukaan ihminen ei ole kasvatuksen tulos!!jokainen on oma itsensä.kasvatuksella on merkityksensä,mutta en kirjoittanut äskeistä 100 % totena,että jos teet näin,tulee tapahtumaan näin.vaan kun ihan oikeasti lastenkin pitäisi oppia oikeita tunteita ja tappeluita ja opastusta,eikä sitä yksinkertaisesti tule sillä,että nappaat tukasta kiinni,koska ei toista ihmistä kohdella niin.mielestäni pitää saada tuntea,saada huutaa jos siltä tuntuu,mutta toisen ihmisen vartaloon ei saa kajota!lapsi kunnioittaa,jos häntä kunnioitetaan.jokainen ihminen tietää mikä sattuu ja mikä ei ja jos ei tiedä,niin se ei kyllä ole sitten kasvatuksesta kiinni.

Lue lisää

nyky pennut käyttäytyy ku villi elukat ei mitää tapoja sylkivät eile pankki automaatin ja pummivat tupakkaa jos ei joku antanu ni haistattivat ja sylkivät.minä jos olisin tollein käyttäytyny pentuna ni kyl olis nahka vyö perseelle paukkunu.eli ei olis nyky pennuille pahitteeks jos sitä remmiä perseelle ni käyttäytyis en suunnillee niiku ihmiset

Tää viesti ei kuulu tänne vitun aktiivi urpo

minulla kirjoitti:

on siis omia lapsia ja olen perhepäivähoitaja ja opiskelen lapsen kasvatusta! säpsäytyksellä tarkoitin tilanteen äkillistä pysäyttämistä,äkäistä äänen sävyä ja katsekontaktia,mistä lapsi ehkä säikähtää,mutta häneen ei satu ja taatusti pysähtyy hetkeksi ja jos ei pysähdy,voi todellakin viedä lapsen pois "jäähylle" kyllä ne hampaat siitä käsivarresta irtoaa.
nyt sitten haluan korostaa,että kukaan ihminen ei ole kasvatuksen tulos!!jokainen on oma itsensä.kasvatuksella on merkityksensä,mutta en kirjoittanut äskeistä 100 % totena,että jos teet näin,tulee tapahtumaan näin.vaan kun ihan oikeasti lastenkin pitäisi oppia oikeita tunteita ja tappeluita ja opastusta,eikä sitä yksinkertaisesti tule sillä,että nappaat tukasta kiinni,koska ei toista ihmistä kohdella niin.mielestäni pitää saada tuntea,saada huutaa jos siltä tuntuu,mutta toisen ihmisen vartaloon ei saa kajota!lapsi kunnioittaa,jos häntä kunnioitetaan.jokainen ihminen tietää mikä sattuu ja mikä ei ja jos ei tiedä,niin se ei kyllä ole sitten kasvatuksesta kiinni.

Lue lisää

Kaikki ystävämme ja sukulaisemme aina ihailevat miellyttäviä, hyvin käyttäytyviä, sosiaalisia ja hyvin menestyneitä lapsiamme. "Kyllä teillä on hyvää tuuria lasten kanssa". Bullshit! Lapsemme ovat hyvän kasvatuksen tulosta (pl. menestyksen yhtenä edellytyksenä oleva älykkyys, joka on perinnöllistä). Kasvatuksen, johon liittyy myös tietyn asteinen fyysinen rangaistus (ei siis hakkaaminen, tai päätön piiskaaminen).

Fyysinen rangaistus ei siis ole pointti. Pointti on välittäminen ja huolehtiminen. Jos ei välitä, eikä huolehdi, niin silloin fyysinen rangaistus varmaan johtaa tässäkin keskustelussa kuvattuihin negatiivisiin seurauksiin.

Pitäisi siis osata elää (ja kasvattaa) ihmisiksi. Miksi se on niin vaikeaa...?

Ahmedilainen kirjoitti:

Juu. Se on hienoa jos sanallinen komennus ja jäähylle vieminen saa lapsen tajuamaan, että se mitä hän puuhaa, on joko vaarallista, tai muusta syystä ehdottoman väärin. Meillä ei ihan niin vähällä ole päästy.

Lapsi oli jo 5v. äärettömän tempperamenttinen ja saattoi raivota tunteja yhteen menoon. Ensimmäiseen kolmeen tuntiin en edes suuttunut, mutta kun toinen alkaa hakkaamaan päätään seinään, itselleen reikiä lyijykynällä jalkaan, jne, on PAKKO saada tilanne seis. Jäähyt on käytetty ja kiristys-lahjonta-uhkailu. Olen tasan 5 kertaa ottanut lasta napakasti tukasta ja ilmoittanut, että nyt muuten tämä peli loppui sitten tähän. Joka kerta on tehonnut toivotulla tavalla. Järki on palannut kersan päähän sekunnissa ja ollaan saatu juteltua ongelma selväksi. Se oli AINOA konsti saada lapsi heräämään raivokoomastaan. Jos lapset syntyisivät virtanappi kainalossa, niin olisi sen saanut pysähtymään muutenkin...

Itse sain lapsena tukkapöllyä päivittäin ja toisinaan risusta. En siitä traumoja saanut. En millään muotoa koe, että minua olisi pahoinpidelty lapsena. Opin vain, että on rajat, joita noudatetaan. On vanhemmat joita tulee kunnioittaa ja sen, että on hyvä miettiä seurauksia hiukan etukäteen. Aina vaan ei penskana malttanut mieltään vaikka tiesi tekevänsä väärin ja tiesi myös mitä siitä seuraa... :o)

En kehoita ketään pieksämään lastaan, mutta jossain kohtaa lapseen ON kajottava fyysisestikin, jottei hän vahingoita muita, tai itseään. Lapset on toki yksilöitä. Toiset uskoo vähemmällä, kuin toiset...

Lue lisää

Juuri näin! Hakkaaminen on eri juttu, kuin riittävän fyysisen rangaistuksen antaminen. Ilmeisesti kanssaihmisemme ovat vain niin tyhmiä, että eivät osaa tätä ja hakkaavat aina silmittömästi.

Hyvä Ahmed!

Olen 45 v mies, yksi tytär. Hän nyt 14v. En hyväksy minkäänlaista ruumiillista kurittamista.
En ikinä voisi satuttaa tai tuottaa kipua tai tuskaa lapselleni.
Eikä meillä ole mitään ongelmia ollut, tai on tietysti, mutta juttelemalla niistä aina
selvitty. Jos antaa myrkkien puhua suun sijasta, se vain osoittaa vanhemman kyvyttömyyttä.
Asiasta toiseen, kun Ulvilan murhajuttu nyt esillä, mies oli lehtien mukaan rankaissut lapsiaan
kylmillä suihkuilla ja ulkona seisottamisella. En pysty ymmärtämään.
Sekö on rakkauden ilmaisemista vai oman tahdon/määräysvallan esittämistä ?
Parempaan tulokseen pääsee vaikka yhdessä piirtämällä, pelaamalla tai kävelyretkillä.

isoäiti... kirjoitti:

Tajuatko, koiraa ei saa koskaan LYÖDÄ!! Jos koira tekee tyhmyyden niin niskavilloista voi nostaa pois ja sanoa painavan EI. Koira ei unohda yhtäkään lyöntiä, vaan siitä alkaa vinoon menevä suhde omistajan kanssa.
Koira pidätään pentuna kouluttamalla kurissa ja nimenomaan sanoilla. Koira oppii kiellot ym jos saa rakkautta ja huomiota tarpeeksi. Sen jälkeen ei pitäisi olla ongelmia? Jos on, ne johtuvat kasvattajasta.

Tenavat tarvitsevat sanojen lisäksi tekoja oppiakseen. Kaupassa kiljuva on kerran kiellettävä ja ellei usko, niin kainaloon ja ulos!! Autoon rääkymään, ei häiritsemään muiden kaupassa asioivien ostosten tekoa.
Sama koskee toisten pihoja, aamunukkujia, vuorotyöläisiä siis kakarat eivät saa mekastaa ja huutaa muualla kuin kotonaan ja yleisillä leikkikentillä, jotka onneksi rakennetaan melko sivuun asutuksesta.

Paras niksi on 3 kieltoa. Sanotaan selvästi, mitä EI saa tehdä ja mikäli kakara rikkoo kolmannen kerran kieltoa, saa mielestäni napata letistä kiinni tai laittaa ulko-oven taakse jäähylle jossa vaaditaan olemaan hiljaa!
Jos kotona ei opeteta juuri hiljaa olemista, niin kersa on häirikkö kaikissa tilaisuuksissa ja vanhempi väki pakenee.
Kiukun purkaminen sanoilla on opetettava heti kun kersa oppii puhumaan. Jos raivareita alkaa ilmetä niin sitten koivuniemenherraa paljaalle.

Näettekö nykyajan nuorison käytöksen? Jokainen puhelu, juttelu yms kailotetaan julkisissa kulkuneuvoissa niin kovalla äänellä, että joka sanasta saa selvää! Eikä kuultava aina ole `helppoa`.
Nämä rajoitta kasvaneet ja kotonaan huutavat kakarat ovat kailottavia teinejä ja tulevia nirppanokkia esim palveluammateissa. Hyvin pinnallisia ovat myöskin.

Ps. istut bussissa ja omaisesi on juuri kuollut. Miltä tuntuisi kuulla nuorten kailotusta kännissä tehtävästä itsarista? Käden katkasemisesta jos vi... et tuu mun luo?

Piiskat kunniaan!

Lue lisää

Ihmettelen kovin nyky lasten käytöstä. Itse olen kasvattanut 8 lasta, joista nuorin nyt 17-v. En ikinä olisi sallinut lasteni hyppivän silmilleni ja olla pomona kotona ja koulussa. Olen nähnyt esim. kaupoissa lapsia, jotka ovat lyöneet vanhempiaan ja isovanhempia. Vanhemmat ovat sallineet tämän. Näistä kuritta kasvaneista ei siis tule väkivaltaisia. Luulen, että tulee, koska heidän sallitaan olla väkivaltaisia. He saavat mielestään tehdä mitä vain, sillä lakihan kieltää kurituksen. Tämä kurittomuus kyllä lisää tulevaisuudessa väkivaltaa enemmän kuin TV:stä tulevat elokuvat, mutta kukaan ei uskalla sanoa sitä ääneen.

yleensä kirjoitti:

ei silti aina,sellaiset ihmiset joita on fyysisesti lapsena kuritettu,tulevat jossain elämänsä vaiheessa lyömään tai hakaamaan toisia...aikuinen viestii lapselle satuttamalla,että olet tehnyt väärin ja koska lapsi ottaa vanhemmilta mallia,luulevat jotkut läpi elämänsä,että jos joku tekee väärin,saa häntä satuttaa.uhkaillaan ja pelotellaan ja hakataan porukkaa,koska niin on opittu,koska niinhän lapsenakin tehtiin.minuun ei ole koskaan kukaan koskenut,eikä olis ikinä tullut mieleenkään,vaikka kuinka kaltoin minua oltaisi kohdeltu,että löisin tai edes uhkailisin...kun taas kaikki kaverini,joita on lapsena satutettu, on vähintään teini iästä selvinnyt sillä,että isottelee ja hakkaa tuolla porukkaa... : ( jotkut jopa aikuisenakin,eivät voi käsitellä epämukavia asioita muuta kuin miettimällä,ketä pitäisi vähän ravistella,että oppii... lapsen "säpsäytys"/pysähdyttäminen ennen "huutia" tai neuvonpitoa toimii paljon paremmin...koska myöskin sekin on tutkittu,että jos lapsi tekee väärin ja häntä sen vuoksi satutetaan,unohtaa hän väärinkäytöksensä saman tien,kun järkyttyy yleensä kohtelusta,jonka itse saa osakseen(lapsi alkaa itkemään rangaistuksestaan,eikä enää muista mitä on itse tehnyt ja tulee todennäköisesti tekemään samoin uudelleen ja uudelleen).jotkut antavat jopa lapsilleen luunappeja,rangaistukseksi,kun lapsi on satuttanut toista...?

Lue lisää

Onko lapsen opastaminen,nykykyisin lapsen kuritusta?.Lapsia ei tarvitse kurittaa kun heitä opastetaan "pienestäalkai" kohtetiaiksi ja toisia huomioitavaksi.
JK.lapsien ei tarvitse nousta "kurasinjaloin bussinpenkille seisomaan".Huom minulla on 1 lapsi ja lähdemme riseilylle hetken kuluttua...et sillee.

normi-ihminen kirjoitti:

nyky pennut käyttäytyy ku villi elukat ei mitää tapoja sylkivät eile pankki automaatin ja pummivat tupakkaa jos ei joku antanu ni haistattivat ja sylkivät.minä jos olisin tollein käyttäytyny pentuna ni kyl olis nahka vyö perseelle paukkunu.eli ei olis nyky pennuille pahitteeks jos sitä remmiä perseelle ni käyttäytyis en suunnillee niiku ihmiset

Lue lisää

oisko rentoo jos sua vedetää perseesee märsäät kuiteski ku joku 7 v pentu! lolol noobi sähä se villi elukka oot haista pitkä paska

I'm mother kirjoitti:

Hei! Luunappi ei mielestäni ole paras ratkaisu. Lapsi pitäisi saada ymmärtämään ilman tälläistä. Sattuuhan sekin aika paljon ja etenkin pienelle lapselle! Lapsi alkaa pelätä jos luunappeja annetaan aina kaikesta. Täytyy laittaa jäähylle ja mennä sitten puhumaan että pureminen y.m. on väärin. Kyllä lapsi ymmärtää puhetta paremmin kuin mitä luunappeja. Niin ja voi olla myös että jos aikuinen antaa luunappia niin lapsi voi ajatella että hänkin voi tehdä näin.

luunappi on kuin pientä kidutusta ja kuka nyt tällaista haluaa lapsilleen?! Muistattekai kun jos vanhempanne antoivat luunappeja. Sattui varmasti! puhuttelu on parempi väkivaltaa parempi vaihtoehto. (on tämäkin pientä väkivaltaa!!!)

Lue lisää

haistakaa vittu kiduttajat tulis jtn terapiaa aikuisille jotka kiduttaa lapsiaa helvetti 1luunappi=1 tunnin terapia!

nähnyt-kokenut kirjoitti:

En ole saanut lapsena korvapuusteja enkä tukkapöllyä enkä muutakaan fyysistä kuitusta. Kaikki sellainenhan on laissa kiellettyä nyyään, luojan kiitos. Ymmärrrän kuitentin jonkun verran sellaista lapsenkasvattajaa joka elämän ahtaudessa kuormittaa lapsensa syypääksi kun ei itsellä ole riittävää tasapaonoa kohdella lastaan ihmisenä. Olen kylläkin lapsena ja sittemminkin joutunut näkemään aikamoisen karmeita kuritustapahtumia, syrjästä katsojana, melko mahdotonta sekaantua sellaiseen ikävä kylläkin. Lapsella on oltava turvallinen olotila, ei aina varuillaan, siitä ei pääse mihinkään. Lasten kanssa on vanhemman opittava puhumaan, kommunikaation käy hyvin ihan vauvan kanssa. Lapsille ei tarvi huutaa ja ärjyä, he kuuntelevat ja luottamuksella asettautuvat niinhin normeihin arkena ja juhlana jotka vanhempi asettaa. Mutta ikävä kyllä ei useinkaan ole henkista kärsivällisyyttä kaikilla vanhemilla lasten kanssa kanssakäyntiin. Tällaisilla vanhemmilla ei pitäisi olla lapsia.

Lue lisää

Olen kanssasi nähnyt-kokenut täysin samaa mieltä siitä, että lasta ei fyysisesti kuriteta milään tavalla, ei luunappia, ei tukistamista eikä niskavilloista nipistämistä puhumattakaan rajummista toimista... SE ON YKSILÖN MINUUTEEN; TUNNE_ELÄMÄÄN JA ITSEKSI TULEMISEEN SEKAANTUMISTA...LAPSELLA JA AIKUISELLA ON OIKEUS OLLA KOKEMATTA UHKAA...
Toiseen huoneeseen jäähylle laittaminen merkitsee lapselle tunne-elämän tasolla hylkäämistä...
LUKEKAA; JOS ETTE MUUTEN TIEDÄ....
Aikuinen tekee itselleen selväksi jo ennen lasten hankkimista, jos ei ole tiedostanut asiaa sitä ennen, että aikuinen ihminen ei lyö ketään...hän opettaa tämän pienestä lähtien myös lapselleen PUHUMALLA.
Olen yli viisikymppinen äiti, lapsi aikuinen, eikä ole tullut tilannetta, että olisin häntä lyönyt...
Ei myöskään isänsä...odottaessamme häntä, teimme keskenämme tämän asian selväksi ja molemmat toimimme samalla tavalla...

On hämmästyttävää, että vielä tähän maailman aikaan jonkun tarvitsee aloittaa keskustelu näin itsestäänselvästä asiasta.

I'm mother kirjoitti:

Hei! Luunappi ei mielestäni ole paras ratkaisu. Lapsi pitäisi saada ymmärtämään ilman tälläistä. Sattuuhan sekin aika paljon ja etenkin pienelle lapselle! Lapsi alkaa pelätä jos luunappeja annetaan aina kaikesta. Täytyy laittaa jäähylle ja mennä sitten puhumaan että pureminen y.m. on väärin. Kyllä lapsi ymmärtää puhetta paremmin kuin mitä luunappeja. Niin ja voi olla myös että jos aikuinen antaa luunappia niin lapsi voi ajatella että hänkin voi tehdä näin.

luunappi on kuin pientä kidutusta ja kuka nyt tällaista haluaa lapsilleen?! Muistattekai kun jos vanhempanne antoivat luunappeja. Sattui varmasti! puhuttelu on parempi väkivaltaa parempi vaihtoehto. (on tämäkin pientä väkivaltaa!!!)

Lue lisää

Eiköhän täällä ole kyse ollut siitä, että vihon viimeisenä keinona nipistystä, tukkapöllyä tai luunappia käytetään eikä aina kaikesta? Tuo hemmetin jäähy... Tuo on omittu tv-viihdeohjelmista ja tuntuu olevan jonkinlainen muoti-ilmiö joidenkin vanhempien keskuudessa. Uskokaa jo hemmetti: LAPSET OVAT JOKAINEN YKSILÖNSÄ eikä se, mikä yhdelle toimii, toimi laisinkaan toiselle.

normi-ihminen kirjoitti:

nyky pennut käyttäytyy ku villi elukat ei mitää tapoja sylkivät eile pankki automaatin ja pummivat tupakkaa jos ei joku antanu ni haistattivat ja sylkivät.minä jos olisin tollein käyttäytyny pentuna ni kyl olis nahka vyö perseelle paukkunu.eli ei olis nyky pennuille pahitteeks jos sitä remmiä perseelle ni käyttäytyis en suunnillee niiku ihmiset

Lue lisää

Kasvatustapa on voinut noin paljon muuttua,sitten kun vain seuraan nuita kirjoituksia?
JK.Kuitenkin lapsia on vakavasti "opastettava".
JK.just tulin tyttäreni kanssa risteilyltä,emme siinä voimasanoja tarvittu.

minulla kirjoitti:

on siis omia lapsia ja olen perhepäivähoitaja ja opiskelen lapsen kasvatusta! säpsäytyksellä tarkoitin tilanteen äkillistä pysäyttämistä,äkäistä äänen sävyä ja katsekontaktia,mistä lapsi ehkä säikähtää,mutta häneen ei satu ja taatusti pysähtyy hetkeksi ja jos ei pysähdy,voi todellakin viedä lapsen pois "jäähylle" kyllä ne hampaat siitä käsivarresta irtoaa.
nyt sitten haluan korostaa,että kukaan ihminen ei ole kasvatuksen tulos!!jokainen on oma itsensä.kasvatuksella on merkityksensä,mutta en kirjoittanut äskeistä 100 % totena,että jos teet näin,tulee tapahtumaan näin.vaan kun ihan oikeasti lastenkin pitäisi oppia oikeita tunteita ja tappeluita ja opastusta,eikä sitä yksinkertaisesti tule sillä,että nappaat tukasta kiinni,koska ei toista ihmistä kohdella niin.mielestäni pitää saada tuntea,saada huutaa jos siltä tuntuu,mutta toisen ihmisen vartaloon ei saa kajota!lapsi kunnioittaa,jos häntä kunnioitetaan.jokainen ihminen tietää mikä sattuu ja mikä ei ja jos ei tiedä,niin se ei kyllä ole sitten kasvatuksesta kiinni.

Lue lisää

>lastenkin pitäisi oppia oikeita tunteita ja tappeluita ja opastusta,eikä sitä yksinkertaisesti tule sillä,että nappaat tukasta kiinni,koska ei toista ihmistä kohdella niin.

Toista ihmistä ei kohdella myöskään niin, että purraan ja potkitaan. Miten tämä asia opetetaan kakaralle, joka ei kuuntele puhetta?

>mielestäni pitää saada tuntea,saada huutaa jos siltä tuntuu,mutta toisen ihmisen vartaloon ei saa kajota!

Paitsi jos on lapsi, silloin saa purra muita ihmisiä? Niinkö? Missä iässä tämä väkivaltaoikeus lakkaa?

>lapsi kunnioittaa,jos häntä kunnioitetaan.jokainen ihminen tietää mikä sattuu ja mikä ei ja jos ei tiedä,niin se ei kyllä ole sitten kasvatuksesta kiinni.

Pötyä. Pikkulapsi ei todellakaan voi tietää mikä sattuu, jos häntä ei ole koskaan satutettu. Mutta sen oppii hyvin nopeasti, jos siitä että lapsi satuttaa toista ihmistä seuraa välittömästi että lapseen itseensä sattuu. Juuri kuten tuo yksi äiti kertoi, ettei siinä auttanut muu kuin nipistää, kun kersan hampaat ei muuten irronneet kädestä.

Asia on juuri niin kuin tuo yksi sanoi, jos kakaran annetaan purra ja potkia ja lyödä ilman että siitä seuraa muuta kuin lässytystä tai korkeintaan huutoa, niin sittenhän se puree ja potkii ja lyö aina kun huvittaa. Ja tekee sitä sitten isompanakin.

Ei helvetti, jos minua tulisi kakara puremaan niin oppisi nopeasti mitä tarkoittaa että sattuu.
Kaameaa kun ihmiset antavat kakaroidensa elää kuin pellossa ilman mitään tolkkua ja tajua mistään käytöstavoista ja muiden ihmisten huomioimisesta. Ja sitten ihmetellään kun janipetteri syrjäytyy.

Ja tuollaiset aloituksessa kerrotut "tutkimukset" ovat puppua. Tottakai silloin menee huonosti jos äiti pieksää lapsensa viikoittain ilman sen kummempaa syytä, mutta tässä on kyse ihan jostain muusta kuin siitä että lapselle opetetaan mitä saa tehdä ja mitä ei ja ellei puhe tehoa niin sitten nipistetään tai tukistetaan.

hämmästelen kirjoitti:

tosiaan,miten ala-arvoisina lapsia pidetään,jos ajatellaan että mikään muu ei auta,kuin satuttaminen...?!raivoaminen on merkki jostain,esim.ihan niinkin pienestä,kuin että ei osaa tietää mitä tuntee ja on sekaisin.silloin pitää osata aikuisen hakea apua lähinnä itselleen,jos ei muuta keksi,kuin satuttamisen.lapset ymmärtää todella paljon,pienetkin,kun osaa toimia oikein,eikä "vajoa" sinne taaperon tasolle;että,jos sä teet noin,niin määkin saan.jos lapsella on menossa joku vaikea vaihe kasvussa tai muuten vaan,niin kyllä se on vanhemman/kasvattajan tehtävä opastaa lasta selviämään tilanteesta/vaiheesta yli.ja jos rivien välistä voi lukea,että joidenkin mielestä omalla lapsella on joku agressiivisuus ongelma,niin kannattaa varmasti hakea apua lapselle ja tukea itselleen...eikö aikuistenkin tekisi mieli joskus huutaa ja raivota,mutta meitä estää yleensä "järki" tekemästä niin.kaikessa luonnollisuudessaan lapsi ei välttämättä osaa vielä ajatella "järkevästi",joten joskus sitten huutaa ja raivoaa,heittelee tavaroita ja hakkaa...

Lue lisää

No siinä kanssa yksi lässyttäjä. Kerro nyt sitten ihmeessä MITEN tuonkin isän kertoma tilanne, kun viisivuotias on raivonnut tuntikausia, olsi sinun mielestäsi pitänyt toimia? Ei muuta keksi kuin satuttaminen? Etkö sinä osaa lukea? Tuo ihminenhän oli monta tuntia yrittänyt puhua rauhallisesti. Mitä muuta olisi vielä pitänyt tehdä, muuta kuin katsella vieressä kun kakara lyö päätään seinään?

Hakea apua? Ei hyvää päivää. Kyllä nyt aikuisen ihmisen pitää saada oma raivoava pentunsa tolkkuihinsa, ja niinhän hän olikin saanut. Onneksi ei ollut sinun lapsesi, sehän olisi jo saanut pysyvän aivovaurion sillä aikaa kun sinä soittelet psykiatreille ja Pelastakaa lapset ry:lle.

missä on järki? kirjoitti:

No jos ei puremalla niin kynsimällä....! Onhan lapsen ruumiillisesti ja muutenkin voimavaroissaan alakynnessä olevan lapsen on itsensä vaistonvaraisen säilytyksen vuoksi jotenkin reagoitava. Vai onko lapsen oltava vääjäämättömän kiltti ja hyväksyttävä kun tuntee tulevansa huonon kohtelun alaiseksi ja syyllistetyksi. Seuraava vaihe lapsen reagoinnissa on apaattisuus eri asteissa. Olen monen lapsen äiti itse, enemmän kuin tusina lastenlapsia. Siihen lisäksi koulutettu ja käytännön työssä nähnyt, kokemusta vuosikymmenien ajalta perheterapeuttina, kodinhitajana (kotisisar myös nimike) ja edelleen lastenvalvontatyötä tehnyt sosiaalihoitaja.
Kun on katsonut lasta silmiin ja nähnyt niissä pelon ja huolen, jopa surun omasta itsestään niin
käsittää että turvattomuus on seuraava hänta läpi elämän. Kulttuuriongelma sanovat jotkut. Niinpä mutta elämme tieteen, tietouden aikakautta ja niinollen pitäisi kaikkien vanhempien, äitien, isien ja jokaisen joka on lasten kanssa tekemisissä että kasvatukseen ei enää kuulu kurinpito nyrkkipolitiikalla, ruumiillisella kurituksella, ei edes lievällä tönimisellä vaan
rajaaminen lapsen käyttäymiseen on tapahduttava lasta kohtaan, ajatellen että et itsekään halua sellaista alentavaa kohtelua.

Lue lisää

Systeemi osoitteessa http://taitopeli.info/ on hyvä jos haluaa saada helposti paljon rahaa. Itse tein jo ensimmäisen kahden tunnin aikana 150e! Muista, että Saat 10$ ilmaista pelirahaa!

hämmästelen kirjoitti:

tosiaan,miten ala-arvoisina lapsia pidetään,jos ajatellaan että mikään muu ei auta,kuin satuttaminen...?!raivoaminen on merkki jostain,esim.ihan niinkin pienestä,kuin että ei osaa tietää mitä tuntee ja on sekaisin.silloin pitää osata aikuisen hakea apua lähinnä itselleen,jos ei muuta keksi,kuin satuttamisen.lapset ymmärtää todella paljon,pienetkin,kun osaa toimia oikein,eikä "vajoa" sinne taaperon tasolle;että,jos sä teet noin,niin määkin saan.jos lapsella on menossa joku vaikea vaihe kasvussa tai muuten vaan,niin kyllä se on vanhemman/kasvattajan tehtävä opastaa lasta selviämään tilanteesta/vaiheesta yli.ja jos rivien välistä voi lukea,että joidenkin mielestä omalla lapsella on joku agressiivisuus ongelma,niin kannattaa varmasti hakea apua lapselle ja tukea itselleen...eikö aikuistenkin tekisi mieli joskus huutaa ja raivota,mutta meitä estää yleensä "järki" tekemästä niin.kaikessa luonnollisuudessaan lapsi ei välttämättä osaa vielä ajatella "järkevästi",joten joskus sitten huutaa ja raivoaa,heittelee tavaroita ja hakkaa...

Lue lisää

ole lapsen kurittamin laitonta?

Amelin51 kirjoitti:

Olen kanssasi nähnyt-kokenut täysin samaa mieltä siitä, että lasta ei fyysisesti kuriteta milään tavalla, ei luunappia, ei tukistamista eikä niskavilloista nipistämistä puhumattakaan rajummista toimista... SE ON YKSILÖN MINUUTEEN; TUNNE_ELÄMÄÄN JA ITSEKSI TULEMISEEN SEKAANTUMISTA...LAPSELLA JA AIKUISELLA ON OIKEUS OLLA KOKEMATTA UHKAA...
Toiseen huoneeseen jäähylle laittaminen merkitsee lapselle tunne-elämän tasolla hylkäämistä...
LUKEKAA; JOS ETTE MUUTEN TIEDÄ....
Aikuinen tekee itselleen selväksi jo ennen lasten hankkimista, jos ei ole tiedostanut asiaa sitä ennen, että aikuinen ihminen ei lyö ketään...hän opettaa tämän pienestä lähtien myös lapselleen PUHUMALLA.
Olen yli viisikymppinen äiti, lapsi aikuinen, eikä ole tullut tilannetta, että olisin häntä lyönyt...
Ei myöskään isänsä...odottaessamme häntä, teimme keskenämme tämän asian selväksi ja molemmat toimimme samalla tavalla...

On hämmästyttävää, että vielä tähän maailman aikaan jonkun tarvitsee aloittaa keskustelu näin itsestäänselvästä asiasta.

Lue lisää

Hei, Amelin51: Ei fyysinen kuritus olekaan oikein, mutta Toiseen huoneeseen jäähylle laittamisesta sanoit "että se merkitsee tunne-elämän tasolla lapselle hylkäämistä". No, juuri tämähän ONKIN sen kasvatuksen koko PÄÄPOINTTI. Että lapselle tehdään "pieni hylkäämiskokemus" (eihän häntä todellisuudessa hyljätä tietenkään! ), niin että hänelle tulee selväksi, että perheessä/yhteiskunnassa on käyttäytymissäännöt, ja jos niitä ei noudata, joutuu "ulkopuolelle", niinkuin aikuisena sitten vankilaan. Esim, lapsi otetaan pois lasten leikistä jos hän hakkaa muita, ja eristetään.
Muuten näitä rauhassa "itseksi tulleita" on vankilat pullollan ja kaduilla riehumassa, muun yhteiskunnan riesana.

itse en hyväksy lapseen kohdistuvaa ruumiillista kurittamista.itse lapsuuden/nuoruuden elänyt perheväkivallan keskellä,ja sellaista en toivo kenellekkään.

ja se ettei joku vanhempi,jota lapsena on kuritettu tukistamalla/piiskaamalla ym,tule elämänsä aikana millään tavalla muistamaan pahalla/kärsimään lapsuuden tukistuksista ym. ei tarkoita sitä, ettei juuri sinun lapsesi myöhemmin olisi katkera.
koska yritetäänpä muistaa se, että jokainen ihminen on YKSILÖ,jokainen kokee kaiken tapahtuneen YKSILÖLLISESTI. se, että esim. kahdelle ihmiselle olisi tapahtunut täysin sama tapahtuma, ei tarkoita,että he tuntevat ja ajattelevat tilanteesta samalla tavalla...

jos lapsi käyttäytyy aggressiivisesti, suosittelen "holdingia".

Te, joita ei ole lapsenna kuritettu. Onko itsellänne nyt lapsia, ja miten toimitte kun se kaksivuotias saa itkupotkuraivarin, jolloin mikään ei auta? Ei pyytäminen, "kiristys, lahjonta tai uhkailu"? Se "kertakaikkiaan hyi", ei toimi kaksivuotiaan raivarissa. Kaipailen käytännön vinkkejä mitä teen kun lapsi ei usko mitään. Miten rankaisen lasta, joka paukuttaa pikkuveljeään leluautolla päähän?

Ajat on onneksi muuttuneet ja ihmiset (ainakin osa) viisastuneet.
Kyllä huomaa että suomalaisia on läiskitty ja tukistettu.
Sitten vielä väittävät ettei ole agressioita :)
Voikun ei olisi!

Korvatillikka kirjoitti:

Te, joita ei ole lapsenna kuritettu. Onko itsellänne nyt lapsia, ja miten toimitte kun se kaksivuotias saa itkupotkuraivarin, jolloin mikään ei auta? Ei pyytäminen, "kiristys, lahjonta tai uhkailu"? Se "kertakaikkiaan hyi", ei toimi kaksivuotiaan raivarissa. Kaipailen käytännön vinkkejä mitä teen kun lapsi ei usko mitään. Miten rankaisen lasta, joka paukuttaa pikkuveljeään leluautolla päähän?

Lue lisää

14v tytär ja on aina totellut puhumalla ja ne lapset jotka ovat kurittomia niin niillä ei ole koskaan ollut mitään rajoja ja kukaan ei ole kertonut ettei noin saa tehdä ja niin edelleen Jos 2v lapsi saa raivokohtauksen niin laitat hänet leikkikehään tai sängylle huutamaan niin kyllä hän puoless tunnissa rauhoittuu ja niin edelleen: Itselläni lapsen tupakanpoltto on asia jota en hyväksy kun itse olen 25vuotta ollut polttamatta ja kerran lapsine jäi kiinni ja ei tarvinnut kun kerran sanoo niin usko koska minä olen se auttoritetti ja sitä uskotaan ja puhumalla on kaikkein paras. Eihän kukaan puolisoakaan lyö jos ollaan asioista erimieltä koska se ei johda mihinkään. Puhumalla ja kunnon rajat ja säännöt lapselle niin hyvää tulee.

Korvatillikka kirjoitti:

Te, joita ei ole lapsenna kuritettu. Onko itsellänne nyt lapsia, ja miten toimitte kun se kaksivuotias saa itkupotkuraivarin, jolloin mikään ei auta? Ei pyytäminen, "kiristys, lahjonta tai uhkailu"? Se "kertakaikkiaan hyi", ei toimi kaksivuotiaan raivarissa. Kaipailen käytännön vinkkejä mitä teen kun lapsi ei usko mitään. Miten rankaisen lasta, joka paukuttaa pikkuveljeään leluautolla päähän?

Lue lisää

Juupas juu. Ne lapsettomat.... Minulla on itselläni neljä, kaikki vähän alle ja yli 50v.... On myös kertynyt 14 lastenlasta, ikävuosia 31-4 vuotta. Edelleen on 4 lastenlastenlasta tähän asti. En ole itse kuria käyttänyt, ei möyskään jälkikasvu käytä. Olen nähnyt kaikenlaista kuria itse lapesta lähtien, sodan ja sen aikan tapahtumia, yksityiselämässäni lähipiirissä, koulussa. Itse olen n.s äpärä, yksinäinen lapsi. Koulussa sain kantaa äpärän nimitysta. Mutta ja mutta olen säästynyt ruumilliselta kuritukselta enkä halua viedä sitä perintönä seuraaville sukupolville. Olen tänään yli 70 vuotta joten olisi historiaa ja tapauksia, syrjästä katsojana vaikka millä mitalla. Toisekseen olen toiminut sosiaalisihteerinä n 40 v. Ammatti joka tuo tullessaan tietoutta kulissien takana tapahtuvasta perhekurista jolle yhteiskunta ei paljossakaan voi mitään....... Olen pitkän elämäni , kokemusteni varrella tehnyt sen vääjäämättömän huomion että vanhemmilla ei useinkaan ole aikaa....ei ole aikaa, vaan on helpompi tönätä lapsi-lapset syrjään ja vahvemmassa ahdinkotilassa jaella ruumiillista koulintaa, pelotella lapsia kaikenmoisella. Ei ole aikaa komminukointiin lasten kanssa, kiire on, helpoin räväyttää vaikka korvapuusti, niin jopas lapsi hiljenee....!

Korvatillikka kirjoitti:

Te, joita ei ole lapsenna kuritettu. Onko itsellänne nyt lapsia, ja miten toimitte kun se kaksivuotias saa itkupotkuraivarin, jolloin mikään ei auta? Ei pyytäminen, "kiristys, lahjonta tai uhkailu"? Se "kertakaikkiaan hyi", ei toimi kaksivuotiaan raivarissa. Kaipailen käytännön vinkkejä mitä teen kun lapsi ei usko mitään. Miten rankaisen lasta, joka paukuttaa pikkuveljeään leluautolla päähän?

Lue lisää

toivon minäkin.eli vinkkejä millä saatte 1v 10kk pojan uskomaan että ei tarkoittaa ei. ja miten saada sen raivarikohtauksen laantumaan.kun ei silloin kuuntele ei ollenkaan vaikka kuinka rauhallisesti yrität selittää että se on kiellettyä (siis se mistä on kielletty ja mistä saa sit raivarin). kyllä täytyy myöntää että muutaman kerran on ääni kohonnut mullakin. ja välillä ei tiedä itkeä vaiko nauraa

Korvatillikka kirjoitti:

Te, joita ei ole lapsenna kuritettu. Onko itsellänne nyt lapsia, ja miten toimitte kun se kaksivuotias saa itkupotkuraivarin, jolloin mikään ei auta? Ei pyytäminen, "kiristys, lahjonta tai uhkailu"? Se "kertakaikkiaan hyi", ei toimi kaksivuotiaan raivarissa. Kaipailen käytännön vinkkejä mitä teen kun lapsi ei usko mitään. Miten rankaisen lasta, joka paukuttaa pikkuveljeään leluautolla päähän?

Lue lisää

Laitat lapsen jäähylle ja osoitat käytökselläsi tämän tehneen väärin, ole jämäkkä ja johdonmukainen. Vie lapsi pois tilanteesta, eristä hetkeksi vaikka toiseen huoneeseen, ole itse oven takana ja kun raivoitku lakkaa ja tulee lohduttomuus niin avaa ovi ja ota syliin ja halaa. Ja tuolla en tarkoita, että lapsi jätettäisiin yksin arestiin vaan siinä oven takana ollaan ja lapsi tietää sinun olevan siinä ja jos ei heti auta niin välillä syliin raivoamaan ja sitten taas oven taakse. Lapsi pitää myös saada ymmärtämään ettei vanhempi ole lapselle vihainen ja sitä pura lapseen vaan että lapsen käytös oli väärin ja siitä johtuu jäähylle joutuminen.

Itsellä kaksivuotias ja noin olen toiminut. Minua on lapsena kuritettu, ei pahasti, korvatillikkaa, luunappia ja tukkapöllyä, mutta itse en aio lastani satuttaa vaan kuria voi pitää väkivallattomastikin. Itkupotkuraivarit kuuluvat kasvamiseen ja ovat lapselle hyvästä, koska oppii käsittelemään omia tunteitaan ja hallitsemaan niitä, jos raivari on tulossa niin antaa sen tulla ilman, että yrittää "kiristää, lahjoa tai uhkailla". On läsnä lapselle, mutta ei mene tämän tunteisiin mukaan vaan antaa lapsen raivota raivoamisensa ja sen jälkeen lohduttaa. Turhautumisestahan nuo raivarit yleensä johtuvat.

Sisaruskateuteen auttaa se, että lapsi saa omaa kahdenkeskistä aikaa vanhempansa kanssa ja että saa muutenkin tarpeeksi kaipaamaansa huomiota ettei tarvitse hakea sitä huomiota kiusaamalla pikkuveljeään.

mk kirjoitti:

14v tytär ja on aina totellut puhumalla ja ne lapset jotka ovat kurittomia niin niillä ei ole koskaan ollut mitään rajoja ja kukaan ei ole kertonut ettei noin saa tehdä ja niin edelleen Jos 2v lapsi saa raivokohtauksen niin laitat hänet leikkikehään tai sängylle huutamaan niin kyllä hän puoless tunnissa rauhoittuu ja niin edelleen: Itselläni lapsen tupakanpoltto on asia jota en hyväksy kun itse olen 25vuotta ollut polttamatta ja kerran lapsine jäi kiinni ja ei tarvinnut kun kerran sanoo niin usko koska minä olen se auttoritetti ja sitä uskotaan ja puhumalla on kaikkein paras. Eihän kukaan puolisoakaan lyö jos ollaan asioista erimieltä koska se ei johda mihinkään. Puhumalla ja kunnon rajat ja säännöt lapselle niin hyvää tulee.

Lue lisää

mk; älä puhu paskaa! voi jeesus mikä kukkahattu täti. ai puolessa tunissa rahoittuu? no meillä ainakin joskus huutanut "jäähypenkillä" niin kauan, että on nukahtanut siihen.
ja likkasi polttaa salaa edelleenkin.
minä olen kyllä saanut selkääni ja kunnolla lapsena, mutta kertaakaan en ole lastani lyönyt, joten mitenköhän minä sitten olen väkivaltainen?

Joka vitsaa käyttää se lastaan vihaa.
Kyllä lapsi oppii paljon paremmin mitä saa ja mitä kun sille puhutaan kun että sitä lyödään.
Jos ei lapsi ymmärrä kerrasta on sanottava niin monta kertaa että ymmärtää mutta ei nyrkin kautta viestit mene perille.
Lapsella on oltava säännöt ja jos ei niitä noudateta niin siitä seuraa sanktio esim viikkoraha jää väliin tai jotain mutta niin että lapsi ymmärtää syyn ja seurauksen suhteen häntä kehutaan kun hän tekee oikein eikä moitita heti jos menee vähän sinnepäin. Jos lasta lyö hän ei välttämättä ymmärrä mitä hän teki väärin kun se kerrotaan suusanllisesti ja perustellaan miksi niin ei saa tehdä niin sitten lapsi voi oppia jotain

on nähty kirjoitti:

Juupas juu. Ne lapsettomat.... Minulla on itselläni neljä, kaikki vähän alle ja yli 50v.... On myös kertynyt 14 lastenlasta, ikävuosia 31-4 vuotta. Edelleen on 4 lastenlastenlasta tähän asti. En ole itse kuria käyttänyt, ei möyskään jälkikasvu käytä. Olen nähnyt kaikenlaista kuria itse lapesta lähtien, sodan ja sen aikan tapahtumia, yksityiselämässäni lähipiirissä, koulussa. Itse olen n.s äpärä, yksinäinen lapsi. Koulussa sain kantaa äpärän nimitysta. Mutta ja mutta olen säästynyt ruumilliselta kuritukselta enkä halua viedä sitä perintönä seuraaville sukupolville. Olen tänään yli 70 vuotta joten olisi historiaa ja tapauksia, syrjästä katsojana vaikka millä mitalla. Toisekseen olen toiminut sosiaalisihteerinä n 40 v. Ammatti joka tuo tullessaan tietoutta kulissien takana tapahtuvasta perhekurista jolle yhteiskunta ei paljossakaan voi mitään....... Olen pitkän elämäni , kokemusteni varrella tehnyt sen vääjäämättömän huomion että vanhemmilla ei useinkaan ole aikaa....ei ole aikaa, vaan on helpompi tönätä lapsi-lapset syrjään ja vahvemmassa ahdinkotilassa jaella ruumiillista koulintaa, pelotella lapsia kaikenmoisella. Ei ole aikaa komminukointiin lasten kanssa, kiire on, helpoin räväyttää vaikka korvapuusti, niin jopas lapsi hiljenee....!

Lue lisää

Minulla on itselläni 4-vuotias ADHD-poika. Pojan saadessa raivareita, on useasti tullut kommentia vierailtakin ihmisiltä, että "kyllä selkään antaisin, jos olisi oma poika". Siihen sanon yleensä, että pojalla on virhe ohjelmoinnissa, eikä se hakkaamalla parane. Siinäpä sitten toljottavat aikansa, kunnes liukenevat hiljalleen pois.

Korvatillikka kirjoitti:

Te, joita ei ole lapsenna kuritettu. Onko itsellänne nyt lapsia, ja miten toimitte kun se kaksivuotias saa itkupotkuraivarin, jolloin mikään ei auta? Ei pyytäminen, "kiristys, lahjonta tai uhkailu"? Se "kertakaikkiaan hyi", ei toimi kaksivuotiaan raivarissa. Kaipailen käytännön vinkkejä mitä teen kun lapsi ei usko mitään. Miten rankaisen lasta, joka paukuttaa pikkuveljeään leluautolla päähän?

Lue lisää

Ei lapsi järkipuhetta kuuntele ennenkuin on rauhottunut, joten kilpaa huutaminen on turhaa.

Ennenkuin sota syttyy, lasta pitää varoittaa ja varoituksessa pitää kertoa varoituksen syy ja syyn rikkomisen seuraus.

Mitään jossitteluja ei tässä kaivata, eli jos lapsi rikkoo sinun sanomaa sääntöä silloin luvattu rangaistus toteutetaan vaikka kuinka tuntuisi pahalta.

Kun lasta sitten rangaistaan, niin silloin kerrotaan rangaistuksen syy ja kesto.

Rangaistuksena käytetään yhteisöstä poistamista, eli käytännössä se tarkoittaa sitä että lapsi laitetaan sellaiseen huoneeseen jossa hän ei voi vahingoittaa itseään tai ympäristöä ja jossa hän ei viihdy (esim lastenhuone ei käy rangaistukseen). Mikään pelottava paikka se ei saa olla, kuten kellari, pimeä varasto tms. koska se olisi kohtuutonta ja silloin rangaistuksesta ei tule rankaisua vaan kauhua.

Ellei tuollaista huonetta ole, silloin lapselle määrätään rankaisu paikka johon lapsi viedään ja joka on mahdollisimman tylsä. Esimerkiksi käytävän nurkka tai portaiden askelma on sopiva. Jos lapsi poistuu paikalta, rankaisuaikaa ei aloiteta alusta, vaan rankaisuaika katkeaa kun lapsi poistuu ja jatkuu taas jäljelläolevan ajan puitteissa kunnes lapsi on istunut sen määrätyn ajan.

Äitien ongelma on siinä että kun lapsi laitetaan esimerkiksi huoneeseen, he pelkäävät että lapsi satuttaa itseään tai että lapsella on hätä kun hän itkee ja silloin äiti helposti antaa lapselle hänen haluamaansa huomiota. Lapsi ei kuitenkaan satuta itseään, eikä särje paikkoja, vaan hänellä on kyllä hätä, hätä siitä että hänet on poistettu yhteisöstä ja hän joutuu olemaan täysin yksin vailla huomiota. Tämä voi olla vaikeaa, mutta juuri rangaistukseksi tämä sopii koska lapsi muistaa sen että jos yhteisön sääntöjä rikkoo, silloin joutuu siitä pois ja lapsi oppii sen että väärä tapa toimia merkitsee rangaistusta. Siksi oven takaa ei saa keskustella, eikä ovea saa avata tai mitenkään muutenkaan osoittaa että lapsella on yhteys yhteisöönsä. (lapsen yhteisö on hyvin pieni, eli oma koti, sisarukset ja vanhemmat, mutta yhtäkaikki tämä yhteisö on hyvin tärkeä lapselle.)

Tuo ei myöskään alista lasta, koska lasta ei rangaista mielipiteensä kertomisesta, vaan ainoastaan esimerkiksi lyömisestä ja potkimisesta. Siksi syyn kertominen on tärkeää. Eli lapsi saa kyllä luvan haluta jotakin ja osoittaa mielipiteensä, mutta siinä vaiheessa kun lapsi alkaa lyömään pikkuveljeään tai rikkomaan paikkoja että saisi äänensä kuuluville ja tahtonsa läpi, silloin häntä rangaistaan.

Tässä lapsi myös oppii sen että kaikkea ei voi saada ja että vanhempia on parasta totella.

Rangaistuksen kaksinkertaistaminen ei myöskään auta, koska rankaisu tulee olla aina yhdenmukainen ja ehdoton. Eli siinä ei saa antaa periksi. Jos lapsi poistuu rankaisupaikaltaan ja jatkaa huutamistaan ja raivoamistaan, niin siitä ei saa lasta syyttää, vaan hänet viedään muutoin reagoimatta takaisin ja käsketään istua paikallaan tai pysyä huoneessa.

Jos lasta uhataan lisärankaisulla, esimerkiksi ajan pidentämisellä, silloin rankaisu menettää tehonsa täydellisesti eikä lapsi enää arvosta sitä koska käytännössä lapsi ymmärtää sen ettei niin voi oikeasti tehdä. Viisi tai kymmenen minuuttia huoneessa tai portaalla jossa lapselle ei anneta minkäänlaista huomiota, rahoittaa ihan kenet tahansa.

Se täytyy ymmärtää että lapsi huutaa koska hän on saanut aikaan reaktion toisessa ja hän on huomannut sen että huutaminen aiheuttaa reaktion. Siksi kun lapsi ei saa reaktiota enää aikaiseksi ja hänet palautetaan aina takaisin rankaisupaikalle, hän ei enää jaksa huutaa koska siitä ei ole mitään hyötyä.

ON ASIA KUTEN SE PITÄISI NÄHDÄ.
KIITOS NÄISTÄ SANOISTA, HYVIN SANOTTU :)

sanotaanhan sitä jo isossa kirjassakin että joka kuria säästää vihaa lastaan, ja tässä ei ole kysymys lapsen pahoinpitelystä, vaan siitä että lapsen on ymmärrettävä että teoistaan joutuu kantaa vastuu ja on toteltava. Vaihtoehtoa ei ole. Kaikilla lapsilla ei tosiaan onnistu puhe, hatunnosto niille joille se onnistuu, en missään nimessä hyväksy lapsen pahoinpitelyä, mutta on se nyt kumma että tässä asiassa ollaan menty ääripäästä toiseen ja omat vanhemmat eivät saa järjellä ajatella miten kasvattavat lapsiaan. Ennenvanhaan saatiin selkäsaunoja ja niistä lapsista kasvoi vastuuntuntoisia ja kantavia aikuisia jotka nykyään menestyvät elämässä...mihin joutuu nuoriso joka saa kaiken ja saa myös tehdä mitä haluaa...joku taustalla huutelemassa että "elä nyt kulta viitti..."
ärsyttävää ja tekopyhää. Johan luonnossakin näkee miten eläimet "kasvattavat" lapsiaan. Niskasta kiinni ja ojennukseen. Eikä mitään pysyviä vammoja jää kellekkään.
Itse olen selkäänkin saanut pienenä, mutta ihan oli ansaittua...eikä tod jäänyt traumoja.

Niinhän se sanotaan Raamatussa......mutta toisaalta taas ei kerrota yksityiskohtaiseti miten kuritus on tapahduttava. Ihmisten oma kirjaimellinen tulkinta. Minun näkemyksini , kokemukseni pitkän elämäni varella on että lapset nähdäkseni saadaan aikaan rakkaudessa ja on myös kasvatettava rakkaudessa, huolenpidossa. Tätä ei koskaan saa unohtaa......lapsi on elävä pieni ihminen, kuritus löynnit varastoituvat ihmisolennin kehoon ja muistiin lähtemättömästi. Vahvempi yksilö löytää elinsijan jossa ei altistu löynneille, sen sijaan ratkaistaan ongelmatilanteet puhumalla. Jo ihan pieni lapsi osaa kommunikoida vanhemman kanssa, edellytten että vanhempi ymmärtää kommunikaation koodit. Onhan se nyt kamalaa että saadaan lapsia aikaan tänne maailmaan ja sitten katsotaan omaavansa oikeuden pieksää tai muin tavoin haavoittaa lastansa jonka alunperin on rakkaudessa (ainakin oman käsityksensä mukaan) tehnyt ja saattanut maailmaan. Olen valmis sanomaan että jos ei muuta tietoutta ja metodiikka kuin fyysinen kuritus, ole vanhemmalla lastensa kanssa,niin sellaiselta vanhemmalta puuttuu tärkeä osa elämän perustaa itseltä ja niin ollen he aiheuttavat tunnepitiosia puutteita läpsen elämään. Onhan meille annettu puhumisen taito, ja vaikka olisimme sitä vailla niin on meillä synnynnäinen lahja kommunikointiin muutenkin kuin ruumiillisen(toisinaan myös sanallisen) avulla. Käyttäkäämme sitä taitoa.

elämän perusta! kirjoitti:

Niinhän se sanotaan Raamatussa......mutta toisaalta taas ei kerrota yksityiskohtaiseti miten kuritus on tapahduttava. Ihmisten oma kirjaimellinen tulkinta. Minun näkemyksini , kokemukseni pitkän elämäni varella on että lapset nähdäkseni saadaan aikaan rakkaudessa ja on myös kasvatettava rakkaudessa, huolenpidossa. Tätä ei koskaan saa unohtaa......lapsi on elävä pieni ihminen, kuritus löynnit varastoituvat ihmisolennin kehoon ja muistiin lähtemättömästi. Vahvempi yksilö löytää elinsijan jossa ei altistu löynneille, sen sijaan ratkaistaan ongelmatilanteet puhumalla. Jo ihan pieni lapsi osaa kommunikoida vanhemman kanssa, edellytten että vanhempi ymmärtää kommunikaation koodit. Onhan se nyt kamalaa että saadaan lapsia aikaan tänne maailmaan ja sitten katsotaan omaavansa oikeuden pieksää tai muin tavoin haavoittaa lastansa jonka alunperin on rakkaudessa (ainakin oman käsityksensä mukaan) tehnyt ja saattanut maailmaan. Olen valmis sanomaan että jos ei muuta tietoutta ja metodiikka kuin fyysinen kuritus, ole vanhemmalla lastensa kanssa,niin sellaiselta vanhemmalta puuttuu tärkeä osa elämän perustaa itseltä ja niin ollen he aiheuttavat tunnepitiosia puutteita läpsen elämään. Onhan meille annettu puhumisen taito, ja vaikka olisimme sitä vailla niin on meillä synnynnäinen lahja kommunikointiin muutenkin kuin ruumiillisen(toisinaan myös sanallisen) avulla. Käyttäkäämme sitä taitoa.

Lue lisää

Jos lapsella ei ole pienenä kuria, eli saa tehdä mitä haluaa purra/potkia/löydä tarvittaessa käyttää kättäpidempää ja vanhemmat vaan lässyttää "hyi, ei noin saa tehdä". Miten luulet, että käy sitten teini-iässä, kun se itseäsi pidempi korsto päättää, että "anna akka rahaa", meinaatko että siinä vaiheessa lässyttely auttaa tai mikään muukaan kuin poliisi. Jos lapsi pienenä saa toisten vahingoittamisesta luunapin tai nipistyksen, tuskin sitten isona päälle käy, meillä uskoo murkkuikäinen puhetta, mutta on saanut pienenä, luunapin jos kovin rajusti päälle kävi eikä puhetta uskonut. Huutaa ei ole pitänyt.

2 - vuotias ja sitä vanhempikaan lapsi ei järkeile, eikä lapselle auta selittää asioita järkevästi. Aikuinen ymmärtää, osaa ajatella loogisesti, mutta ei silti toimi järkevällä tavalla, miksi? Siksi, että toimimme ei vain järkevästi vaan oman kokemuksen ja tunteidemme mukaan. Pieni lapsi ei erota tunteita järkeilystä hän opettelee niitä.

Kovinkaan moni aikuinen ei osaa ohjata tukea lapsen tunne-elämää, opettaa lasta nimeämään tunnistamaan tunteensa, koska niitä ei meille ole opetettu, vielä vähemmän sitä miten niiden tunteiden/tuntemusten kanssa eletään kun muutos on jokapäiväistä pienen lapsen elämässä. Aikuise sanovat lapselle joka kysyy miksi tuo teki niin, miksi se tuntuu tältä, älä häiritse, se nyt vaan on niin tai jotain muuta yhtä yhden tekevää.

Löysin sivun Lastensuojelun keskusliiton. Selkeästi sanottu : Älä lyö lasta.

http://alalyolasta.fi/index.phtml ?c=www&s=243

Ei muuta kuin tunti turpaan.

Mielestäni lakia ei tarvitse muuttaa koska aika harvassa tapuksessa suomalaisia jää kiinni ja tuomitaan lasten ruumiillisesta kurittamisesta, ja ihmiset ottavat yleisesti lain aika kirjaimellisesti. Muutta toisaalta hyväksytään sekin että mitä jossain perheessä tapahtuu neljän seinän sisällä ei kuulu muille, ellei meno ole sellaista että joudutaan lekurilla ravaamaan.

Lapset ovat todellakin yksilöitä ja voin kuvitella että monlapsisissa perheissä joissa lapset keskenään tappelevat on pakko joskus käyttää vähän kovempia otteita etteivät lapset hakkaa toisiaan sairaalakuntoon.

Mutta yhden lapsen perheessä pärjää vallan hyvin niin että lapsi komennetaan ns häpeätuoliin istumaan puoleksi tunniksi tms jos ei muu auta.

Pahaa sanottavaa lapsuudessa saamistani rangaistuksista. Ne olivat ansaittuja seurauksia pienemmistä ja isommista kolttosista joita jokainen kasvuikäinen kakara tekee!
Parasta oli kuitenkin vitsan haku, sillä isä edellytti rankaistavan hakevan ja valitsevan itse välineen.
Siihen ei sitten kelvannutkaan mikä tahansa risu, vaan se oli valittava huolella ja valmistettava rankaisua varten.
Tuo osa rangaistuksesta oli mielestän se kasvattavin, sillä silloin oli aikaa miettiämitä tulikaan tehtyä.
Varsinainen piiskaaminen ei sitten kestänyt kuin pari huitaisua, jos sitäkään, mutta se häpeä koski paljon enemmän.
Luunapit ja tukkapöllyt olivat aivan normaalia,joten niitä ei oikeastaan rangaistukseksi katsottukaan, vaan muistutukseksi oikealle polulle.
Kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan on säilynyt, eikä mitään traumoja ole jäänyt.
Lasten pieksäminen ja suoranainen pahoinpitely on sitävastoin julmaa ja siitä tulisi saattaa edesvastuuseen, ei pienistä tukkapöllyistä.
Opettajat saivat auktoriteetillään luokan hiljaiseksi ja ellei muu auttanut,tuli napaus karttakepistä tai kopautus viivottimesta näpeille!
Mitkä ovat keinot nykyään heillä?
Kakaroilla ei ole alkellistakaan käsitystä käytöstavoista, miten sitten kurista. Ei pelkällä hyshys linjalla kasva sivistynyttä kansaa, se on nähtävissä jo nykynuorista! Haistatellaan vittua jopa omalle äidille, ennen siitä hyvästä pestiin suu saippualla!
Liputan pienen ruumillisen rangaistuksen puolesta,kunhan se ei aiheuta fyysisiä vammoja!

70 v. paappa! kirjoitti:

Pahaa sanottavaa lapsuudessa saamistani rangaistuksista. Ne olivat ansaittuja seurauksia pienemmistä ja isommista kolttosista joita jokainen kasvuikäinen kakara tekee!
Parasta oli kuitenkin vitsan haku, sillä isä edellytti rankaistavan hakevan ja valitsevan itse välineen.
Siihen ei sitten kelvannutkaan mikä tahansa risu, vaan se oli valittava huolella ja valmistettava rankaisua varten.
Tuo osa rangaistuksesta oli mielestän se kasvattavin, sillä silloin oli aikaa miettiämitä tulikaan tehtyä.
Varsinainen piiskaaminen ei sitten kestänyt kuin pari huitaisua, jos sitäkään, mutta se häpeä koski paljon enemmän.
Luunapit ja tukkapöllyt olivat aivan normaalia,joten niitä ei oikeastaan rangaistukseksi katsottukaan, vaan muistutukseksi oikealle polulle.
Kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan on säilynyt, eikä mitään traumoja ole jäänyt.
Lasten pieksäminen ja suoranainen pahoinpitely on sitävastoin julmaa ja siitä tulisi saattaa edesvastuuseen, ei pienistä tukkapöllyistä.
Opettajat saivat auktoriteetillään luokan hiljaiseksi ja ellei muu auttanut,tuli napaus karttakepistä tai kopautus viivottimesta näpeille!
Mitkä ovat keinot nykyään heillä?
Kakaroilla ei ole alkellistakaan käsitystä käytöstavoista, miten sitten kurista. Ei pelkällä hyshys linjalla kasva sivistynyttä kansaa, se on nähtävissä jo nykynuorista! Haistatellaan vittua jopa omalle äidille, ennen siitä hyvästä pestiin suu saippualla!
Liputan pienen ruumillisen rangaistuksen puolesta,kunhan se ei aiheuta fyysisiä vammoja!

Lue lisää

JU JUU....mistähän laps saa noi taidot haistatella vittua vanhemmille, eiköhäs vään vanhemmilta opittua kielenkäyttöä.........

hmmh kirjoitti:

JU JUU....mistähän laps saa noi taidot haistatella vittua vanhemmille, eiköhäs vään vanhemmilta opittua kielenkäyttöä.........

kavereilta, isommiltaan koulussa tai pihapiirissä tai vaikka kaupassa käynnin yhteydessä...
ei kaikki ole vanhemmilta opittua.

70 v. paappa! kirjoitti:

Pahaa sanottavaa lapsuudessa saamistani rangaistuksista. Ne olivat ansaittuja seurauksia pienemmistä ja isommista kolttosista joita jokainen kasvuikäinen kakara tekee!
Parasta oli kuitenkin vitsan haku, sillä isä edellytti rankaistavan hakevan ja valitsevan itse välineen.
Siihen ei sitten kelvannutkaan mikä tahansa risu, vaan se oli valittava huolella ja valmistettava rankaisua varten.
Tuo osa rangaistuksesta oli mielestän se kasvattavin, sillä silloin oli aikaa miettiämitä tulikaan tehtyä.
Varsinainen piiskaaminen ei sitten kestänyt kuin pari huitaisua, jos sitäkään, mutta se häpeä koski paljon enemmän.
Luunapit ja tukkapöllyt olivat aivan normaalia,joten niitä ei oikeastaan rangaistukseksi katsottukaan, vaan muistutukseksi oikealle polulle.
Kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan on säilynyt, eikä mitään traumoja ole jäänyt.
Lasten pieksäminen ja suoranainen pahoinpitely on sitävastoin julmaa ja siitä tulisi saattaa edesvastuuseen, ei pienistä tukkapöllyistä.
Opettajat saivat auktoriteetillään luokan hiljaiseksi ja ellei muu auttanut,tuli napaus karttakepistä tai kopautus viivottimesta näpeille!
Mitkä ovat keinot nykyään heillä?
Kakaroilla ei ole alkellistakaan käsitystä käytöstavoista, miten sitten kurista. Ei pelkällä hyshys linjalla kasva sivistynyttä kansaa, se on nähtävissä jo nykynuorista! Haistatellaan vittua jopa omalle äidille, ennen siitä hyvästä pestiin suu saippualla!
Liputan pienen ruumillisen rangaistuksen puolesta,kunhan se ei aiheuta fyysisiä vammoja!

Lue lisää

Minun lapsuuteni aikana 60-70-luvulla (Olen siis nyt 47 v) isän rangaistukset oli koivuvihdalla takapuoleen ja isä tosiaan hakemalla haki kunnon vihdan ja ajan kanssa. Siinä sitten jännitettiin pelon vallassa pieksemistä. Itse koin sen kamalana ja nöyryyttävänä tekona, jota en koskaan unohda. En koe, että olisin ansainnut pieksännän, olinhan pieni ja viaton lapsi! Lapset eivät välttämättä tiedä mitä milloinkin tekevät ja tällainen rankaisukeino ei ole oikea. Emme itseasiassa tehneet mitään todella pahaa veljeni kanssa, emme koskaan olleet pahoja toisia lapsia kohtaan tms. Isäni rankaisi meitä syyttä moneen kertaan ja äiti alistettuna ei pystynyt auttamaan meitä, kun isä halusi rankaista. Emme myöskään koskaan tarttuneet hampain vanhempiemme käsivarsiin, joka mielestäni kuulostaa todella omituiselta. Miksi tällaista tapahtuu nykyään, ovatko vanhemmat tänä päivänä niin laiskoja, onnettomia,välinpitämättömiä vai itsekkäitä? Onhan siinä jo vanhemmillakin osuutensa, että lapset käyttäytyvät näin!!

Muistan sellaisia rankaisutilanteita kuin että olin vahingossa katkaissut hiihdettäessä uusien suksien kärjet ja piilottelin niitä kuurissa monta päivää enkä uskaltanut kertoa siitä isälle ja hän ne sitten löyti sieltä viimein ja tietenkin sain selkääni. Ja kerran veljeni kanssa (olimme noin 5-6 vuotiaita) keräsimme äidin omasta kukkapenkistä äidille ihania kukkia äitienpäivänä ja saimme rankaisuksi selkään ja kunnolla. Takapuoli oli kipeänä monta päivää ja naarmuilla. Silloin, kun olin jo 8-9-vuotias, menin mansikkamaalle kesätöihin, että saisin omaa rahaa ja leikkautin hiukseni lyhyeksi oli isä raivoissaan, ei sentään pieksänyt, mutta ei puhunut minulle moneen kuukauteen.

Muutamia vuosia myöhemmin ostin kesätöilläni itselleni polkupyörän ja isä oli taas vihainen, mutta silloin ei pieksänyt. Jos juttelin naapurin pojan kanssa murrosikäisenä, sain kuulla olevani samanlainen huora kuin äitini. Isäni luki kaikki päiväkirjani ja rajoitti menojani. No murrosikään tultaessa kylillä asuessani, tein aikamoisia temppuja päästäkseni "kaupunkiin." Tein sen minkä nuori ihminen voi tehdä, karata ikkunasta ja hiipiä yöllä kotiiin aamuyöllä:-) Isä pieksi meitä mennen tullen ja koen sen vieläkin ahdistavana. Isäni käytti samaan syssyyn henkistä väkivaltaa, myös äitiini. Meillä elämä oli hyvin väkivaltaista ja alkoholipainoitteista.

Kaikkien näiden väkivaltaisten kokemuksien jälkeen en hyväsy minkäänlaista ruummillista kuritusta lapsille. Jos niin tarvitsevat, ovat he jostain syystä sairaita ja sitä kannattaa miettiä miten ovat ja miksi ja kaipaavatko muuta hoitomuotoa. Onko peräti vanhemmissa tai geeneissä syy, että lapset käyttäytyvät huonosti. Veljelläni on tytär, 13 v ja veljeni ei ole kertaakaan käyttänyt fyysistä kuritusta, vaikka tyttö on ollut todella vaikea. Puhumalla on asiat selvitetty ja selkein rajoittein ja niiden pitämisessä myöskin. Voi olla, että sielläkin on tartuttu käteen ja kuulusteltu, mutta ei koskaa mitään korvapuusteja eikä käsille läpsimisiä. Itseni mielestä kummityttöni on erittäin tasapainoinen, älykäs, avoin ja toiset huomioonottava ja pärjää koulussa hyvin.

Itselläni ei ole lapsia eikä kumppaniakaan. Kaikki miessuhteeni ovat menneet pieleen koko elämäni aikana tavalla jos toisella, varmaan huonon isäsuhteeni takia. Isäni ei ollut kannustava ja sain kokea myös seksuaalista väkivaltaa jo silloin kun olin 2- vuotias. Hyvin muistan tällaiset asiat. Silti olen vielä hengissä ja vakinaisessa työssä, mutta silti kärsin henkisesti kaikesta kokemastani nykyisessä elämässäni: insestiä, väkivaltaa, äidin pieksämiset, minun ja veljeni väheksyminen ja epäkunnioitus.

En puolestapuhu ruumiillisen kurituksen vuoksi lapsille, koska sillä saadaan sellaisia haavoja aikaiseksi, joista ei voida koskaan parantua!!!

70 v. paappa! kirjoitti:

Pahaa sanottavaa lapsuudessa saamistani rangaistuksista. Ne olivat ansaittuja seurauksia pienemmistä ja isommista kolttosista joita jokainen kasvuikäinen kakara tekee!
Parasta oli kuitenkin vitsan haku, sillä isä edellytti rankaistavan hakevan ja valitsevan itse välineen.
Siihen ei sitten kelvannutkaan mikä tahansa risu, vaan se oli valittava huolella ja valmistettava rankaisua varten.
Tuo osa rangaistuksesta oli mielestän se kasvattavin, sillä silloin oli aikaa miettiämitä tulikaan tehtyä.
Varsinainen piiskaaminen ei sitten kestänyt kuin pari huitaisua, jos sitäkään, mutta se häpeä koski paljon enemmän.
Luunapit ja tukkapöllyt olivat aivan normaalia,joten niitä ei oikeastaan rangaistukseksi katsottukaan, vaan muistutukseksi oikealle polulle.
Kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan on säilynyt, eikä mitään traumoja ole jäänyt.
Lasten pieksäminen ja suoranainen pahoinpitely on sitävastoin julmaa ja siitä tulisi saattaa edesvastuuseen, ei pienistä tukkapöllyistä.
Opettajat saivat auktoriteetillään luokan hiljaiseksi ja ellei muu auttanut,tuli napaus karttakepistä tai kopautus viivottimesta näpeille!
Mitkä ovat keinot nykyään heillä?
Kakaroilla ei ole alkellistakaan käsitystä käytöstavoista, miten sitten kurista. Ei pelkällä hyshys linjalla kasva sivistynyttä kansaa, se on nähtävissä jo nykynuorista! Haistatellaan vittua jopa omalle äidille, ennen siitä hyvästä pestiin suu saippualla!
Liputan pienen ruumillisen rangaistuksen puolesta,kunhan se ei aiheuta fyysisiä vammoja!

Lue lisää

Mieleen tuli kokemus tyttären kanssa hänen ollessaan ehkä 4-5vuotias. Tyttö sai ikäiselleen kuuluvia "raivareita" ja otti tavakseen siinä tilanteessa pissata housuun (oli ollut kuivana jo monta vuotta). Siitä juteltiin ja yritettiin vaikka mitä, jatkui aina vaan. Yhden kerran jälkeen sanoin hänelle että seraavalla kerrralla kun tahallaan tekee tämän annetaan vitsaa. Kävimme yhdessä taittamassa koivusta pienen risun ja panimme talteen. No, tulihan se päivä taas. Tulimme hoitopaikasta kotiin ja jostain tuli se kiukkukohtaus. Kotona tytär istui keittiön lattialle ja antoi pissan tulla. Kysyin, että tiedätkö mitä nyt tapahtuu, tytär siihen ,että tiedän ja lähti sinne missä vitsa oli tallessa. Silloin ripsasin häntä pyllylle (ja äidistä tuntui varmaan pahemmalta kuin tyttärestä). Siihen loppui se mielenosoitus. Nyt, tyttären ollessa aikuinen olemme jutelleet siitä,ja hän muistaa sen hyvin. Ei se kuulema kipeää käynyt mutta nolotti hän sanoo naureskellen. Mutta asia meni perille.

Arezo kirjoitti:

Minun lapsuuteni aikana 60-70-luvulla (Olen siis nyt 47 v) isän rangaistukset oli koivuvihdalla takapuoleen ja isä tosiaan hakemalla haki kunnon vihdan ja ajan kanssa. Siinä sitten jännitettiin pelon vallassa pieksemistä. Itse koin sen kamalana ja nöyryyttävänä tekona, jota en koskaan unohda. En koe, että olisin ansainnut pieksännän, olinhan pieni ja viaton lapsi! Lapset eivät välttämättä tiedä mitä milloinkin tekevät ja tällainen rankaisukeino ei ole oikea. Emme itseasiassa tehneet mitään todella pahaa veljeni kanssa, emme koskaan olleet pahoja toisia lapsia kohtaan tms. Isäni rankaisi meitä syyttä moneen kertaan ja äiti alistettuna ei pystynyt auttamaan meitä, kun isä halusi rankaista. Emme myöskään koskaan tarttuneet hampain vanhempiemme käsivarsiin, joka mielestäni kuulostaa todella omituiselta. Miksi tällaista tapahtuu nykyään, ovatko vanhemmat tänä päivänä niin laiskoja, onnettomia,välinpitämättömiä vai itsekkäitä? Onhan siinä jo vanhemmillakin osuutensa, että lapset käyttäytyvät näin!!

Muistan sellaisia rankaisutilanteita kuin että olin vahingossa katkaissut hiihdettäessä uusien suksien kärjet ja piilottelin niitä kuurissa monta päivää enkä uskaltanut kertoa siitä isälle ja hän ne sitten löyti sieltä viimein ja tietenkin sain selkääni. Ja kerran veljeni kanssa (olimme noin 5-6 vuotiaita) keräsimme äidin omasta kukkapenkistä äidille ihania kukkia äitienpäivänä ja saimme rankaisuksi selkään ja kunnolla. Takapuoli oli kipeänä monta päivää ja naarmuilla. Silloin, kun olin jo 8-9-vuotias, menin mansikkamaalle kesätöihin, että saisin omaa rahaa ja leikkautin hiukseni lyhyeksi oli isä raivoissaan, ei sentään pieksänyt, mutta ei puhunut minulle moneen kuukauteen.

Muutamia vuosia myöhemmin ostin kesätöilläni itselleni polkupyörän ja isä oli taas vihainen, mutta silloin ei pieksänyt. Jos juttelin naapurin pojan kanssa murrosikäisenä, sain kuulla olevani samanlainen huora kuin äitini. Isäni luki kaikki päiväkirjani ja rajoitti menojani. No murrosikään tultaessa kylillä asuessani, tein aikamoisia temppuja päästäkseni "kaupunkiin." Tein sen minkä nuori ihminen voi tehdä, karata ikkunasta ja hiipiä yöllä kotiiin aamuyöllä:-) Isä pieksi meitä mennen tullen ja koen sen vieläkin ahdistavana. Isäni käytti samaan syssyyn henkistä väkivaltaa, myös äitiini. Meillä elämä oli hyvin väkivaltaista ja alkoholipainoitteista.

Kaikkien näiden väkivaltaisten kokemuksien jälkeen en hyväsy minkäänlaista ruummillista kuritusta lapsille. Jos niin tarvitsevat, ovat he jostain syystä sairaita ja sitä kannattaa miettiä miten ovat ja miksi ja kaipaavatko muuta hoitomuotoa. Onko peräti vanhemmissa tai geeneissä syy, että lapset käyttäytyvät huonosti. Veljelläni on tytär, 13 v ja veljeni ei ole kertaakaan käyttänyt fyysistä kuritusta, vaikka tyttö on ollut todella vaikea. Puhumalla on asiat selvitetty ja selkein rajoittein ja niiden pitämisessä myöskin. Voi olla, että sielläkin on tartuttu käteen ja kuulusteltu, mutta ei koskaa mitään korvapuusteja eikä käsille läpsimisiä. Itseni mielestä kummityttöni on erittäin tasapainoinen, älykäs, avoin ja toiset huomioonottava ja pärjää koulussa hyvin.

Itselläni ei ole lapsia eikä kumppaniakaan. Kaikki miessuhteeni ovat menneet pieleen koko elämäni aikana tavalla jos toisella, varmaan huonon isäsuhteeni takia. Isäni ei ollut kannustava ja sain kokea myös seksuaalista väkivaltaa jo silloin kun olin 2- vuotias. Hyvin muistan tällaiset asiat. Silti olen vielä hengissä ja vakinaisessa työssä, mutta silti kärsin henkisesti kaikesta kokemastani nykyisessä elämässäni: insestiä, väkivaltaa, äidin pieksämiset, minun ja veljeni väheksyminen ja epäkunnioitus.

En puolestapuhu ruumiillisen kurituksen vuoksi lapsille, koska sillä saadaan sellaisia haavoja aikaiseksi, joista ei voida koskaan parantua!!!

Lue lisää

Vihtaa käytetään tiemmä sanoessa, ei selkäsaunassa, silloin käytetään koivuvitsaa!
Kirjoittajalle on jäänyt epäselväksi noiden kahden ero!
Koivuvihdalla ainakin minä oikein mielelläni pieksän itseäni saunan löylyssä!

Lapsena koivuvitsaa ja joskus remmiä ja toisinaan tukistusta kun tein jotain kiellettyä. Mutta minä en saanut fyysisestä kurituksesta minkäänlaisia traumoja,eikä minusta tullut aggressiivista. Muistan lämpimästi edelleenkin vanhempiani,jotka opettivat oikean ja väärän merkityksen ja kunnioituksen vanhempiani kohtaan.Minusta ei myöskään tullut huumeiden,tai alkoholin väärinkäyttäjää,eikä epäsosiaalista yksilöä.
Kannatan ja suosittelen edelleenkin koivuvitsan käyttöä ja niskakarvoista tukistusta,jos normaali puhe ei mene perille.P.s Voinhan olla luonnonoikku,koska minulle ei syntynyt minkäänlaisia edellä mainittuja henkisiä,eikä fyysisiä traumoja?

sain. kirjoitti:

Lapsena koivuvitsaa ja joskus remmiä ja toisinaan tukistusta kun tein jotain kiellettyä. Mutta minä en saanut fyysisestä kurituksesta minkäänlaisia traumoja,eikä minusta tullut aggressiivista. Muistan lämpimästi edelleenkin vanhempiani,jotka opettivat oikean ja väärän merkityksen ja kunnioituksen vanhempiani kohtaan.Minusta ei myöskään tullut huumeiden,tai alkoholin väärinkäyttäjää,eikä epäsosiaalista yksilöä.
Kannatan ja suosittelen edelleenkin koivuvitsan käyttöä ja niskakarvoista tukistusta,jos normaali puhe ei mene perille.P.s Voinhan olla luonnonoikku,koska minulle ei syntynyt minkäänlaisia edellä mainittuja henkisiä,eikä fyysisiä traumoja?

Lue lisää

säästää...

sain. kirjoitti:

Lapsena koivuvitsaa ja joskus remmiä ja toisinaan tukistusta kun tein jotain kiellettyä. Mutta minä en saanut fyysisestä kurituksesta minkäänlaisia traumoja,eikä minusta tullut aggressiivista. Muistan lämpimästi edelleenkin vanhempiani,jotka opettivat oikean ja väärän merkityksen ja kunnioituksen vanhempiani kohtaan.Minusta ei myöskään tullut huumeiden,tai alkoholin väärinkäyttäjää,eikä epäsosiaalista yksilöä.
Kannatan ja suosittelen edelleenkin koivuvitsan käyttöä ja niskakarvoista tukistusta,jos normaali puhe ei mene perille.P.s Voinhan olla luonnonoikku,koska minulle ei syntynyt minkäänlaisia edellä mainittuja henkisiä,eikä fyysisiä traumoja?

Lue lisää

Kävin peruskoulun 70 luvulla ja silloin opettajat veteli karttakepillä sormille ja antoivat luunappeja korville jos puhe ei tehonnut. Silloin oppilaatkin pysyivät ruodussa ja vaikka itsekkin sain usein maistaa kyseisiä metodeja niin pidin sitä oikeutettuna. Nykyään tilanne on toisinpäin. Oppilaat nostelee opettajat seinille jos naama ei mielytä eikä siitä tule mitään sanktioita. Olin lapsena aika villi lapsi ja remmiä/risua tuli paljaalle perseelle tämän tästä. Kyllä siinä osasi pitkän aikaa käyttäytyä sovittujen sääntöjen mukaisesti kun perse oli punainen kuin paviaanilla. Kaikista näistä kokemuksista huolimatta minusta tuli kelvollinen hyvin menystävä kansalainen eikä näistä jäänyt mitään traumoja tai kaunoja opettajia ja vanhempiani kohtaan. Itse olen kasvattanut vaimoni kanssa kolme lasta eikä mitään kurituskeinoja ole tarvinnut käyttää. Kuitenkin tiedän perheitä joissa lapset ovat sellaisia riiviöitä että siellä joudutaan joskus tukistamaan. Pieni kuritus ja lyöminen tai joku muu väkivalta on täysin eri asia. Mielestäni tukistaa saa mutta ikinä ei saa lyödä eikä muutoin pahoinpidellä ketään. Nykyään laissa on kuitenkin määritelty että lapsen tukistaminen katsotaan jo pahoinpitelyksi. Ymmärrän kyllä niitäkin jotka ovat erimieltä ja varsinkin jos on omia huonoja kokemuksia em. mainituista tukistuksista, mutta jotenkin tuo nuoriso täytyy saada ruotuun koulussa ja kotona jos muu ei auta.

luunapit ja kevyet tukkapöllytykset on aina välillä paikallaan. Varsinkin silloin, jos todellakaan puhe ei mene muksun kaaliin. Ei vanhempien tehtävä ole anella vaan pitää selkeä roti arjen asioissa.

Lasten kurittaminen on tosiaan laissa kiellettyä mutta laki on vain laki. Lakeja voidaan myös muuttaa jos katsotaan tarpelliseksi. Ja lakien muuttamisesta on saaava keskustella asiallisesti, koska suomessa on sananvapaus. Ainoastaan diktauurimaissa lakeja ei muuteta ja siitä ehdottamisesta joutuu poliisin kanssa tekemisiin. Onko Suomi diktaruurimaa? Taitaa joidenkin mielestä olla.

RS kirjoitti:

Lasten kurittaminen on tosiaan laissa kiellettyä mutta laki on vain laki. Lakeja voidaan myös muuttaa jos katsotaan tarpelliseksi. Ja lakien muuttamisesta on saaava keskustella asiallisesti, koska suomessa on sananvapaus. Ainoastaan diktauurimaissa lakeja ei muuteta ja siitä ehdottamisesta joutuu poliisin kanssa tekemisiin. Onko Suomi diktaruurimaa? Taitaa joidenkin mielestä olla.

Lue lisää

Laki tuli Suomessa voimaan jo 80-luvun alussa ja varmaankin juuri hillitsemään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaista käytöstä. Vai pitäisikö tämän kirjoittajan mielestä todellakin sallia lailla toisten pahoinpitely ilman seuraamuksia?

Väkivalta synnyttää lähes aina lisää väkivaltaa eli luvassa on itse itseään ruokkiva ongelma, noidankehä.
Aggressiivisuus lisää aggressiivisuutta.

Eihän kadullakaan saa käydä kenenkään kimppuun vaikka kuin mölyäiskin tai ärsyttäis ko. henkilö.

Turha myöskään lapsettomia syyllistää tai väittää etteivät he osaisi ollenkaan neuvoa kasvatusasioissa. LUULISI HYVIEN NEUVOJEN KELPAAVAN, sejasama KENELTÄ ne tulevat. Se, että joku on lapseton voi johtua esim siitä ettei halua tehdä lasta kärsimään tänne pahaan maailmaan tms, siis hyvinkin epäitsekkäistä syistä. Toisaalta lapsen hankkiminen taas voi johtua itsekkäistä syistä; "ku naapuritki, statussymboliksi, oman egon pönkittäjäksi" tms.. Vaikkei omia lapsosia olisikaan niin on silti mahdollista ja jopa todennäköistä, että läheisillä, tuttavilla ja ystävillä on lapsia eli juonen päästä voi toki saada kiinni ja hyvän tuntuman vaikkei itse ihan pääosaa esittäisikään.

Lapset ovat ihka oikeita ihmisen alkuja jotka pitää pystyä kohtaamaan aidosti.
Jos lapsia hankitte, tajutkaa sitten edes olla käyttämättä väkivaltaa heitä kohtaan, olette vastuussa muksuistanne seuraavat 18 vuotta (lain mukaan!), jossei houkuta tai jollette ole valmiita, onnellisia ja riittävän tasapainoisia niin HARKITKAA vielä TARKKAAN JA MUISTAKAA EHKÄISY.

päällekarkaus kirjoitti:

Väkivalta synnyttää lähes aina lisää väkivaltaa eli luvassa on itse itseään ruokkiva ongelma, noidankehä.
Aggressiivisuus lisää aggressiivisuutta.

Eihän kadullakaan saa käydä kenenkään kimppuun vaikka kuin mölyäiskin tai ärsyttäis ko. henkilö.

Turha myöskään lapsettomia syyllistää tai väittää etteivät he osaisi ollenkaan neuvoa kasvatusasioissa. LUULISI HYVIEN NEUVOJEN KELPAAVAN, sejasama KENELTÄ ne tulevat. Se, että joku on lapseton voi johtua esim siitä ettei halua tehdä lasta kärsimään tänne pahaan maailmaan tms, siis hyvinkin epäitsekkäistä syistä. Toisaalta lapsen hankkiminen taas voi johtua itsekkäistä syistä; "ku naapuritki, statussymboliksi, oman egon pönkittäjäksi" tms.. Vaikkei omia lapsosia olisikaan niin on silti mahdollista ja jopa todennäköistä, että läheisillä, tuttavilla ja ystävillä on lapsia eli juonen päästä voi toki saada kiinni ja hyvän tuntuman vaikkei itse ihan pääosaa esittäisikään.

Lapset ovat ihka oikeita ihmisen alkuja jotka pitää pystyä kohtaamaan aidosti.
Jos lapsia hankitte, tajutkaa sitten edes olla käyttämättä väkivaltaa heitä kohtaan, olette vastuussa muksuistanne seuraavat 18 vuotta (lain mukaan!), jossei houkuta tai jollette ole valmiita, onnellisia ja riittävän tasapainoisia niin HARKITKAA vielä TARKKAAN JA MUISTAKAA EHKÄISY.

Lue lisää

...Pätee tässäkin asiassa...

Huhhuhhuu kirjoitti:

Laki tuli Suomessa voimaan jo 80-luvun alussa ja varmaankin juuri hillitsemään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaista käytöstä. Vai pitäisikö tämän kirjoittajan mielestä todellakin sallia lailla toisten pahoinpitely ilman seuraamuksia?

Lue lisää

Laki ei estä pahoinpitelyjä kokonaan, mutta se ennaltaehkäisee kyllä aika paljon. Että sikäli en kannata lain muuttamista. Mutta en myöskään halua että jokaisen ihmisen kotiin asennetaan TV-kameroita valvomaan mitä kodeissa tapahtuu. Enkä sitä että aletaan rajoittaa uhkailemalla poliisilla mitä keskustellaan minkäkin lain oikeutuksesta.

Kaikki ihmiset eivät nimittäin tiedä koko lain olemassaolosta. Sanoisin että kaikkia yli 30-vuotiaita Suomessa syntyneitä henkilöitä on joskus pikkasen kuritettu lapsena eikä siitä ole tullut traumoja. Eniten traumoja tulee siitä että jotkut viisastelevat sillä etteikö muka tiedä että se on kielletty.
Minullekin lain olemassaolo tuli reilut 10 vuotta sitten täytenä yllätyksenä kun anoppini (meillä ei vielä ollut silloin lapsia mutta nyt on) alkoi saarnaa mulle siitä. Kun lakia säädettiin 1984 niin olin nuorkainen ilman perheenperustamissuunnitelmia, joten sellaisen lain voimaantuloa en koskaan noteerannut.

Hyvä joka tapauksessa että sellainen laki on olemassa, mutta ymmärrän kyllä että perheissä joissa on monta lasta saattavat vanhemmat välillä vähän tukistaa jos meno on liiian villiä. Lapsi on kuitenkin aina aikuisen vastuulla. Lapsi ei voi ottaa itse vastuuta tekemisistään muutoin kuin että hän joutuu itse kantapään kautta kokemaan mikä on oikein ja mikä ei.

Itse olen tyytyväinen, että pienenä tuli vähän piiskaa ja tukkapöllyä. Minusta olisi todennäköisesti muutoin tullut täysin kuriton pelle ja kusipää. Kun ei sana mene jakeluun, niin jollainhan se kuri täytyy ylläpitää.
Nykyajan penskat ovat kurittomia "Kaikkimulleheti" -tyyppisiä vinkujia ja laiskimuksia, joita ei enää kuriteta ja tulevaisuudessa ihmiset ovat entistä vittupäisempiä,kurittomampia ja laiskempia.
Vaikea ymmärtää tätä nykyajan "ei saa edes tukistaa" -linjaa, ei ainakaan meikäläisestä kuritus huonompaa ihmistä ole tehnyt, päinvastoin.
Nykyään tämä puhutaan ja lässytetään -teema on lähtenyt jo lapasesta, ketään saa kohta hipaistakaan enää ilman pelkoa syytteestä.
Itse en penskoja aio hommata, koska en mielestäni ole kykenevä sellaisia kasvattamaan, jaksamista vaan kaikille yrittäjille; tulkoon lapsistanne mukavia,ajattelevaisia ja rajansa tajuavia ihmisiä.

täällä toinen lähes samanlaisen lapsuuden kokenut. Isän toimesta..

koen olevani juuri tismalleen samanlainen kuin itse kuvailit itseäsi nyt aikuisena. En tiedä minkä piirteen voi laittaa luonteen piikkiin ja minkä taas kotikasvatuksen...!?

Tsemppiä elämääsi, missä sitten ikinä kuljetkin! Muista, että olet arvokas ihminen juuri sellaisena kuin olet!!  

Joskus on pakko käyttää fyysistä voimaa, jotta voi estää esim., vaarallisen tilanteen, enkä tarkoita tällä tahallista satuttamista. Tietysti kuritus on eri asia.

Minä olen 24- vuotias 3:n lapsen äiti. Koskaan en unohda niitä kertoja, kun oma äitini löi ja kuristi. Esimerkiksi, muistan erittäin hyvin, kun olin 4-vuotias ja olimme autolla menossa jonnekin. Minua pissatti , enkä jaksanut enää pidättää, vaikka äiti käski, piti siis pysähtyä. Äitiäni ärsytti, koska meillä oli kiire ja rankaisi minua läimäyttämällä oikein kunnolla naamalle. Kerran tulin myöhässä kotiin, josta äiti rankaisi kuristamalla minua takkini hihalla niin kauan, että naamasta rupesi väri muuttumaan. Lyömisiä sattui aina sillointällöin, mutta ne ovat erittäin hyvässä muistissa.
Kävin murrosiässä ottamassa toiset reiät korviini. Menini ystäväni kanssa tätä näyttämään äidin työpaikalle. Hän sitten päätti taas lyödä niin, että korvissani soi. Harmi, ettei kukaan nähnyt.
Ala-asteella olin hieman pullea ja äitini sanoi minulle, että olen leveäperseinen läski ym. Laihduin 35 kiloa, lopetin syömisen....


Toivon, että itsestäni ei koskaan tule samanlaista. Joskus saatan karjaista lapsilleni, mutta aina pyydän tätä anteeksi, muistan miltä se itsestäni tuntui... Pyrin myös välttämään kaikenlaisia loukkaavia nimityksiä, vaikka kun joskus hermoja kiristää tekisi mieli sanoa rumasti.

En ymmärrä fyysistä kuritusta. Voisi olla eri asia, jos en itse olisi sitä kokenut

Kannatetaan kohtuullista kurinpitoa. Ei tarvitse liioitella tai edes ollenkaan, mutta jos katsotaan tarpeelliseksi on se ihan hyväksyttävää pitää kuria vähän fyysisesti.

väkivalta on väkivaltaa, mutta tukistaminen ei ole väkivaltaa ellei sitten tukista oikein lujaa ja jokainen järkevä aikuinen kyllä tietää missä se raja sitten menee.

www.rotten.com

Etkö ole huomannut että tämä on idioottien paratiisi.

Duke.of.America kirjoitti:

Etkö ole huomannut että tämä on idioottien paratiisi.

Kukaan ei myönnä täällä olevansa väkivaltainen vaikka selkään olisi lapsena saanutkin. Kuitenkin meillä täällä suomessa ollaan aika väkivaltaisia. Voisiko olla, että väkivaltaisuutta itsessä ei haluta tunistaa ja tunnusta? Onhan se kauhea ajatus, että se jonka pitäisi rakastaa niin lyö.Tuntuu, että tunteet käy todella kuumana kun luunappi tai tukistus määritellään väkivallaksi. Miksi sen pitäisi olla ok? Miksi toisen kaltoin kohtelua pitäisi hyväksyä? Ei kukaan ansaitse tulla lyödyksi tai tukistetuksi ainakaan lapsena

%?% kirjoitti:

Kukaan ei myönnä täällä olevansa väkivaltainen vaikka selkään olisi lapsena saanutkin. Kuitenkin meillä täällä suomessa ollaan aika väkivaltaisia. Voisiko olla, että väkivaltaisuutta itsessä ei haluta tunistaa ja tunnusta? Onhan se kauhea ajatus, että se jonka pitäisi rakastaa niin lyö.Tuntuu, että tunteet käy todella kuumana kun luunappi tai tukistus määritellään väkivallaksi. Miksi sen pitäisi olla ok? Miksi toisen kaltoin kohtelua pitäisi hyväksyä? Ei kukaan ansaitse tulla lyödyksi tai tukistetuksi ainakaan lapsena

Lue lisää

Neuvolatäti pistää väkivalytaisesti piikillä ja rakastava vanhempi vie lapsensa sellaisen "sadistin" käsittelyyn.

Ihan oikeasti se neuvolatädin piikki sattuu lasta ja tulee vielä ihan ilman syytä. Olkaa joskus mukana kun lapsi iloisesti nauraa ja hymyilee, kunnes neuvolatädin terävä neula läpäisee pienen lapsen nahkan ja saa lapsen kasvoille häämästyneen ilmeen, joka kääntyy itkuksi.
Asioilla on tarkoitus. neuvolatädin piikki on aiheetonta kipua, mutta lasta ei pysty ilman kipua rokottaa.
Tuntoaistillakin on merkitys, kuten kaikilla aisteilla. Ihminen oppii asioita paremmin mitä enemmän aisteja hän käyttää oppimiseen. Tyhmäkin sen tajuaa. Tai tyhmä sitä ei tajua:D

Lapsena sain selkääni kun itkin ja "riehuin", muistan tehneeni sen koska minulla oli paha olla. Olisin toivonut kovasti, että minusta olisi pidetty kiinni ja halattu. Vielä aikuisena olen neuvoton ahdistuksen kanssa. Ahdistusta on vaikea näyttää kun pelkään, että se on jotenkin väärin. Sitä vaan yrittää piilotella. Se on kauheaa.

Sain lapseni yksin ja kaikki meni aluksi hienosti kunnes tuli rajojen kokeilemisen vaihe. Tulimme hoidosta ja lapsi oli silloin n. 1,6 vuotias. Aluksi sylittelin ja juttelin, sitten söimme ja lapsi meni leikkimään.
Kun aloin tiskata niin kullannuppu repi kukkia. Kävin ottamassa pois ja vein leikkimään. Tiskipöydän ääreen ehdittyäni lapsi oli taas repimässä.
Tämä toistui arviolta 10 kertaa/ siis aina siirsin lapsen pois ja sanoin EI:n.

Jos olisin toiminut neuvolan ohjeiden mukaan ja ilman tervettä maalaisjärkeä niin KAIKKI kotityöt olisivat jääneet tekemättä?
11 kerta ja varoitin ensin ja sitten nippasin. Otin hiuksista kiinni ja todella vain nippasin. Siihen loppui kukkien repiminen!
Ei edes yrittänyt mennä lähelle repiäkseen. Sama päti pistorasioihin, kiellettyihin esineisiin ja kiipeilyyn jossa lapsi olisi satuttanut itsensä.

Että näin...

Puhut asiaa!! Mistähän johtuu nämä nykyajan uutiset kun 10 vuotiaista asti aletaan ryöstään ja hakkaan mummoja ja muita kadun tallaajia?? Kyllä ne muksut sen verran fiksuja on että tajuavat sen ettei haukku haavaa tee!!
En itsekkään hyväksy mitään hakkaamista ja pahoinpitelemistä mutta kuritus (tukkapöllyt, luunapit) on aivan ok joissain tilanteissa toki ne tilanteet ovat sitten sen mukaisia. Ei sitä tukkapöllyä tule jos on huone siivoamatta vaikka on sata kertaa käsketty (siinä jää vaan karkkipäivä sivuun) mutta jumaliste jos mennään tappamaan vaikka naapurin kissa tai joku viaton siili tai potkaistaan kaverilta ilmat pihalle niin siinä sitte pöllyää tukka että taatusti saa tuntea nahoissaan miltä tuntuu olla itse kohteena.

Äitiäni hakattiin lapsena -> hän hakkasi minua jopa mustelmille -> emme ole väleissä. tottakai ole agressiivinen, mutta taistelen sitä vastaan. sain myös fyysisiä (tietenkin hengisten lisäksi) vaivoja. itsetuntoni oli kauan nollilla ja TAHDOIN KUOLLA.

Voitte varmasti ymmärtää, miksi kommenttienne lukeminen saa minut raivostumaan. Ja jos ette kykene kasvattamaan lapsianne oikeudenmukaisesti, niin TEITÄ EI OLE TARKOITETTU VANHEMMIKSI.
Hävetkää.
PIENIKIN VÄKIVALTAINEN KÄYTÖS VOI JÄTTÄÄ LAPSEEN PYSYVÄT ARVET( mm monelle ystävälleni on käynyt näin)
KATSOKAA VAIKKA DR.PHILIÄ JA AVATKAA SILMÄNNE.

Duke.of.america
Itse mietin samaa, että onko toivottomia tapauksia ne joille ei mee puhe perille.
Minä olen sitä mieltä, että raamatussa sanottu "joka vitsaa säästää se vihaa lastaan" ja "joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" pitää paikkansa ja en tarkoita, että lapsia täytyy piestä tai omaa pahaa tuultaan purkaa väkivallalla, vaan sitä, että kun puhe ei mene perille vaikka on varmistettu että lapsi TIETÄÄ JA KYKENEE TOIMIMAAN OHJEIDEN MUKAISESTI, ja tietoisesti tekee vastoin aikuisen ohjeita, silloin on sallittua antaa esim tukkapöllyä.
Te jotka lapsianne paapotte ja sanotte hyi hyi ja ei mee jakeluun niin tulee aika jolloin lapsenne alkaa laittaa hanttiin muillekin ja siitä seuraa ongelmia. Luulevat voivansa tehdä mitä haluaa ja ei tarvi ketään kunnioittaa.
Asia on aivan toinen jos jonkun lapselle tehoaa puhe, aresti, jäähy tai muu, mutta kaikkiin lapsiin se ei vain tehoa. Ei ole vika toiminnassa vaan siinä, että toiset lapset ovat jukuripäisempiä kuin toiset.
Ja jos joku luulee, esim että minä "teen jotain väärin ja siksi lapseni eivät tottele" niin sopii tulla kokeilemaan:) Voisin mielenkiinnolla seurata kuinka lapseni saisivat kukkahattutädit neuvottomiksi.

Voikku olen samaa mieltä kanssasi. Kun kyseessä on ei oma lapsi ja kun kaikki rajat ovat hakusessa aikaa rauhoittumiseen sylissä voi mennä tuntikin . Mutta se voi olla kaiken alku jonkin lapsen kohdalla. Useasti se on jäänyt myös viimeiseksi rajuksi vastaanlaittamiseksi. Siinä kun otetaan sellainen ote ettei päästä tekemään pahaa esim.toiselle ( lapselle, aikuiselle, ) tai rikkomaan paikkoja. Tunti väsyttämistä , voisi verrata vaikka kalastamiseen jossa iso kala ei enää rimpuile. Se saattaa päättyä itkuun joka helpottaa lasta ja hän saattaa istua sen jälkeen pitkän aikaa sylissä koska kokee ilmeisesti sen sitten kuitenkin turvallisena ja vapauttavana . Sen jälkeen hän pyytää anteeksi esim. toiselta lapselta jos sellaisesta istumassa. Tälläiset lapset tuon jälkeen uskovat paremmin ja pysyvät esim. jollain tuolilla kun laitetaan miettimään tekosia. Aika voi olla minutti aina ikävuotta kohti jonka jälkeen vielä keskustellaan ja kysytään kertoisiko lapsi minkä takia on nyt pitänyt istua. Silloin lapselle menee paremmin perille oikea ja väärä.

Meillä on tiukka kuri, kun vanhempi lapsi on ihana ja terve, huomaavainen ja todella kovapäinen, vauhdikas, energinen ja uusissa tilanteissa levoton. Ei silti lyödä, tukistetakaan. Siltä vältytään, kun itse olen koko ajan tarkkana ja seuraan lasten tilanteita.

Ohjaan lapsen toimintaa herkästi eli olen juuri se äiti, joka kerhossa koko ajan puuttuu lapsensa toimintaan ja huutaa leikkipaikan ääreltä, että "EI / NYT SEIS / POIS SIELTÄ". 3-vuotiaan vieressä en enää seiso, kun joku kuitenkin sanoo, että mene lapsen tasolle. En voi koko aikaa enää tämän ikäisen toimintaa ohjata. Puutun pieneenkin levottomuuteen tai sääntöjen rikkomiseen (esim. toiseen ei kosketa). Ensin tilanne pysäytetään rauhoittumistuolissa, jotta ylikierrokset laskevat. Tai liikkeellä ollessa ottamalla lasta käsistä kiinni ja pakottamalla pysähtymään. Pysyy kyllä suunnilleen paikallaan, jos tilanne on keskeytetty ajoissa.

Mua on kuritettu lapsena. Ei koskaan pahasti. Lähinnä tukistettu, joskus tönitty ja revitty vaatteista. Ja huudettu - paljon, yleensä päivittäin. En usko että olisin näistä mistään saanut traumoja, jos ne olisivat olleet oikeutettuja. On eri asia jos isä vastahakoisesti jonkun todellisen syyn jälkeen olisi nähnyt tarpeelliseksi kurittaa. Mutta ei, isäni on äkkipikainen ja jatkuvasti huonolla tuulella ja valmis purkamaan tätä huonoa oloa perheeseensä. Hän tulee vaikeista perheoloista. Hän tuntui jatkuvasti etsivän syytä huutaa tai kurittaa, ja oli silmin nähden tyytyväinen kun sai jonkun syyn. "Anteeksi" on hänelle tuntematon sana. Isäni kuritus oli hyvin arvaamatonta, jonain päivänä tietty käytös ei johtanut mihinkään vaan isä hymisteli tyytyväisenä vieressä, toisena sitten tuli tukkapöllyä ilman varoitusta. Isän ympärillä ei koskaan tiedä mikä on seuraava reaktio, ja joudun edelleen olemaan jatkuvasti varpaillani hänen kanssaan.

Huomaan itsessäni täsmälleen samoja toimintamalleja. Enkä ikinä halua olla samanlainen omille lapsilleni, joten sellaisia ei tule ennen kuin opin hillitsemään itseni. Saa nähdä onko sen oppiminen mahdollista. Siitä ei ole kauaa kun siskoni täysin vahingossa pelleillessämme jotain yhdessä potkaisi minua niin että sattui kunnolla. En edes ehtinyt ajatella kun olin jo ottanut siskoa hiuksista kiinni ja repinyt hänet maahan. Tajusin mitä olin tehnyt vasta kun sisko jo huusi että häntä sattuu. Häpesin. Mutta se on täsmälleen tuo toimintamalli joka minussa on päällimmäisenä kun jokin "tilanne" tulee eteen. Kun sattuu, ahdistaa tai tunnen itseni nurkkaan ahdetuksi. Olen valmis puolustautumaan keinolla millä hyvänsä. Yleensä toki sanallisesti, mutta sanoillakin voi satuttaa pahasti jos sen "taidon" on oppinut.

Normaalisti vaikutan erittäin pitkäpinnaiselta, rauhalliselta ja kohtelen ihmisiä poikkeuksellisen ystävällisesti. Luultavasti johtuen siitä että olen todella joutunut harjoittelemaan sitä itsehillintaa jotta olen päässyt edes tähän pisteeseen. Edelleen kun joudun näkemään isääni, ja hän heittää noita lapsuudesta tuttuja ilkeyksiä tai huutaa minulle, viha leimahtaa liekkiin ja näen edessäni kuinka pieksen isäni. Mielessäni näen kuinka hän makaa maassa ja potkin häntä, potkin kaikkien niiden ilkeyksien puolesta joita olen saanut kestää. Inhoan tuota mielikuvaa ja samalla se tuo lohtua. En tekisi niin oikeasti. En vaikka olisin fyysisesti riittävän vahva.

Voin taata että isäni ei koe käyttäneensä väkivaltaa. Tämä teille jotka selittävät kuinka eivät ole väkivaltaisia, mutta kyllä saattavat tukistaa ja antaa luunappeja... Miettikääpä tilannetta lapsen näkökulmasta, ovatko kuritukset TODELLA aina oikeudenmukaisia? Eikä koskaan käy niin että lapsenne saavatkin nahoissaan tuta sen teidän huonon työpäivä tai vajaaksi jääneet yöunet?

Tukkapöllyt, luunapit ja huuto riittävät varsin hyvin aiheuttamaan traumoja, jos niiden aiheuttama kipu ja pelko on jatkuvaa tai niitä tarvitsee jatkuvasti pelätä, eikä lapselle anneta tilaisuutta toimia niin että nämä voisi välttää.

tässähän oli kyse turvan rullalle vetämisestä.
TOSISSAAN HEI, HAKEEKO JOKU OHJEITA KASVATUKSEEN SUOMI24:STÄ?????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????

HOHHOIJJAKKAAAA kirjoitti:

tässähän oli kyse turvan rullalle vetämisestä.
TOSISSAAN HEI, HAKEEKO JOKU OHJEITA KASVATUKSEEN SUOMI24:STÄ?????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????

Lue lisää

Hanki nainen/mies, niin ei tarvi niitä pilkkuja nussia urpo.

ISÄisä kirjoitti:

Hanki nainen/mies, niin ei tarvi niitä pilkkuja nussia urpo.

Meillä on tiukka kuri, kun vanhempi lapsi on ihana ja terve, huomaavainen ja todella kovapäinen, vauhdikas, energinen ja uusissa tilanteissa levoton. Ei silti lyödä, tukistetakaan. Siltä vältytään, kun itse olen koko ajan tarkkana ja seuraan lasten tilanteita.

Ohjaan lapsen toimintaa herkästi eli olen juuri se äiti, joka kerhossa koko ajan puuttuu lapsensa toimintaan ja huutaa leikkipaikan ääreltä, että "EI / NYT SEIS / POIS SIELTÄ". 3-vuotiaan vieressä en enää seiso, kun joku kuitenkin sanoo, että mene lapsen tasolle. En voi koko aikaa enää tämän ikäisen toimintaa ohjata. Puutun pieneenkin levottomuuteen tai sääntöjen rikkomiseen (esim. toiseen ei kosketa). Ensin tilanne pysäytetään rauhoittumistuolissa, jotta ylikierrokset laskevat. Tai liikkeellä ollessa ottamalla lasta käsistä kiinni ja pakottamalla pysähtymään. Pysyy kyllä suunnilleen paikallaan, jos tilanne on keskeytetty ajoissa.

hn kirjoitti:

Meillä on tiukka kuri, kun vanhempi lapsi on ihana ja terve, huomaavainen ja todella kovapäinen, vauhdikas, energinen ja uusissa tilanteissa levoton. Ei silti lyödä, tukistetakaan. Siltä vältytään, kun itse olen koko ajan tarkkana ja seuraan lasten tilanteita.

Ohjaan lapsen toimintaa herkästi eli olen juuri se äiti, joka kerhossa koko ajan puuttuu lapsensa toimintaan ja huutaa leikkipaikan ääreltä, että "EI / NYT SEIS / POIS SIELTÄ". 3-vuotiaan vieressä en enää seiso, kun joku kuitenkin sanoo, että mene lapsen tasolle. En voi koko aikaa enää tämän ikäisen toimintaa ohjata. Puutun pieneenkin levottomuuteen tai sääntöjen rikkomiseen (esim. toiseen ei kosketa). Ensin tilanne pysäytetään rauhoittumistuolissa, jotta ylikierrokset laskevat. Tai liikkeellä ollessa ottamalla lasta käsistä kiinni ja pakottamalla pysähtymään. Pysyy kyllä suunnilleen paikallaan, jos tilanne on keskeytetty ajoissa.

Lue lisää

Jos ei ole, niin säännönmukaisesti lapseni alkaa koetella rajoja enemmän. Jos ottaa toiselta kädestä, ei tottele tms., niin menen lapsen tasolle ja selitän asian hänelle, kehotan häntä toimimaan oikein ja tarvittaessa ohjaan kädestä pitäen. Jos tönäisee, kiusaa tai satuttaa toista, karjaisen kiellon ja pysäytän toiminnan ottamalla käsistä kiinni, kerron että noin ei tehdä ja käsken nurkkaan. Osaa jo mennä sinne itse, mutta tarvittaessa myös kannan hänet sinne kainalossa. Komennan olemaan siellä hiljaa paikallaaan (tarpeellista jotta ei satuta itseään raivotessaan). Nurkka on samassa tilassa muiden kanssa, mutta syrjässä.

hn kirjoitti:

Jos ei ole, niin säännönmukaisesti lapseni alkaa koetella rajoja enemmän. Jos ottaa toiselta kädestä, ei tottele tms., niin menen lapsen tasolle ja selitän asian hänelle, kehotan häntä toimimaan oikein ja tarvittaessa ohjaan kädestä pitäen. Jos tönäisee, kiusaa tai satuttaa toista, karjaisen kiellon ja pysäytän toiminnan ottamalla käsistä kiinni, kerron että noin ei tehdä ja käsken nurkkaan. Osaa jo mennä sinne itse, mutta tarvittaessa myös kannan hänet sinne kainalossa. Komennan olemaan siellä hiljaa paikallaaan (tarpeellista jotta ei satuta itseään raivotessaan). Nurkka on samassa tilassa muiden kanssa, mutta syrjässä.

Lue lisää

Kun hermostun jatkuvaan tottelemattomuuteen, huuda oltiin sitten kotona tai kaupassa. En kiroa, en nimittele, mutta motkotan ja toistan itseäni siinä, mitä ei todellakaan saa tehdä. Välillä on meille vanhemmille helpompia kausia, jolloin lapsi ei juurikaan testaile, on rauhallinen ja alan epäillä, onko niin tiukan kurin ylläpitäminen tarpeellistakaan. Jätän reagoimatta pikkuasioihin, jolloin levottomuus lisääntyy ja joudun taas kurinpitäjän rooliin. Ei se arki silloinkaan ole pelkkää kurinpitoa, nurkassahan ollaan vaan hetki, sitten pyydetään anteeksi ja asia on sovittu. Lapselle tilanne on ohi ja olen itsekin opetellun nollaamaan tilanteen yhtä nopeasti. Näin jää tilaa ja aikaa myös hellittelylle ja mukavalle yhdessäololle. Ja sitten taas kurinpidolle. Holdingiakin on pienempänä käytetty, vahvalla isommalla lapsella se on jo ihan vihoviimeinen keino, mieluummin vaikka huudan, sillä holdingissä joutuu raivoavaa isompaa lasta pitämään tosi tiukasti kiinni.

hn kirjoitti:

Kun hermostun jatkuvaan tottelemattomuuteen, huuda oltiin sitten kotona tai kaupassa. En kiroa, en nimittele, mutta motkotan ja toistan itseäni siinä, mitä ei todellakaan saa tehdä. Välillä on meille vanhemmille helpompia kausia, jolloin lapsi ei juurikaan testaile, on rauhallinen ja alan epäillä, onko niin tiukan kurin ylläpitäminen tarpeellistakaan. Jätän reagoimatta pikkuasioihin, jolloin levottomuus lisääntyy ja joudun taas kurinpitäjän rooliin. Ei se arki silloinkaan ole pelkkää kurinpitoa, nurkassahan ollaan vaan hetki, sitten pyydetään anteeksi ja asia on sovittu. Lapselle tilanne on ohi ja olen itsekin opetellun nollaamaan tilanteen yhtä nopeasti. Näin jää tilaa ja aikaa myös hellittelylle ja mukavalle yhdessäololle. Ja sitten taas kurinpidolle. Holdingiakin on pienempänä käytetty, vahvalla isommalla lapsella se on jo ihan vihoviimeinen keino, mieluummin vaikka huudan, sillä holdingissä joutuu raivoavaa isompaa lasta pitämään tosi tiukasti kiinni.

Lue lisää

Kurinpito on mielestäni kasvattamista ja kurinpitoa on myös holding, jäähy, toruminen, huomiotta jättäminen yms. kaikki, jolla lapsen kielteiseen toimintaan pyritään vaikuttamaan. Ja tiedoksi, meillä myös joka kerta kehutaan hyvää käytötä, silitelllään hiuksia, halitaan ja jutellaan mukavia. Pääsääntöisesti hoidan lapsiani kotona. Se ei silti riitä tämän lapsen kanssa. Itse olin lapsena myös vallaton ja ajattelematon, olen ns. vapaan kasvatuksen tulos, minua ei koskaan edes toruttu tosissaan vaan kaikki tekemäni oli ihanaa. Vanhempani sitten aika-ajoin menettivät satunnaisella hetkellä malttinsa ja sain kokea torjuntaa ja tyytymättömyyttä, joka ei ollut sidoksissa sen hetkisiin tekoihini. Mielestäni parempi on lapselle huutaa, kun hän tekee jotakin väärin kuin huutaa sitten kun oma maltti menee. Ja onhan toki vanhempia, jotka eivät koskaan huuda tai kurita eikä ole tarvettakaan ja niin, ei minullakaan toisten lasteni kanssa ole tarvetta, kun ovat paljon mukautuvampia ja rauhallisempia lapsia, tässä asiassa vanhemmalleen helpompia. Toisaalta itsestäni tiedän, että lapsi iän myötä rauhoittuu, energiaa oppii käyttämään rakentavasti ja rajojen testailuun käytetty älykkyys on väylä antoisaan älylliseen elämään.

hn kirjoitti:

Kurinpito on mielestäni kasvattamista ja kurinpitoa on myös holding, jäähy, toruminen, huomiotta jättäminen yms. kaikki, jolla lapsen kielteiseen toimintaan pyritään vaikuttamaan. Ja tiedoksi, meillä myös joka kerta kehutaan hyvää käytötä, silitelllään hiuksia, halitaan ja jutellaan mukavia. Pääsääntöisesti hoidan lapsiani kotona. Se ei silti riitä tämän lapsen kanssa. Itse olin lapsena myös vallaton ja ajattelematon, olen ns. vapaan kasvatuksen tulos, minua ei koskaan edes toruttu tosissaan vaan kaikki tekemäni oli ihanaa. Vanhempani sitten aika-ajoin menettivät satunnaisella hetkellä malttinsa ja sain kokea torjuntaa ja tyytymättömyyttä, joka ei ollut sidoksissa sen hetkisiin tekoihini. Mielestäni parempi on lapselle huutaa, kun hän tekee jotakin väärin kuin huutaa sitten kun oma maltti menee. Ja onhan toki vanhempia, jotka eivät koskaan huuda tai kurita eikä ole tarvettakaan ja niin, ei minullakaan toisten lasteni kanssa ole tarvetta, kun ovat paljon mukautuvampia ja rauhallisempia lapsia, tässä asiassa vanhemmalleen helpompia. Toisaalta itsestäni tiedän, että lapsi iän myötä rauhoittuu, energiaa oppii käyttämään rakentavasti ja rajojen testailuun käytetty älykkyys on väylä antoisaan älylliseen elämään.

Lue lisää

Mielestäni meillä on tiukka kuri, jota noudatetaan lapsen tarpeiden mukaan samanlaisena joka paikassa. Tämä laki, joka kriminalisoi senkin, että vanhempi fyysisesti estää lastaan hakkaamasta pienempiään tai pysäyttää toiminnan ottamalla jonkun toisen mielestä liian tiukasti kiinni, aiheuttaa minulle päänvaivaa. En halua pitää lapselleni erilaisia sääntöjä kotona ja ihmisten ilmoilla, se olisi mielestäni epäjohdonmukaista kasvatusta. En riko tuota lakia, mutta yleinen ilmapiiri on sellainen, että lapseen ei tosiaankaan saisi kajota millään tavalla. Se ei yksinkertaisesti riitä minun lapseni kanssa. Hän sosiaalistuu kyllä ilman sitäkin, mutta kuinka pahoja vahinkoja ehtii tapahtua ennen kuin hän kouluiässä alkaa ymmärtää tekojensa seuraukset kaikessa mitassaan. Minä olen vastuussa hänen toiminnastaan ja minun on estettävä häntä toimimasta hänen oman tahtonsa vastaisesti. Tiedän, että hän esimerkiksi rakastaa pienempiä sisäruksiaan, sillä hän on hyvin hellä ja suojeleva heitä kohtaan, minun on siis puututtava tilanteeseen silloin, kun vaaratilanne uhkaa muodostua ja välillä se tapahtuu hyvinkin nopeasti. Ja onhan muillakin lapsilla oikeus siihen, ettei heitä satuteta. Joku voi sitten tehdä lastensuojeluilmoituksen siitä, että nappasin lastani kädestä kiinni, kun tämä meinasi lähteä juoksemaan kaupassa tai kadulla ja huusin vielä kaiken lisäksi.

hn kirjoitti:

Mielestäni meillä on tiukka kuri, jota noudatetaan lapsen tarpeiden mukaan samanlaisena joka paikassa. Tämä laki, joka kriminalisoi senkin, että vanhempi fyysisesti estää lastaan hakkaamasta pienempiään tai pysäyttää toiminnan ottamalla jonkun toisen mielestä liian tiukasti kiinni, aiheuttaa minulle päänvaivaa. En halua pitää lapselleni erilaisia sääntöjä kotona ja ihmisten ilmoilla, se olisi mielestäni epäjohdonmukaista kasvatusta. En riko tuota lakia, mutta yleinen ilmapiiri on sellainen, että lapseen ei tosiaankaan saisi kajota millään tavalla. Se ei yksinkertaisesti riitä minun lapseni kanssa. Hän sosiaalistuu kyllä ilman sitäkin, mutta kuinka pahoja vahinkoja ehtii tapahtua ennen kuin hän kouluiässä alkaa ymmärtää tekojensa seuraukset kaikessa mitassaan. Minä olen vastuussa hänen toiminnastaan ja minun on estettävä häntä toimimasta hänen oman tahtonsa vastaisesti. Tiedän, että hän esimerkiksi rakastaa pienempiä sisäruksiaan, sillä hän on hyvin hellä ja suojeleva heitä kohtaan, minun on siis puututtava tilanteeseen silloin, kun vaaratilanne uhkaa muodostua ja välillä se tapahtuu hyvinkin nopeasti. Ja onhan muillakin lapsilla oikeus siihen, ettei heitä satuteta. Joku voi sitten tehdä lastensuojeluilmoituksen siitä, että nappasin lastani kädestä kiinni, kun tämä meinasi lähteä juoksemaan kaupassa tai kadulla ja huusin vielä kaiken lisäksi.

Lue lisää

Itse on juuri välitä siitä, mitä muut ajattelevat tai ehkä tiedän, että lapseni toisinaan todella tarvitsee vieläkin nämä fyysisetkin rajat (esim. estetään menemästä, pakotetaan pysähtymän rauhoittumista varten tai viedään paikasta toiseen). Jos lapseni ei olisi niin kovin herkkä epäjohdonmukaisuudelle, katsoisin ihmisten ilmoilla huonon käytöksen somien lävitse. Uskon aika monen tekevän niin. Siksi te näette lasten tekevän ihan mitä vain, kun eihän heitä voi estääkään. Jo svanhempi kieltää, mutta ei voi toteuttaa kieltoaan käytännössä, häneltä menee uskottavuus eikä kieltäminen edes toimi enää. Ei siis voi tehdä mitään ottamatta riskiä, että joku "oikeaoppinen" päättää arvostella tai tehdä ilmoituksen. Eihän siitä mitään pahaa voi seurata, jos ei ole mitään lainvastaista tehnytkään, mutta aika näyryyttävää on sitten olla sellaisen syynäyksen kohteena.

Olen miettinyt, että kai lain pitäisi olla sellainen, ettei sen tulkinta olisi noin vaikeaa, esim. äiti otti lasta kädestä kiinni ja lapsi ulisee että "sattuusattuu" - no käyttikö äiti liikaa voimaa vai pelaako lapsi myötätuntopeli kun tädit katselevat kiukuttelua niin myötätuntoisesti vieressä? Siis tarkoitan, että lain pitäisi kriminalisoida lapsen satuttaminen niin henkisesti kuin fyysisesti, ne ylilyönnin siis.

Jotkut lapset oikeasti tarvitsevat rajoittamista ja kuritusta, mutta se on eri asia kuin fyysinen rankaiseminen. Ei kai kaikki kuri ole mielestänne väkivaltaa?

hn kirjoitti:

Itse on juuri välitä siitä, mitä muut ajattelevat tai ehkä tiedän, että lapseni toisinaan todella tarvitsee vieläkin nämä fyysisetkin rajat (esim. estetään menemästä, pakotetaan pysähtymän rauhoittumista varten tai viedään paikasta toiseen). Jos lapseni ei olisi niin kovin herkkä epäjohdonmukaisuudelle, katsoisin ihmisten ilmoilla huonon käytöksen somien lävitse. Uskon aika monen tekevän niin. Siksi te näette lasten tekevän ihan mitä vain, kun eihän heitä voi estääkään. Jo svanhempi kieltää, mutta ei voi toteuttaa kieltoaan käytännössä, häneltä menee uskottavuus eikä kieltäminen edes toimi enää. Ei siis voi tehdä mitään ottamatta riskiä, että joku "oikeaoppinen" päättää arvostella tai tehdä ilmoituksen. Eihän siitä mitään pahaa voi seurata, jos ei ole mitään lainvastaista tehnytkään, mutta aika näyryyttävää on sitten olla sellaisen syynäyksen kohteena.

Olen miettinyt, että kai lain pitäisi olla sellainen, ettei sen tulkinta olisi noin vaikeaa, esim. äiti otti lasta kädestä kiinni ja lapsi ulisee että "sattuusattuu" - no käyttikö äiti liikaa voimaa vai pelaako lapsi myötätuntopeli kun tädit katselevat kiukuttelua niin myötätuntoisesti vieressä? Siis tarkoitan, että lain pitäisi kriminalisoida lapsen satuttaminen niin henkisesti kuin fyysisesti, ne ylilyönnin siis.

Jotkut lapset oikeasti tarvitsevat rajoittamista ja kuritusta, mutta se on eri asia kuin fyysinen rankaiseminen. Ei kai kaikki kuri ole mielestänne väkivaltaa?

Lue lisää

ihan sama missä foorumissa sitä käydään. Kasvotustenhan kukaan ei voi laki kyseenalaistaa, kuten joku sanoi, kaikki sitä kyseenalaistavathan pitäisi heti asettaa syytteeseen. Uhkaillaan vaan vanhempia syytteillä ja saadaan aikaiseksi vain se, että syylliset salaavat tekonsa eivätkä hae siihen apua kun lapset otetaan kerran tukistaneeltakin pois.

jaa-aa,en koskaan ole tarvinnut käsiks käydä omiin lapsiin,eikä vanhempani koskenutkaan minuun...surku se joka väkivaltaa joutuu käyttää...

bikerbitch-65 kirjoitti:

jaa-aa,en koskaan ole tarvinnut käsiks käydä omiin lapsiin,eikä vanhempani koskenutkaan minuun...surku se joka väkivaltaa joutuu käyttää...

jos kantaa kainalossa nurkkaan?

Tässä! Juuri ne kuritta ja vapaana riehuvat kakarat ottavat `vallan` käsiinsä, kun eivät ymmärrä ettei heidän tavallaan voi maassamme elää.
Meillä on lakeja ja rajoituksia muutoinkin. Mitä tulisi, jos kukaan ei noudattaisi liikennesääntöjä? Ei sovittuja aikoja ja hiljaisuutta tietyissä tiloissa ja tilaisuuksissa.

Nämä asiat opitaan kotikasvatuksessa, kun se on lujaa ja toistuvaa. Jos kakara ei tottele ja mölyää, niin pieni kipu on tehokkain hiljentäja.

Ei kersat aina ole kivoja ja ihania?? Kun kuritus aloitetaan heti ekojen uhmayritysten alettua, niin se tehoaa ja kersasta voi kasvaa yhteiskuntaa rakentava ja kunnioittava yksilö.
Olet oivaltanut asian ytimen.

On näköjään teitä viisaitakin vanhempia siellä!!! :)
Tämä helpotti oloani, kun ahdisti jo nämä muut vastaukset...

Rajoja ja rakkautta lapsille, on hyvä!
Olen huomannut tuon, että kuritta kasvaneet lapset hyppivät aikuisten silmille ja vanhemmat "eivät mukamas voi mitään"--> PASKA PUHETTA!!! HEIKOT VANHEMMAT!

Vapaakasvatukset ja kuritta kasvaneet kakarat haistattelevat kouluissa opettajille ja ajautuvat huonoille teille.. :(
Olen huomannut tämän hyvän ystäväni perheessä... :((
Oltiin ihan naapurissa kurin ja rakkauden tasapainossa. Ei käyny yhtä huonosti. Hyvin menee täällä :)

Lapsena remmiä, tukkapöllyjä ja huutoa 'aiheesta' saaneena. Aikuis-ikä mennyt masennuksesta, ahdistuksesta ja sosiaalisista peloista selviämiseen. Olen aggressiivinen varsinkin ärsytettynä sillä muuta mallia ei kotoa oppinut, miten selvitä riitatilanteista kunnialla ja asiallisesti keskustelemalla. Nykyisin en pidä usein yhteyttä vanhempiini, enkä todellakaan voi väittää välittäväni heistä aidosti. Ja kyseessä ovat aivan tavalliset keskiluokkaiset ihmiset, ei alkoholismia, työttömyyttä tms.
Eli yrittäkäähän lapsenkasvattajat keksiä muita kasvatuskeinoja kuin fyysinen väkivalta. Jokaisella ihmisella on oikeus koskemattomuuteen, myös lapsella. Jokainen vanhempi toivon mukaan haluaa kasvattaa lapsistaan tasapainoisia ja onnellisia nuoria ja aikuisia. Traumoja jättämällä se ei onnistu, pahimmillaan karkoitatte lapsenne luotanne loppuelämäksenne. Älkää antautuko oman vihanne tai lapsuudenkokemustenne vietäväksi vaan olkaa järkeviä, vastuuntuntoisia aikuisia jotka näyttävät lapselleen oikean käyttäytymisen mallia. Aggressiotilanteissa käyttäkää vaikka kiinnipitoa tai hetkellistä eristämistä, myöskään lapsen päällekäymistä ei missään nimessä tule hyväksyä.
Itsellä ei omia lapsia ole, eikä varmaan tulekaan, mutta kasvatan työkseni erityislapsia, joilla aggressiivista käyttäytymistä esiintyy usein. Omalla rauhallisuudellaan ja provosoimattomuudellaan tekee näissä tilanteissa jo aika paljon.

Itsestäni ainakin tuntuu, että nykynuorilla ei ole minkäänlaisia rajoja, ehkäpä juuri siksi että vanhemmat ei osaa kurittaa enää lapsiaan? Kuitenkin itse koetan lapseni kasvattaa väkivallatta ja rakkaudella. Kurittaminen sitten tehdään niin, että vien lapsen "miettimään" asioita joksikin aikaa ja selvennän miksi näin tapahtuu. Omalle kohdalleni ainakin tulisi varsin paha olo, jos joutuisin lasta kurittamaan fyysisesti. Ja todellakin, minua ON (tukkapöllyt, suuta pestiin saippualla) kuritettu lapsena, ei ehkä niin paljon kuin aikakauteni muita, mutta kuitenkin.

Suosittelisin kuitenkin että lasta ei kovin väkivaltaisesti rangaistaisi, vaan tosiaan kokeiltaisiin erilaisia malleja jotka oikeasti on koettu hyväksi. Liiallinen väkivalta johtaa pelkotiloihin ja pääsääntöisesti juuri toistavaan väkivaltaan, eli lapsi kopioi opittuja malleja.

minä345 kirjoitti:

Lapsena remmiä, tukkapöllyjä ja huutoa 'aiheesta' saaneena. Aikuis-ikä mennyt masennuksesta, ahdistuksesta ja sosiaalisista peloista selviämiseen. Olen aggressiivinen varsinkin ärsytettynä sillä muuta mallia ei kotoa oppinut, miten selvitä riitatilanteista kunnialla ja asiallisesti keskustelemalla. Nykyisin en pidä usein yhteyttä vanhempiini, enkä todellakaan voi väittää välittäväni heistä aidosti. Ja kyseessä ovat aivan tavalliset keskiluokkaiset ihmiset, ei alkoholismia, työttömyyttä tms.
Eli yrittäkäähän lapsenkasvattajat keksiä muita kasvatuskeinoja kuin fyysinen väkivalta. Jokaisella ihmisella on oikeus koskemattomuuteen, myös lapsella. Jokainen vanhempi toivon mukaan haluaa kasvattaa lapsistaan tasapainoisia ja onnellisia nuoria ja aikuisia. Traumoja jättämällä se ei onnistu, pahimmillaan karkoitatte lapsenne luotanne loppuelämäksenne. Älkää antautuko oman vihanne tai lapsuudenkokemustenne vietäväksi vaan olkaa järkeviä, vastuuntuntoisia aikuisia jotka näyttävät lapselleen oikean käyttäytymisen mallia. Aggressiotilanteissa käyttäkää vaikka kiinnipitoa tai hetkellistä eristämistä, myöskään lapsen päällekäymistä ei missään nimessä tule hyväksyä.
Itsellä ei omia lapsia ole, eikä varmaan tulekaan, mutta kasvatan työkseni erityislapsia, joilla aggressiivista käyttäytymistä esiintyy usein. Omalla rauhallisuudellaan ja provosoimattomuudellaan tekee näissä tilanteissa jo aika paljon.

Lue lisää

No mulla on taas aivan päivastaisia kokemuksia. Remmiä ja pintä tukistusta tuli jos oikein pahaksi ja uhmakkaaksi rupesin. Ei tullut traumoja. Enkä ole ollenkaan väkivaltainen paitsi jos joudun sen kohteeksi, jolloin puolustaudun kyllä. Omasta mielestäni lapsuuden tukkapöllyt oli ansaittuja enkä ole ollenkaan katkera. Hyviä vanhempia olivat. Vastasivat tunteilla/tunteisiin ja ihan kelpo kansalainen minusta tuli. Samaa en voi sanoa lellityistä kavereistani. Päihdeongelmaisia, koulukiusaajia, rikoksia ym. Eli heikkoja ihmisiä. Maailma ei ole mustavalkoinen. Mikään lakiensäätäjien ja byrokraattien ehdoton kyllä/ei-järjestelmä ei vaan toimi oikeassa elämässä. Ääripäistä ei koskaan hyvä seuraa. Kohtuu kaikessa ja tilanteen mukaan. Ihminen ei ole ohjelmoitava robotti. Siellä on alkukantaiset vaistot takana, eikä järki ohjaa kaikkea. Jos joku ei koskaan ole kohdannut lievääkään "väkivaltaa" se ei tarkoita sitä etteikö hänestä löytyisi väärässä tilanteessa se "pimeä puoli". Tai sitten uusi tilanne traumatisoi pysyvästi. Parempi se on oppia ihmisluonnetta ja elämää jo pienestä pitäen, ettei tule sitten yllätyksiä vanhempana. Se että on lapsena saanut tukkapöllyä syystä, ei tee kenestäkään väkivaltaista. Kyllä siihen johtaa mut syyt.

Alkuasukassi kirjoitti:

Itsestäni ainakin tuntuu, että nykynuorilla ei ole minkäänlaisia rajoja, ehkäpä juuri siksi että vanhemmat ei osaa kurittaa enää lapsiaan? Kuitenkin itse koetan lapseni kasvattaa väkivallatta ja rakkaudella. Kurittaminen sitten tehdään niin, että vien lapsen "miettimään" asioita joksikin aikaa ja selvennän miksi näin tapahtuu. Omalle kohdalleni ainakin tulisi varsin paha olo, jos joutuisin lasta kurittamaan fyysisesti. Ja todellakin, minua ON (tukkapöllyt, suuta pestiin saippualla) kuritettu lapsena, ei ehkä niin paljon kuin aikakauteni muita, mutta kuitenkin.

Suosittelisin kuitenkin että lasta ei kovin väkivaltaisesti rangaistaisi, vaan tosiaan kokeiltaisiin erilaisia malleja jotka oikeasti on koettu hyväksi. Liiallinen väkivalta johtaa pelkotiloihin ja pääsääntöisesti juuri toistavaan väkivaltaan, eli lapsi kopioi opittuja malleja.

Lue lisää

No kopioitko sinä näitä opittuja malleja? Itselläni on huonoja kokemuksia lapsuuteni lellikkipennuista ja siitä mitä heistä tuli. Toinen minkä olen huomannut, niin työelämässä näkyi selvä raja sen lakimuutoksen jälkeen. Nuoret miehet vähenivät. Tilalle tuli kurittomia ja vanhempia työntekijöitä kunnioittamattomia öykkäreitä. Sanoisin että aika ongelmaisia henkisesti heikkoja tapauksia.

Jos lapsia kasvatettaisi, niin ei saataisi aikaan sosiaalisia ongelmia, ja kuinka sosialismin sitten kävisi, jos ei olisi ongelmia. Tiesitkö että tarkoin harkitut ja itseaiheutetut sosiaaliset ongelmat ovat suurin työllistäjä tässä maassa. Sosialismi elää sosiaalisista ongelmista. Miksi luulet niitä muuten synnytettävän???

Duke.of.America kirjoitti:

Jos lapsia kasvatettaisi, niin ei saataisi aikaan sosiaalisia ongelmia, ja kuinka sosialismin sitten kävisi, jos ei olisi ongelmia. Tiesitkö että tarkoin harkitut ja itseaiheutetut sosiaaliset ongelmat ovat suurin työllistäjä tässä maassa. Sosialismi elää sosiaalisista ongelmista. Miksi luulet niitä muuten synnytettävän???

Lue lisää

Lopuksi, miksi on niin hirvittävä määrä lapsia ja nuoria, jotka ovat psykiatrisen hoidon tarpeessa.
Nykyiset kasvattajat kun ovat niin kaikkitietäviä ja viisaita, mutta kakaroista kasvaa kuitenkin kaheleita!
Olisiko pieni tukistus tai ripsaus vitsalla ollut kuitenkin paijausta parempi?
Ennen oli joka kylässä yksi kylähullu, nyt niitä on tusinoittain, kiitos vapaan kasvatuksen!

Ehkä lapsille pitäisi antaa käsiaseet, niin ei aikuiset hyppisi silmille. Voisi myös tehdä niin että otetaan aikuisilta äänioikeus pois ja annetaan se lapsille. Voisi myös painaa niinpaljon rahaa että köyhyyskin saataisi kitkettyä tästäö maasta, kun jokaiselle suomalaiselle jaettaisi miljardi euroa. Eihän se paperi paljoa maksa.

Kun mulla tuli pienenä kakka housuun, niin isä löi nyrkillä seinään ja uhkas lyödä mua yhtä lujaa, kun seinään jos viel kakkaan housuun. Jos pienenä raavin pippelii, kun sitä kutitti, niin isä uhkas siitäkin selkäsaunalla, jos en lopeta raapimista. Isä ei muutenkaan sietänyt lapsen itkuu ja aina huusi, kun itkin. Pienenä, kun pidin viikonloppusin broileripäivää, niin isä huusi mulle ja äidille ettei semmosta tartte ostaa joka lauantaina, vaan pitää muutakin opetella syömää. Kun isä oli paistanut sieniä (harvoin edes teki ruokaa), niin käski joka perheen jäsenen syödä koko lautanen tyhjäks. Vaikka mun mielestä sienet oli pahoja, niin isä suuttui, kun en halunnut mielellään syödä, vaan käski koko lautasen syömää tyhjäks. Sen takii muutenkin halun rankasta vanhempii, ettei saa ottaa muhun enää yhteyttä sillon kun löydän oman elämän kumppanin, kun ne ei keskenään riidellessä ja tapellessa välittänyt, vaikka mulla oli kaveri kylässä. Jos vielä saan oman lapsen, niin halun mainita vanhemmille että lapsellani tulee olee parempi lapsuus kun mulla ja ne ketkä mulle aiheutti kärsimyksii ja traumoja pienenä, ei saa osallistuu mun lapsen elämää.

Ite ainakin sain lapsena risua ja tukkapöllyä jos sana ei tehonnut ja välit vanhempiin ovat todella hyvät, en ole yhtään katkeroitunut tästä. Nykyään näkee nulikoita jotka saa tehä ihan mitä vaan eikä vanhemmat voi mitään ku ei saa kurittaa (niin että lapsi oppiskin jotain).

Minäkin sain lapsena (50-60 luku) selkäsaunoja, jotka joskus olivat hyvinkin rajuja. (jopa sinertäviä jälkiä joskus) Suorittajana oli niin isä, kuin äitikin. Kyllä sitä selkäsaunan pelossa jäi joku kolttonen tekemättäkin.
Ei minulekaan noista ajoista ole mitään katkeruutta ole jäänyt. Ehkä silloin joskus viimeisten selkäsaunojen aikaan, n.12 vuotiaana uhosin antavani isälle vanhempana turpaan. Mutta aika paranti haavat ja sekin unohtui. Ainoa asia mikä minun oikeustajuani on häirinnyt oli se, että kun koulussa rangaistiin pahuudesta arestilla, niin sellaisen jälkeen sain usei kotona vielä selkäsaunan! Tuplarangaistus siis.
Ajat ovat varmaan muuttuneet, koska omia lapsiani en ruumiilisesti koskaan rangaissut.
Kyllä nämäkin asiat ovat yksilökysymyksiä, eikä tuollainen tutkimus koko totuutta kerro.
Toki muistan senkin, kun naapurin poika sai kunnon selkäsaunan joka viikko isältään, olipa tehnyt pahaa tai ei. Niinkuin ennaltaehkäisevästi. Se ei mielestäni ollut oikeaa kasvatusta. Tosin ei tuolle kaverillekaan myöhemmin sielullisia vammoja tullut. Ihan kunniallisessa virassa odottaa eläkettä.

Olen muutaman kerran hermostunut lapsiini ja antanut tukkapöllyä, se kaduttaa vieläkin. Lapseni ovat jo aikuisia, kun olivat pieniä väsyin ja silloin en hallinut täysin itseäni. En kannata väkivaltaa, puhumalla pitäisi selvitä,

Meilläkin tuolla yksi "vihan lapsi".. tullut kaltoin kohdelluksia lapsena, makaa omaa surkeuttaa, ei saa puhutuksia asioitaan, on masentunut ja viinaakin kuluu. Aina on ollut aiemmin ns hyvä ihminen, mikä sinällään on aika korni sanonta, mutta tarkoittaa monen mielestä sitä, miten on leiviskänsä hoitanut. Töitä on tehnyt paljon, hyvää jälkeä, asiansa hoitanut, lapsensa kasvattanut ja nyt sitten keski-iässä mies alkaakin voida pahoin. On masentunut, ei jaksa enää, ei pysty keskittymään.. eikä pysty puhumaan niistä vanhoista asioista, mitä silloin lapsena tapahtui. Pitää vihaa sisällään ja antaa sen tuhota kaiken. On oppinut nielemään pettymyksensä, vihansa, surunsa kaiken sen, mitä ei silloin joskus saanut näyttää. Piti olla kiltti ja auta armias,jos ei ollutkaan...

Meidän lapsemme ovat saaneet kasvaa väkivallattomassa kodissa, ovat saaneet näytää tunteensa ja näyttävän voivan ihan hyvin vielä aikuisenakin. Toivon totisesti, että heidän lapsuutensa on ollut onnellisempi kuin isänsä. Ja aina väkivaltainen, nujerrettu lapsuus ei meinaa sitä, että sen siirtää lapsilleen, onhan siinä kaksi kasvattajaa. Mutta siinä voi käydä juuri noin, että yhtäkkiä ns kunnon kansalainen, ahkera, hyvä ihminen sairastuu, alkaa voimaan pahoin. Joskus me jokainen jollain tavoin maksamme laskua lapsuudestamme, kuka milläkin tavalla. Muistakaa se, kun nostatte piiskaanne tai vyötänne tai kättänne lapsenne edessä, se lapsi maksaa sen sisimmässään. Aina se ei näy, aina sitä ei ihminen itsekään käsitä kuin vasta sitten, kun tulee väsymys, kun ei enää jaksakaan.. Ne ovat asioita,joita kielletään viimeiseen asti. Makuuhuoneessamme makaa nyt juuri ihminen, joka ei ole koskaan myöntänyt ongelmaa olleenkaan. Nyt sitten on tullut sen aika ja kipeää tekee, hirvittävän kipeää.. Ja kuitenkin hänenkin kotinsa on ollut ns hyvä koti, kunniallinen. Kaikki mikä näkyy ei ole totta..

Älkää pettäkö itseänne..

kokemusta on.. kirjoitti:

Meilläkin tuolla yksi "vihan lapsi".. tullut kaltoin kohdelluksia lapsena, makaa omaa surkeuttaa, ei saa puhutuksia asioitaan, on masentunut ja viinaakin kuluu. Aina on ollut aiemmin ns hyvä ihminen, mikä sinällään on aika korni sanonta, mutta tarkoittaa monen mielestä sitä, miten on leiviskänsä hoitanut. Töitä on tehnyt paljon, hyvää jälkeä, asiansa hoitanut, lapsensa kasvattanut ja nyt sitten keski-iässä mies alkaakin voida pahoin. On masentunut, ei jaksa enää, ei pysty keskittymään.. eikä pysty puhumaan niistä vanhoista asioista, mitä silloin lapsena tapahtui. Pitää vihaa sisällään ja antaa sen tuhota kaiken. On oppinut nielemään pettymyksensä, vihansa, surunsa kaiken sen, mitä ei silloin joskus saanut näyttää. Piti olla kiltti ja auta armias,jos ei ollutkaan...

Meidän lapsemme ovat saaneet kasvaa väkivallattomassa kodissa, ovat saaneet näytää tunteensa ja näyttävän voivan ihan hyvin vielä aikuisenakin. Toivon totisesti, että heidän lapsuutensa on ollut onnellisempi kuin isänsä. Ja aina väkivaltainen, nujerrettu lapsuus ei meinaa sitä, että sen siirtää lapsilleen, onhan siinä kaksi kasvattajaa. Mutta siinä voi käydä juuri noin, että yhtäkkiä ns kunnon kansalainen, ahkera, hyvä ihminen sairastuu, alkaa voimaan pahoin. Joskus me jokainen jollain tavoin maksamme laskua lapsuudestamme, kuka milläkin tavalla. Muistakaa se, kun nostatte piiskaanne tai vyötänne tai kättänne lapsenne edessä, se lapsi maksaa sen sisimmässään. Aina se ei näy, aina sitä ei ihminen itsekään käsitä kuin vasta sitten, kun tulee väsymys, kun ei enää jaksakaan.. Ne ovat asioita,joita kielletään viimeiseen asti. Makuuhuoneessamme makaa nyt juuri ihminen, joka ei ole koskaan myöntänyt ongelmaa olleenkaan. Nyt sitten on tullut sen aika ja kipeää tekee, hirvittävän kipeää.. Ja kuitenkin hänenkin kotinsa on ollut ns hyvä koti, kunniallinen. Kaikki mikä näkyy ei ole totta..

Älkää pettäkö itseänne..

Lue lisää

Ja lisäyksenä vielä.. mieheni isä meni hautaan "onnellisen" tietämättömänä siitä miten poikansa voi ja äidilleen ei tietenkään ole saanut hiiskaistakaan siitä, että poika voi huonosti, poika onkin katkera ja vihaa täynnä, vihaa joka jäytää häntä sisältä päin ja tuhoaa. Nyt äitinsä on saanut jotain tietää ja on aivan avuton, ei uskalla puhua yhtään mitään koko asiasta. Niinpä tietenkin.. eihän asioista ole koskaan edes opeteltu keskustelemaan. Lapsi on jätetty aikoinaan tunnetasolla ihan yksin, yhtä yksin kuin vanhempansakin ovat luultavasti olleet. Vanhempansa ovat kokeneet samanlaisia, siksipä jossain vaiheessa se sukupolvia jatkuvinen vitsan vääntö on taitettava ja ruvettava hoitamaan asioita keskustelemalla

Kaikki väkivalta on väärin. Erityisen räikeää on lasta kohtaan tehty väkivalta, uhkailu ja alistaminen. Ne arvet, joita lapsena kohdatusta väkivallasta jää ovat syvät. Millä rakentaa hyvä itseluottamus, jos kotona on kohdannut väkivaltaa ja siellä ei ole tullut hyväksytyksi omana itsenään???

Itse sain voimaa luettuani lehdestä jutun Miina Savolaisen projektista, jossa kaltoinkohdeltuja tyttöjä autetaan näkemään itsensä tärkeinä. Jos ette vielä tunne projektia, niin suosittelen tutustumista:

http://www.voimauttavavalokuva.net/

http://www.kirjastokaista.fi/mediadetails.php?key=178a6c70621c5f2b9e32&title=Miina Savolainen ja Maailman ihanin tyttö

http://www.facebook.com/group.php?v=wall&gid=59626696646

ikkunaa tarvi!

http://tinyurl.com/392aktn/index.php?id=73318e89026997838dd927d6c0a33d50

Erittäin hyvä kuvaus koko aiheesta - kannattaa lukea