Minua kiinnostaisi tietää, että miten Mormonit suhtautuvat kirkosta eroamiseen. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy kaikenlaista tietoa, jotkin asiat varmaankin totta ja jotkin ei. Eli käännetäänkö eronneelle selkä ihan täysin? Ja jos käännetään, niin kääntävätkö myös omat perheenjäsenet? Onko tällainen toiminta mielestänne ihmisen manipulointia? Netin kirjoituksia lukiessa olen saanut käsityksen, että lapsesta asti asioita syötetään totuutena, eikä tällöin saa itse valita omaa vakaumustaan.
Eroaminen, kuinka käy?
Ajatus.............
30253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Eroamisesta ollaan pahoillaan, mutta suhteet koetetaan säilyttää. Eronnut haluaa pikemminkin vältellä, mutta jäsenet ovat jatkuvasti kiinnostuneita ja toivovat, että henkilö miettisi eropäätöksensä oikeutusta.
MAP-kirkkoon lapsi kastetaan 8 vuoden iässä, JOS hän haluaa saada kasteen. Kastetta edeltää opetusta kotona ja kirkossa ensin lastenhuoneessa ja sitten Alkeisyhdistyksessä. Ensi sijassa vanhemmilla on vastuu lasten opettamisesta.
Manipuloinnista ei ole kysymys ellei sellaisena pidetä yleensä kasvattamista noudattamaan hyviä tapoja ja uskomaan Jumalaan.
Mitä sinä Tapani muistat 8-vuoden ikävuosiltasi? Olitko mielestäsi tuolloin täysin ymmärtäväinen KAIKISTA ratkaisuista mitä teit? Nyt sanot, että tiesin mikä on oikea ja väärä. Tuotahan mormonikirkko hokee puolustuksekseen. Jos vanhemmat ovat opettaneet moraalihyveitä, niin toki useimmat lapset tuossa iässä tietävät, että on väärin varastaa, jne. Mutta ymmärtävätkö he, että sitoutuvat tietyn organisaation monimutkaisiin ja dogmallisiin oppeihin? Eivät.
Sanoit "lapsi kastetaan 8-vuotiaana". Osuit oikeaan: lapsi kastetaan. Huomaa, että lapsi on lapsi, hän ei ole aikuinen, jolla on analyyttista ajattelukykyä! Mormonit pyrkivät kastamaan LAPSIA. Onko tämä hyvä ja moraalista? Moraalitonta minusta, koska heillä ei ole analyyttistä arviointikykyä kuten aikuisella. Kirkkokin kasvaa lähinnä vastustuskyvyttömien lasten kautta. Lapsikaste on minusta ERITTÄIN häpeällistä!
Muista varsin paljon 8 vuoden ikäisenä olostani. Olin ollut alakoulussa jo yli vuoden. Opettajani oli Anna Rinne, joka opetti meitä olemaan kiroilematta. Kerran eräs tyttö syytti minua aiheetta kiroilemisesta, vaikka en ollut kiroillut. Jouduin syyttömänä nurkkaan. Tapaus jäi mieleeni niin, ettei kiroileminen ole koskaan kuulunut tapoihini. Olin hyvin tietoinen vastuustani hallita kieltäni ja tehdä hyvin läksyni.
Arvelen, että jos olisin saanut kuulua MAP-kirkkoon 8 vuoden iästä alkaen, elämäni olisi ollut monin tavoin parempaa.
Tässä linkki erään suht. korkea-arvoisen mormonin tekemään video aiheesta, jossa ko. videon tekijä kritisoi niitä mormoneja jotka hyökkäävät eroavaa jäsentä vastaan ja toivoo heiltä inhimillisempää suhtautumista asiaan.
http://www.youtube.com/watch?v=uZQJc5SxnVs
Kirkon sisällä siis tiedostetaan ongelma eroavan mormonin ahdistelusta ja syyllistämisestä jollain tasolla ja jotkut ihmiset osaavat suhtautua lähtijään inhimillisesti, vaikka yleisempää on jonkin asteinen vihamielinen suhtautuminen asiaan. Jonkin asteista manipulointia, henkistä pahoinpitelyä ja kaltoikohtelua siis on, mutta yhtä rankkaa terroria kuin Jehovan todistajat harrastavat ei mormonipiireissä tapahdu kaiketi missään. Jos jotain tälläistä on niin sitten kyse on varmasti äärimmäisistä yksittäistapauksista.
Se pitää paikkansa, että aivopesu alkaa välittömästi syntymästä. Siinä vaiheessa kun mormonilapsi kastetaan 8-vuotiaana hänellä ei ole käytännössä kuin yksi vaihtoehto, koska perheen ja yhteisön paine yhteisöön liittämiseksi on erittäin voimakas. Lisäksi lasten opettaminen MAP -kirkossa perustuu voimakkaisiin tunteisiin, joista voimakkain on pelko. Lasta pelotellaan koko lapsuuden opetuksen ajan helvetillä ja sillä, että jos lapsi ei tee oikeaa päätöstä hän joutuu viimeisellä tuomiolla eri paikkaan kuin mihin kunnolliset mormonivanhemmat pääsevät. Lapsi ei luonnollisesti halua tuottaa häpeää tai surua vanhemmilleen ja kun hän vielä pelkää helvettiä niin hänen on tämän jälkeen käytännässä pakko mennä kasteelle säilyttääkseen mielenterveytensä edes jollain tasolla.
Helpoin tapa erota mormonikirkosta on käydä täyttämässä soveltuva kaavake väestöreksiteriä ylläpitävässä maistraatissa, josta menee sitten ilmoitus MAP -kirkolle. Jos eroava henkilö on ollut tunnollinen kymmenysten ja lahjoitusten maksaja niin seurakunnasta riippuen jäsenet joko yrittävät vielä kaikin keinoin "painostaa" jäsenen takaisin laumaan tai jos seurakunnan johto on sivistyneempää niin ero hyväksytään vähin äänin kaikessa hiljaisuudessa. Jos henkilö on ollut epäaktiivinen, eikä ole maksuja kirkolle suorittanut, niin on todennäköisempää, että eroava saa olla aika rauhassa päätöksensä kanssa. Mielestäni siis helpoin tie eroon, jos ei halua turhia yhteydenottoja ja joutua selittelemään omia päätöksiään, on kun jää vähin äänin pois kirkon toiminnasta ja kieltäytyy jonkin aikaa kaikesta kirkon suunnalta tulevasta yhteydenpidosta, kotiopettajan jne.. Ja kun tarpeeksi kauan aikaa on kulunut niin käy virallistamassa eronsa maistraatissa.
Kertaakaan koko sinä aikana (pitkä aika muuten) kun olin mormonikirkon jäsenenä en kertaakaan kuullut helvetillä pelotteua - sellainen ei kerta kaikkiaan ole tyypillistä mormonismille.
Se on tietenkin totta, että eri kirkkauden valtakuntaan joutuminen, kun muu perhe pääsee Selestiseen valtakuntaan, voi olla ahdistavaa ja pelottavaa, mutta omien kokemuksieni perusteella voin sanoa etteivät mormonit helvetillä peloittele.
Tämäkin riippuu ilmeisesti aika paljon perheestä ja seurakunnan lapsia opettavista henkilöistä, sekä tietysti itsestä miten opetukset kokee. Itselläni ja se mitä omien läheisteni kanssa, jotka myös ovat kirkosta eronneet, olen näitä asioita kirkosta eroamisen jälkeen jutustellut niin pelkotilat ovat olleet hyvin voimakkaita.
alekirjoita minkäänlaista pelottelua, kun jäin pois kirkosta ei vanhempani koskaan syyllistäneet, tai pakottaneet kirkkoon. Isä aina sanoi että sinä teet omat valintasi. Eivätkä nytkään muistuttele kirkoon
lähdöstä, kunnioitus onkin molemmin puoleista.
JA MEILLÄHÄN OPETETTIIN VAPAANTAHDON PERIAATETTA , JA SIIHEN EI KUULU MINKÄÄNLAINEN PAKOTUS.
mennä vikkaan? Eihän MAP:pilaiset edes puhu helevetistä, vaan kirkkausasteista, ja korotukseen
menosta.
Olit sitten jehova, Vl , hellari, kommari, morri, juutalainen, muslimi ,demari niin
voidaanhan heidän kasvatustaan sanoa olevan "manipulointia".
Kannettu vesi ei kaivossa pysy, sen on kirkko oivaltanut, ei ole mitään järkeä erilaisin
tempuin saada joku pysymään kirkossa. EI SEN TÄYTYY OLLA PALJON SYVÄLLISEMPÄÄ, ja
aitoa Kristuksen lunastustyön ymmärtämistä, ja tiedostamista, missä tässä on oikein kysymys?
Se on yksinkertaisesti meidän Herramme Jeesus Kristus!
todella valtava sammakko tuli suustasi... tuo helvetillä pelottelu ei todellakaan pidä paikkaansa. Ainoa mahdollisuus on se että vanhemmat ovat luterilaisuudesta tai muista vastaavista kulteista kääntyneitä ja rahanneet sukunsa luterilaiset pelottelukonstit mukanaan!
Hyvä ihminen mormonien helvettiin on aika vaikea päästä! Paljon vaikeampi kuin muiden uskontojen helvettiin!
Hyökkäämisestä ... joskus joku jäsen eroaa koska on käännytetty muuhun uskoon ja tällöin tuo jäsen usein haukkuu mormonit pataluhiksi ja jakaa valheellista tietoa, usein vielä erittäin kiihtyneenä tapellen oman asiansa puolesta. Tottakai kirkon jäsenet katsovat karsaasti eronneita, siinä pelossa, että ne rupeaa räyhäämään ja haukkumaan ja tyrkyttämään omia ajatuksiaan kuten täälläkin on tapana.
http://broadcast.lds.org/general-conference/2010-april/2010-04-4030-elder-donald-l-hallstrom-fin.mp3
ne vasta pelotteleekin sillä etä on tyhmä jos uskoo... kukas se tyhmä haluaisi olla! Tulee kaameita traumoja varsinkin ateistin lapsille!
omalta kohdaltani, etteivät kirkon jäsenet (ne, joihin olen pitänyt yhteyttä eroamiseni jälkeen) ole katsoneet minua karsaasti. Tietysti moni ei ole oikein osannut sanoa mitään, mutta en koe että minulle olisi käännetty selkä - itse käänsin selkäni kirkolle mutta en sen jäsenille.
Voi toki olla niin, että on jäseniä jotka yrittävät käännyttää eronneen takaisin ja tämä onkin varmaan molemmin puolin epämiellyttävää. Voin vain puhua omista kokemuksistani ja minä koen etten ole joutunut eristetyksi tai syrjityksi. Kyllä minuakin on kutsuttu kirkkoon käymään, enkä ole kokenut sitä ahdisteluksi. Osaan kyllä sanoa kohteliaasti kiitos ei - ja siihen se on jäänyt. Jaa-a. Ehkä minä tunnen vain fiksuja mormoneja ;D
Minkä paikkakunnan Map-kirkolla ne sinun fiksut mormonisi vaikuttivat?
Kyllä se mormonioppi sisältää myös helvetin käsitteen. Minä läksin kirkosta pari kymmentä vuotta sitten, joten se miten nykypäivän kirkossa näitä painotetaan. Eli voi olla, että helvetillä ei mahdollisesti pelotella ihan yhtä rankasti kuin ennen.
http://en.wikipedia.org/wiki/Hell_in_Christian_beliefs
Mormons believe in a concept of Hell as a state of punishment. Those who reject Christ and His Atonement ultimately will be accountable for their choices and the resulting sin(s). Righteous people, whether Latter-day Saint or not, will be resurrected and live with Christ on earth after His return.[54] In the interim period between death and resurrection those who rejected the Gospel message and those who had no opportunity to be taught the Gospel of Jesus Christ reside in a spirit prison (see sheol from Oral Torah) awaiting teaching and judgment. This concept aligns with second century Jewish Oral Torah tradition. It also describes a status separate from Hell as a permanent state of punishment.
Vahvistan asian yli 30v. morkkuna olleenani. Kyllä mormoniopissa on helvetti. Turha väittää muuta!
Ovatko mormonit muunnelleet tätäkin oppiaan kuten ovat muutelleet käsitystä Amerikan intiaaneista. Kaikki Amerikan inkkarit eivät olekaan tätä nykyä enää juutalaisten jälkeläisiä... kiitos dna:n (ei siis se puhelioperaattori... :)
Muistan kirkaasti sen, kuinka vielä 1990-luvulla väitettiin kirkkain silmin kirkon johdon taholta, että KAIKKI Amerikan intiaanit aina Etelä-Amerikasta Pohjois-Amerikkaan ovat juutalaisia eli laamanilaisia. Ja tarkoitan, että KAIKKI! Ei osa, vaan kaikki. Tilanne onkin nyt toinen, kun tuli tuo dna-paholainen ja koetataankin nyt hämärtää kirkon alkuajoista ollutta oppia Amerikan intiaaneista.
Ehkä joku mormoni näin tekee, mutta silti se tuntuu kummalliselta. Mormonismi kun ei juurikaan opeta helvettiä pahantekijöiden palkkana. Lähinnä kai katsotaan, että kyse on pimeydestä, joka on varattu Luciferille ja hänen demoneilleen. Joskus on kai spekuloitu myös hyvin pahojen ihmisten tai sellaisten, jotka ovat tehneet synnin Pyhää Henkeä vastaan, joutuvan sinne, mutta ei tämä mitenkään yleistä opetusta ole. Yleensähän mormonit opettavat ei-mormonien joutuvan "alempaan kirkkauteen". Tosin totta kai lapsia ahdistaa se, jos uhataan, ettei kuoleman jälkeen pääsekään samaan paikkaan kuin vanhempansa.
että suurin osa eroavista eroaa vaan eikä heilä ole tietääkseni mitään muuta syytä erota kuin että ovat joutuneet erilleen kirkosta ajan myötä...
Eli kokemukset siitä että olisi painostettu tai peloteltu ovat valitettavasti vahva poikkeus ja osoittanee ymmärtämättömyyttyä vanhempien taholta evankeliumin suhteen.
Sinäkin olisit nykyään varmasti yksi vahvimmistä kirkon jäsenistä jos vanmhempasi olisivat ymmärtäneet valinnan vapauden periatteen ja merkityksen.
niin en puhuisi ihan ehdottomasta paineesta vaan traditiosta kirkon sisällä.
Eli eivät lapset pakosta mene kasteelle 8-v (ainakin meidän seurakunnassamme on 3 tapausta, joista kahden tiedot on nyt poistettu kirkon rekisteristä, kun ovat jo yli 18-v .. ja vanhemmat käyvät kirkossa). Samoin eivät nuoret miehet edisty (tai siirry.. miten sitä nyt kukin haluaa katsoa) automaattisesti diakoneista opettajiksi ja siitä pappeiksi, vaan meillä on pari sellaistakin jotka käyvät kirkossa ja ovat vuodenkin asiaa pohtineet...
"Helpoin tapa erota mormonikirkosta on käydä täyttämässä soveltuva kaavake väestöreksiteriä ylläpitävässä maistraatissa, josta menee sitten ilmoitus MAP -kirkolle."
Valitetta tosiasia on ollut että tämä ei ole toiminut hyvin... Jos nyt haluaa olla varma, niin helpoin tapa on lähettää kirjattu kirje seurakuntansa piispalle... Silloin ko. asiata jää laillinen "jälki".
Suomen lain mukaan pelkkä erokirje riittää, mitään keskusteluja tms. ei tarvita, joten painostus ym. keinot ovat kyllä aika hyvin poissuljettuja asioita. Joskin tätähän on varmasti tapahtunut menneisyydessä.
"Mielestäni siis helpoin tie eroon, jos ei halua turhia yhteydenottoja ja joutua selittelemään omia päätöksiään, on kun jää vähin äänin pois kirkon toiminnasta ja kieltäytyy jonkin aikaa kaikesta kirkon suunnalta tulevasta yhteydenpidosta, kotiopettajan jne.."
Tämä on HYVIN tuskallien prosessi eroavalle että myös jäsenille....!
" Ja kun tarpeeksi kauan aikaa on kulunut niin käy virallistamassa eronsa maistraatissa."
Ei, vaan hoitaa asian heti ja nyt!
Hyvä huomio.
Tosin asiaa ajatellessa, kaikki muut kuin sellestinen korotus, ovat paikkoina, helvettiä...
Toisaalt ajo JS sanoi aikoinaan että kun pääsemme siihen kirkkauten mihinkä siten pääsemmekin, niin se on meille paikkana ihan ok....
Mutta kuten olen todennut, niin vapaan tahdon ja rakkauden periaatteet tuntuvat olleen hukassa monessakin perhessä ja ainut keino on sitten pakottaa lapset evankeliumin pariin.
Me ainakin opetamme lapsillemme että joudumme sinne joudumme ja niin se vain on. Katsotaan parinkymmenen vuoden kuluttua että missä lapsemme sitten ovat.
Meidän mukaamme tuo helvetti loppuu sitten aikanaan.
Eli jokainen joka ei hyväksy Kristusta syntiemme sovittajana, joutuu its ekäsimään tekemsitään synneistä, sitä kutsutaan helvetiksi... Satte kuka tahansa korjata mun ajatuksen täsät jos tämä nyt menee väärin meidän oppiemme mukaan...
Eli eri kirkkauksien asteissa ei ole ole mitään varsinaista helvettiä, vaan siellä on mukava olla.
Ainkaan siinä merkityksessä jonka nyt haluat sille antaa.
Minä olen ollut mukana lähes 30v ja olen siis täysin eri mieltä kanssasi.
No se, että olisin kirkon jäsen vielä nykyisin olisi kyllä vaatinut myös sen, että muutamat kirkon ulkopuoliset asiat maailmassa olisivat jääneet tapahtumatta. Sattuneiden tapahtumien seurauksena rupesin ajattelemaan asioita hieman eri tavoin ja tulin johtopäätökseen, että jos Jumala on olemassa niin hän on äärimmäisen epäreilu, julma ja sadistinen persoona, jota minä en tarvitse pilaamaan elämääni.
Suora lainaus helvettiä koskevasta artikkelista MAP -kirkon viralliselta sivulta:
http://tinyurl.com/27zmrbp
"Those who are not redeemed by the Atonement are in outer darkness, which is the dwelling place of the devil, his angels, and the sons of perdition (see D&C 29:36–38; 76:28–33). Sons of perdition are those who receive "no forgiveness in this world nor in the world to come—having denied the Holy Spirit after having received it, and having denied the Only Begotten Son of the Father, having crucified him unto themselves and put him to an open shame" (D&C 76:34-35; see also D&C 76:31–33, 36–37). Such individuals will not inherit a place in any kingdom of glory; for them the conditions of hell remain (see D&C 76:38; 88:24, 32)."
Eli helvettiin joutuvat jäämään ne ihmiset jotka kieltävät PH:n ensin saatuaan sen, jonka tulkitsen samaksi kuin kirkosta eronneet. Lisäksi helvettiin passitetaan ne ihmiset jotka kieltävät Jumalan pojan ja jotka ovat hänet ristiin naulinneet.
Mielestäni aika selkeää tekstiä, mutta tulkintani voi tosiaan olla parikymmentä vuotta jäljessä nykykirkon tulkinnasta.
eikä kirkossa.
eikä opissa helvetistä.
Jep, suurimmaksi osaksi juurikin näin.
Haluaisin tietää, mikä on saanut sinut ajattelemaan näin Jumalasta: "...että jos Jumala on olemassa niin hän on äärimmäisen epäreilu, julma ja sadistinen persoona, jota minä en tarvitse pilaamaan elämääni." Me ihmiset olemme epätäydellisiä, joten kenenkään ihmisen toiminnan perusteella ei tule kieltää Jumalaa. Monet juutalaiset kadottivat keskitysleireillä uskonsa. Samoin lienee käynyt monelle Stalinin tuhoamisleireillä.
Jos tarkoitat VT:ssä kuvattuja ihmisten (jopa lasten) tuhoamisia Jumalan käskystä, niin niitä minäkin ihmettelen. En ole varma, onko kaikki tapahtunut juuri niin kuin kerrotaan, vaan onko kysymys kirjallisista tuotteista, joilla on ollut tarkoitus kuvata muuta kuin tosiasioita.
Teodikea ongelma on vaikea ratkaista, mutta olennaista on ymmärtää, maailmassa täytyy olla vapaalle tahdolle toiminnan mahdollisuus. Tästä se sota taivaassakin syntyi. Saatana ilkkuisi, jos Jumala puuttuisi jatkuvasti siihen, mitä pahaa ihmiset saavat aikaan valinnoillaan. Tämä elämä on vain silmänräpäys ikuisessa olemassaolossa.
Minusta siis, jos vanhempasi olisivat sinut kasvattaneet "oikein", olit silloin myös ymmärtänyt sen että miksi Jumala nimenomaan ei ole epäreilu tai sadistinen :-).
Mutta viestini sanoma siis oli että olet selvästi vahva mielipiteissässi. Ja vahvoja jäseniä kirkko tarvitseekin.
tulkinnassa, kuten tuo toinenkin kirjoittaja kertoi... Ja MYÖS asian YMMÄRTÄMISESSÄ.
Uloimpaan pimeyteen joputuvat siis PÄÄSÄÄNTÖISESTI ne jotka eivät koskaan tule saamaan fyysistä kehoa.
EI SIIS maan päällä asuvat ihmiset.... VAIN ja AINOASTAAN ANIHARVA maan päällä elävä voi MAHDOLLISESTI joutua tuonne uloimpaan pimeyteen...
Eli meillä on siis HYVIn eri käsitys siitä mitä tai mikä helvetti on.
Kristinuskossa yleisesti helvetti on se paikka jossa sitten kärsitään koko iankaikkisuus ja sinne menee paljon väkeä.... Taivaassahan ei voi olla kärsimystä... Sehän on jo Taivaan määritelmässä...
En nyt rupea erittelemään näin julkisella foorumilla oman elämäni ykstyiskohtia, mutta sanottakoon vaikka, että maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa ilman että ihmiset pyrkivät erikseen tekemään pahaa toisilleen, että eräs tällainen tapahtuma sai minut ajattelemaan miksi näitä asioita tapahtuu. Tämä yhdistettynä siihen, että uskontojen tarjoama Jumala edellyttää pikkumaisia rituaaleja ja epäinhimillisiä käyttäytymismalleja johti kohdallani siihen johtopäätökseen, että jos Jumala on olemassa niin hän on jotain aivan muuta kuin millaiseksi yksikään Raamatullinen uskonto hänet kuvaa. Sittemmin olen päätynyt ateistiseen maailmakatsomukseen, vaikka jonkin verran tunnenkin vetoa Taolaista filosofiaa kohtaan, koska lopulta mikään maailmankaikkeudessa ei tarvitse Jumalan kaltaista entiteettia toimiakseen.
Kyllä mormonit ovat valtaosiltaan fiksuja ihmisiä. Toki löytyy joitain ahdasmielisiä tyyppejä, mutta ei kannata heistä välittää.
Itse, kun erosin kirkosta, niin valtaosa ei nähnyt eroani hyvänä ratkaisuna, mutta kunnioittivat sitä. Jos olisin ollut tapaus vuonna 1960- tai 1970-luvulla, niin silloin asenne olisi ollut toinen. Maailma muuttuu ja suvaitsevaisuus lisääntyy.
Kirkosta eroaminen suvaitaan, mutta mokia ei edelleenkään. Niissä ollaan suvaitsemattomia. Minulla on siis kokemuksia molemmista, kirkosta eroaminen ja mokat... :)
Ne jäsenet, jotka mokani tietävät, ovat edelleen aika nihkeitä edes juttelemaan. No, olen tuollakin saralla kasvanut senverran, että olkoon... se on heidän kypsymättömyyttään. Olen mielestäni mokieni kautta kasvanut ja antanut anteeksi itselleni. En tiedä ovatko muut antaneet anteeksi minulle, vaikka mokani ei edes heihin ole kohdistunut. Tuomitkoon sitten. Kuten Jeesus sanoi, että meidän ihmisten tulee antaa kaikille anteeksi, Jumala tuomitkoon ja heittäköön hän kiven, joka synnitön on. Ehkä minun elämänkoulu olikin anteeksiannon tärkeys, kun itse on anteeksiannon hylkäyksen kohteena.
Mitä sitten itse olen oppinut kirkosta eroamisesta ja elämästäni? Olen ainakin oppinut, että ole suvaitsevainen, älä tuomitse ketään, anna anteeksi jopa vihollisillesi ja eritoten rakasta lähimmäistäsi.