Apostolinen uskontunnustus syntyi ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla.
Apostolinen uskontunnustus:
"Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän."
Nikean uskontunnustus laadittiin Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325 apostolisen uskontunnustuksen pohjalta.
Nikean tunnustus:
"Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan, ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, [Jumala Jumalasta][2], Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä [ja Pojasta] ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää."
Näitä kahta uskontunnustusta vertailemalla voit nähdä, mitä ”tavaraa” herrat piispat ovat lisänneet matkan varrella ensimmäiseen apostoliseen tunnustukseen.
Esimerkiksi Jeesus on korotettu Jumalaksi ja Pyhää Henkeä on alettu kumartaa ja kunnioittaa yhdenvertaisena Isän ja Pojan kanssa.
Mitä seuraavassa Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381 päätettiin?
Kokouksen päätös oli, että Jumala on yksi mutta ilmenee kolmena persoonana. Myös Pyhän Kolminaisuuden salaisuusluonnetta korostettiin.[1] Konstantinopolin piispan Makedonioksen oppi, että Pyhä Henki ei ole Jumalan persoona vaan vain Jumalan voima, tuomittiin harhaopiksi. Lisäksi Nikean uskontunnustus vahvistettiin eräin lisäyksin.[2]
Kolminaisuusoppia oli siis kehitetty edelleen ja muulla tavoin uskovat julistettiin harhaoppisiksi.
Kolminaisuusopin sanottiin olevan Jumalan salaisuus. Näin ollen se oli mielestäni kehitetty ”salatieteeksi”, jota ihminen ei edes voi ymmärtää.
Se on vain hyväksyttävä ”totuutena”. Ja sitähän ei voi tehdä uudestisyntymätön vailla Pyhää Henkeä oleva, sanotaan tänä päivänä.
Lopuksi sanon, että minun uskonnontunnustukseni on ensimmäinen, apostolinen uskontunnustus. Eivät sen jälkeen ihmisten, joita oppineet piispatkin lienevät, omasta päästään kehittelemät jatkokappaleet tunnustukseen.
Että siitä sitten vain tuomitsemaan Jonah harhaoppineeksi, joka ei ole edes uskossa.
Lähde: Wikipedia.
Apostolinen uskontunnustus:
"Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän."
Nikean uskontunnustus laadittiin Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325 apostolisen uskontunnustuksen pohjalta.
Nikean tunnustus:
"Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan, ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, [Jumala Jumalasta][2], Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä [ja Pojasta] ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää."
Näitä kahta uskontunnustusta vertailemalla voit nähdä, mitä ”tavaraa” herrat piispat ovat lisänneet matkan varrella ensimmäiseen apostoliseen tunnustukseen.
Esimerkiksi Jeesus on korotettu Jumalaksi ja Pyhää Henkeä on alettu kumartaa ja kunnioittaa yhdenvertaisena Isän ja Pojan kanssa.
Mitä seuraavassa Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381 päätettiin?
Kokouksen päätös oli, että Jumala on yksi mutta ilmenee kolmena persoonana. Myös Pyhän Kolminaisuuden salaisuusluonnetta korostettiin.[1] Konstantinopolin piispan Makedonioksen oppi, että Pyhä Henki ei ole Jumalan persoona vaan vain Jumalan voima, tuomittiin harhaopiksi. Lisäksi Nikean uskontunnustus vahvistettiin eräin lisäyksin.[2]
Kolminaisuusoppia oli siis kehitetty edelleen ja muulla tavoin uskovat julistettiin harhaoppisiksi.
Kolminaisuusopin sanottiin olevan Jumalan salaisuus. Näin ollen se oli mielestäni kehitetty ”salatieteeksi”, jota ihminen ei edes voi ymmärtää.
Se on vain hyväksyttävä ”totuutena”. Ja sitähän ei voi tehdä uudestisyntymätön vailla Pyhää Henkeä oleva, sanotaan tänä päivänä.
Lopuksi sanon, että minun uskonnontunnustukseni on ensimmäinen, apostolinen uskontunnustus. Eivät sen jälkeen ihmisten, joita oppineet piispatkin lienevät, omasta päästään kehittelemät jatkokappaleet tunnustukseen.
Että siitä sitten vain tuomitsemaan Jonah harhaoppineeksi, joka ei ole edes uskossa.
Lähde: Wikipedia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.