Lipponen sanoi aikoinaan, että demarit tukevat rauhanomaista vallankumousta. Tätähän se on. Kaikki virat ja nimitykset kähmitään demareille. Tarja ei nimitä muita kuin demareita, se jo tiedetään etukäteen. Demareiden demokratia on diktatuuria. Kaikki valta kähmitään röyhkeästi. Äänestäjät tulevat korjaamaan tälläisen vinoutuman seuraavissa vaaleissa.
Sosialismi on yhteiskunnan tuho ja kirous. Estä demareiden valta. Älä äänestä demareita.
Demarit yrittää hiljentaa erimieltä olevat mollauskirjoittelulla, jossa on suurin osa demareiden valheita ja herjauksia. Ne ei tehoa. Tulemme totuuden aina kertomaan. Me hyväksymme sananvapauden, mutta demarit yrittävät tukahduttaa asiattomilla haukkumiskirjoittelulla. Demarit myös kirjoittelevat rumasti ihmisistä henkilökohtaisia solvauksia. Se on typerää. Kukaan terve tasapainoinen ihminen ei ota tosissaan demareiden solvauskirjoittelua. Alas öykkäridemokratia.
Sosialismi on yhteiskunnan tuho ja kirous. Estä demareiden valta. Älä äänestä demareita.
Demarit yrittää hiljentaa erimieltä olevat mollauskirjoittelulla, jossa on suurin osa demareiden valheita ja herjauksia. Ne ei tehoa. Tulemme totuuden aina kertomaan. Me hyväksymme sananvapauden, mutta demarit yrittävät tukahduttaa asiattomilla haukkumiskirjoittelulla. Demarit myös kirjoittelevat rumasti ihmisistä henkilökohtaisia solvauksia. Se on typerää. Kukaan terve tasapainoinen ihminen ei ota tosissaan demareiden solvauskirjoittelua. Alas öykkäridemokratia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Demareiden kaatamiseksi ei tarvita muuta kuin, että kaikki demareita vastustavat, ei-sosialistisesti ajattelevat kansalaiset siirtyvät muista puolueista - etenkin keskustasta - kokoomuksen kannattajiksi.
Kun kokoomuksen kannatus kasvaa kepun kannatusta suuremmaksi, alkaa kepun puoluejohdossa nin suuri huoli, että porvarihallitus tulee mahdolliseksi.
Edellä sanotulla tarkoitan, että demareiden vähemmistövallan - 25% ääniosuudella hallitaan maata!!! - voi kaataa ainoastaan keskustan ja kokoomuksen yhteistyö.
Olisi jo aika, että keskustan kannattajat tajuaisivat tämän tosiasian ja alkaisivat vaikuttaa puolueeseensa sisältä käsin.
Se vaihtoehto, että keskustalaiset siirtyisivät kokoomukseen on tietenkin vasta toinen vaihtoehto, jos muu ei auta. - Liikkuvat äänestäjät on tietysti asia erikseen, sillä niitä Suomessa on mutu-arviolta 100000 - 150000 kappaletta, jotka jo yksistään riittävät heiluttelemaan poliittisia voimasuhteita aika paljonkin.
Kokoomuksen ja Keskustan pitäisi iskeä demareiden ja vihreiden kimppuun kuin sika limppuun. Varsinkin Helsingissä vihreiden kannatus on järjettömän suuri. Ihme ettei Kokoomus tuo tarmokkaammin esille, miten paljon Helsingin kehitys on estynyt hyvinkoulutettujen ja aina löytyviä porsaanreikiä häikäilemättä hyväkseen käyttävien Vihreän Liiton edustajien jarrutuksesta. -Ihmisten silmiä pitäisi avata.
Helsingin Kokoomus (ja samalla koko kaupunki) on kärsinyt kunnollisen kumppanin puutteesta. Kokoomuksen on liian usein annettava periksi oikeistolaisista periaatteistaan joutuessaan pelaamaan valtapeliä tasavahvojen demareiden ja vihreiden kanssa. Jos vihreiden paikalla olisi Keskusta, tilanne olisi aivan toinen.
Ennemmin tai myöhemmin Keskustan tulo pääkaupunkiin onnistuu. Olkoon Keskustalle esikuvana Vihreä Liitto. Kukapa olisi uskonut, että nämä Koijärven radikaalit olisivat joskus Helsingin päättäjiä ja heidän puolueensa kilpailee tasavertaisena Kokoomuksen ja SDP:n kanssa.
Tarvitaan porvarihallitus.
Suomen taloutta ei pelasteta jakamalla olemassaolevan omaisuus kaikkien kesken tasan, vaan selkeästi pyrkimällä luomaan uutta, parantamaan entistä ja vahvistamaan yhteiskunnan selviytymiskykyä.
Jos Helsinki ajautuu pysähtyneisyyyden tilaan siitä syystä, että vihreät haluavat lähestyä nykyaikaa jääkauden jälkeisestä luonnontilasta ja siksi että SAK-SDP haluaa palata ajassa takaisinpäin ainakin sata vuotta uuden maailmanjärjestyksen aikaansaamikseksi, niin ollaan todella pahasti hakoteillä.
Tulevaisuus on sellainen kuin miksi se luodaan.
Jos tasapäistävällä tasajakoisella mallilla pyritään edenemään tasarintamassa, niin kuka uskaltaa enää yrittää mitään tavallista rohkeampaa, jos siksi ei lasketa valtiontalouden kamppaaminen taloudellisesti järjettömillä teoilla, joiden realisoituessa annetaan valta muille ja syytetään heitä tulipalon sammuttamisesti väärin..
Yritteliäiden ihmisten asialla olevien puolueiden on selkeästi otettava haaste vastaan ja pyrittävä estämään myyräntyö, jota punakoneisto eri tahoilla tekee.
Kun maa sortuu punakoneiston alla, niin silloin on turha pyristellä. Punaleirin suunnitelmia vastaan on käytävä kaikenaikaa kaikkialla kaikin tavoin.
Jos punaaatetta tunnustavat pääsevät rajoittamaan yhteiskunnan kehittymistä kiristämällä SDP-SAK:lle jatkuvasti erilaisia poikkeuksen poikkeuksia ja etuisuuksia änkyräasenteella, niin on turha ihmetellä, jos maantierosvouksen laillistaminen yhteiskunnassa ajaa yritykset huokeampien kustannuksien pariin.
SDP-SAK alkaa muistuttaa päivä päivältä enemmän itäeuroopan vakuutusasiamiestä, joka saatuaan yrityksen liikevaihdosta prosenttiosuuden jättää polttamatta yrityksen tilat.
Vakuutusmaksu takaa yleensä korvauksen vahingon sattuessa, mutta tämä SDP-SAK mallissa "maksu" takaa vahingonmahdollisuuden "tapahtumattomuuden".
Niin, miksipä olla hankala, kun pienellä vaivalla voi olla mahdoton.
Jos yhteinen päätös ei miellytä, niin ainahan voi murista kaikille ja purra lähelläolijoita.
Tälläinen LippoPaavo politikointi toimii aina siihen asti, kunnes muut kaivavat samat konstit käyttöön.
Sitten ei ole kenelläkään hauskaa, kun helppo saalis alkaakin purra takaisin...
Silloin käy SDP-SAK väkivaltakoneiston taistelijoille yhä useammin kuin äärijärjestön lataajalle, että omat naulat yhä useammin iskee omaan nilkkaan...
Koetan hieman täydennellä hyvää kirjoitustasi, vaikka toistoa toki saattaa tulla keskeisimmissä asioissa.
Avainkysymys on tietenkin siinä, mitkä puolueet asettavat kanan munan edelle, eli näkevät ainoaksi tieksi ensin kasvattaa kakkua ja vasta sitten alkaa jakaa sitä. Tässä suhteessa tuntumani on, että keskustassa ja vasemmistossa on enemmän jakohaluisia kuin kakun kasvattajia.
Avainongelma kaukun kasvattamisessa on nimenomaan konservatiivinen ay-liike, joka vasemmiston tuella pyrkii säätelemään yritystoimintaa. Esim. nyt SAK "tekee aloitteita" siitä, että se haluaisi neuvotella tulospalkkausjärjestelmistä työnantajan kanssa.
Tämä tulisi keskustan välittömästi torjua, koska ay-järjestöillä ei ole mitään osaa eikä arpaa siihen, millä periaatteilla mikin toimiala tai yksittäinen yritys haluaa va voi palkita työntekijöitään tulospalkkauksen kautta.
Vielä vähemmän asia kuuluu SAK:lle tai muille keskusjärjestöille.
Keskustan ja kokoomuksen olisi löydettävä toisensa siinä, että pikku hiljaa SDP:n ja SAK:n työn tuloksena SAK:lle valunut valta vaikuttaa mm. hallituksen esityksiin erilaisessa lainsäädännössä saadaan otetuksi takaisin hallitukselle.
Tämä ei tietenkään onnistu, jos SDP on hallituksessa. Edellisellä en tarkoita, että ay-liike mitenkään pitäisi ajaa alas tai viedä siltä voimat. tarkoitan vain sitä, että työnjaon tulee olla selvä ja kirkas.
Työmarkkinajärjestöt sopikoot edelleen työehdoista ja palkoista. Mutta kaikesta mikä vaatii lainsäädäntöä, päättää yksinomaan hallitus. Niitä asioita ei niputeta eikä paketoida mihinkään palkkasopimuksiin, joiden avulla ay-liike "ostaa" hallituksilta haluamiaan lakeja sillä, että se puolestaan ei lakkoilisi kohtuuttomien vaatimustensa vuoksi.
Tämä on kiristystä. Siitä on tultava loppu. Työrauha on tärkeä ase ja lakko-oikeus kuuluu ehdottomasti ay-liikkeelle, mutta poliittiset mielipidelakot ja etenkin lakkoilu hallituksen lainsäädäntöä vastaan on ehdottomasti kiellettävä tai niille on pantava niin suuri uhkasakko päälle, että ay-pomot kahteen kertaan miettivät mitä kannattaa tehdä.
Edellä kirjoitettu palauttakoon mieleen, miten Ahon hallituksen ja laman aikana oppositiossa hyvää yhteistyötä teeskennellyt SDP kuitenkin SAK:n - ja yleislakkouhkan - avulla kaatoi jokaisen sellaisen hallituksen suunnitelman, jolla laman vaikutuksia olisi voitu lieventää, mikäli se ei sopinut ay-pomoille.
Keskustassa ja kokoomuksessakin on edelleen liikaa sitä henkeä, että "työrauhan ylläpitämiseksi SDP:n tulee olla hallituksessa". Tästä seuraa nimittäin automaattisesti, etteivät keskusta ja kokoomus tule koskaan olemaan samassa hallituksessa, vaan kilpailemaan keskenään siitä, kumpi on SDP:n kanssa hallituksessa.
Ne, jotka keskustassa ja kokoomuksessa noin ajattelevat, ovat saaneet aikaan, että SAK/SDP hallitsee Suomea sataprosenttisesti, vaikka SDP:lla on vain n. 25% kannatus kansan keskuudessa.
Kyllä tähän menoon on joskus saatava muutos. Se vain edellyttää, että molemmat - keskusta ja kokoomus - muuttuvat ja alkavat tarkastella keskinäisen yhteistyönsä tavoitteita ja mahdollisuuksia vanhoista vihamielisyyksistä vapaalla tasolla.
Näin on!
Aivan !
SAK on selkeästi parlamentaarisen järjestelmän ulkopuolelle kuuluva voima.
SAK:n johtoon valitaa vain puoluenmahdaateilla sisäpiirin kautta uusia jäseniä, se ei ole avoin järjestön.
Silti SAK käyttää erittäin huomattavaa valtaa lakkoaseen käytöllä uhkailemalla.
Ja SAK uhkaa käyttävät surutta lyömäaseena eduskunnassa taas SDP ja osittain Vasemmistoliitto, vaikka siellä selkeästi ollaan muuttumassa johonkin suuntaan Siimeksen johdolla.
Mutta SDP on ja pysyy Lipposen ja Heinäluoman vallankäytön välineenä.
Heinäluoma on taas SAK:n selkeä kummisetä SDP:ssä ja eduskunnassa.
Tästä syystä SAK-SDP yhteenliittymästä puhuminen on selkeästi perusteltua.
Suomessa yritykset ovat joutuneet SDP-SAK kanssa osittain altavastaajiksi.
Esimerkiksi paperiliiton hallitsemilla paperitehtailla trukkikuskista siivoojaan ovat paperiliiton jäseniä.
Aikaisempina vuosina jopa työnteko ei onnistunut työpaikalla lainkaan, mikäli ei kuulunut liittoon.
Liittoon kuulumattomia käsiteltiin usein kovin ottein "rikkureina", vaikka kyse ei olisi ollut edes lakosta.
SAK-SDP toimii selkeästi valtiona valtiossa, siitä ei edes tarvitse väitellä.
Palkkapolitiikan osalta TUPO meininki on erittäin syrjivää, koska näillä sopimuksilla kyvykkäitä yksilöitä pyritään rajoittamaan ja taas työhaluttomimpia pyritään nostamaan palkkauksessa.
Kyllähän työntekemisella täytyy olla jokin yhteys tuottavuuteen. Ei voida missään nimessä elää sellaisessa ympäristössä, jossa työntekijöiden palkat ovat sidottu jatkuviin korotuksiin, vaikka työntuottavuus ei siihen oikeuta.
On aloja, joilla täytyy sallia suuremmat vaihtelut.
Muutoin näiden alojen työpaikat siirtyvät ulkomaisten työvoimanvuokrausfirmojen täyttämiksi.
SAK-SDP pyrkii hallitsemaan pääomia monimutkaisella säätelyjärjestelmällä, jossa kaikki kasvu ulosmitataan välittömästi, mutta vastaavasti taloudellisen lamanaikana yritys joutuu kantamaan vastuun aina konkurssiin asti työntekijöiden joutumatta tinkimään yhtään eduistaan.
Tälläinen verenimeminen yrityksistä ajaa ne ajanmittaan sivuraiteelle, jossa kuihtuminen on ajan kysymys.
Yhteiskunnallisesti on erittäin hidasta lähteä purkamaan tätä sääntelyä hallitusti, koska pienimmätkin purkamisyritykset tulevat aiheuttamaan suuren vastarinnan.
Tästä syystä ainoaksi vaihtoehdoksi jää romuttaa TUPO, ottaa vastaan ne lakkoaallot ja mielenilmaukset mitä tulee, ja aloittaa asiat uudelta pohjalta.
Euroopan Unionissa Suomi ei voi devalvoimalla puhdistaa pöytää enää, vaan talouden muutoksiin on sopeuduttava niin yritys kuin työntekijätasolla.
Jos työntekijätasolla SAK-SDP ei jousta, TUPOa ei tule. TUPO ratkaisun sitominen palkkaveron tasoon on täysin GOSPLANin aikaista toimintaa..
Työnteon korkea verottaminen ja suhteellinen ostovoima ajavat Suomen armotta paitsioon.
Tässä suhteessa nämä SAK-SDP pamput ovat jo ehtineet unohtaa, että Suomen tehdasteollisuus perustuu hyvin harvojen kyvykkäiden yksilöiden aikaansaannoksiin. Nyt ja tulevaisuudessa vain kyvykkäät yksilöt pystyvät luomaan sellaisia yrityksiä ja tuotteita, jotka ovat kilpailukykyisiä maailmalla.
Maailman kauppa ei toimi TUPOjen tai SAK-SDP varassa. Maailman kaupassa ratkaisevat selkeästi eri lainalaisuudet. Viimekädessä niitä asioita ratkotaan aseet kädessä.
Suomessa tuskin ajaudutaan enää niin rankkoihin toiminpiteisiin, että kiistoja ratkoittaisiin 1918 tavalla, mutta järkevää ei ole Suomen kansantalouden kannalta, että yritykset joutuvat lähtemään Suomesta korkean palkkaverotuksen takia ja siksi, että Suomeen on turha yrittää saada kansainvälisiä taitajia Suomen palkka ja verotasolla.
Keskustan ja Kokoomuksen on ehdottomasti löydettävä toisensa, jotta Suomen yhteiskuntakehitys ei ajautuisi pattitilanteeseen SAK-SDP harjoittaman ulosmittauspolitiikan vuoksi.
Keskustalla ja Kokoomuksella on selkeästi ihmisten yritteliäisyyttä korostava yhteinen päämäärä, jolla kansalaiset saadaan selkeästi ottamaan vastuuta omasta elämästään ja tulevaisuudestaan. Työntekemisen täytyy aina olla kannattavampaa kuin pelkästään yhteiskunnan tukien varassa eläminen.
Sota-aikana monet asiat lakaistiin kiireysjärjestyksessä suurempien kriisien edestä maton alle. Sodan jälkeen itsenäisen Suomen jatkuvuuden turvaamiseksi tehtiin ihmeellisiä koukeroita, mutta Unkarin kansannousu ja Prahan kevät todistivat, että tuskin muunlaisia vaihtoehtoja Suomelle paljon oli olemassa.
Tulevaisuuden rakentamiseksi jonkun täytyisi tietää vanhojen kiistojen syyt, jotta nuoremmat osaisivat ennakoida tällä kertaa paremmin nämä kompastusmahdollisuudet.
Vanhoille kiistoille ei voi kuitenkaan perustaa tulevaisuutta, vaan kyllä siinä täytyy selkeästi pystyä hyväksymään erilaiset kehityshistoriat, vaikuttimet ja lähtökohdat. Loppujen lopuksi tärkeintä on sama suunta ja päämäärä.
Pääkaupunkiseudulla valta-asetelmat ovat vakavasti ajamassa Helsinkiä taantuvalle kehityspolulle, sen sijaan, että Helsinki pysyisi jatkossakin yhtenä Itämeren kaupan ja yrittämisen helmenä ja eurooppalaisena kaupunkina.
Helsinki pääkaupunkina ei saa joutua yrittäjävastaisten aineisten valtaamaksi. Se ei olisi hyväksi Suomen imagolle ulkomailla, eikä myöskään Helsingille itselleen.
Kaikista parasta on tuoda julkisuuteen nämä asiat, koska silloin asiat saavat aivan eri luonteen, kun ei edes yritetä salamyhkäisesti toimimalla saada turhaa painolastia asioille.
Olen melko varma, että asioden julkinen käsittely saa niille kansan enemmistön tuen ja silloin myös kansan enemmistön mielipide vaikuttaa varmasti lopputulokseen.
Silloin SAK-SDP 25% kannattajajoukko ei pysty kaappaamaan ja käyttämään valtaa salaa kansan enemmistöltä.
Avoimmuus ja avoin hallinto estävät tehokkaasti ei-parlamentarististen voimien vaikutuksen.
Kieltämättä mieli tulee joskus äreäksi, kun huomaa miten tehokkaasti demarien taktiikka puree ja miten voimaton Suomen oikeisto sen edessä on.
Karl Marx'iakin katalampi sosialisti Eduard Bernstein kannattajia kehitti keinoja miten yhteiskunta solutetaan niin vaiv'vihkaa, että tuskin huomaakaan ennenkuin sosialismin pakkopaita on jo päällä.
Näin se menee:
...Revisionistien sekä muiden poliittisten ryhmien, lähinnä vasemmistoliberaalien, yhteistoimintaa parlamentissa edesauttoi Bernsteinin ajatus, jonka mukaan liike itsessään oli päämäärää tärkeämpi...
...Yksi revisionistien perusajatuksista oli perinteisen luokkataistelu-ajatuksen hylkääminen. Revisionistit uskoivat, että sosialismiin siirtymiseen on muitakin keinoja kuin proletariaatin toteuttama vallankumous. He kannattivat yhteiskunnan asteittaista uudistamista rauhanomaisin keinoin parlamentaarisia keinoja hyväksikäyttäen. Bernsteinin mielestä sosialidemokraattien tuli pyrkiä mahdollisimman suureen edustukseen kansanedustuslaitoksessa ajaakseen työväestön etuja. Lisäksi Bernstein oli valmis hylkäämään ajatuksen sosialidemokraattisesta puolueesta pelkkänä työväenpuolueena. PÄINVASTOIN, BERNSTEININ MIELESTÄ SOSIALIDEMOKRAATIEN TULI LIITTOUTUA MUIDEN PUOLUEIDEN KANSSA SAADAKSEEN VAIKUTUSVALTAA PARLAMENTISSA SEKÄ HOUKUTELLA PUOLUEEN RIVEIHIN JÄSENIÄ TYÖVÄENLUOKAN ULKOPUOLELTA...
--------------------------
Nämä työväenliikkeen ulkopuolelta houkutellut jäsenet (joihin mm. ylimetsänhoitajan poika Paavo Lipponen kuuluu) ovat olleet tehokas ase sosialismin voittoisassa marssissa vallan sydämeen. On tietenkin päiväselvää, että jonakin päivänä liikkeen sisällä tapahtuu alhaalta päin tuleva puhdistusreaktio joka oksentaa sosialismiin kertyneen kuonan ulos.
Kuten Rock, sosialismi tulee harharetkiensä jälkeen aina palaamaan aidoille juurilleen.
Puhdistunut ja uutta elinvoimaa saanut työläisrintama vyöryy jälleen kerran vappuna punaliput uljaasti hulmuten yli Pitkänsillan ja kansainvälinen kajahtaa katukuiluissa porvareiden polvia notkauttavana jylinänä.
(Se on porvarinkin mielestä komeampaa katseltavaa kuin nykyinen vaivautunut laahustus)
Juuret, mitkä juuret?
Saviheinää me olemme, saviheinää,
halkeilevassa maassa.
Vai tiedätkö puolueen joka enemmän olisi yhteiskunnan taskuilla? Agraarisosialismia, hyi stana.
Kepulaisia ja koko vasemmistoa yhdistää yksi piirre: kumpikin katsoo, että muiden ihmisten omalla työllään ansaitsemat rahat kuuluvatkin heille ja koettavat selittää asiaa sillä, että se muka olisi oikeudenmukaista ja tasa-arvoista.
Tällä perusteella keskustaa ei erota sosialismista rautakangellakaan.
Nuorena luetut hyllymetrit vallankuomouskirjallisuutta kantavat nyt kaunista hedelmää. Niljakkaat KULAKIT tuhotaan yhä uudestaan ja uudestaan.