Liukkaan kelin harjoittelu

NUO KAIKKI TIEDOT SAA AUTOKOULUN OPETTAJALTA..huoh. Mitä v*tun reputtamista siinä on? ei se ole inssi.

on käytävä.
siellä harjotelaan väistämistä ja jarrutuksia.

Liukkaankelin ajoharjoittelu oli autokoulun hauskimpia hetkiä. Alussa oli pari tuntia liukkaankelin teoriaa ja sitten ajeltiin monta tuntia harjoitteluradalle.

Siellä ajetaan -tarkoituksellisesti- kylki edellä, opetellaan oikeaa jarrutus/väistötekniikkaa ja väistellään keiloja. Yksi harjoitus oli mm. sellainen jossa autokoulun opettaja nykäisi liukkaassa kaarteessa auton -ennalta varoittamatta- käsijarrun avulla takapyöräluistoon, sitten oppilaan tuli saada auto takaisin hallintaan. Tätä harjoitusta toistettiin niin kauan, kunnes vastaohjaus tuli jokaiselta automaattisesti. Vastaohjaushan on sitä kun käännetään pyöriä luiston suuntaan luiston hillitsemiseksi, ja auton hallinnan palauttamiseksi. Voi kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei aloittelijalle tosiaankaan ole.

Ainut huono puoli harjoittelussani oli se että kävin kurssin kesällä, jolloin jouduimme ajamaan keinotekoisesti liukastetulla radalla, eli öljytyllä pellillä. Sillä alustalla auto lähtee ehkä hieman liiankin alhaisissa nopeuksissa luistoon. Jos mahdollista, niin käykää liukkaankelin ajoharjoittelu talvella, jolloin pääsette ajamaan oikealla jäällä. Yksi toinen puute koski ajonopeutta, sillä yleensähän auto lähtee heittelehtimään valtatienopeuksissa, joissa auton hallinta vaatii herkempää otetta, kuin jossain alle viidessakympissä. Tiedän että kovat nopeudet ovat harjoittelussa vaikeita järjestää turvallisesti.

Kaikkein pahinta, yhdessä havainnointivirheiden kanssa, on mielestäni se että kuljettajasta tulee matkustaja. Talvella kannattaa aina sillointällöin verestää tarpeellisia liukkaankelin taitojaan vaikkapa tyhjällä parkkipaikalla, ettei vaan tulisi vastaan otsikkoni kaltaista tilannetta.