Eilen tuli 70 vuotta kuluneeksi siitä, kun Blitzkrieg päästettiin irti Alankomaita, Belgiaa, Luxemburgia ja Ranskaa vastaan. Saksalaisten nopea voitto lännessä tuli yllätyksenä koko maailmalle, ei vähiten Neuvostoliitolle. Baltian maiden pikainen liittäminen SNTL:oon ja Bessarabian anastaminen Romanialta kesällä 1940 on nähtävä tätä taustaa vasten. Neuvostoliitolla oli kiire toimia ja varmistaa itselleen etumaasto Natsi-Saksaa vastaan, ennen kuin Saksa vapautuisi kääntämään huomionsa uudelleen itään ja Itä-Eurooppaan. Tiedämme ettöä jo heinäkuun lopulla 1940 Hitler pyysi yleisesikuntaansa laatimaan alustavan operaatiosuunnitelman hyökkäyksestä Neuvostoliittoa vastaan. Merkkinä uudesta linjastaan Saksa esti elokuussa 1940 Neuvostoliiton enemmän painostuksen Romaniaa kohtaan ja teki ensimmäiset aloitteet Suomen suuntaan - joihin Suomesta vastattiin halukkaasti. Kumpaakin maata tarvittaisiin Neuvostoliiton sotaretken sivustoina.
Hitlerin Saksa hyökkäsi 10.5.1940 Benelux-maihin ja Ranskaan vain vapautuakseen hyökkäämään sen jälkeen Neuvostoliiton kimppuun. Venäjän retki oli aina Hitlerin lopullinen, varsinainen tavoite, Mein Kampfissa selostettu "elintilan" hankkiminen Saksalle idästä. Englantia ja Ranskaa vastaan Hitler ei periaatteessa olisi halunnut sotia ollenkaan. Ranskan suhteen hänellä ei alun perin ollut aluevaatimuksia, ja Iso-Britanniasta hän toivoi Saksalle liittolaista, joka hallitsisi edelleen maailman meriä Saksan hallitessa Manner-Eurooppaa aina Uralille saakka. Hitler toivoi vielä elokuussa 1939, että Molotov-Ribbentrop-sopimus pelottaisi länsivaltoja julistamasta Saksalle sotaa Puolan takia. Entä miksi Hitlerin käskystä viivyteltiin Dunkerquen sillanpään murskaamisessa, mikä teki mahdolliseksi yli 300 000 brittiläisen ja ranskalaisen sotilaan evakuoinnin Englantiin? Jalomielinen ele? Hitler lienee uskonut, että Ranskan tappion jälkeen Englanti suostuisi rauhaan. Maihinnoususuunnitelmiin Kanaalin ylitse Hitler suhtautui vähäisellä mielenkiinnolla jo ennen kuin Göringin ilmavoimat olivat hävinneet "taistelun Britanniasta". Hitlerin kiinnostus oli toisella suunnalla.
Neuvostohallitus kuvitteli syksyllä 1939, että hyökkäämättömyyssopimus Saksan kanssa pitäisi Neuvostoliiton erossa suursodasta pitkänkin aikaa. Saksan ja länsivaltojen välisen sodan arveltiin hyvinkin kestävän vuosia ja heikentävän merkittävästi kumpaakin osapuolta, niin että uhka Neuvostoliittoa kohtaan vähenisi. Ennen pääsyä sopimukseen Saksan kanssa elokuussa 1939 Neuvostoliitto oli ollut perin tukalassa tilanteessa. Mongoliassa jatkuivat tuolloin yhä kovat taistelut japanilaisia vastaan. Kremlissä pelättiin paikallisen konfliktin laajenemista täysimittaiseksi suursodaksi. Saksan mahdollinen hyökkäys Puolaan saattaisi saksalaiset ja neuvostojoukot vastatusten Puolan rajalla. Pahin skenaario olisi ollut kahden rintaman sota Saksaa ja Japania vastaan, länsivaltojen jäädessä puolueettomaksi tai jopa Saksan liittolaisiksi: kaiken lisäksi Neuvostoliitto nimittäin sai tietoja länsivaltojen ja Hitlerin salaisista neuvotteluista - samaan aikaan kun länsivaltojen ja Neuvostoliiton omat neuvottelut sotilaallisesta yhteistyöstä Saksaa vastaan olivat ajautuneet täysin umpikujaan. Moskova teki tilanteesta johtopäätöksensa ja ratkaisunsa.
Stalin ja Molotov eivät voineet tietää elokuussa 1939, että ajanoloon hyökkäämättömyyssopimus Saksan kanssa hyödyttäisi sittenkin enemmän natseja kuin Neuvostoliittoa. Saksa pystyi sopimuksen turvin laajentamaan mahtialuettaan kunnes kesään 1941 mennessä koko Manner-Eurooppa oli sen miehittämä tai vaikutuspiirissä. Ja loppuen lopuksihan Neuvostoliitto menetti vv. 1939-1940 läntisellä rajallaan hankkimansa puskurivyöhykkeen muutamassa viikossa Saksan aloitettua hyökkäyksensä 22.6.1941. Huomattavasti enemmän hyötyä puolustautumisen kannalta oli rajamuutoksista, jotka oli saatu Suomen talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa. Ne ehkäisivät v. 1941 Leningradin kukistumisen ja yhteyksien katkeamisen Murmanskiin.
Hitlerin Saksa hyökkäsi 10.5.1940 Benelux-maihin ja Ranskaan vain vapautuakseen hyökkäämään sen jälkeen Neuvostoliiton kimppuun. Venäjän retki oli aina Hitlerin lopullinen, varsinainen tavoite, Mein Kampfissa selostettu "elintilan" hankkiminen Saksalle idästä. Englantia ja Ranskaa vastaan Hitler ei periaatteessa olisi halunnut sotia ollenkaan. Ranskan suhteen hänellä ei alun perin ollut aluevaatimuksia, ja Iso-Britanniasta hän toivoi Saksalle liittolaista, joka hallitsisi edelleen maailman meriä Saksan hallitessa Manner-Eurooppaa aina Uralille saakka. Hitler toivoi vielä elokuussa 1939, että Molotov-Ribbentrop-sopimus pelottaisi länsivaltoja julistamasta Saksalle sotaa Puolan takia. Entä miksi Hitlerin käskystä viivyteltiin Dunkerquen sillanpään murskaamisessa, mikä teki mahdolliseksi yli 300 000 brittiläisen ja ranskalaisen sotilaan evakuoinnin Englantiin? Jalomielinen ele? Hitler lienee uskonut, että Ranskan tappion jälkeen Englanti suostuisi rauhaan. Maihinnoususuunnitelmiin Kanaalin ylitse Hitler suhtautui vähäisellä mielenkiinnolla jo ennen kuin Göringin ilmavoimat olivat hävinneet "taistelun Britanniasta". Hitlerin kiinnostus oli toisella suunnalla.
Neuvostohallitus kuvitteli syksyllä 1939, että hyökkäämättömyyssopimus Saksan kanssa pitäisi Neuvostoliiton erossa suursodasta pitkänkin aikaa. Saksan ja länsivaltojen välisen sodan arveltiin hyvinkin kestävän vuosia ja heikentävän merkittävästi kumpaakin osapuolta, niin että uhka Neuvostoliittoa kohtaan vähenisi. Ennen pääsyä sopimukseen Saksan kanssa elokuussa 1939 Neuvostoliitto oli ollut perin tukalassa tilanteessa. Mongoliassa jatkuivat tuolloin yhä kovat taistelut japanilaisia vastaan. Kremlissä pelättiin paikallisen konfliktin laajenemista täysimittaiseksi suursodaksi. Saksan mahdollinen hyökkäys Puolaan saattaisi saksalaiset ja neuvostojoukot vastatusten Puolan rajalla. Pahin skenaario olisi ollut kahden rintaman sota Saksaa ja Japania vastaan, länsivaltojen jäädessä puolueettomaksi tai jopa Saksan liittolaisiksi: kaiken lisäksi Neuvostoliitto nimittäin sai tietoja länsivaltojen ja Hitlerin salaisista neuvotteluista - samaan aikaan kun länsivaltojen ja Neuvostoliiton omat neuvottelut sotilaallisesta yhteistyöstä Saksaa vastaan olivat ajautuneet täysin umpikujaan. Moskova teki tilanteesta johtopäätöksensa ja ratkaisunsa.
Stalin ja Molotov eivät voineet tietää elokuussa 1939, että ajanoloon hyökkäämättömyyssopimus Saksan kanssa hyödyttäisi sittenkin enemmän natseja kuin Neuvostoliittoa. Saksa pystyi sopimuksen turvin laajentamaan mahtialuettaan kunnes kesään 1941 mennessä koko Manner-Eurooppa oli sen miehittämä tai vaikutuspiirissä. Ja loppuen lopuksihan Neuvostoliitto menetti vv. 1939-1940 läntisellä rajallaan hankkimansa puskurivyöhykkeen muutamassa viikossa Saksan aloitettua hyökkäyksensä 22.6.1941. Huomattavasti enemmän hyötyä puolustautumisen kannalta oli rajamuutoksista, jotka oli saatu Suomen talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa. Ne ehkäisivät v. 1941 Leningradin kukistumisen ja yhteyksien katkeamisen Murmanskiin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
" Huomattavasti enemmän hyötyä puolustautumisen kannalta oli rajamuutoksista, jotka oli saatu Suomen talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa. Ne ehkäisivät v. 1941 Leningradin kukistumisen ja yhteyksien katkeamisen Murmanskiin. "
Hankoniemen tukikohta oli todellakin ratkaisevan tärkeä Leningradin puolustukselle. Tukikohta esti saksalaisten maihinnousun Suomeen täysin.
Hankon tukikohdasta oli Neuvostoliitolle yhtä paljon hyötyä kuin Baltian tukikohdista. Hitler luopui Leningradin valloittamisesta ja määräsi piirityksen. Tämä pelasti Pietarin varmalta tuholta vaikka saarrossa kärsivätkin.
Oli sitä varmaan Saksassa ja Suomessa piirejä jotka oikein miellään olisivat vuonna 1941 tehneet kunnon rynnäköön Pietariin.
Jos oltaisi tehty niin minä ainakin olisin ilmoittautunut vapaaehtoiseksi jos saksalaiset olisivat tarvinneet jonkun teloittamaan Andrei Ždanovin ja Kliment Vorošilovin. Nuo kaksi olivat loukussa kaupungissa. Suomalaisten luille rakennetussa kaupungissa oli myös Kirill Meretskov joka oli Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen pääkomentaja vuonna 1939.
Kaikki johtui juuri idiooteista. Leningrad olisi pitänyt tuhota. Suomi ja Saksa olisivat tehneet siinä ihmiskunnalle suuren palveluksen.
"Oli sitä varmaan Saksassa ja Suomessa piirejä jotka oikein miellään olisivat vuonna 1941 tehneet kunnon rynnäköön Pietariin. "
Suomalaisilla ei ollut voimia kaupunkisotaan eikä kokemusta siitä, vaikka suomalaiset olisivat jo elokuussa 1941 voineet jatkaa hyökkäystään Kannaksella Leningradiin saakka. Saksalais-suomalaiseen sotasuunnitelmaan kuulunut "Kädenlyönti Syvärillä" olisi onnistuessaan joka tapauksessa merkinnyt kaupungin kukistumista, mutta vähäisemmillä suomalais- ja saksalaistappioilla. Siksi suomalaiset eivät tehneet rynnäkköä kaupunkiin, vaan sen sijasta etenivät syyskuussa 1941 Syvärille saksalaisia odottamaan. Nämä eivät onneksi koskaan saapuneet "kättä lyömään", vaan juuttuivat Tihvinään, kunnes puna-armeija murskasi saksalaisten hyökkäyskiilan.
"Leningrad olisi pitänyt tuhota."
Sitähän mieltä Hitler ja Ryti olivat v. 1941, joskaan ei sentään Mannerheim, jolle Leningrad oli yhä Pietari, hänen vanha kotikaupunkinsa. Suomessa moni haaveili Leningradin hävittämisestä 1920- ja 1930-luvulla, ja maassa kukoisti kokonainen fiktiokirjallisuuuden laji, jonka keskeinen sisältö oli kuvitelma Suomen ja Neuvostoliiton välilsestä sodasta, jossa Leningrad pyyhittäisiin pois kartalta. Jos Saksa ja Suomi olisivat v. 1941 voittaneet NL:n, suomalaisten tuhoajatuksista olisi tullut täyttä totta ja Leningrad, Pietari, Itämeren kaunein kaupunki, Pohjolan Venetsia, olisi kadonnut historiasta kaikkine kulttuuriaarteineen. Mielenkiintoista että Pietarin hävittämisestä uneksiva barbarismin henki edelleen elää Suomessa. Venäläisten on syytä suhtautua suomalaisiin tulevaisuudessakin tietyllä terveellä epäluulolla, ja huolehtia, ettei Suomi, josta niin monta kertaa on Venäjälle hyökätty, enää koskaan pääse uhkaamaan Pietarin turvallisuutta.
löydy todellisia uhkakuvia oman olemassaolonsa tarpeen todistamiseksi, niin niitä ( uhkakuvia) kehitellään vaikka omassa mielessä. Pietarin tuhosta haaveilevat suursuomalaiset ovat yhtä pieni ja mitätön ryhmä kuin kansandemokraattista Suomea haikailevat.
”Mielenkiintoista että Pietarin hävittämisestä uneksiva barbarismin henki edelleen elää Suomessa. Venäläisten on syytä suhtautua suomalaisiin tulevaisuudessakin tietyllä terveellä epäluulolla, ja huolehtia, ettei Suomi, josta niin monta kertaa on Venäjälle hyökätty, enää koskaan pääse uhkaamaan Pietarin turvallisuutta.”
koko maa maan tasalle ettei Suomi koskaan enää uhkaa Venäjää. Venäläisiä pelottaa aivan tosissaan suomalaisten uhkaava käyttäytyminen suurta isänmaataan ydinasevaltiota kohtaan.
" Venäläisten on syytä suhtautua suomalaisiin tulevaisuudessakin tietyllä terveellä epäluulolla, ja huolehtia, ettei Suomi, josta niin monta kertaa on Venäjälle hyökätty, enää koskaan pääse uhkaamaan Pietarin turvallisuutta. "
Maan tasalle ja nopeasti vaan Suomi ja suomalaiset. Näinkö ajattelet??
"Puna Bondin" eli Richard Sorgen ? Peitenimi Japanissa oli "Ramsay". Hän oli eräs etevempiä agentteja joita vaikutti toisen maailmasodan tapahtumiin. Hänhän oli myös esikuva tunnetulle filmihahmolle. Niin hyvässä kuin pahassakin. Aika "velikulta" sanoisi Väinö Linna.
Sorge hirtettiin aiheellisesti. Saksan lähetystö ei protestoinut koska Sorge palveli miestä joka oli murhannut tuhansia volga saksalaisia.
Stalinilla oli oikeus olettaa että volga saksalaiset tekisivät yhteistyötä saksalaisten kanssa kuten baltian saksalaiset ja sudeetti saksalaiset olivat tehneet mutta että Sorge palvelee tällaista mies. :D
"Huomattavasti enemmän hyötyä puolustautumisen kannalta oli rajamuutoksista, jotka oli saatu Suomen talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa. Ne ehkäisivät v. 1941 Leningradin kukistumisen ja yhteyksien katkeamisen Murmanskiin."
Juuri päinvastoin. Moskovan rauhan raja oli niin epäedullinen, että mm. se juuri ajoi Suomen hyökkäämään Saksan rinnalla. Mitään hyötyä NL:lle ei siitä ollut. Kannas vallattiin takaisin ennätysajassa ja Muurmannin rata katkaistiin pitkältä matkalta.
Lenngradion pelasti vain Mannerheimin haluttomuus hyökätä ja Zukovin suunnaton raakuus puolustuksen johtajana.
Kyllä se Aatu oli joka pelasti Leningradin pitämällä Moskovaa tärkeämpänä.
Monet sanovat että Hitler teki viisaasti kun jätti Pietarin valtaamatta. Mutta tämä ei ole totta. Leningrad oli paikka jossa koko paska valtio perustettiin. Sen kaatuminen oli ollut psykologinen voitto.
Saksalaiset ja suomalaiset luulivat, ettei tarvitsisi hyökätä suoraan kaupunkia vastaan, koska voimat riittäisivät suureen saarrostukseen, jonka suomalaiset ja saksalaiset pihdit kohtaisivat toisensa Syvärin suulla. Se olisi tehnyt kerralla selvän kaikista Leningradin alueen neuvostojoukoista. Saksalaiset kuitenkin yliarvioivat omat voimansa ja mahdollisuutensa, kuten niin usein tai melkein aina tuossa sodassa. Niinpä Pietari pelastui fasistianastajien kynsistä, vaikka nälkään menehtyneiden määrä saksalaisten ja suomalaisten piirittämässä kaupungissa oli hirvittävä.
Leningrad?
" Operaation Barbarossan virhe "
Älä jauha sitä kaalisoppasi jätöstä suomalaisten saartamasta Leningradista. Tiedät itsekin suomalaisten jatkosodan asemasotavaiheen tavoitteiden päättyneen ns. vanhalle rajalle Rajajoelle SYKSYLLÄ 1941.
Ei totuutta kuule voi muuksi muuttaa edes sinunlaisesi kieron kotikasvatuksen saanut venäläinenkään.
kuitenkaan voi verrata Hitlerin ajatuksissa Pariisiin, vaikka ne arkkitehtonisesti ovatkin sukua toisilleen. Pariisi oli helppo nakki, Leningrad ei.
Leingradiin vain saartaa eikä missään nimessä TUHOTA kaupukia. Tämä on minulle aivan uusi tieto. Jos Koroljov on sitä mieltä, niin antaa hänen sitten olla. Mitä ihmeen uus - Molotov Ribbentropia Koroljof yrittää uudelleen pystyttää....
Ilnman NL:n tukea ei hyökkäys lännen demopkratioiden kimppuun olisi ollut mahdollinen, koska se olisi johtanut Hitlerin pelkäämään kahden rintaman sotaan. Stalin vain laski väärin, kun uskoi sodan muodostuvan 1.MS:n kaltaiseksi ja NL:n voivan sitten korjata potin sekä Saksan että länsimaiden näännyttyä. Tässäkinn Stalinin sotapolitiikka osui harhaan ja oli johtaa NL:n tuhoon.
Kaasu Aatu se siinä osui harhaan jos luuli kahdella rintamalla voittavansa. Jopa Rudolf Hess tiesi miten huono idea se oli.
"Ilnman NL:n tukea ei hyökkäys lännen demopkratioiden kimppuun olisi ollut mahdollinen, koska se olisi johtanut Hitlerin pelkäämään kahden rintaman sotaan."
Neuvostoliitto yritti kesällä 1939 päästä sopimukseen länsivaltojen kanssa. Aikaisempina vuosina, kun NL oli tarjonnut apuaan Natsi-Saksan ekspansion pysäyttämiseksi, sen kanssa ei vaivauduttu neuvottelemaan Euroopan turvallisuusjärjestelyistä. NL:n edustajia ei kutsuttu edes Münchenin konferenssiin, jossa Tšekkoslovakian kohtalo sinetöitiin - ja myös Puolan, koska Tšekkoslovakian joutuminen Saksan valtaan tiesi Puolan joutumista kolmelta suunnalta saksalaisten saartamaksi. Puolalaiset eivät kuitenkaan suostuneet kesällä ottamaan NL:n tarjoamaa apua vastaan. Eli puna-armeijan olisi sotaan Saksan kanssa jouduttuaan ollut pakko odottaa Puolan itärajalla, kunnes Saksa olisi murskannut Puolan, jolla ei ollut yksinään kykyä ottaa hyökkäystä vastaan! Ja olisivatko länsivallat puuttuneet sotaan Saksan ja NL:n välillä? Yhtä vähän kuin Stalin tahtoi vv. 1939-1941 puuttua Saksan ja länsivaltojen väliseen sotaan.
NL oli vaikeassa tilanteessa elokuussa 1939. NL valitsi silloisissa oloissa parhaalta mahdolliselta vaikuttavan vaihtoehdon. NL:ssa ei voitu arvata, että Hitler pystyisi voittamaan Ranskan jo kesään 1940 mennessä ja ajamaan britit pois Euroopan mannermaalta.
" Neuvostoliitto yritti kesällä 1939 päästä sopimukseen länsivaltojen kanssa. "
Ja siksi Salin sai etupiirialueeseensa Hitleriltä myös Suomen. Molotov Rippentrop sopimus rajoineen pätee edelleenkin, mutta ei Suomen kohdalla.
Juttusi "perustukset" eivät pidä yhtään ja "takalaita vuotaa" myös.
NL oli -18 - 91 facistinen yhdenpuolueen järjestelmä. Sen nimi oli Kommunismi.
Tässä kai sinullakaan ei ole kiistettävää?
Saksa oli totalitäärinen valtio -33 - 45 ja järjestelmä oli facistinen ja se oli yhdenpuolueen järjestelmä.
Suomi ja Länsimaat (liittoutuneet) olivat monipuoluejärjestelmiä, joissa oli vapaat vaalit.
Sellaisia yhteiskuntajärjestelmiä kutsutaan demokratioiksi.
Toki mm. USA:lla oli mustaihoisiin kohdistuva rasismiin perustuva yhteiskunta, mutta erona tuonajan diktatuureihin, heitä ei sentään yhteiskunta tappanut.
Suomi ja Suomalaiset joutuivat talvisotaan 30.11-39 ja osittain armeijan tiedustelun ja taistelujoukkojen mukaan NL:llä oli USA:laisia aseita!
Se hämmästytti, sekä aiheutti jopa paniikkia, koska Suomen sodanjohto koki USA:n haluavan Suomen häviävän . Hyvinkin ymmärrettävää.
eikä tuo läntisen Euroopan miehitys enää herätä kovin kummoisia intohimoja, koska ne maat ovat demokratioita eivätk hallitukset tapattaneet omia kansalaisiaan miljoonittain.
sai erillishallinnon, jota sillä ei ollut Ruotsin yhteydessä ? Suomi oli "hankittu" keisarikunnalle sen pääkaupungin turvavyöhykkeeksi ja siksi se oli irroitettava entisestä emämaastaan.
Suomi myös pysyi Venäjän kannalta poliittisesti vaarattomana suurruhtinakuntana pääosan 1800 lukua. Suomalainen aateli tiesi jo ennen vuosien 1808-1809 sotaa, että sen asema olisi keisarikunnassa turvatumpi kuin demokratisoituvassa Ruotsissa. Sen lojaaliuden Venäjän vallanpitäjille varmisti monopoli erillishallinnon johtopaikkoihin. Oikeastaan Runebergkin oli "huomattava venäläinen runoilija".
aivan eri tasolla kuin pääosa Venäjää. Aivan samalla tavalla olivat omina hallintoalueinaan mm. Viro ja LIivinmaa.Kyse oli vain järkevästä läytännöstä.
mainittu järki sitten kuitenkin katosi ? Karjalan mäntyynkö ?
Aleksanteri I:n järjestä.