Kilppari puree!

moikka..mulla on kalle kreikankonna jonka lempipuuhaa on näykkiä ihmisten varpaita ja sormia kun joskus käyskentelee vapaana. touhu on kyllä sekä huvittavaa että väliin rasittsvaa,vaikkakin kalle on luonteeltaan kyllä erittäin lepponen ja kesy.tulee syliin jne.... nelivarvas konna heppu on selvästi arempi ja ei varmaan koskaan kesyynny. myös sejoskus, kun on sillä tuulella, näykkii sormenpäitä terraariossaan. yhdessä ne eivät ole olleet ,koska kalle rohkeampana kulkee vain toisen perässä valmiina haukkaamaan........syytä en minäkään tiedä

Hei,

Kilpikonnasi saattaa stressata, tai se pelkää. Mieti myös näitä kysymyksiä:
1. Nostatko kilpikonnaasi väärällä tavalla?
2. Oletko stressannut sitä? (eli ottanut koko ajan syliin, ja nostella koko ajan?)
3. Onko se pudonnut?
On normaalia, että kilpikonna puree, kun se pelkää, mutta voit selvittää syyn myös eläinlääkärillä, jos tuo pahenee.

konnat tietty erilaisia,meidän nelivarvas ei koskaan meinaakaan purra,onneksi,olisi kurjaa jos purisi. Mutta en osaa vastata mistä toi johtuu. omani arviolta 3-4v.

Mulla on kreikan kilpikonna ,joka usein puree mistä kiinni saa. Se on uros ja pureminen on tyypillistä uroksille parin haku vaiheessa.Etenkin keväisin se on kovin ärhäkkä puremaan.

Kiimaista kosinta käytöstä... meillä asia rauhoittui kun uros keksi naaraan vastineen vaimon Crockseista ;) niitä se jyystää aina kun liikkuu sisällä vapaana kaameen himovikinän säestämänä 8)

eiriittävästi huomiota ja hellyyttä

Minua puri tämä kesyhiiri mikä pitäisi olla niin purematon kaveri ,mutta ei lujaa
purrut.Kilpikonnaa olen harkinnut lemmikiksi ,mutta valinta on loppuelämän lemmikistä eli kyllästyä ei pidä.Kilpikonna puree jos se on stressaantunut ja ärsyyntyy sormella sössimisestä.riitti leikki,on viesti.

Juups.. Tällä foorumilla on nähtävästi sama ongelma kuin muutamilla muillakin foorumeilla..; Ihmiset eivät viitsi lukea viestejä, vaan samankaltaisia, itseään toistavia viestejä riipustetaan ja kysymyksiä ladotaan kerta toisensa jälkeen, vaikka niihin on vastattu jo useampaankin kertaan..

19.8.2010

"Kyllä koiraskonnan luonnollisiin tapoihin kuuluu, että se voi purra tai näykkiä hallitessaan reviiriään. Tämä riippuu paljolti lajista mutta myös aivan konnayksilöstä. Myös paritteluvireinen konnakoiras voi näykkiä ja muutoinkin rehvastella hyvinkin näkyvällä tavalla.

Eivät maakonnat ole niin stressiherkkiä kuin joskus kuvitellaan. Ne ovat kestäviä, vuosimiljoonia maailmassa säilyneitä otuksia ja niillä on suuri luotto omaan puolustuskeinoonsa, kilpeensä. Mikäli konna on asustellut jo pitkään omistajansa hoteissa, ei se taatusti hätkähdä käsittelyistä mikäli sitä ei liikutella tarpeettomasti.

Hyvissä olosuhteissa elävä konna on kestävä lemmikki, väärissä oloissa se voi lopulta jopa sairastua."

Voi niissä nyt sentään ripaus sosiaalisuutta löytyä ,jos konnaa on hyysätty pienestä pitäen.Moni konna vipottaa perässä tai kiipeilee syliin,myös muulloinkin kuin nälkäisenä,tosin muistan lapsuudesta kuinka senaikaiset lattiakanatkin kesyyntyivät,vaikka puhutaankin aina "kananaivoista" halventavassa mielessä.....hmmm....

^ Tämähän riippuu tyystin eläimen lajiominaisuuksista..! Kana on olemassaankin lauma/parvieläin, joka huolehtii tietyssä määrin jälkikasvustaankin. Sen aivojen rakenne ja toiminta on kykenevä ns. sosiaaliseen toimintaan, mutta tässä verrattuna matelijoihin, ei tuo vertaus mene yksi yhteen sitten mitenkään.

Matelija ei huolehdi jälkikasvustaan, sillä ei ole laumassa toimimiseen tarvittavia keinoja eikä toimintamalleja, joita se joutuisi käyttämään. Näin ollen niiden aivoissa kehittyneet aivoalueet huolehtivat nimenomaa pääosin noista aiemmin mainituista "eloonjäämis-toiminnoista" eikä ole sen ihmeellisempää.

Eräänlainen uteliaisuus on kyllä ominaista monellekin eläinlajille, ja tuon uteliaisuuden näkyminen esim. maakonnan käytöksessä antaa usein ymmärtämättömälle omistajalle vaikutelman, että se olisi "kiintynyt" omistajaansa, tai että se kaipaisi "hellyyttää ja läheisyyttä" tullessaan kaula pitkällä katsomaan, kuka terraarion viereen tuli touhuamaan.

Kyse on kumminkin aina etupäässä itsesäilytysvaistoon liittyvistä asioista. Konna tulee luokse koska se on oppinut huomaamaan että omistajaa ei tarvitse pelätä. Lisäksi omistaja tuo RUOKAA, jolloin se uteliaisuuttaan hyväksi käyttäen toimii juuri niin "ulospäin suuntautuneesti" kuten olemme tottuneet niiden tekevänkin.

Sitä en ymmärrä miksi näissä primitiivisissä eläimissä pitäisi AINA nähdä jotain "inhimillistä"; emmekö vaan voisi ajatella että ne ovat matelijoita, ja joihin suhde pysyy aina enemmän tai vähemmän yksisuuntaisena. On väärin ottaa eläin sillä periaatteella että sen "täytyy tykätä musta, sen täytyy ikävöidä mua". Fiksuinta olisi perehtyä eläimen olemukseen ja ominaisuuksiin, ja antaa sen olla juuri sellainen kuin se on.

En oikein nyt käsitä mitä "jeesustelua" tässä oikein oli..?!

Jos ja kun hankkii matelijan, pitää sitä hoitaa mahdollisimman luonnonmukaisella tavalla. Mikäli tämä on JEESUSTELUA, on sitten toisinajattelija nähtävästi heitteillejättäjä, eikös? Jos kerran matelijat pitää jättää luontoon, olisi jo ammoisina aikoina pitänyt jättää ne marsut ja hamsteritkin sinne luontoon ennen niiden jalostamisen aloittamista.

Vankeudessa, hyvissä olosuhteissa kuoriutunut ja kasvanut maakonna sopeutuu erittäin hyvin terraario-olosuhteisiin, vaikka tämä ei tarkoita missään määrin sitä, että kyseessä olisi millään tavoin jalostettu eläin.

Se on edelleen fysiologialtaan ja biologisesti luonnon muokkaama, mutta hyvissä oloissa nämä "herran kukkarossa" kasvaneet eläimet kyllä pärjäävät vankeudessa. Mutta HYVISSÄ oloissa.

Tosiaan; mikäli tällainen ajattelutapa on jonkun mielestä jeesustelua, kannattaa hänen todellakin jättää matelija hankkimatta; tässä olen kanssasi samaa mieltä.

Moikka KONNUUS ! Kysymys oli tästä lapsosten ( ehkä myös vähän vanhempien )harrastamasta lemmikkieäimen , kuten konnan " inhimillistämisestä "...missä sinänsä ei voi olla mitään vaarallista näin konnan kannalta katsottuna .Luonnonmukainen hoito on sitten toinen juttu...tärkeä sinänsä. , mutta ei liity mitenkään näihin uskumuksiin/toiveisiin konnan "seurallisuudesta ynmuusta. Kuten laulussa sanotaan : "....sitähän se kaikki on.....rakkautta , rakkautta vain...."Lähinnä olen hämmästynyt tästä jopa jonkinsortin kiihkoilusta tämän harrastuksen ? piirissä,vaikka toisaalta hyväsytäänkin selkeästi luontoon kuuluvat matelijat ynm. kotikasvatukseen/lisäykseen..
Kannattaisitko muuten paremmin kotioloihin sopeutuvaa , jalostettua maakonnaa,jos se olisi päätettävissäsi / miksi ???

^En kannattaisi jalostettua maakonnaa, enkä muitakaan matelijoita. Siis, en kannata niiden jalostamista, vaan kysehän on matelijoiden suhteen yleensä aina HARRASTE-ELÄIMISTÄ. Tämä on siis muutakin kuin lemmikin pitoa, ja se, että maakonnat muiden matelijoiden tavoin ovat alkuperäisessä muodossaan, antaa pontta ja innostusta järjestellä niiden oloja mahdollisimman hyviksi vankeudessakin, joita niiden poikkeuksellinen fysiologia vaatii.

Eivät matelijat kärsi yhtään sen enempää vankeudessakaan kuin muutkaan eläimet, mikäli ne saavat hyvät olosuhteet sekä ne toivon mukaan on kasvatettu nimenomaa vankeudessa. Tällöin ne myös sopeutuvat erittäin hyvin, ja kasvavat terveinä ja hyvinvoivina vaikka vankeudessa elävätkin.

Se, mitä tässä en hyväksy on luonnosta kerääminen. Matelija itse matelijuuden kannalta ei ole kielteinen asia harraste-eläimenä, vaan pointti on siinä miten eläintään ruokkii, miten siihen suhtautuu ja saako se tosiaankin elää MATELIJAN elämää. Silloin mennään aivan väärille poluille, jopa eettisestikin arveluttavalle alueelle, jos mm. maakonna joutuu toimittamaan perhekoiran virkaa, saaden myös sen kaltaista hoitoa osakseen. Näitähän on nähty pilvin pimein, jotka ovat ruokkineet ja "hoitaneet" eläimensä lähes henkehieveriin, aiheuttaen eläimelle luustovikoja, kilvenkasvunhäiriöitä sekä pahimmillaan sisäelinsairauksia.

Tosiaan, mm. maakonnan elinolot on järjestettävä tarkoin, se vaatii suunnittelua mm. ruokinnan osalta yms. Mutta tämähän on JUURI sitä parhaiden olojen maksimoimista, eikä ole turhaa "hifistelyä" tai varsinkaan "jeesustelua". Mikäli noita laatusanoja haluaa välttämättä käyttää, täytyy tosiaankin sitten vain todeta että matelijan pito sisältää roppakaupalla j e e s u s t e l u a ja aimoannoksen h i f i s t e l y ä. Sanoistahan tässä on vain kyse; toiminta on se pääasia.

Mutta tämä ei nyt oikein enää liity varsinaisen ketjun aiheeseen.. Ketjun aihehan oli Pureva Kilppari.

..Jolle sillekin löytyy siis syynsä..!

Minulla on kaksi kreikan konnaa, Ruutu ja Kuuppa (poika ja tyttö). Minun neljävuotiaat konnat eivät tarkoituksella pure, mutta poika konna harrasti pienempänä ennemminkin puskemista, jos säikähti. Tänä vuonna on tainnut tehdä vain kerran kesällä hyökätessään veljeni valkoisen lenkkarin kimppuun. Ruutu poika harrastelee myös välillä Kuuppa tytön takajalkojen näykkimistä, mutta sekin on vähentynyt. Kokeilin kerran erottaa kaksikon ja laitoin terraarion puoliksi, mutta molemmat konnat menivät tästä niin sekaisin, että yhdessä he saavat elää. Osaa poika konna olla myös hellä ja huolehtivainen ja tyttö konna myös näyttää kaapin paikan, jos on kyse parhaasta paikasta lämpölampun alla.

Kumpaa kannatatte, tunisian- vai kreikankilpikonnaa? Ja mistä niitä saa?

Onko miten uusi konna kyseessä? Mun konnakin oli tuollanen, aina puremassa kun mahdollista... Mutta sitten kun näytin sille että olen ystävä se luottaa minuun ja voin laittaa sormeni kokonaan sen suuhun eikä kyllä pure :)

Sattuuko pureminen