tavoittamaton rakkaus

Samaa mieltä että ihastuminen on kyseessä. Tosin jos on vuosia haaveillut niin on voinut rakastuakkin.. siihen päässään muotoilemaansa mielikuvaan ko. tyypistä :)

Haa, olen mä lopustakin samaa mieltä. Sitten on tosi huono juttu jos ruokitaan, vaikka kuinka vähän, aina silloin tällöin. Se pitää kytyä olemassa eikä tarvi ku pikkusen puhaltaa, niin taas ihan liekeissä.

ei voisi rakastua seurustelematta?

Miksi muka kirjoitti:

ei voisi rakastua seurustelematta?

Miten voi tuntea ihmisen ja hyväksyä hänet hyvine ja huonoine puolineen seurustelematta hänen kanssaan? Minusta silloin on lähinnä ihastunut itseluomaansa mielikuvaan toisesta ihmisestä.

Papu.Sparrow kirjoitti:

Samaa mieltä että ihastuminen on kyseessä. Tosin jos on vuosia haaveillut niin on voinut rakastuakkin.. siihen päässään muotoilemaansa mielikuvaan ko. tyypistä :)

Haa, olen mä lopustakin samaa mieltä. Sitten on tosi huono juttu jos ruokitaan, vaikka kuinka vähän, aina silloin tällöin. Se pitää kytyä olemassa eikä tarvi ku pikkusen puhaltaa, niin taas ihan liekeissä.

Lue lisää

Tosin tuntuu olevan ihmisiä, jotka itse pakkomielteisesti ruokkivat omia tunteitaan, vaikkeivät ikinä saisi vastakaikua. Tosin eihän siitä hallaa tee kuin itselleen. Noh, eihän kukaan sinkkuuteen ole kuollut. Kai...

Ratikkakuski kirjoitti:

Miten voi tuntea ihmisen ja hyväksyä hänet hyvine ja huonoine puolineen seurustelematta hänen kanssaan? Minusta silloin on lähinnä ihastunut itseluomaansa mielikuvaan toisesta ihmisestä.

Lue lisää

sanoisin, että tunnen esimerkiksi ystäväni hyvine ja huonoine puolineen paljon paremmin kuin olen koskaan tuntenut vaikka ensimmäisen vuoden seurustelun perusteella kumppania, vaikka en ole koskaan ystävieni kanssa seurustellut. Sun teorian mukaanhan sitten rakastuttaisiin vasta monen vuoden kuluttua, varsinkin, kun alussahan molemmat näyttää itsestään vain ne hyvät puolet. Mun mielestä juuri seurustelusuhteen alku on mielikuvitusrakkautta, jos taas ensin oppii tuntemaan vaikka työkaverin ja sitten rakastuu häneen(kuten minulle on käynyt), niin silloin todella rakastuu ihmiseen, jonka tuntee.

Ratikkakuski kirjoitti:

Miten voi tuntea ihmisen ja hyväksyä hänet hyvine ja huonoine puolineen seurustelematta hänen kanssaan? Minusta silloin on lähinnä ihastunut itseluomaansa mielikuvaan toisesta ihmisestä.

Lue lisää

Meinaatko että mun rakkauteni Anttiin on pelkkää mielikuvitusta!!!! ;)

Papu.Sparrow kirjoitti:

Samaa mieltä että ihastuminen on kyseessä. Tosin jos on vuosia haaveillut niin on voinut rakastuakkin.. siihen päässään muotoilemaansa mielikuvaan ko. tyypistä :)

Haa, olen mä lopustakin samaa mieltä. Sitten on tosi huono juttu jos ruokitaan, vaikka kuinka vähän, aina silloin tällöin. Se pitää kytyä olemassa eikä tarvi ku pikkusen puhaltaa, niin taas ihan liekeissä.

Lue lisää

On vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka ovat voineet olla naimisissa vaikka 30 vuotta ja saavat sitten vasta selville, että mies on esim. pettänyt koko ajan tai jopa että miehellä on kokonainen toinen perhe jossain. Oletko siis sitä mieltä, että noissakaan tapauksissa nainen ei koskaan oikeasti rakastanut, koska ei tiennyt absoluuttista totuutta? Musta jos lähdetään siitä, että toinen pitää tuntea täysin ennen kuin voi rakastua, niin voidaan samantien sanoa, ettei kukaan ole koskaan rakastanut ketään, koska toista ihmistä ei koskaan voi ihan täysin tuntea.

No kyllä minä kirjoitti:

sanoisin, että tunnen esimerkiksi ystäväni hyvine ja huonoine puolineen paljon paremmin kuin olen koskaan tuntenut vaikka ensimmäisen vuoden seurustelun perusteella kumppania, vaikka en ole koskaan ystävieni kanssa seurustellut. Sun teorian mukaanhan sitten rakastuttaisiin vasta monen vuoden kuluttua, varsinkin, kun alussahan molemmat näyttää itsestään vain ne hyvät puolet. Mun mielestä juuri seurustelusuhteen alku on mielikuvitusrakkautta, jos taas ensin oppii tuntemaan vaikka työkaverin ja sitten rakastuu häneen(kuten minulle on käynyt), niin silloin todella rakastuu ihmiseen, jonka tuntee.

Lue lisää

ystävän, kaverin tai työkaverin aamuhengityksen olet haistanut tai nähnyt kuinka räjähtänyt hän on ennen kuin on saanut ensimmäisen kahvikuppinsa?

Mutta... kirjoitti:

On vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka ovat voineet olla naimisissa vaikka 30 vuotta ja saavat sitten vasta selville, että mies on esim. pettänyt koko ajan tai jopa että miehellä on kokonainen toinen perhe jossain. Oletko siis sitä mieltä, että noissakaan tapauksissa nainen ei koskaan oikeasti rakastanut, koska ei tiennyt absoluuttista totuutta? Musta jos lähdetään siitä, että toinen pitää tuntea täysin ennen kuin voi rakastua, niin voidaan samantien sanoa, ettei kukaan ole koskaan rakastanut ketään, koska toista ihmistä ei koskaan voi ihan täysin tuntea.

Lue lisää

esimerkissäsi nainen luulee saavansa vastarakkautta. Jos suhdetta ei ole ja rakastuu (eikä siis vain ihastu), mistä se vastarakkaus joka tarvitaan rakastumiseen tulee?

Ratikkakuski kirjoitti:

Tosin tuntuu olevan ihmisiä, jotka itse pakkomielteisesti ruokkivat omia tunteitaan, vaikkeivät ikinä saisi vastakaikua. Tosin eihän siitä hallaa tee kuin itselleen. Noh, eihän kukaan sinkkuuteen ole kuollut. Kai...

Lue lisää

Jos ei rupee kunnolla vainoomaan ja stalkkeroimaan kohdettaan, niin lähinnä itelleen siinä hallaa tekee. Menee elämä ohi siinä haaveilleissa.

Marie-Cecile kirjoitti:

esimerkissäsi nainen luulee saavansa vastarakkautta. Jos suhdetta ei ole ja rakastuu (eikä siis vain ihastu), mistä se vastarakkaus joka tarvitaan rakastumiseen tulee?

rakastumiseen ei tarvita vastarakkautta. Rakkauden pitäisi olla epäitsekästä, onko se ollenkaan rakkautta, jos siitä pyytää maksua?

Oletko myös sitä mieltä, että jos lapsi ei rakasta äitiään, ei äitikään voi rakastaa lastaan?
Tai että vanhatpiiat eivät ole koskaan rakastaneet ketään?
Mun rakkauteni ei ainakaan maksa mitään, sen saa ihan ilmaiseksi.

Mutta... kirjoitti:

On vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka ovat voineet olla naimisissa vaikka 30 vuotta ja saavat sitten vasta selville, että mies on esim. pettänyt koko ajan tai jopa että miehellä on kokonainen toinen perhe jossain. Oletko siis sitä mieltä, että noissakaan tapauksissa nainen ei koskaan oikeasti rakastanut, koska ei tiennyt absoluuttista totuutta? Musta jos lähdetään siitä, että toinen pitää tuntea täysin ennen kuin voi rakastua, niin voidaan samantien sanoa, ettei kukaan ole koskaan rakastanut ketään, koska toista ihmistä ei koskaan voi ihan täysin tuntea.

Lue lisää

Pitää tuntea se ihminen, olla vuorovaikutuksessa sen kanssa. Jakaa ilot ja surut ja käydä pari riitaakin sen kanssa. Ekaksi ihastutaan, ja sitten kun tutustutaan paremmin niin alkuhuuman mentyä ohi astuu tilalle rakkaus.

Marie-Cecile kirjoitti:

ystävän, kaverin tai työkaverin aamuhengityksen olet haistanut tai nähnyt kuinka räjähtänyt hän on ennen kuin on saanut ensimmäisen kahvikuppinsa?

jokaisen ystävän(etkö sinä sitten ole?), joskus maastotöissä myös työkaverin, kun ollaan samassa mökissä nukuttu. Ei kai nyt sentään haiseva hengitys ole mikään vaatimus rakkaudelle. Tai jos on, niin pitänee luopua suuveden käytöstä...

Papu.Sparrow kirjoitti:

Pitää tuntea se ihminen, olla vuorovaikutuksessa sen kanssa. Jakaa ilot ja surut ja käydä pari riitaakin sen kanssa. Ekaksi ihastutaan, ja sitten kun tutustutaan paremmin niin alkuhuuman mentyä ohi astuu tilalle rakkaus.

Lue lisää

Voihan tiiviissä vuorovaikutuksessa olla vaikka esim. työkaverin kanssa ja todella oppia tuntemaan hänetkin. Ja kuten sanoin, niin ei parisuhde ole mikään tae siitä, että tuntee toisen, ihmiset kun useimmiten uskovat, mitä haluavat uskoa. Kyllä minä ainakin sen työkaverin johon olin rakastunut tunsin ihan läpikotaisin, puhuimme paljon henkilökohtaisista asioista ja riitelimmekin. Kyllä minä ainakin ihan vilpittömästi koin olevani häneen rakastunut.

Mutta 2... kirjoitti:

Voihan tiiviissä vuorovaikutuksessa olla vaikka esim. työkaverin kanssa ja todella oppia tuntemaan hänetkin. Ja kuten sanoin, niin ei parisuhde ole mikään tae siitä, että tuntee toisen, ihmiset kun useimmiten uskovat, mitä haluavat uskoa. Kyllä minä ainakin sen työkaverin johon olin rakastunut tunsin ihan läpikotaisin, puhuimme paljon henkilökohtaisista asioista ja riitelimmekin. Kyllä minä ainakin ihan vilpittömästi koin olevani häneen rakastunut.

Lue lisää

Pidä suhdetta työkaveriin sellaisena suhteena mikä on puolisoiden kesken. Puolisoilla on erilainen ote ja teko hommassa. Työkaverein voi oppia päällisin puolin tuntemaan, mutta viimeinen silaus jää puuttuun.

No ihan kirjoitti:

jokaisen ystävän(etkö sinä sitten ole?), joskus maastotöissä myös työkaverin, kun ollaan samassa mökissä nukuttu. Ei kai nyt sentään haiseva hengitys ole mikään vaatimus rakkaudelle. Tai jos on, niin pitänee luopua suuveden käytöstä...

Lue lisää

esimerkkinä että ei kaikkien ihmisten kanssa joiden mielen tuntee hyvin välttämättä ole tutustunut silti niihin huonoihin puoliin.

Mun mielestä kirjoitti:

rakastumiseen ei tarvita vastarakkautta. Rakkauden pitäisi olla epäitsekästä, onko se ollenkaan rakkautta, jos siitä pyytää maksua?

Oletko myös sitä mieltä, että jos lapsi ei rakasta äitiään, ei äitikään voi rakastaa lastaan?
Tai että vanhatpiiat eivät ole koskaan rakastaneet ketään?
Mun rakkauteni ei ainakaan maksa mitään, sen saa ihan ilmaiseksi.

Lue lisää

ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa.

Rakastamiseen ei tarvitsekaan vastarakkautta. Siksi se on pyyteetöntä. Rakastuminen ei ole. Rakastuessa haluat siltä toiselta osapuolelta jotain.

Marie-Cecile kirjoitti:

ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa.

Rakastamiseen ei tarvitsekaan vastarakkautta. Siksi se on pyyteetöntä. Rakastuminen ei ole. Rakastuessa haluat siltä toiselta osapuolelta jotain.

Lue lisää

Oleellisen sanana HALUAN. Mutta jos en saa, niin miten se muka estää rakastumasta? Ja ainahan siltä toiselta jotain saa; hymyn, muutaman minuutin juttelua, tms. Miksi sen jonkin pitää nimenomaan olla vastarakastuminen? Jos sinä olet oikeassa, mitä en usko, niin aika harva ihminen on sitten koskaan ollut rakastunut...

Mä en ole koskaan käsittänyt tuota mitä sanoit, mitä moni muukin sanoo: jos siis et voi rakastua, ellei se toinenkin rakastu sinuun eikä se toinen voi rakastua ellet sinä rakastu häneen, niin miten se käytännössä voi tapahtua ollenkaan? Sovitteko, että tiistaina kello 16:55:21 rakastumme toisiimme?

Papu.Sparrow kirjoitti:

Pidä suhdetta työkaveriin sellaisena suhteena mikä on puolisoiden kesken. Puolisoilla on erilainen ote ja teko hommassa. Työkaverein voi oppia päällisin puolin tuntemaan, mutta viimeinen silaus jää puuttuun.

Lue lisää

eri mieltä. Ei musta ketään voi koskaan oppia täysin tuntemaan. Ja minä olin paljon rakastuneempi työkaveriini, kuin koskaan olin mieheeni, jonka kanssa asuin yhdessä vuosia.

Mä vain olen kirjoitti:

eri mieltä. Ei musta ketään voi koskaan oppia täysin tuntemaan. Ja minä olin paljon rakastuneempi työkaveriini, kuin koskaan olin mieheeni, jonka kanssa asuin yhdessä vuosia.

Lue lisää

Voikkaan oppia täysin tuntemaan, mutta rakkaus vaatii sen että tuntee toisen huonot puolet jne. Työkaveri suhde ei ole sellainen mikä puolisoilla on.

Mutta... kirjoitti:

On vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka ovat voineet olla naimisissa vaikka 30 vuotta ja saavat sitten vasta selville, että mies on esim. pettänyt koko ajan tai jopa että miehellä on kokonainen toinen perhe jossain. Oletko siis sitä mieltä, että noissakaan tapauksissa nainen ei koskaan oikeasti rakastanut, koska ei tiennyt absoluuttista totuutta? Musta jos lähdetään siitä, että toinen pitää tuntea täysin ennen kuin voi rakastua, niin voidaan samantien sanoa, ettei kukaan ole koskaan rakastanut ketään, koska toista ihmistä ei koskaan voi ihan täysin tuntea.

Lue lisää

Jos ja jos. Kohtuus kaikessa, jopa tässäkin asiassa. Tarkoitukseni oli vain kritisoida ajatusta rakkaudesta ensi silmäyksellä ja muuta vastaavaa. Tottahan ihmiset ovat hyviä peittämään vajavaisuuksiaan ja muuttuvatkin aikojen saatossa. Eikä aina vain parempaan suuntaan.

Niin... kirjoitti:

Oleellisen sanana HALUAN. Mutta jos en saa, niin miten se muka estää rakastumasta? Ja ainahan siltä toiselta jotain saa; hymyn, muutaman minuutin juttelua, tms. Miksi sen jonkin pitää nimenomaan olla vastarakastuminen? Jos sinä olet oikeassa, mitä en usko, niin aika harva ihminen on sitten koskaan ollut rakastunut...

Mä en ole koskaan käsittänyt tuota mitä sanoit, mitä moni muukin sanoo: jos siis et voi rakastua, ellei se toinenkin rakastu sinuun eikä se toinen voi rakastua ellet sinä rakastu häneen, niin miten se käytännössä voi tapahtua ollenkaan? Sovitteko, että tiistaina kello 16:55:21 rakastumme toisiimme?

Lue lisää

ihastumista. Ihastuminen ei syvene rakastumiseksi ilman vastakaikua. Mutta ihastuminen voi olla voimakasta, jopa niin voimakasta että se toinen alkaa kuvitella että sillä toisella on tunteita itseä kohtaan. Mutta silloin se on pakkomielteistä ihastumista, täynnä toivetta ja kuvitelmaa, myös siitä millainen se toinen on. Mutta sekin on vain ihastumista, ei rakastumista eikä myöskään rakastamista.

Marie-Cecile kirjoitti:

esimerkkinä että ei kaikkien ihmisten kanssa joiden mielen tuntee hyvin välttämättä ole tutustunut silti niihin huonoihin puoliin.

mutta ei parisuhteessakaan ole koskaan välttämättä tutustunut kumppanin kaikkiin huonoihin puoliin. Ja kuten tuossa ratikalle vastasin, niin ainakin ekan puoli vuotta ihmiset salaa ne huonot puolensa, mutta kyllä suurin osa kokee jo rakastuneensa ensimmäisen puolen vuoden aikana. Jos tosiaan ensin pitäisi tuntea ihan läpikotaisin, niin siihen tarvittaisiin ainakin vuosi plus sitten vielä yhdessä asumista. Jos ihmiset ei rakastuisi nopeammin, niin ei parisuhteita syntyisi kovinkaan paljoa, eikä kukaan jäisi huonoon suhteeseen.

Mun mielestä kirjoitti:

rakastumiseen ei tarvita vastarakkautta. Rakkauden pitäisi olla epäitsekästä, onko se ollenkaan rakkautta, jos siitä pyytää maksua?

Oletko myös sitä mieltä, että jos lapsi ei rakasta äitiään, ei äitikään voi rakastaa lastaan?
Tai että vanhatpiiat eivät ole koskaan rakastaneet ketään?
Mun rakkauteni ei ainakaan maksa mitään, sen saa ihan ilmaiseksi.

Lue lisää

Eikö ole ikävä ajatus, että rakastaisi pedofiiliä, naisten hakkaajaa, juoppoa jne... Minusta rakastaminen on kovinkin ehdollista toimintaa. Mutta kaiketi tästäkin asiasta ihmiset voivat tuntea ja ajatella kovin eri tavoin.

Marie-Cecile kirjoitti:

ihastumista. Ihastuminen ei syvene rakastumiseksi ilman vastakaikua. Mutta ihastuminen voi olla voimakasta, jopa niin voimakasta että se toinen alkaa kuvitella että sillä toisella on tunteita itseä kohtaan. Mutta silloin se on pakkomielteistä ihastumista, täynnä toivetta ja kuvitelmaa, myös siitä millainen se toinen on. Mutta sekin on vain ihastumista, ei rakastumista eikä myöskään rakastamista.

Lue lisää

voit olla niin varma että olet oikeassa? Mä olen tästä asiasta ihan täysin eri mieltä, mun rakastumisesta ei tarvitse maksaa. Enkä ole koskaan kuvitellut mitään olematonta vastakaikua. Mutta olen silti ollut rakastunut ihmiseen, jonka kanssa en koskaan seurustellut.

Etkä muuten vastannut mun kysymykseen, että miten se rakastuminen sitten käytännössä tapahtuu?

Ja miten sitten niissä tapauksissa, kun toinen osapuoli valehtelee rakastuneensa? Eikö se toinenkaan sitten ole rakastunut?

Marie-Cecile kirjoitti:

ihastumista. Ihastuminen ei syvene rakastumiseksi ilman vastakaikua. Mutta ihastuminen voi olla voimakasta, jopa niin voimakasta että se toinen alkaa kuvitella että sillä toisella on tunteita itseä kohtaan. Mutta silloin se on pakkomielteistä ihastumista, täynnä toivetta ja kuvitelmaa, myös siitä millainen se toinen on. Mutta sekin on vain ihastumista, ei rakastumista eikä myöskään rakastamista.

Lue lisää

Komppaan tätä.

Ratikkakuski kirjoitti:

Eikö ole ikävä ajatus, että rakastaisi pedofiiliä, naisten hakkaajaa, juoppoa jne... Minusta rakastaminen on kovinkin ehdollista toimintaa. Mutta kaiketi tästäkin asiasta ihmiset voivat tuntea ja ajatella kovin eri tavoin.

Lue lisää

Ei ne tunteet kuin seinään kuole, vaikka saisi selville kuinka ikävän asian tahansa. Mutta mä kommentoinkin lähinnä tuota teidän ajatusta, ettei ihmistä voi rakastaa ellei tiedä hänestä kaikkea... Aika harva ihminen maailmassa taitaa sitten rakastaa...

Papu.Sparrow kirjoitti:

Voikkaan oppia täysin tuntemaan, mutta rakkaus vaatii sen että tuntee toisen huonot puolet jne. Työkaveri suhde ei ole sellainen mikä puolisoilla on.

että olisi, mutta mun kokemuksen mukaan työkaverin voi tuntea riittävän hyvin rakastuakseen. Ja musta rakkaus on eri asia kuin rakastuminen, harva rakastunut tietää mitään kumppaninsa huonoista puolista.

Ratikkakuski kirjoitti:

Jos ja jos. Kohtuus kaikessa, jopa tässäkin asiassa. Tarkoitukseni oli vain kritisoida ajatusta rakkaudesta ensi silmäyksellä ja muuta vastaavaa. Tottahan ihmiset ovat hyviä peittämään vajavaisuuksiaan ja muuttuvatkin aikojen saatossa. Eikä aina vain parempaan suuntaan.

Lue lisää

siinä on aika paljon eroa että sanooko rakastuneensa ensi silmäyksellä(joka toki on ihan täyttä puppua) kuin siinä, että vaaditaan parisuhde rakastumiseen.

Ei niin, kirjoitti:

mutta ei parisuhteessakaan ole koskaan välttämättä tutustunut kumppanin kaikkiin huonoihin puoliin. Ja kuten tuossa ratikalle vastasin, niin ainakin ekan puoli vuotta ihmiset salaa ne huonot puolensa, mutta kyllä suurin osa kokee jo rakastuneensa ensimmäisen puolen vuoden aikana. Jos tosiaan ensin pitäisi tuntea ihan läpikotaisin, niin siihen tarvittaisiin ainakin vuosi plus sitten vielä yhdessä asumista. Jos ihmiset ei rakastuisi nopeammin, niin ei parisuhteita syntyisi kovinkaan paljoa, eikä kukaan jäisi huonoon suhteeseen.

Lue lisää

Minähän olenkin väittänyt, että on aikaista puhua rakkaudesta ennen kuin ne huonotkin puolet alkavat näkyä. Noin muuten suhteen rakentelu onkin hermoja haastavaa puuhaa. Etenkin se vaatii sitä yhdessä asumista.

No mutta kirjoitti:

siinä on aika paljon eroa että sanooko rakastuneensa ensi silmäyksellä(joka toki on ihan täyttä puppua) kuin siinä, että vaaditaan parisuhde rakastumiseen.

Minusta romanttiseen rakastumiseen (erotuksena sukulaisrakkaudesta) tarvitaan parisuhde. Sinusta ei ja silti mielipiteesi on yhtä arvokas kuin minunkin.

sirpamaikkarilta kirjoitti:

Meinaatko että mun rakkauteni Anttiin on pelkkää mielikuvitusta!!!! ;)

Aivan kuin minunkin "rakkauteni" Beyonceehen. ;-)

Ratikkakuski kirjoitti:

Minähän olenkin väittänyt, että on aikaista puhua rakkaudesta ennen kuin ne huonotkin puolet alkavat näkyä. Noin muuten suhteen rakentelu onkin hermoja haastavaa puuhaa. Etenkin se vaatii sitä yhdessä asumista.

Lue lisää

koko ajan sekaisin rakastumisesta ja rakastamisesta. Musta ihminen rakastuu ennen kuin tuntee toisen kunnolla, ihan vain yksinkertaisesti siksi, että muutenhan se kestäisi vuosia.

Mutta siis, jos sä olet sitä mieltä, että sitä varten pitää tuntea kunnolla ja asuakin yhdessä, niin miksi sinä sitten ylipäätään muutit kenenkään kanssa asumaan? Ihan siinä toivossako, että ehkä joskus rakastun tähän ihmiseen? Musta se kuulostaa aika oudolta...

Marie-Cecile kirjoitti:

ihastumista. Ihastuminen ei syvene rakastumiseksi ilman vastakaikua. Mutta ihastuminen voi olla voimakasta, jopa niin voimakasta että se toinen alkaa kuvitella että sillä toisella on tunteita itseä kohtaan. Mutta silloin se on pakkomielteistä ihastumista, täynnä toivetta ja kuvitelmaa, myös siitä millainen se toinen on. Mutta sekin on vain ihastumista, ei rakastumista eikä myöskään rakastamista.

Lue lisää

rakastuminen on periaatteessa vain kemiallinen reaktio aivoissa. Miten ihmeessä sen kemiallisen reaktion tapahtuminen voisi vaatia sitä, että toisissakin(eikä satunnaisissa, vaan ihan tietyn ihmisen!) aivoissa tapahtuu sama reaktio? Ja vaikka vaatisikin, niin mikä se mekanismi olisi, joka ilmoittaisi sen reaktion niihin toisiin aivoihin(ja edelleen nimenomaan niihin tiettyihin aivoihin, eikä kaikkiin lähistöllä oleviin aivoihin)? Sä taidat nyt uskoa, mitä haluat uskoa, etkä pysty edes perustelemaan uskomustasi... Yhdessäkään tutkimuksessa rakastumisen kemiasta en ole nähnyt mainintaa siitä, että rakastuminen vaatisi vastarakastumisen. Mutta laitatko mulle linkin siihen tutkimukseen, jossa se on todettu, niin jatketaan sitten keskustelua?

Ratikkakuski kirjoitti:

Aivan kuin minunkin "rakkauteni" Beyonceehen. ;-)

Nii. Mut mä oonki nähny Antin yhteensä kahdeksan kertaa. Kaks kertaa koskenu, kerran sen vettä tuli mun päälle ja kerran jutellu kapakissa (arvaa mikä paikka kyseessä). Joten mun rakkauteni ei voi olla mielikuvitusta.

Sitä paitsi: kirjoitti:

rakastuminen on periaatteessa vain kemiallinen reaktio aivoissa. Miten ihmeessä sen kemiallisen reaktion tapahtuminen voisi vaatia sitä, että toisissakin(eikä satunnaisissa, vaan ihan tietyn ihmisen!) aivoissa tapahtuu sama reaktio? Ja vaikka vaatisikin, niin mikä se mekanismi olisi, joka ilmoittaisi sen reaktion niihin toisiin aivoihin(ja edelleen nimenomaan niihin tiettyihin aivoihin, eikä kaikkiin lähistöllä oleviin aivoihin)? Sä taidat nyt uskoa, mitä haluat uskoa, etkä pysty edes perustelemaan uskomustasi... Yhdessäkään tutkimuksessa rakastumisen kemiasta en ole nähnyt mainintaa siitä, että rakastuminen vaatisi vastarakastumisen. Mutta laitatko mulle linkin siihen tutkimukseen, jossa se on todettu, niin jatketaan sitten keskustelua?

Lue lisää

Minusta himo on kemiallinen raktio aivoissa, mutta rakastumiseen vaatii paljon muutakin.

En sanonutkaan kirjoitti:

että olisi, mutta mun kokemuksen mukaan työkaverin voi tuntea riittävän hyvin rakastuakseen. Ja musta rakkaus on eri asia kuin rakastuminen, harva rakastunut tietää mitään kumppaninsa huonoista puolista.

Lue lisää

No nyt aletaan olla asian alkulähteillä. Rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita.

Ratikkakuski kirjoitti:

Minusta romanttiseen rakastumiseen (erotuksena sukulaisrakkaudesta) tarvitaan parisuhde. Sinusta ei ja silti mielipiteesi on yhtä arvokas kuin minunkin.

ole kyse mielipiteestä, vaan siitä, että minä en tajua, että miten se voisi ihan puhtaasti tieteelliseltä kannalta olla niin kuin sinä sanot... Koska niin paljon kuin me rakastumista ja rakkautta romantisoimmekin, niin meidän aivoille se on ihan vain yksi kemiallinen reaktio lisää muiden joukossa. Johon esimerkiksi haju vaikuttaa ihan valtavasti...

Ja jos nyt aletaan oikein pohtimaan, niin jos sä sanot, että pitää tuntea hyvät ja huonot puolet, niin voidaanko silloin myös sanoa, että JOS olisi joku keino saada kaikki faktat tietystä joukosta ihmisiä, niin voisi tapaamatta sanoa, että tuohon minä rakastun. Ja kun en nyt edes tarvitse sitä ilmiselvää vastausta sinulta, niin tiedät, ettei se niin mene, koska tiettyihin ihmisiin tuntee vetoa ja toisiin ei ollenkaan. Vaikka se toinen, johon ei tunne vetoa voisi olla ominaisuuksiltaan paljon sopivampi kuin se johon tuntee. Eikä me ihmiset edes anneta mahdollisuutta kaikille maailman ihmisille, vaan ainoastaan sille hyvin pienelle joukolle, johon alun alkaenkin tunnemme vetoa, niin eikö silloin ole kummallista sanoa, että se luonteenpiirteiden tunteminen olisi noin oleellista? Ja vielä sekin, että onhan niitä ihan täysiä kusipäitä, jotka vain tekee kumppaninsa onnettomiksi, mutta joita ei silti jätetä, ihan vain rakkauden takia... Miksi se luonteenpiirteiden tunteminen on ollenkaan oleellista, jos se ei johda mihinkään?

En sanonutkaan kirjoitti:

että olisi, mutta mun kokemuksen mukaan työkaverin voi tuntea riittävän hyvin rakastuakseen. Ja musta rakkaus on eri asia kuin rakastuminen, harva rakastunut tietää mitään kumppaninsa huonoista puolista.

Lue lisää

työkaveriinsa rakastu vaikka olisi vuosikymmeniä samassa työpaikassa. Työkaverit voivat tuntea toistensa elämäntilanteet tarkkaankin, silti ne tunteet eivät kohtaa rakastumiseen asti.

Sä puhut kirjoitti:

koko ajan sekaisin rakastumisesta ja rakastamisesta. Musta ihminen rakastuu ennen kuin tuntee toisen kunnolla, ihan vain yksinkertaisesti siksi, että muutenhan se kestäisi vuosia.

Mutta siis, jos sä olet sitä mieltä, että sitä varten pitää tuntea kunnolla ja asuakin yhdessä, niin miksi sinä sitten ylipäätään muutit kenenkään kanssa asumaan? Ihan siinä toivossako, että ehkä joskus rakastun tähän ihmiseen? Musta se kuulostaa aika oudolta...

Lue lisää

Rakastumisesta se rakkaus alkaa. Tosin se on riskibisnestä, koska se voi loppua kuin seinään. Minulla on käynyt aivan käsittämättömän hyvä tuuri. Oli paljon suurempi mahdollisuus, että kaikki olisi mennyt mönkään.

Ratikkakuski kirjoitti:

Minusta himo on kemiallinen raktio aivoissa, mutta rakastumiseen vaatii paljon muutakin.

tutkijoiden mukaan. Toki rakastumiseen vaaditaan enemmän kuin himoon, mutta reaktio aivoissa sekin silti on. Monissa tutkimuksissahan on esim. todettu että ihminen reagoi välittömästi kumppaniin, joka tuoksuu sopivalta. Toisaalta kyllä järjestettyjä avioliittoja sanotaan kaikkein onnistuneimmiksi.

Mä vain en ole sitä mieltä, että rakkaus olisi noin itsekästä ja laskelmoivaa kuin te sanotte...

sirpamaikkarilta kirjoitti:

Nii. Mut mä oonki nähny Antin yhteensä kahdeksan kertaa. Kaks kertaa koskenu, kerran sen vettä tuli mun päälle ja kerran jutellu kapakissa (arvaa mikä paikka kyseessä). Joten mun rakkauteni ei voi olla mielikuvitusta.

Lue lisää

Joo, te olette kuin luotuja toisillenne, jos ei sukupuolinen suuntautuminen, ikäero tai muut pikkuasiat haittaa. Enhän minäkään ole millänikään, että Beyoncee on aviksessa Jay-Z:n kanssa. ;-)

Ratikkakuski kirjoitti:

No nyt aletaan olla asian alkulähteillä. Rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita.

nyt koko ajan puhunut nimenomaan rakastumisesta(vaikka olen varmaan väärin kirjaimen laittanut sinne sun tänne)...

täti Viliina kirjoitti:

työkaveriinsa rakastu vaikka olisi vuosikymmeniä samassa työpaikassa. Työkaverit voivat tuntea toistensa elämäntilanteet tarkkaankin, silti ne tunteet eivät kohtaa rakastumiseen asti.

Lue lisää

Ja voi tavata ihmisen, joka on yksinkertaisesti täydellinen! eikä silti tunne häntä kohtaan mitään.

Ratikkakuski kirjoitti:

Joo, te olette kuin luotuja toisillenne, jos ei sukupuolinen suuntautuminen, ikäero tai muut pikkuasiat haittaa. Enhän minäkään ole millänikään, että Beyoncee on aviksessa Jay-Z:n kanssa. ;-)

Lue lisää

Ei Pässiäkään haittaa mun suhteeni Antin kanssa. Me todella ollaan luotu toisillemme.  

Ratikkakuski kirjoitti:

Rakastumisesta se rakkaus alkaa. Tosin se on riskibisnestä, koska se voi loppua kuin seinään. Minulla on käynyt aivan käsittämättömän hyvä tuuri. Oli paljon suurempi mahdollisuus, että kaikki olisi mennyt mönkään.

Lue lisää

Aika mieletön tuuri kieltämättä... Tai sitten ei. Mä tuonne aiemmin kirjoitin, että järjestettyjä avioliittoja pidetään maailman onnellisimpina, joten ehkä sä olisit voinut ottaa ihan kenet tahansa ja se olisi onnistunut, ihan yksinkertaisesti siksi, koska halusit suhteen. Ainoa asia, joka sen olisi estänyt olisi ollut se, jos olisi paljastunut jokin ihan valtava luonnevika, eikä se ole kovin todennäköistä.

Mä olen kai tavallaan sun vastakohta. Mä en ole koskaan halunnut suhdetta, vaan olen puoliksi tahtomattani ihastunut ja rakastunut ja vasta sitten aloittanut suhteen. Mä en itse asiassa ole koskaan elämässäni ollut treffeillä ihmisen kanssa, johon en jo ole ollut rakastunut... Ja vaikka olen sitten siellä suhteessa rakastanut kumppania, niin en ole koskaan oikein viihtynyt suhteessa.

Ei tässä nyt kirjoitti:

ole kyse mielipiteestä, vaan siitä, että minä en tajua, että miten se voisi ihan puhtaasti tieteelliseltä kannalta olla niin kuin sinä sanot... Koska niin paljon kuin me rakastumista ja rakkautta romantisoimmekin, niin meidän aivoille se on ihan vain yksi kemiallinen reaktio lisää muiden joukossa. Johon esimerkiksi haju vaikuttaa ihan valtavasti...

Ja jos nyt aletaan oikein pohtimaan, niin jos sä sanot, että pitää tuntea hyvät ja huonot puolet, niin voidaanko silloin myös sanoa, että JOS olisi joku keino saada kaikki faktat tietystä joukosta ihmisiä, niin voisi tapaamatta sanoa, että tuohon minä rakastun. Ja kun en nyt edes tarvitse sitä ilmiselvää vastausta sinulta, niin tiedät, ettei se niin mene, koska tiettyihin ihmisiin tuntee vetoa ja toisiin ei ollenkaan. Vaikka se toinen, johon ei tunne vetoa voisi olla ominaisuuksiltaan paljon sopivampi kuin se johon tuntee. Eikä me ihmiset edes anneta mahdollisuutta kaikille maailman ihmisille, vaan ainoastaan sille hyvin pienelle joukolle, johon alun alkaenkin tunnemme vetoa, niin eikö silloin ole kummallista sanoa, että se luonteenpiirteiden tunteminen olisi noin oleellista? Ja vielä sekin, että onhan niitä ihan täysiä kusipäitä, jotka vain tekee kumppaninsa onnettomiksi, mutta joita ei silti jätetä, ihan vain rakkauden takia... Miksi se luonteenpiirteiden tunteminen on ollenkaan oleellista, jos se ei johda mihinkään?

Lue lisää

tuntee enemmän vetoa kuin toisiin. Jos tuntee jonkinlaista vetoa useampaankin eri ihmiseen, riippuu vastapuolesta mitä asioita hän pitää tärkeimpinä. Hän laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja tekee valintansa sen mukaan. Joskushan sanotaan että rakkaus on sokea ja siinä huumassa jää sitten ne vastaantulevat arkisetkin asiat joskus selvittämättä. Olisi aikamoista sekamelskaa jos sitten totuuden esille tullessa vaihdettaisiin heti kumppania joka kerran seuraavaan ihastukseen.

Tuskinpa sitä silmänräpäyksessä rakastumista ihan tarkalleen sanottuna sattuukaan tai ainakin hyvin harvoin, mutta aivan ensihetkestä alkaen voi jutustelu sujua toisen kanssa paremmin kuin toisen. Siitähän se sitten alkaa, meni sitten loppupeleissä miten meni.

täti Viliina kirjoitti:

tuntee enemmän vetoa kuin toisiin. Jos tuntee jonkinlaista vetoa useampaankin eri ihmiseen, riippuu vastapuolesta mitä asioita hän pitää tärkeimpinä. Hän laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja tekee valintansa sen mukaan. Joskushan sanotaan että rakkaus on sokea ja siinä huumassa jää sitten ne vastaantulevat arkisetkin asiat joskus selvittämättä. Olisi aikamoista sekamelskaa jos sitten totuuden esille tullessa vaihdettaisiin heti kumppania joka kerran seuraavaan ihastukseen.

Tuskinpa sitä silmänräpäyksessä rakastumista ihan tarkalleen sanottuna sattuukaan tai ainakin hyvin harvoin, mutta aivan ensihetkestä alkaen voi jutustelu sujua toisen kanssa paremmin kuin toisen. Siitähän se sitten alkaa, meni sitten loppupeleissä miten meni.

Lue lisää

sanoa, että ei se toisin tunteminen ole ollenkaan niin oleellista mun mielestä.

Sitä paitsi: kirjoitti:

rakastuminen on periaatteessa vain kemiallinen reaktio aivoissa. Miten ihmeessä sen kemiallisen reaktion tapahtuminen voisi vaatia sitä, että toisissakin(eikä satunnaisissa, vaan ihan tietyn ihmisen!) aivoissa tapahtuu sama reaktio? Ja vaikka vaatisikin, niin mikä se mekanismi olisi, joka ilmoittaisi sen reaktion niihin toisiin aivoihin(ja edelleen nimenomaan niihin tiettyihin aivoihin, eikä kaikkiin lähistöllä oleviin aivoihin)? Sä taidat nyt uskoa, mitä haluat uskoa, etkä pysty edes perustelemaan uskomustasi... Yhdessäkään tutkimuksessa rakastumisen kemiasta en ole nähnyt mainintaa siitä, että rakastuminen vaatisi vastarakastumisen. Mutta laitatko mulle linkin siihen tutkimukseen, jossa se on todettu, niin jatketaan sitten keskustelua?

Lue lisää

vaatii sen oikeanlaisen maun/tuoksun aka dna:n lisäksi kumppanilta myös vastavuoroisuutta ennen sitä se on ihastusta ja himoa, joka myös haihtuu nopeasti elle itse ala ruokkimaan sitä, jolloin se helposti mene pakkomielteiseksi.

Mutta vaikka pikaisella etsimisellä en löytänyt sellaista tieteellistä tekstiä joka varmasti kelpaisi sinulle, niin ihan pohdittavaksi... Eikö ole outoa, että mitä enemmän googlailet ja juttuja luet kaikkialla mainitaan sen rakastumisen vaiheen vahvistavan SUHTEESSA OLEVIEN IHMISTEN SIDETTÄ TOISIINSA, jotta heillä on aikaa ja rohkeutta tutustua toisiinsa tarpeeksi hyvin huonoista puolista huolimatta kohti sitä rakkautta? Hämmästyttävää eikö totta... Melkein voisi luulla että siinä viitataan että rakastuneella pitäisi olla jonkilaista vastakaikua... O_o Mutta eihän siis voimakas ihastus voi olla se mitä tunnet tässä tapauksessa rakastumisen sijasta, jos et saa vastakaikua? O_o

Esim.

"According to Alberoni, falling in love is a rapid process of destructuration-reorganization called the nascent state. In the nascent state, a state of pure creative energy, the individual loses his or her previous identity, and becomes highly fluid and capable of merging with another person to create a new "us," a unit of two that is highly charged with solidarity and eroticism. The new couple realizes their dreams, aspirations, and unexpressed potential through one another, and develops a shared life project and common view of the world. Individuals in the nascent state put one another through tests, which if successful eventually give way to a solid love relationship, and the forming of new identities and life structures formed by the merging of the two individuals."
http://en.wikipedia.org/wiki/Falling_in_love

"Kaikki nämä muutokset kehossa ja aivoissa luovat hedelmällisen kemian, jotta suhde pysyisi ja jatkuisi rakastumisesta rakkauteen. Henkilöiden välinen kemia kuitenkin ratkaisee, miten suhde jatkuu."

http://www.tervesuomi.fi/fi/julkaisu/11851

Ei ainakaan kirjoitti:

tutkijoiden mukaan. Toki rakastumiseen vaaditaan enemmän kuin himoon, mutta reaktio aivoissa sekin silti on. Monissa tutkimuksissahan on esim. todettu että ihminen reagoi välittömästi kumppaniin, joka tuoksuu sopivalta. Toisaalta kyllä järjestettyjä avioliittoja sanotaan kaikkein onnistuneimmiksi.

Mä vain en ole sitä mieltä, että rakkaus olisi noin itsekästä ja laskelmoivaa kuin te sanotte...

Lue lisää

joutua järjestettyyn avioliittoon ja sen verran sanon siitä, että jos ei minulla olisi ollut täysijärkisiä vanhempia niin paha olisi perinyt. En usko että järjestetyissä avioliitoissa oltaisiin sen onnellisimpia kuin itse kumppaninsa valinneissa. Järjestetyissä avioliitoissahan on vakaumuksensa joita noudatetaan ja sillä tavoin kestetään se elämä, oli se sitten vastoinkäymisiä tmv.
Näin jälkeenpäin ajateltuna, tuskin olisin tässä kirjoittelemassa. Ei ainakaan nettiä olisi, vaan ehkä kirjoittelisin jossakin piilossa salaa vihkoihin. Sitä ns. rakkaudentunnetta ei ainakaan minun osaltani olisi tullut. En usko ainakaan.

Miten sinä kirjoitti:

voit olla niin varma että olet oikeassa? Mä olen tästä asiasta ihan täysin eri mieltä, mun rakastumisesta ei tarvitse maksaa. Enkä ole koskaan kuvitellut mitään olematonta vastakaikua. Mutta olen silti ollut rakastunut ihmiseen, jonka kanssa en koskaan seurustellut.

Etkä muuten vastannut mun kysymykseen, että miten se rakastuminen sitten käytännössä tapahtuu?

Ja miten sitten niissä tapauksissa, kun toinen osapuoli valehtelee rakastuneensa? Eikö se toinenkaan sitten ole rakastunut?

Lue lisää

Rakastuminenkin on prosessi. Se alkaa ihastumisesta ja kun siihen saa vastakaikua toiselta se kasvaa rakastumiseksi.

Jos toinen osapuoli valehtelee rakastuneensa, tottakai se toinen on silti rakastunut, koska rakastumista&välittämistä voi imitoida tarpeeksi hyvin, että ei halua itse uskoa sen olevan totta jos halu uskoa sen olevan totta on niin suuri. Miksi kukaan haluaisi suhteeseen ihmisen kanssa joka ei olekaan yhtä huumaantunut sinun ihanuudesta mitä sinä olet hänen ihanuudesta? Eihän sellainen käy järkeen ollenkaan, eikö totta? Samanlainen emotiaalinen sijoitus kun puhutaan parisuhteesta on se reilu diili mitä me kaikki odotamme rakastuessa.

Jos olet ihastunut etkä haluakaan häneltä suhdetta, näe mielessäsi tulevaisuutta, vaan olet todennäköisesti liian arka edes selvittääksesi kiinnostaisiko häntä vai ei joko koska ajatus että olisikin on pelottava, koska et ole valmis vielä oikeaan suhteeseen vaan olet elämänvaiheessa jossa kaukorakkaus on vielä se juttu tai et halua vain päästää irti mahdollisuudesta että hän olisikin kiinnostunut, koska et vain kestä ajatusta että hän ei pidäkään sinusta samoin kuin sinä hänestä.

Marie-Cecile kirjoitti:

vaatii sen oikeanlaisen maun/tuoksun aka dna:n lisäksi kumppanilta myös vastavuoroisuutta ennen sitä se on ihastusta ja himoa, joka myös haihtuu nopeasti elle itse ala ruokkimaan sitä, jolloin se helposti mene pakkomielteiseksi.

Mutta vaikka pikaisella etsimisellä en löytänyt sellaista tieteellistä tekstiä joka varmasti kelpaisi sinulle, niin ihan pohdittavaksi... Eikö ole outoa, että mitä enemmän googlailet ja juttuja luet kaikkialla mainitaan sen rakastumisen vaiheen vahvistavan SUHTEESSA OLEVIEN IHMISTEN SIDETTÄ TOISIINSA, jotta heillä on aikaa ja rohkeutta tutustua toisiinsa tarpeeksi hyvin huonoista puolista huolimatta kohti sitä rakkautta? Hämmästyttävää eikö totta... Melkein voisi luulla että siinä viitataan että rakastuneella pitäisi olla jonkilaista vastakaikua... O_o Mutta eihän siis voimakas ihastus voi olla se mitä tunnet tässä tapauksessa rakastumisen sijasta, jos et saa vastakaikua? O_o

Esim.

"According to Alberoni, falling in love is a rapid process of destructuration-reorganization called the nascent state. In the nascent state, a state of pure creative energy, the individual loses his or her previous identity, and becomes highly fluid and capable of merging with another person to create a new "us," a unit of two that is highly charged with solidarity and eroticism. The new couple realizes their dreams, aspirations, and unexpressed potential through one another, and develops a shared life project and common view of the world. Individuals in the nascent state put one another through tests, which if successful eventually give way to a solid love relationship, and the forming of new identities and life structures formed by the merging of the two individuals."
http://en.wikipedia.org/wiki/Falling_in_love

"Kaikki nämä muutokset kehossa ja aivoissa luovat hedelmällisen kemian, jotta suhde pysyisi ja jatkuisi rakastumisesta rakkauteen. Henkilöiden välinen kemia kuitenkin ratkaisee, miten suhde jatkuu."

http://www.tervesuomi.fi/fi/julkaisu/11851

Lue lisää

Jos tuo korvaisi kipulääkkeen, haluaisn aina olla rakastunut.

No tosiaan sitten... kirjoitti:

Aika mieletön tuuri kieltämättä... Tai sitten ei. Mä tuonne aiemmin kirjoitin, että järjestettyjä avioliittoja pidetään maailman onnellisimpina, joten ehkä sä olisit voinut ottaa ihan kenet tahansa ja se olisi onnistunut, ihan yksinkertaisesti siksi, koska halusit suhteen. Ainoa asia, joka sen olisi estänyt olisi ollut se, jos olisi paljastunut jokin ihan valtava luonnevika, eikä se ole kovin todennäköistä.

Mä olen kai tavallaan sun vastakohta. Mä en ole koskaan halunnut suhdetta, vaan olen puoliksi tahtomattani ihastunut ja rakastunut ja vasta sitten aloittanut suhteen. Mä en itse asiassa ole koskaan elämässäni ollut treffeillä ihmisen kanssa, johon en jo ole ollut rakastunut... Ja vaikka olen sitten siellä suhteessa rakastanut kumppania, niin en ole koskaan oikein viihtynyt suhteessa.

Lue lisää

Kunhan joku vielä osaa sanoa, että kuka tämän aviksen järjesti. Puhumattakaan siitä edellisestä seitsenvuotisesta suhteesta, mikä meni uskottomuuden takia perseelleen. Vastausta odotellen...

Ps. Järjestetyt avioliitot sotivat jyrkästi maailmankuvaani vastaan. Sinulle se tosin voi olla ainoa vaihtoehto päästä munan makuun huoraamisen lisäksi.

Pps. Oletko autisti vai lukivikainen, kun ymmärrät lukemasi väärin?

Ei tässä nyt kirjoitti:

ole kyse mielipiteestä, vaan siitä, että minä en tajua, että miten se voisi ihan puhtaasti tieteelliseltä kannalta olla niin kuin sinä sanot... Koska niin paljon kuin me rakastumista ja rakkautta romantisoimmekin, niin meidän aivoille se on ihan vain yksi kemiallinen reaktio lisää muiden joukossa. Johon esimerkiksi haju vaikuttaa ihan valtavasti...

Ja jos nyt aletaan oikein pohtimaan, niin jos sä sanot, että pitää tuntea hyvät ja huonot puolet, niin voidaanko silloin myös sanoa, että JOS olisi joku keino saada kaikki faktat tietystä joukosta ihmisiä, niin voisi tapaamatta sanoa, että tuohon minä rakastun. Ja kun en nyt edes tarvitse sitä ilmiselvää vastausta sinulta, niin tiedät, ettei se niin mene, koska tiettyihin ihmisiin tuntee vetoa ja toisiin ei ollenkaan. Vaikka se toinen, johon ei tunne vetoa voisi olla ominaisuuksiltaan paljon sopivampi kuin se johon tuntee. Eikä me ihmiset edes anneta mahdollisuutta kaikille maailman ihmisille, vaan ainoastaan sille hyvin pienelle joukolle, johon alun alkaenkin tunnemme vetoa, niin eikö silloin ole kummallista sanoa, että se luonteenpiirteiden tunteminen olisi noin oleellista? Ja vielä sekin, että onhan niitä ihan täysiä kusipäitä, jotka vain tekee kumppaninsa onnettomiksi, mutta joita ei silti jätetä, ihan vain rakkauden takia... Miksi se luonteenpiirteiden tunteminen on ollenkaan oleellista, jos se ei johda mihinkään?

Lue lisää

Sääliä ei juurikaan heru.

Sitä juuri yritin kirjoitti:

sanoa, että ei se toisin tunteminen ole ollenkaan niin oleellista mun mielestä.

Jos ensimmäinen pidempi parisuhteeni kesti seitsemän vuotta ja tämä nykyinen on kestänyt kohta vuosikymmenen, niin on sillä valinnalla jotain merkitystä. Odotan vastakkaisen mielipiteenomaavilta jotain todisteita.

Tosin ikisinkut ovat mielestään parisuhteen parhaimpia asiantuntijoita. Minä vain kysyn, että millä kokemuksella.

Marie-Cecile kirjoitti:

vaatii sen oikeanlaisen maun/tuoksun aka dna:n lisäksi kumppanilta myös vastavuoroisuutta ennen sitä se on ihastusta ja himoa, joka myös haihtuu nopeasti elle itse ala ruokkimaan sitä, jolloin se helposti mene pakkomielteiseksi.

Mutta vaikka pikaisella etsimisellä en löytänyt sellaista tieteellistä tekstiä joka varmasti kelpaisi sinulle, niin ihan pohdittavaksi... Eikö ole outoa, että mitä enemmän googlailet ja juttuja luet kaikkialla mainitaan sen rakastumisen vaiheen vahvistavan SUHTEESSA OLEVIEN IHMISTEN SIDETTÄ TOISIINSA, jotta heillä on aikaa ja rohkeutta tutustua toisiinsa tarpeeksi hyvin huonoista puolista huolimatta kohti sitä rakkautta? Hämmästyttävää eikö totta... Melkein voisi luulla että siinä viitataan että rakastuneella pitäisi olla jonkilaista vastakaikua... O_o Mutta eihän siis voimakas ihastus voi olla se mitä tunnet tässä tapauksessa rakastumisen sijasta, jos et saa vastakaikua? O_o

Esim.

"According to Alberoni, falling in love is a rapid process of destructuration-reorganization called the nascent state. In the nascent state, a state of pure creative energy, the individual loses his or her previous identity, and becomes highly fluid and capable of merging with another person to create a new "us," a unit of two that is highly charged with solidarity and eroticism. The new couple realizes their dreams, aspirations, and unexpressed potential through one another, and develops a shared life project and common view of the world. Individuals in the nascent state put one another through tests, which if successful eventually give way to a solid love relationship, and the forming of new identities and life structures formed by the merging of the two individuals."
http://en.wikipedia.org/wiki/Falling_in_love

"Kaikki nämä muutokset kehossa ja aivoissa luovat hedelmällisen kemian, jotta suhde pysyisi ja jatkuisi rakastumisesta rakkauteen. Henkilöiden välinen kemia kuitenkin ratkaisee, miten suhde jatkuu."

http://www.tervesuomi.fi/fi/julkaisu/11851

Lue lisää

ei ole mitään muuta perustetta, kuin se, että mielestäsi olet oikeassa... No ihan yhtä lailla minä mielestäni olen oikeassa ja mulla on sille jonkinlaisia perusteitakin. Sellaisia, joita minun ei tarvitse itse tulkita sopimaan teorioihini.

Susta siis on sairasta ruokkia tunnetta, joka ei saa vastakaikua? Miksi? Mitä pahaa siinä on?

Mä en kyllä näe siinä, että tutkimuksessa puhutaan suhteista mitään todistetta siihen, ettei rakastumista voi olla ilman vastakaikua. Siinähän vain todetaan, että suhteiden alkuun kuuluu rakastuminen, ei sitä, ettei rakastumista voi olla kuin molemminpuolisena. Kumpikaan noista sun lainauksista ei liity siihen, etteikö rakastumista VOISI olla olemassa ilman vastavuoroisuutta, ne vain sattuvat kuvaamaan vastavuoroista rakastumista.

Etkä sä edelleenkään vastannut mun kysymyksiin. Mistä ne aivot sitten voi tietää, että nimenomaisesti ne halutut aivot myös ovat tuottaneet saman reaktion? Ei se vain yksinkertaisesti ole mahdollista.... Ei sellaista mekanismia ole!

"Mutta eihän siis voimakas ihastus voi olla se mitä tunnet tässä tapauksessa rakastumisen
sijasta, jos et saa vastakaikua?"
Miksei voisi olla? Miten sinä pystyt todistamaan mikä on ihastumista ja mikä rakastumista? Varsinkin kun puhutaan minun tunteistani, ei sinun! Tai oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä sinä oletkin jotenkin epänormaali, kun et voi rakastua ellet tiedä ensin että sinua rakastetaan? Ehkä se onkin vain pelkoa tai itsekkyyttä tai mitä ikinä, mutta haluat uskoa, että niin kaikki ajattelee. Mä sitä paitsi luulen, että enemmistö taitaa olla samaa mieltä kuin minä, ainakin jos luotetaan joihinkin nettigalluppeihin, jotka ei nyt tietenkään välttämättä kerro totuutta.

Tarkoitatkohan sinä nyt sitten sitä, että sinun mielestä, jos ihastuu eikä saa vastakaikua niin pitäisi tukahduttaa tunteensa ja estää niitä kehittymästä rakastumiseksi? No, se on tietenkin jokaisen oma valinta, mutta ei se tarkoita ettei VOISI rakastua ilman vastakaikua. Ja toivottavasti minusta ei koskaan tule sellaista....

jokupahan vaan kirjoitti:

joutua järjestettyyn avioliittoon ja sen verran sanon siitä, että jos ei minulla olisi ollut täysijärkisiä vanhempia niin paha olisi perinyt. En usko että järjestetyissä avioliitoissa oltaisiin sen onnellisimpia kuin itse kumppaninsa valinneissa. Järjestetyissä avioliitoissahan on vakaumuksensa joita noudatetaan ja sillä tavoin kestetään se elämä, oli se sitten vastoinkäymisiä tmv.
Näin jälkeenpäin ajateltuna, tuskin olisin tässä kirjoittelemassa. Ei ainakaan nettiä olisi, vaan ehkä kirjoittelisin jossakin piilossa salaa vihkoihin. Sitä ns. rakkaudentunnetta ei ainakaan minun osaltani olisi tullut. En usko ainakaan.

Lue lisää

Mä en oikeastaan osaa sanoa, mutta niin sanotaan... Tietysti pitää ottaa huomioon sekin, ettei monissa kulttuureissa edes puhuta romanttisesta rakkaudesta, saati sitten valita kumppania sen perusteella!

Ratikkakuski kirjoitti:

Jos ensimmäinen pidempi parisuhteeni kesti seitsemän vuotta ja tämä nykyinen on kestänyt kohta vuosikymmenen, niin on sillä valinnalla jotain merkitystä. Odotan vastakkaisen mielipiteenomaavilta jotain todisteita.

Tosin ikisinkut ovat mielestään parisuhteen parhaimpia asiantuntijoita. Minä vain kysyn, että millä kokemuksella.

Lue lisää

vastaasi kävellyt sellainen jonka kanssa on paremmin onnistunut kuin sen entisen. Eli kemiat käyneet paremmin yksiin. ;-)

Marie-Cecile kirjoitti:

Rakastuminenkin on prosessi. Se alkaa ihastumisesta ja kun siihen saa vastakaikua toiselta se kasvaa rakastumiseksi.

Jos toinen osapuoli valehtelee rakastuneensa, tottakai se toinen on silti rakastunut, koska rakastumista&välittämistä voi imitoida tarpeeksi hyvin, että ei halua itse uskoa sen olevan totta jos halu uskoa sen olevan totta on niin suuri. Miksi kukaan haluaisi suhteeseen ihmisen kanssa joka ei olekaan yhtä huumaantunut sinun ihanuudesta mitä sinä olet hänen ihanuudesta? Eihän sellainen käy järkeen ollenkaan, eikö totta? Samanlainen emotiaalinen sijoitus kun puhutaan parisuhteesta on se reilu diili mitä me kaikki odotamme rakastuessa.

Jos olet ihastunut etkä haluakaan häneltä suhdetta, näe mielessäsi tulevaisuutta, vaan olet todennäköisesti liian arka edes selvittääksesi kiinnostaisiko häntä vai ei joko koska ajatus että olisikin on pelottava, koska et ole valmis vielä oikeaan suhteeseen vaan olet elämänvaiheessa jossa kaukorakkaus on vielä se juttu tai et halua vain päästää irti mahdollisuudesta että hän olisikin kiinnostunut, koska et vain kestä ajatusta että hän ei pidäkään sinusta samoin kuin sinä hänestä.

Lue lisää

prosessi jne. mutta kun musta ei edelleenkään ole mitenkään oleellista saada vastarakkautta. Olisihan se kauhean kiva, kun prinsessa saisi aina prinssin ja kaikki olisi hyvin, mutta oikea elämä ei ole satu.

"Miksi kukaan haluaisi suhteeseen ihmisen kanssa joka ei olekaan yhtä huumaantunut sinun ihanuudesta mitä sinä olet hänen ihanuudesta? Eihän sellainen käy järkeen ollenkaan, eikö totta? " No mä olen ollut suhteessa ihmisen kanssa, joka ei ollut tippaakaan ihastunut/rakastunut/tms. minuun. Itse asiassa kahdesti, vaikka toinen niistä loppui lyhyeen(muista syistä). Mä olin mieluummin ihmisen kanssa, johon minä olin rakastunut ja joka kuitenkin kohteli minua hyvin kuin yksin siinä tilanteessa kun heidät kuitenkin itselleni sain. Musta se kävi vallan hyvin järkeen. Sain olla heidän kanssaan, sain tehdä asioita heitä ilahduttaakseen, sain viettää aikaa rakastamani ihmisen kanssa, seksiä heidän kanssaan, jne. Olisihan se ollut kiva, jos hekin olisivat jotain tunteneet, mutta kuka olisi niin itsekäs, että heittäisi pois hyvän suhteen vain siksi, ettei toinen rakasta... Se ei käy järkeen...

Ja silloin kun rakastuin työkaveriini, niin kerroin sen kyllä hänelle (jo ihastumisvaiheessa), häntä ei kiinnostanut. Mutta sain silti olla hänen seurassaan töissä ja vapaa-aikanakin, meillä oli hauskaa yhdessä ja olimme ystäviä. Siinä oli mulle enemmän kuin tarpeeksi.

Ja olen aivan sataprosenttisen varma, että olin rakastunut kaikkiin kolmeen. Olen ollut myös vain ihastunut ja tiedän kyllä eron.

Ratikkakuski kirjoitti:

Jos ensimmäinen pidempi parisuhteeni kesti seitsemän vuotta ja tämä nykyinen on kestänyt kohta vuosikymmenen, niin on sillä valinnalla jotain merkitystä. Odotan vastakkaisen mielipiteenomaavilta jotain todisteita.

Tosin ikisinkut ovat mielestään parisuhteen parhaimpia asiantuntijoita. Minä vain kysyn, että millä kokemuksella.

Lue lisää

kyllä ole mikään ikisinkku. Mulla on takana yksi pitkä parisuhde(pidempi kuin kumpikaan sun suhteista) ja yksi lyhyempi, tosin sinkkuna olen nyt ollut jo melkein kolme vuotta.

Ratikkakuski kirjoitti:

Kunhan joku vielä osaa sanoa, että kuka tämän aviksen järjesti. Puhumattakaan siitä edellisestä seitsenvuotisesta suhteesta, mikä meni uskottomuuden takia perseelleen. Vastausta odotellen...

Ps. Järjestetyt avioliitot sotivat jyrkästi maailmankuvaani vastaan. Sinulle se tosin voi olla ainoa vaihtoehto päästä munan makuun huoraamisen lisäksi.

Pps. Oletko autisti vai lukivikainen, kun ymmärrät lukemasi väärin?

Lue lisää

Mikä on eewari? Mä olen maannut kahden miehen kanssa, eikä kumpikaan antanut mulle rahaa siitä. Miksi menet asiattomuuksiin, eikö täällä saa edes olla eri mieltä?

En mä tarkoittanut sitä, että sun liittoa olisi järjestetty, vaan sitä, että jos todella haluaa suhteen, niin sillä on myös aika suuri todennäköisyys onnistua...

Sinä tässä et osaa lukea...

Ratikkakuski kirjoitti:

Sääliä ei juurikaan heru.

ole marttyyriutta, se on vain kykyä itsensä huijaamiseen... Kun haluaa nähdä lyönneissäkin rakkautta. Itsetunto ongelma ehkä...

Mä en ikinä antaisi kohdella itseäni huonosti, en edes rakkaudesta. Mutta kyllä multa silti löytyy sääliä niitä kohtaan, jotka ei usko ansaitsevansa parempaa.

Ei tässä nyt kirjoitti:

ole kyse mielipiteestä, vaan siitä, että minä en tajua, että miten se voisi ihan puhtaasti tieteelliseltä kannalta olla niin kuin sinä sanot... Koska niin paljon kuin me rakastumista ja rakkautta romantisoimmekin, niin meidän aivoille se on ihan vain yksi kemiallinen reaktio lisää muiden joukossa. Johon esimerkiksi haju vaikuttaa ihan valtavasti...

Ja jos nyt aletaan oikein pohtimaan, niin jos sä sanot, että pitää tuntea hyvät ja huonot puolet, niin voidaanko silloin myös sanoa, että JOS olisi joku keino saada kaikki faktat tietystä joukosta ihmisiä, niin voisi tapaamatta sanoa, että tuohon minä rakastun. Ja kun en nyt edes tarvitse sitä ilmiselvää vastausta sinulta, niin tiedät, ettei se niin mene, koska tiettyihin ihmisiin tuntee vetoa ja toisiin ei ollenkaan. Vaikka se toinen, johon ei tunne vetoa voisi olla ominaisuuksiltaan paljon sopivampi kuin se johon tuntee. Eikä me ihmiset edes anneta mahdollisuutta kaikille maailman ihmisille, vaan ainoastaan sille hyvin pienelle joukolle, johon alun alkaenkin tunnemme vetoa, niin eikö silloin ole kummallista sanoa, että se luonteenpiirteiden tunteminen olisi noin oleellista? Ja vielä sekin, että onhan niitä ihan täysiä kusipäitä, jotka vain tekee kumppaninsa onnettomiksi, mutta joita ei silti jätetä, ihan vain rakkauden takia... Miksi se luonteenpiirteiden tunteminen on ollenkaan oleellista, jos se ei johda mihinkään?

Lue lisää

Rakkauden suuri mysteeri on juuri se, että sillä ei ole järjen kans mitään tekemistä. Rakkaus on suuri tunne, jota ei vain voi järkeillä, sitä joko on tai ei ole. Kun rakkaus kolahtaa kohdalle,pidä hatusta kiinni ja lujaa, se on nimittäin silloin menoa. Ilman rakkautta elämä olisi tylsää ja lohdutonta

Niin... kirjoitti:

Oleellisen sanana HALUAN. Mutta jos en saa, niin miten se muka estää rakastumasta? Ja ainahan siltä toiselta jotain saa; hymyn, muutaman minuutin juttelua, tms. Miksi sen jonkin pitää nimenomaan olla vastarakastuminen? Jos sinä olet oikeassa, mitä en usko, niin aika harva ihminen on sitten koskaan ollut rakastunut...

Mä en ole koskaan käsittänyt tuota mitä sanoit, mitä moni muukin sanoo: jos siis et voi rakastua, ellei se toinenkin rakastu sinuun eikä se toinen voi rakastua ellet sinä rakastu häneen, niin miten se käytännössä voi tapahtua ollenkaan? Sovitteko, että tiistaina kello 16:55:21 rakastumme toisiimme?

Lue lisää

pahaa jälkeä tekee toivoton rakkaus ja huono suhde ihmiseen. Onhan noista paljon elokuviakin tehty... ja vierestäkin tullut seurattua kuinka toinen vajoaa eikä mitään voi tehdä.

On aina oikein antaa pakit jos toisella ei ole toivoa. Kuka helvetti on niin narsistinen ettei tätä käsitä. Tunteita voi pidätellä mutta ne pidätetyt tunteetkin purkautuu joskus.

Olihan Anneli Auerkin pahoinpidelty nainen. Kuseta väärää ihmistä niin voit olla yksi päivä kuollut! Millainen sadisti ollut tämä mies sitten. Tuskin se nainen sitä aktuu pätkääkään jos sen mies oli niin paha sille. ihminen voi tulla niin täyteen vihaa että se sekoaa..näitäkin on tullut nähtyä.

Narsisteilla on pahimmat uhrit!

Komppaan.

"Jos ei löydy, olen kuitenkin saanut rakastaa."

Mikä siinä "rakkaudessa" ilman vastakaikua on niin ihanaa?

Ratikkakuski kirjoitti:

"Jos ei löydy, olen kuitenkin saanut rakastaa."

Mikä siinä "rakkaudessa" ilman vastakaikua on niin ihanaa?

Kuitenkin tuntea rakkautta.

Toihan sanoi että etsii muutakin mutta jos ei löydy, niin on kuitenkin noi tunteet ollut. Parempi sekin kuin ei mitään :)

Ratikkakuski kirjoitti:

"Jos ei löydy, olen kuitenkin saanut rakastaa."

Mikä siinä "rakkaudessa" ilman vastakaikua on niin ihanaa?

parasta on se tunne, se että tuntee niin vahvasti toista ihmistä kohtaan, vaikka joskus sattuisikin ihan hemmetisti. Mieluummin se, kuin jos ei koskaan tuntisi mitään. Mulle ei ainakaan koskaan ole ollut edes mitenkään oleellista mikään vastarakkaus. Tai no, en ole sitä koskaan kokenut, joten en sikäli tiedä, että miten hienoa se on, mutta mulle on riittänyt se jos vain olen saanut joskus edes jutella sen kohteen kanssa.

Rakkaudessa kirjoitti:

parasta on se tunne, se että tuntee niin vahvasti toista ihmistä kohtaan, vaikka joskus sattuisikin ihan hemmetisti. Mieluummin se, kuin jos ei koskaan tuntisi mitään. Mulle ei ainakaan koskaan ole ollut edes mitenkään oleellista mikään vastarakkaus. Tai no, en ole sitä koskaan kokenut, joten en sikäli tiedä, että miten hienoa se on, mutta mulle on riittänyt se jos vain olen saanut joskus edes jutella sen kohteen kanssa.

Lue lisää

Olen kuullut tuon monesti ennenkin ja minä henkilökohtaisesti tunnen eri tavalla.

Ratikkakuski kirjoitti:

Olen kuullut tuon monesti ennenkin ja minä henkilökohtaisesti tunnen eri tavalla.

vähemmistöön, mutta niin se vain mun kohdalla on.

Mun kohdalla. Mä olen kerrassaan säälittävä :D

Papu.Sparrow kirjoitti:

Mun kohdalla. Mä olen kerrassaan säälittävä :D

enpäs heti huomannutkaan, että naurunalaiseksi tekeytyminen olisi sittenkin hyvä asia... ;)

minäkin päädyin. Toivon kaikkea hyvää sinulle. Tulee joku muu joskus oikealla hetkellä ja oikeana aikana. Ties vaikka sinulla olisikin joku salainen ihailija johon törmäät jonain päivänä. Naurunalaisuus unohtuu mutta kaikki rimpsunrämpsy siinä ympärillä ajan kanssa ei. Hyvä että uskot ettet voi häntä saada. Vihdoin.

xena-183 kirjoitti:

enpäs heti huomannutkaan, että naurunalaiseksi tekeytyminen olisi sittenkin hyvä asia... ;)

Puhun siis vanhasta jutusta jossa tein itteni naurunalaiseksi. Eikä ne tunteet silti kuollut. Surkeeta :/

realistiset ajatukse kirjoitti:

minäkin päädyin. Toivon kaikkea hyvää sinulle. Tulee joku muu joskus oikealla hetkellä ja oikeana aikana. Ties vaikka sinulla olisikin joku salainen ihailija johon törmäät jonain päivänä. Naurunalaisuus unohtuu mutta kaikki rimpsunrämpsy siinä ympärillä ajan kanssa ei. Hyvä että uskot ettet voi häntä saada. Vihdoin.

Lue lisää

Kyllä minulla on jo vähän aikaa ollut kaikki hyvin; toivottavasti sinullakin :)

xena-183 kirjoitti:

Kyllä minulla on jo vähän aikaa ollut kaikki hyvin; toivottavasti sinullakin :)

aika ja etäisyys niin johan alkaa uutta syntyä onhan sen nyt jo huomannut poissa silmistä poissa mielestä

heitetään huulta kirjoitti:

aika ja etäisyys niin johan alkaa uutta syntyä onhan sen nyt jo huomannut poissa silmistä poissa mielestä

http://www.youtube.com/watch?v=bDfIYNlorrU&feature=related

Puumien sijasta lempeä saa täältäkin
http://www.youtube.com/watch?v=2ZFr2Fh66zs

JACK- kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=bDfIYNlorrU&feature=related

Puumien sijasta lempeä saa täältäkin
http://www.youtube.com/watch?v=2ZFr2Fh66zs

Lue lisää

vastustaa helposti, mutta poikamainen Brad Pitt onkin jo vaikeampi pala... ;)

http://www.youtube.com/watch?v=yhMCpVMIk4M

xena-183 kirjoitti:

vastustaa helposti, mutta poikamainen Brad Pitt onkin jo vaikeampi pala... ;)

http://www.youtube.com/watch?v=yhMCpVMIk4M

Lue lisää

http://fi.wikipedia.org/wiki/Brad_Pitt

heitetään huulta kirjoitti:

aika ja etäisyys niin johan alkaa uutta syntyä onhan sen nyt jo huomannut poissa silmistä poissa mielestä

Jos ei kerran vastakaikua saa, niin aika tekee tehtävänsä ja voi etsiä sitä vastakaikua muualta.

Mitä pahaa siinä muka on?

men pitten står kirjoitti:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Brad_Pitt

minunkin nuoruusajoistani on jo vierähtänyt muutama tovi, mutta kyse onkin mieli- ja kielikuvista ;)

men pitten står kirjoitti:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Brad_Pitt

geelit ei vissiin toimineet kunnolla ( tuhkamuna) kun sai mamulapsilaumaansa omat kaksoset 48vuotiaana
Viittaisi koeputkivauvoihin--yleensä Suomessa hedelmöitetään kaksi munasolua. muualla neljäkin.
Mahtoi Brad-setä irvistellä rakkaudesta, kun pusseista punkteerattiin sperma että, jo siitä löydettäisiin siittiö.

Poikamaisen näköinen Brad pappa on, mutta harmaa ja ryppyinen--ehkä tupakinkäryttäjä
Tupakka vanhentaa ihon ja pippeli lakkaa toimimasta.

Sorry, jos rikoin unelmasi

Papu.Sparrow kirjoitti:

Jos ei kerran vastakaikua saa, niin aika tekee tehtävänsä ja voi etsiä sitä vastakaikua muualta.

Mitä pahaa siinä muka on?

Vanha sanonta--------veisi puumat kaikki komeat nuoret miehet pois niin, jopa nuoret kaunottarekin nöyrtyisivät tottelemaan miestä, jonka sattuvat saamaan:D)

olin kai kerran rakastunu tai jotai
sitte olin valerakastunut (vähä ku valeraskaus)
mut se mies huomas sen
siihe se loppu
ihastumisia satoja takana

lopetetaan tämä kirjoitti:

olin kai kerran rakastunu tai jotai
sitte olin valerakastunut (vähä ku valeraskaus)
mut se mies huomas sen
siihe se loppu
ihastumisia satoja takana

valerakastunut? Jännä termi. Jään miettimään sen rakennetta. Hmm..ihastumisia tulee ja menee, rakastumiset taas on harvinaisia. Tai riippunee immeisestä varmaan? Satoja kuulostaa kuiteki paljolta, emmä tiiä onko se ja millä mittapuulla kukin mittailee. :)

Olen edennyt laatimani suunnitelman mukaan, aikataulu on pitänyt ja nyt saalis vaikuttaa melkosen kypsältä poimittavaksi. Kohta nautiskelen, se on varma se.

1naisenmies kirjoitti:

Olen edennyt laatimani suunnitelman mukaan, aikataulu on pitänyt ja nyt saalis vaikuttaa melkosen kypsältä poimittavaksi. Kohta nautiskelen, se on varma se.

Siihen toteen, ettei siihen tarvitse vastata, sillä hän on minun and soon.

1miehennainen kirjoitti:

Siihen toteen, ettei siihen tarvitse vastata, sillä hän on minun and soon.

.

1naisenmies kirjoitti:

Olen edennyt laatimani suunnitelman mukaan, aikataulu on pitänyt ja nyt saalis vaikuttaa melkosen kypsältä poimittavaksi. Kohta nautiskelen, se on varma se.

huh huh mitkä oletukset
linnut vieneet kuule saaliin
ei nautintoja

et sitten itse "nosta sitä kissaa pöydälle" ja kysy saatko rakkauden tunteillesi vastakaikua?

*ehkä onkin niin että elät vain: kerran?*

-Puskasta- kirjoitti:

et sitten itse "nosta sitä kissaa pöydälle" ja kysy saatko rakkauden tunteillesi vastakaikua?

*ehkä onkin niin että elät vain: kerran?*

on kun on saanut jo pakit. eikös se se tilanne ole, jos joku on ei ole kiinnostunut?

itsesi herkuilla ihastuksesi vuoksi? Ei se syömällä tule, eikä itkemällä. Tulee jos on tullakseen, jos ei niin olkoon siellä missä onkin. Ei elämä siihen lopu. Itseään voi hoitaa siitäkin huolimatta.

täti Viliina kirjoitti:

itsesi herkuilla ihastuksesi vuoksi? Ei se syömällä tule, eikä itkemällä. Tulee jos on tullakseen, jos ei niin olkoon siellä missä onkin. Ei elämä siihen lopu. Itseään voi hoitaa siitäkin huolimatta.

Lue lisää

mutta onneksi en itke ja surkuttele kuukausia tuossa jamassa. ;)

Marie-Cecile kirjoitti:

mutta onneksi en itke ja surkuttele kuukausia tuossa jamassa. ;)

maailman pillut ovat vain reikiä, kuten verkkopaidassakin----lanka on vain sitomassa reiät yhteen

peukku ja komppaan. Paitsi, että mä ehkä ryyppäisin vaan herkkujen sijaan.

Eipäs.... Herkkujen ja romanttisuuden sijaan pohtisin asiaa miehen logiikassa.

laulaa sinulle näin vain erona naisen ääni

http://www.youtube.com/watch?v=KcJVCxI5quY

kuin tunsin silloin luoksein saavunhan.....kaikin laillisin keinoin