nimim. eisatusetä kirjoitti: "Eihän kuolemaa tarvitse pelätä. Itsestään selvä asia, joka kuuluu luonnon kiertokulkuun. Sadut tuonpuoleisesta, kuoleman jälkeisestä ovat vain pelkääjiä varten. Tämä planeetta luomakuntineen sattuu olemaan sellainen paikka, jossa elämää tulee ja menee. Simple? "
MUTTA MUTTA...
Spekuloidaan vähän:
Tosiasia on se, että kaikki me kuolemme kerran. esim 200 vuotta sitten syntyneistä ei yksikään ole nyt elävänä maan päällä vaan kaikki sen sukupolven ihmiset ovat kuolleet. Niin sinäkin lukija tulet kuolemaan.
Vaihtoehtoina on kuolemanjälkeinen tiedottomuus, olemattomuus, tyhjiin raukeaminen, niinkuin ei olisi koskaan ollutkaan olemassa. Tähän lienee kaikki jumalattomat ja kuten nimim"eisatusetäkin" tukeutuu.
Mutta jos asia ei olekaan niin: jos on vaikka tuhannesosapromillen mahdollisuus, että kuoleman jälkeen onkin edessämme tietoinen iankaikkisuus jossakin uudesa olomuodossa, eikö riski siihen nähden ole hirvittävä ja jättää huomioimatta se mahdollisuus ja varautua siihen?
Miten uskallat kuolla jos olet vähänkin epävarma tässä kysymyksessä?
MUTTA MUTTA...
Spekuloidaan vähän:
Tosiasia on se, että kaikki me kuolemme kerran. esim 200 vuotta sitten syntyneistä ei yksikään ole nyt elävänä maan päällä vaan kaikki sen sukupolven ihmiset ovat kuolleet. Niin sinäkin lukija tulet kuolemaan.
Vaihtoehtoina on kuolemanjälkeinen tiedottomuus, olemattomuus, tyhjiin raukeaminen, niinkuin ei olisi koskaan ollutkaan olemassa. Tähän lienee kaikki jumalattomat ja kuten nimim"eisatusetäkin" tukeutuu.
Mutta jos asia ei olekaan niin: jos on vaikka tuhannesosapromillen mahdollisuus, että kuoleman jälkeen onkin edessämme tietoinen iankaikkisuus jossakin uudesa olomuodossa, eikö riski siihen nähden ole hirvittävä ja jättää huomioimatta se mahdollisuus ja varautua siihen?
Miten uskallat kuolla jos olet vähänkin epävarma tässä kysymyksessä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
”Tämä planeetta luomakuntineen sattuu olemaan sellainen paikka, jossa elämää tulee ja menee. Simple? "”
Tällä hetkellä näin on, mutta siitä ei kannata tehdä lakia tai evankeliumia niin kuin ateistit ovat tehneet.
Ihmisen kuolemassa ei ole mitään hyvää.
Viisaus:
Elämä on eriasia kuin kuolema, koska elämä ei voi lakata. Kuolema ei voi voittaa elämää, koska kuolemalla ei ole elämään otaa. Kuollut ei voi tätä ymmärtää, koska hän luulee elävänsä. Elävä tämän ymmärtää, koska hän tietää olevansa kuollut.
"Ihmisen kuolemassa ei ole mitään hyvää."
Kuulostaa oudolta jopa sinun sanomaksesi SamiA.
On luonnon lajki, että kaikki kuolee ajallaan. Uskonnoissa tätä vääjäämätöntä tosiasiaa tosin yritetään jotenkin kieltää tai väittää epätodeksi, mutta ainakaan vielä ihminen ei kuolemaa ole selättänyt. Tiedemiehethän tekevät ilmeisesti parhaansa selvittääkseen esim. ikääntymisen salaisuudet.
Kun jotakin luonnossa kuolee, siitä seuraa samalla jotakin uutta. Jos ei ole kuolemaa, kaikki on vain stabiilia, muuttumatonta. Ateistit eivät ole kuolemaa maailmaan tuoneet eivätkä uskonnot ole kuolemaa poistaneet. Se, että jonkinasteista kuolemattomuutta tavoitellaan, on ollut tyypillistä useille uskonnoille. Koko ajatus on oikeasrtaan surullinen: toisaalta ihmisille luvataan ikuinen elämä, muttei kukaan ole periaatteessa selittänyt olisiko ikuinen elämä itsessään edes tavoittelemisen arvoinen.
Kuvitellaan elämää Paratiisissa. Kaikki on loputonta "autuutta". Miten sitten määritellään se "autuus"? Jos ei ole vertailukohtaa, ei käsitä kokonaisuutta. Kaikki on vain samanlaista puuroa.
>>>Kuvitellaan elämää Paratiisissa. Kaikki on loputonta "autuutta". Miten sitten määritellään se "autuus"? Jos ei ole vertailukohtaa, ei käsitä kokonaisuutta. Kaikki on vain samanlaista puuroa.
"Vastakysymys, onko elämä elämisen arvoista vaikkapa parhaimmillaan?"
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/91683-26-vuoden-karsimys-paattyi-nainen-kuoli-eutanasiaan-ruotsissa
Minulle on aivan turha alkaa Helvetin kauhuja & kiirastulta tai vastaavaa maalailla. Helvetti on ihmisen luoma käsite siinä missä Taivaskin. Uskoville toki on tarjoiltava keppiä ja porkkanaa. Se, että joku uskoo tuon kaltaisiin käsiitteisiin kuin vaikkapa juuri Helvetti, on lähinnä surullista.
Maailman ja elämän hahmottaminen perustuu sille, että on vertailukohtia. Jos ei ole pahaa, ei ole hyvääkään. Jos ei ole tummaa, eui ole vaaleaa. Jos ei ole kylmää, ei ole kuumaa. Jos tilannetta/olotilaa/elämää/tuntemuksia ym. ei voi verrata johonkin muuhun, erilaiseen, mikään ei tunnu miltään. Se loputon autuuskin voi siis menettää merkityksensä. Tämän pohtiminen luonnollisesti on enemmäkseen turhaa, koska koko taivaskäsitys on ihmisen luoma. Kummasti se Paratiisikin autiomaan asukkaille kuvattiin paikkana, jossa oli esim. vettä ja puita!
Elämä on itseisarvo. Siitä hetkestä lähtien kun ensi kerran parkaisemme huutomme ilmaan, olemme osa maailmaa. Se, millaiseksi kunkin elämä muotoutuu, on eri asia. Joillakin jo lähtökohdat ovat huonot, kuten vaikkapa kehitysmaiden asukkailla tai syntymästä asti sairailla. Joillakin taas menee hyvin, kuten esim. sinulla ja minulla, koska elämme yltäkylläisyyden keskellä ja voimme ylevästi keskustella täällä tämän kaltaisista asioista ilman sitä, että meitä vaivaisi vaikkapa huoli tämän päivän aterioista tai vedestä!
Sen sijaan, että ihmisistä osa haaveilee ikuisesta elämästä uskonsa kautta ja siitä, että me skeptisemmät "opetuksen" kuoleman jälkeen saamme, jokaisen kannattaisi keskittyä elämäänsä asiallisesti hoitamaan tässä ja nyt. Rakkaus, perhe, työ, harrastukset. Iloa ja onnea tuottavia asioita on reaalimaailmassakin. Negatiivissävytteisten profetioiden tuottaminen valitettavasti näyttäisi kertovan lähinnä ihmisten pessimismistä ja pahasta mielestä.
paratiisissa. kaikki on loputonta autuutta." Ei kait siinä mitään vertailukohtaa tarvita. Voit vain kuvitella ikuista olotilaa, vaikkapa helvetissä. Voisihan se olla vaikka tuhannesosa mahdollista toeteutua. En silti ottaisi riskiä. Mutta oma todistukseni perustuukin ilman tuolta pelottelulta kuullostavaan todellisuuteen.
Itse olisin myös varmaan yhtä uskomaton, välinpitämätön pelastuksen suhteen. Olen tullut siihen tulokseen, ettei se edes ole kaikille suotu. Ei siitä silloin kannata keskustella.
Onko ikuinen elämä edes tavoittelemisen arvoinen? Ei varmaan, koska se ei ole kertakaikkiaan kaikille suotu. Näyttää siltä, että vain valituille se on suotu. Jotkut vain eivät ole valittuja, vaikka tahtoisivatkin. Tähän on tyytyminen ison kirjan ilmoituksen suhteen. Jotkut varmaan aavistavat kadotuksen tuskan ja valittavat niinkauan kuin on aikaa, mikä on kuitenkin kortilla. Ihmisen elämä kestää 70-80 vuotta. Jos valinnan mahdollisuus on, niin miten sen kukin käyttää?
oliskin se tuhannesosapromille, se tuskin tarkoittaa sitä mitä nämä hassahtaneet palstahihhulit luulevat sen tarkoittavan. Siinä tapauksessahan tuonpuoleinen olisi täynnä pahantahtoisia ja suvaitsemattomia kusipäitä. Mitä muuten tarkoitat varautumisella? Rupeamista käyttäytymään idioottimaisesti, kuten joku hellarisaarnaaja? Höpöttelemään unistaan ja ihastelemaan katastrofeja? Eikö mieluummin kannattaisi varautua sen varalle, että mormonit ovat oikeassa? Tai scientologit? Tai buddhalaiset? Moonilaiset? Mitäpä jos oletkin varautunut väärin? Uskallatko kuolla?
Kuoleminen on osa elämää, piste.
Kysyt: "Mitä muuten tarkoitat varautumisella?"
Tarkoitan sitä, että ottaisi huomioon sen mahdollisuuden että tietoinen ikuisuus on edessä kuoleman jälkeen, etsisi vastausta aktiivisesti siihen kysymykseen miten voisi olla valmis kuolemaan ja pääsemään siihen hyvään osaan kuoleman jälkeen.
Ja uskallan väittää, että raamatussa ilmoitettu evankeliumi ainoastaan siihen voi vastata.
ei tarvitse alkaa käyttäytymään mitenkään erikoisesti, koska ei sellaisen perusteella kukaan "vanhurskaudu"
väittää ihan rauhassa. Uskalluksesi perustuu omiin uskomuksiisi, ihan kuten kaikilla muillakin, jotka vastaavaa väittävät. Kun kuolet, sinä kuolet ja homma on siinä. Muusta ei ole minkäänlaista näyttöä. Palataan asiaan sitten jos on.
"Tosiasia on se, että kaikki me kuolemme kerran. esim 200 vuotta sitten syntyneistä ei yksikään ole nyt elävänä maan päällä vaan kaikki sen sukupolven ihmiset ovat kuolleet. Niin sinäkin lukija tulet kuolemaan."
Emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa, sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutua katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen,1Kor.15:51-53.
Raamatussa lukee kaikenlaista. Yksikään ihminen ei ole kuoleman jälkeisistä tapahtumista meille raportoinut. Monenlaisia kertomuksia meillä on rajatilakokemuksista, mutta niiden totuudenperäisyys on oma lukunsa.
Niin profetioille kuin kaikille muillekin hengellisille kokemuksillehan voi todellisuudessa olla taustansa myös ihmisten psyykessä, mutta se selitys ei taida jostakin syystä rehdille profeetalle kelvata.
"Kaiken rakentaja on Jumala!"
Raamatussa on mainittu uusi aikakausi, jolloin nuorin kuolee 100 vuotiaana jne. Olisiko Jesajan kirjassa.
Ihmisten elämä on pidentynyt 1900 luvulla ja voi siis jatkua 2000 luyvullakin.
Laskeskelin myös, että vuoden 1996 elinikä pitenee nopeammin kuin aika kuluu, eli tuo Raamatussa mainittu aikakausi voi olla tulossa. Raamattu on tiotta. Mutta Jumalalla ainostaan on kuolemattomuus ja ilman Jumalaa ei mitään tapahdu!
Uudessa Testamentissa tuo on ihmisille tarkoitettu sanoma! Ihmisille on tarkoitettu uskoa Jeesukseen, sillä sitä varten Jeesus on tullut! Nuo ovat Jumalan lupauksia!