Kyllä on perkele aikoihin eletty kun akat hilluvat ja leikkivät muka johtajaa. Perseelleen menee, pääsääntöisesti. Viimeisin mitättömyys on Päivi Kärkkäinen.
Halonen on jatkuvasti tehnyt ihan syvältä ammennettuja johtajavalintoja ja viitoittanut tien kyvyttömien akkojen esiinmarssille.
Se johtaminen kun ei hameväeltä onnistu, menee jatkuvaksi arpomiseksi ja anarkiaksi.
Halonen on jatkuvasti tehnyt ihan syvältä ammennettuja johtajavalintoja ja viitoittanut tien kyvyttömien akkojen esiinmarssille.
Se johtaminen kun ei hameväeltä onnistu, menee jatkuvaksi arpomiseksi ja anarkiaksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei pidä valita vanhoja ämmiä johtajiksi, ei etenkään "vähemmistön" edustajia. Sitä saa mitä tilaa.
1. Vaalilupausten unohtaminen.
2. Suomen kansan unohtaminen.
3. Ulkopolitiikan linjan kadottaminen.
4. Tärkeimmän tehtävänsä laiminlyönti: ulkopolitiikan linjakas hoitaminen.
5. Kansainvälinen lotto.
6. Varusmiesten illanviettoihin puuttuminen.
7. Lukemattomat lupaukset toimista, joilla on antanut äänestäjille viestin, että hän teksis jotain, vaikka ei ole todellisuudessa tehnytkään.
8. Ei ole ottanut mitään asiaa esille niin pontevasti ja päättäväisesti, että mitään olisi tapahtunut.
9. Linjattomat puheet.
10. Järjetön nuoleskelu näennäisyyksillä ja korulauseilla isojen herrojen edessä.
11. Suomalaisten perusarvojen polkeminen.
12. Luonut mielikuvaa siitä, että nainen pääsee mielistelemällä ilman todellisia kykyjä korkeaan virkaan ja voi siellä jopa pysyä, tekemättä mitään konkreettista hyvää ansaitakseen asemansa.
Mielenkiintoinen juttu oli taannoin Iltalehdessä. Siellä Laitinen kertoi Tarja Halosesta.
Lukekaa!
”Jonkinlainen esikuva naiskansanedustajille on tasavallan presidentti Tarja Halonen, jonka eduskunta-avustajat olivat piikoja ja renkejä. Miesavustaja kävi ostamassa Haloselle sukkahousuja ja ruokaa. Puhujamatkoille avustajan piti ottaa puheita ja asiakirjoja ainakin viidet mukaan, kun Halonen hukkasi kolmet ja syytti avustajaansa, ettei hän ole niitä saanutkaan.
Nykyisten kansanedustajien avustajat eivät joudu niin ahtaalle kuin Halosen avustajat, jotka joskus piruillessaan vaativat työmatkoilta kaksinkertaista päivärahaa, sillä oma päiväraha meni kitupiikkinä tunnetun esimiehen kuluihin, sukkahousuihin, kauneudenhoitoaineisiin ja ravintoloiden hedelmäpeleihin.
Halonen saattoi vaikkapa lainata avustajaltaan kolikoita hedelmäpeleihin; jos hän hävisi, avustaja menetti rahat, mutta jos hän voitti, hän pisti voitot ja lainatut rahat käsilaukkuunsa.”