Teillähän on helppoa meikäläiseen verrattuna!Mulla oli pienenä koulumatkaa 35 kilometriä ja se tehtii aina kävellen.Köyhiä kun oltiin niin talvellakin liikuttiin ilman kenkiä 40 asteen pakkasessa ja 2 metrisissä lumihangissa.Aamulla pilkkopimeässä taivallettiin jalat jäässä kouluun ja hätisteltiin susia kauemmas.Opettajakin hakkasi alvariinsa näpeille karttakepillä ja kaikki kiusasivat minkä kerkisivät.Kun sitten illalla kello 10 aikaan pääsi vihdoin umpijäässä kotiin niin muuta ruokaa ei ollut kuin edellispäivän perunankeitinvettä ja pieni,kuivunut leivänkannikka.Nukkumaan mentiin vanhojen jauhosäkkien alle ja annettiin lutikoiden syödä urakalla.Kun aamulla heräsi niin piti varovasti irrotella päätänsä lattiasta mihin se oli yön aikana jäätynyt kiinni.Mökissä oli sisällä aina vähintään 10 astetta pakkasta vaikka kissaltakin oli häntä katkaistu.Saatiin nääs ulko-ovi nopeammin kiinni.Mukavuuksia ei ollut yhtään eikä tietenkään sähköä töllissä.Mua harmitti aina kun jouduttiin katselemaan mustavalkoista telkkaria aina himmeässä päreen valossa.Niin että kyllähän teillä ei pitäisi olla mitään valittamista!
Miksi te valitatte?
Luotain-56
9178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aika pahaa aikaa kun päreet paloi;) Kun teevee ei pelittänyt edes pimeässä...
..
tämä on sitä oikeaa huuhaata;)
pullamössösukupolvi on täysin toivotonta porukkaa!
up
Nykyään valitetaan herkästi ja päreet palaa helpommin;) stressi tuo vatsavaivoja ja migreeni rävähtää päälle..
Silloin tulee kuiva kesä.
Olisko ollu vuosi yks tai kaks... Koulumatka oli pitkä, Karhunkankaalta kylän kouluun varmaan toistasataa kilsaa, jos kiersi kaikki puut... Repun sivutaskussa oli äiteen tekemät voileivät ja pullo maitoa. Oli pari rusinapullaakin.
No siinä kosken kohdalla se oli muistaakseni ko oravat hyökkäs päälle ja repivät repun sivutaskusta voileivät, ne missä oli päällä suolamiukkuja ja kutunjuustoa. Siinä hetki kamppailtiin ja maitopullokin meni rikki, mutta kakkoseksi jäin ja ilman eväitä. Silloin päätin, että hommaan Rekun itselleni, mutta se on taas ihan toinen juttu... No kouluun oli matkaa vielä ainakin toinen mokoma sata kilsaa, ko pyörin siellä metsässä. Nälkä tuli ja söin repusta viilekkeet, siis ne hihnat. Kova homma olikin, ko just oli maitohampaat puhjenneet. Enhän minä jaksanu sitä reppua kantaa sinne kouluun, jätin sen siihen mättäälle ja lähdin lampsiin takas kotiin karhunkankaalle...
No siellähän se alkoi sitten sellanen hulapaloo, että oksat pois. Rangaistukseksi mun piti syödä edesmenneen Kopukka-ruunan vanha satula ohjaksineen. Parin viikon kuluttua aloin nirsoilemaan kun jäljellä oli satulan nuppi ja pyysin suolaa. No sitten pääsin takas puuroruokintaan.
Seuraavana talvena koulumatkat oli helpompia, ko isä teki sukset, mutta sitten seuraavana talvena helpotti enempi, ko sain sauvatkin...
ankeeta tuo lapsuus Mörrimöykyllä, heheheeeee
mieluummin vilmalla