"
teksti Yrjö Rautio
kuva Pekka Sakki/Lehtikuva
Julkaistu 11. toukokuuta 2010
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on tehnyt tällä vaalikaudella ennätyksen, jolle ei löydy vertaa. Suurimman oppositiopuolueen kannatus nousee yleensä automaattisesti, teki se mitä tahansa tai oli tekemättä. Sdp:n kannatus on laskenut tai pysynyt enintään viime vaalien tasolla.
Maassa on yksi kaikkien aikojen kyvyttömimmistä hallituksista. Päähallituspuolueet ovat rämpineet kaulaansa myöten vaalirahaskandaalien suossa yli kaksi vuotta. Taloustaantuma on kasvattanut työttömyyttä, epävarmuutta ja tyytymättömyyttä.
Oppositiopuolueella, joka näissä oloissa pystyy estämään kannatuksensa kasvun, täytyy olla ainutlaatuiset luonnonlahjat.
Epätoivoinen Sdp ampuu nyt kaikkea, mikä liikkuu, ja kilpailee perussuomalaisten kanssa maahanmuuttokriittisyydessä.
Eipä kelpaa äänestäjille kumpikaan syötti.
Populismin potkupallo
Sdp ei ikinä voita perussuomalaisia populismin markkinoilla. Eero Heinäluoma ja Jutta Urpilainen häviävät nämä potkupallo-ottelut Timo Soinille aina ja automaattisesti vähintään maalein 6–0.
Miksi kukaan valitsisi surkeaa jäljittelijää, kun aito ja alkuperäinenkin on tarjolla? Sdp:n myöhäsyntyinen ja periaatteeton maahanmuuttokriittisyys on vain kasvattanut perussuomalaisten uskottavuutta, legitimiteettiä – ja kannatusta.
Sdp:n olisi kannattanut valita päinvastainen, korostetun vastuullinen linja – samantapainen kuin Paavo Lipposen johtamalla Sdp:llä oli ennen vuoden 1995 vaaleja. Sen ydinsanoma olisi: porvarit eivät kykene kantamaan vastuuta maan asioista, me kykenemme.
Ei vain taida löytyä tämän päivän Sdp:stä kyllin leveitä harteita.
Sataprosenttista
Mikael Jungnerista ei saa selvää, onko hän lintu vai kala. Kuuluuko hänen maailmankatsomukseensa muitakin ismejä kuin narsismi?
Muuttaako Sdp nimensä hänen myötään Suomen Sosiaalimediademokraattiseksi puolueeksi?
Joka tapauksessa Urpilainen saa Jungnerista oivan työparin. Kun Urpilainen putkahtaa televisioon tai radioon, puolet kansasta vaihtaa kanavaa alle sekunnin. Kun Jungner ilmestyy televisioon tai radioon, kanavaa vaihtaa myös se toinen puoli. Tulos on näin sataprosenttinen eli paras mahdollinen.
Soinin painajainen
Timo Soini on pelännyt, että hänen puolueensa voittaa vaaleissa liikaa. Hän ei halua pikavoittoja. Nyt painajaisesta on tulossa totta.
Jo ennestään olivat maahanmuuttokeskustelu, lama ja vaalirahaskandaali. Nyt tuli Kreikan ja eurojärjestelmän kriisi. Laukalle menee, vaikka suitsia kuinka kiristäisi.
Perussuomalaisten kannatus voi nousta toiselle kymmenelle. Soini itse kerää Uudeltamaalta äänipotin, joka lähentelee Sauli Niinistön ennätystä.
Oletko työtön? Eikö sinulla ole mitään tekemistä? Oletko kadottanut elämäsi tarkoituksen? Ryhdy perussuomalaisten ehdokkaaksi Uudellemaalle. Pääset eduskuntaan Soinin imussa, vaikka sinua ei juuri kukaan äänestäisikään."
Kuinkas Rautio nyt noin mollaa lempipuoluettaan? Tottahan tuo tietysti on, mutta siitä punikit eivät pahemmin välitä.
teksti Yrjö Rautio
kuva Pekka Sakki/Lehtikuva
Julkaistu 11. toukokuuta 2010
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on tehnyt tällä vaalikaudella ennätyksen, jolle ei löydy vertaa. Suurimman oppositiopuolueen kannatus nousee yleensä automaattisesti, teki se mitä tahansa tai oli tekemättä. Sdp:n kannatus on laskenut tai pysynyt enintään viime vaalien tasolla.
Maassa on yksi kaikkien aikojen kyvyttömimmistä hallituksista. Päähallituspuolueet ovat rämpineet kaulaansa myöten vaalirahaskandaalien suossa yli kaksi vuotta. Taloustaantuma on kasvattanut työttömyyttä, epävarmuutta ja tyytymättömyyttä.
Oppositiopuolueella, joka näissä oloissa pystyy estämään kannatuksensa kasvun, täytyy olla ainutlaatuiset luonnonlahjat.
Epätoivoinen Sdp ampuu nyt kaikkea, mikä liikkuu, ja kilpailee perussuomalaisten kanssa maahanmuuttokriittisyydessä.
Eipä kelpaa äänestäjille kumpikaan syötti.
Populismin potkupallo
Sdp ei ikinä voita perussuomalaisia populismin markkinoilla. Eero Heinäluoma ja Jutta Urpilainen häviävät nämä potkupallo-ottelut Timo Soinille aina ja automaattisesti vähintään maalein 6–0.
Miksi kukaan valitsisi surkeaa jäljittelijää, kun aito ja alkuperäinenkin on tarjolla? Sdp:n myöhäsyntyinen ja periaatteeton maahanmuuttokriittisyys on vain kasvattanut perussuomalaisten uskottavuutta, legitimiteettiä – ja kannatusta.
Sdp:n olisi kannattanut valita päinvastainen, korostetun vastuullinen linja – samantapainen kuin Paavo Lipposen johtamalla Sdp:llä oli ennen vuoden 1995 vaaleja. Sen ydinsanoma olisi: porvarit eivät kykene kantamaan vastuuta maan asioista, me kykenemme.
Ei vain taida löytyä tämän päivän Sdp:stä kyllin leveitä harteita.
Sataprosenttista
Mikael Jungnerista ei saa selvää, onko hän lintu vai kala. Kuuluuko hänen maailmankatsomukseensa muitakin ismejä kuin narsismi?
Muuttaako Sdp nimensä hänen myötään Suomen Sosiaalimediademokraattiseksi puolueeksi?
Joka tapauksessa Urpilainen saa Jungnerista oivan työparin. Kun Urpilainen putkahtaa televisioon tai radioon, puolet kansasta vaihtaa kanavaa alle sekunnin. Kun Jungner ilmestyy televisioon tai radioon, kanavaa vaihtaa myös se toinen puoli. Tulos on näin sataprosenttinen eli paras mahdollinen.
Soinin painajainen
Timo Soini on pelännyt, että hänen puolueensa voittaa vaaleissa liikaa. Hän ei halua pikavoittoja. Nyt painajaisesta on tulossa totta.
Jo ennestään olivat maahanmuuttokeskustelu, lama ja vaalirahaskandaali. Nyt tuli Kreikan ja eurojärjestelmän kriisi. Laukalle menee, vaikka suitsia kuinka kiristäisi.
Perussuomalaisten kannatus voi nousta toiselle kymmenelle. Soini itse kerää Uudeltamaalta äänipotin, joka lähentelee Sauli Niinistön ennätystä.
Oletko työtön? Eikö sinulla ole mitään tekemistä? Oletko kadottanut elämäsi tarkoituksen? Ryhdy perussuomalaisten ehdokkaaksi Uudellemaalle. Pääset eduskuntaan Soinin imussa, vaikka sinua ei juuri kukaan äänestäisikään."
Kuinkas Rautio nyt noin mollaa lempipuoluettaan? Tottahan tuo tietysti on, mutta siitä punikit eivät pahemmin välitä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.