Mä kiitin tänään mun äitiä että antoi aikoinaan minulle usknnoista vapaan kasvatuksen ja näin vältyin uskistumisen. Tämä on parasta mitä äiti voi tehdä omille lapsilleen.
Kiitos äiti
Minna ..
35305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Oman lapsen uskistuminen on kauheinta mitä lapselle voi tapahtua.
>> Oman lapsen uskistuminen on kauheinta mitä lapselle voi tapahtua.
kuin esim. vammautuminen ja makaaminen pahnan ohjalla kymmeniä vuosia, kuolema ym.
Sinä väität että uskoontulo olisi kauheinta. Oletko ihan tosissasi?
""Sinä väität että uskoontulo olisi kauheinta. Oletko ihan tosissasi?""
Kyllä. Se on kuin aivohalvaus jossa todellisuuden taju menee aivan sekaisin.
21v ikäraja uskonnoille olisi aivan ehdoton juttu.
Uskistuminen on kuin aivohalvaus.
aivohalvauksesta voi parantua aivan täysin!
kuolema sen aikanaan kertoo, oliko kiitos aiheellinen. Onnea matkaan!
äiti ei voi suurempaa lahjaa saada elämässään,kuin sinun kaltaisen tyttären.Istun tyttäreni kutomat lämpöiset villasukat jalassa ja luen kirjoittamaasi korttia sydän tulvillaan kiitollisuutta ja onnea.Äiti voi korvata kenet tahansa,mutta kukaan ei voi korvata äitiä.Minä sain omalta äidiltäni ja kotoa kyllä kristillisen kasvatuksen,ja omalla tavallani olen säilyttänyt oman lapsenuskoni,mutta uskonto on jokaisen oma henkilökohtainen asia,sitä ei voi kenellekään antaa,eikä ottaa, sitä linjaa olen minäkin noudattanut.Tyttäreni on ateisti,mutta luonteeltaan mitä hellin ja rakastettavin persoona.Jotkut äidit saivat mitalit,minä sain kuitenkin jotain arvokkaampaa,jota ei voi rahassa ja metallissa mitata.Kiitos rakkaalle perheelleni tästä ihanasta päivästä!
""mutta uskonto on jokaisen oma henkilökohtainen asia,sitä ei voi kenellekään antaa,eikä ottaa""
VÄÄRIN
Uskontojen paikkakohtaisuus todistaa jo väitteesi kumoon.
Eiköhän se ole niin että uskovaiset vanhemmat saastuttaa ja tartuttaa omat sairaat kuvitelmansa/uskomuksensa omiin lapsiinsa, eikä uskonvapaus toteudu.
Mitä mieltä olet lapsen pakkokasteesta? Toteutuuko tässä lapsen henkilökohtainen tahto?
Uskovaiset eivät salli lainmääräämää uskonvapautta omille lapsilleen. Uskonnoille 21v ikäraja.
ja äiti vaan tupuuti tissiä suuhun.. ei mikään ihme että kallesta tuli kamala seksiaddikti vanhemmiten..
nykypäivän vanhemmat kasta lastaan kirkollisin menoin,tunnen pariskuntia jotka ovat pitäneet kauniit nimenanto juhlat lapselleen,ei ole mikään pakko kastaa lasta kirkollisin menoin.Molemmat tyttäreni ovat kyllä saaneet kirkollisen kasteen ja kumpikin on käynyt jopa rippikoulun,omasta halustaan.Vanhempi tyttäreni on kuitenkin eronnut kirkosta ja on ateisti,nuorempaa 16 vuotiasta nämä asiat eivät suuremmin kiinnosta.Minut on kastettu,ja olen elänyt niinsanotun evankelisluterilaisen kasvatuksen.Joka lähinnä on ollut juuri ne pakolliset kuviot,isäni kanta oli kuitenkin kielteinen kirkkoja kohtaan ja hän lähinnä kehotti minua eroamaan kirkosta,hänestä kirkko oli liiketaloudellinen yritys,jolla ei ollut mitään tekemistä uskon kanssa.Työskentelin nuorena jonkin kuukauden seurakunnilla ja tulin samaan lopputulokseen ja erosin kirkosta.Kuitenkin kutsu aikoinaaan sylikummiksi sai liittymään takaisin kirkkoon,mutta minun oma uskoni on lähinnä lapsenomaista uskoa,johonkin korkeampaan.Jos minun elämäni vaikeina hetkinä,ja niitä on ollut paljon,niin sotiiko se ketään vastaan jos koen saavani turvaa ja lohtua iltojeni yksinäisistä tuokioista,jolloin lähetän kiitoksen ylös,siitä mitä minulla kuitenkin on?Entä sitten jos lapsi 21vuotta täytettyään,olisikin välttämättä halunnut vauvana kristillisen kasteen?Olen ehdottomasti sen kannalla,että jokaisen on itse päätettävä,mihin suuntaan elämässä kääntyy,ketään ei voi pakottaa mihinkään uskontoon.Tehtyä ei saa tekemättömäksi,joten minun on varmaankin nyt kysyttävä tyttäriltäni,olenko tehnyt anteeksiantamattoman teon,kun ovat saaneet kirkollisen kasteen?
hetkeä ennen kuolemaa..
""ateismi loppuu viimeistään hetkeä ennen kuolemaa..""
Voitko laittaa tutkittua faktaa tästä vai onko kyse taas näistä sairaista uskomuksista?
Kannatan uskonnoille 21v ikärajaa.
kuolevan suusta.
kysy, äläkä vollota. Vai oletko niitä einareita jotka eivät itse tee mitään vaan kuvittelevat että yhteiskunta tekee kaiken.. hyi
""Lopullinen fakta tulee kuolevan suusta""
PUAAAHHHHHHH ... HEH HEH HEH ... Onneksi en ole uskis.
Olet hyvä esimerkki vainoharhaisesta uskovaisesta.
21v Ikäraja uskonnoille.
ja myös kuollessasi...
kun pääset yläasteelle.
Koita kestää siihen asti.
välillä jokin halin tatti?
Taas uskovaiset todisti asian minkä takia uskovat: Että pääsee taivasten valtakuntaan ja muut helvettiin. Tyypillistä uskontojen pelottelua puolelleen.
kun (mahdollisesti) pääset yläaasteelle..
eikö olekkin kamalaa..
ni.
Ja sen takia susta tuli tuollainen itkupilli, joka pui äitisuhdettaan keskustelupalstoilla. Mikä säälittävä paskiainen oletkaan.
annan äidilleni anteeksi, vaikka hän ei ollutkaan uskovainen. ei osannut neuvoa minua Jeesus-tielle. olen kuitenkin löytänyt uskon ja Vapahtajan jo nuoruudessani.
Se on paras läytöni ja aarteeni elämässäni. Kantanut myös karikoissa ja myrskyissä. Nyt on seesteisempää!
Sä oot niitä jotka uskovat satuihin ja höpötyksiin. Teitä sanotaan uskovaisiksi.
Jeesus on fiktio
http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/artikkeleita.htm#ONKO
Sun äitis on tehnyt hienoa työtä ja siksi tasavallan presitentin (Halosen) pitäisi antaa hänelle mitalli.
noita-akka kuin tuo halonenkin...
Näin se on aina ollut, että tietyssä iässä lapsi on tietävinään elämän tarkoituksenkin, mutta jossain vaiheessa tuollainen julistaminen vähitellen loppuu, kun täytyy alkaa miettiä miten selviää arjesta. Tulee lapsia, velkaa ja sohvalla makaava, kaljoitteleva pakanamies. Viimeistään nelikymppisenä sitten lähdetään herkästi "etsimään itseään".
Nauti erinomaisuudestasi vielä kun voit!
Hienoa että jotkut ajattelee järkevästi. Uskonnot on OUT.
Ole onnellinen, minulle kävi juuri päinvastoin, kaikki meni päin persettä uskonnon vuoksi.
Mun paras lapsuuden kaveri tuli ekana uskoon ja noin vuoden päästä se sekosi niin pahasti että joutui johonkin hullujen huoneelle. Tästä on kulunut jo yli 20v ja se ei ole toipunut siitä vieläkään.
Äitisi halusi sinun jo lapsena oppivan ajattelemaan omilla aivoillasi. Ja myös toimivan oman järkesi mukaan. Mielestäni hyvin viisasta ja todellista lapsen parasta.
Oma äitini taas tuputti aina uskoa, mikä oli joskus hyvinkin ahdistavaa aina aikuisiälle asti. ...Joka paikkaan oli aina samat selitykset, joko rangaistaan, koetellaan tai palkitaan jostakin. Kyllä Jumala huolen pitää jne...
Eihän lapsi tarvitse järjen sokeuttamista pakottamalla uskomaan johonkin mitä ei voi ymmärtää, eikä kukaan voi todistaa. Tärkeintä on ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin. Useimmiten se on hyvin helppoa, mutta joskus täytyy tarkaan miettiä, mikä jossakin tilanteessa on oikein. Silloin pitää myös osata tunnistaa oman tunnon ääni. Näitä jäkimmäisiä ei todellakaan opi sokealla uskonpänttämisellä, vaan juuri sillä, että oppii sevittämään asioita ja tarkastelemaan eri näkökulmista säästämättä aivojaan työnteolta.
Ps. Ihmettelen suuresti runsasta peukut alaspäin määrää...
vauhdissa, vaikka niille on ihan omat palstat.
Meirän pennuilta jää nyt rippikoulut väliin. Aiomme tavallaan kieltää sen.