Predestinaatio-oppi ja Raamattu.

Väittely ennaltamääräyksestä ja tahdonvapaudesta nousi pintaan säännöllisin väliajoin keskiajalla, ja se kärjistyi uskonpuhdistuksen aikana. Luther piti yksilöllistä ennaltamääräystä Jumalan vapaasta tahdosta riippuvaisena — Jumala ei katsonut etukäteen noiden valittujen tulevia ansioita tai hyviä töitä. Calvin päätyi radikaalimpaan tulokseen käsityksessään kaksitahoisesta predestinaatiosta: jotkut on määrätty ennalta ikuiseen pelastukseen ja toiset ikuiseen kadotukseen. Calvinkin katsoi kuitenkin Jumalan valinnan olevan mielivaltainen, jopa käsittämätön.

Kiistakysymys predestinaatiosta ja siihen läheisesti liittyvästä ”armon” kysymyksestä — kirkot liittävät tuon sanan siihen tekoon, jolla Jumala pelastaa ihmisiä ja julistaa heidät vanhurskaiksi — paisui niin suureksi, että paavinistuin kielsi vuonna 1611 julkaisemasta mitään aiheeseen liittyvää ilman sen suostumusta. Augustinuksen opetuksia tukivat voimakkaasti katolisen kirkon piirissä 1600- ja 1700-luvulla toimineet ranskalaiset jansenistit. He kannattivat erittäin ankaraa, elitististä kristillisyyden muotoa ja saivat seuraajia jopa ylimystön keskuudesta. Aihetta koskeva kiista ei kuitenkaan asettunut. Ludvig XIV määräsi Port-Royalin luostarin, jansenistisen ajattelutavan kehdon, hävitettäväksi.

Uskonpuhdistuksessa syntyneiden protestanttisten kirkkojen piirissä kysymystä ei ollut alkuunkaan ratkaistu. Muiden muassa arminiaanit, Jacobus Arminiuksen seuraajat, uskoivat, että ihminen voi vaikuttaa omaan pelastukseensa. Kysymys ratkaistiin tilapäisesti protestanttien Dordrechtin synodissa (1618–19), jossa omaksuttiin kalvinilaisen oikeaoppisuuden tiukka muoto. Erään uskonpuhdistusta käsittelevän kirjan mukaan tämä riita ennaltamääräyksestä ja tahdonvapaudesta oli alkuna ”epäonnistuneiden sovitusyritysten sekä teologien kaltoin kohtelun, pidätysten ja karkotusten” pitkälle aikakaudelle (L’Aventure de la Réforme—Le monde de Jean Calvin).

-Make- kirjoitti:

Väittely ennaltamääräyksestä ja tahdonvapaudesta nousi pintaan säännöllisin väliajoin keskiajalla, ja se kärjistyi uskonpuhdistuksen aikana. Luther piti yksilöllistä ennaltamääräystä Jumalan vapaasta tahdosta riippuvaisena — Jumala ei katsonut etukäteen noiden valittujen tulevia ansioita tai hyviä töitä. Calvin päätyi radikaalimpaan tulokseen käsityksessään kaksitahoisesta predestinaatiosta: jotkut on määrätty ennalta ikuiseen pelastukseen ja toiset ikuiseen kadotukseen. Calvinkin katsoi kuitenkin Jumalan valinnan olevan mielivaltainen, jopa käsittämätön.

Kiistakysymys predestinaatiosta ja siihen läheisesti liittyvästä ”armon” kysymyksestä — kirkot liittävät tuon sanan siihen tekoon, jolla Jumala pelastaa ihmisiä ja julistaa heidät vanhurskaiksi — paisui niin suureksi, että paavinistuin kielsi vuonna 1611 julkaisemasta mitään aiheeseen liittyvää ilman sen suostumusta. Augustinuksen opetuksia tukivat voimakkaasti katolisen kirkon piirissä 1600- ja 1700-luvulla toimineet ranskalaiset jansenistit. He kannattivat erittäin ankaraa, elitististä kristillisyyden muotoa ja saivat seuraajia jopa ylimystön keskuudesta. Aihetta koskeva kiista ei kuitenkaan asettunut. Ludvig XIV määräsi Port-Royalin luostarin, jansenistisen ajattelutavan kehdon, hävitettäväksi.

Uskonpuhdistuksessa syntyneiden protestanttisten kirkkojen piirissä kysymystä ei ollut alkuunkaan ratkaistu. Muiden muassa arminiaanit, Jacobus Arminiuksen seuraajat, uskoivat, että ihminen voi vaikuttaa omaan pelastukseensa. Kysymys ratkaistiin tilapäisesti protestanttien Dordrechtin synodissa (1618–19), jossa omaksuttiin kalvinilaisen oikeaoppisuuden tiukka muoto. Erään uskonpuhdistusta käsittelevän kirjan mukaan tämä riita ennaltamääräyksestä ja tahdonvapaudesta oli alkuna ”epäonnistuneiden sovitusyritysten sekä teologien kaltoin kohtelun, pidätysten ja karkotusten” pitkälle aikakaudelle (L’Aventure de la Réforme—Le monde de Jean Calvin).

Ihmiselle annettiin tahdonvapaus, koska hänet luotiin ”Jumalan kuvaksi” (1. Mooseksen kirja 1:27). Tahdonvapaus oli välttämätön, jos kerran ihmisten oli määrä kunnioittaa ja palvella Jumalaa rakkaudesta, ei robotteina, joiden jokainen liike on etukäteen määrätty. Älyllisten, vapaiden luomusten ilmaisema rakkaus tekisi Jumalalle mahdolliseksi kumota aiheettomat syytökset. Hän sanoo: ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.” (Sananlaskut 27:11.)

Jos Jumalan palvelijoiden menettely olisi ennalta määrätty — eli ikään kuin ohjelmoitu — niin eikö heidän Luojaansa kohtaan tuntemansa rakkauden aitous voitaisi kyseenalaistaa? Eikö myös olisi vastoin Jumalan puolueettomuutta, että hän valitsisi ennalta ihmisiä kirkkauteen ja onnellisuuteen ottamatta huomioon heidän yksilöllisiä ansioitaan? Jos lisäksi jotkut saavat osakseen tuollaisia etuisuuksia, kun taas toisten kohtalona on ikuinen rangaistus, se tuskin herättäisi ”valituissa” vilpitöntä kiitollisuutta. (1. Mooseksen kirja 1:27; Job 1:8; Apostolien teot 10:34, 35.)

Lopuksi vielä Kristus käski opetuslapsiaan saarnaamaan hyvää uutista koko ihmiskunnalle. Jos Jumala on jo valinnut pelastettavat, eikö se laimentaisi kristittyjen evankelioimisintoa? Eikö se tekisi saarnaamistyöstä olennaisesti merkityksetöntä?

Jumalan puolueeton rakkaus on väkevin voima, mikä voi saada ihmiset rakastamaan vuorostaan häntä. Suurin ilmaus Jumalan rakkaudesta oli se, että hän uhrasi Poikansa epätäydellisen, syntisen ihmiskunnan puolesta. Jumalan edeltätietämys Poikansa suhteen on erikoistapaus, mutta se antaa meille varmuuden siitä, että Jeesukseen perustuvat lupaukset ennallistamisesta toteutuvat. Uskokaamme siksi tuohon Poikaan ja lähestykäämme Jumalaa. Näyttäkäämme arvostuksemme noudattamalla Jumalan kehotusta luoda hyvä suhde Luojaamme. Jumala esittää tämän kehotuksen nykyään kaikille niille, jotka haluavat käyttää tahdonvapauttaan ilmaisten rakkauttaan häntä kohtaan.

-Make- kirjoitti:

Ihmiselle annettiin tahdonvapaus, koska hänet luotiin ”Jumalan kuvaksi” (1. Mooseksen kirja 1:27). Tahdonvapaus oli välttämätön, jos kerran ihmisten oli määrä kunnioittaa ja palvella Jumalaa rakkaudesta, ei robotteina, joiden jokainen liike on etukäteen määrätty. Älyllisten, vapaiden luomusten ilmaisema rakkaus tekisi Jumalalle mahdolliseksi kumota aiheettomat syytökset. Hän sanoo: ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.” (Sananlaskut 27:11.)

Jos Jumalan palvelijoiden menettely olisi ennalta määrätty — eli ikään kuin ohjelmoitu — niin eikö heidän Luojaansa kohtaan tuntemansa rakkauden aitous voitaisi kyseenalaistaa? Eikö myös olisi vastoin Jumalan puolueettomuutta, että hän valitsisi ennalta ihmisiä kirkkauteen ja onnellisuuteen ottamatta huomioon heidän yksilöllisiä ansioitaan? Jos lisäksi jotkut saavat osakseen tuollaisia etuisuuksia, kun taas toisten kohtalona on ikuinen rangaistus, se tuskin herättäisi ”valituissa” vilpitöntä kiitollisuutta. (1. Mooseksen kirja 1:27; Job 1:8; Apostolien teot 10:34, 35.)

Lopuksi vielä Kristus käski opetuslapsiaan saarnaamaan hyvää uutista koko ihmiskunnalle. Jos Jumala on jo valinnut pelastettavat, eikö se laimentaisi kristittyjen evankelioimisintoa? Eikö se tekisi saarnaamistyöstä olennaisesti merkityksetöntä?

Jumalan puolueeton rakkaus on väkevin voima, mikä voi saada ihmiset rakastamaan vuorostaan häntä. Suurin ilmaus Jumalan rakkaudesta oli se, että hän uhrasi Poikansa epätäydellisen, syntisen ihmiskunnan puolesta. Jumalan edeltätietämys Poikansa suhteen on erikoistapaus, mutta se antaa meille varmuuden siitä, että Jeesukseen perustuvat lupaukset ennallistamisesta toteutuvat. Uskokaamme siksi tuohon Poikaan ja lähestykäämme Jumalaa. Näyttäkäämme arvostuksemme noudattamalla Jumalan kehotusta luoda hyvä suhde Luojaamme. Jumala esittää tämän kehotuksen nykyään kaikille niille, jotka haluavat käyttää tahdonvapauttaan ilmaisten rakkauttaan häntä kohtaan.

vain näennäistä loppujen lopuksi? Ennaltamäärääminen on vaan niin ilmeistä Raamatussa. Kaikki on ennalta tiedettyä. Vanha Testamenti ennustaa Uutta ja Uusi ennustaa kaiken tulevan tappiin saakka. Vanha ennusti Jeesuksen tulevan ja Hänen ristiinnaulitsemisen ja monet yksityiskohdatkin. Ja myös maailmanloput ym.

Valitutkin määräytyvät "ennalta valitun" kutsumuksen myötä. Mm. Johanneskin hypähteli jo äitinsä kohdussa. Kaikkivaltiaana Jumalahan tietää myös ketkä valitutkin tulevat luopumaan. Vai heitäytyykö Jumala tässä suhteessa naiivin tietämättömäksi ,mitä valintoja luomansa ihminen tulee tekemään?

Minua ei sinänsä kiinnosta calvinismi, koska se ei anna vastausta maallikolle.Joku kysymys odottaa vaan vastausta. Olen sitä etsinyt hengenelämän salaisuuksien ovien raottamilta. Uskon että Jumala tietää salaisuuden ja siitä ole saanut vihjeitä. Ihmismielen logiikalla ei saada koskaan vastausta.

Mutta mitäpä Make onm ieltä?

Ved.2 kirjoitti:

vain näennäistä loppujen lopuksi? Ennaltamäärääminen on vaan niin ilmeistä Raamatussa. Kaikki on ennalta tiedettyä. Vanha Testamenti ennustaa Uutta ja Uusi ennustaa kaiken tulevan tappiin saakka. Vanha ennusti Jeesuksen tulevan ja Hänen ristiinnaulitsemisen ja monet yksityiskohdatkin. Ja myös maailmanloput ym.

Valitutkin määräytyvät "ennalta valitun" kutsumuksen myötä. Mm. Johanneskin hypähteli jo äitinsä kohdussa. Kaikkivaltiaana Jumalahan tietää myös ketkä valitutkin tulevat luopumaan. Vai heitäytyykö Jumala tässä suhteessa naiivin tietämättömäksi ,mitä valintoja luomansa ihminen tulee tekemään?

Minua ei sinänsä kiinnosta calvinismi, koska se ei anna vastausta maallikolle.Joku kysymys odottaa vaan vastausta. Olen sitä etsinyt hengenelämän salaisuuksien ovien raottamilta. Uskon että Jumala tietää salaisuuden ja siitä ole saanut vihjeitä. Ihmismielen logiikalla ei saada koskaan vastausta.

Mutta mitäpä Make onm ieltä?

On Ihan totta, että Raamatussa on paljon mm eskatologisia tapahtumia ja profetioita niistä, jotka ovat tapahtumassa ja ne ovat määrätyt. Mutta esimerkiksi, Jeesus ei tiennyt tapahtumien ajankohdasta.
Matt.24:36 .
Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit,
eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.
Vaikka Jumala tietää kaiken ja on kaikkivaltias, niin hän ei ole missään kohdin rajoittanut ihmisen tahdonvapautta. Ei Juudaskaan ollut heti petturi, vaan ajatus kyti hänessä, ja hän antoi saatanalle tilaa. Ja halu synnytti synnin..
Jaak.1:14. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;

Juudas varasti alusta asti seurakunan kassasta rahaa, ja hän ei katunut kuten Pietari.
Predestinaatio, ei myöskään ilmaise meille Jumalan luonnetta yhtään, koska se tiivistää meidän mahdollisuutemme opetella tuntemanaan Jumala.
Messias profetiat ovat mm myös tällaisia ilmoitettuja ja tapahtuneita asioita. Mutta Messias profetia on ainutlaatuinen ja inkarnaatio on ainutkertainen ja aonoa laatuinen tapahtuma. Mutta Jeesus myös rukoili voimaa Isältään, että saisi tehtyä isänsä tahdon. Miksi hän olisi rukoillut jos hän tiesi miten kaikki lopulta päättyy? Miksi Saatana kiusasi Jeesusta 40pv erämaassa jos hän ei olisi tiennyt, että siinä oli ollut jtn mahdollisuutta saada Jumalan poika lankeamaan?
Jeesus kesti kuitenkin kiusaukset ja siksi on kykeneväinen meitäkin auttaaan, olemaan meidän taivallinen esirukoilija. (ei maria nk katolilaisilla)

Kirjoitin pitkän artikkelin blogiini predestinaatiosta, ja käsittelin siinä niin yksilön valinnan vapautta myös. En näe asiaa synergisesti, että ihminen on niin kova, että itse ansaitsee pelastuksen tekojen kautta, vaan monergismisesti eli Pyhä henki yksin vaikuttaa myös ihmisen toimintaan synnyttäen kuuliaisuuden. Joka lähtee saarnatusta sanasta.
Ihmisen tahdon vapaus on kuitenkin siinä, että hän voi ottaa uskon vastaan tai ei ottaa.
Siinä ihminen erottuu muista elottomista. Ihminen on myös ainoa joka vastustaa Jumalan henkeä.
Ihmisen mahdollisuus pelastua ei voi olla ennaltamäärätty yksilö tasolla. Se loukkaa muuten koko raamatun kokonaiskuvaa ja Jumalan kuvaksi luotua ihmistä. Sillä miten ihminen voi osoittaa luonnollista vasta rakkautta Jumalaa kohtaa, jos hän on tuomittu helvettiin jo ennen mahdollisuutta ymmärtää evankeliumia?
Kalvinilainen teologia on todella kauheaa ja jumalatonta, ainakin minun mielestä ja mitä minä raamatusta olen ymmärtänyt sitä tutkiessani.
Raamattu on toki ennalta tiennyt ja monet profeetat profetoineet ihmisistä jotka eivät kadu eivätkä tee parannusta, mutta yksilötasolla heitä ei voi mainita. Eikä meillä kristityilä ole edes tätä mahdollisuutta näin arvioida. Koska Jumala voi kutsua ihmisä jopa kuolin vuoteelta parannukseen ja Jumala on myös antanut ihmisille ns etsikkoajan. Miksi tarvitsisimme etsikkoajan jos Pyhä Hneki vaikuttaisi jo niissä ihmisissä jotka on ennalta määrätty autuuteen?
Mikä järki siinä olisi? Mikä järki myös jäisi saatanalle koetella ja kiusata ketään?

http://www.gladiumspiritus.blogspot.com/

-Make- kirjoitti:

On Ihan totta, että Raamatussa on paljon mm eskatologisia tapahtumia ja profetioita niistä, jotka ovat tapahtumassa ja ne ovat määrätyt. Mutta esimerkiksi, Jeesus ei tiennyt tapahtumien ajankohdasta.
Matt.24:36 .
Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit,
eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.
Vaikka Jumala tietää kaiken ja on kaikkivaltias, niin hän ei ole missään kohdin rajoittanut ihmisen tahdonvapautta. Ei Juudaskaan ollut heti petturi, vaan ajatus kyti hänessä, ja hän antoi saatanalle tilaa. Ja halu synnytti synnin..
Jaak.1:14. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;

Juudas varasti alusta asti seurakunan kassasta rahaa, ja hän ei katunut kuten Pietari.
Predestinaatio, ei myöskään ilmaise meille Jumalan luonnetta yhtään, koska se tiivistää meidän mahdollisuutemme opetella tuntemanaan Jumala.
Messias profetiat ovat mm myös tällaisia ilmoitettuja ja tapahtuneita asioita. Mutta Messias profetia on ainutlaatuinen ja inkarnaatio on ainutkertainen ja aonoa laatuinen tapahtuma. Mutta Jeesus myös rukoili voimaa Isältään, että saisi tehtyä isänsä tahdon. Miksi hän olisi rukoillut jos hän tiesi miten kaikki lopulta päättyy? Miksi Saatana kiusasi Jeesusta 40pv erämaassa jos hän ei olisi tiennyt, että siinä oli ollut jtn mahdollisuutta saada Jumalan poika lankeamaan?
Jeesus kesti kuitenkin kiusaukset ja siksi on kykeneväinen meitäkin auttaaan, olemaan meidän taivallinen esirukoilija. (ei maria nk katolilaisilla)

Kirjoitin pitkän artikkelin blogiini predestinaatiosta, ja käsittelin siinä niin yksilön valinnan vapautta myös. En näe asiaa synergisesti, että ihminen on niin kova, että itse ansaitsee pelastuksen tekojen kautta, vaan monergismisesti eli Pyhä henki yksin vaikuttaa myös ihmisen toimintaan synnyttäen kuuliaisuuden. Joka lähtee saarnatusta sanasta.
Ihmisen tahdon vapaus on kuitenkin siinä, että hän voi ottaa uskon vastaan tai ei ottaa.
Siinä ihminen erottuu muista elottomista. Ihminen on myös ainoa joka vastustaa Jumalan henkeä.
Ihmisen mahdollisuus pelastua ei voi olla ennaltamäärätty yksilö tasolla. Se loukkaa muuten koko raamatun kokonaiskuvaa ja Jumalan kuvaksi luotua ihmistä. Sillä miten ihminen voi osoittaa luonnollista vasta rakkautta Jumalaa kohtaa, jos hän on tuomittu helvettiin jo ennen mahdollisuutta ymmärtää evankeliumia?
Kalvinilainen teologia on todella kauheaa ja jumalatonta, ainakin minun mielestä ja mitä minä raamatusta olen ymmärtänyt sitä tutkiessani.
Raamattu on toki ennalta tiennyt ja monet profeetat profetoineet ihmisistä jotka eivät kadu eivätkä tee parannusta, mutta yksilötasolla heitä ei voi mainita. Eikä meillä kristityilä ole edes tätä mahdollisuutta näin arvioida. Koska Jumala voi kutsua ihmisä jopa kuolin vuoteelta parannukseen ja Jumala on myös antanut ihmisille ns etsikkoajan. Miksi tarvitsisimme etsikkoajan jos Pyhä Hneki vaikuttaisi jo niissä ihmisissä jotka on ennalta määrätty autuuteen?
Mikä järki siinä olisi? Mikä järki myös jäisi saatanalle koetella ja kiusata ketään?

http://www.gladiumspiritus.blogspot.com/

Samaa mieltä, kalvinin opetukset ovat järkyttävän epä johdonmukaisia. Jumala loi ihmisen kuvakseen ja antoi sille tehtäviä, viljelkää ja varjelkaa maata. Jumala ei luonut orja robottia, kuten humanistit väittää mm Nieztche. Ihminen vastaa Jumalalle rakkaudella ja näin antaa avstauksen saatanalle, että ihminen voi palvella ´Jumalaa ilman palkintoa. Miksi näin olisi jos ihminen on edeltä määrätty helvettiin? kuka tota sairasta uskoo. Kalvin loi itselleen helvetin mm poltettuaan ihmisiä roviolla. Oliko kalvin oikea uskovainen? epäilen...
Servetus oli ainakin yksi kalvinin uhreista, koska kyseinalaisti joitain dogmeja. Eikö raamattu kehoita voittamaan ihmiset sanalla, eikä liekillä? Luojalle kiitos, että kalvinilainen kirkko kuihtuu olemattomiin. Sveitsissä ei enään monikaan enään kuuluu koko murha laitokseen, sillä siitä löytyy Pyhien veri.