Richard Dawkins --edelleen....>>
Vaikka nykyajan yhteiskunnan standardien mukaan hän olisi voinut joutua vankilaan sekä eliniäkseen eri ryhmittymien vainoamaksi, myönnän kuitenkin että hänen rikoksensa olivat lieviä verrattuna niihin joita jotkin papit tekivät. En voi puhua heidän ahdistelemiensa alttaripoikien kokemuksista. Mutta lasten v
Voidaan väittää ettei katolinen kirkko enää saarnaa helvetistä samalla kiihkolla. Mutta se riippuu siitä kuinka edistyksellä alueella sattuu asumaan, ja kuinka edistyksellinen seurakunnan pappi sattuu olemaan. viittaus 3 Ikuinen rangaistus oli todellakin yleinen doktriini jota jaettiin ihmisille, ja heidän joukossaan monelle kauhusta kankealle lapselle, siihen aikaan kun nyt syytetyt tai virastaan erotetut papit tekivät rikoksensa. Useimmat uhreista jotka haastoivat heidät ovat nykyään keski-ikäisiä. Siksi he, kuten monet joita ei koskaan käytetty fyysisesti hyväksi, luultavasti joutuivat kärsimään henkisestä terrorismista. Pitkä viive ennen kuin lain koura tavoittaa väärintekijät oikeuttaa rikosten keski-ikäiset uhrit suuriin korvauksiin vuosikymmeniä sen jälkeen kun he kärsivät fyysisesti. Kukaan ei usko että seksuaalisen hyväksikäytön fyysiset seuraukset voisivat kestää vuosikausia viittaus 4 , joten haettavien korvausten täytyy koskea fyysisen hyväksikäytön henkisistä seuraamuksista. Eräs 54-vuotias, tyypillinen haastaja sanoi että selittämätön sekavuus, viha, masennus ja uskon puute vaivasivat (en. marred) hänen elämäänsä. (Jälkikäteen ei voi olla ihmettelemättä miten uskon puute voi vaivata elämää. Ehkä moisella väitteellä voi saada lautamiesten sympatian puolelleen.) Mutta pointti on tämä: jos ihmisen voi haastaa oikeuteen pitkäaikaisen henkisen vahingon johdosta, jonka on aiheuttanut fyysinen väkivalta lasta kohtaan, miksei häntä voitaisi yhtä hyvin haastaa oikeuteen pitkäaikaisesta henkisestä vahingosta jonka on aiheuttanut henkinen väkivalta lasta kohtaan? Papit jotka kohtelevat huolehtimiensa lasten ruumiita väkivalloin ovat vähemmistössä. Mutta kuinka moni kohtelee lasten ajatuksia väkivalloin? Mikseivät katoliset ja entiset katoliset haasta kirkkoa oikeuteen elinikäisen psyykkisen vahingon aiheuttamisesta?
En kirjoita tätä suositellakseni moisia oikeusjuttuja. Vaikka haluaisinkin nähdä roomalaiskatolisen kirkon murenevan raunioiksi, vihaan opportunistisia kanteita vielä enemmän. Juristit jotka rikastuvat kaivelemalla kauan sitten haudattuja vääryyksiä ja ahdistelevat ikääntyneitä väärintekijöitä eivät saa minulta sympatiaa. Haluan vain tuoda huomiota tähän epäkohtaan. Hyökätkää vain minun puolestani vaikeuksissa olevan ilkeän instituution kimppuun, mutta siihen on parempiakin keinoja kuin juridiikka. Ja seksuaalisen väkivallan pakkomielteinen etsiminen saattaa estää huomaamasta muita eklesiastisia lasten hyväksikäytön muotoja. Ikuisen helvetin uhka on esimerkki äärimmäisestä henkisestä väkivallasta, samoin kuin väkivaltainen sodomia on äärimmäinen esimerkki fyysisestä väkivallasta. Useimmiten fyysinen väkivalta on lievempää, kuten myös suurin osa tyypillisestä henkisestä väkivallasta uskonnon opetuksessa. Pappi joka käski 14-vuotiasta poikaa suorittamaan suuseksiä, "siunaten sen yhtenä tapana osallistua pyhälle ehtoolliselle" viittaus 5, ei ainoastaan väärinkäyttänyt sitä luottamusta joka yleensä vallitsee lapsen ja opettajan, nuorisotyöntekijän tai partiojohtajan välillä. Vaan hän käytti myös hyväkseen vuosien uskonnollista aivopesua jota katoliseksi syntynyt lapsi joutui kestämään. Pyhä ehtoollinen - jopa jotakin! Mutta kyseessä on tosiaan ääriesimerkki siitä mitä kirkot - kuten myös moskeijat ja synagoogat - tekevät hoidossaan olevien lasten mielille.
Nicholas Humphreyn, arvostetun psykologin "What Shall We Tell the Children?" (Mitä kerromme lapsille?) on loistava polemiikki siitä, miten uskonnot hyväksikäyttävät lasten mieliä. Se oli alunperin luento joka pidettiin Amnesty Internationalin avuksi, ja on nyt julkaistu kirjana. viittaus 6 Puhe on myös luettavissa internetissä, ja suosittelen sitä voimakkaasti. viittaus 7 Humphrey väittää, että samoin kuin Amnesty työskentelee väsymättä vapauttaakseen poliittisia vankeja ympäri maailman, meidän pitäisi tehdä työtä vapauttaaksemme maailman lapset uskonnoista jotka vanhempien hyväksyminä vahingoittavat nuoria mieliä jotka eivät aina ymmärrä mitä heille tapahtuu. Hän on oikeassa, ja meidän pitäisi pitää sama läksy mielessä keskustellessamme nykyisestä pedofiiliskandaalista. Pappien lapsiin kohdistamat hyväilyt ovat kuvottavia. Mutta pitkällä tähtäimellä ne saattavat olla vähemmän haitallisia kuin heidän lasten mieliin kohdistamansa käännytystyö.
Viittaukset:
Vaikka nykyajan yhteiskunnan standardien mukaan hän olisi voinut joutua vankilaan sekä eliniäkseen eri ryhmittymien vainoamaksi, myönnän kuitenkin että hänen rikoksensa olivat lieviä verrattuna niihin joita jotkin papit tekivät. En voi puhua heidän ahdistelemiensa alttaripoikien kokemuksista. Mutta lasten v
Voidaan väittää ettei katolinen kirkko enää saarnaa helvetistä samalla kiihkolla. Mutta se riippuu siitä kuinka edistyksellä alueella sattuu asumaan, ja kuinka edistyksellinen seurakunnan pappi sattuu olemaan. viittaus 3 Ikuinen rangaistus oli todellakin yleinen doktriini jota jaettiin ihmisille, ja heidän joukossaan monelle kauhusta kankealle lapselle, siihen aikaan kun nyt syytetyt tai virastaan erotetut papit tekivät rikoksensa. Useimmat uhreista jotka haastoivat heidät ovat nykyään keski-ikäisiä. Siksi he, kuten monet joita ei koskaan käytetty fyysisesti hyväksi, luultavasti joutuivat kärsimään henkisestä terrorismista. Pitkä viive ennen kuin lain koura tavoittaa väärintekijät oikeuttaa rikosten keski-ikäiset uhrit suuriin korvauksiin vuosikymmeniä sen jälkeen kun he kärsivät fyysisesti. Kukaan ei usko että seksuaalisen hyväksikäytön fyysiset seuraukset voisivat kestää vuosikausia viittaus 4 , joten haettavien korvausten täytyy koskea fyysisen hyväksikäytön henkisistä seuraamuksista. Eräs 54-vuotias, tyypillinen haastaja sanoi että selittämätön sekavuus, viha, masennus ja uskon puute vaivasivat (en. marred) hänen elämäänsä. (Jälkikäteen ei voi olla ihmettelemättä miten uskon puute voi vaivata elämää. Ehkä moisella väitteellä voi saada lautamiesten sympatian puolelleen.) Mutta pointti on tämä: jos ihmisen voi haastaa oikeuteen pitkäaikaisen henkisen vahingon johdosta, jonka on aiheuttanut fyysinen väkivalta lasta kohtaan, miksei häntä voitaisi yhtä hyvin haastaa oikeuteen pitkäaikaisesta henkisestä vahingosta jonka on aiheuttanut henkinen väkivalta lasta kohtaan? Papit jotka kohtelevat huolehtimiensa lasten ruumiita väkivalloin ovat vähemmistössä. Mutta kuinka moni kohtelee lasten ajatuksia väkivalloin? Mikseivät katoliset ja entiset katoliset haasta kirkkoa oikeuteen elinikäisen psyykkisen vahingon aiheuttamisesta?
En kirjoita tätä suositellakseni moisia oikeusjuttuja. Vaikka haluaisinkin nähdä roomalaiskatolisen kirkon murenevan raunioiksi, vihaan opportunistisia kanteita vielä enemmän. Juristit jotka rikastuvat kaivelemalla kauan sitten haudattuja vääryyksiä ja ahdistelevat ikääntyneitä väärintekijöitä eivät saa minulta sympatiaa. Haluan vain tuoda huomiota tähän epäkohtaan. Hyökätkää vain minun puolestani vaikeuksissa olevan ilkeän instituution kimppuun, mutta siihen on parempiakin keinoja kuin juridiikka. Ja seksuaalisen väkivallan pakkomielteinen etsiminen saattaa estää huomaamasta muita eklesiastisia lasten hyväksikäytön muotoja. Ikuisen helvetin uhka on esimerkki äärimmäisestä henkisestä väkivallasta, samoin kuin väkivaltainen sodomia on äärimmäinen esimerkki fyysisestä väkivallasta. Useimmiten fyysinen väkivalta on lievempää, kuten myös suurin osa tyypillisestä henkisestä väkivallasta uskonnon opetuksessa. Pappi joka käski 14-vuotiasta poikaa suorittamaan suuseksiä, "siunaten sen yhtenä tapana osallistua pyhälle ehtoolliselle" viittaus 5, ei ainoastaan väärinkäyttänyt sitä luottamusta joka yleensä vallitsee lapsen ja opettajan, nuorisotyöntekijän tai partiojohtajan välillä. Vaan hän käytti myös hyväkseen vuosien uskonnollista aivopesua jota katoliseksi syntynyt lapsi joutui kestämään. Pyhä ehtoollinen - jopa jotakin! Mutta kyseessä on tosiaan ääriesimerkki siitä mitä kirkot - kuten myös moskeijat ja synagoogat - tekevät hoidossaan olevien lasten mielille.
Nicholas Humphreyn, arvostetun psykologin "What Shall We Tell the Children?" (Mitä kerromme lapsille?) on loistava polemiikki siitä, miten uskonnot hyväksikäyttävät lasten mieliä. Se oli alunperin luento joka pidettiin Amnesty Internationalin avuksi, ja on nyt julkaistu kirjana. viittaus 6 Puhe on myös luettavissa internetissä, ja suosittelen sitä voimakkaasti. viittaus 7 Humphrey väittää, että samoin kuin Amnesty työskentelee väsymättä vapauttaakseen poliittisia vankeja ympäri maailman, meidän pitäisi tehdä työtä vapauttaaksemme maailman lapset uskonnoista jotka vanhempien hyväksyminä vahingoittavat nuoria mieliä jotka eivät aina ymmärrä mitä heille tapahtuu. Hän on oikeassa, ja meidän pitäisi pitää sama läksy mielessä keskustellessamme nykyisestä pedofiiliskandaalista. Pappien lapsiin kohdistamat hyväilyt ovat kuvottavia. Mutta pitkällä tähtäimellä ne saattavat olla vähemmän haitallisia kuin heidän lasten mieliin kohdistamansa käännytystyö.
Viittaukset:
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kertakaikkiaan oikeaa asiaa!
Varsinainen pedofilia on oikein kuolemansynti,Vapahtajakin sanoi,että sellaiselle olisi parempi laittaa myllynkivi kaulaan ja heittää mereen syvyyksiin.
Lapset kuitenkin tarvitsevat rakastavaa halausta ja taputusta,mutta ei tietenkään seksuaaliviritteistä.
Ehkä lapsi huomaa,millä mielellä häntä lähestytään,vai huomaako aina?
Ja voiko lapsi tehdä mitään,aikuisella on kuitenkin niin vahva auktoriteetti.
Ja sitten vielä vähätellään tai ei ollenkaan uskota,jos koittaa jollekin uskoutua.
Mutta se henkinen väkivalta oli sinulle vielä pahempi asia.
Ja kyllä onkin aivan ihmeellinen käsitys se iankaikkinen kidutus rakastavan Jumalan tekemänä,eihän sellaista tekisi ilkeinkään ihminenkään.
Ja kaikille jotka haluavat perehtyä asiaan, selviää,ettei sana aion ,josta iankaikkinen on käännetty tarkoita loppumatonta aikaa,vaan aikaa joka on siihen asiaan tarkoitettu,joskus pidempää ja joskus lyhyempää.
Sillä pelottelulla tuskin saadaan lisää uskovia,vaan luulisin,että enemmän vaikka ateisteja.
Tuskin kukaan haluaa sellaisen kiduttaja ,tyranni Jumalan lapseksi.
Jumala kyllä loppujenlopuksi tuhoaa synnin,mutta Malakiassa sanotaan ,että he palavat kuin oljenkorret.
Nehän ei kauan pala,se on yksi humaus vain.
Uskotaan me armolliseen Jumalaan,eikä pelotella ketään.