Helsinki on kaunis kaupunki, ominta kotiseutua yli puolelle miljoonalle ihmiselle.
Erään määritelmän mukaan kaupunki on paikka, jossa heittäydytään ihmisten joukkoon. Kotikaupunki, oma kaupunginosa, asuinkortteli ja kotikatu sekä naapurusto ja lähiympäristö ovat sitä rakasta kotiseutua, johon elämä juurtuu.
Helsingin oleellinen rikkaus ovat ihmiset ja heidän erilaisuutensa ja se rikkaus pitäisi myös pystyä säilyttämään. Meitä on täällä syntyneitä ja muualta Suomesta sekä muista maista tulleita. Kulttuuriset ja kielelliset lähtökohtamme vaihtelevat, meitä on yksin eläviä, perheitä, eronneita, uusperheitä, maalta muuttaneita, stadin kundeja... Tyypillistä helsinkiläistä ei ole olemassa, ja juuri se antaa tälle kaupungille oman viehätyksensä. On turhaa ja vanhanaikaista asettaa vastakkain Helsinkiä ja maaseutua. Molemmat tarvitsevat toisiaan.
Valistuneet ihmiset maaseudulla ymmärtävät Helsingin merkityksen Suomen pääkaupunkina ja käyntikorttina. Itämeren helmestä on syytä olla ylpeä. On tärkeää että Helsinki tunnetaan maailmalla kauniina, puhtaana ja turvallisena kaupunkina.
Myös valistuneet kaupunkilaiset antavat arvoa elävälle maaseudulle. Vanhat vastakkainasettelut jäävät pikku hiljaa historiaan. Tarvitsemme ympärillemme eläviä puita, puistoja ja vihreää luontoa, turvallisuutta, toisista välittämistä ja suvaitsevuutta sekä maaseudulla että kaupungissa.
Erään määritelmän mukaan kaupunki on paikka, jossa heittäydytään ihmisten joukkoon. Kotikaupunki, oma kaupunginosa, asuinkortteli ja kotikatu sekä naapurusto ja lähiympäristö ovat sitä rakasta kotiseutua, johon elämä juurtuu.
Helsingin oleellinen rikkaus ovat ihmiset ja heidän erilaisuutensa ja se rikkaus pitäisi myös pystyä säilyttämään. Meitä on täällä syntyneitä ja muualta Suomesta sekä muista maista tulleita. Kulttuuriset ja kielelliset lähtökohtamme vaihtelevat, meitä on yksin eläviä, perheitä, eronneita, uusperheitä, maalta muuttaneita, stadin kundeja... Tyypillistä helsinkiläistä ei ole olemassa, ja juuri se antaa tälle kaupungille oman viehätyksensä. On turhaa ja vanhanaikaista asettaa vastakkain Helsinkiä ja maaseutua. Molemmat tarvitsevat toisiaan.
Valistuneet ihmiset maaseudulla ymmärtävät Helsingin merkityksen Suomen pääkaupunkina ja käyntikorttina. Itämeren helmestä on syytä olla ylpeä. On tärkeää että Helsinki tunnetaan maailmalla kauniina, puhtaana ja turvallisena kaupunkina.
Myös valistuneet kaupunkilaiset antavat arvoa elävälle maaseudulle. Vanhat vastakkainasettelut jäävät pikku hiljaa historiaan. Tarvitsemme ympärillemme eläviä puita, puistoja ja vihreää luontoa, turvallisuutta, toisista välittämistä ja suvaitsevuutta sekä maaseudulla että kaupungissa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Helsinki on merellinen ja vihreä kaupunki. Sellaisena se pitää myös säilyttää. Ympäristö on otettava huomioon kaikessa rakentamisessa ja pääkaupunkiseudun liikennesuunnittelussa.
Itämeri tekee hidasta kuolemaa. Ensimmäisenä jätteisiin tukehtuu Suomenlahti. Pietarin jätteiden leviämisen estämiseksi tarvitaan tehokasta yhteistyötä Venäjän ja muiden Itämeren valtioiden kanssa.
Yhteistyötä on tehtävä myös siksi, että suuronnettomuuden riskit kasvavat, kun meriliikenne on lisääntynyt. Itämeri tulee julistaa erityisalueeksi, jossa ei saa liikkua huonokuntoisilla aluksilla.
Näiden kaikkien asioiden puolesta helsinkiläiset keskustalaiset ovat valmiita puolustamaan kotikaupunkiamme ja tasavaltamme pääkaupunkia.
Rannikkokaupunkina Helsingin merellinen olemus kärsii tällä hetkellä Suomenlahden vakavista ympäristöongelmista. Yhteistyötä muiden Itämeren rantavaltioiden kanssa on yhä tehostettava, jotta niiden asukkaat voisivat yhä viihtyä yhteisen merensä rannoilla.
Kärjistyneet palkkaerot ja asumisen kalleus tekevät monelle mahdottomaksi elää Helsingissä. Esimerkiksi terveysalan ja päivähoidon ammattilaiset, opettajat ja useat muut hyvinvointimme kannalta ratkaisevan tärkeät ammattiryhmät ovat joutuneet toteamaan tämän. Helsinkiläisten hyväksi työtään tekevällä ei monesti ole varaa itse asua täällä.
Pääkaupunkiseudulla riittää vielä tilaa. Tietenkin on rakennettava viisaasti, kauniisti ja toimivasti. Helsingin niemellä voidaan asuntokäyttöön ottaa nykyisiä satama-alueita, koska luonnon ranta on niissä jo aikoja sitten menetetty. Mutta kaikkia rantoja ei pidä rakentaa. Liian massiivinen tehorakentaminen uhkaa täällä vielä jäljellä olevia rantoja, viheralueita ja puistoja.
Helsingin seudun asemaa on vahvistettava maailman liigan kovassa kilpailussa muiden eurooppalaisten suurkaupunkien kanssa kansainvälisistä yrityksistä ja osaavasta työvoimasta. Tässä kilpailussa valtteina voivat olla viihtyisä ja turvallinen ympäristö, toimivat ja tasokkaat koulutus-, terveys- ja päivähoito- sekä kulttuuripalvelut kuten myös sosiaalisesti eheä monikulttuurinen ja suvaitseva ilmapiiri.
...mutta kommentoin silti, siihen minulla lienee oikeus paljasjalkaisena helsinkiläisenä.
Minun onneni oli, että vanhempani älysivät muuttaa pääkaupunkiseudulta maaseudulle hyvin pian lapsuudessani. Lapsuuteni sain elää puhtaassa Hämäläisessä maaseutukulttuuripitäjässä, Presidentti Svinhuvudin syntymäpitäjässä. Nuoruuteni ja aikuisuuteni tähän päivään asti olen ollut parinkin maaseutukaupungin asukas. Helsingissä olen usein "joutununut" oleskelemaan, joskus jopa viikkoja ja vielä useimmin vain käymäseltään.
Näistä lähtökohdista on minä hyvin ymmärrän sen tarinan savolaismiehen vierailusta Helsinkiin:
Savolaismies matkusti elämänsä ensimmäisen kerran Helsinkiin ja päätti kokeilla raitiovaunuakin.
Vilkkaana kaverina hän uteli vierustoveriltaan, "mihin sie oot mänössä" naapuri
vilkaisi sivulleen ja kääntyi heti katselemaan ikkunasta ulos, sanomatta sanaakaan. Savonmies ei lannistunut, vaan lähti haastattelemaan muita kanssamatkustajia, mutta yhtä huonoin tuloksin.
Kukaan ei sanonut sanaakaan, parhaimmillaan joku saattoi mulkaisemalla osoittaa, että painu äijä helvettiin.
No ukkelihan meni kuskin tykö ja kysyä räpsähytti, että "mihin sie näitä mykkiä kuletat".
Vaikka meillä on hieno pääkaupunki, Helsinki, niin sen asukkailta puuttuu normaali inhimillinen luottamus ja ystävyys, ja tilalle on astunut arkuus, pelokkuus, epäily ja jopa vihamielisyys, mistähän se mahtaa johtua?
...
Tarinasi kertoo, että sinä paljasjalkaisena stadilaisena mielelläsi keskusteilisit vaikka raitiovaunussa, mutta muualta tänne muuttaneet juntit ovat epäkohteliaita.
Niin toisin silmin kattoo maamies taivasta iltaasin kuin kivikaupungin väki!
-Meill ei oo ikäpäivänä ollu sataatuhatta pakteeria kymmenes millilitras maitoa.
-lyhyt juhlapuhe-