Itseä häiritsevän sukupuolisen suuntautumisen hoito

koodi ei ole "itseä häiritsevä homoseksuaalisuus on sairausluokituksessa." Homoseksuaalisuus ei ole, onneksi, enää aikoihin ollut sairaus=)
Miten homoutta voisi hoitaa kun se ei todellakaan ole sairaus?!

Käytkö terapiassa tai oletko käynyt? Siis psykoterapiassa, ei missään keskusteluavun piirissä.
Jaksamisia!

2+2 kirjoitti:

koodi ei ole "itseä häiritsevä homoseksuaalisuus on sairausluokituksessa." Homoseksuaalisuus ei ole, onneksi, enää aikoihin ollut sairaus=)
Miten homoutta voisi hoitaa kun se ei todellakaan ole sairaus?!

Käytkö terapiassa tai oletko käynyt? Siis psykoterapiassa, ei missään keskusteluavun piirissä.
Jaksamisia!

Lue lisää

Niin mutta itseä häiritsevä sukupuolinen suuntautuminen on kuitenkin häiriö

Erittäin mielenkiintoinen keskustelu ammattihaaveeni kannalta :)

Mutta asiaan:
"Pelkään miehiä ja heidän läsnäolonsa jo riittää samaan minun oloni tukalaksi." Monet heteronaisetkin pelkäävät miehiä esimerkiksi huonojen kokemustensa vuoksi. En ole sinä, joten en tiedä miltä pelkosi/tukala olosi tuntuu, mutta ýhtenä vaihtoehtona tuli mieleen yksinkertaisesti miehien pelko ilman yhteyttä seksuaalisuuteesi.

Kehottaisin odottelemaan, tunnistat kyllä sen oikean - miehen tai naisen - kun hän tulee vastaan. Itsekin käytän tätä tekniikkaa, aivan varma kun en suuntautumisestani voi sanoa olevani.

ddsdsdsdsdsds kirjoitti:

Niin mutta itseä häiritsevä sukupuolinen suuntautuminen on kuitenkin häiriö

No se "häiriö" on itseä häiritsevyys, eikä suuntautuminen sinänsä. Asia, joka häiritsee itseä, voisi olla mikä tahansa. Itseä häiritsevä ihonväri esimerkiksi...

ddsdsdsdsdsds kirjoitti:

Niin mutta itseä häiritsevä sukupuolinen suuntautuminen on kuitenkin häiriö

Jos itse ei hyväksy itseään niin huono olo jatkuu. Homous ei ole sairasta mitenkään, eikä syntistäkään. Ihan vaan sitä että satuit syntymään sellaisena.
Joten eräskin tuttuni taisteli pitkään saman asian kanssa, mutta kun itse arvosti itseään ihmisenä niin masennus katosi.
Tänään hän asuu toisen miehen kanssa ja ovat onnellisia toistensa kanssa. Eikä kukaan heitä mitenkään mollaa homoudesta . Mutta ne vuodet ennen oman itsensä hyväksymistä oli hänellä todella vaikeat , ja viilteli itseään
Se että haluat vaimon ja lapsia kertoo että haluat olla samanlainen kun muutkin. Mutta jos et ole niin älä taistele vastaan. Käy terapeutilla juttelemassa jos paikkakunnallasi on joku joka joka osaa näitä asioita käsitellä.
Itse syytökset ei vie asiaasi eteenpäin

Jeesus ym. mielikuvitushenkilöt ei auta ketään

xcxcxxcxcx kirjoitti:

Jeesus ym. mielikuvitushenkilöt ei auta ketään

Itse olet yksi mielikuvitushenkilö kuviteltuine paremmintietämisinesi.

Ateistit on myös spedejä, usein.

"Ei psykiatrinen hoito nykyään kenenkään homoseksuaalisuutta yritäkään poistaa vaan sopeuttaa henkilöä pelaamaan niillä korteilla, mitkä on annettu."

No siinä tapauksessa en edes harkitse avun hakemista vaan pysyn tämän hetkisessä suunnitelmassa eli sinkkuna koko loppuelämä tai sitten yritän väkisin kiintyä naiseen. En halua, että minua manipuloidaan olemaan homo. Suorastaa ärsyttävä ajatus ja vielä enemmän ärsyttää, että ei ole löydetty keinoa korjata asiaa. Kaikki eivät halua olla homoja ja minusta on vain kauheaa, että se kortti on joillekin vaan tungettu. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään positiivinen juttu.

Minua suorastaan etoo ajatus siitä että asuisin taas miehen kanssa saman katon alla. Näin sen arjen ja näinkin jo ihan tarpeeksi. Niin harvat homosuhteet säilyvät. Se on merkki siitä, että niin ei ole tarkoitettu. Et voi pakottaa kahden magneetin saman merkkisiä päitä pysymään toisissaan kiinni koska ne hylkii toisiaan. Epäilen kuitenkin, että homous on luonnon keino tasapainottaa ylikansoittumista, mutta monilla homoilla on keinonsa saada lapsia esim. yksinäisten naisten tai lesboparien kautta. Jos asia toimisi oikein niin homoilta ei olisi tarvetta saada lapsia. Minua kiinnostaisi tietää vain mistä homous johtuu oikeasti. Geeneissä se ei voi olla, koska on tutkittu homoseksuaalisuuden esiintymistä identtisissä kaksosissa ja tapauksissa joissa toinen kaksonen on homoseksuaali niin toinen onkin hetero. Jos olisi ns. "homogeeni" niin kaksosten tapauksessa molempien pitäisi olla homoseksuaaleja. Olen vahvasti sitä mieltä, että homous on ympäristön vaikutuksen aiheuttamaa. Jos se olisi geeneissä ja löydettäisiin keino havaita homoseksuaalisuus jo lapsivedestä niin yhtä lailla kuten vammaisen lapsen kohdalla vanhemmilla tulisi olla oikeus päättää lapsen abortoinnista. En usko, että kukaan vanhempi tässä maailmassa haluaa homoseksuaalilasta tietoisesti, koska homon kuten vammaisen elämä tulee olemaan vaikeampaa tässä maailmassa. Tämä on jonkun mielestä hyvin raaka näkökulma, mutta eikö tässä raa'assa maailmassa ole tarpeeksi kärsiviä ja sairaita ihmisiä? Itse en haluaisi kasvattaa homolasta vaikka olenkin homo.

"Ei isän puute tai etäinen isä kenestäkään homoseksuaalia tee ilman biologista perustaa. Samaan perheeseen syntyneestä veljeskatraasta joku voi olla homoseksuaalinen - on löydetty selittäväksi syy-yhteydeksi syntyminen veljeskatraan nuoremmassa päässä, mitä on tulkittu äidin kehon pyrkimyksenä "tasata" syntyvien ihmisten sukupuolta feminiinistämällä sikiötä kohdussa."

Sinä käytät nyt tietolähteenäsi tutkimusta jota ei myöskään ole voitu todistaa yhdeksi ja ainoaksi syyksi homouteen. Miksi sitten niin monet homot tulevat perheistä joissa on ollut vain äiti? Tiedän, että on myös homoja jotka ovat ehjistä perheistä (muutamat perheen ainoita poikalapsia), mutta ystäväni jotka ovat tälläisistä perheistä ovat kertoneet minulle perheriidoistaan ja etenkin isän kanssa käydyistä tappeluista (väkivaltaa, henkistä tai fyysistä) Monia homoja yhdistää negatiiviset kokemukset samaa sukupuolta olevien henkilöiden kanssa lapsuuden ja nuoruuden aikana. Minusta siinä on vain selvä yhteys, että miehen läsnäolon puuttuminen vaikuttaa vahvasti pojan seksuaalisen suuntautumisen kehitykseen. Mielestäni kyseessä on kuitenkin häiriö seksuaalisessa kehittymisessä johon ei ole vielä löydetty korjauskeinoa. Olen varma, että asiaa tutkitaan jossain hyvinkin paljon. Kenties tulevaisuudessa löydetään viimeinkin keino ja homoseksuaalisuus voidaan palauttaa takaisin sairausluokitukseen. Minun mielenrauhaani helpottaisi edes pieni pilkahdus siitä, että asiaan pyritään löytämään korjauskeino. Mutta ei varmaan minun elinaikanani sellaista tulla näkemään.

Toivoisin edelleenkin vastauksia, jos jollakin olisi ihan oikeasti konkreettista tietoa tai kokemusta hoidosta, jota annetaan henkilölle joka kärsii itseään häiritsevästä sukupuolisesta suuntautumisesta. Mitä hoidossa on tehty ja kuinka se on auttanut, millaista elämää elät nykyään? Muu keskustelu menee OFF-Topic puolelle.

Aloittaja... kirjoitti:

"Ei psykiatrinen hoito nykyään kenenkään homoseksuaalisuutta yritäkään poistaa vaan sopeuttaa henkilöä pelaamaan niillä korteilla, mitkä on annettu."

No siinä tapauksessa en edes harkitse avun hakemista vaan pysyn tämän hetkisessä suunnitelmassa eli sinkkuna koko loppuelämä tai sitten yritän väkisin kiintyä naiseen. En halua, että minua manipuloidaan olemaan homo. Suorastaa ärsyttävä ajatus ja vielä enemmän ärsyttää, että ei ole löydetty keinoa korjata asiaa. Kaikki eivät halua olla homoja ja minusta on vain kauheaa, että se kortti on joillekin vaan tungettu. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään positiivinen juttu.

Minua suorastaan etoo ajatus siitä että asuisin taas miehen kanssa saman katon alla. Näin sen arjen ja näinkin jo ihan tarpeeksi. Niin harvat homosuhteet säilyvät. Se on merkki siitä, että niin ei ole tarkoitettu. Et voi pakottaa kahden magneetin saman merkkisiä päitä pysymään toisissaan kiinni koska ne hylkii toisiaan. Epäilen kuitenkin, että homous on luonnon keino tasapainottaa ylikansoittumista, mutta monilla homoilla on keinonsa saada lapsia esim. yksinäisten naisten tai lesboparien kautta. Jos asia toimisi oikein niin homoilta ei olisi tarvetta saada lapsia. Minua kiinnostaisi tietää vain mistä homous johtuu oikeasti. Geeneissä se ei voi olla, koska on tutkittu homoseksuaalisuuden esiintymistä identtisissä kaksosissa ja tapauksissa joissa toinen kaksonen on homoseksuaali niin toinen onkin hetero. Jos olisi ns. "homogeeni" niin kaksosten tapauksessa molempien pitäisi olla homoseksuaaleja. Olen vahvasti sitä mieltä, että homous on ympäristön vaikutuksen aiheuttamaa. Jos se olisi geeneissä ja löydettäisiin keino havaita homoseksuaalisuus jo lapsivedestä niin yhtä lailla kuten vammaisen lapsen kohdalla vanhemmilla tulisi olla oikeus päättää lapsen abortoinnista. En usko, että kukaan vanhempi tässä maailmassa haluaa homoseksuaalilasta tietoisesti, koska homon kuten vammaisen elämä tulee olemaan vaikeampaa tässä maailmassa. Tämä on jonkun mielestä hyvin raaka näkökulma, mutta eikö tässä raa'assa maailmassa ole tarpeeksi kärsiviä ja sairaita ihmisiä? Itse en haluaisi kasvattaa homolasta vaikka olenkin homo.

"Ei isän puute tai etäinen isä kenestäkään homoseksuaalia tee ilman biologista perustaa. Samaan perheeseen syntyneestä veljeskatraasta joku voi olla homoseksuaalinen - on löydetty selittäväksi syy-yhteydeksi syntyminen veljeskatraan nuoremmassa päässä, mitä on tulkittu äidin kehon pyrkimyksenä "tasata" syntyvien ihmisten sukupuolta feminiinistämällä sikiötä kohdussa."

Sinä käytät nyt tietolähteenäsi tutkimusta jota ei myöskään ole voitu todistaa yhdeksi ja ainoaksi syyksi homouteen. Miksi sitten niin monet homot tulevat perheistä joissa on ollut vain äiti? Tiedän, että on myös homoja jotka ovat ehjistä perheistä (muutamat perheen ainoita poikalapsia), mutta ystäväni jotka ovat tälläisistä perheistä ovat kertoneet minulle perheriidoistaan ja etenkin isän kanssa käydyistä tappeluista (väkivaltaa, henkistä tai fyysistä) Monia homoja yhdistää negatiiviset kokemukset samaa sukupuolta olevien henkilöiden kanssa lapsuuden ja nuoruuden aikana. Minusta siinä on vain selvä yhteys, että miehen läsnäolon puuttuminen vaikuttaa vahvasti pojan seksuaalisen suuntautumisen kehitykseen. Mielestäni kyseessä on kuitenkin häiriö seksuaalisessa kehittymisessä johon ei ole vielä löydetty korjauskeinoa. Olen varma, että asiaa tutkitaan jossain hyvinkin paljon. Kenties tulevaisuudessa löydetään viimeinkin keino ja homoseksuaalisuus voidaan palauttaa takaisin sairausluokitukseen. Minun mielenrauhaani helpottaisi edes pieni pilkahdus siitä, että asiaan pyritään löytämään korjauskeino. Mutta ei varmaan minun elinaikanani sellaista tulla näkemään.

Toivoisin edelleenkin vastauksia, jos jollakin olisi ihan oikeasti konkreettista tietoa tai kokemusta hoidosta, jota annetaan henkilölle joka kärsii itseään häiritsevästä sukupuolisesta suuntautumisesta. Mitä hoidossa on tehty ja kuinka se on auttanut, millaista elämää elät nykyään? Muu keskustelu menee OFF-Topic puolelle.

Lue lisää

No sittenhän sinulla on se "eheytymisen" mahdollisuus.

Jos homous on sinusta niin kamala asia - se "kamaluus" on sinussa, ei niissä "väärin elävissä" muissa homoissa - niin ei muuta kuin hengenheimolaisten pariin eheytymään. Et kai luule täältä saavasi vastauksia kysymyksiisi. Taidat odottaa positiivisia kokemuksia eli asenteesi ja ennakko-odotustesi vahvistamista. Tätä löydät varmemmin esim. Aslan ry.:stä kuin hakuammunnalla, ja varmasti sieltä sinun asennoitumisellasi varustettu ihminen "apua" saakin.

sitten... kirjoitti:

No sittenhän sinulla on se "eheytymisen" mahdollisuus.

Jos homous on sinusta niin kamala asia - se "kamaluus" on sinussa, ei niissä "väärin elävissä" muissa homoissa - niin ei muuta kuin hengenheimolaisten pariin eheytymään. Et kai luule täältä saavasi vastauksia kysymyksiisi. Taidat odottaa positiivisia kokemuksia eli asenteesi ja ennakko-odotustesi vahvistamista. Tätä löydät varmemmin esim. Aslan ry.:stä kuin hakuammunnalla, ja varmasti sieltä sinun asennoitumisellasi varustettu ihminen "apua" saakin.

Lue lisää

Kuten kirjoitin jo silloin tuossa jatkoviestissä heti aloituksen perään, että en ole uskovainen joten nämä eheytysterapiat ei ole vaihtoehdoissa ellei ole uskontoneutraalia eheytysterapiaa. Niissähän kuitenkin se terapian "teho" perustuu mielikuvitushahmon kaikkivaltiaan jumalan, jokaisen isän voimaan. Mutta kun en ole uskovainen, en kuulu kirkkoon eikä ole sitä mahdollisuutta että tulisin uskoon.

Aloittaja... kirjoitti:

Kuten kirjoitin jo silloin tuossa jatkoviestissä heti aloituksen perään, että en ole uskovainen joten nämä eheytysterapiat ei ole vaihtoehdoissa ellei ole uskontoneutraalia eheytysterapiaa. Niissähän kuitenkin se terapian "teho" perustuu mielikuvitushahmon kaikkivaltiaan jumalan, jokaisen isän voimaan. Mutta kun en ole uskovainen, en kuulu kirkkoon eikä ole sitä mahdollisuutta että tulisin uskoon.

Lue lisää

I rest my case..

(Toivotan onnea elämääsi homouden kanssa.)

Aloittaja... kirjoitti:

Kuten kirjoitin jo silloin tuossa jatkoviestissä heti aloituksen perään, että en ole uskovainen joten nämä eheytysterapiat ei ole vaihtoehdoissa ellei ole uskontoneutraalia eheytysterapiaa. Niissähän kuitenkin se terapian "teho" perustuu mielikuvitushahmon kaikkivaltiaan jumalan, jokaisen isän voimaan. Mutta kun en ole uskovainen, en kuulu kirkkoon eikä ole sitä mahdollisuutta että tulisin uskoon.

Lue lisää

suhde sulla on nykyään isääsi, onko hän elossa, tuli mieleen jotta ehkäpä voisi auttaa jos saisit parannettua teidän välejänne.

-ymmärrän toki jotta se ei ole sinusta kiinni pelkästään,
ja isäsi teki väärin kun ei ollut kanssasi lapsena!

data.. kirjoitti:

suhde sulla on nykyään isääsi, onko hän elossa, tuli mieleen jotta ehkäpä voisi auttaa jos saisit parannettua teidän välejänne.

-ymmärrän toki jotta se ei ole sinusta kiinni pelkästään,
ja isäsi teki väärin kun ei ollut kanssasi lapsena!

Lue lisää

Isä elää uuden perheensä kanssa toisessa kaupungissa kaukana. Olemme heikosti yhteydessä toisiimme. Vaikka tapaankin häntä joskus niin hän tuntuu hyvin kaukaiselta ja tuntemattomalta, ei edes sukulaiselta. Tosin hän vietti muutama vuosi sitten joulun kanssamme (ei viettänyt sitä uuden perheensä kanssa) kun olimme kaikki äidin luona ja oli yhtenä kesänä myös. Kuviot ovat hieman hankalat ja monimutkaiset, mutta minusta tuntuu, että hän katuu sitä, että jätti äidin ja päätti perustaa uuden perheen. Tai no kun kuulin jotain hänen ja äidin keskustelusta niin hän itse mainitsi tehneensä virheitä, mutta hänellä on toinen perhe nyt. En vaatisikaan häntä palaamaan äitini kanssa yhteen, vaikka äiti sitä varmasti salaa toivookin (isä oli kuullemma ainoa mies mitä hän koskaan rakasti ja tulee aina rakastamaan), mutta hänen ei pidä tehdä sitä virhettä uudestaan, että jättää perheensä eli tässä tapauksessa sen uuden. Mutta hän ei ole onnellinen sen uuden perheensä kanssa. Se kai oli syynä miksi tuli viettämään joulua meidän kanssa. Tai no en minä tiedä hänen syitään sille, mutta epäilisin että riitaa oli siellä päässä kun piti lähteä muualle viettämään joulua.

Minä en kuitenkaan ole enää lapsi enkä pysty kiintymään samalla tavalla vanhempaan kuin lapsena kiinnytään isään tai äitiin. Joskus hän soittaa minulle, pari kertaa vuodessa ja kysyy kuulumisia. En kuitenkaan tiedä onko hän oikeasti kiinnostunut vai tekeekö hän sen "velvollisuuden" tunteen vuoksi. En kuitenkaan henkilökohtaisesti halua olla kauheasti tekemisissä hänen kanssaan. Isä ja poika suhteemme on pahasti tulehtunut eikä enää korjattavissa. Sitä paitsi en halua tunkeutua hänen ja hänen uusien lapsien elämään. He voisivat ajatella, että riistän heiltä isän pois jos yritän vaatia välien parantumista. En ole myöskään näihin puolisisaruksiin yhteyksissä, vaikka tunnemme kyllä toisemme. Eikä varmasti tulla tulevaisuudessa tutustumaan enempää, sillä en heitä laske siskoiksi tai veljiksi.

Niin paljon surullisia asioita on tapahtunut ja minun elämäni on ollut vaikeaa jo syntymästä lähtien erilaisten syiden takia. Vaikka tähän päivään asti ollaan päästy niin en silti jaksaisi tai haluaisi tietää enempää tulevaisuudesta. Heikkenen vuosi vuodelta enemmän ja enemmän ja yhä vaikeampia jaksoja joka vuosi. En kestä loputtomiin, vaikka sanotaankin, että mikä ei tapa niin se vahvistaa. Mutta ei minun tapauksessani enää. Rajat tulee vastaan.

Aloittaja,,, kirjoitti:

Isä elää uuden perheensä kanssa toisessa kaupungissa kaukana. Olemme heikosti yhteydessä toisiimme. Vaikka tapaankin häntä joskus niin hän tuntuu hyvin kaukaiselta ja tuntemattomalta, ei edes sukulaiselta. Tosin hän vietti muutama vuosi sitten joulun kanssamme (ei viettänyt sitä uuden perheensä kanssa) kun olimme kaikki äidin luona ja oli yhtenä kesänä myös. Kuviot ovat hieman hankalat ja monimutkaiset, mutta minusta tuntuu, että hän katuu sitä, että jätti äidin ja päätti perustaa uuden perheen. Tai no kun kuulin jotain hänen ja äidin keskustelusta niin hän itse mainitsi tehneensä virheitä, mutta hänellä on toinen perhe nyt. En vaatisikaan häntä palaamaan äitini kanssa yhteen, vaikka äiti sitä varmasti salaa toivookin (isä oli kuullemma ainoa mies mitä hän koskaan rakasti ja tulee aina rakastamaan), mutta hänen ei pidä tehdä sitä virhettä uudestaan, että jättää perheensä eli tässä tapauksessa sen uuden. Mutta hän ei ole onnellinen sen uuden perheensä kanssa. Se kai oli syynä miksi tuli viettämään joulua meidän kanssa. Tai no en minä tiedä hänen syitään sille, mutta epäilisin että riitaa oli siellä päässä kun piti lähteä muualle viettämään joulua.

Minä en kuitenkaan ole enää lapsi enkä pysty kiintymään samalla tavalla vanhempaan kuin lapsena kiinnytään isään tai äitiin. Joskus hän soittaa minulle, pari kertaa vuodessa ja kysyy kuulumisia. En kuitenkaan tiedä onko hän oikeasti kiinnostunut vai tekeekö hän sen "velvollisuuden" tunteen vuoksi. En kuitenkaan henkilökohtaisesti halua olla kauheasti tekemisissä hänen kanssaan. Isä ja poika suhteemme on pahasti tulehtunut eikä enää korjattavissa. Sitä paitsi en halua tunkeutua hänen ja hänen uusien lapsien elämään. He voisivat ajatella, että riistän heiltä isän pois jos yritän vaatia välien parantumista. En ole myöskään näihin puolisisaruksiin yhteyksissä, vaikka tunnemme kyllä toisemme. Eikä varmasti tulla tulevaisuudessa tutustumaan enempää, sillä en heitä laske siskoiksi tai veljiksi.

Niin paljon surullisia asioita on tapahtunut ja minun elämäni on ollut vaikeaa jo syntymästä lähtien erilaisten syiden takia. Vaikka tähän päivään asti ollaan päästy niin en silti jaksaisi tai haluaisi tietää enempää tulevaisuudesta. Heikkenen vuosi vuodelta enemmän ja enemmän ja yhä vaikeampia jaksoja joka vuosi. En kestä loputtomiin, vaikka sanotaankin, että mikä ei tapa niin se vahvistaa. Mutta ei minun tapauksessani enää. Rajat tulee vastaan.

Lue lisää

kumminkin ottaa yhteyttä aslan järjestöön, kerroit jossakin aiemmassa viestissä jotta et ole järin uskovainen, no eipä kait se haittaa, siellä varmaan olisi ihmisiä jotka ymmärtävät täysin ongelmasi jotka osaisivat neuvoa, eikä sinua siellä kukaan ala pakkokäännyttämään jos sitä pelkäät.

-toivon oikeasti että pääset tasapainoon itsesi kanssa tässä asiassa, osaan kuvitella jotta tuo on melko tuskallista elää noin.

Aloittaja... kirjoitti:

"Ei psykiatrinen hoito nykyään kenenkään homoseksuaalisuutta yritäkään poistaa vaan sopeuttaa henkilöä pelaamaan niillä korteilla, mitkä on annettu."

No siinä tapauksessa en edes harkitse avun hakemista vaan pysyn tämän hetkisessä suunnitelmassa eli sinkkuna koko loppuelämä tai sitten yritän väkisin kiintyä naiseen. En halua, että minua manipuloidaan olemaan homo. Suorastaa ärsyttävä ajatus ja vielä enemmän ärsyttää, että ei ole löydetty keinoa korjata asiaa. Kaikki eivät halua olla homoja ja minusta on vain kauheaa, että se kortti on joillekin vaan tungettu. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään positiivinen juttu.

Minua suorastaan etoo ajatus siitä että asuisin taas miehen kanssa saman katon alla. Näin sen arjen ja näinkin jo ihan tarpeeksi. Niin harvat homosuhteet säilyvät. Se on merkki siitä, että niin ei ole tarkoitettu. Et voi pakottaa kahden magneetin saman merkkisiä päitä pysymään toisissaan kiinni koska ne hylkii toisiaan. Epäilen kuitenkin, että homous on luonnon keino tasapainottaa ylikansoittumista, mutta monilla homoilla on keinonsa saada lapsia esim. yksinäisten naisten tai lesboparien kautta. Jos asia toimisi oikein niin homoilta ei olisi tarvetta saada lapsia. Minua kiinnostaisi tietää vain mistä homous johtuu oikeasti. Geeneissä se ei voi olla, koska on tutkittu homoseksuaalisuuden esiintymistä identtisissä kaksosissa ja tapauksissa joissa toinen kaksonen on homoseksuaali niin toinen onkin hetero. Jos olisi ns. "homogeeni" niin kaksosten tapauksessa molempien pitäisi olla homoseksuaaleja. Olen vahvasti sitä mieltä, että homous on ympäristön vaikutuksen aiheuttamaa. Jos se olisi geeneissä ja löydettäisiin keino havaita homoseksuaalisuus jo lapsivedestä niin yhtä lailla kuten vammaisen lapsen kohdalla vanhemmilla tulisi olla oikeus päättää lapsen abortoinnista. En usko, että kukaan vanhempi tässä maailmassa haluaa homoseksuaalilasta tietoisesti, koska homon kuten vammaisen elämä tulee olemaan vaikeampaa tässä maailmassa. Tämä on jonkun mielestä hyvin raaka näkökulma, mutta eikö tässä raa'assa maailmassa ole tarpeeksi kärsiviä ja sairaita ihmisiä? Itse en haluaisi kasvattaa homolasta vaikka olenkin homo.

"Ei isän puute tai etäinen isä kenestäkään homoseksuaalia tee ilman biologista perustaa. Samaan perheeseen syntyneestä veljeskatraasta joku voi olla homoseksuaalinen - on löydetty selittäväksi syy-yhteydeksi syntyminen veljeskatraan nuoremmassa päässä, mitä on tulkittu äidin kehon pyrkimyksenä "tasata" syntyvien ihmisten sukupuolta feminiinistämällä sikiötä kohdussa."

Sinä käytät nyt tietolähteenäsi tutkimusta jota ei myöskään ole voitu todistaa yhdeksi ja ainoaksi syyksi homouteen. Miksi sitten niin monet homot tulevat perheistä joissa on ollut vain äiti? Tiedän, että on myös homoja jotka ovat ehjistä perheistä (muutamat perheen ainoita poikalapsia), mutta ystäväni jotka ovat tälläisistä perheistä ovat kertoneet minulle perheriidoistaan ja etenkin isän kanssa käydyistä tappeluista (väkivaltaa, henkistä tai fyysistä) Monia homoja yhdistää negatiiviset kokemukset samaa sukupuolta olevien henkilöiden kanssa lapsuuden ja nuoruuden aikana. Minusta siinä on vain selvä yhteys, että miehen läsnäolon puuttuminen vaikuttaa vahvasti pojan seksuaalisen suuntautumisen kehitykseen. Mielestäni kyseessä on kuitenkin häiriö seksuaalisessa kehittymisessä johon ei ole vielä löydetty korjauskeinoa. Olen varma, että asiaa tutkitaan jossain hyvinkin paljon. Kenties tulevaisuudessa löydetään viimeinkin keino ja homoseksuaalisuus voidaan palauttaa takaisin sairausluokitukseen. Minun mielenrauhaani helpottaisi edes pieni pilkahdus siitä, että asiaan pyritään löytämään korjauskeino. Mutta ei varmaan minun elinaikanani sellaista tulla näkemään.

Toivoisin edelleenkin vastauksia, jos jollakin olisi ihan oikeasti konkreettista tietoa tai kokemusta hoidosta, jota annetaan henkilölle joka kärsii itseään häiritsevästä sukupuolisesta suuntautumisesta. Mitä hoidossa on tehty ja kuinka se on auttanut, millaista elämää elät nykyään? Muu keskustelu menee OFF-Topic puolelle.

Lue lisää

Niin harvat homosuhteet säilyvät. Se on merkki siitä, että niin ei ole tarkoitettu.



Empä tiedä... Kahden ihmisen yhteiselo on aina haastavaa, eikä ole helppoa löytää sopivaa. Mulla on paljon heterotuttavia, jotka haluais kovasti sitoutua. Tarjolla ei tunnu olevan muutakuin lyhyitä suhteita, ja kaikki loppuu melko nopeasti. Näin vuodesta toiseen, vaikka halua löytää kumppani olisi. Tuntuu että nykyisin yksin oleminen on normaalimpaa kuin ennenvanhaan ja suurin osa suomessa lienee sinkkutalouksia, olen käsittänyt. Homot ovat vähemmistö, joten heillä on vielä vähemmän valinnanvaraa. Eipä ne monet suhteet kestä heteroillakaan, joten en tekisi asiasta kovin varmoja johtopäätöksiä. Kun suurin osa ihmisistä on heteroja, niin ehkä sitä kuvittelee että ne kestävät paremmin, kun esimerkkejä on enemmän nähtävillä. Sitten voi olla homoilla muitakin syitä esimerkiksi ympäristön paineet, kaapista ulos tuleminen yms jotka voivat vaikeuttaa. Minulle ainakin suhde saman sukupuolen kanssa olisi paljon korkeampi kynnys kun vastakkaisen. Ei liity omiin tunteisiini toista kohtaan, vaan just siihen epävarmuuteen miten muut suhtautuu, tuleeko torjutuksi yms.

Mielestäni kyseessä on kuitenkin häiriö seksuaalisessa kehittymisessä

Ei ihmiset ole vain heteroja tai homoja, vaan siihen välille mahtuu paljon kaikenlaista. Jos ajatellaan viivana jossa toinen pää edustaa hetero ja toinen pää homoseksuaalisuutta, niin ihmiset asettuvat eri kohdille siinä. Lisäksi on paljon muitakin erilaisia mieltymyksiä näissä asioissa. Kun ihmiset ovat muutenkin erilaisia kaikilta ominaisuuksiltaan, niin tuntuisi tosi kummalta, että vain jokin tietty kapea osa-alue olisi muka sitä "normaalia" seksuaalisuutta ja kaikki muu epänormaalia. Miten ihmeessä kaikkien pitäisi olla jollakin elämän osa-alueella täysin samanlaisia, että olisivat normaaleja? Mä en pysty uskomaan kovin suppeisiin käsityksiin, en tässä enkä muissakaan asioissa.
Tuntuu hirveältä, jos pitäisi mahtua johonkin suppeisiin näkemyksiin ja odotuksiin, että voisi kokea olevansa normaali.

Aloittaja... kirjoitti:

Kuten kirjoitin jo silloin tuossa jatkoviestissä heti aloituksen perään, että en ole uskovainen joten nämä eheytysterapiat ei ole vaihtoehdoissa ellei ole uskontoneutraalia eheytysterapiaa. Niissähän kuitenkin se terapian "teho" perustuu mielikuvitushahmon kaikkivaltiaan jumalan, jokaisen isän voimaan. Mutta kun en ole uskovainen, en kuulu kirkkoon eikä ole sitä mahdollisuutta että tulisin uskoon.

Lue lisää

Sorry vaan, mutta se mahdollisuus on ihan joka iikalla, että voi tulla uskoon. Kannattaa etsiä, mistä siinä on kyse. Toisten ihmisten sanomisten ennakkoasenteellista toistamista on tuo 'mielikuvitushahmo'. Itse olin täysin yhtä epäuskoinen kuin sinä, enkä voinut käsittää, että uskossa ja uskovaisissa olisi jotakin hyvää tekevää.

Vaan on. Saatuani kuitenkin tulla uskoon olen siitä saanut nimenomaan omiin identiteettiongelmiini avun, ehdottomasti ja vain siitä, että sain muuttua ja vapautua elämään ei-yksin eli elävässä jumalasuhteessa. Mulla todella vaikeaa kiintyä toiseen sukupuoleen ja siis seksuaalisuus ei ollenkaan ole päässyt toteutumaan. Vuoskymmenten myötä tajuan, että sellainen välitila, jotta ollaan yksinään sitten on aivan mahdolline, mutta ei yksinään, vaan uskovaisena. - Uskossa eläessä kaikkiakin vaikeuksia on paljon helpompi kestää, työstää ja pääsee eteepäinkin. Koettu on. Tällä hetkellä monien vuosien jälkeen sanon olevani ihan tyytyväinen sinkkuihminen, jolla kuitenkin ystäviä. Minullakin kiintymyssuhteissa vanhempiini aikoinaan häiriöitä, mutta olen silti pärjännyt tämän elämän nyt jo keski-ikään. Oma, ainutlaatuinen yksilöllinen elämä on hienoa löytää. Minä sinuna menisin aslaniin ihan semmoisena kuin olet. Puhuisit tästä kaikesta, mitä tänne. Ei sun ennalta tarvi yhtikäs mitään miettiä uskovaisuudesta. Älä ainakaan yhdistystä pelkää, se nyt vaan olisi tyhmää. Kaikkea voimaa sulle toivon. Uskon ymmärtävän tilanteesi ja tuskiasi.

Aloittaja minkä ikäinen olet?

Se, että muodikasta "homosössöä" tulee joka tuutista, ei muuta sitä tosiasiaa miksikään, että osa ihmisistä on homoja. Se ei ole mikään muotiasia. Homoja oli silloinkin, kun asiasta ei hiiskuttu julkisuudessa mitään, se oli ehdoton tabu, ja jopa rikoslaissa kriminalisoitua haureuden harjoittamista.

"Nyt parinkymmenen vuoden sisällä on tullut suosituksi alkaa homoksi."

Se ei ole alkamisesta kiinni vaan siitä mihin suuntaan oma seksuaalisuus menee. Toki jokainen voi elää miten haluaa seksuaalisuudesta riippumatta, mutta seksuaalisuus ei ole kuitenkaan valinnan kysymys, vaan se haluaako toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Jos kyse olisi valinnasta, että kumpaan sukupuoleen haluaa tuntea seksuaalista vetoa niin veikkaan, että homoja olisi vielä vähemmän.

Homo on silti homo, vaikka hän eläisi naisen kanssa kulissisuhteessa. Seksuaalisuus ei muutu mihinkään, vaikka kieltäisi sen ja eläisi vastoin omaa seksuaalisuuttaan. Kyse ei kuitenkaan ole mistään muoti-ilmiöstä, sillä homoja on ollut ja tulee aina olemaan. Jos homo valitsee valheellisen elämän, niin en usko, että hän tulee olemaan täysin onnellinen. Hän kuitenkin tekee vastoin omaa seksuaalisuuttaan kun elää ihmisen kanssa jota ei edes aidosti pysty rakastamaan. Homo ei tunne seksuaalista vetoa naiseen ja jos tuntee niin silloin on kyse biseksuaalisuudesta. Mutta nyt jos puhutaan ihan täysin homoseksuaalista eli henkilöstä joka on kiinnostunut romanttisella ja eroottisella tasolla samaa sukupuolta olevasta henkilöstä.

"Kun oikea nainen tulee eteen, onni löytyy siitä. Naisystävästä saa voimaa ja iloa. "

Ei välttämättä tule iloa, onnea tai voimaa, kun homo ei tunne vetoa naiseen oli sitten kyseessä miten hyvä nainen tahansa. Tuo on ihan sama kuin sanoisi heteromiehelle, että kun se oikea mies löytyy niin onni ja ilo löytyy myös. Heteromies ei tunne vetoa toiseen mieheen jä löytää onnensa naisen kautta. Asiat menee käänteisesti homoseksuaalin kohdalla. Jos kysyt miksi nainen ei kiinnosta homoa niin ihan samalla tavoin voi kysyä miksi heteromiestä ei kiinnosta toinen mies. Kun ei tunne seksuaalista vetoa. Eli homo tuntee samanlaista vetoa samaa sukupuolta olevaan henkilöön kuin hetero tuntee vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön. Homo ei saa samanlaista nautintoa seksistä naisen kanssa kuin heteromies, vaikka pystyykin siittämään lapsia naiselle. Eihän heterokaan saa nautintoa seksistä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa jos ei tunne vetoa.

Pahimmassa tapauksessa nainen joutuu uhrin paikalle, kun hänen homomiehensä joutuu lopettamaan suhteensa kun ei pysty enää valehtelemaan itselleen. Myös ne lapset kärsii kun isä paljastuukin homoksi eikä rakasta äitiä vaan lähtee pois toisen miehen matkaan. Mies voi toki kitua loppuun asti. Mutta se on oman onnen syrjäyttämistä ja elämistä muiden pillin mukaan. Yhteiskunnan odotusten mukaan. Yleisesti kuitenkin odotetaan, että kaikki ihmiset pariutuvat ja perustavat perheen. Kaikkien kohdalla se ei kuitenkaan ole mahdollista, että mennään saman kaavan mukaan, ei edes kaikkien heteroiden sillä myös moni hetero elää erakkona tai muuten yksinäisenä koko lopun elämänsä. Jotkut eivät halua lapsia ja jotkut eivät pysty saamaan lapsia erilaisten syiden takia, vaikka haluaisivat. Huomaatko, että kaikki ei ole niin mustavalkoista. Elämässä sattuu ja tapahtuu eikä kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. Huomaahan sen jo luonnon moninaisuudesta. Kaikki asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Sinä et ehkä tätä asiaa voi käsittää, mutta elät sen mukaan miten haluat ja homot elävät kuten haluavat. Ei siitä pitäisi sinulle olla mitään haittaa jos kaksi miestä asuu yhdessä omakotitalossa tai jotkut eivät perusta perhettä ollenkaan.

asdfsdfsdf kirjoitti:

"Nyt parinkymmenen vuoden sisällä on tullut suosituksi alkaa homoksi."

Se ei ole alkamisesta kiinni vaan siitä mihin suuntaan oma seksuaalisuus menee. Toki jokainen voi elää miten haluaa seksuaalisuudesta riippumatta, mutta seksuaalisuus ei ole kuitenkaan valinnan kysymys, vaan se haluaako toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Jos kyse olisi valinnasta, että kumpaan sukupuoleen haluaa tuntea seksuaalista vetoa niin veikkaan, että homoja olisi vielä vähemmän.

Homo on silti homo, vaikka hän eläisi naisen kanssa kulissisuhteessa. Seksuaalisuus ei muutu mihinkään, vaikka kieltäisi sen ja eläisi vastoin omaa seksuaalisuuttaan. Kyse ei kuitenkaan ole mistään muoti-ilmiöstä, sillä homoja on ollut ja tulee aina olemaan. Jos homo valitsee valheellisen elämän, niin en usko, että hän tulee olemaan täysin onnellinen. Hän kuitenkin tekee vastoin omaa seksuaalisuuttaan kun elää ihmisen kanssa jota ei edes aidosti pysty rakastamaan. Homo ei tunne seksuaalista vetoa naiseen ja jos tuntee niin silloin on kyse biseksuaalisuudesta. Mutta nyt jos puhutaan ihan täysin homoseksuaalista eli henkilöstä joka on kiinnostunut romanttisella ja eroottisella tasolla samaa sukupuolta olevasta henkilöstä.

"Kun oikea nainen tulee eteen, onni löytyy siitä. Naisystävästä saa voimaa ja iloa. "

Ei välttämättä tule iloa, onnea tai voimaa, kun homo ei tunne vetoa naiseen oli sitten kyseessä miten hyvä nainen tahansa. Tuo on ihan sama kuin sanoisi heteromiehelle, että kun se oikea mies löytyy niin onni ja ilo löytyy myös. Heteromies ei tunne vetoa toiseen mieheen jä löytää onnensa naisen kautta. Asiat menee käänteisesti homoseksuaalin kohdalla. Jos kysyt miksi nainen ei kiinnosta homoa niin ihan samalla tavoin voi kysyä miksi heteromiestä ei kiinnosta toinen mies. Kun ei tunne seksuaalista vetoa. Eli homo tuntee samanlaista vetoa samaa sukupuolta olevaan henkilöön kuin hetero tuntee vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön. Homo ei saa samanlaista nautintoa seksistä naisen kanssa kuin heteromies, vaikka pystyykin siittämään lapsia naiselle. Eihän heterokaan saa nautintoa seksistä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa jos ei tunne vetoa.

Pahimmassa tapauksessa nainen joutuu uhrin paikalle, kun hänen homomiehensä joutuu lopettamaan suhteensa kun ei pysty enää valehtelemaan itselleen. Myös ne lapset kärsii kun isä paljastuukin homoksi eikä rakasta äitiä vaan lähtee pois toisen miehen matkaan. Mies voi toki kitua loppuun asti. Mutta se on oman onnen syrjäyttämistä ja elämistä muiden pillin mukaan. Yhteiskunnan odotusten mukaan. Yleisesti kuitenkin odotetaan, että kaikki ihmiset pariutuvat ja perustavat perheen. Kaikkien kohdalla se ei kuitenkaan ole mahdollista, että mennään saman kaavan mukaan, ei edes kaikkien heteroiden sillä myös moni hetero elää erakkona tai muuten yksinäisenä koko lopun elämänsä. Jotkut eivät halua lapsia ja jotkut eivät pysty saamaan lapsia erilaisten syiden takia, vaikka haluaisivat. Huomaatko, että kaikki ei ole niin mustavalkoista. Elämässä sattuu ja tapahtuu eikä kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. Huomaahan sen jo luonnon moninaisuudesta. Kaikki asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Sinä et ehkä tätä asiaa voi käsittää, mutta elät sen mukaan miten haluat ja homot elävät kuten haluavat. Ei siitä pitäisi sinulle olla mitään haittaa jos kaksi miestä asuu yhdessä omakotitalossa tai jotkut eivät perusta perhettä ollenkaan.

Lue lisää

En usko siihen teoriaan, että yh-äitien tai muuten rikkonaisista perheistä tulisi enemmän homoja. Ainakin oman ikäpolveni (olen 30) harvinaisuuksia ovat ne lapset, jotka ovat saaneet elää molempien vanhempien kanssa koko lapsuutensa ja nuoruutensa.

Ennen ei erottu ja homoudesta ei puhuttu. Historiasta ei siis voida vetää johtopäätoksiä suuntaan tai toiseen.

voi jösses, toivon mukaan oli provo tuo Matti 28:n kirjoittama viesti.

"Ei tietenkään kahta miestä ole tarkoitettu elämään saman katon alla. Minustakin se on vähintään hyvin outo ajatus. Kaksi miestä pitää omakotitaloa yms. No way.." Heh, no entäs sitten rivitalokämpää:)))))))

adff kirjoitti:

En usko siihen teoriaan, että yh-äitien tai muuten rikkonaisista perheistä tulisi enemmän homoja. Ainakin oman ikäpolveni (olen 30) harvinaisuuksia ovat ne lapset, jotka ovat saaneet elää molempien vanhempien kanssa koko lapsuutensa ja nuoruutensa.

Ennen ei erottu ja homoudesta ei puhuttu. Historiasta ei siis voida vetää johtopäätoksiä suuntaan tai toiseen.

Lue lisää

Niin monillahan on se "logiikka", että jos yh-äidin lapsi (=poika) on homo, niin ahaaaa... jopas onkin homouden syy löydetty...

Ja muutenkin "logiikka" on ihan perse edellä puuhun menoa näillä, jotka löytävät homouden/heterouden syyt psykologisesta kehityksestä. Se on samaa kuin vuosikymmenet sitten, jolloin skitsofrenian syyt "löydettiin" samalla tavalla tutkimalla perhettä, vuorovaikutusta ja varsinkin tyttöjen äitisuhdetta, josta löydettiin kylmyyttä ja vääristymiä. Ei ajateltu, että skitsofreenikon kanssa eläminen tekee suhteesta sellaisen: hulluuteen ei voi mennä mukaan ja vuorovaikutus skitsofreenisen lapsen kanssa on väkisinkin jämäkkää ja "kylmää", monesti jatkuvaa köydenvetoa ja taistelua. Ja sitten löydettiin lapsen "häiriintyneisyyden" perimmäinen syy: äidin psyykkinen vuorovaikutus lapsensa kanssa on tunnekylmää... Että sitä rataa - tämä vain esimerkkinä, joka on yleistettävissä vaikka homoihinkin - miksei myös heteroihin (joilla se kehitys on ollut mukamas "hyvä" - miten lie yh-äidit sitten onnistuvatkin näiden höpölöpöön uskovien mielestä tekemään pojistaan heteroja.).

"Ei siihen mitään eheytystä tarvitse, eikä terapiaakaan. Tahdonlujuudesta se riippuu. "

LOL.

Varsin yksinkertaistettu käsitys. Kuitenkin on todistettu, että identtisissä kaksosissa huomattavasti useammin molemmat ovat homoja, vaikka kasvatusympäristö olisi eri.

.............. kirjoitti:

Varsin yksinkertaistettu käsitys. Kuitenkin on todistettu, että identtisissä kaksosissa huomattavasti useammin molemmat ovat homoja, vaikka kasvatusympäristö olisi eri.

No minulle on aivan sama onko se synnynnäistä vai ei, koska se ei muuta mielipidettäni homoudesta. Vihaan sitä hautaan asti. Vaikken pidä silmieni väristä en kuitenkaan kaiva niitä ulos, koska jos asia häiritsisi minua niin paljon, käyttäisin värillisiä piilolinssejä. Valitettavasti homoutta en voi peittää yhtä hyvin tai no voisin yrittää elää kulissiliitossa naisen kanssa, mutten siihen taida pystyä.

ap.. kirjoitti:

No minulle on aivan sama onko se synnynnäistä vai ei, koska se ei muuta mielipidettäni homoudesta. Vihaan sitä hautaan asti. Vaikken pidä silmieni väristä en kuitenkaan kaiva niitä ulos, koska jos asia häiritsisi minua niin paljon, käyttäisin värillisiä piilolinssejä. Valitettavasti homoutta en voi peittää yhtä hyvin tai no voisin yrittää elää kulissiliitossa naisen kanssa, mutten siihen taida pystyä.

Lue lisää

Sitten vihaat. En vain ymmärrä, mitä hyötyä vihaamisesta on elämällesi. Viha on voimavaroja kuluttavaa, joten en ihmettele, että tämä kirjoitus on masennuspalstalla.

Toivon, että oppisit edes vihaamisen sijaan ymmärtämään homouden olevan sinun ominaisuutesi, jota ei ole mitään syytä vihata. Tee mielessäsi mieluummin vakaa, rationaalinen PÄÄTÖS, ettet pyri toteuttamaan homouttasi.

Näin päädyt tilanteeseen, jossa sinulta on rakkauselämä pois suljettu asia. On sinänsä yhdentekevää, onko silloin homo vai hetero tai jotain siltä väliltä.

☺☻ kirjoitti:

Sitten vihaat. En vain ymmärrä, mitä hyötyä vihaamisesta on elämällesi. Viha on voimavaroja kuluttavaa, joten en ihmettele, että tämä kirjoitus on masennuspalstalla.

Toivon, että oppisit edes vihaamisen sijaan ymmärtämään homouden olevan sinun ominaisuutesi, jota ei ole mitään syytä vihata. Tee mielessäsi mieluummin vakaa, rationaalinen PÄÄTÖS, ettet pyri toteuttamaan homouttasi.

Näin päädyt tilanteeseen, jossa sinulta on rakkauselämä pois suljettu asia. On sinänsä yhdentekevää, onko silloin homo vai hetero tai jotain siltä väliltä.

Lue lisää

Ei taida kuule olla ihan noin helppoa. Tuo olisi vähän sama kuin päättäisi "rationaalisesti" olla vaikka olematta enää masentunut tai tiettyjä tunteita tunteva tai ylipäätään vaikka seksuaalinen olento. Eivät ne vaivaavat tunteet (tai tunteettomuudet tms.) järkeilemällä mihinkään häviä. Ulkopuolelta voi tietysti laittaa toisen asiat siisteihin nippuihin ja järjestyksiin pelkällä omalla järjellä... Mutta kun kyse onkin omista tunteista ja niiden kanssa elämisestä, niin se on "pikkuisen" monisyisempi tilanne.

joku muu kirjoitti:

Ei taida kuule olla ihan noin helppoa. Tuo olisi vähän sama kuin päättäisi "rationaalisesti" olla vaikka olematta enää masentunut tai tiettyjä tunteita tunteva tai ylipäätään vaikka seksuaalinen olento. Eivät ne vaivaavat tunteet (tai tunteettomuudet tms.) järkeilemällä mihinkään häviä. Ulkopuolelta voi tietysti laittaa toisen asiat siisteihin nippuihin ja järjestyksiin pelkällä omalla järjellä... Mutta kun kyse onkin omista tunteista ja niiden kanssa elämisestä, niin se on "pikkuisen" monisyisempi tilanne.

Lue lisää

Jos ongelmana on homouden kokeminen aivan kammottavana asiana, voisi kuitenkin olla parempi olla harjoittamatta tätä kamaluutta, koska se lisäisi itseinhoa entisestään. Sitä sitten pyritään lievittämään purkamalla myrkyllistä mieltä muihin, eli niihin homoihin lähinnä, joten heidät nähdään yhä "rasistisemmin" ja vääristyneemmin. Surullista, että jollakulla on tällainen käsitys.

Kaikki joutuvat elämään tunteidensa kanssa. Eivät homot ole mikään poikkeus.

Jos kirjoittaja olisi uskovainen kristitty, tilanne olisi itse asiassa helpompi, koska homous ei muodosta mitään "erityistä hirveyttä" kristillisessä ajattelussa, vaan se on yksi synti muiden joukossa. Eivät homoseksuaaliset teot eroa millään tavalla heteroseksuaalien seksuaalisista synneistä eli kaikesta, mikä ei tapahdu avioliitossa. Niinpä homoseksuaalin eläminen selibaatissa on vain yksi kilvoittelun muoto - ei sen ihmeellisempää kuin heteroseksuaalin pidättäytyminen seksistä ellei hän ole avioliitossa. Paljon enemmän heteroiden syntielämää levitellään ja ihannoidaan pitkin katuja ja toreja sekä televisiossa ja medioissa yleensä, joten on kyse ihan eri luokan ongelmasta kuin marginaalinen homoseksi.

Niin niin... kirjoitti:

Jos ongelmana on homouden kokeminen aivan kammottavana asiana, voisi kuitenkin olla parempi olla harjoittamatta tätä kamaluutta, koska se lisäisi itseinhoa entisestään. Sitä sitten pyritään lievittämään purkamalla myrkyllistä mieltä muihin, eli niihin homoihin lähinnä, joten heidät nähdään yhä "rasistisemmin" ja vääristyneemmin. Surullista, että jollakulla on tällainen käsitys.

Kaikki joutuvat elämään tunteidensa kanssa. Eivät homot ole mikään poikkeus.

Jos kirjoittaja olisi uskovainen kristitty, tilanne olisi itse asiassa helpompi, koska homous ei muodosta mitään "erityistä hirveyttä" kristillisessä ajattelussa, vaan se on yksi synti muiden joukossa. Eivät homoseksuaaliset teot eroa millään tavalla heteroseksuaalien seksuaalisista synneistä eli kaikesta, mikä ei tapahdu avioliitossa. Niinpä homoseksuaalin eläminen selibaatissa on vain yksi kilvoittelun muoto - ei sen ihmeellisempää kuin heteroseksuaalin pidättäytyminen seksistä ellei hän ole avioliitossa. Paljon enemmän heteroiden syntielämää levitellään ja ihannoidaan pitkin katuja ja toreja sekä televisiossa ja medioissa yleensä, joten on kyse ihan eri luokan ongelmasta kuin marginaalinen homoseksi.

Lue lisää

" Sitä sitten pyritään lievittämään purkamalla myrkyllistä mieltä muihin, eli niihin homoihin lähinnä, joten heidät nähdään yhä "rasistisemmin" ja vääristyneemmin."

Jos viittaat nyt siihen, kun minä täällä kirjoittelen, niin on pakko kopioida jo aikaisemmin kirjoittamiani lauseita:

"Minähän tein jo palveluksen homo- ja lesboystävilleni katkaisemalla välit heihin ennen kuin oma onnettomuuteni heihin vaikutti. Eipä ole kukaan kaivannut enkä minä kaipaa enää heitä. Ei minun juttuni täältä kotini seinien läpi mene kenenkään muun kuin itseni elämää pilaamaan."

"Tämä on nettipalsta. Kukaan ei pakota ketään lukemaan yhtään mitään. Ei sinunkaan tarvitse näitä lukea jos ahdistaa. Ja jos homoseksuaalinen lukija on tyytyväinen omaan suuntautumiseensa ei minun tekstejäni tarvitse noteerata, jos se tuo tuskaa. Eikä tämä vaikuta netin ulkopuolella kehenkään muuhun kuin itseeni ."

Se, etten puolustele homojen oikeuksia tai ole enää eturivissä taistelemassa oikeudestani olla se mikä olen, ei tarkoita sitä, että siirtyisin toiseen leiriin taistelemaan. En ota kantaa homojen avio- tai adoptio-oikeuteen enää enkä mihinkään muuhunkaan. Jos kuulen jonkun haukkuvan homoja, annan asian olla. Ei ole minun asiani enää. Homoseksuaalit saavat pysyä missä haluavat ja touhuta kenen tahansa kanssa mitä haluavat, mutta omaan elämääni he eivät enää kuulu. En kuitenkaan mielestäni syrji, jos haluan suojella itseäni olemalla erossa muista homoseksuaaleista. Koen oloni turvallisemmaksi ja kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen. Jokainen päättää itse kenen kanssa on tekemisissä.

Niin niin... kirjoitti:

Jos ongelmana on homouden kokeminen aivan kammottavana asiana, voisi kuitenkin olla parempi olla harjoittamatta tätä kamaluutta, koska se lisäisi itseinhoa entisestään. Sitä sitten pyritään lievittämään purkamalla myrkyllistä mieltä muihin, eli niihin homoihin lähinnä, joten heidät nähdään yhä "rasistisemmin" ja vääristyneemmin. Surullista, että jollakulla on tällainen käsitys.

Kaikki joutuvat elämään tunteidensa kanssa. Eivät homot ole mikään poikkeus.

Jos kirjoittaja olisi uskovainen kristitty, tilanne olisi itse asiassa helpompi, koska homous ei muodosta mitään "erityistä hirveyttä" kristillisessä ajattelussa, vaan se on yksi synti muiden joukossa. Eivät homoseksuaaliset teot eroa millään tavalla heteroseksuaalien seksuaalisista synneistä eli kaikesta, mikä ei tapahdu avioliitossa. Niinpä homoseksuaalin eläminen selibaatissa on vain yksi kilvoittelun muoto - ei sen ihmeellisempää kuin heteroseksuaalin pidättäytyminen seksistä ellei hän ole avioliitossa. Paljon enemmän heteroiden syntielämää levitellään ja ihannoidaan pitkin katuja ja toreja sekä televisiossa ja medioissa yleensä, joten on kyse ihan eri luokan ongelmasta kuin marginaalinen homoseksi.

Lue lisää

Tavallisten homottelijoiden massat on aika hiton paljon suurempi ongelma kuin aloittajan kaltaiset, suht harvinaisesta ongelmasta kärsivät ja siitä netin mielenterveyspalstalla omakohtaisesti puhuvat henkilöt... Tyypilliset homottelijaidiootit vaikuttavat käytöksellään paitsi homoja loukaten myös ihan heteroiden seksuaalisuuden kokemista ja toteuttamista ahtauttaen ja siihen liittyviä ahdistuksia ja pelkoja lisäten. Ja se käyttäytyminen ei todellakaan rajoitu neljän seinän sisälle eikä omista ongelmista rehellisesti puhumiseen.

Tuo kamaluutena koetusta omasta seksuaalisuudesta pidättäytyminen "yksinkertaisena ratkaisuna" ei juuri tosiasiassa ole yhtään yksinkertainen. Pidättäytymisen ja omien halujen kieltämisen raja on helposti häilyvä, ja halujen kieltäminen aiheuttaa lisää ongelmia.

joku muu kirjoitti:

Tavallisten homottelijoiden massat on aika hiton paljon suurempi ongelma kuin aloittajan kaltaiset, suht harvinaisesta ongelmasta kärsivät ja siitä netin mielenterveyspalstalla omakohtaisesti puhuvat henkilöt... Tyypilliset homottelijaidiootit vaikuttavat käytöksellään paitsi homoja loukaten myös ihan heteroiden seksuaalisuuden kokemista ja toteuttamista ahtauttaen ja siihen liittyviä ahdistuksia ja pelkoja lisäten. Ja se käyttäytyminen ei todellakaan rajoitu neljän seinän sisälle eikä omista ongelmista rehellisesti puhumiseen.

Tuo kamaluutena koetusta omasta seksuaalisuudesta pidättäytyminen "yksinkertaisena ratkaisuna" ei juuri tosiasiassa ole yhtään yksinkertainen. Pidättäytymisen ja omien halujen kieltämisen raja on helposti häilyvä, ja halujen kieltäminen aiheuttaa lisää ongelmia.

Lue lisää

Ei se olekaan mikään yksinkertainen ratkaisu, mutta voi olla parempi vaihtoehto kuin homosuhteet, jos ne koetaan vääriksi, kielletyiksi, inhottaviksi yms. Ei selibaatti ole koskaan mikään helppo asia.

Toisaalta oman seksuaalisuuden tukahduttaminen voi pervertoida ihmistä. Olemme kaikki kuulleet katolisessa kirkossa yleisistä lasten hyväksikäyttötapauksista. Ja lisäksi jopa eräs englantilainen "pedofiiliteoreetikko" on sitä mieltä, että homoseksuaalisuuden kieltäminen ja tukahduttaminen on merkittävä selittävä tekijä pedofiliassa.

Minusta parasta sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta olisi, jos homoseksuaalisuus olisi luontevaksi koettu suuntautuneisuus ja mahdollisimman vähän stigmatisoiva ominaisuus.

joku muu kirjoitti:

Tavallisten homottelijoiden massat on aika hiton paljon suurempi ongelma kuin aloittajan kaltaiset, suht harvinaisesta ongelmasta kärsivät ja siitä netin mielenterveyspalstalla omakohtaisesti puhuvat henkilöt... Tyypilliset homottelijaidiootit vaikuttavat käytöksellään paitsi homoja loukaten myös ihan heteroiden seksuaalisuuden kokemista ja toteuttamista ahtauttaen ja siihen liittyviä ahdistuksia ja pelkoja lisäten. Ja se käyttäytyminen ei todellakaan rajoitu neljän seinän sisälle eikä omista ongelmista rehellisesti puhumiseen.

Tuo kamaluutena koetusta omasta seksuaalisuudesta pidättäytyminen "yksinkertaisena ratkaisuna" ei juuri tosiasiassa ole yhtään yksinkertainen. Pidättäytymisen ja omien halujen kieltämisen raja on helposti häilyvä, ja halujen kieltäminen aiheuttaa lisää ongelmia.

Lue lisää

"Tuo kamaluutena koetusta omasta seksuaalisuudesta pidättäytyminen "yksinkertaisena ratkaisuna" ei juuri tosiasiassa ole yhtään yksinkertainen. Pidättäytymisen ja omien halujen kieltämisen raja on helposti häilyvä, ja halujen kieltäminen aiheuttaa lisää ongelmia."

Seksuaalisuuteni hyväksyminen aiheuttaisi lisää ongelmia, joten on aivan sama pidättäydynkö seksuaalisuudestani vai toteutanko sitä. Sotkeutuisin taas vääriin ihmisiin ja myrkyttäisin kaikki suhteeni jo alkuunsa, koska miettisin vain sitä, että "tämä ei ole se elämä mitä haluan eikä haaveeni lapsista toteudu, mutta tyydyn tähän koska parempaan elämään ei ole mahdollisuutta, kun se minulta on viety oikeus siihen." Tästä seuraa taas puolestaan sitä, että vaikken tietoisesti tuo katkeruuttani esille, tuon sitä kenties alitajuisesti suhteeseen.

Tajuan yleensä myöhemmin käytöstäni analysoidessa, että kuinka olen suhdettani myrkyttänyt. Vaikka mies olisi kaikinpuolin ok, ärsyynnyn usein siksi, että hän on mies. Esimerkiksi saatoin kaupungilla ollessamme ahdistua, koska nähdessäni heteropareja yhdessä, mietin vain oman suhteeni surkeutta ja sitä, että minulla ei ole naista vaan mies. Sitten mietin kuinka väärin se on ja asia pahenee vielä enemmän kun näen lapsiperheitä. Yleensä olen kokenut negatiivisia tuntemuksia seksinkin jälkeen (myös suhteessa), etenkin silloin jos minä en ole tehnyt aloitetta ja minut on ikään kuin "vietelty" tai suostuteltu seksiin. Saatan ajatella jälkeen päin, että toinen on ollut dominoiva tai kiero mies saadessaan minut sänkyyn, vaikka olisinkin nauttinut siitä. En vain osaa/ kehtaa aina kieltäytyä ja olen yksinkertaisesti helppo saada sänkyyn. Totta kai myöhemmin oma käytös suututtaa, vaikka mitään pahaa ei olisikaan tapahtunut, mutta nimitän itseäni usein lutkaksi. Kokemani tuntemukset heijastuvat silti käytökseeni ja saatan sanoa, että en halua mitään seksiä viikkoon ja siitä on seurannut riita.

Riitaannun helpommin miesten kanssa, koska mielipiteeni eroavat usein heidän mielipiteistään ja kun he yrittävät saada minua uskomaan heitä, tunnen itseni olevan alistettuna, jolloin puran raivoni sanallisena sotana. Siedän sitä, että ihmisillä on eri mielipiteitä, mutta sitä en siedä, jos minua yritetään väkisin saada muuttamaan omia periaatteitani ja silloin pyrin etsimään toisesta heikon kohdan hyökäten siihen.

Usein minusta tuntuu, että miesten välinen parisuhde on luonnotonta, vaikka miehet tulisivat muuten keskenään toimeen, mutta kun mennään tunnetasolle niin usein ollaan kuin magneetin samalla varauksella olevat puolet, jotka hylkivät toisiaan. Niin vähän tiedän miespareja, joilla on ollut pitkä ja kestävä suhde. Enemmän yhden illan juttuja tai parin kuukauden mittaisia suhteita. Mutta aivan sama, vaikka minulle olisikin tuolla jossain se oikea kumppani, jos se kuitenkin on mies niin voin julistaa jo nyt, että minulle ei ole ketään tässä maailmassa.

Olen pahanilmanlintu ollut jo pienestä pitäen, joten minun on parempi olla yksin. Tämä päätös pidättäytyä seksuaalisesta suuntautumisestani ei ole yksinkertainen eikä helppo, mutta se on paras ja ainoa vaihtoehto. Vaikka se tuo ongelmia, lisää taas itsemurhayrityksiä ja varmasti mielenterveyteni romahtaa, se on silti kaiken sen arvoista etten anna periksi homoseksuaalisuudelle. Jos tiedän kuollessani, etten viimeisinä päivinäni toteuttanut homouttani, voin olla tyytyväinen ja onnellinen.

EI NIIN... kirjoitti:

Ei se olekaan mikään yksinkertainen ratkaisu, mutta voi olla parempi vaihtoehto kuin homosuhteet, jos ne koetaan vääriksi, kielletyiksi, inhottaviksi yms. Ei selibaatti ole koskaan mikään helppo asia.

Toisaalta oman seksuaalisuuden tukahduttaminen voi pervertoida ihmistä. Olemme kaikki kuulleet katolisessa kirkossa yleisistä lasten hyväksikäyttötapauksista. Ja lisäksi jopa eräs englantilainen "pedofiiliteoreetikko" on sitä mieltä, että homoseksuaalisuuden kieltäminen ja tukahduttaminen on merkittävä selittävä tekijä pedofiliassa.

Minusta parasta sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta olisi, jos homoseksuaalisuus olisi luontevaksi koettu suuntautuneisuus ja mahdollisimman vähän stigmatisoiva ominaisuus.

Lue lisää

No on aika outo teoria, että selibaatissa eläminen muuttaisi pedofiiliksi. Olisikohan kyse enempi sellaisesta henkilöstä, joka on koko ikänsä ollut seksivastainen tai pidättäytyväinen. No minun kohdallani uskoisin, että todennäköisyys minun pedofiiliksi muuttumiselle on hyvin pieni, jos pidättäytydyn seksuaalisuudestani. Jos en harrasta seksiä miesten kanssa niin en todellakaan harrasta sitä muidenkaan kanssa enkä varsinkaan lasten kanssa. Pidän itseäni vanhemmista miehistä enkä nuoremmista, joten on aika vaikea uskoa, että alkaisin ajatella lapsia seksiobjekteina. Minua kuitenkin enemmän kiehtoisi aikuinen ja kypsä mies.

"Minusta parasta sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta olisi, jos homoseksuaalisuus olisi luontevaksi koettu suuntautuneisuus ja mahdollisimman vähän stigmatisoiva ominaisuus."

En ole juurikaan kokenut merkittävää syrjintää ja ympärilläni on ja oli paljon ihmisiä jotka homouden hyväksyy, mutta kyse ei ole muiden mielipiteistä vaan siitä mitä itse haluaa ja minkä itse kokee tavoittelemisen ja elämisen arvoiseksi.

Niin niin... kirjoitti:

Jos ongelmana on homouden kokeminen aivan kammottavana asiana, voisi kuitenkin olla parempi olla harjoittamatta tätä kamaluutta, koska se lisäisi itseinhoa entisestään. Sitä sitten pyritään lievittämään purkamalla myrkyllistä mieltä muihin, eli niihin homoihin lähinnä, joten heidät nähdään yhä "rasistisemmin" ja vääristyneemmin. Surullista, että jollakulla on tällainen käsitys.

Kaikki joutuvat elämään tunteidensa kanssa. Eivät homot ole mikään poikkeus.

Jos kirjoittaja olisi uskovainen kristitty, tilanne olisi itse asiassa helpompi, koska homous ei muodosta mitään "erityistä hirveyttä" kristillisessä ajattelussa, vaan se on yksi synti muiden joukossa. Eivät homoseksuaaliset teot eroa millään tavalla heteroseksuaalien seksuaalisista synneistä eli kaikesta, mikä ei tapahdu avioliitossa. Niinpä homoseksuaalin eläminen selibaatissa on vain yksi kilvoittelun muoto - ei sen ihmeellisempää kuin heteroseksuaalin pidättäytyminen seksistä ellei hän ole avioliitossa. Paljon enemmän heteroiden syntielämää levitellään ja ihannoidaan pitkin katuja ja toreja sekä televisiossa ja medioissa yleensä, joten on kyse ihan eri luokan ongelmasta kuin marginaalinen homoseksi.

Lue lisää

Sinä, joka aloitat 'niin niin', kirjoita toosi hienosti. Yhdyn kaikkeen mietteeseesi ja samoilla ajatuksilla tervehdin aloittajaa... Siis, että miksipä ei ihminen voisi elää selibaatissa, jos seksuaalielämä avioliittosuhteessa ole mahdollinen. Kaikki me tiedämme, että oikeassa yhteydessään harjoitettavaa seksuaalisuutta eli avioliitossa mielestäni, niin että sitä ei todellakaan kaikki voi toteuttaa. Yksinään eläviä ihmisiä on tämäkin kaupunki pullollaan. Ei seksin harjoittaminen ole mikään must-juttu, jollei kerran siihen luonnistuvaa ihmissuhdettakaan ole. Ilman tottuu oikein hyvin elämään. Huomatkaa väki, että on myös olemassa erilaisia sairauksia ja leikkauksia, joiden tähden ihminen kadottaa seksuaalisen kyvyn ja tai halun. Silti eläminen tyytyväisenä on mahdollista! On paljon muitakin syitä olla elämättä seksuaalisessa suhteessa, kuin seksuaali-identiteetin heikkous.

Minä todellakin kannustan aloittajaa tutustumaan ihmisiin Aslanissa ja menemään sinne, miltei mieluummin kuin kirjoittaa asiansa tänne. Aloittajan monet viestit ketjussa ovat upeasti kuvattuja hänen tilanteestaan ja siitä, miltä hänestä tuntuu.

Niin niin... kirjoitti:

Jos ongelmana on homouden kokeminen aivan kammottavana asiana, voisi kuitenkin olla parempi olla harjoittamatta tätä kamaluutta, koska se lisäisi itseinhoa entisestään. Sitä sitten pyritään lievittämään purkamalla myrkyllistä mieltä muihin, eli niihin homoihin lähinnä, joten heidät nähdään yhä "rasistisemmin" ja vääristyneemmin. Surullista, että jollakulla on tällainen käsitys.

Kaikki joutuvat elämään tunteidensa kanssa. Eivät homot ole mikään poikkeus.

Jos kirjoittaja olisi uskovainen kristitty, tilanne olisi itse asiassa helpompi, koska homous ei muodosta mitään "erityistä hirveyttä" kristillisessä ajattelussa, vaan se on yksi synti muiden joukossa. Eivät homoseksuaaliset teot eroa millään tavalla heteroseksuaalien seksuaalisista synneistä eli kaikesta, mikä ei tapahdu avioliitossa. Niinpä homoseksuaalin eläminen selibaatissa on vain yksi kilvoittelun muoto - ei sen ihmeellisempää kuin heteroseksuaalin pidättäytyminen seksistä ellei hän ole avioliitossa. Paljon enemmän heteroiden syntielämää levitellään ja ihannoidaan pitkin katuja ja toreja sekä televisiossa ja medioissa yleensä, joten on kyse ihan eri luokan ongelmasta kuin marginaalinen homoseksi.

Lue lisää

Tämä oli just oikea kommentti: Syntiä on maa täynnä, mutta kaikesta synninpaljoudesta nimenomaan heteroiden seksuaalinen syntielämä valitettavasti on tätä nykyä erittäin ihannoitu. - Esimerkiksi mitä pornahtavampi laulajatähti, sitä enemmän menestystä.
Nyt jotkut konkarilaulajatkin (joiden pitäisi jo olla viisastuneita) tekevät säälittävän comebackin ja pyrkivät viime hetkillään todelliseen ”tähteyteen” hekuman selässä ratsastamalla. Eivät homoseksuaalit ole sen syntisempiä kuin muutkaan. Toisilla syntisyys näkyy päällepäin, monilla on piilossa.
Tosiaan marginaalinen ongelma yhteiskunnassa on homoseksi, joskin tietenkin yksilön kohdalla traagista, kuten aloittajan kirjoituksista ilmenee. Meidän pitää kuitenkin hyväksyä se, että olemme kaikki syntiä tehneet ja uskoa, että Jeesus Kristus on tosi Jumala tosi Jumalasta, joka on voittanut synnin ja kuoleman vallan.
En tiedä, olisiko muutosta tahtoville homoseksuaaleille tarjolla myös jokin hormonihoito olemassa. Hämärästi muistan jostain lukeneeni, että homoseksuaalisuus voitaisiin ”peruuttaa” jollain tällaisella hoidolla.
Joka tapauksessa aloittajalle ja muille samanlaisissa katkeruuden syövereissä kamppaileville sanoisin, että anna ajan kulua (-aloituksesta onkin jo aikaa -) ja yritä keskittyä kaikkeen hyvään, mitä elämässäsi kuitenkin on, kun vain haluat nähdä. Yritä keskittyä johonkin mukaansa tempaavaan, terveyttä ja iloa, ja ehkä muillekin ihmisille hyötyä tuovaan aktiviteettiin, kuten johonkin harrastukseen, opiskeluun, tutkimustyöhön…
Kun saat ajatuksesi pois omasta seksuaalisuudestasi ja romuttuneista haaveistasi, tulet huomaamaan, että eihän ne nuorempana kuolemanvakavina pitämäsi ongelmat niin merkittäviä olleetkaan. Luota johdatukseen elämässäsi. Iän karttuessa alat ajatella, että kyllä sitä näinkin elää ja ymmärrät, miten lyhyen aikaa täällä joka tapauksessa ollaan. Ei ole mitään tarvetta katkaista lyhyttä maallista elämää ennen aikojaan. Kyllä se päättyy ihan luonnollisestikin. Nopeammin kuin tajuatkaan. Pois siis kaikki negatiivinen ajattelu, itsesääli ja katkeruus yms.
-Hentunen-

Kyllä se muuten on todella myös niin, että tiettyjen hermoston rakenteellisten erityispiirteiden on todettu yhdistyvän homoseksuaalisuuteen. Eli tällöin on kyse sellaisesta tekijästä, joka ei selity sosiaalisella kehityksellä vaan on biologinen ja "synnynnäinen". Tämä ei siis välttämättä ole ainoa homoseksuaalisuutta selittävä tekijä, mutta joissakin tapauksissa se on riittävä syy. Eli ei pitäisi yleistää suuntaan eikä toiseen...

comment kirjoitti:

Kyllä se muuten on todella myös niin, että tiettyjen hermoston rakenteellisten erityispiirteiden on todettu yhdistyvän homoseksuaalisuuteen. Eli tällöin on kyse sellaisesta tekijästä, joka ei selity sosiaalisella kehityksellä vaan on biologinen ja "synnynnäinen". Tämä ei siis välttämättä ole ainoa homoseksuaalisuutta selittävä tekijä, mutta joissakin tapauksissa se on riittävä syy. Eli ei pitäisi yleistää suuntaan eikä toiseen...

Lue lisää

Niin, ja kuulemma joskus jopa käden rakenne (etusormen pituuden suhde nimettömään) korreloi homo-/heteroseksuaalisuuden kanssa. Ainakin naisille ominainen sormien pituuden suhde on homoilla yleisempi kuin heteroilla.

"minä en pysty itse mitenkään asiaa hyväksymään"

Neuvoni on, että älä hyväksy, älä pakota hyväksymään. Älä mieti sitä ollenkaan! Sen sijaan mieti KUKA SINÄ OLET JA MITÄ ELÄMÄLTÄSI HALUAT asentoitumatta korostuneen seksuaalisesti.

Minkälaiseksi kuvittelet "heteroelämäsi"? Millä tavalla se olisi erilaista, kuin nykyinen elämäsi (sen lisäksi että tuntisit vetoa naisiin etkä miehiin)? Entä jos se ei olisi paljoakaan erilaista? Olisit edelleen tuo sama tyyppi.

Vaikka homosta tulisikin hetero tai heterosta homo (jollain taikasauvalla muuttamalla ;)), ei elämästä tuli ongelmatonta. Taas olisi uusi yhteiskunnallinen rooli, johon pitäisi mahtua! Melkeen väittäsin, että nykyinen heteromiehen rooli on se tiukin... Tosin ei ole helppoa mahtua heteronaisen kapeaan malliinkaan, mutta onneksi ei tarvitse mahtua valmiiseen muottiin, eikä tarvitse täyttää odotuksia. Ei ole olemassa mitään kategorioita:homomies, heteromies, lesbonainen, heteronainen, biseksuaalimies, biseksuaalinainen, gender blender etc etc...- ne on vaan sanoja! Jokaisella meistä on ihan oma yksilöllinen kategoria.

Voisiko olla niin, ettei sulla, ap, ole sitä normiperheen ja "normiheterofaijan" kokemusta tai kokemus on rikotusta sellaisesta, kuvittelet, että se olisi jotain valtavan idyllistä?
Oisko sun oma "normista poikkeaminen" siksi vaikea hyväksyä, koska et halua olla kuin isäsi, joka rikkoi teidän heteronormin mukaisen perheen ja tuotti surua? Pelkäätkö, että tuota homoudellasi samanlaista pettymystä jollekin läheisellesi?
Oletko valmis luopumaan jostain niin tärkestä osasta kuin aito, oma seksuaalisuus vain täyttääksesi odotukset (yhteiskunnan, läheisten ja etenkin omasi)?

Jos olisin sinä, tekisin niinkuin alussa jo mainitsin, lakkaisin miettimästä erityisesti homouttani ja miettisin kuka olen ja miten olen tullut sellaiseksi IHMISEKSI, joka nyt olen.

Tsemppiä :)

elokuuu kirjoitti:

"minä en pysty itse mitenkään asiaa hyväksymään"

Neuvoni on, että älä hyväksy, älä pakota hyväksymään. Älä mieti sitä ollenkaan! Sen sijaan mieti KUKA SINÄ OLET JA MITÄ ELÄMÄLTÄSI HALUAT asentoitumatta korostuneen seksuaalisesti.

Minkälaiseksi kuvittelet "heteroelämäsi"? Millä tavalla se olisi erilaista, kuin nykyinen elämäsi (sen lisäksi että tuntisit vetoa naisiin etkä miehiin)? Entä jos se ei olisi paljoakaan erilaista? Olisit edelleen tuo sama tyyppi.

Vaikka homosta tulisikin hetero tai heterosta homo (jollain taikasauvalla muuttamalla ;)), ei elämästä tuli ongelmatonta. Taas olisi uusi yhteiskunnallinen rooli, johon pitäisi mahtua! Melkeen väittäsin, että nykyinen heteromiehen rooli on se tiukin... Tosin ei ole helppoa mahtua heteronaisen kapeaan malliinkaan, mutta onneksi ei tarvitse mahtua valmiiseen muottiin, eikä tarvitse täyttää odotuksia. Ei ole olemassa mitään kategorioita:homomies, heteromies, lesbonainen, heteronainen, biseksuaalimies, biseksuaalinainen, gender blender etc etc...- ne on vaan sanoja! Jokaisella meistä on ihan oma yksilöllinen kategoria.

Voisiko olla niin, ettei sulla, ap, ole sitä normiperheen ja "normiheterofaijan" kokemusta tai kokemus on rikotusta sellaisesta, kuvittelet, että se olisi jotain valtavan idyllistä?
Oisko sun oma "normista poikkeaminen" siksi vaikea hyväksyä, koska et halua olla kuin isäsi, joka rikkoi teidän heteronormin mukaisen perheen ja tuotti surua? Pelkäätkö, että tuota homoudellasi samanlaista pettymystä jollekin läheisellesi?
Oletko valmis luopumaan jostain niin tärkestä osasta kuin aito, oma seksuaalisuus vain täyttääksesi odotukset (yhteiskunnan, läheisten ja etenkin omasi)?

Jos olisin sinä, tekisin niinkuin alussa jo mainitsin, lakkaisin miettimästä erityisesti homouttani ja miettisin kuka olen ja miten olen tullut sellaiseksi IHMISEKSI, joka nyt olen.

Tsemppiä :)

Lue lisää

Jostain syystä kaikki kuvittelevat minun kuvittelevan heteroiden elämän olevan helppoa. Ei minulla ole mitään illusioita idyllisestä ja ongelmattomasta heteroelämästä. Homoudesta riippumattomia vastoinkäymisiä on jo ihan tarpeeksi, mutta ehkä homona silti tulee enemmän vastoinkäymisiä. Koko ajan pitäisi taistella oman olemassaolon oikeudesta ja oman seksuaalisuuden toteuttamisen oikeudesta. Oikeudesta rakastaa jne. Minä en halua sellaista elämää, jossa minä vs. yhteiskunta enkä haluaisi muutenkaan! En halua suhdetta jossa en voi jatkaa sukuani! Lisääntymisen olen ottanut yhdeksi elämäntehtäväkseni enkä hyväksy sitä, että homous estäisi sen! Minä en hyväksy homoutta nyt enkä koskaan enkä halua oppia hyväksymään. Siksi olen eristäytynyt kaikista homo- ja biseksuaaleista, niin naisista kuin miehistäkin. Minä en tarvitse ystäviä tai kavereita niistä ryhmistä. Tehköön kuka miten haluaa, minun ystäväkseni pääsee vain heterot.

Olen kokenut enemmän hyväksyntää kuin syrjintää homouden osalta ellei lasketa itsesyrjintääni joka on ylitse muiden. Minä en tätä kehoa anna homoudelle saastattavaksi koska homous on syöpäläinen joka tuhoaa minut pala palalta. Yksikään mies ei enää tule pilaamaan elämääni eikä koskemaan minuun enkä minä koske enää yhteenkään mieheen. Miesten kanssa on aina suurempi epäluottamusriski ja yleensä luottamukseni petetäänkin. Naiset pitävät lupauksensa paremmin. Miesten on vaikea olla tekemättä lupausta, jos tietävät etteivät voi lupaustaan pitää. Kaikenlisäksi minuun ihastuu aina säälien kerjääjät, sekopäät, alkoholistit tai muuten vain vajakit. En viehätä ulkonäölläni, mutta valitettavasti homojen maailmassa visuaalinen puoli on se mikä merkkaa eniten. Jos et omista täydellistä kroppaa tai ole vähintäänkin komea, on turha kuvitella saavansa seuraa helposti. Miehiä ei kiinnosta sisäinen kauneus, ainoastaan se mikä saa mulkun pystyyn. Yleistän radikaalisti, mutta miehet kiinnittävät enemmän huomiota ulkoisiin ominaisuuksiin. Poikkeuksia löytyy aina, mutta minä en jää niitä kalastelemaan, kun ne poikkeukset joita kohtaa on useasti aiemmin mainituista kategorioista.

Minulla on tarve lisääntyä ja halu toimia vanhempana, mutta en ala tietoisesti hankkimaan lapsia rikkinäiseen perheeseen esim. jos äiti olisi vaikka lesbo ja asuisi naisystävänsä kanssa toisessa talossa ja minä toisessa. Siinä siis yksi vaihtoehto, mutta isyyden tunnustaminenkin voisi olla hankalaa. Kuitenkin se olisi tietoisesti lapsen tekemistä rikkinäisiin kuvioihin ellei ajatella, että lapsen pääasiallinen perhe olisi äitinsä luona kun siellä olisi toinen äiti toisen vanhempana jolloin minä olisin vain "se viikonloppu-iskä" En ala sellaiseen. Enkä muutenkaan halua kasvattaa lapsia missää kieroissa kuvioissa. Kun en voi saada heteroelämää niin en ota mitään homoelämääkään. Se on kaikki tai ei mitään.

Olisin siis valmis luopumaan omasta seksuaalisuudestani, jotta täyttäisin odotukset ilman että olisin friikki. Tämä jatkuva vihan ylläpito homoutta kohtaan vie voimiani, joten olen pakotettu ajatelemaan muutakin. En edes pysty päivästä toiseen vihaamaan itseäni. Jos homouteni irtoaisi minusta ja ruumiillistuisi vaikkapa itseni näköiseksi, kiduttaisin sitä ja tappaisin julmalla tavalla. Joskus mietin kun puhuin vihaavani pientä homoa itsessäni, että jos homouteni ruumiillistuisikin pienen kärsivän pojan olomuotoon. Sisälläni kuitenkin on aina se pieni isän, miehen hylkäämä kärsivä pahasti vaurioitunut poika. Tappaisinko sellaisenkin ruumiillistuman? Tietenkin, koska se päättäisi kivun ja vihaan homoutta niin paljon. Käytän tätä nyt esimerkkinä vielä vahvistaakseni sen kuinka paljon vihaan homoutta.

Minusta on tullut naisellinen mies. Minua ei tunnista enää ulkonäköni perusteella homoksi, koska kävin läpi muodonmuutoksen, joka tosin vielä jatkuu. Sen sijaan, jos kanssani alkaa keskustelemaan voi toki huomata stereotypiaa rakastelevan homomaisuuden minussa. Kuinka voin siis ajatella omaa itseäni, ilman homouden tulemista mieleeni kun se on vaikuttanut valintoihini ja moneen asiaan? Onneksi vaihdan alaa, että pääsen eroon tästäkin työstä joka muistuttaa minua homoudesta. Olen aloittanut jo muutosprosessin. Tulen tästä lähtien miettimään ihmisten kanssa keskustellessa millaisen kuvan itsestäni annan, joten se miten annan itseni näkyä ulospäin, tulee myös muuttumaan. Koska muuten en päihitä homoutta, jos en muuta kaikkea mihin se on vaikuttanut ja missä se näkyy edelleenkin. Olen erittäin tyytyväinen näihinkin tapahtuneisiin muutoksiin, koska en enää näytä friikiltä ja alan vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä, jota sietäisin itsekin. Joten mietin sitten kun olen syntynyt uudelleen, sitä kuka olen ja mitä elämältäni haluan.

ap... kirjoitti:

Jostain syystä kaikki kuvittelevat minun kuvittelevan heteroiden elämän olevan helppoa. Ei minulla ole mitään illusioita idyllisestä ja ongelmattomasta heteroelämästä. Homoudesta riippumattomia vastoinkäymisiä on jo ihan tarpeeksi, mutta ehkä homona silti tulee enemmän vastoinkäymisiä. Koko ajan pitäisi taistella oman olemassaolon oikeudesta ja oman seksuaalisuuden toteuttamisen oikeudesta. Oikeudesta rakastaa jne. Minä en halua sellaista elämää, jossa minä vs. yhteiskunta enkä haluaisi muutenkaan! En halua suhdetta jossa en voi jatkaa sukuani! Lisääntymisen olen ottanut yhdeksi elämäntehtäväkseni enkä hyväksy sitä, että homous estäisi sen! Minä en hyväksy homoutta nyt enkä koskaan enkä halua oppia hyväksymään. Siksi olen eristäytynyt kaikista homo- ja biseksuaaleista, niin naisista kuin miehistäkin. Minä en tarvitse ystäviä tai kavereita niistä ryhmistä. Tehköön kuka miten haluaa, minun ystäväkseni pääsee vain heterot.

Olen kokenut enemmän hyväksyntää kuin syrjintää homouden osalta ellei lasketa itsesyrjintääni joka on ylitse muiden. Minä en tätä kehoa anna homoudelle saastattavaksi koska homous on syöpäläinen joka tuhoaa minut pala palalta. Yksikään mies ei enää tule pilaamaan elämääni eikä koskemaan minuun enkä minä koske enää yhteenkään mieheen. Miesten kanssa on aina suurempi epäluottamusriski ja yleensä luottamukseni petetäänkin. Naiset pitävät lupauksensa paremmin. Miesten on vaikea olla tekemättä lupausta, jos tietävät etteivät voi lupaustaan pitää. Kaikenlisäksi minuun ihastuu aina säälien kerjääjät, sekopäät, alkoholistit tai muuten vain vajakit. En viehätä ulkonäölläni, mutta valitettavasti homojen maailmassa visuaalinen puoli on se mikä merkkaa eniten. Jos et omista täydellistä kroppaa tai ole vähintäänkin komea, on turha kuvitella saavansa seuraa helposti. Miehiä ei kiinnosta sisäinen kauneus, ainoastaan se mikä saa mulkun pystyyn. Yleistän radikaalisti, mutta miehet kiinnittävät enemmän huomiota ulkoisiin ominaisuuksiin. Poikkeuksia löytyy aina, mutta minä en jää niitä kalastelemaan, kun ne poikkeukset joita kohtaa on useasti aiemmin mainituista kategorioista.

Minulla on tarve lisääntyä ja halu toimia vanhempana, mutta en ala tietoisesti hankkimaan lapsia rikkinäiseen perheeseen esim. jos äiti olisi vaikka lesbo ja asuisi naisystävänsä kanssa toisessa talossa ja minä toisessa. Siinä siis yksi vaihtoehto, mutta isyyden tunnustaminenkin voisi olla hankalaa. Kuitenkin se olisi tietoisesti lapsen tekemistä rikkinäisiin kuvioihin ellei ajatella, että lapsen pääasiallinen perhe olisi äitinsä luona kun siellä olisi toinen äiti toisen vanhempana jolloin minä olisin vain "se viikonloppu-iskä" En ala sellaiseen. Enkä muutenkaan halua kasvattaa lapsia missää kieroissa kuvioissa. Kun en voi saada heteroelämää niin en ota mitään homoelämääkään. Se on kaikki tai ei mitään.

Olisin siis valmis luopumaan omasta seksuaalisuudestani, jotta täyttäisin odotukset ilman että olisin friikki. Tämä jatkuva vihan ylläpito homoutta kohtaan vie voimiani, joten olen pakotettu ajatelemaan muutakin. En edes pysty päivästä toiseen vihaamaan itseäni. Jos homouteni irtoaisi minusta ja ruumiillistuisi vaikkapa itseni näköiseksi, kiduttaisin sitä ja tappaisin julmalla tavalla. Joskus mietin kun puhuin vihaavani pientä homoa itsessäni, että jos homouteni ruumiillistuisikin pienen kärsivän pojan olomuotoon. Sisälläni kuitenkin on aina se pieni isän, miehen hylkäämä kärsivä pahasti vaurioitunut poika. Tappaisinko sellaisenkin ruumiillistuman? Tietenkin, koska se päättäisi kivun ja vihaan homoutta niin paljon. Käytän tätä nyt esimerkkinä vielä vahvistaakseni sen kuinka paljon vihaan homoutta.

Minusta on tullut naisellinen mies. Minua ei tunnista enää ulkonäköni perusteella homoksi, koska kävin läpi muodonmuutoksen, joka tosin vielä jatkuu. Sen sijaan, jos kanssani alkaa keskustelemaan voi toki huomata stereotypiaa rakastelevan homomaisuuden minussa. Kuinka voin siis ajatella omaa itseäni, ilman homouden tulemista mieleeni kun se on vaikuttanut valintoihini ja moneen asiaan? Onneksi vaihdan alaa, että pääsen eroon tästäkin työstä joka muistuttaa minua homoudesta. Olen aloittanut jo muutosprosessin. Tulen tästä lähtien miettimään ihmisten kanssa keskustellessa millaisen kuvan itsestäni annan, joten se miten annan itseni näkyä ulospäin, tulee myös muuttumaan. Koska muuten en päihitä homoutta, jos en muuta kaikkea mihin se on vaikuttanut ja missä se näkyy edelleenkin. Olen erittäin tyytyväinen näihinkin tapahtuneisiin muutoksiin, koska en enää näytä friikiltä ja alan vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä, jota sietäisin itsekin. Joten mietin sitten kun olen syntynyt uudelleen, sitä kuka olen ja mitä elämältäni haluan.

Lue lisää

"Joskus mietin kun puhuin vihaavani pientä homoa itsessäni, että jos homouteni ruumiillistuisikin pienen kärsivän pojan olomuotoon. Sisälläni kuitenkin on aina se pieni isän, miehen hylkäämä kärsivä pahasti vaurioitunut poika."

Huomasit varmaan itsekin, että mainitsit sisälläsi olevan pienen homon ja isän hylkäämän pojan. Molempia on loukattu ja molemmat on saaneet pettyä. Olet valmis vaikka eliminoimaan vaurioituneen pikku lapsen, mutta miksi? Miksi sitä, joka on luottanut, pitää vihata ja rankaista? Eihän se ole tehnyt mitään väärää! Väärin on tehneet ne, jotka on pettäneet ja rikkoneet lupauksensa, eivätkä olleet luottamuksen arvoisia, eikö niitä kuuluis vihata ja rangaista ja sitä pikku homopoikaa suojella? Väärin tekee paska maailma, jossa ihmiset eivät ole tasavertaisia, vaan toisten pitää jatkuvasti taistella oikeuksistaan.

Oon aika järkyttyny tosta itserankaisu-mentaliteetista. Varmaan sua on satutettu tosi pahasti ja nyt sit syytät ja rankaset ittees...-mistä? Siitä, että olit pikku poika, joka kaipas (paskaa) faijaa? Luotit vääriin miehiin, kun halusit olla rakastettu ja ne vaan hyväksikäytti sua? Olit niin sinisilmänen ja tyhmä, että luotit vääriin tyyppeihin?

Vaikka oletkin päättänyt heteroitua ja eliminoida (SYYTTÖMÄN!) pikku (homo)pojan, ei se ole ansainnut tuota vihaa, vaan tuon vihan ansaitsis ihan jotku muut...

elokuuuu kirjoitti:

"Joskus mietin kun puhuin vihaavani pientä homoa itsessäni, että jos homouteni ruumiillistuisikin pienen kärsivän pojan olomuotoon. Sisälläni kuitenkin on aina se pieni isän, miehen hylkäämä kärsivä pahasti vaurioitunut poika."

Huomasit varmaan itsekin, että mainitsit sisälläsi olevan pienen homon ja isän hylkäämän pojan. Molempia on loukattu ja molemmat on saaneet pettyä. Olet valmis vaikka eliminoimaan vaurioituneen pikku lapsen, mutta miksi? Miksi sitä, joka on luottanut, pitää vihata ja rankaista? Eihän se ole tehnyt mitään väärää! Väärin on tehneet ne, jotka on pettäneet ja rikkoneet lupauksensa, eivätkä olleet luottamuksen arvoisia, eikö niitä kuuluis vihata ja rangaista ja sitä pikku homopoikaa suojella? Väärin tekee paska maailma, jossa ihmiset eivät ole tasavertaisia, vaan toisten pitää jatkuvasti taistella oikeuksistaan.

Oon aika järkyttyny tosta itserankaisu-mentaliteetista. Varmaan sua on satutettu tosi pahasti ja nyt sit syytät ja rankaset ittees...-mistä? Siitä, että olit pikku poika, joka kaipas (paskaa) faijaa? Luotit vääriin miehiin, kun halusit olla rakastettu ja ne vaan hyväksikäytti sua? Olit niin sinisilmänen ja tyhmä, että luotit vääriin tyyppeihin?

Vaikka oletkin päättänyt heteroitua ja eliminoida (SYYTTÖMÄN!) pikku (homo)pojan, ei se ole ansainnut tuota vihaa, vaan tuon vihan ansaitsis ihan jotku muut...

Lue lisää

Ainoa vääryys tässä homous itsessään! On totta, että olen joutunut kärsimään lapsesta lähtien muiden ihmisten toiminnan vuoksi enkä tarkoita siis pelkästään sosiaalisia suhteita vaan ihan kaikkea aina lääkärien toiminnasta muihin viranomaisiin. Olen kokenut sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Vastoinkäymisiä on ollut elämässä enemmän kuin hyviä asioita. Siksi en kaipaa homoutta tuhoamaan elämääni yhtään enempää. Toisaalta olen tietoisestikin rankaissut itseäni muiden tekemien virheiden takia. Koska en voi rankaista muita ja jonkun on kärsittävä, se usein olen minä.

On vaikeaa keksiä joskus muuta ajateltavaa tai tekemistä kun kärsin yksinäisyydestä tai rakkauden puutteesta. Joskus se mitä keksin korvaavaksi tekemiseksi tuo mieleeni vain enemmän oman tilanteeni. Mutta ammennan vihasta myös energiaa, sillä kun ajattelen sitä mitä homous tuo elämääni ja mitä se vie pois, en epäröi hetkeäkään päätöstäni estää minua toimimasta seksuaalisuuteni mukaan. En kiellä sitä ettenkö usein kaipaisi toisen miehen läsnäoloa ja rakkautta, mutta en anna niille tunteille valtaa. En aio enää asettaa itseäni mukaan riskipeliin, koska sitä se on aina miehen kanssa. En aio olla optimistinen ja nostaa odotuksiani korkealle vain ja ainoastaan sen takia, että kaatuisin taas maahan kärsien. Tässä maailmassa ei ole sellaista miestä, joka minulle sopisi. Kaikki haluavat vahingoittaa minua tavalla tai toisella. Tai ehkä pitäisi muuttaa pois Suomesta jonnekin missä oltaisiin avoimempia ja hyväksyvämpiä, mutta asioiden pakeneminen ei auttaisi asiaa, sillä ennen pitkään lapsettomuus tulisi taas mieleeni. En päästä enää yhtäkään miestä lähelleni. Vain siten voin suojella itseäni ja turvata elämäni.

Toivon, että menettäisin kykyni rakastaa ja haluni saada läheisyyttä. Se olisi ratkaisu kaikkeen. Isäni poissaolo jätti minuun suuren aukon, mutta en halua, että joutuisin täyttämään sen toisen miehen rakkaudella parisuhteessa, vaikka sitä homouteni minussa toivoo. Jätän se aukon ikuisesti tyhjäksi. Vaikka mielenterveyteni sortuisi lopullisesti, vaikka hajoaisin ja kuolisin ennen aikojani, tulen aina tietämään etten antanut homoudelle valtaa. Tämä on minun taisteluni itseäni vastaan. Tiedän ettei se tule päättymään hyvin, koska tuhoudun itse samalla, jos yritän tuhota homouden. Se on kuitenkin riski jonka otan tietoisesti.

ap.. kirjoitti:

Ainoa vääryys tässä homous itsessään! On totta, että olen joutunut kärsimään lapsesta lähtien muiden ihmisten toiminnan vuoksi enkä tarkoita siis pelkästään sosiaalisia suhteita vaan ihan kaikkea aina lääkärien toiminnasta muihin viranomaisiin. Olen kokenut sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Vastoinkäymisiä on ollut elämässä enemmän kuin hyviä asioita. Siksi en kaipaa homoutta tuhoamaan elämääni yhtään enempää. Toisaalta olen tietoisestikin rankaissut itseäni muiden tekemien virheiden takia. Koska en voi rankaista muita ja jonkun on kärsittävä, se usein olen minä.

On vaikeaa keksiä joskus muuta ajateltavaa tai tekemistä kun kärsin yksinäisyydestä tai rakkauden puutteesta. Joskus se mitä keksin korvaavaksi tekemiseksi tuo mieleeni vain enemmän oman tilanteeni. Mutta ammennan vihasta myös energiaa, sillä kun ajattelen sitä mitä homous tuo elämääni ja mitä se vie pois, en epäröi hetkeäkään päätöstäni estää minua toimimasta seksuaalisuuteni mukaan. En kiellä sitä ettenkö usein kaipaisi toisen miehen läsnäoloa ja rakkautta, mutta en anna niille tunteille valtaa. En aio enää asettaa itseäni mukaan riskipeliin, koska sitä se on aina miehen kanssa. En aio olla optimistinen ja nostaa odotuksiani korkealle vain ja ainoastaan sen takia, että kaatuisin taas maahan kärsien. Tässä maailmassa ei ole sellaista miestä, joka minulle sopisi. Kaikki haluavat vahingoittaa minua tavalla tai toisella. Tai ehkä pitäisi muuttaa pois Suomesta jonnekin missä oltaisiin avoimempia ja hyväksyvämpiä, mutta asioiden pakeneminen ei auttaisi asiaa, sillä ennen pitkään lapsettomuus tulisi taas mieleeni. En päästä enää yhtäkään miestä lähelleni. Vain siten voin suojella itseäni ja turvata elämäni.

Toivon, että menettäisin kykyni rakastaa ja haluni saada läheisyyttä. Se olisi ratkaisu kaikkeen. Isäni poissaolo jätti minuun suuren aukon, mutta en halua, että joutuisin täyttämään sen toisen miehen rakkaudella parisuhteessa, vaikka sitä homouteni minussa toivoo. Jätän se aukon ikuisesti tyhjäksi. Vaikka mielenterveyteni sortuisi lopullisesti, vaikka hajoaisin ja kuolisin ennen aikojani, tulen aina tietämään etten antanut homoudelle valtaa. Tämä on minun taisteluni itseäni vastaan. Tiedän ettei se tule päättymään hyvin, koska tuhoudun itse samalla, jos yritän tuhota homouden. Se on kuitenkin riski jonka otan tietoisesti.

Lue lisää

Ootko hakenu apua tuohon masennukseen? Jotain apua ilmeisesti oot hakenu, ainakin ymmärsin niin aiemmista teksteistä... ??


En usko, että Väestöliiton psykologi ja seksologi suosittelis terapiaa, jos ei siitä ois oikeesti jotain näyttöä F66.1 hoidossa . Näin se vastaa kyselyyn itseään häiritsevän seksuaalisuuden hoidosta:

"Kuten kysymyksessäsi toteat suhtautuminen seksuaalisuuden moninaisuuteen on muuttunut. Terapiassa ei päätetä asiakkaan puolesta, siinä tuetaan asiakasta itse työstämään omaa elämäänsä ja tekemään itse vastuullisia valintoja elämänsä suhteen. Tämä onnistuu kun asiakas saa enemmän tunnetasolla yhteyttä itseensä ja elämänhistoriaansa. Jos koet homoseksuaalisuutesi itseäsi häiritseväksi voit työstää sitä halutessasi terapiassa aivan kuten kaikkea muutakin, mitä terapiatunnille haluat tuoda. Käsittääkseni kaikki terapiat, joissa yritetään muuttaa asiakkaan seksuaalista suuntautumista ovat eettisesti arveluttavia eikö terapeutti voi sitoutua sellaiseen manipulaatioon. Jos seksuaalinen suuntautumisesi muuttuu osana omaa prosessiasi niin asia on kokonaan toinen. Jos menet terapiaan kannattaa varmaankin tuoda kysymyksessäsi esittämät näkökannat esiin, jotta niitä ja niihin liittyviä merkityksiäsi voidaan lähteä käsittelemään.

Julkisella puolella työntekijä resurssit ovat niukat, joten pidemmän ja intensiivisemmän terapian saaminen sen puitteissa lienee vaikeaa. Jos seksuaali-identiteettipohdintasi häiritsevät mm. opintojesi etenemistä, työssä selviytymistä, psyykkistä hyvinvointiasi tai yhteiskuntaan integroitumista niin voit anoa KELA rahoitteista terapiaa. Siinä tapauksessa asian vireillepanemiseksi hakeudu psykiatrin arvioon. Jos hän katsoo KELA rahoitteisen terapian tarpeelliseksi saat häneltä arviointikäynteihin pohjaavan lausunnon, joka liitetään KELA hakemukseen. KELA sitten aikanaan myöntää tai ei myönnä rahoitusta terapiaan.

Kari Kaimola
Psykologi, kliininen seksologi "

ap.. kirjoitti:

Ainoa vääryys tässä homous itsessään! On totta, että olen joutunut kärsimään lapsesta lähtien muiden ihmisten toiminnan vuoksi enkä tarkoita siis pelkästään sosiaalisia suhteita vaan ihan kaikkea aina lääkärien toiminnasta muihin viranomaisiin. Olen kokenut sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Vastoinkäymisiä on ollut elämässä enemmän kuin hyviä asioita. Siksi en kaipaa homoutta tuhoamaan elämääni yhtään enempää. Toisaalta olen tietoisestikin rankaissut itseäni muiden tekemien virheiden takia. Koska en voi rankaista muita ja jonkun on kärsittävä, se usein olen minä.

On vaikeaa keksiä joskus muuta ajateltavaa tai tekemistä kun kärsin yksinäisyydestä tai rakkauden puutteesta. Joskus se mitä keksin korvaavaksi tekemiseksi tuo mieleeni vain enemmän oman tilanteeni. Mutta ammennan vihasta myös energiaa, sillä kun ajattelen sitä mitä homous tuo elämääni ja mitä se vie pois, en epäröi hetkeäkään päätöstäni estää minua toimimasta seksuaalisuuteni mukaan. En kiellä sitä ettenkö usein kaipaisi toisen miehen läsnäoloa ja rakkautta, mutta en anna niille tunteille valtaa. En aio enää asettaa itseäni mukaan riskipeliin, koska sitä se on aina miehen kanssa. En aio olla optimistinen ja nostaa odotuksiani korkealle vain ja ainoastaan sen takia, että kaatuisin taas maahan kärsien. Tässä maailmassa ei ole sellaista miestä, joka minulle sopisi. Kaikki haluavat vahingoittaa minua tavalla tai toisella. Tai ehkä pitäisi muuttaa pois Suomesta jonnekin missä oltaisiin avoimempia ja hyväksyvämpiä, mutta asioiden pakeneminen ei auttaisi asiaa, sillä ennen pitkään lapsettomuus tulisi taas mieleeni. En päästä enää yhtäkään miestä lähelleni. Vain siten voin suojella itseäni ja turvata elämäni.

Toivon, että menettäisin kykyni rakastaa ja haluni saada läheisyyttä. Se olisi ratkaisu kaikkeen. Isäni poissaolo jätti minuun suuren aukon, mutta en halua, että joutuisin täyttämään sen toisen miehen rakkaudella parisuhteessa, vaikka sitä homouteni minussa toivoo. Jätän se aukon ikuisesti tyhjäksi. Vaikka mielenterveyteni sortuisi lopullisesti, vaikka hajoaisin ja kuolisin ennen aikojani, tulen aina tietämään etten antanut homoudelle valtaa. Tämä on minun taisteluni itseäni vastaan. Tiedän ettei se tule päättymään hyvin, koska tuhoudun itse samalla, jos yritän tuhota homouden. Se on kuitenkin riski jonka otan tietoisesti.

Lue lisää

"Tai ehkä pitäisi muuttaa pois Suomesta jonnekin missä oltaisiin avoimempia ja hyväksyvämpiä, mutta asioiden pakeneminen ei auttaisi asiaa, sillä ennen pitkään lapsettomuus tulisi taas mieleeni."

Jo Ruotsin asenneilmasto on niin erilainen, että kysyttäessä kansalaisilta mieluisinta mahdollista naapuria itselleen, eniten ääniä sai lapsiperhe Gardell Levengood...

Alkuperäinen hei. Aika monesti olet maininnut ikään kuin sen sävyisesti, että 'sorry' olen ateisti ja toinen 'sorry' ... uskonnoll. tahojen kanssa tekemisissä. ? Mielestäni olet nyt luulojen ja kuulopuheiden vallassa. Miksi et itse ota selvää, onko mitään järkeä päättää olla tiukasti ateisti. Lähtisit tutkimaan asiaa ja palaa sitten 'ateistiksi', jos lystäät. Miten voit tietää niin paljon asiasta, josta kuitenkaan et ole mitään saanut kokea? Siis usko. Mistä tulee pinttymäsi, että kristilliset tahot 'pahoja'. En ole ikinä niin kuullut, kuka vaan on sinne 'sisälle' saanut mennä.
Omasta tahdostasi tämä nyt on kiinni. Tahdotko nimenomaan olla ateristi? Tahdotko koko elämäsi tappiin olla kaiken kristillisen vaikutuksen ulkopuolella? Emmä voi käsittää...
- Tuossa kaikessa se ratkaisun avain sinulle kyllä olisi!

Upeata! Olet uskossa. Se on luja kallio. Ja ”usko pois”, epätoivon hetkiä tulee yhtä lailla heteroseksuaaleillekin. Elämä on kilvoittelun taival. Mutta kun vain jaksaa rukoilla ja luottaa Jumalaan, Hän auttaa kaikkien epätoivon hetkien yli. Hän kyllä tietää rajamme ja sen, kuinka paljon pystymme kestämään!

Kaiken kaikkiaan monipuolinen, terveellinen ravinto on hyväksi ihan kaikille. Se auttaa myös psyykkiseen hyvinvointiin! Paljon kasviksia, hedelmiä, kokojyväviljaa… Myös oliiviöljyä, kalaa, pähkinöitä ja siemeniä sekä jugurttia… (jos nyt ei allergioita tms. ole). Ja aina välillä voi ihan hyvin nauttia jonkin ns. herkkupalan, kun ei sitä tavaksi ota, vaan pohjana on tosiaan tuo MONIPUOLINEN ruokavalio. Ja kaikenlainen fyysinen aktiivisuus, ei välttämättä edes tietoinen liikunta itsetarkoituksena, on tärkeätä.
Meidän täytyy itse tehdä parhaamme terveytemme hoitamisessa. Jumala, ruuankin antaja, pitää sitten huolen lopusta. Siunausta kaikille!
-Hentunen-

Kyllä suurin osa tuntemistani homoista tulee rikkinäisistä perheistä (yleensä yksinhuoltajaäidin kasvatteja) tai perheistä joissa väkivaltaisuutta, alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Vain muutama on ns. tavanomaisesta perheestä, mutta isä on koettu kylmäksi. Yksi mielenkiintoinen seikka on myös se, että suurin osa näistä homoista, minä mukaan lukien, polttaa tupakkaa. Alkoholinkäyttö on suht tasaista paitsi muutama alkoholistikin tuntemaani joukkoon lukeutuu. Joko minulla on tässäkin käynyt vain huono tuuri kun tunnen tälläistä porukkaa tai sitten kyse ei ole sattumasta vaan taustalla on jotain syvempää. Mutta näistä negatiivisista asioista kun ei saisi keskustella kun moni homo loukkaantuu, jos tuodaan totuuksia esiin. Sen takia varmaan homouttakaan ei uskalleta tutkia kunnolla, koska pelätään, että se toisi takapakkia homojen oikeuksiin.

"Kaipasit lapsena isää, mutta tuskin se sinusta homoa on tehnyt. "

Ei ehkä pelkästään isän poissaolo vaan se, että minulla ei ollut ketään mieshenkilöä johon samaistua. Opettajatkin olivat aina naisia ja sukulaismiehiä näin harvoin. Samaistuin naisiin, koska minulla ei ollu muita roolimalleja kuin äitini, hänen ystävänsä ja siskonsa. Hyvähän minun oli kasvaa mieheksi naisten avulla pelkästään. Velipuolenikin kanssa en koskaan tullut toimeen ja aikuisiällä olemme vielä etäisemmät kuin kaksi kaveria. Hän on minua 10 vuotta vanhempi joten sekin vaikutti asiaa, mutta positiivisia kokemuksia ei minulla hänestä jäänyt lapsena kun koin hänet välillä väkivaltaisena tai pelottavana henkilönä, jolle uskalla puhua. Tähän syssyyn kun vielä lisää muut negatiiviset kokemukset miesten kanssa kodin ulkopuolella lapsuusaikana niin kyllä varmasti on vaikuttanut siihen mikä minusta on tullut.

"Ehkä ajan kanssa opit pelaamaan niillä korteilla, jotka sinulle on jaettu, etkä haikaile muuta."

Sitä päivää en halua nähdä kun minä olen sinut homouteni kanssa. Pysyn erossa muista homoista ja homouteen liittyvistä asioista, joten riskit ovat hyvin pienet. En hyväksy sitä, että minun pitäisi elää poikkeavaa elämää homouteni takia. En halua edes oppia hyväksymään koko asiaa joten ne pelikortit poltan roviolla. Riski itsetuhoisuudelleni on tosin kasvanut ja itsetuhoon tämä päätyy muutenkin. Mutta yhteiskunta ei minussa menetä mitään, vaikka olenkin kova työntekijä ja opinnoissani menestynyt. Olen heikko ihminen ja myönnän sen. En edes yritä esittää vahvaa. Mutta homous on viho viimeinen asia jolle minä alistun, vaikka kaikessa mussa häviäisinkin. Se ei ota elämässäni valtaa eikä minuun koske enää yksikään mies.

Sori, huutelen sivusta...toivottavasti ei haittaa :)

"parempaa jatkoa" kirjoitti:

"Kaipasit lapsena isää, mutta tuskin se sinusta homoa on tehnyt".

Ymmärsin aloittajan kirjoituksista niin, ettei ongelma ole se mikä homouden aiheuttanut, vaan se, ettei ap VOI HYVÄKSYÄ SITÄ. Niinkuin tuo aloitus jo koskee icd10:n diagnoosia F66.1 itseä häiritsevä sukupuolinen suuntautuminen.
(ketjussa kirjoitti aikaisemmin joku, joka toivoi, että olisi taas homoseksuaali, en tiedä oliko hänellä tuon häiriön tasoinen häiritsevyys asiasta)

ap... kirjoitti:

Kyllä suurin osa tuntemistani homoista tulee rikkinäisistä perheistä (yleensä yksinhuoltajaäidin kasvatteja) tai perheistä joissa väkivaltaisuutta, alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Vain muutama on ns. tavanomaisesta perheestä, mutta isä on koettu kylmäksi. Yksi mielenkiintoinen seikka on myös se, että suurin osa näistä homoista, minä mukaan lukien, polttaa tupakkaa. Alkoholinkäyttö on suht tasaista paitsi muutama alkoholistikin tuntemaani joukkoon lukeutuu. Joko minulla on tässäkin käynyt vain huono tuuri kun tunnen tälläistä porukkaa tai sitten kyse ei ole sattumasta vaan taustalla on jotain syvempää. Mutta näistä negatiivisista asioista kun ei saisi keskustella kun moni homo loukkaantuu, jos tuodaan totuuksia esiin. Sen takia varmaan homouttakaan ei uskalleta tutkia kunnolla, koska pelätään, että se toisi takapakkia homojen oikeuksiin.

"Kaipasit lapsena isää, mutta tuskin se sinusta homoa on tehnyt. "

Ei ehkä pelkästään isän poissaolo vaan se, että minulla ei ollut ketään mieshenkilöä johon samaistua. Opettajatkin olivat aina naisia ja sukulaismiehiä näin harvoin. Samaistuin naisiin, koska minulla ei ollu muita roolimalleja kuin äitini, hänen ystävänsä ja siskonsa. Hyvähän minun oli kasvaa mieheksi naisten avulla pelkästään. Velipuolenikin kanssa en koskaan tullut toimeen ja aikuisiällä olemme vielä etäisemmät kuin kaksi kaveria. Hän on minua 10 vuotta vanhempi joten sekin vaikutti asiaa, mutta positiivisia kokemuksia ei minulla hänestä jäänyt lapsena kun koin hänet välillä väkivaltaisena tai pelottavana henkilönä, jolle uskalla puhua. Tähän syssyyn kun vielä lisää muut negatiiviset kokemukset miesten kanssa kodin ulkopuolella lapsuusaikana niin kyllä varmasti on vaikuttanut siihen mikä minusta on tullut.

"Ehkä ajan kanssa opit pelaamaan niillä korteilla, jotka sinulle on jaettu, etkä haikaile muuta."

Sitä päivää en halua nähdä kun minä olen sinut homouteni kanssa. Pysyn erossa muista homoista ja homouteen liittyvistä asioista, joten riskit ovat hyvin pienet. En hyväksy sitä, että minun pitäisi elää poikkeavaa elämää homouteni takia. En halua edes oppia hyväksymään koko asiaa joten ne pelikortit poltan roviolla. Riski itsetuhoisuudelleni on tosin kasvanut ja itsetuhoon tämä päätyy muutenkin. Mutta yhteiskunta ei minussa menetä mitään, vaikka olenkin kova työntekijä ja opinnoissani menestynyt. Olen heikko ihminen ja myönnän sen. En edes yritä esittää vahvaa. Mutta homous on viho viimeinen asia jolle minä alistun, vaikka kaikessa mussa häviäisinkin. Se ei ota elämässäni valtaa eikä minuun koske enää yksikään mies.

Lue lisää

Tarkoitin, että todella opit pelaamaan niillä korteilla, jotka sinulle on jaettu. Tarkoitin itsensä hyväksymistä - vaikka sitten selibaatissa elävänä homona, joka ei halua "homoelämäntapaa", jos katsot sen olevan sinulle parasta. Ei kukaan ole tyrkyttämässä sinulle yhtään mitään, mitä et halua.

Mutta koska olet homo, sinun olisi hyvä tulla juttuun asian kanssa, päätitpä sitten elää elämääsi miten tahansa. Et sinä ole ainoa selibaattikilvoittelija maailmassa.

ap... kirjoitti:

Kyllä suurin osa tuntemistani homoista tulee rikkinäisistä perheistä (yleensä yksinhuoltajaäidin kasvatteja) tai perheistä joissa väkivaltaisuutta, alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Vain muutama on ns. tavanomaisesta perheestä, mutta isä on koettu kylmäksi. Yksi mielenkiintoinen seikka on myös se, että suurin osa näistä homoista, minä mukaan lukien, polttaa tupakkaa. Alkoholinkäyttö on suht tasaista paitsi muutama alkoholistikin tuntemaani joukkoon lukeutuu. Joko minulla on tässäkin käynyt vain huono tuuri kun tunnen tälläistä porukkaa tai sitten kyse ei ole sattumasta vaan taustalla on jotain syvempää. Mutta näistä negatiivisista asioista kun ei saisi keskustella kun moni homo loukkaantuu, jos tuodaan totuuksia esiin. Sen takia varmaan homouttakaan ei uskalleta tutkia kunnolla, koska pelätään, että se toisi takapakkia homojen oikeuksiin.

"Kaipasit lapsena isää, mutta tuskin se sinusta homoa on tehnyt. "

Ei ehkä pelkästään isän poissaolo vaan se, että minulla ei ollut ketään mieshenkilöä johon samaistua. Opettajatkin olivat aina naisia ja sukulaismiehiä näin harvoin. Samaistuin naisiin, koska minulla ei ollu muita roolimalleja kuin äitini, hänen ystävänsä ja siskonsa. Hyvähän minun oli kasvaa mieheksi naisten avulla pelkästään. Velipuolenikin kanssa en koskaan tullut toimeen ja aikuisiällä olemme vielä etäisemmät kuin kaksi kaveria. Hän on minua 10 vuotta vanhempi joten sekin vaikutti asiaa, mutta positiivisia kokemuksia ei minulla hänestä jäänyt lapsena kun koin hänet välillä väkivaltaisena tai pelottavana henkilönä, jolle uskalla puhua. Tähän syssyyn kun vielä lisää muut negatiiviset kokemukset miesten kanssa kodin ulkopuolella lapsuusaikana niin kyllä varmasti on vaikuttanut siihen mikä minusta on tullut.

"Ehkä ajan kanssa opit pelaamaan niillä korteilla, jotka sinulle on jaettu, etkä haikaile muuta."

Sitä päivää en halua nähdä kun minä olen sinut homouteni kanssa. Pysyn erossa muista homoista ja homouteen liittyvistä asioista, joten riskit ovat hyvin pienet. En hyväksy sitä, että minun pitäisi elää poikkeavaa elämää homouteni takia. En halua edes oppia hyväksymään koko asiaa joten ne pelikortit poltan roviolla. Riski itsetuhoisuudelleni on tosin kasvanut ja itsetuhoon tämä päätyy muutenkin. Mutta yhteiskunta ei minussa menetä mitään, vaikka olenkin kova työntekijä ja opinnoissani menestynyt. Olen heikko ihminen ja myönnän sen. En edes yritä esittää vahvaa. Mutta homous on viho viimeinen asia jolle minä alistun, vaikka kaikessa mussa häviäisinkin. Se ei ota elämässäni valtaa eikä minuun koske enää yksikään mies.

Lue lisää

Isä on koettu kylmäksi?

No eivätkö isät nimen omaan ole olleet etäisiä ja kylmiä aivan viime vuosikymmeniä lukuun ottamatta. Eihän isille lapset millään tavalla kuuluneet, eivät he pahemmin osallistuneet lastensa elämään, vaan edustivat perheessä auktoriteettia.

Ja oliko homoja ennen vanhaan enemmän?

Ja mistä johtuu naisten homoseksuaalisuus? Ei kai samoista "syistä" sentään?

+ kirjoitti:

Isä on koettu kylmäksi?

No eivätkö isät nimen omaan ole olleet etäisiä ja kylmiä aivan viime vuosikymmeniä lukuun ottamatta. Eihän isille lapset millään tavalla kuuluneet, eivät he pahemmin osallistuneet lastensa elämään, vaan edustivat perheessä auktoriteettia.

Ja oliko homoja ennen vanhaan enemmän?

Ja mistä johtuu naisten homoseksuaalisuus? Ei kai samoista "syistä" sentään?

Lue lisää

Kuten olen jo tuonne erääseen viestiin kirjoittanut, minulle on aivan sama mistä hornan tuutista homous johtuu, koska se on kirjaimellisti perseenreiästä eikä ne syyt muuta mielipidettäni omasta homoudestani. Homous on vääryyttä, joka halutaan hyssytellä kaikenmaailman liberaalien, vihreiden ja homoemojen toimesta. On naurettavaa nykypäivänä, jos sanotaan, ettei halua olla homo niin tuomitaan sairaaksi, mutta jos sanot olevasi homo niin melkeinpä onnitellaan ja toivotetaan iloa ja onnea, toisin kuin aikaisemmin. Homojen keskuudessa turha edes sanoa, että ei halua olla homo, koska paskaa sataa niskaan. Jos homot ovat syrjittyjä, niin vielä syrjitympiä ovat homot, jotka eivät halua olla homoja, koska meitä syrjii muutkin homot.

Ei varmasti ollut samanlainen ääni kellossa vuosikymmeniä sitten. Silloin oli vähemmän homoja, koska yhteiskunta painotti voimakkaammin heteroseksuaalien perinteitä ja arvoja. Vaikka silloin olisi tunnettu homoseksuaalisia tuntemuksia, niin kuitenkin mentiin heteroseksuaalisen suuntautumisen mukaan tai ehkä ihmiset jossain salaa hieman kokeilivat kiellettyä hedelmää. Tosin onhan niitä rohkeitakin ollut, jotka ovat avoimesti olleet homoseksuaaleja, mutta kärsineet siitä seuraukset.

Tämä nykyajan trendi, että poikavauvatkin puetaan jo pinkkeihin potkupukuihin ja annetaan lapsien kasvaa kieroon korostamatta heidän omia sukupuoliaan, on sairasta. En tarkoita sitä, että pojista pitäisi kasvattaa jotain junttimiehiä vaan nimenomaan miehiä eikä mitään androgyynejä vässyköitä joita näkee katukuvassa ihan liikaa. Puhumattakaan sitten poikamaisista tytöistä joista osa kärsii peniskateudesta ja ties mistä. Luonto ei olisi järjestänyt asiaa niin, että olisi kaksi eri sukupuolta jos se olisi halunnut kehityksen tekevän ihmisestä sukupuolettoman olennon. Monien ihmisten identiteetti- ja seksuaalisuusongelmat johtuvat varmasti tästä yhteiskunnankin tukemasta sukupuolineutraalista unisex kehityksestä.

Kaikista eniten inhoan naismaisia miehiä. En koskaan suostunut seurustelemaan sellaisten kanssa, koska he ovat jo itsessään luonttomia tuotoksia. Haluavat olla miehiä, mutta kuitenkin korostavat tietoisesti naisellisuutta. Jos näistä kaikenmaailman vässyköistä joskus kasvaa kunnollisia ja tasapainoisia aikuisia niin olen valmis perumaan puheeni. Olkoon kuka tahansa eri mieltä, minun mielipiteeni on se, että pojat tulee kasvattaa miehiksi ja tytöt naisiksi. Ihan sama millä argumenteillä tulette väittämään vastaan, mutta minä pysyn omassa kannassani.

ap... kirjoitti:

Kuten olen jo tuonne erääseen viestiin kirjoittanut, minulle on aivan sama mistä hornan tuutista homous johtuu, koska se on kirjaimellisti perseenreiästä eikä ne syyt muuta mielipidettäni omasta homoudestani. Homous on vääryyttä, joka halutaan hyssytellä kaikenmaailman liberaalien, vihreiden ja homoemojen toimesta. On naurettavaa nykypäivänä, jos sanotaan, ettei halua olla homo niin tuomitaan sairaaksi, mutta jos sanot olevasi homo niin melkeinpä onnitellaan ja toivotetaan iloa ja onnea, toisin kuin aikaisemmin. Homojen keskuudessa turha edes sanoa, että ei halua olla homo, koska paskaa sataa niskaan. Jos homot ovat syrjittyjä, niin vielä syrjitympiä ovat homot, jotka eivät halua olla homoja, koska meitä syrjii muutkin homot.

Ei varmasti ollut samanlainen ääni kellossa vuosikymmeniä sitten. Silloin oli vähemmän homoja, koska yhteiskunta painotti voimakkaammin heteroseksuaalien perinteitä ja arvoja. Vaikka silloin olisi tunnettu homoseksuaalisia tuntemuksia, niin kuitenkin mentiin heteroseksuaalisen suuntautumisen mukaan tai ehkä ihmiset jossain salaa hieman kokeilivat kiellettyä hedelmää. Tosin onhan niitä rohkeitakin ollut, jotka ovat avoimesti olleet homoseksuaaleja, mutta kärsineet siitä seuraukset.

Tämä nykyajan trendi, että poikavauvatkin puetaan jo pinkkeihin potkupukuihin ja annetaan lapsien kasvaa kieroon korostamatta heidän omia sukupuoliaan, on sairasta. En tarkoita sitä, että pojista pitäisi kasvattaa jotain junttimiehiä vaan nimenomaan miehiä eikä mitään androgyynejä vässyköitä joita näkee katukuvassa ihan liikaa. Puhumattakaan sitten poikamaisista tytöistä joista osa kärsii peniskateudesta ja ties mistä. Luonto ei olisi järjestänyt asiaa niin, että olisi kaksi eri sukupuolta jos se olisi halunnut kehityksen tekevän ihmisestä sukupuolettoman olennon. Monien ihmisten identiteetti- ja seksuaalisuusongelmat johtuvat varmasti tästä yhteiskunnankin tukemasta sukupuolineutraalista unisex kehityksestä.

Kaikista eniten inhoan naismaisia miehiä. En koskaan suostunut seurustelemaan sellaisten kanssa, koska he ovat jo itsessään luonttomia tuotoksia. Haluavat olla miehiä, mutta kuitenkin korostavat tietoisesti naisellisuutta. Jos näistä kaikenmaailman vässyköistä joskus kasvaa kunnollisia ja tasapainoisia aikuisia niin olen valmis perumaan puheeni. Olkoon kuka tahansa eri mieltä, minun mielipiteeni on se, että pojat tulee kasvattaa miehiksi ja tytöt naisiksi. Ihan sama millä argumenteillä tulette väittämään vastaan, mutta minä pysyn omassa kannassani.

Lue lisää

" On naurettavaa nykypäivänä, jos sanotaan, ettei halua olla homo niin tuomitaan sairaaksi, "

En usko, että tuossa on kysymys juuri siitä, että on homo, koska tuo itseähäiritsevä sukupuolinen suuntauminen voi olla mihin suuntaan vaan. Miksi sitten juuri seksuaalinen suuntautuminen on nostettu kaikista ominaisuuksista, vois johtua siitä että se vaikuttaa ihmisen persoonallisuuteen niin vahvasti. Voihan ihmisellä olla vaikka itseä häiritsevä rumuus, itseä häiritsevä huumorintajuttomuus tai itseä häiritsevä huono itsetunto, jonka kanssa joko oppii elämään omin neuvoin, terapian avulla tai sitten ei opi ja tekee kaikkensa mitätöidäkseen tai nujertaakseen sen.

Homouden hyväksyminen yhteiskunnassa ei ole mitään nykyliberaalien vouhotusta. Ei tarvitse harrataa kummoisesti historian lukemista, kun törmää esim. antiikin pederastiaan, joka erheellisesti on sekotettu kahden tasavertaisen homon suhteeseen ja vaikuttanut varmasti kielteisiin nykyasenteisiin.

"poikavauvatkin puetaan jo pinkkeihin potkupukuihin "

Joo kyllä varmasti vauva tuon tajuaakin... kuka sen pinkin on määritellyt pojalle sopimattomaksi? Yhtä kauheeta kuin se, että aikuiset miehet ajaa punasilla, tyttöjen värisillä autoilla, autoilla.

"Puhumattakaan sitten poikamaisista tytöistä joista osa kärsii peniskateudesta ja ties mistä"

Kysehän on vaan siitä, miten poikamaisuus tai tyttömäisyys määritellään. Ei ne ole mitään kivipatsaita, jotka on ja pysyy. Olen itse kasvanut suurperheessä, eikä lapsille ollut aikaa kasvattaa heitä mihinkään suuntaan, kukaan ei antanut pojalle "poikien juttuja" ja tytölle "tyttöjen juttuja". Ihan samalla tavalla pojat leikki nukeilla, suuntautu taiteellisiin juttuihin jne kuin tytötkin ja tytöt rakenteli, leikki autoilla jne. Vasta koulussa (en ollut päiväkodissa) tuli vastaan se, että pitäisi olla tietynlainen, oman sukupuolenmukainen ja siitä asti olen sitä kritisoinut, koska se kaventaa sitä, mitä ihmiset todellisuudessa ovat. Se ei silti missään nimessä tarkoita, että olisi kateellinen mistään värkeistä vaan kyse on ihmisen oikeudesta olla oma itsensä ilman, että kukaan määrittelee sitä ulkopuolelta.

olikohan tämän ketjun aloittaja provo, mitä luulette?

elokuuuu kirjoitti:

" On naurettavaa nykypäivänä, jos sanotaan, ettei halua olla homo niin tuomitaan sairaaksi, "

En usko, että tuossa on kysymys juuri siitä, että on homo, koska tuo itseähäiritsevä sukupuolinen suuntauminen voi olla mihin suuntaan vaan. Miksi sitten juuri seksuaalinen suuntautuminen on nostettu kaikista ominaisuuksista, vois johtua siitä että se vaikuttaa ihmisen persoonallisuuteen niin vahvasti. Voihan ihmisellä olla vaikka itseä häiritsevä rumuus, itseä häiritsevä huumorintajuttomuus tai itseä häiritsevä huono itsetunto, jonka kanssa joko oppii elämään omin neuvoin, terapian avulla tai sitten ei opi ja tekee kaikkensa mitätöidäkseen tai nujertaakseen sen.

Homouden hyväksyminen yhteiskunnassa ei ole mitään nykyliberaalien vouhotusta. Ei tarvitse harrataa kummoisesti historian lukemista, kun törmää esim. antiikin pederastiaan, joka erheellisesti on sekotettu kahden tasavertaisen homon suhteeseen ja vaikuttanut varmasti kielteisiin nykyasenteisiin.

"poikavauvatkin puetaan jo pinkkeihin potkupukuihin "

Joo kyllä varmasti vauva tuon tajuaakin... kuka sen pinkin on määritellyt pojalle sopimattomaksi? Yhtä kauheeta kuin se, että aikuiset miehet ajaa punasilla, tyttöjen värisillä autoilla, autoilla.

"Puhumattakaan sitten poikamaisista tytöistä joista osa kärsii peniskateudesta ja ties mistä"

Kysehän on vaan siitä, miten poikamaisuus tai tyttömäisyys määritellään. Ei ne ole mitään kivipatsaita, jotka on ja pysyy. Olen itse kasvanut suurperheessä, eikä lapsille ollut aikaa kasvattaa heitä mihinkään suuntaan, kukaan ei antanut pojalle "poikien juttuja" ja tytölle "tyttöjen juttuja". Ihan samalla tavalla pojat leikki nukeilla, suuntautu taiteellisiin juttuihin jne kuin tytötkin ja tytöt rakenteli, leikki autoilla jne. Vasta koulussa (en ollut päiväkodissa) tuli vastaan se, että pitäisi olla tietynlainen, oman sukupuolenmukainen ja siitä asti olen sitä kritisoinut, koska se kaventaa sitä, mitä ihmiset todellisuudessa ovat. Se ei silti missään nimessä tarkoita, että olisi kateellinen mistään värkeistä vaan kyse on ihmisen oikeudesta olla oma itsensä ilman, että kukaan määrittelee sitä ulkopuolelta.

olikohan tämän ketjun aloittaja provo, mitä luulette?

Lue lisää

ei ollut provo, vaan rohkea mies joka tohtii sanoa asiat rehellisesti.

ap... kirjoitti:

Kuten olen jo tuonne erääseen viestiin kirjoittanut, minulle on aivan sama mistä hornan tuutista homous johtuu, koska se on kirjaimellisti perseenreiästä eikä ne syyt muuta mielipidettäni omasta homoudestani. Homous on vääryyttä, joka halutaan hyssytellä kaikenmaailman liberaalien, vihreiden ja homoemojen toimesta. On naurettavaa nykypäivänä, jos sanotaan, ettei halua olla homo niin tuomitaan sairaaksi, mutta jos sanot olevasi homo niin melkeinpä onnitellaan ja toivotetaan iloa ja onnea, toisin kuin aikaisemmin. Homojen keskuudessa turha edes sanoa, että ei halua olla homo, koska paskaa sataa niskaan. Jos homot ovat syrjittyjä, niin vielä syrjitympiä ovat homot, jotka eivät halua olla homoja, koska meitä syrjii muutkin homot.

Ei varmasti ollut samanlainen ääni kellossa vuosikymmeniä sitten. Silloin oli vähemmän homoja, koska yhteiskunta painotti voimakkaammin heteroseksuaalien perinteitä ja arvoja. Vaikka silloin olisi tunnettu homoseksuaalisia tuntemuksia, niin kuitenkin mentiin heteroseksuaalisen suuntautumisen mukaan tai ehkä ihmiset jossain salaa hieman kokeilivat kiellettyä hedelmää. Tosin onhan niitä rohkeitakin ollut, jotka ovat avoimesti olleet homoseksuaaleja, mutta kärsineet siitä seuraukset.

Tämä nykyajan trendi, että poikavauvatkin puetaan jo pinkkeihin potkupukuihin ja annetaan lapsien kasvaa kieroon korostamatta heidän omia sukupuoliaan, on sairasta. En tarkoita sitä, että pojista pitäisi kasvattaa jotain junttimiehiä vaan nimenomaan miehiä eikä mitään androgyynejä vässyköitä joita näkee katukuvassa ihan liikaa. Puhumattakaan sitten poikamaisista tytöistä joista osa kärsii peniskateudesta ja ties mistä. Luonto ei olisi järjestänyt asiaa niin, että olisi kaksi eri sukupuolta jos se olisi halunnut kehityksen tekevän ihmisestä sukupuolettoman olennon. Monien ihmisten identiteetti- ja seksuaalisuusongelmat johtuvat varmasti tästä yhteiskunnankin tukemasta sukupuolineutraalista unisex kehityksestä.

Kaikista eniten inhoan naismaisia miehiä. En koskaan suostunut seurustelemaan sellaisten kanssa, koska he ovat jo itsessään luonttomia tuotoksia. Haluavat olla miehiä, mutta kuitenkin korostavat tietoisesti naisellisuutta. Jos näistä kaikenmaailman vässyköistä joskus kasvaa kunnollisia ja tasapainoisia aikuisia niin olen valmis perumaan puheeni. Olkoon kuka tahansa eri mieltä, minun mielipiteeni on se, että pojat tulee kasvattaa miehiksi ja tytöt naisiksi. Ihan sama millä argumenteillä tulette väittämään vastaan, mutta minä pysyn omassa kannassani.

Lue lisää

Mitä sinä sitten vaahtoat täällä aiheesta, jos kerran pysyt kannassasi. Mitään keskusteltavaahan ei ole. Lahoa vaikka siinä surkeassa homon elämässäsi, mutta älä levitä sitä muiden riesaksi - ainakaan sellaisten, joilla ei ole mitään sinua ja homouttasi vastaan ennen kuin julistat vihamielistä surkeuttasi. Jookosta?

(En ihmettele, että inhoat naismaisia miehiä. Johonkinhan se homon itseinho on projisoitava.)

lukija.. kirjoitti:

ei ollut provo, vaan rohkea mies joka tohtii sanoa asiat rehellisesti.

Kategorisen ajattelun vanki, joka ahdistuu ja kapinoi sitä vastaan, että kaikki ei ole niin kuin "pitäisi". Ihminen, joka sotii itseään vastaan. Se on kovin vaikeata, niinpä projektiomekanismi varmistaa, että muutkin saavat osansa hänen onnettomuudestaan.

elokuuuu kirjoitti:

" On naurettavaa nykypäivänä, jos sanotaan, ettei halua olla homo niin tuomitaan sairaaksi, "

En usko, että tuossa on kysymys juuri siitä, että on homo, koska tuo itseähäiritsevä sukupuolinen suuntauminen voi olla mihin suuntaan vaan. Miksi sitten juuri seksuaalinen suuntautuminen on nostettu kaikista ominaisuuksista, vois johtua siitä että se vaikuttaa ihmisen persoonallisuuteen niin vahvasti. Voihan ihmisellä olla vaikka itseä häiritsevä rumuus, itseä häiritsevä huumorintajuttomuus tai itseä häiritsevä huono itsetunto, jonka kanssa joko oppii elämään omin neuvoin, terapian avulla tai sitten ei opi ja tekee kaikkensa mitätöidäkseen tai nujertaakseen sen.

Homouden hyväksyminen yhteiskunnassa ei ole mitään nykyliberaalien vouhotusta. Ei tarvitse harrataa kummoisesti historian lukemista, kun törmää esim. antiikin pederastiaan, joka erheellisesti on sekotettu kahden tasavertaisen homon suhteeseen ja vaikuttanut varmasti kielteisiin nykyasenteisiin.

"poikavauvatkin puetaan jo pinkkeihin potkupukuihin "

Joo kyllä varmasti vauva tuon tajuaakin... kuka sen pinkin on määritellyt pojalle sopimattomaksi? Yhtä kauheeta kuin se, että aikuiset miehet ajaa punasilla, tyttöjen värisillä autoilla, autoilla.

"Puhumattakaan sitten poikamaisista tytöistä joista osa kärsii peniskateudesta ja ties mistä"

Kysehän on vaan siitä, miten poikamaisuus tai tyttömäisyys määritellään. Ei ne ole mitään kivipatsaita, jotka on ja pysyy. Olen itse kasvanut suurperheessä, eikä lapsille ollut aikaa kasvattaa heitä mihinkään suuntaan, kukaan ei antanut pojalle "poikien juttuja" ja tytölle "tyttöjen juttuja". Ihan samalla tavalla pojat leikki nukeilla, suuntautu taiteellisiin juttuihin jne kuin tytötkin ja tytöt rakenteli, leikki autoilla jne. Vasta koulussa (en ollut päiväkodissa) tuli vastaan se, että pitäisi olla tietynlainen, oman sukupuolenmukainen ja siitä asti olen sitä kritisoinut, koska se kaventaa sitä, mitä ihmiset todellisuudessa ovat. Se ei silti missään nimessä tarkoita, että olisi kateellinen mistään värkeistä vaan kyse on ihmisen oikeudesta olla oma itsensä ilman, että kukaan määrittelee sitä ulkopuolelta.

olikohan tämän ketjun aloittaja provo, mitä luulette?

Lue lisää

Ei ollut provo. Vihani kasvaa jatkuvasti homoutta kohtaan ja itse asiassa nautin siitä. Minä en enää puolustele missään yhteydessä homoja tai heidän oikeuksia, vaikka itse homo olenkin. Olen monen vuoden aikana joskus näilläkin palstoilla kirjoitellut homoja ja homoutta puoltavia kirjoituksia, mutta se on nyt historiaa.

Sillä pinkillä potkupuvulla en tarkoittanut vauvan suhtautumista siihen vaan sitä, että jos lapsen vanhemmat, tai ehkä kenties vain äiti, haluaa pukea poikansa sen väriseen vaatteeseen, niin mitäköhän myöhemmin siitä seuraa. Osaa toki ihmiset muokata ulkonäköään ties minkälaiseksi ilman vanhempien vaikutusta.

Mitä tulee värien naisellisuuteen tai miehekkyyteen, niin jos nyt ammattioppiini tukeuten perustelen miksi punainen on naisellisempi väri kuin sininen. Punainen on lämpöinen väri ja "lähentävä" . Sininen on kylmä ja "etäistävä". Maalauksissa syvyysvaikutelmaa saadaan kylmien ja lämpimien värien oikeaoppisella yhteispelillä. Mutta se miksi esim. punertava hiusväri sopii naiselle paremmin kuin miehelle johtuu siitä, että se yksinkertaisesti korostaa naisellisia kasvonpiirteitä ja tuo pehmeyttä (hiusvärien valinnan kohdalla kuitenkin enemmän painoarvoa on sillä onko kylmän vai lämpimän värimaailman ihminen. Miehiä pukevat parhaiten kuitenkin kylmät ja neutraalit sävyt). Miehen päähän iskettäessä miehiset piirteet kasvoissa laimenee ja naiselliset piirteet voimistuvat. Kylmät sävyt mm. korostavat kulmikkuuttaa ja ovat kovempia sävyjä eli tekevät kasvonpiirteitä jykevimmiksi. Ne myös neutraloivat kasvojen punaisuutta, mistä moni haluaa eroon. Kylmiä sävyjä ei kuitenkaan voi sanoa miesten väreiksi, koska ne pukevat myös naisia. Naisille on siis isompi väriskaala sopivia sävyjä.

Punainen pyöristää kasvoja, kun yleensä miehekyyteen kuuluu kulmikkuus ja naiseuteen pyöreys. Tämä pätee myös hiustenleikkausopissa siten, että on neliökehä miehille ja naisille ympyräkehä, jotka eivät suinkaan tarkoita neliön tai ympyrän muodon leikkaamista hiuksiin. Asia on hankala selittää tekstillä ja OFF-topicia muutenkin. Mutta yleensä, jos halutaan korostaa naisellisuutta niin linjoja esim. niskassa pyöristetään ja miehillä sen sijaan jätetään kulmikkuutta miehisyyden tukemiseksi. Tämä yksi tekijä mikä erottaa naisten lyhyet hiukset miesten lyhyistä hiuksista, vaikka leikkausmalli muuten olisikin sama molemmille. Noniin meni liikaa OFF-topicin puolelle.

Väriasiat ovat mielipideasioita, mutta vaikka joku mies pitäisi vaaleanpunaisesta niin se ei tee siitä miehekästä väriä. Vaaleanpunaista kuitenkin näkee enemmän naisilla kuin miehillä, vaikka nykyään on suosituksi tulleet vaaleanpunaiset kauluspaidat miehillä. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että on tiettyjä tekijöitä ruumiin rakenteen lisäksi, jotka erottavat naiset miehistä. Olivatpa ne sitten vaatteet tai värit. Miesten tulee olla miehiä ja naisten naisia. Sukupuolettomuuden ihannointi tulee viemään turmioon ja johtaa entistä enemmän identiteettikriiseihin, kun omasta luonnollisesta sukupuolesta etäännytään. Kaikki kehitys ei ole eteenpäin vievää kehitystä. Monet lapset kuitenkin ilman mitää painostuksia lähtevät luonnostaan seuraamaan enempi sitä roolimallia, joka on samaa sukupuolta. Ellei häneltä ole sitten viety mahdollisuutta oman sukupuolen roolimalliin.

Todella säälittävää! kirjoitti:

Mitä sinä sitten vaahtoat täällä aiheesta, jos kerran pysyt kannassasi. Mitään keskusteltavaahan ei ole. Lahoa vaikka siinä surkeassa homon elämässäsi, mutta älä levitä sitä muiden riesaksi - ainakaan sellaisten, joilla ei ole mitään sinua ja homouttasi vastaan ennen kuin julistat vihamielistä surkeuttasi. Jookosta?

(En ihmettele, että inhoat naismaisia miehiä. Johonkinhan se homon itseinho on projisoitava.)

Lue lisää

"älä levitä sitä muiden riesaksi"

Tämä on nettipalsta. Kukaan ei pakota ketään lukemaan yhtään mitään. Ei sinunkaan tarvitse näitä lukea jos ahdistaa. Ja jos homoseksuaalinen lukija on tyytyväinen omaan suuntautumiseensa ei minun tekstejäni tarvitse noteerata, jos se tuo tuskaa. Eikä tämä vaikuta netin ulkopuolella kehenkään muuhun kuin itseeni ellei lasketa katkaistuja ystävyyssuhteita, mutta kukaan heistä ei ole kaivannut tai vaatinut välien korjaamista. Voisi puhua pikemminkn vain kaveruussuhteista kun ei ollut mitään voimakkaita siteitä. Yksinhän minä olen vapaa-ajallani omassa kodissani, ellei lemmikkieläimiä lasketa, mutat en ole kenenkään homon elämää häiritsemässä.

"(En ihmettele, että inhoat naismaisia miehiä. Johonkinhan se homon itseinho on projisoitava.)"

En ole koskaan ollut käsilaukku mukana kulkeva, meikkaava homo tai yksinkertaisesti sellainen stereotyyppinen homo (vrt. erään alkoholijuoman mainoksessa esiintynyt "Kjärtan") Henkisessä puolessani on naisellista herkkyyttä ja ominaisuutta, enkä ole sitä kieltänytkään. Ulkoisesti minua ei kuitenkaan tunnista homoksi. Joskus he saattoi provosoivan tyylini vuoksi, mutta se oli ohimenevä vaihe. Enemmän kuitenkin tarkoitin ärsyyntymiseni kohteella, naisellisella homolla, ulkoisia ominaisuuksia, koska näihin stereotyyppisiin homoihin on tullut törmättyä liikaakin enkä edes tule toimeen heidän kanssaan. He ovat niin pahasti naisen ja miehen sekoituksia, ettei tiedä miten suhtautua tai sietää heidän käytöstään.

*pikemminkin* kirjoitti:

Kategorisen ajattelun vanki, joka ahdistuu ja kapinoi sitä vastaan, että kaikki ei ole niin kuin "pitäisi". Ihminen, joka sotii itseään vastaan. Se on kovin vaikeata, niinpä projektiomekanismi varmistaa, että muutkin saavat osansa hänen onnettomuudestaan.

Lue lisää

"projektiomekanismi varmistaa"

Sinä voit tunkea projektiomekanismisi sinne minne ei aurinko paista. Olisi aivan eri asia jos meuhkaisin tästä asiasta niille harvoille ympärilläni oleville ihmisille. Kuten kirjoitin jo tuonne, tätä ketjua EI OLE PAKKO lukea! Hyvänen aika ihmisillä on oikeus päättää mihin aiheeseen ottavat kantaa ja mihin eivät. Jos jotakin onnensa kukkuloilla elävää homoa tämä keskustelu ahdistaa niin lopettakoon lukemisen.

Minähän tein jo palveluksen homo- ja lesboystävilleni katkaisemalla välit heihin ennen kuin oma onnettomuuteni heihin vaikutti. Eipä ole kukaan kaivannut enkä minä kaipaa enää heitä. Ei minun juttuni täältä kotini seinien läpi mene kenenkään muun kuin itseni elämää pilaamaan.

ap.. kirjoitti:

Ei ollut provo. Vihani kasvaa jatkuvasti homoutta kohtaan ja itse asiassa nautin siitä. Minä en enää puolustele missään yhteydessä homoja tai heidän oikeuksia, vaikka itse homo olenkin. Olen monen vuoden aikana joskus näilläkin palstoilla kirjoitellut homoja ja homoutta puoltavia kirjoituksia, mutta se on nyt historiaa.

Sillä pinkillä potkupuvulla en tarkoittanut vauvan suhtautumista siihen vaan sitä, että jos lapsen vanhemmat, tai ehkä kenties vain äiti, haluaa pukea poikansa sen väriseen vaatteeseen, niin mitäköhän myöhemmin siitä seuraa. Osaa toki ihmiset muokata ulkonäköään ties minkälaiseksi ilman vanhempien vaikutusta.

Mitä tulee värien naisellisuuteen tai miehekkyyteen, niin jos nyt ammattioppiini tukeuten perustelen miksi punainen on naisellisempi väri kuin sininen. Punainen on lämpöinen väri ja "lähentävä" . Sininen on kylmä ja "etäistävä". Maalauksissa syvyysvaikutelmaa saadaan kylmien ja lämpimien värien oikeaoppisella yhteispelillä. Mutta se miksi esim. punertava hiusväri sopii naiselle paremmin kuin miehelle johtuu siitä, että se yksinkertaisesti korostaa naisellisia kasvonpiirteitä ja tuo pehmeyttä (hiusvärien valinnan kohdalla kuitenkin enemmän painoarvoa on sillä onko kylmän vai lämpimän värimaailman ihminen. Miehiä pukevat parhaiten kuitenkin kylmät ja neutraalit sävyt). Miehen päähän iskettäessä miehiset piirteet kasvoissa laimenee ja naiselliset piirteet voimistuvat. Kylmät sävyt mm. korostavat kulmikkuuttaa ja ovat kovempia sävyjä eli tekevät kasvonpiirteitä jykevimmiksi. Ne myös neutraloivat kasvojen punaisuutta, mistä moni haluaa eroon. Kylmiä sävyjä ei kuitenkaan voi sanoa miesten väreiksi, koska ne pukevat myös naisia. Naisille on siis isompi väriskaala sopivia sävyjä.

Punainen pyöristää kasvoja, kun yleensä miehekyyteen kuuluu kulmikkuus ja naiseuteen pyöreys. Tämä pätee myös hiustenleikkausopissa siten, että on neliökehä miehille ja naisille ympyräkehä, jotka eivät suinkaan tarkoita neliön tai ympyrän muodon leikkaamista hiuksiin. Asia on hankala selittää tekstillä ja OFF-topicia muutenkin. Mutta yleensä, jos halutaan korostaa naisellisuutta niin linjoja esim. niskassa pyöristetään ja miehillä sen sijaan jätetään kulmikkuutta miehisyyden tukemiseksi. Tämä yksi tekijä mikä erottaa naisten lyhyet hiukset miesten lyhyistä hiuksista, vaikka leikkausmalli muuten olisikin sama molemmille. Noniin meni liikaa OFF-topicin puolelle.

Väriasiat ovat mielipideasioita, mutta vaikka joku mies pitäisi vaaleanpunaisesta niin se ei tee siitä miehekästä väriä. Vaaleanpunaista kuitenkin näkee enemmän naisilla kuin miehillä, vaikka nykyään on suosituksi tulleet vaaleanpunaiset kauluspaidat miehillä. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että on tiettyjä tekijöitä ruumiin rakenteen lisäksi, jotka erottavat naiset miehistä. Olivatpa ne sitten vaatteet tai värit. Miesten tulee olla miehiä ja naisten naisia. Sukupuolettomuuden ihannointi tulee viemään turmioon ja johtaa entistä enemmän identiteettikriiseihin, kun omasta luonnollisesta sukupuolesta etäännytään. Kaikki kehitys ei ole eteenpäin vievää kehitystä. Monet lapset kuitenkin ilman mitää painostuksia lähtevät luonnostaan seuraamaan enempi sitä roolimallia, joka on samaa sukupuolta. Ellei häneltä ole sitten viety mahdollisuutta oman sukupuolen roolimalliin.

Lue lisää

Ok. Sori, kun epäilin provoksi. Vaikutat sen verran älykkäältä, että melkein hassua, kuinka annat meidän suoli24-palstalaisten rääpiä aivoituksiasi :b.

Pinkki potkupuku lienee siis vain "pelkkä vaate" siihen saakka, kun sen pukemiseen ei liity mitään odotuksia. Jos lapsesta pitää tulla tietynlainen vain tyydyttääkseen vanhempien narsistisia odotuksia, on ihan sama onko odotukset ultraliberaaleja vai arkkivanhoillisia.

Harrastin tuossa yhtenä päivänä salakuuntelua kauppajonossa, jossa aikuiset miehet ihan vakavissaan rehentelivät toisilleen lastensa opiskelupaikoilla ja kehuivat toisiaan lastensa vuoksi (hyvä kun eivät alkaneet runkkaamaan siinä erinomaisuudessaan)... Jäin miettimään mikä niidenkin lasten arvostus ois, jos "kunniallisen" kauppiksen sijaan opiskelupaikaksi ois halunnu amiksen puulinjan tms.
Se mitä yritin sanoa, lienee jotain sellaista, että useimmat vanhemmat jne lastaa lapseen kauheesti odotuksia... alkaen lapsen persoonaliisuudesta, seksuaalisuudesta, tulevaisuudesta, koulutuksesta, perheestä.... Ja jos sitä ei tee vanhemmat, sen tekee koulu ja ympäröivä yhteiskunta jne.

ap.. kirjoitti:

"älä levitä sitä muiden riesaksi"

Tämä on nettipalsta. Kukaan ei pakota ketään lukemaan yhtään mitään. Ei sinunkaan tarvitse näitä lukea jos ahdistaa. Ja jos homoseksuaalinen lukija on tyytyväinen omaan suuntautumiseensa ei minun tekstejäni tarvitse noteerata, jos se tuo tuskaa. Eikä tämä vaikuta netin ulkopuolella kehenkään muuhun kuin itseeni ellei lasketa katkaistuja ystävyyssuhteita, mutta kukaan heistä ei ole kaivannut tai vaatinut välien korjaamista. Voisi puhua pikemminkn vain kaveruussuhteista kun ei ollut mitään voimakkaita siteitä. Yksinhän minä olen vapaa-ajallani omassa kodissani, ellei lemmikkieläimiä lasketa, mutat en ole kenenkään homon elämää häiritsemässä.

"(En ihmettele, että inhoat naismaisia miehiä. Johonkinhan se homon itseinho on projisoitava.)"

En ole koskaan ollut käsilaukku mukana kulkeva, meikkaava homo tai yksinkertaisesti sellainen stereotyyppinen homo (vrt. erään alkoholijuoman mainoksessa esiintynyt "Kjärtan") Henkisessä puolessani on naisellista herkkyyttä ja ominaisuutta, enkä ole sitä kieltänytkään. Ulkoisesti minua ei kuitenkaan tunnista homoksi. Joskus he saattoi provosoivan tyylini vuoksi, mutta se oli ohimenevä vaihe. Enemmän kuitenkin tarkoitin ärsyyntymiseni kohteella, naisellisella homolla, ulkoisia ominaisuuksia, koska näihin stereotyyppisiin homoihin on tullut törmättyä liikaakin enkä edes tule toimeen heidän kanssaan. He ovat niin pahasti naisen ja miehen sekoituksia, ettei tiedä miten suhtautua tai sietää heidän käytöstään.

Lue lisää

Esität jatkuvasti omia olettamuksia, nyt vastaajien seksuaalisesta suuntautuneisuudesta.

Taidat olla ihan ylpeä siitä, ettet ole käsilaukku mukana kulkeva, meikkaava homo. (Siinä se suvaitsevaisuuden aste nähdään...)

Osalla homoista on tietynlainen maneeri, joka tulee melko lailla luonnostaan. Jopa kävely- ja puhetyyli saattavat olla - ei naismaisia, vaan hintahtavia. Jotkut ehkä tahallaan korostavat sitä - enkä itsekään pidä siitä. En jaksa suhtautua siihen kuin hetken huumorina ja camp-ilmiönä. Mutta tiedostan, että vika on minussa eikä toisissa ihmisissä, joita Minun on muka vaikea sietää. Koko asenne on törkeän ylimielinen.

joopa joo... kirjoitti:

Esität jatkuvasti omia olettamuksia, nyt vastaajien seksuaalisesta suuntautuneisuudesta.

Taidat olla ihan ylpeä siitä, ettet ole käsilaukku mukana kulkeva, meikkaava homo. (Siinä se suvaitsevaisuuden aste nähdään...)

Osalla homoista on tietynlainen maneeri, joka tulee melko lailla luonnostaan. Jopa kävely- ja puhetyyli saattavat olla - ei naismaisia, vaan hintahtavia. Jotkut ehkä tahallaan korostavat sitä - enkä itsekään pidä siitä. En jaksa suhtautua siihen kuin hetken huumorina ja camp-ilmiönä. Mutta tiedostan, että vika on minussa eikä toisissa ihmisissä, joita Minun on muka vaikea sietää. Koko asenne on törkeän ylimielinen.

Lue lisää

"Esität jatkuvasti omia olettamuksia,nyt vastaajien seksuaalisesta suuntautuneisuudesta."

En tarkoittanut näillä lauseilla sinun olevan homoseksuaali: "Ei sinunkaan tarvitse näitä lukea jos ahdistaa. Ja jos homoseksuaalinen lukija on tyytyväinen omaan suuntautumiseensa ei minun tekstejäni tarvitse noteerata, jos se tuo tuskaa. "

Kirjoitin ensin sinusta, että ei ole pakko lukea ja sitten lisäsin, että jos lukija on homoseksuaali ja kokee tekstin ahdistavana niin ei ole pakko lukea hänenkään. Käytin sanaa "jos" eli en kirjoittanut, että vastaaja on homoseksuaali.

"Mutta tiedostan, että vika on minussa eikä toisissa ihmisissä, joita Minun on muka vaikea sietää. Koko asenne on törkeän ylimielinen."

Minun mielipiteeni on se, että kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen. Jos koen jotkut henkilöt ärsyttäviksi niin he eivät kuulu elämääni. Sille en voi mitään jos heitä tulee arkielämässä muuten vastaan ja silloin pitää vaan sietää tai poistua paikalta jos se on mahdollista. Toki minua joskus on ärsyttänyt kassajonossa takana olevat kaakattavat androgyyneiltä näyttävät miehet, mutta olemme siellä kaikki hoitamassa omia asioitamme ja en minäkään voi kaikkia ihmisiä miellyttää. Mutta juuri siksi on hyvä, että kaikki pystyvät määrittelemään kenen kanssa on tekemisissä ja kenen kanssa ei. Kun he eivät kuitenkaan minun elämääni siinä kassajonossa pahemmin vaikuta.

"Taidat olla ihan ylpeä siitä, ettet ole käsilaukku mukana kulkeva, meikkaava homo. (Siinä se suvaitsevaisuuden aste nähdään...)"

En ole ylpeä itsestäni mitenkään, mutta olen tyytyväinen siihen, etten koe tarvetta / minulla ei ole luontaista taipumusta kävellä perse heiluen tai tehdä itsestäni naisen näköistä meikeillä tai vaatteiden avulla. Mutta tehköön kuka miten haluaa. Niin kauan kun omaan elämääni ei vaikuta muut homot niin on aivan sama mitä he tekevät. Jos se nyt määritellään syrjimiseksi, että haluan suojella itseäni olemalla erossa muista homoista niin ei voi mitään. Kukaan ei kuitenkaan kärsi siitä, jos ei satu saamaan seuraani, koska parempaakin seuraa on tajolla. En kuvittele olevani muita parempi, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että minun pitäisi hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, joista en pidä.

Et ymmärtänyt kirjoitti:

Tarkoitin, että todella opit pelaamaan niillä korteilla, jotka sinulle on jaettu. Tarkoitin itsensä hyväksymistä - vaikka sitten selibaatissa elävänä homona, joka ei halua "homoelämäntapaa", jos katsot sen olevan sinulle parasta. Ei kukaan ole tyrkyttämässä sinulle yhtään mitään, mitä et halua.

Mutta koska olet homo, sinun olisi hyvä tulla juttuun asian kanssa, päätitpä sitten elää elämääsi miten tahansa. Et sinä ole ainoa selibaattikilvoittelija maailmassa.

Lue lisää

Yhdyn 'et ymmärtänyt' -kirjoittajaan. On monia syitä, miksi ihminen jää elämään selibaattiin. Meitä on todella paljon, jotka elävät yksin ja myös ilman seksuaalielämää. Oletko, alkuperäinen, varma, ettei sinulla ole pakkomielteen puolelle menevää tuo, että on ns. pakko elää seksisuhteessa. Tämä 'et ymmärtänyt' -nimim. sain asian lyhyesti sanottua, asian jota minäkin haluan sinulle ilmaista; selibaatissa elävä samaan sukupuoleen taipuvainen tavallinen ihminen. Meitä on paljon, jotka eri syistä emme pysty kiintymään vastakkaiseen sukupuoleen. On monenlaista syytä, syvällä. Kyllä suht hyvää elämää voi elää täysin sinkkuna vain ja vastaavasti sitten solmia ystävyyssuhteita, jotka rikastuttavat usein enemmänkin kuin yksi ja sama puoliso. - Jospa elelisit yksinään ja myös tutustelisit naisiin aluksi ihan vain kavereina, hissukseen, jospa se siitä lähtisi...

ap... kirjoitti:

Kuten olen jo tuonne erääseen viestiin kirjoittanut, minulle on aivan sama mistä hornan tuutista homous johtuu, koska se on kirjaimellisti perseenreiästä eikä ne syyt muuta mielipidettäni omasta homoudestani. Homous on vääryyttä, joka halutaan hyssytellä kaikenmaailman liberaalien, vihreiden ja homoemojen toimesta. On naurettavaa nykypäivänä, jos sanotaan, ettei halua olla homo niin tuomitaan sairaaksi, mutta jos sanot olevasi homo niin melkeinpä onnitellaan ja toivotetaan iloa ja onnea, toisin kuin aikaisemmin. Homojen keskuudessa turha edes sanoa, että ei halua olla homo, koska paskaa sataa niskaan. Jos homot ovat syrjittyjä, niin vielä syrjitympiä ovat homot, jotka eivät halua olla homoja, koska meitä syrjii muutkin homot.

Ei varmasti ollut samanlainen ääni kellossa vuosikymmeniä sitten. Silloin oli vähemmän homoja, koska yhteiskunta painotti voimakkaammin heteroseksuaalien perinteitä ja arvoja. Vaikka silloin olisi tunnettu homoseksuaalisia tuntemuksia, niin kuitenkin mentiin heteroseksuaalisen suuntautumisen mukaan tai ehkä ihmiset jossain salaa hieman kokeilivat kiellettyä hedelmää. Tosin onhan niitä rohkeitakin ollut, jotka ovat avoimesti olleet homoseksuaaleja, mutta kärsineet siitä seuraukset.

Tämä nykyajan trendi, että poikavauvatkin puetaan jo pinkkeihin potkupukuihin ja annetaan lapsien kasvaa kieroon korostamatta heidän omia sukupuoliaan, on sairasta. En tarkoita sitä, että pojista pitäisi kasvattaa jotain junttimiehiä vaan nimenomaan miehiä eikä mitään androgyynejä vässyköitä joita näkee katukuvassa ihan liikaa. Puhumattakaan sitten poikamaisista tytöistä joista osa kärsii peniskateudesta ja ties mistä. Luonto ei olisi järjestänyt asiaa niin, että olisi kaksi eri sukupuolta jos se olisi halunnut kehityksen tekevän ihmisestä sukupuolettoman olennon. Monien ihmisten identiteetti- ja seksuaalisuusongelmat johtuvat varmasti tästä yhteiskunnankin tukemasta sukupuolineutraalista unisex kehityksestä.

Kaikista eniten inhoan naismaisia miehiä. En koskaan suostunut seurustelemaan sellaisten kanssa, koska he ovat jo itsessään luonttomia tuotoksia. Haluavat olla miehiä, mutta kuitenkin korostavat tietoisesti naisellisuutta. Jos näistä kaikenmaailman vässyköistä joskus kasvaa kunnollisia ja tasapainoisia aikuisia niin olen valmis perumaan puheeni. Olkoon kuka tahansa eri mieltä, minun mielipiteeni on se, että pojat tulee kasvattaa miehiksi ja tytöt naisiksi. Ihan sama millä argumenteillä tulette väittämään vastaan, mutta minä pysyn omassa kannassani.

Lue lisää

Miksi ihmeessä sinä alkuperäinen voit olla ja haluat olla niin ehdottomasti ateisti, kun kuitenkin sinun maailmasi edustaa ihan tavallista kristillisperinteistä 'miten luoja on tarkoittanut' -näkemystä. Mielipiteen ja kokemusmaailmasi kannalta olet ihan "kristitty" jo, minun mielestäni. ?

miettiiiiiiii kirjoitti:

Yhdyn 'et ymmärtänyt' -kirjoittajaan. On monia syitä, miksi ihminen jää elämään selibaattiin. Meitä on todella paljon, jotka elävät yksin ja myös ilman seksuaalielämää. Oletko, alkuperäinen, varma, ettei sinulla ole pakkomielteen puolelle menevää tuo, että on ns. pakko elää seksisuhteessa. Tämä 'et ymmärtänyt' -nimim. sain asian lyhyesti sanottua, asian jota minäkin haluan sinulle ilmaista; selibaatissa elävä samaan sukupuoleen taipuvainen tavallinen ihminen. Meitä on paljon, jotka eri syistä emme pysty kiintymään vastakkaiseen sukupuoleen. On monenlaista syytä, syvällä. Kyllä suht hyvää elämää voi elää täysin sinkkuna vain ja vastaavasti sitten solmia ystävyyssuhteita, jotka rikastuttavat usein enemmänkin kuin yksi ja sama puoliso. - Jospa elelisit yksinään ja myös tutustelisit naisiin aluksi ihan vain kavereina, hissukseen, jospa se siitä lähtisi...

Lue lisää

"Oletko, alkuperäinen, varma, ettei sinulla ole pakkomielteen puolelle menevää tuo, että on ns. pakko elää seksisuhteessa. "

En nyt tiedä mihin kommenttiini perustat tuon väitteesi, kun tämä viestiketju on jo paisunut suht isoksi, mutta seksi ei ole se prioriteetti numero yksi, jota haluan suhteelta. Seksitön elämä ei sinänsä ole mielestäni haastellinen vaihtoehto minulle, mutta rakkaudeton elämä ja läheisyyden kaipuu luovat omat haasteensa, joita vastaan yritän etsiä apukeinoja.

Se, että voin elää seksitöntä elämää ei kuitenkaan tarkoita minun haluavan miehen kanssa jotain platonisen rakkauden suhdetta tai ylipäätänsä minkäänlaista suhdetta. Kuten olen jo myöntänyt, osa minusta kaipaa miehen läheisyyttä ja rakkautta, mutta rationaalinen osa kieltää ja haluaa estää sen. Tämä on taistelu itseäni vastaan ja siksi olen ikään kuin erottanut itsestäni homouden eri henkilöksi, joka asuu sisälläni ja haluaa viedä minut turmion tielle.

Kyse on "kaikki tai ei mitään" periaatteesta eli jos en voi saada sellaista elämää, jonka itse miellän tavoittelemisen arvoiseksi, en myöskään ota sitä huonompaa "toisen sijan palkintoa." Itse kuitenkin niin kovasti toivon, että olisin miehekäs mies, hetero, joka pystyisi naista rakastamaan ja haluamaan eroottisellakin tasolla ja joka pystyisi perheen perustamaan. Koen homouden siksi epäreiluna ominaisuutena ja haluan kieltää sen, koska se vie minulta mahdollisuuden tavoitella elämää jota haluan.

Minulla on tunne, että tässä käy huonosti, koska kuulun kuitenkin niihin ihmisiin, jotka kovasti haluavat toista ihmistä lähelleen ja yksinäisyys tekee kipeää. Ystävärakkautta en koe niin tyydyttävänä, että voisin ajatella sen toimivan korvikkeena. Mutta toivon, että pystyn elämään suht tyydyttävää elämää selibaatissa ja ilman rakkautta.

miettiiiiiii kirjoitti:

Miksi ihmeessä sinä alkuperäinen voit olla ja haluat olla niin ehdottomasti ateisti, kun kuitenkin sinun maailmasi edustaa ihan tavallista kristillisperinteistä 'miten luoja on tarkoittanut' -näkemystä. Mielipiteen ja kokemusmaailmasi kannalta olet ihan "kristitty" jo, minun mielestäni. ?

Lue lisää

En kuulu kirkkoon, ihan oikeasti. Jaan kuitenkin monia näkemyksiä uskovaisten kanssa, mutten perustele niitä samoilla argumenteilla, koska he perustelevat näkemyksensä raamatun sitaateilla. Kyse on lähinnä siitä tunteesta, että haluan olla kuten muut, kuten suurin osa väestöstä. En halua kuulua vähemmistöön, jossa minulla ei ole mahdollisuutta samanlaiseen elämään kuin valtaväestöllä. Ateisti olen ollut jo alakouluikäisestä lähtien ja olen joskus suomi24:n palstoilla ollut vastarinnassa uskovaisiakin vastaan ja jos olisin uskovainen, olisin varmasti mennyt jo Aslaniin itkemään tätä ongelmaa.

ap.. kirjoitti:

Ei ollut provo. Vihani kasvaa jatkuvasti homoutta kohtaan ja itse asiassa nautin siitä. Minä en enää puolustele missään yhteydessä homoja tai heidän oikeuksia, vaikka itse homo olenkin. Olen monen vuoden aikana joskus näilläkin palstoilla kirjoitellut homoja ja homoutta puoltavia kirjoituksia, mutta se on nyt historiaa.

Sillä pinkillä potkupuvulla en tarkoittanut vauvan suhtautumista siihen vaan sitä, että jos lapsen vanhemmat, tai ehkä kenties vain äiti, haluaa pukea poikansa sen väriseen vaatteeseen, niin mitäköhän myöhemmin siitä seuraa. Osaa toki ihmiset muokata ulkonäköään ties minkälaiseksi ilman vanhempien vaikutusta.

Mitä tulee värien naisellisuuteen tai miehekkyyteen, niin jos nyt ammattioppiini tukeuten perustelen miksi punainen on naisellisempi väri kuin sininen. Punainen on lämpöinen väri ja "lähentävä" . Sininen on kylmä ja "etäistävä". Maalauksissa syvyysvaikutelmaa saadaan kylmien ja lämpimien värien oikeaoppisella yhteispelillä. Mutta se miksi esim. punertava hiusväri sopii naiselle paremmin kuin miehelle johtuu siitä, että se yksinkertaisesti korostaa naisellisia kasvonpiirteitä ja tuo pehmeyttä (hiusvärien valinnan kohdalla kuitenkin enemmän painoarvoa on sillä onko kylmän vai lämpimän värimaailman ihminen. Miehiä pukevat parhaiten kuitenkin kylmät ja neutraalit sävyt). Miehen päähän iskettäessä miehiset piirteet kasvoissa laimenee ja naiselliset piirteet voimistuvat. Kylmät sävyt mm. korostavat kulmikkuuttaa ja ovat kovempia sävyjä eli tekevät kasvonpiirteitä jykevimmiksi. Ne myös neutraloivat kasvojen punaisuutta, mistä moni haluaa eroon. Kylmiä sävyjä ei kuitenkaan voi sanoa miesten väreiksi, koska ne pukevat myös naisia. Naisille on siis isompi väriskaala sopivia sävyjä.

Punainen pyöristää kasvoja, kun yleensä miehekyyteen kuuluu kulmikkuus ja naiseuteen pyöreys. Tämä pätee myös hiustenleikkausopissa siten, että on neliökehä miehille ja naisille ympyräkehä, jotka eivät suinkaan tarkoita neliön tai ympyrän muodon leikkaamista hiuksiin. Asia on hankala selittää tekstillä ja OFF-topicia muutenkin. Mutta yleensä, jos halutaan korostaa naisellisuutta niin linjoja esim. niskassa pyöristetään ja miehillä sen sijaan jätetään kulmikkuutta miehisyyden tukemiseksi. Tämä yksi tekijä mikä erottaa naisten lyhyet hiukset miesten lyhyistä hiuksista, vaikka leikkausmalli muuten olisikin sama molemmille. Noniin meni liikaa OFF-topicin puolelle.

Väriasiat ovat mielipideasioita, mutta vaikka joku mies pitäisi vaaleanpunaisesta niin se ei tee siitä miehekästä väriä. Vaaleanpunaista kuitenkin näkee enemmän naisilla kuin miehillä, vaikka nykyään on suosituksi tulleet vaaleanpunaiset kauluspaidat miehillä. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että on tiettyjä tekijöitä ruumiin rakenteen lisäksi, jotka erottavat naiset miehistä. Olivatpa ne sitten vaatteet tai värit. Miesten tulee olla miehiä ja naisten naisia. Sukupuolettomuuden ihannointi tulee viemään turmioon ja johtaa entistä enemmän identiteettikriiseihin, kun omasta luonnollisesta sukupuolesta etäännytään. Kaikki kehitys ei ole eteenpäin vievää kehitystä. Monet lapset kuitenkin ilman mitää painostuksia lähtevät luonnostaan seuraamaan enempi sitä roolimallia, joka on samaa sukupuolta. Ellei häneltä ole sitten viety mahdollisuutta oman sukupuolen roolimalliin.

Lue lisää

Tämä oli hupaisaa lukea kun on lesbo ja sukupuoli hukassa :D Minua on koko samperin ikä puettu punaiseen ja vaaleanpunaiseen, ja äitinikin pukeutuu siihen SILTI haluan olla mies, eikä se siitä miksikään muutu.

ap... kirjoitti:

Kuten olen jo tuonne erääseen viestiin kirjoittanut, minulle on aivan sama mistä hornan tuutista homous johtuu, koska se on kirjaimellisti perseenreiästä eikä ne syyt muuta mielipidettäni omasta homoudestani. Homous on vääryyttä, joka halutaan hyssytellä kaikenmaailman liberaalien, vihreiden ja homoemojen toimesta. On naurettavaa nykypäivänä, jos sanotaan, ettei halua olla homo niin tuomitaan sairaaksi, mutta jos sanot olevasi homo niin melkeinpä onnitellaan ja toivotetaan iloa ja onnea, toisin kuin aikaisemmin. Homojen keskuudessa turha edes sanoa, että ei halua olla homo, koska paskaa sataa niskaan. Jos homot ovat syrjittyjä, niin vielä syrjitympiä ovat homot, jotka eivät halua olla homoja, koska meitä syrjii muutkin homot.

Ei varmasti ollut samanlainen ääni kellossa vuosikymmeniä sitten. Silloin oli vähemmän homoja, koska yhteiskunta painotti voimakkaammin heteroseksuaalien perinteitä ja arvoja. Vaikka silloin olisi tunnettu homoseksuaalisia tuntemuksia, niin kuitenkin mentiin heteroseksuaalisen suuntautumisen mukaan tai ehkä ihmiset jossain salaa hieman kokeilivat kiellettyä hedelmää. Tosin onhan niitä rohkeitakin ollut, jotka ovat avoimesti olleet homoseksuaaleja, mutta kärsineet siitä seuraukset.

Tämä nykyajan trendi, että poikavauvatkin puetaan jo pinkkeihin potkupukuihin ja annetaan lapsien kasvaa kieroon korostamatta heidän omia sukupuoliaan, on sairasta. En tarkoita sitä, että pojista pitäisi kasvattaa jotain junttimiehiä vaan nimenomaan miehiä eikä mitään androgyynejä vässyköitä joita näkee katukuvassa ihan liikaa. Puhumattakaan sitten poikamaisista tytöistä joista osa kärsii peniskateudesta ja ties mistä. Luonto ei olisi järjestänyt asiaa niin, että olisi kaksi eri sukupuolta jos se olisi halunnut kehityksen tekevän ihmisestä sukupuolettoman olennon. Monien ihmisten identiteetti- ja seksuaalisuusongelmat johtuvat varmasti tästä yhteiskunnankin tukemasta sukupuolineutraalista unisex kehityksestä.

Kaikista eniten inhoan naismaisia miehiä. En koskaan suostunut seurustelemaan sellaisten kanssa, koska he ovat jo itsessään luonttomia tuotoksia. Haluavat olla miehiä, mutta kuitenkin korostavat tietoisesti naisellisuutta. Jos näistä kaikenmaailman vässyköistä joskus kasvaa kunnollisia ja tasapainoisia aikuisia niin olen valmis perumaan puheeni. Olkoon kuka tahansa eri mieltä, minun mielipiteeni on se, että pojat tulee kasvattaa miehiksi ja tytöt naisiksi. Ihan sama millä argumenteillä tulette väittämään vastaan, mutta minä pysyn omassa kannassani.

Lue lisää

Luonto ei ole ”järjestänyt” mitään eikä ”halua” mitään. Etkö jo näe omista sanoistasikin, että on olemassa joku, joka järjestää, jolla on ohjat käsissään ja joka haluaa meille hyvää.
SUOSITTELEN LUKEMAAN RAAMATTUA. ET KADU.
-Hentunen-

elokuuuu kirjoitti:

" On naurettavaa nykypäivänä, jos sanotaan, ettei halua olla homo niin tuomitaan sairaaksi, "

En usko, että tuossa on kysymys juuri siitä, että on homo, koska tuo itseähäiritsevä sukupuolinen suuntauminen voi olla mihin suuntaan vaan. Miksi sitten juuri seksuaalinen suuntautuminen on nostettu kaikista ominaisuuksista, vois johtua siitä että se vaikuttaa ihmisen persoonallisuuteen niin vahvasti. Voihan ihmisellä olla vaikka itseä häiritsevä rumuus, itseä häiritsevä huumorintajuttomuus tai itseä häiritsevä huono itsetunto, jonka kanssa joko oppii elämään omin neuvoin, terapian avulla tai sitten ei opi ja tekee kaikkensa mitätöidäkseen tai nujertaakseen sen.

Homouden hyväksyminen yhteiskunnassa ei ole mitään nykyliberaalien vouhotusta. Ei tarvitse harrataa kummoisesti historian lukemista, kun törmää esim. antiikin pederastiaan, joka erheellisesti on sekotettu kahden tasavertaisen homon suhteeseen ja vaikuttanut varmasti kielteisiin nykyasenteisiin.

"poikavauvatkin puetaan jo pinkkeihin potkupukuihin "

Joo kyllä varmasti vauva tuon tajuaakin... kuka sen pinkin on määritellyt pojalle sopimattomaksi? Yhtä kauheeta kuin se, että aikuiset miehet ajaa punasilla, tyttöjen värisillä autoilla, autoilla.

"Puhumattakaan sitten poikamaisista tytöistä joista osa kärsii peniskateudesta ja ties mistä"

Kysehän on vaan siitä, miten poikamaisuus tai tyttömäisyys määritellään. Ei ne ole mitään kivipatsaita, jotka on ja pysyy. Olen itse kasvanut suurperheessä, eikä lapsille ollut aikaa kasvattaa heitä mihinkään suuntaan, kukaan ei antanut pojalle "poikien juttuja" ja tytölle "tyttöjen juttuja". Ihan samalla tavalla pojat leikki nukeilla, suuntautu taiteellisiin juttuihin jne kuin tytötkin ja tytöt rakenteli, leikki autoilla jne. Vasta koulussa (en ollut päiväkodissa) tuli vastaan se, että pitäisi olla tietynlainen, oman sukupuolenmukainen ja siitä asti olen sitä kritisoinut, koska se kaventaa sitä, mitä ihmiset todellisuudessa ovat. Se ei silti missään nimessä tarkoita, että olisi kateellinen mistään värkeistä vaan kyse on ihmisen oikeudesta olla oma itsensä ilman, että kukaan määrittelee sitä ulkopuolelta.

olikohan tämän ketjun aloittaja provo, mitä luulette?

Lue lisää

Käväisi mielessä minullakin, että yrittääkö joku (homo tai muu) saada vain ihmiset paljastamaan omat homovihamieliset tunteensa, kun niin kovasti heittää bensaa oman (todellisen tai teeskennellyn) homovihansa roviolle.

ap.. kirjoitti:

Ei ollut provo. Vihani kasvaa jatkuvasti homoutta kohtaan ja itse asiassa nautin siitä. Minä en enää puolustele missään yhteydessä homoja tai heidän oikeuksia, vaikka itse homo olenkin. Olen monen vuoden aikana joskus näilläkin palstoilla kirjoitellut homoja ja homoutta puoltavia kirjoituksia, mutta se on nyt historiaa.

Sillä pinkillä potkupuvulla en tarkoittanut vauvan suhtautumista siihen vaan sitä, että jos lapsen vanhemmat, tai ehkä kenties vain äiti, haluaa pukea poikansa sen väriseen vaatteeseen, niin mitäköhän myöhemmin siitä seuraa. Osaa toki ihmiset muokata ulkonäköään ties minkälaiseksi ilman vanhempien vaikutusta.

Mitä tulee värien naisellisuuteen tai miehekkyyteen, niin jos nyt ammattioppiini tukeuten perustelen miksi punainen on naisellisempi väri kuin sininen. Punainen on lämpöinen väri ja "lähentävä" . Sininen on kylmä ja "etäistävä". Maalauksissa syvyysvaikutelmaa saadaan kylmien ja lämpimien värien oikeaoppisella yhteispelillä. Mutta se miksi esim. punertava hiusväri sopii naiselle paremmin kuin miehelle johtuu siitä, että se yksinkertaisesti korostaa naisellisia kasvonpiirteitä ja tuo pehmeyttä (hiusvärien valinnan kohdalla kuitenkin enemmän painoarvoa on sillä onko kylmän vai lämpimän värimaailman ihminen. Miehiä pukevat parhaiten kuitenkin kylmät ja neutraalit sävyt). Miehen päähän iskettäessä miehiset piirteet kasvoissa laimenee ja naiselliset piirteet voimistuvat. Kylmät sävyt mm. korostavat kulmikkuuttaa ja ovat kovempia sävyjä eli tekevät kasvonpiirteitä jykevimmiksi. Ne myös neutraloivat kasvojen punaisuutta, mistä moni haluaa eroon. Kylmiä sävyjä ei kuitenkaan voi sanoa miesten väreiksi, koska ne pukevat myös naisia. Naisille on siis isompi väriskaala sopivia sävyjä.

Punainen pyöristää kasvoja, kun yleensä miehekyyteen kuuluu kulmikkuus ja naiseuteen pyöreys. Tämä pätee myös hiustenleikkausopissa siten, että on neliökehä miehille ja naisille ympyräkehä, jotka eivät suinkaan tarkoita neliön tai ympyrän muodon leikkaamista hiuksiin. Asia on hankala selittää tekstillä ja OFF-topicia muutenkin. Mutta yleensä, jos halutaan korostaa naisellisuutta niin linjoja esim. niskassa pyöristetään ja miehillä sen sijaan jätetään kulmikkuutta miehisyyden tukemiseksi. Tämä yksi tekijä mikä erottaa naisten lyhyet hiukset miesten lyhyistä hiuksista, vaikka leikkausmalli muuten olisikin sama molemmille. Noniin meni liikaa OFF-topicin puolelle.

Väriasiat ovat mielipideasioita, mutta vaikka joku mies pitäisi vaaleanpunaisesta niin se ei tee siitä miehekästä väriä. Vaaleanpunaista kuitenkin näkee enemmän naisilla kuin miehillä, vaikka nykyään on suosituksi tulleet vaaleanpunaiset kauluspaidat miehillä. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että on tiettyjä tekijöitä ruumiin rakenteen lisäksi, jotka erottavat naiset miehistä. Olivatpa ne sitten vaatteet tai värit. Miesten tulee olla miehiä ja naisten naisia. Sukupuolettomuuden ihannointi tulee viemään turmioon ja johtaa entistä enemmän identiteettikriiseihin, kun omasta luonnollisesta sukupuolesta etäännytään. Kaikki kehitys ei ole eteenpäin vievää kehitystä. Monet lapset kuitenkin ilman mitää painostuksia lähtevät luonnostaan seuraamaan enempi sitä roolimallia, joka on samaa sukupuolta. Ellei häneltä ole sitten viety mahdollisuutta oman sukupuolen roolimalliin.

Lue lisää

Samaa mieltä: naisille sopii jokin ja miehille taas jokin toinen tyyli!

Tämä kuulosti itse asiassa jo paremmalta! Olet tehnyt tietoisia päätöksiä siitä, miten aiot elää elämääsi. Niillä korteilla, jotka sinulle on jaettu, kuten tuolla ylempänä sanoin.

"Mutta jos joku homo tai lesbo haluaisi olla ystäväsi, niin kannattaako sinun tuomita sitä toisen seksuaalisuuden vuoksi? Eihän seksuaalisuus sinänsä kuulu ystävyyssuhteisiin, eikä ole osa sitä, vaan muut asiat yhdistävät."

No eihän se seksuaalisuus ole tietenkään mikään ystävyyden yhdistävä tekijä, mutta saattaisin silti kuulla jotakin mitä en halua kuulla, jos olisin homoseksuaalin ystävä. Lesbot meinasin säilyttää ystäväpiirissä, mutta tasapuolisuuden nimissä hankkiuduin heistäkin eroon. Vihani homoseksuaalisuutta kohtaan on niin valtava, etten yksinkertaisesti halua homoseksuaaleja ystävikseni. Jos saisin tietää uuden ystäväni homoseksuaalisuudestani, minulla olisi pokkaa katkaista välit.

"Ei itsensä hyväksyminen välttämättä tarkoita "homoelämäntapaa", vaan esim omalla kohdallani sitä, että rakastaa itseä ongelmista huolimatta ja tietyllä tavalla hyväksyy oman kohtalonsa. "

Itse en koe, että minulla olisi jokin velvollisuus tehdä lapsia, mutta kun haluaisin perustaa perheen ihan omasta tahdostani enkä sen vuoksi, että muutkin niin tekee. Homoseksuaalisuus estää sen ja siksi en voi asiaa hyväksyä.

Mutta olen löytänyt ratkaisun ongelmaani, ja olen kaikinpuolin helpottunut, että pystyin tekemään tämän päätöksen, joka toteutuu vuoden sisään. En kuitenkaan kerro mitä olen päättänyt, koska se johtaisi taas uuteen keskusteluun ja herättäisi vastaväitteitä.

"Lapsettomuutta on heteroillakin ja se voi olla todella hankala ja katkeruutta aiheuttava ongelma, ihmissuhteet voi katketa tai oikeaa ei löydy jne. Vaikka olisitkin hetero, niin et välttämättä saisi sitä perhettä sittenkään. Ja vaikka perheen saisitkin, niin tuottaisiko se onnea, jos moni muu asia menisikin pieleen?"

En tietenkään kuvittele, että heterous tarkoittaa parempaa elämää, koska kaikilla on omat vastoinkäymisensä ja ongelmansa. Kysymys on kuitenkin siitä, etten halua kuulua vähemmistöön, jossa ihmiset elävät tiettyjen alueiden osalta poikkeavaa elämää verrattuna valtaväestöön. Siitä tulee vain tunne, että miksi minulla ei ole niitä valtaväestön mahdollisuuksia ja miksi minun pitää elää normaalista poikkeavaa elämää. Vaikka kaikilla heteroillakaan ei ole mahdollisuutta perustaa perhettä tai joillakin heteroilla menee perheen perustaminen "mönkään", en silti koe olevani samalla lähtöviivalla. On kuitenkin niin monta muuta syytä miksi en halua olla homoseksuaali.

Jos yhtäkkiä muuttuisin heteroksi, saisin parisuhteen ja perheen, mutta kaikki menisikin pieleen, voisin kuitenkin olla tyytyväinen, että ainenkin yritin enkä kuulu sellaiseen ryhmään mitä niin paljon vihaan. Silloin pystyisin vastoinkäymiseni helpommin hyväksymään. Mutta jos lapsia olisi syntynyt niin heidän takiaan jaksaisin jatkaa, koska eiväthän he olisi virheitä, jotka jättäisin taakse vastuuttomana kuten oma isäni teki. Silloin minun olisi tehtävänä lasten kasvattaminen enkä kokisi itseäni turhaksi. Mutta kun ei voi suoraan sanoa, että elämäni olisi surkeampaa, jos olisin hetero kun sitä ei voi tietää.

Fakta on kuitenkin se, että vaikka kuinka homoseksuaalisuutta normalisoidaan nykyään niin en silti koe itseäni normaaliksi vaan epänormaaliksi. Normaalilla tarkoitan sitä mikä on yleisintä ja omasta mielestäni oikein. Koska kuitenkin tunnen oman suuntautumiseni olevan omaa luontoani vastaan. Siksi tämä ristiriitainen tunne, kun haluan olla rakastettu, mutta rakkauden antaja olisi väärää eli samaa sukupuolta.

ap.. kirjoitti:

"Lapsettomuutta on heteroillakin ja se voi olla todella hankala ja katkeruutta aiheuttava ongelma, ihmissuhteet voi katketa tai oikeaa ei löydy jne. Vaikka olisitkin hetero, niin et välttämättä saisi sitä perhettä sittenkään. Ja vaikka perheen saisitkin, niin tuottaisiko se onnea, jos moni muu asia menisikin pieleen?"

En tietenkään kuvittele, että heterous tarkoittaa parempaa elämää, koska kaikilla on omat vastoinkäymisensä ja ongelmansa. Kysymys on kuitenkin siitä, etten halua kuulua vähemmistöön, jossa ihmiset elävät tiettyjen alueiden osalta poikkeavaa elämää verrattuna valtaväestöön. Siitä tulee vain tunne, että miksi minulla ei ole niitä valtaväestön mahdollisuuksia ja miksi minun pitää elää normaalista poikkeavaa elämää. Vaikka kaikilla heteroillakaan ei ole mahdollisuutta perustaa perhettä tai joillakin heteroilla menee perheen perustaminen "mönkään", en silti koe olevani samalla lähtöviivalla. On kuitenkin niin monta muuta syytä miksi en halua olla homoseksuaali.

Jos yhtäkkiä muuttuisin heteroksi, saisin parisuhteen ja perheen, mutta kaikki menisikin pieleen, voisin kuitenkin olla tyytyväinen, että ainenkin yritin enkä kuulu sellaiseen ryhmään mitä niin paljon vihaan. Silloin pystyisin vastoinkäymiseni helpommin hyväksymään. Mutta jos lapsia olisi syntynyt niin heidän takiaan jaksaisin jatkaa, koska eiväthän he olisi virheitä, jotka jättäisin taakse vastuuttomana kuten oma isäni teki. Silloin minun olisi tehtävänä lasten kasvattaminen enkä kokisi itseäni turhaksi. Mutta kun ei voi suoraan sanoa, että elämäni olisi surkeampaa, jos olisin hetero kun sitä ei voi tietää.

Fakta on kuitenkin se, että vaikka kuinka homoseksuaalisuutta normalisoidaan nykyään niin en silti koe itseäni normaaliksi vaan epänormaaliksi. Normaalilla tarkoitan sitä mikä on yleisintä ja omasta mielestäni oikein. Koska kuitenkin tunnen oman suuntautumiseni olevan omaa luontoani vastaan. Siksi tämä ristiriitainen tunne, kun haluan olla rakastettu, mutta rakkauden antaja olisi väärää eli samaa sukupuolta.

Lue lisää

Toivonpa vaan, että olet päässyt eteenpäin haluamaasi suuntaa. Kiitos, akuperäinen, tästä ketjusta, jonka lukemisesta minäkin sain itselleni paljon ajateltavaa, syventävää.
En minäkään ole saanut osakseni perheenperustamisen mahdollisuutta ja se ymmärtääkseni myös johtuu identiteettini 'sekavuudesta'. Asian hyväksyminen on mielestäni sitä, että usein koko elämän aikakin menee siinä, kun opettelee elämään monsteri-asiansa kanssa, kuka minkäkin asian, kaikilla on jokin.
- Monet meistä jäävät yksin ja perheettöminä elämään, mutta usko pois, läheinen ihmissuhde sublimoituu, esimerkiksi useilla hyvillä ystävillä sekä monilla muilla ominaisuuksillani, jotka sitten ovat voimallisessa käytössä. Minusta vaikuttaa, että sellaiset asiat sinulla jo ovatkin hyvin handussa. Kuten, työ yms. - Tsemppiä, edelleen.

Eli tuhoat itsesi henkisesti ja fyysisesti vain sen takia, että et voi saada jotain mielikuvien normielämää vaimon, lasten ja kultaisen noutajan kanssa? Sinulla on selvästi pahoja ongelmia, mutta jos kuvittelet, että ne selittyvät homoudella, niin olet todella harhainen. Ketään ei homous sinänsä voi ajaa itsetuhoon, vaikka yksilö itselleen asian niin selittäisikin.

Homous toimii kyllä kätevänä syntipukkina. Sellaiselle ajattelutavalle on olemassa pitkä kulttuurinen perinne, ja siitä perinteestä sinä kauhot nyt lisää bensaa ahdistuksesi liekkeihin. Yritä ymmärtää, että sinun ei tarvitse kauhoa. Kukaan ei pakota sinua siihen, vaan valinta on sinulla itselläsi.

Olet rakentanut homoudesta syyn pahaan oloosi. Kuvittelet, että heteron elämä on jokin pääsylippu onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Niin pahasti ajattelusi on fakkiutunut siihen kuvitelmaan normielämästä. Parasta mitä voit tehdä itsellesi on hyväksyä se, että sinä voit tehdä elämästäsi juuri sellaisen kuin haluat täysin riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestasi.

Sinun ei ole pakko sovittaa itseäsi normiheteron elämään sen enempää kuin normihomonkaan elämäntyyliin. Homouden ei tarvitse determinoida koko elämääsi. Voit saada jopa lapsia ja kasvattaa niitä naisen kanssa. Kaikki tämä on mahdollista sinulle, homoseksuaalisesti tuntevalle miehelle.

Minä olen muuten homoseksuaalisesti tunteva mies, joka ei ole missään tekemisissä "homoseksuaalisen elämäntavan" kanssa. En myöskään koe, että minulla olisi jotain erityistä homoidentiteettiä. Minulla on miehen identiteetti, ja osa sitä on homoseksuaalisuus. Homoseksuaalisuus on siis tärkeä osa minua, enkä vaihtaisi sitä edes koko maailman rajattomaan hyväksyntään. Minä elän elämäni tällaisena, oman näköiseni elämän. En heteroelämää enkä homoelämää, vaan oman elämäni.

rautaseppo kirjoitti:

Eli tuhoat itsesi henkisesti ja fyysisesti vain sen takia, että et voi saada jotain mielikuvien normielämää vaimon, lasten ja kultaisen noutajan kanssa? Sinulla on selvästi pahoja ongelmia, mutta jos kuvittelet, että ne selittyvät homoudella, niin olet todella harhainen. Ketään ei homous sinänsä voi ajaa itsetuhoon, vaikka yksilö itselleen asian niin selittäisikin.

Homous toimii kyllä kätevänä syntipukkina. Sellaiselle ajattelutavalle on olemassa pitkä kulttuurinen perinne, ja siitä perinteestä sinä kauhot nyt lisää bensaa ahdistuksesi liekkeihin. Yritä ymmärtää, että sinun ei tarvitse kauhoa. Kukaan ei pakota sinua siihen, vaan valinta on sinulla itselläsi.

Olet rakentanut homoudesta syyn pahaan oloosi. Kuvittelet, että heteron elämä on jokin pääsylippu onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Niin pahasti ajattelusi on fakkiutunut siihen kuvitelmaan normielämästä. Parasta mitä voit tehdä itsellesi on hyväksyä se, että sinä voit tehdä elämästäsi juuri sellaisen kuin haluat täysin riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestasi.

Sinun ei ole pakko sovittaa itseäsi normiheteron elämään sen enempää kuin normihomonkaan elämäntyyliin. Homouden ei tarvitse determinoida koko elämääsi. Voit saada jopa lapsia ja kasvattaa niitä naisen kanssa. Kaikki tämä on mahdollista sinulle, homoseksuaalisesti tuntevalle miehelle.

Minä olen muuten homoseksuaalisesti tunteva mies, joka ei ole missään tekemisissä "homoseksuaalisen elämäntavan" kanssa. En myöskään koe, että minulla olisi jotain erityistä homoidentiteettiä. Minulla on miehen identiteetti, ja osa sitä on homoseksuaalisuus. Homoseksuaalisuus on siis tärkeä osa minua, enkä vaihtaisi sitä edes koko maailman rajattomaan hyväksyntään. Minä elän elämäni tällaisena, oman näköiseni elämän. En heteroelämää enkä homoelämää, vaan oman elämäni.

Lue lisää

Tähän onkin hyvä vastata näin reilu vuoden jälkeen kun olen viimeeksi täällä käynyt, vaikka kohta onkin kolme vuotta siitä kun tämä keskustelu on aloitettu. Aivan aluksi voin kertoa, että toinen HIV-testi osoittautui negatiiviseksi kuten myös kolmaskin, joten en saanut tartuntaa, vaikka niin kerkesin jo kuvittelemaan/toivomaan.

Taas tälläisiä olettamuksia, että kuvittelen heteroelämän olevan automaattisesti helpompaa. En todellakaan kuvittele, mutta en halua elämää homoseksuaalina. Sen tiesin, että minulla on mahdollisuus kulissiavioliittoon ja saada elämäni näyttämään sellaiselta kuin haluan. Mutta en tiedä ketään naista joka haluaisi perustaa homomiehen kanssa kulissiliitton ja valehtelemaan en ala. Kaikenlisäksi tuntuisi kamalalta tehdä lapsia ihmisen kanssa, jota ei rakasta. En kykene esittämään sellaista mitä en ole. Olin onneton seurustelusuhteessa miehen kanssa ja olisin onneton kulissiliitossa naisen kanssa.

Löysin viime vuonna ns. elämäni miehen, jonka kanssa suhde kariutui tähän ongelmaani. Päätin suhteen itse, koska eihän se ole oikein, että kaataa ongelmat syyttömän niskaan. Hän ei itse olisi halunut erota, mutta toivon mukaan ymmärtää ratkaisun olevan paras. Päästin irti ihmisestä, jonka kanssa olisin voinut viettää loppuelämäni, jos olisin pystynyt hyväksymään itseni. Olin ennen suhdetta ja sen aikana myös psykoterapiassa ja lääkityksessä joita en kokenut hyödylliseksi tämän ongelman helpottamiseksi.

En voi saada apua, koska en ole vastaanottavainen sille ja täysin tietoisesti haluan estää homouteni hyväksymisen. Tätä voi verrata alkoholistiin joka tiedostaa ongelmansa, mutta kuitenkin jatkaa juomistaan eikä kykene ottamaan vastaan apua, vaikka haluaisi parempaa elämää. Ei yksinkertaisesti ole pilleriä tai terapiaa joka taianomaisesti tekisi oloni paremmaksi, koska taistelen itse itseäni vastaan ja olen päättänyt etten voi saada apua. Tämän asian myönsin itselleni kun mietin, miksi mikään ei auta. Koen, että self-destruction tila on käynnistynyt peruuttamattomasti enkä edes halua pysäyttää sitä.

Kyse ei ole siitä, että ympäröivä kulttuuri tukee perinteistä perhemuotoa ja minä kokisin sen ahdistavaksi. En koe syrjintää eikä ihmiset minulle päivittäin tule kritisoimaan homouttani tai sanomaan, ettei minulla on mahdollisuuksia perheeseeni. Päinvastoin ystäväni niin heterot kuin homotkin jaksavat vieläkin toivoa, että kykenisin hyväksymään homouteni.

Jos haluaisin niin uskoisin pystyväni perustamaan perheen toisen miehen kanssa välittämättä mitä muu maailma siihen sanoisi. Mutta en halua. Minä en pyytänyt olevani joukon musta lammas eikä minulla ole tarvetta irroittautua massasta. En halua ns. vaihtoehtoista perhettä. Voitaisiin ajatella, että vastakohtani on ihminen, joka haluaa tehdä kaikkensa ollakseen irti valtavirrasta, vaikka todellisuudessa hän kokee elämänsä ns. tavallisten asioiden parissa miellyttävämmäksi.

Olen väsynyt jo tämän asian puimiseen, mutta löysin googlen kautta tämän keskustelun ja päätin vielä vastata. En jaksa enää itsekään kiusata itseäni tällä ongelmalla päivittäin. Äärettömän negatiivinen ajatusmaailmani silti vaikuttaa päätöksiini; siihen, miten kohtelen itseäni, millaista iloa annan itseni kokea ja millaisiin ihmisiin pidän välit kunnossa. Olen alkanut hiljalleen tottua ajatukseen elämästä yksin, mutta haluaisin silti lyhentää elämääni. Uskon, että siinä vaiheessa kun ystäväni alkavat mennä yksi toisensa jälkeen naimisiin ja perustavat perheitä niin minulla tulee kriisin paikka taas. Otan sitten heistä etäisyyttä helpottaakseni omaa oloani.

En kaipaa enää miehiä samalla tavalla kuin aikaisemmin, koska silloin ennen kuin ryhdyin viimeisimpään suhteeseeni, halusin kokeilla mitä on olla onnellisessa suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka on suurimmaksi osaksi sitä mitä ikinä on toivonutkaan ja jos se ei toimisi (kuten ei sitten itsevihani vuoksi toiminutkaan) niin en enää toivoisi uutta suhdetta. Tietysti aina välillä on niitä hetkiä kun muistelen millaista oli olla toisen ihmisen rakastamana. Se herättää kaipuuta, mutta muistan myös mikä sen rakkauden hinta on, koska ollessani suhteessa tämä ongelmani on kaksi kertaa pahempi. Yksin ollessa se ei tunnu niin pahalta, mutta silti liiankin tuskalliselta.

Tietyllä tapaa olen kasvanut ihmisenä ja tietyiltä osin olen vielä samoissa pisteissä kuin aikaisemminkin. Katselen elämää ehkä hieman erilaisin silmin, vaikkakin hyvin pessimististen sellaisten.

rautaseppo kirjoitti:

Eli tuhoat itsesi henkisesti ja fyysisesti vain sen takia, että et voi saada jotain mielikuvien normielämää vaimon, lasten ja kultaisen noutajan kanssa? Sinulla on selvästi pahoja ongelmia, mutta jos kuvittelet, että ne selittyvät homoudella, niin olet todella harhainen. Ketään ei homous sinänsä voi ajaa itsetuhoon, vaikka yksilö itselleen asian niin selittäisikin.

Homous toimii kyllä kätevänä syntipukkina. Sellaiselle ajattelutavalle on olemassa pitkä kulttuurinen perinne, ja siitä perinteestä sinä kauhot nyt lisää bensaa ahdistuksesi liekkeihin. Yritä ymmärtää, että sinun ei tarvitse kauhoa. Kukaan ei pakota sinua siihen, vaan valinta on sinulla itselläsi.

Olet rakentanut homoudesta syyn pahaan oloosi. Kuvittelet, että heteron elämä on jokin pääsylippu onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Niin pahasti ajattelusi on fakkiutunut siihen kuvitelmaan normielämästä. Parasta mitä voit tehdä itsellesi on hyväksyä se, että sinä voit tehdä elämästäsi juuri sellaisen kuin haluat täysin riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestasi.

Sinun ei ole pakko sovittaa itseäsi normiheteron elämään sen enempää kuin normihomonkaan elämäntyyliin. Homouden ei tarvitse determinoida koko elämääsi. Voit saada jopa lapsia ja kasvattaa niitä naisen kanssa. Kaikki tämä on mahdollista sinulle, homoseksuaalisesti tuntevalle miehelle.

Minä olen muuten homoseksuaalisesti tunteva mies, joka ei ole missään tekemisissä "homoseksuaalisen elämäntavan" kanssa. En myöskään koe, että minulla olisi jotain erityistä homoidentiteettiä. Minulla on miehen identiteetti, ja osa sitä on homoseksuaalisuus. Homoseksuaalisuus on siis tärkeä osa minua, enkä vaihtaisi sitä edes koko maailman rajattomaan hyväksyntään. Minä elän elämäni tällaisena, oman näköiseni elämän. En heteroelämää enkä homoelämää, vaan oman elämäni.

Lue lisää

👍🏽

Jeesus oli todistetusti homo. Jesse kaveerasi vain miesten kanssa. Kelpasi nainen jalkojen pesijäksi, mutta siihen se sitten jäikin.
Jeesus rakastaa homoja, koska on itsekin homo. Ja hänen isänsä ns. Jumala on myös homo. Eli olkaa vain ihan rohkeasti homoja, jos siltä tuntuu.

AMEN.