Autonomia murenee kun yksilö asetetaan kollektiivin eteen
Turku vain edelläkävijä? Pahimmassa tapauksessa odottaa ruotsinkielisen kouluautonomian alasajo kaksikielisissä kunnissa.
Vanha peruskoululaki vuodelta 1983 ei antanut tilaa tulkinnoille:
Jos kunnassa jossa oli sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita oli vähintään kolmetoista oppilasta peruskoulun ala-asteella joilla vähemmistön kieli oli äidinkielenä oli kunta velvoitettu perustamaan erilliset ala-astepiirit peruskouluopetukseen molemmilla kielillä.
Perusopetuksen uudessa laissa joka astui voimaan tammikuussa 1999 ovat oppilasrajat ja piirit otettu pois. Siinä sanotaan ainoastaan, että kunta jossa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita on velvoitettu järjestämään perus-ja esikouluopetusta erikseen molemmille kieliryhmille.
Kollektiivinen oikeus omaan ruotsinkieliseen hallintopiiriin on korvattu henkilökohtaisella oikeudella ruotsinkieliseen opetukseen. Joten tässä on oletettavasti selvitys siihen, miksi Turun kaupunginhallitus hiljakkoin äkkäsi heittää ruotsalaisen kouluautonomian tunkiolle.
Koska Suomen Ruotsalaiset kansankäräjät eräässä lehdistötiedotteessa pressmeddelande viime maanantaina (17.5) painotti ruotsinkielisten lautakuntien ja jaostojen tärkeyttä ruotsinkieliseen opetukseen kaksikielisissä kunnissa hyökkäsi kansankäräjät itse asiassa vain sitä vastaan joka näyttää olevan sen lakimuutoksen luonnollinen seuraus joka tapahtui kymmenen vuotta sitten.
Pahimmassa tapauksessa on myöhäistä itkeä kaatuneen maidon takia. Hallintouudistus Turussa voi olla kunnallinen vastine valtiolliselle aluehallintouudistukselle jonka mukaan ruotsinkieliset kokkolalaiset aluksi osoitettiin hakemaan ruotsinkielistä palvelua täyssuomenkielisestä Oulusta. Uudistus Turussa näyttää samalla tavalla
painostavan esiin ruotsinkielistä palvelua täyssuomenkielisestä organisaatiosta.
Kaikeksi onneksi törmäsi aluehallintouudistus partioon eduskunnan perustuslakivaliokunnassa (Kimmo Sasi), oikeuskanslerissa (Rkp:n hyväksymä) ja presidenttiin (Rkp:n mielistelijä). Todennäköisesti pitäisi vastaavanlaisia lakiviisaita tahoja (Rkp:n hyväksymiä) kytkeä kunnalliseen opetusuudistukseen Turussa ennenkuin viirus ehtii leviämään.
Turku ei ole läheskään ainoa kunta joka voi tarttua tähän outoon lakikirjoituksen tulkintaan erillisestä opetuksesta molemmille kieliryhmille. Pahimmassa tapauksessa voi peruskoululain muutos avata tietä tulevalle ruotsinkielisen opetuksen ja hallinnollisten koulurakenteiden alasajolle kaikissa kaksikielisissä kunnissa joissa ruotsi on vähemmistökieli.
Rkp:n taholta on, ymmärrettävää kyllä, kuulunut äänekkäimmät protestit opetusuudistusta kohtaan Turussa. Mutta kuinka on - kuka muistaa, että Rkp olisi vastustanut peruskoululain muutosta kun sitä tehtiin?
Päinvastoin on syytä olettaa, että palvelukeskeinen kielipuolue silloin taputti kun mentiin yksilökohtaiseen oikeuteen saada ruotsinkielistä opetusta, riippumatta kotipaikkakunnasta. Lopputulos kädessä nähdään, että se oli askel väärään suuntaan.
Vuosituhannen vaihdos näyttää yhä enemmän olevan se ajankohta kun ajattelutavan muutos ruotsin kieltä kohtaan Suomessa tapahtui. Se oli silloin kun yksilökohtaisuus astui lainsäädäntöön, joka puolestaan jauhoi enemmän autonomiaa kollektiivin sijaan.
Turku vain edelläkävijä? Pahimmassa tapauksessa odottaa ruotsinkielisen kouluautonomian alasajo kaksikielisissä kunnissa.
Vanha peruskoululaki vuodelta 1983 ei antanut tilaa tulkinnoille:
Jos kunnassa jossa oli sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita oli vähintään kolmetoista oppilasta peruskoulun ala-asteella joilla vähemmistön kieli oli äidinkielenä oli kunta velvoitettu perustamaan erilliset ala-astepiirit peruskouluopetukseen molemmilla kielillä.
Perusopetuksen uudessa laissa joka astui voimaan tammikuussa 1999 ovat oppilasrajat ja piirit otettu pois. Siinä sanotaan ainoastaan, että kunta jossa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita on velvoitettu järjestämään perus-ja esikouluopetusta erikseen molemmille kieliryhmille.
Kollektiivinen oikeus omaan ruotsinkieliseen hallintopiiriin on korvattu henkilökohtaisella oikeudella ruotsinkieliseen opetukseen. Joten tässä on oletettavasti selvitys siihen, miksi Turun kaupunginhallitus hiljakkoin äkkäsi heittää ruotsalaisen kouluautonomian tunkiolle.
Koska Suomen Ruotsalaiset kansankäräjät eräässä lehdistötiedotteessa pressmeddelande viime maanantaina (17.5) painotti ruotsinkielisten lautakuntien ja jaostojen tärkeyttä ruotsinkieliseen opetukseen kaksikielisissä kunnissa hyökkäsi kansankäräjät itse asiassa vain sitä vastaan joka näyttää olevan sen lakimuutoksen luonnollinen seuraus joka tapahtui kymmenen vuotta sitten.
Pahimmassa tapauksessa on myöhäistä itkeä kaatuneen maidon takia. Hallintouudistus Turussa voi olla kunnallinen vastine valtiolliselle aluehallintouudistukselle jonka mukaan ruotsinkieliset kokkolalaiset aluksi osoitettiin hakemaan ruotsinkielistä palvelua täyssuomenkielisestä Oulusta. Uudistus Turussa näyttää samalla tavalla
painostavan esiin ruotsinkielistä palvelua täyssuomenkielisestä organisaatiosta.
Kaikeksi onneksi törmäsi aluehallintouudistus partioon eduskunnan perustuslakivaliokunnassa (Kimmo Sasi), oikeuskanslerissa (Rkp:n hyväksymä) ja presidenttiin (Rkp:n mielistelijä). Todennäköisesti pitäisi vastaavanlaisia lakiviisaita tahoja (Rkp:n hyväksymiä) kytkeä kunnalliseen opetusuudistukseen Turussa ennenkuin viirus ehtii leviämään.
Turku ei ole läheskään ainoa kunta joka voi tarttua tähän outoon lakikirjoituksen tulkintaan erillisestä opetuksesta molemmille kieliryhmille. Pahimmassa tapauksessa voi peruskoululain muutos avata tietä tulevalle ruotsinkielisen opetuksen ja hallinnollisten koulurakenteiden alasajolle kaikissa kaksikielisissä kunnissa joissa ruotsi on vähemmistökieli.
Rkp:n taholta on, ymmärrettävää kyllä, kuulunut äänekkäimmät protestit opetusuudistusta kohtaan Turussa. Mutta kuinka on - kuka muistaa, että Rkp olisi vastustanut peruskoululain muutosta kun sitä tehtiin?
Päinvastoin on syytä olettaa, että palvelukeskeinen kielipuolue silloin taputti kun mentiin yksilökohtaiseen oikeuteen saada ruotsinkielistä opetusta, riippumatta kotipaikkakunnasta. Lopputulos kädessä nähdään, että se oli askel väärään suuntaan.
Vuosituhannen vaihdos näyttää yhä enemmän olevan se ajankohta kun ajattelutavan muutos ruotsin kieltä kohtaan Suomessa tapahtui. Se oli silloin kun yksilökohtaisuus astui lainsäädäntöön, joka puolestaan jauhoi enemmän autonomiaa kollektiivin sijaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Svekon mielestä surujen hyysäys saa maksaa mitä vain. Vai 13 oppilasta riittää koulun rakentamiseen ja ylläpitämiseen?
Eikö Myntti tajua, että Turun kokoisessa kaupungissa on kymmeniä kansallisuuksia, joissa on tuo 13 oppilasta?
Mitäs muista, ajattelee ahnas ja itsekäs sveko....