Paremmanväen karvas tappio

PÄÄTÖS

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös kolumnia koskevassa asiassa. Ruotsinkielisen vähemmistöryhmän ja sen aseman ironinen arvioiminen ei vaaranna ihmisarvoa.


Kantelu 1.2.2010

Kantelun mukaan Yle Radio 1:ssä 27.1.2010 lähetetty Kirsi Virtasen radiokolumni ”Kannattaako pakkoruotsista maksaa?” rikkoo Journalistin ohjeita 8, 11 ja 26 eli pyrkimystä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, toden ja sepitteen erottamista sekä ihmisarvon kunnioittamista.

Ohjelma on kantelijoiden mielestä suomenruotsalaisiin suunnattu rintamahyökkäys. Sitä on maustettu joukolla väitteitä, jotka esitetään kuuntelijoille kiistämättöminä tosiasioina: Ruotsi valloitti Suomen, ruotsinkieliset sortavat suomenkielistä väestöä ja ovat siksi verrattavissa venäläisiin, jotka miehittivät Viron ja pakottivat virolaiset venäjän kieleen. Tällä hiuksia nostattavalla väitteellä ei kantelijoiden mielestä ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Virtanen jopa väitti, että suomenruotsalaiset eivät koe olevansa suomalaisia, vaan ruotsalaisia, joiden on pakko asua Suomessa.

Virtanen käytti kesällä 2009 suomenruotsalaisista ilmaisua ”kyykäärmeet”. Tammikuisessa ohjelmassa hän kutsuu ruotsinkielisiä ”svedupettereiksi”. Molemmissa tapauksissa Virtanen rikkoo Journalistin ohjeiden kohtaa, jossa vaaditaan jokaisen ihmisarvon kunnioittamista. ”Kyykäärmeen” jälkeen Virtasta kritisoitiin voimakkaasti ruotsinkielisessä lehdistössä ja radiossa. Kantelijat epäilevätkin, että tammikuinen ohjelma voi olla Virtasen henkilökohtainen vendetta suomenruotsalaisille.


Yleisradion vastaus 3.3.2010

Kanavapäällikkö Heikki Peltonen vastaa, että ”Kirsi Virtanen” on persoonallinen kolumni, jossa toimittaja tarkastelee maailman ilmiöitä omasta näkökulmastaan. Ohjelmalle on ominaista, että toimittaja esittää omia mielipiteitään mitä moninaisimmista asioista kärjekkäässäkin muodossa. Maamme sekä suomenkielisen että ruotsinkielisen väestön asenteita kuvattiin osin toimittajan omien kokemusten valossa, osin yleistävästi kärjistäen.

Epätavalliset rinnastukset kuten uskonnon ja ruotsin kouluaineina rinnastaminen tai Suomen ruotsinkielisen ja Viron venäjänkielisen vähemmistön rinnastaminen ovat tyypillisiä kantaa ottavan pakinan tehokeinoja. Kolumnin yksityiskohdat ankkuroituvat ja tulevat perustelluiksi ohjelman kokonaisuuteen sitä kuunneltaessa. Ohjelman tyylilaji käy kanavapäällikön mukaan selväksi alusta lähtien. Leikkisän ”svedupetteri” - termin käyttö on tässä tyylilajissa erinomaisen perusteltua.

On ymmärrettävää, että Virtasen kolumni voi närkästyttää eri mieltä olevaa kuuntelijaa – olipa tämä ruotsinkielinen tai ei. Tällä perusteella eivät Journalistin ohjeet kuitenkaan tule rikotuiksi. Sananvapauteen kuuluu kanavapäällikön mukaan mahdollisuus arvostella yhteiskunnassa tai osassa sitä vallitsevia asenteita, lainsäädäntöä ja jopa perustuslaillisia oikeuksia.


Ratkaisu

Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti (JO 11). Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti (JO 26).

Radiokolumnissa käsiteltiin ruotsin kielen ja suomenruotsalaisten asemaa Suomessa, muun muassa ns. pakkoruotsia. ”Kirsi Virtanen” on tyyliltään kolumnin ja pakinan välimuoto, jonka tehtävä on mm. tuoda uusia näkökulmia julkiseen keskusteluun. Kolumnisti ja pakinoitsija voivat ärsyttää kuulijoitaan ja käyttää kärjekkäitäkin ilmaisuja esittäessään mielipiteensä kuulijalle. Kolumni, pakina ja essee ovat journalismissa lähimpänä kaunokirjallisuutta, jolloin myös esittäjän vapaus on suurimmillaan. Tällöin on luontevaa liikkua myös toden ja sepitteen rajamailla.

Julkisen sanan neuvosto korostaa, että sananvapaus on painava perusoikeus. Mitä tahansa ei kuitenkaan voi sanoa. Mitä lähemmäs edetään yleisestä kohti yksityistä, sitä tarkemmin on otettava huomioon Journalistin ohjeiden ihmisarvokohdan vaatimukset. Kolumnisti arvioi ironiseen tyyliinsä ruotsinkielisiä vähemmistöryhmänä ja ryhmän asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa vaarantamatta heidän ihmisarvoista kohteluaan.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle Radio 1 ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.


Ratkaisun tekivät:
Matti Saari (1. vpj), Merja Ahtiainen, Sari Autio, Jussi Eronen, Seija Lappalainen, Janne Laukkanen, Inkeri Pasanen, Susanna Reinboth, Matti Saari ja Titta Sinisalo.

http://www.jsn.fi/Default.aspx?d=1123