Tieto on tietämistä tai ei tietämistä. Kun askarrellaan tiedon kanssa, on joko tai.
Ateismia ja uskonnollisuutta voidaan tarkastella suhtautumisessa tietoon. Uskovainen sanoo uskovansa. Uskominen sisältää periaatteessa itsessään epäilyn, sillä muutenhan ei yleensä vakuutella mitään. Ateisti puolestaan kyseenalaistaa omaksumansa uskovaisen totuuden, siis omaksumansa. Me myös omaksumme tietoa hyvin paljon huomaamattamme.
Kumpikaan ei tunnu hyväksyvän "en tiedä" asennetta. Mun mielestä "en tiedä" on hyvä lähtökohta melkein mihin asiaan vain. Ja on myös tervettä löytää asioita joita ei tarvitsekaan tietää, mallintaa tai selittää ja joiden tutkiminenkaan ei ole tarpeen. Tutkiminen "en tiedä" lähtökohdasta on toisaalta kivaa. Saatuun tietoon pitää taas osata suhtautua ettei siitä uskontoa.
Kokeilkaa "en tietämistä" ihan arkisissa asioissa. Saatatte huomata että oma aivo alkaa virkistyä ja toimia paremmin. Siitä sitten vähän pohditta mikä on tarpeellista tietoa ja missä tulee vastaan ...sanotaan vaikka "suhtautuminen oikein" asioihin.
Tietäjän vastakohta on oikeastaan tutkija. Siinä on raja, jonka yli kannattaisi astia vain toisella jalalla.
Ateismia ja uskonnollisuutta voidaan tarkastella suhtautumisessa tietoon. Uskovainen sanoo uskovansa. Uskominen sisältää periaatteessa itsessään epäilyn, sillä muutenhan ei yleensä vakuutella mitään. Ateisti puolestaan kyseenalaistaa omaksumansa uskovaisen totuuden, siis omaksumansa. Me myös omaksumme tietoa hyvin paljon huomaamattamme.
Kumpikaan ei tunnu hyväksyvän "en tiedä" asennetta. Mun mielestä "en tiedä" on hyvä lähtökohta melkein mihin asiaan vain. Ja on myös tervettä löytää asioita joita ei tarvitsekaan tietää, mallintaa tai selittää ja joiden tutkiminenkaan ei ole tarpeen. Tutkiminen "en tiedä" lähtökohdasta on toisaalta kivaa. Saatuun tietoon pitää taas osata suhtautua ettei siitä uskontoa.
Kokeilkaa "en tietämistä" ihan arkisissa asioissa. Saatatte huomata että oma aivo alkaa virkistyä ja toimia paremmin. Siitä sitten vähän pohditta mikä on tarpeellista tietoa ja missä tulee vastaan ...sanotaan vaikka "suhtautuminen oikein" asioihin.
Tietäjän vastakohta on oikeastaan tutkija. Siinä on raja, jonka yli kannattaisi astia vain toisella jalalla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minkä perusteella ateismiin mielestäsi sisältyy väite tiedosta?
ei ole jumalia, ei ole jumalia, ei ole jumalia...
Et sitten tiennyt ateismin olevan jumalhahmoihin uskon puutetta?
Sille puuttelle on annettu keinot, joilla siihen voi vaikuttaa, vain pyyntä Jumalalle Jeesuksen nimessä. Silloin et ole vaikka uskoa, kun Jumala antaa sen sinullekkin.
Hetkinen, tulipas kirjoitusvirheitä, tarkoitin: Silloin et ole vailla uskoa, kun Jumala antaa sen sinullekkin. Suokaa anteeksi kirjoitusvirheet!
Miksi vastailet noin sekavia viestiini? Jos olet puutteessa, Jumala antaa sinun tulla Uskoon. Ei voi olla noin vaikeaa ymmärtää.
T: itse et pyydä
Jumalien olemassa olemattomuutta ei voida todistaa yleisellä tasolla. Kristinuskon jumala tosin voidaan osoittaa olemattomaksi mielikuvituksen tuotteeksi ihan vain Raamattu lukemalla ja sisäistämällä...
Viisaat sanoivat, että todellinen tietoisuus on tiedon päättymistä, eli sen tiedon joka on melle tullut psykoloogisena perimänä, ja toimii meissä piilotajunnasta käsin
Se tieto jota me tarvitaan jokapäiväisessä elämässä ja teknisessä kehityksessä on aivan ok
Uskonnot ja aatteet ovat ne jotka pitävät psykologista perimää yllä, ja estävät todellisen tietoisuuden
ilmenemisen.
Tieto ei pääty vielä jumalan kieltämisellä, vaan tuon perimän todellisella ymmärtämisellä
Aloittaja oli aivan oikeassa miten uuteen tietoon pitää suhtautua
Eivätpä sitten olleet kovin viisaita nämä sinun vanhasi. Onneksi koko ihmiskunnalle muilla on ollut parempia. ; )
Kristinuskon jumalako oli ainut, joka vastasi hartaisiin pyyntöihisi saada uskoa? Pyysitkö kaikilta vai teitkö jonkinlaista valintaa ja pyysit vain osalta? Oliko sydämesi vilpitön pyytäessäsi muilta jumalilta saada uskoa heihin?
Jumala antaa sen sinullekkin, ja myös kuoripojille nakkiaan.
Voisitko olla hölmö Multinikki hiiljaa ja pyllistää pappisi edessä ?
En tietenkään voi kirjoittaa kaikkien ateistien puolesta, mutta näinhän menee. Pilkunnussimis tieteellinen ja filosofinen vastaus kaikkeen on "en tiedä", mutta de facto tilanne on että "Jumalaa ei ole olemassa", koska millekään näistä sadoista tuhansista jumalista tai uskomuksista ei ole todisteita.
Uskontojen historiaa tutkimalla voidaan todeta että kaikki uskonnot ovat edeltäjiltään lainaavia meemejä, joka vähentää valtauskontojen dogmaattisten totuuksien painoarvoa. Sosiologiaa ja psykologiaa soveltamalla voidaan selittää ihmisen tarvetta uskoa, uskokäyttäytymistä ja indoktrinaatiota. Neuropsykologiaa soveltamalla voidaan todentaa kaikkien tunteiden ja ajatuksien olevan aivojen välittäjäaineiden reaktioita jotka voidaan toistaa, kuten vaikkapa jumalusko, stimuloimalla tiettyjä aivojen osia kemikaaleilla, sähköllä ja magneeteilla.
Eli siis käytännössä suurimmalla osalla(?) ateismi on kuin agnostisismi, paitsi että agnostikoilla (ei kaikilla) on tapana antaa kysymyksissä tasapuolinen painoarvo kaikille vaihtoehdoille, joka on väärä lähtökohta.
Ja ateisteilla toimii ateismi-meemi, joka voidaan havaita eri ihmistieteitä soveltamalla...
Periaatteessa joo, jos esim. ajatellaan siltä kantilta että on ateistinen yhteisö jonka jäsenet vertaavat ateistisia ajatuksiaan ja tekojaan ja tapojaan uskovaisten tai toisen ateistien vastaaviin ja opettavat näitä eroja lapsilleen.
Mutta kuitenkin ei, koska jokainen syntyy ateistina ilman mitään kulttuurisidonnaisia oppeja, ja maailma jossa kukaan ei uskoisi kaikki olisivat ateisteja mutta kukaan ei määrittelisi itseään sellaiseksi.