Mä olen ollut täällä jo kolme vai neljä vuotta - en tarkaalleen muista, sillä täällä ajalla ei ole merkitystä ...tai on sillä, kun on ruoka-aika tai lääkitys jaetaan. Mun diagnoosi on maanisdepres- siivinen. Mä tulin tänne kun haudoin itsemurhaa. Silloin jokainen pienikin asia tuli käsitettyä nega- tiivisesti ja se oli samalla niitti...tai paremminkin yk- si kolmentuuman naula mun tammiseen arkkuni kanteen. No, en mä oo päässyt itsemurhassa kuin sen pohtimisen tasolle -en mä pystyis sitä todella teke- mään. En ole ikinä edes viillellyt itseäni...niin kuin eräs naistuttavani täällä. Meillä oli pieni romanssin tapainen täällä, mutta hoitajat yllättivä meidät sängystä ja jouduimme sen takia kuulusteluun - kuin lapsena rehtorin kanssliassa. No mä oon tän naisen (Satu) kanssa hyviä ystäviä ja runoilemme molemmat tehden koskettavia biisejä -minä säestän kitaralla ja Satu laulaa...joskus laulamme myös duettossa tai sit mä karjahtelen eläimellisesti polkien jalalla rytmiä. Kerran viikossa me esiinnymme Tupakkahuoneessa, joka on jotain kymmenen neliön kokoinen kaikuva ja humiseva tila. Ne meidän esiintymiset ovat olleet aina päivän kohokohtia niin meille potilaille kuin myös henki- lökunnalle -olemme hyvin dramaattisen koskettavia, ja esiinnymme kaikkemme antaen.
Illan pläjäys
# Kuningas #
184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
plääh...tylsä