Kalle, Urpo ja Työeläkeläinen eivät arvostaneet liittoutuneiden Voitonpäivää, voi sitä viikon kestänyttä rähjäämistä. On outoa etteivät he merkillepanneet omaa Kaatuneiden muistopäivää lainkaan, heillä ei ollut mitään sanomista. Ei edes kysyttäessä.
Kuolakolmikko ei osallistu vieraisiin eikä omiin juhliin, heille pitäisikin perustaa oma nimikkopäivä. Sellaiseksi sopisi hyvin Luutuneiden Luistopäivä. Päivä voitaisiin sijoittaa johonkin pimeään vuodenaikaan, kenties Kallen syntymäpäiväksi tai sitten Juudas Iskariotin kuolinpäivälle.
Luutuneitten Luistopäivä voitaisiin aloittaa salon nostolla. Hehän eivät väriään tunnusta ja pitävät lipun taskussa. Salon pystyttäminen kävisi muistorituaalista, kuolleen puun nosto kuvaisi heidän toimiaan erinomaisesti, mitään uutta synnyttäväähän he eivät enää saa pystyyn.
Luutuneitten Luistopäivä aloitetaan marssilla, marssi aloitetaan oikealla jalalla eikä vasenta käytetä. Marssi lopetetaan Urpon tai Kallen jalan puutuessa tai Työeläkeläisen rollaattorin kumin puhjetessa.
Pääjuhlassa Kalle kertoo humoreskeja Talvisodasta, esityksen runko on laadittu Kallen kuuden vuoden kirjoituksista tällä palstalla. Keveyttävässä väliohjelmassa Urpo hohottaa Vienanlahdesta Laatokkaan ja hahattaa Silmien välliin ryssää.
Juhlapuheen pitää Työeläkeläinen, puheessaan hän toteaa toteavansa että on todennut aiemminkin, tämän todettuaan hän toteaa että todettavasti mitään aiemmin todettua ei todettavasti ole syytä muuttaa.
Onkin todettava että kaikki todettu on todettava säilyttämisen arvoiseksi, kaikki muu on todettava kommunistien propagandaksi.
Luutuneiden luistopäivä päättyy salon kaatoon ja juhlaillalliseen. Salko kaadetaan tana-asentoon,sen pää teroitetaan ja suunnataan riemusaatossa itään. Juhlaillallisen menuu on näyttävä. On piripintaryyppyä ja kiljua pakista. Kranaattiin kuolleen hevosen reiden sijasta alkurokkaan on sattumaksi laitettu Nato-ajoneuvon takarengas mutta kyllä sekin aatteenmiehille maistuu. Pääruoka kruunaa kaiken, voissapaistettua ryssää kannetaan esille kuoriämpäreissä pataljoonan verran ja vielä desantit päälle. Sopii siinä torvisoiton tahdissa hohotella ja muistella ankaria kamppailunmelskeitä kommunistien nettisivuilla. Kyllä riittää tarinaa ja hampaattomampaankin suuhun sikuria imeskeltäväksi korvikkeen kanssa. Ylevä on tunnelma ja iskevä marssin tahti.
Luutuneiden Luistopäivästä olisikin saatava valtioneuvoston asetus heti. Siitä on tehtävä virallinen nilkutuspäivä. Heraldikoille on annettava tehtäväksi vaakunan ja ansiomitalin suunnittelu rajatuin aihein, väriskaalaksi määriteltävä yksinkertaisen iskevä ruskea ja verenpunainen, hahmosommitelmaksi historiallinen apina-aihe; Ei näe, ei kuule, ei puhu.
Kuolakolmikko ei osallistu vieraisiin eikä omiin juhliin, heille pitäisikin perustaa oma nimikkopäivä. Sellaiseksi sopisi hyvin Luutuneiden Luistopäivä. Päivä voitaisiin sijoittaa johonkin pimeään vuodenaikaan, kenties Kallen syntymäpäiväksi tai sitten Juudas Iskariotin kuolinpäivälle.
Luutuneitten Luistopäivä voitaisiin aloittaa salon nostolla. Hehän eivät väriään tunnusta ja pitävät lipun taskussa. Salon pystyttäminen kävisi muistorituaalista, kuolleen puun nosto kuvaisi heidän toimiaan erinomaisesti, mitään uutta synnyttäväähän he eivät enää saa pystyyn.
Luutuneitten Luistopäivä aloitetaan marssilla, marssi aloitetaan oikealla jalalla eikä vasenta käytetä. Marssi lopetetaan Urpon tai Kallen jalan puutuessa tai Työeläkeläisen rollaattorin kumin puhjetessa.
Pääjuhlassa Kalle kertoo humoreskeja Talvisodasta, esityksen runko on laadittu Kallen kuuden vuoden kirjoituksista tällä palstalla. Keveyttävässä väliohjelmassa Urpo hohottaa Vienanlahdesta Laatokkaan ja hahattaa Silmien välliin ryssää.
Juhlapuheen pitää Työeläkeläinen, puheessaan hän toteaa toteavansa että on todennut aiemminkin, tämän todettuaan hän toteaa että todettavasti mitään aiemmin todettua ei todettavasti ole syytä muuttaa.
Onkin todettava että kaikki todettu on todettava säilyttämisen arvoiseksi, kaikki muu on todettava kommunistien propagandaksi.
Luutuneiden luistopäivä päättyy salon kaatoon ja juhlaillalliseen. Salko kaadetaan tana-asentoon,sen pää teroitetaan ja suunnataan riemusaatossa itään. Juhlaillallisen menuu on näyttävä. On piripintaryyppyä ja kiljua pakista. Kranaattiin kuolleen hevosen reiden sijasta alkurokkaan on sattumaksi laitettu Nato-ajoneuvon takarengas mutta kyllä sekin aatteenmiehille maistuu. Pääruoka kruunaa kaiken, voissapaistettua ryssää kannetaan esille kuoriämpäreissä pataljoonan verran ja vielä desantit päälle. Sopii siinä torvisoiton tahdissa hohotella ja muistella ankaria kamppailunmelskeitä kommunistien nettisivuilla. Kyllä riittää tarinaa ja hampaattomampaankin suuhun sikuria imeskeltäväksi korvikkeen kanssa. Ylevä on tunnelma ja iskevä marssin tahti.
Luutuneiden Luistopäivästä olisikin saatava valtioneuvoston asetus heti. Siitä on tehtävä virallinen nilkutuspäivä. Heraldikoille on annettava tehtäväksi vaakunan ja ansiomitalin suunnittelu rajatuin aihein, väriskaalaksi määriteltävä yksinkertaisen iskevä ruskea ja verenpunainen, hahmosommitelmaksi historiallinen apina-aihe; Ei näe, ei kuule, ei puhu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mokoman idioottimaisen mökellyksen?
en keksinytkään. Osa jutusta on varastettu Veikko Huoviselta, Daniel Katzilta, Jussi Niilekselältä ja suurin osa Seppo Ahdilta. Yksi gagi on Markku Paretskoilta. Yleensä, kuten nytkin sinun tapauksessasi, ne menevät läpi täydestä. Eiväthän porvarit lue ja tunnista kirjallisuutta ja vaikka vasemmistolaiset asian huomaavatkin, niin heillä ei ole syytä kertoa sitä teille.
Kerron sinulle joskus jutun Kallesta, joka meni mökkiin ja söi isoäidin. Sitten se meni sänkyyn odottamaan värikkäisiin vaatteisiin pukeutunutta tyttärentytärtä katsoakseen millaiset jalat tällä on. Tämä on erittäin mielenkiintoinen tarina ja sillä on dramaattinen loppu, odotappa vain.
Vaatii muuten melkoista kanttia sanoa Veikko Huovisen juttuja mölöiksi. Tähän asti en ole niin mölöä miestä tavannutkaan.