Hummeri / Heippa 14.5.2010 17:00
VASTAUKSIA: 0 LUKUKERTOJA: 13 TEKSTIKOKO: VIESTIEN ESITYSTAPA:
Huuhaan talviahdistus vauhtiviivaVeera sai neuroottisen päähänpiston kesken molla-maijan imettämisen kastelukannun suulakkeella, päätti hän jälleen kerran viedä pukumiehensä luonnon helmaan mökille Mäntsälän taakse mökin ollessa talven lumikuorman painosta sortuneen heinäladon kupeessa oleva heinäseiväsvaja peltikatoksen jo puhkiruostuneena kullottaen kovan päivän iltaa kohti.
Hikipäissään Veeruska pakkasi autoa, tuota Helsingin Tattarisuon romualueelta löydettyä romutuskilvin varustettua Nissan Sun Ny henkilöautoa vuosimallia 1981 jonka lukuisat pohjareiät oli peitetty Kirpputorin räsymatoilla.
Hikisen iltapäivän hehkuttamana lukemattomien kirosanojen vauhdittamana sai Veera pakattua auton euroalueen hätäapupaketeista löytämillään korvikkeilla, kymmenen pakettia kauraryynejä, näkkileipää, äidinmaidon korviketta 5 kg jota he käyttivät kahvimaitona ja puuron lantrinkina, sekä kaikenlaista muuta rihkamaa jota yksikään tosimökkeilijä ei raahaisi mukanaan, mutta diplomaattisuvulle kaikki oli luvallista.
Ajokortittoman pukumiehen asettuessa rattiin he pääsivät kuin pääsivätkin Helsingin keskustasta Jakomäkeen vanhoja teitä Malmin hautausmaan ja Tattarisuon kautta ykkösvaihteella ajaen, siellä pukumiehen tuumiessa, oliko matkaa taivallettu tarpeeksi, että voisi jo kakkostakin käyttää siihen vauhtiviivaVeeran tokaistessa, ai meinaatko kakkosta saada tänään?
Lahden moottoritielle laskeutuneena pukumies monen kokeilun jälkeen löysi pari muutakin vaihdetta välillä käyden pakillakin vaihteiston vinkuessa viimeisiään, he köröttelivät hailakkaa viidenkympin huippuvauhtia kohti määränpäätä.
Kuinka ollakaan Nissan parka alkoi savuttamaan jo ennen Mäntsälää syylarin keittäessä viimeistä päivää joten ei auttanut pukumiehen hädän ollessa läsnä muuta kuin avata konepelti ja karkeasti sanoen kusaista syylariin Veeran tunkiessa sinne sekaan paketillisen kauraryynejä arvellen saavan iltapuurot heille kaikille.
Jotain ihmettä tapahtui kenties ryynit peittivät syylarin reikiä he pääsivät välitankkaamaan Mäntsälän Shellille jatkaen loppumatkan joutuisammin kuudenkympin vauhdilla mökille pukumiehen rysäyttäessä Nissanin ladon raunioihin auton tullessa lopullisesti tiensä päähän.
- Muista puuro, hihkaisi Veera rynnätessään kiihtymyksen, pelon ja jännityksen laukaiseman vatsataudin saattelemana metsän reunassa kallellaan nököttävän ulkohuusin vieraaksi. Tarpeeksi ähellettyään hän pyyhki Mäntsälän Seudun sanomiin ja alkoi kiskomaan tuuletusräppänän puoliksi katkennutta paperinarua ja välillä työntäen päänsä sisään huussin reiästä.
- Jumalauta täällä on ainakin sata kiloa paskaa eikä tää paskis vedä vieläkään! kiljui Veera pelto raikuen.
VASTAUKSIA: 0 LUKUKERTOJA: 13 TEKSTIKOKO: VIESTIEN ESITYSTAPA:
Huuhaan talviahdistus vauhtiviivaVeera sai neuroottisen päähänpiston kesken molla-maijan imettämisen kastelukannun suulakkeella, päätti hän jälleen kerran viedä pukumiehensä luonnon helmaan mökille Mäntsälän taakse mökin ollessa talven lumikuorman painosta sortuneen heinäladon kupeessa oleva heinäseiväsvaja peltikatoksen jo puhkiruostuneena kullottaen kovan päivän iltaa kohti.
Hikipäissään Veeruska pakkasi autoa, tuota Helsingin Tattarisuon romualueelta löydettyä romutuskilvin varustettua Nissan Sun Ny henkilöautoa vuosimallia 1981 jonka lukuisat pohjareiät oli peitetty Kirpputorin räsymatoilla.
Hikisen iltapäivän hehkuttamana lukemattomien kirosanojen vauhdittamana sai Veera pakattua auton euroalueen hätäapupaketeista löytämillään korvikkeilla, kymmenen pakettia kauraryynejä, näkkileipää, äidinmaidon korviketta 5 kg jota he käyttivät kahvimaitona ja puuron lantrinkina, sekä kaikenlaista muuta rihkamaa jota yksikään tosimökkeilijä ei raahaisi mukanaan, mutta diplomaattisuvulle kaikki oli luvallista.
Ajokortittoman pukumiehen asettuessa rattiin he pääsivät kuin pääsivätkin Helsingin keskustasta Jakomäkeen vanhoja teitä Malmin hautausmaan ja Tattarisuon kautta ykkösvaihteella ajaen, siellä pukumiehen tuumiessa, oliko matkaa taivallettu tarpeeksi, että voisi jo kakkostakin käyttää siihen vauhtiviivaVeeran tokaistessa, ai meinaatko kakkosta saada tänään?
Lahden moottoritielle laskeutuneena pukumies monen kokeilun jälkeen löysi pari muutakin vaihdetta välillä käyden pakillakin vaihteiston vinkuessa viimeisiään, he köröttelivät hailakkaa viidenkympin huippuvauhtia kohti määränpäätä.
Kuinka ollakaan Nissan parka alkoi savuttamaan jo ennen Mäntsälää syylarin keittäessä viimeistä päivää joten ei auttanut pukumiehen hädän ollessa läsnä muuta kuin avata konepelti ja karkeasti sanoen kusaista syylariin Veeran tunkiessa sinne sekaan paketillisen kauraryynejä arvellen saavan iltapuurot heille kaikille.
Jotain ihmettä tapahtui kenties ryynit peittivät syylarin reikiä he pääsivät välitankkaamaan Mäntsälän Shellille jatkaen loppumatkan joutuisammin kuudenkympin vauhdilla mökille pukumiehen rysäyttäessä Nissanin ladon raunioihin auton tullessa lopullisesti tiensä päähän.
- Muista puuro, hihkaisi Veera rynnätessään kiihtymyksen, pelon ja jännityksen laukaiseman vatsataudin saattelemana metsän reunassa kallellaan nököttävän ulkohuusin vieraaksi. Tarpeeksi ähellettyään hän pyyhki Mäntsälän Seudun sanomiin ja alkoi kiskomaan tuuletusräppänän puoliksi katkennutta paperinarua ja välillä työntäen päänsä sisään huussin reiästä.
- Jumalauta täällä on ainakin sata kiloa paskaa eikä tää paskis vedä vieläkään! kiljui Veera pelto raikuen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
up