Miehen lapset

uusikko_nainen

Tätä palstaa lukiessaan huomaa, että aika moni uusikko on törmännyt ajankäyttöongelmaan miehensä kanssa, jos miehellä on lapsia ja itsellään ei ole.

Meillä on juuri tuollainen tilanne; miehellä on kaksi lasta (5 ja 7 vuotta) edellisestä liitosta ja he käyvät meillä kerran viikossa. Välillä taas isä joutuu kuljettelemaan lapsia pitkin heidän menojaan. Meillä molemmilla on omat velvollisuutemme; työt on tehtävä ja mieheni on isä, vaikka mikä olisi. Silti minusta myös meidän suhteemme on eräänlainen velvollisuus, jolle on annettava omaa aikaa.

Esimerkiksi, jos olemme menossa jonnekin ja lasten äiti soittaa ja pyytää isää viemään lapset harrastuksiin, niin mies siirtää tai kokonaan peruu menomme, jotta se lapsi saadaan vietyä harrastuksiin. Eli lasten menot ajavat meidän menojemme ohi. Minä taas olen vahvasti sitä mieltä, että lasten menot suunnitellaan ennakolta ja tottakai hoidetaan sovitulla tavalla, mutta myös meidän yhteiset menot hoidetaan sovitulla tavalla. Suunnitellaan aika niin, että osa ajasta menee velvollisuuksien hoitoon ja osa suhteemme hoitoon.

Kun satun muistuttamaan miestäni, että nyt olisi meidän yhteistä aikaa ja lasten harrastukset sun muut voi äitikin hoitaa, niin seuraavaksi lasten äiti latelee niskaani ties mitä syyttelyitä ja uhkailee miestä, ettei hän saa lapsiaan kohta enää tavata. Luulen lasten äidin olevan katkera vaan meille; asumme omakotitalossa pääkaupunkiseudulla, omaamme miehen kanssa hyvät työpaikat, olen lapseton ja 15 vuotta tuota naista nuorempi. Lasten äiti on työtön yksinhuoltaja, joka elä'ä paitsi mieheni rahoilla, niin myös meidän verorahoilla kaupungin vuokra-asunnossa. Kaikki päivät hän istuu kotona katkerana ja miettii, millainen terroristi minä olen.

Itse en lapsista pahemmin välitä. Kun he isänsä luokse tulevat vierailemaan, lähden pois kuntosalille tai shoppailemaan. Minusta on hyvä, että isä saa viettää aikaa lastensa kanssa. Luulin, ettei minusta voi sanoa mitään pahaa, kun en ole missään tekemisissä lasten kanssa, mutta silti se exä vaan jaksaa keksiä kaikkea eriskummallista sanottavaa minusta ja suhtautumisestani lapsiin.

Arg, ärsyttää, kun tuntuu, että lapset ovat elinikäinen taakkaa, josta ei muuta ole kuin ongelmia. Mietin jo eroa mieheen ja lapsettoman miehen hankkimista.

78

1611

    Vastaukset

    • totta, niin pyydän: jätä miehesi lapset rauhaan. Ja heidän isänsä ja äitinsä myös.

    • Kirjoituksesi alku näytti asialliselle, mutta sitten...
      "Luulen lasten äidin olevan katkera vaan meille; asumme omakotitalossa pääkaupunkiseudulla, omaamme miehen kanssa hyvät työpaikat, olen lapseton ja 15 vuotta tuota naista nuorempi. Lasten äiti on työtön yksinhuoltaja, joka elä'ä paitsi mieheni rahoilla, niin myös meidän verorahoilla kaupungin vuokra-asunnossa. Kaikki päivät hän istuu kotona katkerana ja miettii, millainen terroristi minä olen.
      Itse en lapsista pahemmin välitä. "

      Kirjoituksesi taisi taas olla pelkkä provo.

      On niin väysynyt tällaiseen....

      • Miksi on niin vaikeaa sanoa ääneen, että todellisuudessa mies on uhri ja uusi vaimo on parempi kuin vanha? Tätä palstaa lukiessaan saa kuvan, että ei provot ovat vain ne, jotka hokevat, että mies on syypää kaikkeen. Uusikot hokevat huonoa omatuntoa, kun halutaan hoivata lapsia kuin omiaan. Kun minä tulen sanomaan tosiasiat niin kuin ne kohdallani ovat, niin heti olen provo.

        Mies ei jaksanut katsoa kotiäitiä, joka halusi lapsikatran ja hoito fanaattisesti kotiaan. Kun nainen ei meikkaa, pitää vanhoja räsyvaatteita, eikä ole ollenkaan näytekelpoinen ystäväpiireissä, mies menettää kiinnostuksensa häneen nopeast. Olen parempi naisena, ehken ole äitinä kummoinen, mutta nyt mies sai vihdoinkin naisen, eikä lapsihoivakonetta.

        Uusikot, uskaltakaa ääneen sanoa olevanne parempia kuin exät!


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Miksi on niin vaikeaa sanoa ääneen, että todellisuudessa mies on uhri ja uusi vaimo on parempi kuin vanha? Tätä palstaa lukiessaan saa kuvan, että ei provot ovat vain ne, jotka hokevat, että mies on syypää kaikkeen. Uusikot hokevat huonoa omatuntoa, kun halutaan hoivata lapsia kuin omiaan. Kun minä tulen sanomaan tosiasiat niin kuin ne kohdallani ovat, niin heti olen provo.

        Mies ei jaksanut katsoa kotiäitiä, joka halusi lapsikatran ja hoito fanaattisesti kotiaan. Kun nainen ei meikkaa, pitää vanhoja räsyvaatteita, eikä ole ollenkaan näytekelpoinen ystäväpiireissä, mies menettää kiinnostuksensa häneen nopeast. Olen parempi naisena, ehken ole äitinä kummoinen, mutta nyt mies sai vihdoinkin naisen, eikä lapsihoivakonetta.

        Uusikot, uskaltakaa ääneen sanoa olevanne parempia kuin exät!

        Minä olen sitä mieltä ettei ihmisiä voida verrata parempaan ja huonompaan. En minä koe olevani yhtään huonompi kuin miehen nykyisen puoliso. Miksi tuntisin? Minä olen minä ja kun itse olen tyytyväinen itseeni ja elämääni niin se riittää. Jos puolisoilla on rakkautta toisiaan kohtaan niin toinen näyttää aina kauniilta ja ihanalta toisen silmissä. En minä vertaa koskaan ex:ää ja nykyistä miestäni keskenään. Ihmisinä he ovat ihan erilaisia; niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään sekä iältään. He ovat molemmat hyviä ja kumpikin heistä on aikanaan ollut minulle se paras.


      • tilitystä. Nää on melkee kopioita kaikki kissä yh äiti on paha ihminen, mutta isä on sankari kun jätti perheensä.
        Ei näitä todesta voi ottaa... jos ei ole itsellä lapsia niin miksi ihmeessä sitten keskustelee asiasta???? Tuolla on lapsettomien palstojakin...


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Miksi on niin vaikeaa sanoa ääneen, että todellisuudessa mies on uhri ja uusi vaimo on parempi kuin vanha? Tätä palstaa lukiessaan saa kuvan, että ei provot ovat vain ne, jotka hokevat, että mies on syypää kaikkeen. Uusikot hokevat huonoa omatuntoa, kun halutaan hoivata lapsia kuin omiaan. Kun minä tulen sanomaan tosiasiat niin kuin ne kohdallani ovat, niin heti olen provo.

        Mies ei jaksanut katsoa kotiäitiä, joka halusi lapsikatran ja hoito fanaattisesti kotiaan. Kun nainen ei meikkaa, pitää vanhoja räsyvaatteita, eikä ole ollenkaan näytekelpoinen ystäväpiireissä, mies menettää kiinnostuksensa häneen nopeast. Olen parempi naisena, ehken ole äitinä kummoinen, mutta nyt mies sai vihdoinkin naisen, eikä lapsihoivakonetta.

        Uusikot, uskaltakaa ääneen sanoa olevanne parempia kuin exät!

        ihmeen uhri ??? On se miehesi siihen exäänsäkin rakastunut aikoinaan ja jopa tehnyt lapsia sen kanssa, ei se ole sen huonompi ihminen kun sinäkään. Ei ihmisiä pidä halveksia siitä mitä he tekevät ja missä asemassa ne tässä yhteiskunnassa ovat, kaikkia meitä tarvitaan, sinäkin voit joskus joutua työttömäksi.
        Eikä sekään tee toista huonomaksi jos hän ei meikkaa ja kulje merkkivaatteissa, se on hänen valintansa.
        Toivottavasti sinä et koskaan tee lapsia, koska olet noin lapsivihamielinen.
        Millai se nainen elää sun miehesi rahoilla, elarit kuuluu Suomen lain mukaan maksaa, koska ne lapset on myös sun miehesi lapsia.


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Miksi on niin vaikeaa sanoa ääneen, että todellisuudessa mies on uhri ja uusi vaimo on parempi kuin vanha? Tätä palstaa lukiessaan saa kuvan, että ei provot ovat vain ne, jotka hokevat, että mies on syypää kaikkeen. Uusikot hokevat huonoa omatuntoa, kun halutaan hoivata lapsia kuin omiaan. Kun minä tulen sanomaan tosiasiat niin kuin ne kohdallani ovat, niin heti olen provo.

        Mies ei jaksanut katsoa kotiäitiä, joka halusi lapsikatran ja hoito fanaattisesti kotiaan. Kun nainen ei meikkaa, pitää vanhoja räsyvaatteita, eikä ole ollenkaan näytekelpoinen ystäväpiireissä, mies menettää kiinnostuksensa häneen nopeast. Olen parempi naisena, ehken ole äitinä kummoinen, mutta nyt mies sai vihdoinkin naisen, eikä lapsihoivakonetta.

        Uusikot, uskaltakaa ääneen sanoa olevanne parempia kuin exät!

        olen ex ja nyxä, enkä väitä mitään !
        Mä rakastin aikoinaan mun exää ja mun mies rakasti omaa
        exäänsä ja nyt me rakastetaan toisiamme, so fucking what !
        En väitä ole parempi enkä huonompi, ainoa mitä sanon on että ex kuuluu
        menneisyyteen ja minä nykyisyyteen.

        Tälläiset uhoviestit on AINA pelkkiä provoja, ei muuta.
        Kukaan ei ole noin tyhmä että tuollaista kirjoittaisi tosissaan.
        Itse asiassa et varmaan edes ole nyxä, olet pelkkä ex joka haastaa riitaa
        kun ei muuhun pysty


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Miksi on niin vaikeaa sanoa ääneen, että todellisuudessa mies on uhri ja uusi vaimo on parempi kuin vanha? Tätä palstaa lukiessaan saa kuvan, että ei provot ovat vain ne, jotka hokevat, että mies on syypää kaikkeen. Uusikot hokevat huonoa omatuntoa, kun halutaan hoivata lapsia kuin omiaan. Kun minä tulen sanomaan tosiasiat niin kuin ne kohdallani ovat, niin heti olen provo.

        Mies ei jaksanut katsoa kotiäitiä, joka halusi lapsikatran ja hoito fanaattisesti kotiaan. Kun nainen ei meikkaa, pitää vanhoja räsyvaatteita, eikä ole ollenkaan näytekelpoinen ystäväpiireissä, mies menettää kiinnostuksensa häneen nopeast. Olen parempi naisena, ehken ole äitinä kummoinen, mutta nyt mies sai vihdoinkin naisen, eikä lapsihoivakonetta.

        Uusikot, uskaltakaa ääneen sanoa olevanne parempia kuin exät!

        No en ole niinkään varma että pitemmän päälle se pelkkä "näytekelpoisuuskaan" riittäisi.


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Miksi on niin vaikeaa sanoa ääneen, että todellisuudessa mies on uhri ja uusi vaimo on parempi kuin vanha? Tätä palstaa lukiessaan saa kuvan, että ei provot ovat vain ne, jotka hokevat, että mies on syypää kaikkeen. Uusikot hokevat huonoa omatuntoa, kun halutaan hoivata lapsia kuin omiaan. Kun minä tulen sanomaan tosiasiat niin kuin ne kohdallani ovat, niin heti olen provo.

        Mies ei jaksanut katsoa kotiäitiä, joka halusi lapsikatran ja hoito fanaattisesti kotiaan. Kun nainen ei meikkaa, pitää vanhoja räsyvaatteita, eikä ole ollenkaan näytekelpoinen ystäväpiireissä, mies menettää kiinnostuksensa häneen nopeast. Olen parempi naisena, ehken ole äitinä kummoinen, mutta nyt mies sai vihdoinkin naisen, eikä lapsihoivakonetta.

        Uusikot, uskaltakaa ääneen sanoa olevanne parempia kuin exät!

        Minä olen parempi kuin miehen exä. Mies halusi kotiäidin eikä bilettävää trendipelleä jolla lapsi jää välillä heitteille. Mies haluaa lapsikatraan ja oikean ihmisen näytekappaleen sijasta. Jos ei miehellä olisi arvot kohdallaan ja hakenut oikeuden päätöksellä lasta juopolta äidiltään niin minä en olisi liittynyt tähän perheeseen.

        Sinun tapauksessasi voin sanoa että exä on parempi kun tuommonen letukka.


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Miksi on niin vaikeaa sanoa ääneen, että todellisuudessa mies on uhri ja uusi vaimo on parempi kuin vanha? Tätä palstaa lukiessaan saa kuvan, että ei provot ovat vain ne, jotka hokevat, että mies on syypää kaikkeen. Uusikot hokevat huonoa omatuntoa, kun halutaan hoivata lapsia kuin omiaan. Kun minä tulen sanomaan tosiasiat niin kuin ne kohdallani ovat, niin heti olen provo.

        Mies ei jaksanut katsoa kotiäitiä, joka halusi lapsikatran ja hoito fanaattisesti kotiaan. Kun nainen ei meikkaa, pitää vanhoja räsyvaatteita, eikä ole ollenkaan näytekelpoinen ystäväpiireissä, mies menettää kiinnostuksensa häneen nopeast. Olen parempi naisena, ehken ole äitinä kummoinen, mutta nyt mies sai vihdoinkin naisen, eikä lapsihoivakonetta.

        Uusikot, uskaltakaa ääneen sanoa olevanne parempia kuin exät!

        kuulla asiasta vain miehesi version. Oletko aivan varma että miehesi ex halusi jäädä kotiäidiksi vai painostiko miehesi hänet siihen? Oliko hänellä mahdollisuuksia luistaa kotitöistä ja käyttää aikaa itsensä hoitamiseen vai olivatko kotityöt miehesi mielestä naisten hommia? Jäikö ex:llä rahaa käytettäväksi itsensä hoitamiseen vai kitisikö miehesi tuhlaamisesta jos ex käytti rahaa itseensä? On helppoa leikkiä seksipommia kun ei tarvitse rakennekynsien kanssa vaihtaa kakkavaippoja ja siivota pulautuksia. Onko elatusmaksut laskettu alhaisiksi sillä perusteella että miehesi auttaa lasten kuskaamisessa ja hoidossa tarvittaessa muulloinkin kuin tapaamissopimuksessa sovittuina aikoina? Jos olette molemmat hyväpalkkaisessa työssä eli et elatusmaksujen vuoksi joudu miestäsi elättämään, hän ei ole tilivelvollinen sulle rahankäytöstään. Ex:llä ei ilmeisesti koskaan ole mahdollisuutta levätä kunnolla kun lapset ei taida yöpyä luonanne koskaan. Yhteisistä menoistanne teidän pitäisi pystyä puhumaan keskenänne ja sopimaan mitkä ovat niin tärkeitä ettei niitä voi perua ja vastaavasti mitkä lasten menoista on niin tärkeitä että niiden vuoksi voi perua yhteisiä menojanne. Asiat eivät aina ole mustavalkoisia vaan seasta löytyy myös harmaan ja ruskean sävyjä.


      • tainnut kirjoitti:

        kuulla asiasta vain miehesi version. Oletko aivan varma että miehesi ex halusi jäädä kotiäidiksi vai painostiko miehesi hänet siihen? Oliko hänellä mahdollisuuksia luistaa kotitöistä ja käyttää aikaa itsensä hoitamiseen vai olivatko kotityöt miehesi mielestä naisten hommia? Jäikö ex:llä rahaa käytettäväksi itsensä hoitamiseen vai kitisikö miehesi tuhlaamisesta jos ex käytti rahaa itseensä? On helppoa leikkiä seksipommia kun ei tarvitse rakennekynsien kanssa vaihtaa kakkavaippoja ja siivota pulautuksia. Onko elatusmaksut laskettu alhaisiksi sillä perusteella että miehesi auttaa lasten kuskaamisessa ja hoidossa tarvittaessa muulloinkin kuin tapaamissopimuksessa sovittuina aikoina? Jos olette molemmat hyväpalkkaisessa työssä eli et elatusmaksujen vuoksi joudu miestäsi elättämään, hän ei ole tilivelvollinen sulle rahankäytöstään. Ex:llä ei ilmeisesti koskaan ole mahdollisuutta levätä kunnolla kun lapset ei taida yöpyä luonanne koskaan. Yhteisistä menoistanne teidän pitäisi pystyä puhumaan keskenänne ja sopimaan mitkä ovat niin tärkeitä ettei niitä voi perua ja vastaavasti mitkä lasten menoista on niin tärkeitä että niiden vuoksi voi perua yhteisiä menojanne. Asiat eivät aina ole mustavalkoisia vaan seasta löytyy myös harmaan ja ruskean sävyjä.

        että kyllä perhekunnan raha-asiat kuuluvat molemmille rahaa taloon tuovalle.
        Ei normaalissa perheessä ole sinun rahoja ja minun rahoja vaan meidän rahoja, joiden käytöstä neuvotellaan.


      • Näinpä näin kirjoitti:

        että kyllä perhekunnan raha-asiat kuuluvat molemmille rahaa taloon tuovalle.
        Ei normaalissa perheessä ole sinun rahoja ja minun rahoja vaan meidän rahoja, joiden käytöstä neuvotellaan.

        kyllä minulla on omat rahat ja työ, sekä omat velat ja olen ihan yksinäni veloistani ja rahoistani vastuussa, ei edes avioliitto tee omaisuudesta, veloista ja varoista yhteisiä, omaisuus, velat ja varat on sen kenen nimissä ne ovat.


      • viesti. kirjoitti:

        kyllä minulla on omat rahat ja työ, sekä omat velat ja olen ihan yksinäni veloistani ja rahoistani vastuussa, ei edes avioliitto tee omaisuudesta, veloista ja varoista yhteisiä, omaisuus, velat ja varat on sen kenen nimissä ne ovat.

        sä raukka oletkin YKSIN, elät yksin ja kuolet yksin.


      • yu8iphoölnö kirjoitti:

        sä raukka oletkin YKSIN, elät yksin ja kuolet yksin.

        olet ite, tuotan sulle pettymyksen ,olen onnellisessa avioliitossa, mutta itsenäinen ,en miehestäni taloudellisesti riippuvainen ja mieheni ei ole minusta riippuvainen, ollaan tasa-arvoisia ja kunnioitetaan toisiamme. Toki meillä on avioehto. Jokainen kuolee yksinään, tuskin kukaan jonkun kanssa kuolee myötätunnosta yhtäaikaa.


      • viesti. kirjoitti:

        olet ite, tuotan sulle pettymyksen ,olen onnellisessa avioliitossa, mutta itsenäinen ,en miehestäni taloudellisesti riippuvainen ja mieheni ei ole minusta riippuvainen, ollaan tasa-arvoisia ja kunnioitetaan toisiamme. Toki meillä on avioehto. Jokainen kuolee yksinään, tuskin kukaan jonkun kanssa kuolee myötätunnosta yhtäaikaa.

        ei sua kukaan usko.ei ainakaan onnellisesta liitosta, onnellinen ihminen ei kirjoita niin kuin sinä.


      • vai onnellisesti HAH kirjoitti:

        ei sua kukaan usko.ei ainakaan onnellisesta liitosta, onnellinen ihminen ei kirjoita niin kuin sinä.

        tää mikään uskonkappale olekkaan ,uskokoon kukin mitä tahtoo, sun uskomisesi on mulle yks paskan hailee.


      • vai onnellisesti HAH kirjoitti:

        ei sua kukaan usko.ei ainakaan onnellisesta liitosta, onnellinen ihminen ei kirjoita niin kuin sinä.

        lissu blaaaaa


      • onnellinen hah kirjoitti:

        tää mikään uskonkappale olekkaan ,uskokoon kukin mitä tahtoo, sun uskomisesi on mulle yks paskan hailee.

        mikä raukka....kuole yksin.


      • blaa, kirjoitti:

        lissu blaaaaa

        kato itsekin jo nimesi tunnet ja näytät hokevan sitä kuin mantraa.
        Kuole yksin raukka.


    • suhteeseen jossa on lapsia. Kurja kun tunnet lapsia kohtaan tuollaista. vihaa. Sun ei kannata niitä omia tehdäkkään koska pidät lapsia taakkana. Ja kun miettii, että miehen lapset eivät ole edes joka päivä, ja silti koet lapset taakkana. Eihän sulla heistä ole vastuuta, he on miehen vastuulla. Olisko pitäny ajatella ajoissa, ja ottaa lapseton mies.

      Ajatteles miten paljon yh äiti on lastensa kanssa tekemisissä, eikä ne ole hänelle taakkana. Äidit hoitaa ympärivuorokauden usein oma työn ohella, kun ex mies vain maleksii ja kaikki aika on hänen. Silti äidit täällä on useamman mielestä ala arvoisia ja huonoja ihmisiä??? Helppo arvostella, kun ei itse pysty samaan.

      • Ihanaa, kun ihmiset lukevat tekstejä sieltä sun täältä ja loput päättelevät itse. Missään kohdassa en maininnut vihaavani lapsia. Sanoin yrittäväni pysyä etäällä mieheni lapsista ja haluan pitää heihin neutraliteettia, koska ihan oikeassa olet; heistä minulla ei ole mkitään vastuuta, eivätkä he millään tavalla minulle kuulu. Omia lapsia en halua. Eiköhän se lasten hankkiminen ole jokaisen oma asia niin pitkään, kunnes se lakiin kirjataan.

        Kuka sinä olet, "Voi sua ressuu", arvioimaan mihin pystyn ja mihin en? Kyllähän madon aivoillakin saa lapset kasvatettua, mutta kun kaikki eivät halua lisäongelmia elämäänsä. Minusta elämä ilman lapsia on paljon helpompaa kuin niiden kanssa. Toisaalta, tilanne on sama kuin vaikkapa koiraa hankkiessa; joku kokee koiran hoidon kamalaksi taakaksi ja jonkun miellestä se on lähinnä hupia.

        Mieheni väsyi vaimoonsa, joka lasten synnyttyä jätti työnsä ja siirtyi lapsia hoivaamaan. Viehättävästä naisesta tuli kodin holhooja, joka ei meikkaa ja käyttää vanhoja vaatteita, koskaan ei käy kampaajalla, kauneushoitolasta puhumattakaan. Eli vaimo muuttui yllättäen epäviehättäväksi lasten hoitajaksi. Niinpä mies etsi uuden, viehättävän naisen. Toki mies lapsiaan rakastaa, mutta rinnallaan hän haluaa nähdä edustavan N A I S E N. Ei mikään mies paremmasta huonompaan vaihda, joten me uusikot voidaan olla ylpeitä itsestämme.

        Nyt laman aikaan lasten äiti ei saa alansa töitä ja istuu kaikki päivät hautomassa katkeruutta. Kaikkiin maailman pahoihin asioihin tuon naikkosen miellestä olen minä syyllinen ja mies tuhlaa liikaa rahaa meidän yhteiseen asumiseen kuin lapsiin. Mies maksaa elatusmaksut ja sillä siisti. Äidin miellestä ne eivät riitä kaikkiin heidän menoihinsa, mutta sille ei mitään voi, koska elatusmaksut on näin virallisesti päätetty. Jos ei rahat riitä, karsikoon menoja tai menköön töihin. Esimerkiksi lasten äiti "meinasi huikset päästään repiä", kun yksi lapsi ei päässytkään kaikkiin harrastusseuransa tapahtumiin äidin rahatilanteen vuoksi, mutta minä ja mieheni ostimme uuden auton. Me olemme nämä rahat ansainneet, joten me saamme itse päättää niiden sijoittamisesta. Jokainen on vapaa menemään töihin ja hankkimaan tuloja, joilla sitten lastensa harrastukset maksaa.

        Ei voi kaikki maailman pahuudet olla miehen tai hänen uuden puolison syytä.


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Ihanaa, kun ihmiset lukevat tekstejä sieltä sun täältä ja loput päättelevät itse. Missään kohdassa en maininnut vihaavani lapsia. Sanoin yrittäväni pysyä etäällä mieheni lapsista ja haluan pitää heihin neutraliteettia, koska ihan oikeassa olet; heistä minulla ei ole mkitään vastuuta, eivätkä he millään tavalla minulle kuulu. Omia lapsia en halua. Eiköhän se lasten hankkiminen ole jokaisen oma asia niin pitkään, kunnes se lakiin kirjataan.

        Kuka sinä olet, "Voi sua ressuu", arvioimaan mihin pystyn ja mihin en? Kyllähän madon aivoillakin saa lapset kasvatettua, mutta kun kaikki eivät halua lisäongelmia elämäänsä. Minusta elämä ilman lapsia on paljon helpompaa kuin niiden kanssa. Toisaalta, tilanne on sama kuin vaikkapa koiraa hankkiessa; joku kokee koiran hoidon kamalaksi taakaksi ja jonkun miellestä se on lähinnä hupia.

        Mieheni väsyi vaimoonsa, joka lasten synnyttyä jätti työnsä ja siirtyi lapsia hoivaamaan. Viehättävästä naisesta tuli kodin holhooja, joka ei meikkaa ja käyttää vanhoja vaatteita, koskaan ei käy kampaajalla, kauneushoitolasta puhumattakaan. Eli vaimo muuttui yllättäen epäviehättäväksi lasten hoitajaksi. Niinpä mies etsi uuden, viehättävän naisen. Toki mies lapsiaan rakastaa, mutta rinnallaan hän haluaa nähdä edustavan N A I S E N. Ei mikään mies paremmasta huonompaan vaihda, joten me uusikot voidaan olla ylpeitä itsestämme.

        Nyt laman aikaan lasten äiti ei saa alansa töitä ja istuu kaikki päivät hautomassa katkeruutta. Kaikkiin maailman pahoihin asioihin tuon naikkosen miellestä olen minä syyllinen ja mies tuhlaa liikaa rahaa meidän yhteiseen asumiseen kuin lapsiin. Mies maksaa elatusmaksut ja sillä siisti. Äidin miellestä ne eivät riitä kaikkiin heidän menoihinsa, mutta sille ei mitään voi, koska elatusmaksut on näin virallisesti päätetty. Jos ei rahat riitä, karsikoon menoja tai menköön töihin. Esimerkiksi lasten äiti "meinasi huikset päästään repiä", kun yksi lapsi ei päässytkään kaikkiin harrastusseuransa tapahtumiin äidin rahatilanteen vuoksi, mutta minä ja mieheni ostimme uuden auton. Me olemme nämä rahat ansainneet, joten me saamme itse päättää niiden sijoittamisesta. Jokainen on vapaa menemään töihin ja hankkimaan tuloja, joilla sitten lastensa harrastukset maksaa.

        Ei voi kaikki maailman pahuudet olla miehen tai hänen uuden puolison syytä.

        on pelkkää provoa, älkää nyt hyvät ihmiset langetko siihen.
        Antaa tyhjäpään huudella ihan yksin.


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Ihanaa, kun ihmiset lukevat tekstejä sieltä sun täältä ja loput päättelevät itse. Missään kohdassa en maininnut vihaavani lapsia. Sanoin yrittäväni pysyä etäällä mieheni lapsista ja haluan pitää heihin neutraliteettia, koska ihan oikeassa olet; heistä minulla ei ole mkitään vastuuta, eivätkä he millään tavalla minulle kuulu. Omia lapsia en halua. Eiköhän se lasten hankkiminen ole jokaisen oma asia niin pitkään, kunnes se lakiin kirjataan.

        Kuka sinä olet, "Voi sua ressuu", arvioimaan mihin pystyn ja mihin en? Kyllähän madon aivoillakin saa lapset kasvatettua, mutta kun kaikki eivät halua lisäongelmia elämäänsä. Minusta elämä ilman lapsia on paljon helpompaa kuin niiden kanssa. Toisaalta, tilanne on sama kuin vaikkapa koiraa hankkiessa; joku kokee koiran hoidon kamalaksi taakaksi ja jonkun miellestä se on lähinnä hupia.

        Mieheni väsyi vaimoonsa, joka lasten synnyttyä jätti työnsä ja siirtyi lapsia hoivaamaan. Viehättävästä naisesta tuli kodin holhooja, joka ei meikkaa ja käyttää vanhoja vaatteita, koskaan ei käy kampaajalla, kauneushoitolasta puhumattakaan. Eli vaimo muuttui yllättäen epäviehättäväksi lasten hoitajaksi. Niinpä mies etsi uuden, viehättävän naisen. Toki mies lapsiaan rakastaa, mutta rinnallaan hän haluaa nähdä edustavan N A I S E N. Ei mikään mies paremmasta huonompaan vaihda, joten me uusikot voidaan olla ylpeitä itsestämme.

        Nyt laman aikaan lasten äiti ei saa alansa töitä ja istuu kaikki päivät hautomassa katkeruutta. Kaikkiin maailman pahoihin asioihin tuon naikkosen miellestä olen minä syyllinen ja mies tuhlaa liikaa rahaa meidän yhteiseen asumiseen kuin lapsiin. Mies maksaa elatusmaksut ja sillä siisti. Äidin miellestä ne eivät riitä kaikkiin heidän menoihinsa, mutta sille ei mitään voi, koska elatusmaksut on näin virallisesti päätetty. Jos ei rahat riitä, karsikoon menoja tai menköön töihin. Esimerkiksi lasten äiti "meinasi huikset päästään repiä", kun yksi lapsi ei päässytkään kaikkiin harrastusseuransa tapahtumiin äidin rahatilanteen vuoksi, mutta minä ja mieheni ostimme uuden auton. Me olemme nämä rahat ansainneet, joten me saamme itse päättää niiden sijoittamisesta. Jokainen on vapaa menemään töihin ja hankkimaan tuloja, joilla sitten lastensa harrastukset maksaa.

        Ei voi kaikki maailman pahuudet olla miehen tai hänen uuden puolison syytä.

        aloituksessa kirjoitit "elää sitä paitsi mieheni rahoilla" ja nyt muutit "mies maksaa elatusmaksut ja sillä siisti".....Mikä kirjoitusestasi sitten onkaan totta ja mikä valhetta?


      • Äiti minäkin kirjoitti:

        aloituksessa kirjoitit "elää sitä paitsi mieheni rahoilla" ja nyt muutit "mies maksaa elatusmaksut ja sillä siisti".....Mikä kirjoitusestasi sitten onkaan totta ja mikä valhetta?

        on valhetta. heh... mutta hyvä kun ihmisillä on vielä mielikuvitusta... se on terapeuttistakin.


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Ihanaa, kun ihmiset lukevat tekstejä sieltä sun täältä ja loput päättelevät itse. Missään kohdassa en maininnut vihaavani lapsia. Sanoin yrittäväni pysyä etäällä mieheni lapsista ja haluan pitää heihin neutraliteettia, koska ihan oikeassa olet; heistä minulla ei ole mkitään vastuuta, eivätkä he millään tavalla minulle kuulu. Omia lapsia en halua. Eiköhän se lasten hankkiminen ole jokaisen oma asia niin pitkään, kunnes se lakiin kirjataan.

        Kuka sinä olet, "Voi sua ressuu", arvioimaan mihin pystyn ja mihin en? Kyllähän madon aivoillakin saa lapset kasvatettua, mutta kun kaikki eivät halua lisäongelmia elämäänsä. Minusta elämä ilman lapsia on paljon helpompaa kuin niiden kanssa. Toisaalta, tilanne on sama kuin vaikkapa koiraa hankkiessa; joku kokee koiran hoidon kamalaksi taakaksi ja jonkun miellestä se on lähinnä hupia.

        Mieheni väsyi vaimoonsa, joka lasten synnyttyä jätti työnsä ja siirtyi lapsia hoivaamaan. Viehättävästä naisesta tuli kodin holhooja, joka ei meikkaa ja käyttää vanhoja vaatteita, koskaan ei käy kampaajalla, kauneushoitolasta puhumattakaan. Eli vaimo muuttui yllättäen epäviehättäväksi lasten hoitajaksi. Niinpä mies etsi uuden, viehättävän naisen. Toki mies lapsiaan rakastaa, mutta rinnallaan hän haluaa nähdä edustavan N A I S E N. Ei mikään mies paremmasta huonompaan vaihda, joten me uusikot voidaan olla ylpeitä itsestämme.

        Nyt laman aikaan lasten äiti ei saa alansa töitä ja istuu kaikki päivät hautomassa katkeruutta. Kaikkiin maailman pahoihin asioihin tuon naikkosen miellestä olen minä syyllinen ja mies tuhlaa liikaa rahaa meidän yhteiseen asumiseen kuin lapsiin. Mies maksaa elatusmaksut ja sillä siisti. Äidin miellestä ne eivät riitä kaikkiin heidän menoihinsa, mutta sille ei mitään voi, koska elatusmaksut on näin virallisesti päätetty. Jos ei rahat riitä, karsikoon menoja tai menköön töihin. Esimerkiksi lasten äiti "meinasi huikset päästään repiä", kun yksi lapsi ei päässytkään kaikkiin harrastusseuransa tapahtumiin äidin rahatilanteen vuoksi, mutta minä ja mieheni ostimme uuden auton. Me olemme nämä rahat ansainneet, joten me saamme itse päättää niiden sijoittamisesta. Jokainen on vapaa menemään töihin ja hankkimaan tuloja, joilla sitten lastensa harrastukset maksaa.

        Ei voi kaikki maailman pahuudet olla miehen tai hänen uuden puolison syytä.

        jos joutuu jatkuvasti olemaan huolissaan rahatilanteesta ja tulevaisuudesta.
        Eikä työttömällä yh-äidillä ole välttämättä varaa käydä kampaajalla ja ostella uusia vaatteita, eikä ehkä haluakaan, koska itse ainakin äitinä ja myös äitipuolena haluan ensisijaisesti turvata perheemme lasten harrastukset, vaatteet yms. Mutta jos itselläni ei olisi omia lapsia, laittaisin varmasti rahaa enemmän itseeni. (etenkin jos mieheni lapset asuisivat äidillään, en varmasti ostaisi heillekään vaatteita tms. kuin satunnaisesti, se olisi lähihuoltajan tehtävä)

        Ymmärrän toisaalta sinua, itseänikin ärsyttäisi tuollainen, en pidä siitä, että suunnitetelmat menevät koko ajan uusiksi jonkun muun vuoksi. Koita sopia miehesi kanssa, että teillä kahdellakin pitää olla yhteistä, ennalta sovittua aikaa, johon ei saa vaikuttaa lasten menot! Ei voi olla niin, että ennalta sovitut jutut perutaan joka kerta, kun ex-puoliso tarvitsee tukea ja apua lasten kanssa. (jos ei kyseessä ole todellinen kriisi! Mielestäni harrastuksiin vieminen ei ole sellainen!) Sitä paitsi 7-vuotias voi pienen matkan mennä itsenäisesti kävellen tai polkupyörällä, eikä tuon ikäisillä pitäisi kovin montaa harrastusta viikossa olla!

        Tsemppiä sinulle, helpommalla olisit päässyt lapsettoman ja lapsia haluamattoman miehen kanssa!


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Ihanaa, kun ihmiset lukevat tekstejä sieltä sun täältä ja loput päättelevät itse. Missään kohdassa en maininnut vihaavani lapsia. Sanoin yrittäväni pysyä etäällä mieheni lapsista ja haluan pitää heihin neutraliteettia, koska ihan oikeassa olet; heistä minulla ei ole mkitään vastuuta, eivätkä he millään tavalla minulle kuulu. Omia lapsia en halua. Eiköhän se lasten hankkiminen ole jokaisen oma asia niin pitkään, kunnes se lakiin kirjataan.

        Kuka sinä olet, "Voi sua ressuu", arvioimaan mihin pystyn ja mihin en? Kyllähän madon aivoillakin saa lapset kasvatettua, mutta kun kaikki eivät halua lisäongelmia elämäänsä. Minusta elämä ilman lapsia on paljon helpompaa kuin niiden kanssa. Toisaalta, tilanne on sama kuin vaikkapa koiraa hankkiessa; joku kokee koiran hoidon kamalaksi taakaksi ja jonkun miellestä se on lähinnä hupia.

        Mieheni väsyi vaimoonsa, joka lasten synnyttyä jätti työnsä ja siirtyi lapsia hoivaamaan. Viehättävästä naisesta tuli kodin holhooja, joka ei meikkaa ja käyttää vanhoja vaatteita, koskaan ei käy kampaajalla, kauneushoitolasta puhumattakaan. Eli vaimo muuttui yllättäen epäviehättäväksi lasten hoitajaksi. Niinpä mies etsi uuden, viehättävän naisen. Toki mies lapsiaan rakastaa, mutta rinnallaan hän haluaa nähdä edustavan N A I S E N. Ei mikään mies paremmasta huonompaan vaihda, joten me uusikot voidaan olla ylpeitä itsestämme.

        Nyt laman aikaan lasten äiti ei saa alansa töitä ja istuu kaikki päivät hautomassa katkeruutta. Kaikkiin maailman pahoihin asioihin tuon naikkosen miellestä olen minä syyllinen ja mies tuhlaa liikaa rahaa meidän yhteiseen asumiseen kuin lapsiin. Mies maksaa elatusmaksut ja sillä siisti. Äidin miellestä ne eivät riitä kaikkiin heidän menoihinsa, mutta sille ei mitään voi, koska elatusmaksut on näin virallisesti päätetty. Jos ei rahat riitä, karsikoon menoja tai menköön töihin. Esimerkiksi lasten äiti "meinasi huikset päästään repiä", kun yksi lapsi ei päässytkään kaikkiin harrastusseuransa tapahtumiin äidin rahatilanteen vuoksi, mutta minä ja mieheni ostimme uuden auton. Me olemme nämä rahat ansainneet, joten me saamme itse päättää niiden sijoittamisesta. Jokainen on vapaa menemään töihin ja hankkimaan tuloja, joilla sitten lastensa harrastukset maksaa.

        Ei voi kaikki maailman pahuudet olla miehen tai hänen uuden puolison syytä.

        ahkeraan kampaajalla, hoida kynsiä, ihoa, kasoja kuntoa jotten pääse rapistumaan, muuten koittaa sama kohtalo kuin mihen entisellä vaimolla. Ethän sinä halua olla entinen?


      • Äiti minäkin kirjoitti:

        aloituksessa kirjoitit "elää sitä paitsi mieheni rahoilla" ja nyt muutit "mies maksaa elatusmaksut ja sillä siisti".....Mikä kirjoitusestasi sitten onkaan totta ja mikä valhetta?

        Hän elää mieheni rahoilla eli E L A T U S M A K S U I L L A, kun itse on niin pätemätön, ettei aikoinaan viitsinyt opiskella ja nyt itkee kohtaloaan.


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Hän elää mieheni rahoilla eli E L A T U S M A K S U I L L A, kun itse on niin pätemätön, ettei aikoinaan viitsinyt opiskella ja nyt itkee kohtaloaan.

        sitten itket? Eihän ne rahat ole sinunkaan! Sinunko pitäisi elää niillä rahoilla miehen siivellä? Mene kuulu töihin tai ota toinen homma, ettei tarvi itkee kun ei oo rahaa.


      • äiti ja äitipuoli kirjoitti:

        jos joutuu jatkuvasti olemaan huolissaan rahatilanteesta ja tulevaisuudesta.
        Eikä työttömällä yh-äidillä ole välttämättä varaa käydä kampaajalla ja ostella uusia vaatteita, eikä ehkä haluakaan, koska itse ainakin äitinä ja myös äitipuolena haluan ensisijaisesti turvata perheemme lasten harrastukset, vaatteet yms. Mutta jos itselläni ei olisi omia lapsia, laittaisin varmasti rahaa enemmän itseeni. (etenkin jos mieheni lapset asuisivat äidillään, en varmasti ostaisi heillekään vaatteita tms. kuin satunnaisesti, se olisi lähihuoltajan tehtävä)

        Ymmärrän toisaalta sinua, itseänikin ärsyttäisi tuollainen, en pidä siitä, että suunnitetelmat menevät koko ajan uusiksi jonkun muun vuoksi. Koita sopia miehesi kanssa, että teillä kahdellakin pitää olla yhteistä, ennalta sovittua aikaa, johon ei saa vaikuttaa lasten menot! Ei voi olla niin, että ennalta sovitut jutut perutaan joka kerta, kun ex-puoliso tarvitsee tukea ja apua lasten kanssa. (jos ei kyseessä ole todellinen kriisi! Mielestäni harrastuksiin vieminen ei ole sellainen!) Sitä paitsi 7-vuotias voi pienen matkan mennä itsenäisesti kävellen tai polkupyörällä, eikä tuon ikäisillä pitäisi kovin montaa harrastusta viikossa olla!

        Tsemppiä sinulle, helpommalla olisit päässyt lapsettoman ja lapsia haluamattoman miehen kanssa!

        No niin, löytyihän edes joku, joka ymmärtää tilanteeni. Tuntuu, että 80% täällä olevista osaa vaan mollata ja väittää provoksi. Mitä ihmeen nautintoa siitä saatte? Miksette voi vaan jättää vastaamatta, jos kirjoitus ei miellytä tai arvelluttaa? Onko vaan kyse yleisestä "minä olen fiksu"-tarpeesta?

        Toki on ymmärrettävää, että äiti välittää lapsistaan. Hän haluaa heille parasta mahdollista, mutta kun heidän kulut ovat aika korkeat; vanhempi harrastaa ratsastusta, joka ei ole halvin mahdollinen harrastus pääkaupunkiseudulla. Talli sijaitsee kaukana heidän kotoaan, joten autokyyti on aina tarpeen, mutta kyllähän bussillakin sinne pääsee. Äiti ei kiellä rakkailta muksuiltaan mitään, vaan rahaa menee aika paljon ja sitten itketään miehelle, että elatusmaksut ovat alhaiset ja hän ei lapsista välitä ja päläpäläpälä... Jos ei rahaa ole, niin "vapaaehtoiset" kustannukset vaan leikataan ja sillä selvä.

        Kun joskus äiti ei ole kyennyt lasta bussilla tallille saattamaan, on isä soitettu ja meidän yhteiset suunnitelmat pistetty uusiksi. Ymmärsin tilanteen, kun olimme miehen kanssa ravintolassa syömässä ja äiti soitti ja pyysi isää viemään sairastuneen lapsen sairaalaan, kun äidillä ei ollut varaa taksiin. Se on hätätilanne, mutta kaikki muut menot äidin on itse hoidettava.

        Olen jo pitkään miettinyt eroa nykyisestä miehestäni ja lapsettoman miehen hankkimista, sillä tämä suhde tuntuu kaatuvan, kun mieskin kituu kahden tulen välissä.


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        No niin, löytyihän edes joku, joka ymmärtää tilanteeni. Tuntuu, että 80% täällä olevista osaa vaan mollata ja väittää provoksi. Mitä ihmeen nautintoa siitä saatte? Miksette voi vaan jättää vastaamatta, jos kirjoitus ei miellytä tai arvelluttaa? Onko vaan kyse yleisestä "minä olen fiksu"-tarpeesta?

        Toki on ymmärrettävää, että äiti välittää lapsistaan. Hän haluaa heille parasta mahdollista, mutta kun heidän kulut ovat aika korkeat; vanhempi harrastaa ratsastusta, joka ei ole halvin mahdollinen harrastus pääkaupunkiseudulla. Talli sijaitsee kaukana heidän kotoaan, joten autokyyti on aina tarpeen, mutta kyllähän bussillakin sinne pääsee. Äiti ei kiellä rakkailta muksuiltaan mitään, vaan rahaa menee aika paljon ja sitten itketään miehelle, että elatusmaksut ovat alhaiset ja hän ei lapsista välitä ja päläpäläpälä... Jos ei rahaa ole, niin "vapaaehtoiset" kustannukset vaan leikataan ja sillä selvä.

        Kun joskus äiti ei ole kyennyt lasta bussilla tallille saattamaan, on isä soitettu ja meidän yhteiset suunnitelmat pistetty uusiksi. Ymmärsin tilanteen, kun olimme miehen kanssa ravintolassa syömässä ja äiti soitti ja pyysi isää viemään sairastuneen lapsen sairaalaan, kun äidillä ei ollut varaa taksiin. Se on hätätilanne, mutta kaikki muut menot äidin on itse hoidettava.

        Olen jo pitkään miettinyt eroa nykyisestä miehestäni ja lapsettoman miehen hankkimista, sillä tämä suhde tuntuu kaatuvan, kun mieskin kituu kahden tulen välissä.

        eroa miehestä niin se on parasta miehellekin ja ennen kaikkea hänen lapsilleen.
        Sä olet pelkkä kateellinen ämmä. Ennemmin ne miehen rahat lapsille kuuluu kun sulle, ja voi herran duudeli
        jos mies ihan kuskaa lapsiaan...Ei taida sulla paljon ikää olla, pelkkä keskenkasvuinen kakara.


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        No niin, löytyihän edes joku, joka ymmärtää tilanteeni. Tuntuu, että 80% täällä olevista osaa vaan mollata ja väittää provoksi. Mitä ihmeen nautintoa siitä saatte? Miksette voi vaan jättää vastaamatta, jos kirjoitus ei miellytä tai arvelluttaa? Onko vaan kyse yleisestä "minä olen fiksu"-tarpeesta?

        Toki on ymmärrettävää, että äiti välittää lapsistaan. Hän haluaa heille parasta mahdollista, mutta kun heidän kulut ovat aika korkeat; vanhempi harrastaa ratsastusta, joka ei ole halvin mahdollinen harrastus pääkaupunkiseudulla. Talli sijaitsee kaukana heidän kotoaan, joten autokyyti on aina tarpeen, mutta kyllähän bussillakin sinne pääsee. Äiti ei kiellä rakkailta muksuiltaan mitään, vaan rahaa menee aika paljon ja sitten itketään miehelle, että elatusmaksut ovat alhaiset ja hän ei lapsista välitä ja päläpäläpälä... Jos ei rahaa ole, niin "vapaaehtoiset" kustannukset vaan leikataan ja sillä selvä.

        Kun joskus äiti ei ole kyennyt lasta bussilla tallille saattamaan, on isä soitettu ja meidän yhteiset suunnitelmat pistetty uusiksi. Ymmärsin tilanteen, kun olimme miehen kanssa ravintolassa syömässä ja äiti soitti ja pyysi isää viemään sairastuneen lapsen sairaalaan, kun äidillä ei ollut varaa taksiin. Se on hätätilanne, mutta kaikki muut menot äidin on itse hoidettava.

        Olen jo pitkään miettinyt eroa nykyisestä miehestäni ja lapsettoman miehen hankkimista, sillä tämä suhde tuntuu kaatuvan, kun mieskin kituu kahden tulen välissä.

        mitä lapst harrastaa ja paljon ne maksaa??? Eihän ne rahat sulta ole poissa, mieshän ne maksaa, et sinä. Vaikka ne harastais avaruusmatkailuja, sen ei pitäs sulle kuulua.

        Vai siitäkö kenkä purista ettet saa mieheltä rahaa omiin kuppilailtoihin ja uusiin muotivaatteisiin? Ei häne sinun menoja kuulu maksaa, mee töihin ja ota toinen työ, kun ei ole lapsia, voi tehdä pitkää päivää tai kahta työtä.

        Äidin ei tarvi hoitaa ykisn mitään menoja, kyllä ne kuuluu isälle samallalailla kun äidillekin. Kun olet lapston, et siis tiedä yhtään lapsiperheen arjesta mitään, joten jospa keskittyisit toisen työn hankintaan ja unohtaisit oman perheen perustamisen, sekä etsisit lapsttoman miehen.

        Vai siipiveikkonako ajattelit elellä????


      • Kummastunut mummi kirjoitti:

        mitä lapst harrastaa ja paljon ne maksaa??? Eihän ne rahat sulta ole poissa, mieshän ne maksaa, et sinä. Vaikka ne harastais avaruusmatkailuja, sen ei pitäs sulle kuulua.

        Vai siitäkö kenkä purista ettet saa mieheltä rahaa omiin kuppilailtoihin ja uusiin muotivaatteisiin? Ei häne sinun menoja kuulu maksaa, mee töihin ja ota toinen työ, kun ei ole lapsia, voi tehdä pitkää päivää tai kahta työtä.

        Äidin ei tarvi hoitaa ykisn mitään menoja, kyllä ne kuuluu isälle samallalailla kun äidillekin. Kun olet lapston, et siis tiedä yhtään lapsiperheen arjesta mitään, joten jospa keskittyisit toisen työn hankintaan ja unohtaisit oman perheen perustamisen, sekä etsisit lapsttoman miehen.

        Vai siipiveikkonako ajattelit elellä????

        Miehen siivellä en elä. Jos olisit yhtään aiempaa kirjoitustani lukenut, niin olisit ymmärtänyt, että äitikin voisi osallistua lasten kustannuksiin enemmän. Isä maksaa sovitut elarit, mutta kun ne eivät kaikkiin lasten harrastuksiin riitä, niin äiti itkee lisää rahaa. Oli lapsiperheen arki millainen tahansa, niin jokainen hoitaa osuutensa, lähihuoltaja tekee toki enemmän, mutta itsepä on vapaaehtoisesti siihen suostunut.

        Kyllähän ne miehen raha-asiat minullekin kuuluvat kerta avioliitossa ollaan. Onneksi mieheni on vihdoinkin ottanut ja pitänyt tiukkaa linjaa sen suhteen, että elatusmaksut maksetaan ja ei mitään ylimääräistä tipu. Jos äidin rahat eivät kaikkiin menoihin riitä, niin sitten vaan karsitaan pois sieltä vähemmän tarpeellisesta päästä eli esim. vaihdetaan harrastus halvempaan.

        Minulla on hyvä, vakituinen, kokopäiväinen työ. En elä kenenkään siivellä. Siltikin jokainen elareiden ulkopuolinen maksu on meidän yhteisestä pussista pois. Puolet minun rahoistani kuuluvat miehelle ja puolet hänen rahoistaan kuuluvat minulle. Meidän yhteisillä rahoilla rahoitamme yhteiset kulut, joihin lapsilla ei ole mitään oikeutta.


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Ihanaa, kun ihmiset lukevat tekstejä sieltä sun täältä ja loput päättelevät itse. Missään kohdassa en maininnut vihaavani lapsia. Sanoin yrittäväni pysyä etäällä mieheni lapsista ja haluan pitää heihin neutraliteettia, koska ihan oikeassa olet; heistä minulla ei ole mkitään vastuuta, eivätkä he millään tavalla minulle kuulu. Omia lapsia en halua. Eiköhän se lasten hankkiminen ole jokaisen oma asia niin pitkään, kunnes se lakiin kirjataan.

        Kuka sinä olet, "Voi sua ressuu", arvioimaan mihin pystyn ja mihin en? Kyllähän madon aivoillakin saa lapset kasvatettua, mutta kun kaikki eivät halua lisäongelmia elämäänsä. Minusta elämä ilman lapsia on paljon helpompaa kuin niiden kanssa. Toisaalta, tilanne on sama kuin vaikkapa koiraa hankkiessa; joku kokee koiran hoidon kamalaksi taakaksi ja jonkun miellestä se on lähinnä hupia.

        Mieheni väsyi vaimoonsa, joka lasten synnyttyä jätti työnsä ja siirtyi lapsia hoivaamaan. Viehättävästä naisesta tuli kodin holhooja, joka ei meikkaa ja käyttää vanhoja vaatteita, koskaan ei käy kampaajalla, kauneushoitolasta puhumattakaan. Eli vaimo muuttui yllättäen epäviehättäväksi lasten hoitajaksi. Niinpä mies etsi uuden, viehättävän naisen. Toki mies lapsiaan rakastaa, mutta rinnallaan hän haluaa nähdä edustavan N A I S E N. Ei mikään mies paremmasta huonompaan vaihda, joten me uusikot voidaan olla ylpeitä itsestämme.

        Nyt laman aikaan lasten äiti ei saa alansa töitä ja istuu kaikki päivät hautomassa katkeruutta. Kaikkiin maailman pahoihin asioihin tuon naikkosen miellestä olen minä syyllinen ja mies tuhlaa liikaa rahaa meidän yhteiseen asumiseen kuin lapsiin. Mies maksaa elatusmaksut ja sillä siisti. Äidin miellestä ne eivät riitä kaikkiin heidän menoihinsa, mutta sille ei mitään voi, koska elatusmaksut on näin virallisesti päätetty. Jos ei rahat riitä, karsikoon menoja tai menköön töihin. Esimerkiksi lasten äiti "meinasi huikset päästään repiä", kun yksi lapsi ei päässytkään kaikkiin harrastusseuransa tapahtumiin äidin rahatilanteen vuoksi, mutta minä ja mieheni ostimme uuden auton. Me olemme nämä rahat ansainneet, joten me saamme itse päättää niiden sijoittamisesta. Jokainen on vapaa menemään töihin ja hankkimaan tuloja, joilla sitten lastensa harrastukset maksaa.

        Ei voi kaikki maailman pahuudet olla miehen tai hänen uuden puolison syytä.

        samoin kuin naisenkin on pidettävä ensi sijassa huolta omista lapsistaan sekä taloudellsiesti että muuten. Harvassa vain tuntuvat olevan ihmiset, joilla on varaa ylläpitää säädyllisesti useampaa kuin yhtä perhettä. Avioero suistaa usein lapset köyhyyden ja syrjäytymisen kierteeseen, kuten juuri kertomassasi tapauksessa, joissa lapsia ei ole varaa päästää urheiluseuran tapahtumiin. Muista, että miehesi on vapaa menemään töihin ja hankkimaan riittävät tulot, joilla sitten lastensa harrastukset maksaa.
        Vastenmielisiä ovat kaltaisesi ahneet perheellisen miehen siivelle tuppautuvat eukot. Eikö sinua yhtään hävetä, että miehesi ei pidä lapsistaan huolta taloudellisesti?


      • hyh hyh kirjoitti:

        samoin kuin naisenkin on pidettävä ensi sijassa huolta omista lapsistaan sekä taloudellsiesti että muuten. Harvassa vain tuntuvat olevan ihmiset, joilla on varaa ylläpitää säädyllisesti useampaa kuin yhtä perhettä. Avioero suistaa usein lapset köyhyyden ja syrjäytymisen kierteeseen, kuten juuri kertomassasi tapauksessa, joissa lapsia ei ole varaa päästää urheiluseuran tapahtumiin. Muista, että miehesi on vapaa menemään töihin ja hankkimaan riittävät tulot, joilla sitten lastensa harrastukset maksaa.
        Vastenmielisiä ovat kaltaisesi ahneet perheellisen miehen siivelle tuppautuvat eukot. Eikö sinua yhtään hävetä, että miehesi ei pidä lapsistaan huolta taloudellisesti?

        Taasko luet rivien välistä? Mies pitää lapsistaan taloudellisesti huolta viranomaistahojen määräämän elatusmaksun muodossa. Nämä maksut maksetaan äidille, jonka vastuulla on käyttää nuo rahat asiallisesti. Jos rahat eivät riitä tiettyihin ei pakollisiin menoihin, niin sille ei mitään voi. Lapset ovat hänen velvollisuudet, ei minun. Rahat ovat avioliitossamme, elatusmaksuja lukuun ottamatta, yhteiset. Jos hän käyttää yhteisiä rahojamme omiin velvollisuuksiin, niin se on myös minulta pois, mutta hänen lapsistaan huollehtiminen ei millään tavalla kuulu minulle. Miksi minua pitäisi ylipäätään hävetä? Mieheni pitää taloudellisesti huolta lapsista elareiden muodossa eli hoitaa oman osuutensa asiallisesti.

        Miksi minä olen vastenmielinen? Mies omasta vapaasta tahdostaan erosi vaimostaan ja avioitui minun kanssani. Jos ei tule toimeen puolison kanssa, niin jokaisellahan on oikeus erota ja hankkia uusi. Jo ennen avioliitto minulla oli nykyinen työpaikkani.

        Kyse ei niinkään ole rahasta, vaan oikeudenmukaisesta varojen jaosta eli mies hoitaa omien velvollisuuksiensa kulut ja minä omieni, mutta loput rahat ovat meidän yhteisiä ja siksi ylimääräisen ottaminen omiin velvollisuuksiinsa on myös toiselta osapuolelta oikeudettomasti otettu pois. Minä en mieheni kersoihin senttiäkään sijoita.

        Esimerkkinä oli tilanne, jolloin mies oli työmatkoilla ja jotain lasten tavaroita oli meille jäänyt. Äiti halusi tulla hakemaan ne, mutta bussirahaa ei ollut. Siksipä lainasin hänelle, mutta hän sai maksaa ne seuraavista tuistaan. Minä en ole velvollinen kustantamaan hänen menojaan. Kun mies palasi työmatkoiltaan, alkoi hirveä minun sättiminen lasten äidin taholta kuin pihi olen, ja lapsi-ressukoilla jäi uudet sukat saamatta minun takiani. Se muutama euro ei tuntunut budjetissani, mutta perjaate oli se, ettei minun tarvitse kenenkään ulkopuolisen menoja maksaa. Onneksi mieheltä löytyi selkärankaa puollustaa minua.


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Taasko luet rivien välistä? Mies pitää lapsistaan taloudellisesti huolta viranomaistahojen määräämän elatusmaksun muodossa. Nämä maksut maksetaan äidille, jonka vastuulla on käyttää nuo rahat asiallisesti. Jos rahat eivät riitä tiettyihin ei pakollisiin menoihin, niin sille ei mitään voi. Lapset ovat hänen velvollisuudet, ei minun. Rahat ovat avioliitossamme, elatusmaksuja lukuun ottamatta, yhteiset. Jos hän käyttää yhteisiä rahojamme omiin velvollisuuksiin, niin se on myös minulta pois, mutta hänen lapsistaan huollehtiminen ei millään tavalla kuulu minulle. Miksi minua pitäisi ylipäätään hävetä? Mieheni pitää taloudellisesti huolta lapsista elareiden muodossa eli hoitaa oman osuutensa asiallisesti.

        Miksi minä olen vastenmielinen? Mies omasta vapaasta tahdostaan erosi vaimostaan ja avioitui minun kanssani. Jos ei tule toimeen puolison kanssa, niin jokaisellahan on oikeus erota ja hankkia uusi. Jo ennen avioliitto minulla oli nykyinen työpaikkani.

        Kyse ei niinkään ole rahasta, vaan oikeudenmukaisesta varojen jaosta eli mies hoitaa omien velvollisuuksiensa kulut ja minä omieni, mutta loput rahat ovat meidän yhteisiä ja siksi ylimääräisen ottaminen omiin velvollisuuksiinsa on myös toiselta osapuolelta oikeudettomasti otettu pois. Minä en mieheni kersoihin senttiäkään sijoita.

        Esimerkkinä oli tilanne, jolloin mies oli työmatkoilla ja jotain lasten tavaroita oli meille jäänyt. Äiti halusi tulla hakemaan ne, mutta bussirahaa ei ollut. Siksipä lainasin hänelle, mutta hän sai maksaa ne seuraavista tuistaan. Minä en ole velvollinen kustantamaan hänen menojaan. Kun mies palasi työmatkoiltaan, alkoi hirveä minun sättiminen lasten äidin taholta kuin pihi olen, ja lapsi-ressukoilla jäi uudet sukat saamatta minun takiani. Se muutama euro ei tuntunut budjetissani, mutta perjaate oli se, ettei minun tarvitse kenenkään ulkopuolisen menoja maksaa. Onneksi mieheltä löytyi selkärankaa puollustaa minua.

        pelkät elatusmaksut mitenkään riitä kaikkiin lasten menoihin. Kyllä sille jotakin voi, eli etävanhempi, tässä tapauksessa siis miehesi, voi mainiosti elättää lapsiaan isommalla summalla. Ei laki sitä kiellä. Lähivanhempi käyttää yleensä kaikki tulonsa lastensa elatukseen.
        Sinun ei tarvitse sijoittaa senttiäkään kehenkään, ellei sinulla ole omia lapsia. Monet ihmiset tietysti antavat varojaan aivan vieraittenkin lasten hyväksi, mutta sinä et heihin kuulu. Sinähän joudut käyttämään rahasi itsesti koristelemiseen, ettei mies jätä sinua.
        Kirjoituksesi on selvästikin pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Tuskin olet saanut minkäänlaista miestä, edes toisen tähdettä, mutta mielikuvituksesi on vastenmielinen.


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Taasko luet rivien välistä? Mies pitää lapsistaan taloudellisesti huolta viranomaistahojen määräämän elatusmaksun muodossa. Nämä maksut maksetaan äidille, jonka vastuulla on käyttää nuo rahat asiallisesti. Jos rahat eivät riitä tiettyihin ei pakollisiin menoihin, niin sille ei mitään voi. Lapset ovat hänen velvollisuudet, ei minun. Rahat ovat avioliitossamme, elatusmaksuja lukuun ottamatta, yhteiset. Jos hän käyttää yhteisiä rahojamme omiin velvollisuuksiin, niin se on myös minulta pois, mutta hänen lapsistaan huollehtiminen ei millään tavalla kuulu minulle. Miksi minua pitäisi ylipäätään hävetä? Mieheni pitää taloudellisesti huolta lapsista elareiden muodossa eli hoitaa oman osuutensa asiallisesti.

        Miksi minä olen vastenmielinen? Mies omasta vapaasta tahdostaan erosi vaimostaan ja avioitui minun kanssani. Jos ei tule toimeen puolison kanssa, niin jokaisellahan on oikeus erota ja hankkia uusi. Jo ennen avioliitto minulla oli nykyinen työpaikkani.

        Kyse ei niinkään ole rahasta, vaan oikeudenmukaisesta varojen jaosta eli mies hoitaa omien velvollisuuksiensa kulut ja minä omieni, mutta loput rahat ovat meidän yhteisiä ja siksi ylimääräisen ottaminen omiin velvollisuuksiinsa on myös toiselta osapuolelta oikeudettomasti otettu pois. Minä en mieheni kersoihin senttiäkään sijoita.

        Esimerkkinä oli tilanne, jolloin mies oli työmatkoilla ja jotain lasten tavaroita oli meille jäänyt. Äiti halusi tulla hakemaan ne, mutta bussirahaa ei ollut. Siksipä lainasin hänelle, mutta hän sai maksaa ne seuraavista tuistaan. Minä en ole velvollinen kustantamaan hänen menojaan. Kun mies palasi työmatkoiltaan, alkoi hirveä minun sättiminen lasten äidin taholta kuin pihi olen, ja lapsi-ressukoilla jäi uudet sukat saamatta minun takiani. Se muutama euro ei tuntunut budjetissani, mutta perjaate oli se, ettei minun tarvitse kenenkään ulkopuolisen menoja maksaa. Onneksi mieheltä löytyi selkärankaa puollustaa minua.

        siivellä ja osaksi hänen lasten rahoilla! Voit pyörittää tota samaa virttaä vaik kuin kauan, niin totuus on että mies maksaa sunkin elämisen.


      • hyh hyh kirjoitti:

        pelkät elatusmaksut mitenkään riitä kaikkiin lasten menoihin. Kyllä sille jotakin voi, eli etävanhempi, tässä tapauksessa siis miehesi, voi mainiosti elättää lapsiaan isommalla summalla. Ei laki sitä kiellä. Lähivanhempi käyttää yleensä kaikki tulonsa lastensa elatukseen.
        Sinun ei tarvitse sijoittaa senttiäkään kehenkään, ellei sinulla ole omia lapsia. Monet ihmiset tietysti antavat varojaan aivan vieraittenkin lasten hyväksi, mutta sinä et heihin kuulu. Sinähän joudut käyttämään rahasi itsesti koristelemiseen, ettei mies jätä sinua.
        Kirjoituksesi on selvästikin pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Tuskin olet saanut minkäänlaista miestä, edes toisen tähdettä, mutta mielikuvituksesi on vastenmielinen.

        ei ole tarkoituskaan kattaa kaikkia lapsen kuluja vaan ihan samalla tavalla äidillä on velvollisuus maksaa lapsesta aiheutuvia kuluja kuin isänkin. Eli puolet lapsen kuluista maksaa äiti ja puolet isä, lähivanhempi saa lapsista lapsilisän joten se helpottaa hänen osuuttaan lapsen kuluihin. Omat kulunsa lähivanhempi kattaa omilla tuloillaan, ei suinkaan etän maksamilla elareilla.


      • hyh hyh kirjoitti:

        pelkät elatusmaksut mitenkään riitä kaikkiin lasten menoihin. Kyllä sille jotakin voi, eli etävanhempi, tässä tapauksessa siis miehesi, voi mainiosti elättää lapsiaan isommalla summalla. Ei laki sitä kiellä. Lähivanhempi käyttää yleensä kaikki tulonsa lastensa elatukseen.
        Sinun ei tarvitse sijoittaa senttiäkään kehenkään, ellei sinulla ole omia lapsia. Monet ihmiset tietysti antavat varojaan aivan vieraittenkin lasten hyväksi, mutta sinä et heihin kuulu. Sinähän joudut käyttämään rahasi itsesti koristelemiseen, ettei mies jätä sinua.
        Kirjoituksesi on selvästikin pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Tuskin olet saanut minkäänlaista miestä, edes toisen tähdettä, mutta mielikuvituksesi on vastenmielinen.

        ja sinä menetit sen ainoan miehen jolle joskus vahingossa kelpasit.


      • mee töihin kirjoitti:

        siivellä ja osaksi hänen lasten rahoilla! Voit pyörittää tota samaa virttaä vaik kuin kauan, niin totuus on että mies maksaa sunkin elämisen.

        selvännäkijä sä oot.
        Kyllä mustakin tuo aloittajan kirjoitus on pelkkä provo, mutta
        eipä sunkaan vastaus kyllä ole mikään järjenjättiläisen tuotos.


      • Niin metsä vastaa kirjoitti:

        ja sinä menetit sen ainoan miehen jolle joskus vahingossa kelpasit.

        menettänyt. Eikä hän ole edes kenenkään tähde, enkä minäkään.
        Entä sinä?


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Taasko luet rivien välistä? Mies pitää lapsistaan taloudellisesti huolta viranomaistahojen määräämän elatusmaksun muodossa. Nämä maksut maksetaan äidille, jonka vastuulla on käyttää nuo rahat asiallisesti. Jos rahat eivät riitä tiettyihin ei pakollisiin menoihin, niin sille ei mitään voi. Lapset ovat hänen velvollisuudet, ei minun. Rahat ovat avioliitossamme, elatusmaksuja lukuun ottamatta, yhteiset. Jos hän käyttää yhteisiä rahojamme omiin velvollisuuksiin, niin se on myös minulta pois, mutta hänen lapsistaan huollehtiminen ei millään tavalla kuulu minulle. Miksi minua pitäisi ylipäätään hävetä? Mieheni pitää taloudellisesti huolta lapsista elareiden muodossa eli hoitaa oman osuutensa asiallisesti.

        Miksi minä olen vastenmielinen? Mies omasta vapaasta tahdostaan erosi vaimostaan ja avioitui minun kanssani. Jos ei tule toimeen puolison kanssa, niin jokaisellahan on oikeus erota ja hankkia uusi. Jo ennen avioliitto minulla oli nykyinen työpaikkani.

        Kyse ei niinkään ole rahasta, vaan oikeudenmukaisesta varojen jaosta eli mies hoitaa omien velvollisuuksiensa kulut ja minä omieni, mutta loput rahat ovat meidän yhteisiä ja siksi ylimääräisen ottaminen omiin velvollisuuksiinsa on myös toiselta osapuolelta oikeudettomasti otettu pois. Minä en mieheni kersoihin senttiäkään sijoita.

        Esimerkkinä oli tilanne, jolloin mies oli työmatkoilla ja jotain lasten tavaroita oli meille jäänyt. Äiti halusi tulla hakemaan ne, mutta bussirahaa ei ollut. Siksipä lainasin hänelle, mutta hän sai maksaa ne seuraavista tuistaan. Minä en ole velvollinen kustantamaan hänen menojaan. Kun mies palasi työmatkoiltaan, alkoi hirveä minun sättiminen lasten äidin taholta kuin pihi olen, ja lapsi-ressukoilla jäi uudet sukat saamatta minun takiani. Se muutama euro ei tuntunut budjetissani, mutta perjaate oli se, ettei minun tarvitse kenenkään ulkopuolisen menoja maksaa. Onneksi mieheltä löytyi selkärankaa puollustaa minua.

        joutuvat meikkaamaan. Vaikka äiti kulkikin virttyneissä vaatteissa eikä kotioloissa meikannut, niin hän saattaa olla hoikka ja sievä, toisin kuin ehkä sinä joka joudut vetämään pakkelikerroksia näyttääksesi edes siedettävältä. Synnyttämisen myötä naiset alkavat kokea parempaa seksiä, tästä jäät paitsi. Äiti voi hakea elatustuen tarkistamista jollei rahat riitä lasten menoihin. Omat rahasi ovat omiasi, mutta kun olette avioliitossa ja ellei avioehtoa tai testamenttia ole niin sinunkin osuutesi saattaa mennä miehen lapsille. Siinä mielessä kartutat miehesi lapsille omaisuutta. Kyllä maailma opettaa sinuakin, ellei muuta niin hiljaa kävelemään.


      • Rumat kirjoitti:

        joutuvat meikkaamaan. Vaikka äiti kulkikin virttyneissä vaatteissa eikä kotioloissa meikannut, niin hän saattaa olla hoikka ja sievä, toisin kuin ehkä sinä joka joudut vetämään pakkelikerroksia näyttääksesi edes siedettävältä. Synnyttämisen myötä naiset alkavat kokea parempaa seksiä, tästä jäät paitsi. Äiti voi hakea elatustuen tarkistamista jollei rahat riitä lasten menoihin. Omat rahasi ovat omiasi, mutta kun olette avioliitossa ja ellei avioehtoa tai testamenttia ole niin sinunkin osuutesi saattaa mennä miehen lapsille. Siinä mielessä kartutat miehesi lapsille omaisuutta. Kyllä maailma opettaa sinuakin, ellei muuta niin hiljaa kävelemään.

        Ja taas kerran minua haukutaan, mutta itse vajotaan niin alas omaa katkeruusmäkeä, että hatusta vedetään päätelmiä ulkonäöstäni tekstin perusteella. Hah hah! En yhtään ihmetteli, vaikka saisit tekstieni perusteella selville vielä kangannumeroni, henkilötunnukseni ja rintojen koon. Jos mikä, niin tuo on katkeruuden huippua. Eikö tällä palstalla muuta osata kuin väittää provoksi tai alkaa itse keksiä "faktoja" kirjoittajasta ja niillä mollata? Tämä kertoo paljon tänne kirjoittavien henkisestä tasosta. Aikani kuluksi lueskeltuani tätä palstaa huomasin, että jos joku kirjoittaa, että hänellä menee hyvin, niin heti on joku etsimässä huonoja puolia hänen elämästää niillä samoilla "faktoilla". Tämä viestii vaan siitä, että itsellä on paha olla ja ei siksi voi hyväksyä, että jollain muulla menee hyvin.

        Seksinautinto on nytkin kohdallaan. Jos seksinautinnon hinta on leveä takamus ja polviin asti roikkuvat rinnat, sekä elinikäinen taakka, niin en lapsia ikinä harkitse edes hankkivani.

        Ei tietenkään elatusmaksut kaikkia lasten kuluja kata, mutta ei sille mitään voin; äiti itse valitsi lähihuoltajuuden tietäen alhaisista tuloistaan. Isä sai maksaa melko pienet elatusavut tuloihinsa verrattuna, mutta laskelmien mukaan niiden pitäisi kattaa lapsen peruskulutus ja ylimääräistäkin pitäisi jäädä, silti äidin mukaan "raha vain katoaa". Elatussopimus on tehty 18-vuotissyntymäpäiville asti, mutta sopimuksen mukaan elatusmaksut voidaan tarkastaa, mikäli miehen tulot nousevat tai laskevat yli 20 %. Mies hoitaa elatusmaksunsa omista tuloistaan, minun tuloihin ei kajota.

        Miestä ärsyttää exän metkut ja nurinat niin paljon, että on monesti sanonut laativansa testamenttinsa niin, ettei exä ja kersat (miehen mukaan antavat äidilleen osuutensa) saa halaistua lanttiakaan. Ja ihan oikeassa hän on; kiltti, ihana mies on niin ahdistunut, että suorastaan tärisee kiukusta, kun exä taas kerran keksii jotain "kivaa".

        Juu, väittäkää vaan provoksi. Ettet te tarkistaakaan pysty, joten eläkää vaan siinä uskossa, että kaikilla on yhtä paha olla kuin teillä.


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Ja taas kerran minua haukutaan, mutta itse vajotaan niin alas omaa katkeruusmäkeä, että hatusta vedetään päätelmiä ulkonäöstäni tekstin perusteella. Hah hah! En yhtään ihmetteli, vaikka saisit tekstieni perusteella selville vielä kangannumeroni, henkilötunnukseni ja rintojen koon. Jos mikä, niin tuo on katkeruuden huippua. Eikö tällä palstalla muuta osata kuin väittää provoksi tai alkaa itse keksiä "faktoja" kirjoittajasta ja niillä mollata? Tämä kertoo paljon tänne kirjoittavien henkisestä tasosta. Aikani kuluksi lueskeltuani tätä palstaa huomasin, että jos joku kirjoittaa, että hänellä menee hyvin, niin heti on joku etsimässä huonoja puolia hänen elämästää niillä samoilla "faktoilla". Tämä viestii vaan siitä, että itsellä on paha olla ja ei siksi voi hyväksyä, että jollain muulla menee hyvin.

        Seksinautinto on nytkin kohdallaan. Jos seksinautinnon hinta on leveä takamus ja polviin asti roikkuvat rinnat, sekä elinikäinen taakka, niin en lapsia ikinä harkitse edes hankkivani.

        Ei tietenkään elatusmaksut kaikkia lasten kuluja kata, mutta ei sille mitään voin; äiti itse valitsi lähihuoltajuuden tietäen alhaisista tuloistaan. Isä sai maksaa melko pienet elatusavut tuloihinsa verrattuna, mutta laskelmien mukaan niiden pitäisi kattaa lapsen peruskulutus ja ylimääräistäkin pitäisi jäädä, silti äidin mukaan "raha vain katoaa". Elatussopimus on tehty 18-vuotissyntymäpäiville asti, mutta sopimuksen mukaan elatusmaksut voidaan tarkastaa, mikäli miehen tulot nousevat tai laskevat yli 20 %. Mies hoitaa elatusmaksunsa omista tuloistaan, minun tuloihin ei kajota.

        Miestä ärsyttää exän metkut ja nurinat niin paljon, että on monesti sanonut laativansa testamenttinsa niin, ettei exä ja kersat (miehen mukaan antavat äidilleen osuutensa) saa halaistua lanttiakaan. Ja ihan oikeassa hän on; kiltti, ihana mies on niin ahdistunut, että suorastaan tärisee kiukusta, kun exä taas kerran keksii jotain "kivaa".

        Juu, väittäkää vaan provoksi. Ettet te tarkistaakaan pysty, joten eläkää vaan siinä uskossa, että kaikilla on yhtä paha olla kuin teillä.

        Kirjoitusvirheitä ainakin vilisee. Ja keskellä yötä kirjoitellaan... mies lie seuraavaa jo tarkastelemassa.


      • hyh hyh kirjoitti:

        pelkät elatusmaksut mitenkään riitä kaikkiin lasten menoihin. Kyllä sille jotakin voi, eli etävanhempi, tässä tapauksessa siis miehesi, voi mainiosti elättää lapsiaan isommalla summalla. Ei laki sitä kiellä. Lähivanhempi käyttää yleensä kaikki tulonsa lastensa elatukseen.
        Sinun ei tarvitse sijoittaa senttiäkään kehenkään, ellei sinulla ole omia lapsia. Monet ihmiset tietysti antavat varojaan aivan vieraittenkin lasten hyväksi, mutta sinä et heihin kuulu. Sinähän joudut käyttämään rahasi itsesti koristelemiseen, ettei mies jätä sinua.
        Kirjoituksesi on selvästikin pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Tuskin olet saanut minkäänlaista miestä, edes toisen tähdettä, mutta mielikuvituksesi on vastenmielinen.

        Että ärsyttää tuo asenne!! Oma exäni maksaa huomattavasti pienempää elaria kuin minkä lastenvalvoja on laskenut. Mutta se on meidän yhteinen päätös, en koe tarvitsevani enempää! Eikä tähän ole vaikuttanut exäni uusikko, kun sellaista ei ole. Tai ei ole ainakaan minulle tai lapselleni kymmenen vuoden kuluessa vielä esitelty =)
        Lapsemme saa harrastaa, olen välillä aina tehnyt muutaman ylimääräisen työvuoron maksaakseni kalliit ratsastukset ja soittotunnit. Myöskään nykyiseltä mieheltäni en odota rahallista tukea näihin harrastuksiin yms, mutta toki osallistumme kumpikin kykyjemme mukaan päivittäisiin menoihin. Ja jos tuntuisi siltä, että juuri nyt rahaa ei johonkin ole, on lasten kanssa (niin omien, kuin puolison) neuvoteltava vaihtoehdoista. Niin kai se ydinperheissäkin? Ei niissä ole ketään, jolta rahaa nyhtäisi! Eikä kaikilla ydinperheilläkään ole varaa kalliisiin merkkivaatteisiin ja harrastuksiin! Vai johtuuko se juuri siitä, kun ei ole sitä ex-miestä, jolta voi kiristää viimeisenkin pennin..?!

        Välillä tuntuu, että olen onnellisessa asemassa kun mieheni lasten äiti on kuollut ,eipähän ainakaan ole vaatimassa koko ajan MEIDÄN rahojamme. Koska kyllähän meidän molempien tienaamat rahat ovat meidän yhteisiä, meidän ja MEIDÄN perheen! Ei yhdenkään exän!


      • rasittavia ämmiä! kirjoitti:

        Että ärsyttää tuo asenne!! Oma exäni maksaa huomattavasti pienempää elaria kuin minkä lastenvalvoja on laskenut. Mutta se on meidän yhteinen päätös, en koe tarvitsevani enempää! Eikä tähän ole vaikuttanut exäni uusikko, kun sellaista ei ole. Tai ei ole ainakaan minulle tai lapselleni kymmenen vuoden kuluessa vielä esitelty =)
        Lapsemme saa harrastaa, olen välillä aina tehnyt muutaman ylimääräisen työvuoron maksaakseni kalliit ratsastukset ja soittotunnit. Myöskään nykyiseltä mieheltäni en odota rahallista tukea näihin harrastuksiin yms, mutta toki osallistumme kumpikin kykyjemme mukaan päivittäisiin menoihin. Ja jos tuntuisi siltä, että juuri nyt rahaa ei johonkin ole, on lasten kanssa (niin omien, kuin puolison) neuvoteltava vaihtoehdoista. Niin kai se ydinperheissäkin? Ei niissä ole ketään, jolta rahaa nyhtäisi! Eikä kaikilla ydinperheilläkään ole varaa kalliisiin merkkivaatteisiin ja harrastuksiin! Vai johtuuko se juuri siitä, kun ei ole sitä ex-miestä, jolta voi kiristää viimeisenkin pennin..?!

        Välillä tuntuu, että olen onnellisessa asemassa kun mieheni lasten äiti on kuollut ,eipähän ainakaan ole vaatimassa koko ajan MEIDÄN rahojamme. Koska kyllähän meidän molempien tienaamat rahat ovat meidän yhteisiä, meidän ja MEIDÄN perheen! Ei yhdenkään exän!

        koe tarvitsevasi enempää.
        Kuulehan nyt, entinen miehesi maksaa elatusmaksut lapsilleen, ei sinulle. Miksi tunnet tarvetta vähentää lastesi omalta isältään saamia elatusmaksuja? Kuulostaa kieroutuneelta.
        Samoin kuulostaa kieroutuneelta se, että hekumoit miehesi lasten äidin kuolemalla ja vihjailet, että jos hän eläisi, hän vaatisi teidän rahojanne?
        Mistä ex-miehet oikein löytävät kaltaisiasi sekundanaisia?


      • uusikko_nainen kirjoitti:

        Ja taas kerran minua haukutaan, mutta itse vajotaan niin alas omaa katkeruusmäkeä, että hatusta vedetään päätelmiä ulkonäöstäni tekstin perusteella. Hah hah! En yhtään ihmetteli, vaikka saisit tekstieni perusteella selville vielä kangannumeroni, henkilötunnukseni ja rintojen koon. Jos mikä, niin tuo on katkeruuden huippua. Eikö tällä palstalla muuta osata kuin väittää provoksi tai alkaa itse keksiä "faktoja" kirjoittajasta ja niillä mollata? Tämä kertoo paljon tänne kirjoittavien henkisestä tasosta. Aikani kuluksi lueskeltuani tätä palstaa huomasin, että jos joku kirjoittaa, että hänellä menee hyvin, niin heti on joku etsimässä huonoja puolia hänen elämästää niillä samoilla "faktoilla". Tämä viestii vaan siitä, että itsellä on paha olla ja ei siksi voi hyväksyä, että jollain muulla menee hyvin.

        Seksinautinto on nytkin kohdallaan. Jos seksinautinnon hinta on leveä takamus ja polviin asti roikkuvat rinnat, sekä elinikäinen taakka, niin en lapsia ikinä harkitse edes hankkivani.

        Ei tietenkään elatusmaksut kaikkia lasten kuluja kata, mutta ei sille mitään voin; äiti itse valitsi lähihuoltajuuden tietäen alhaisista tuloistaan. Isä sai maksaa melko pienet elatusavut tuloihinsa verrattuna, mutta laskelmien mukaan niiden pitäisi kattaa lapsen peruskulutus ja ylimääräistäkin pitäisi jäädä, silti äidin mukaan "raha vain katoaa". Elatussopimus on tehty 18-vuotissyntymäpäiville asti, mutta sopimuksen mukaan elatusmaksut voidaan tarkastaa, mikäli miehen tulot nousevat tai laskevat yli 20 %. Mies hoitaa elatusmaksunsa omista tuloistaan, minun tuloihin ei kajota.

        Miestä ärsyttää exän metkut ja nurinat niin paljon, että on monesti sanonut laativansa testamenttinsa niin, ettei exä ja kersat (miehen mukaan antavat äidilleen osuutensa) saa halaistua lanttiakaan. Ja ihan oikeassa hän on; kiltti, ihana mies on niin ahdistunut, että suorastaan tärisee kiukusta, kun exä taas kerran keksii jotain "kivaa".

        Juu, väittäkää vaan provoksi. Ettet te tarkistaakaan pysty, joten eläkää vaan siinä uskossa, että kaikilla on yhtä paha olla kuin teillä.

        on pelkkää mahon mutinaa.
        Odottelet ahneuksissasi jopa miehesi kuolemaa. Voit kuitenkin kuukahtaa itse ensimmäisenä, vaikka miehesi täriseekin, tai kokea perinnönjaossa katkeran pettymyksen.
        Tietääkö miehesi, mitä tänne kirjoittelet ja mitä hän pitää hengentuotteistasi?


      • hyh hyh kirjoitti:

        koe tarvitsevasi enempää.
        Kuulehan nyt, entinen miehesi maksaa elatusmaksut lapsilleen, ei sinulle. Miksi tunnet tarvetta vähentää lastesi omalta isältään saamia elatusmaksuja? Kuulostaa kieroutuneelta.
        Samoin kuulostaa kieroutuneelta se, että hekumoit miehesi lasten äidin kuolemalla ja vihjailet, että jos hän eläisi, hän vaatisi teidän rahojanne?
        Mistä ex-miehet oikein löytävät kaltaisiasi sekundanaisia?

        että mieheni ex kinuaisi lisää rahaa, koska ei sitä eläessään tehnyt, miksi siis myöhemminkään? Jos ei jotain tosi pakottavaa, yllättävää menoa tulisi?
        Tarkoitin sitä, että vaikka tietenkin haluaisin lasten äidin olevan elossa ( niin, ja kyllä, ihan jo siitäkin syystä, että lapset asuisivat silloin todennäköisesti äidillään!) pääsen varmasti helpommalla, kuin jos exä olisi elossa ja samanlainen valittava ja katkera ämmänlänkyrä, kuin nämä tänne kirjoittelevat jätetyt ex-vaimot!
        Tosin mieheni ex ei ollut jätetty, vaan he olivat eronneet jo kauan ennen minun kuvioihin tuloa, eikä hän koskaan (ainakaan kuulteni) nimitellyt minua sekundanaiseksi tms. Mutta hän oli´kin fiksu, toisin kuin sinä tunnut olevan.
        Ja omalta exältäni en halua lisärahoja sen vuoksi, että tiedän hänen tiukan rahatilanteen (hän esim. auttaa taloudellisisesti omia vanhempiaan) eikä ne lastenvalvojan laskemat elarit ole mielestäni missään suhteessa miehen tuloihin! Lisäksi olen omasta tahdostani tällä hetkellä hoitovapaalla, joten en tajua, miksi exän pitäisi maksaa enemmän elareita, kun minä hoidan nykyisen mieheni kanssa saamiani lapsia kotona ja olen pienillä tuloilla?!
        Tarvittaessa exäni avustaa esim. vaatehankinnoissa, mutta pääosin kustannuksista vastaan minä.
        Eikä tosiaan ydinperheessäkään lapset välttämättä saa kaikkea haluamaansa, miksi uusperheessä pitäisi, jos ei rahaa kerta kaikkiaan ole?


      • rasittavia ämmiä! kirjoitti:

        Että ärsyttää tuo asenne!! Oma exäni maksaa huomattavasti pienempää elaria kuin minkä lastenvalvoja on laskenut. Mutta se on meidän yhteinen päätös, en koe tarvitsevani enempää! Eikä tähän ole vaikuttanut exäni uusikko, kun sellaista ei ole. Tai ei ole ainakaan minulle tai lapselleni kymmenen vuoden kuluessa vielä esitelty =)
        Lapsemme saa harrastaa, olen välillä aina tehnyt muutaman ylimääräisen työvuoron maksaakseni kalliit ratsastukset ja soittotunnit. Myöskään nykyiseltä mieheltäni en odota rahallista tukea näihin harrastuksiin yms, mutta toki osallistumme kumpikin kykyjemme mukaan päivittäisiin menoihin. Ja jos tuntuisi siltä, että juuri nyt rahaa ei johonkin ole, on lasten kanssa (niin omien, kuin puolison) neuvoteltava vaihtoehdoista. Niin kai se ydinperheissäkin? Ei niissä ole ketään, jolta rahaa nyhtäisi! Eikä kaikilla ydinperheilläkään ole varaa kalliisiin merkkivaatteisiin ja harrastuksiin! Vai johtuuko se juuri siitä, kun ei ole sitä ex-miestä, jolta voi kiristää viimeisenkin pennin..?!

        Välillä tuntuu, että olen onnellisessa asemassa kun mieheni lasten äiti on kuollut ,eipähän ainakaan ole vaatimassa koko ajan MEIDÄN rahojamme. Koska kyllähän meidän molempien tienaamat rahat ovat meidän yhteisiä, meidän ja MEIDÄN perheen! Ei yhdenkään exän!

        MIELIPIDE!!!!

        ""Välillä tuntuu, että olen onnellisessa asemassa kun mieheni lasten äiti on kuollut ,eipähän ainakaan ole vaatimassa koko ajan MEIDÄN rahojamme. Koska kyllähän meidän molempien tienaamat rahat ovat meidän yhteisiä, meidän ja MEIDÄN perheen! Ei yhdenkään exän!

        Ajattelitkos yhtään muita? Edes lapsia joilla ei ole äitä?????? Vain sun tunteilla on merkitystä, et oot onnellinen kun ei lapsilla ole äitiä!!!

        Ei uskoisi että olet yhä sen miehen kanssa. Mies ei siis tiedä et olet onnellinen kun lasten äiti on kuollut, jotta sinulla on helpottunut olo eikä tarvi pelätä!!!

        Hui kauheeta... olen todella kauhuissani että edes uskallat moisen asian edes täällä sanoa!!!

        Siis oikeesti,, julma ihminen oot...


      • hyh hyh kirjoitti:

        samoin kuin naisenkin on pidettävä ensi sijassa huolta omista lapsistaan sekä taloudellsiesti että muuten. Harvassa vain tuntuvat olevan ihmiset, joilla on varaa ylläpitää säädyllisesti useampaa kuin yhtä perhettä. Avioero suistaa usein lapset köyhyyden ja syrjäytymisen kierteeseen, kuten juuri kertomassasi tapauksessa, joissa lapsia ei ole varaa päästää urheiluseuran tapahtumiin. Muista, että miehesi on vapaa menemään töihin ja hankkimaan riittävät tulot, joilla sitten lastensa harrastukset maksaa.
        Vastenmielisiä ovat kaltaisesi ahneet perheellisen miehen siivelle tuppautuvat eukot. Eikö sinua yhtään hävetä, että miehesi ei pidä lapsistaan huolta taloudellisesti?

        päätellä ,ettei lapsia pidä tehdä ydinperheeseenkään, jos ei ole varaa kustantaa kaikkea, mitä lapset keksivät tahtoa?
        Vai päteekö tämä kustantamisen pakko ainoastaan eronneisiin etävanhempiin? Tai vain etäisiin? Tai sellaisiin etäisiin, jotka ovat löytäneet uuden kumppanin?


      • hyh hyh kirjoitti:

        menettänyt. Eikä hän ole edes kenenkään tähde, enkä minäkään.
        Entä sinä?

        Mutta hyvä ettet rakastasi menettänyt ja voit jatkaa elämääsi hänen rinnallaan.

        Kummallista kuitenkin, että noinkin onnistuneena ydinperheellisenä sätit täällä oman onnensa uusperheestä löytäneitä. Melkein voisi kuvitella, että puolisosi oli jo lähdössä toisen matkaan, mutta sait keploteltua hänet jäämään. Ja nyt vahdit hänen jokaista liikettään...

        ... oletusta tämäkin, toki. Et vain oikein kuulosta onnelliselta


      • sinun sieluparkaasi. kirjoitti:

        Mutta hyvä ettet rakastasi menettänyt ja voit jatkaa elämääsi hänen rinnallaan.

        Kummallista kuitenkin, että noinkin onnistuneena ydinperheellisenä sätit täällä oman onnensa uusperheestä löytäneitä. Melkein voisi kuvitella, että puolisosi oli jo lähdössä toisen matkaan, mutta sait keploteltua hänet jäämään. Ja nyt vahdit hänen jokaista liikettään...

        ... oletusta tämäkin, toki. Et vain oikein kuulosta onnelliselta

        sinua noin kovasti elämässäni kiinnostaa?
        Puolisoni ei ole ollut lähdössä mihinkään, enkä vahdi hänen liikkeitään, eikä onneksi hänkään minun. Ihan normaalisti elellään, joten huoli pois.
        Ellen kuulosta kovin onnelliselta, se johtuu siitä, että minua tympäisee. Inhoan perhepinnareita, jotka jättävät kaiken vastuun lapsistaan, myös taloudellisen, puolisolleen, ja lähtevät itse liihottelemaan kukasta kukkaan kuin perhonen tai lumpusta lumppuun kuin koi.
        Minusta yksipuolisesta sopimuksen rikkomisesta, myös avioliittosopimuksen tai yhteisen lapsen hankkimissopimuksen, pitäisi määrätä tuntuva rangaistus. Se toivottavasti vähentäisi laiminlyötyjen lasten määrää ja huojentaisi veronmaksajien taakkaa.


      • hyh hyh kirjoitti:

        on pelkkää mahon mutinaa.
        Odottelet ahneuksissasi jopa miehesi kuolemaa. Voit kuitenkin kuukahtaa itse ensimmäisenä, vaikka miehesi täriseekin, tai kokea perinnönjaossa katkeran pettymyksen.
        Tietääkö miehesi, mitä tänne kirjoittelet ja mitä hän pitää hengentuotteistasi?

        Nopeasti voisi kuvitella, että tällaisen hengentuotoksen tuhertajalla olisi piiiitkät riipparit ja horkkaava ex!


      • hyh hyh kirjoitti:

        sinua noin kovasti elämässäni kiinnostaa?
        Puolisoni ei ole ollut lähdössä mihinkään, enkä vahdi hänen liikkeitään, eikä onneksi hänkään minun. Ihan normaalisti elellään, joten huoli pois.
        Ellen kuulosta kovin onnelliselta, se johtuu siitä, että minua tympäisee. Inhoan perhepinnareita, jotka jättävät kaiken vastuun lapsistaan, myös taloudellisen, puolisolleen, ja lähtevät itse liihottelemaan kukasta kukkaan kuin perhonen tai lumpusta lumppuun kuin koi.
        Minusta yksipuolisesta sopimuksen rikkomisesta, myös avioliittosopimuksen tai yhteisen lapsen hankkimissopimuksen, pitäisi määrätä tuntuva rangaistus. Se toivottavasti vähentäisi laiminlyötyjen lasten määrää ja huojentaisi veronmaksajien taakkaa.

        puhuvat omaa kieltään. Perhepinnarit ja lumput, siinä sinun käsityksesi uusperheistä.

        Tuntuvat maksut pitäisi asettaa lapsen hankkimiselle alle 30-vuotiaana. Siinä jäisi moni harkitsematon perhe perustamatta.


    • Ymmärrän sinua täysin, minä koin joskus suhteen jossa miehellä oli lapsi ja kiusaa tekevä exä, jaksoin sitä helvettiä parisen vuotta ja sitten riitti. Sen jälkeen en ole koskenutkaan miehiin jolla on lapsi/a.

      Ja se on juuri niin tyypillinen suhtautuminen asiaan, jossa nainen ilmaisee sen, ettei tahdo miestä jolla on lapsi/a, että tämä inhoaa lapsia. Kyse ei ole mistään inhoamisesta, vaan elämäntilanteen eroavaisuudesta, ihminen muuttuu ajatustavoiltaankin tultuaan vanhemmaksi ja vaikka kuinka koitan selittää miehelle jolla on jo sitä jälkikasvua, ettei meidän polkumme tule yhdistymään, saan pelkkää negatiivistä palautetta ja samoin naisilta jolla on lapsia, jos heille olen sanonut että en huoli miestä jolla on lapsia niin saan päälleni kauhea haukku-rypäyksen.. Miksi näin?

      • " vaikka kuinka koitan selittää miehelle jolla on jo sitä jälkikasvua, ettei meidän polkumme tule yhdistymään, saan pelkkää negatiivistä palautetta ja samoin naisilta jolla on lapsia, jos heille olen sanonut että en huoli miestä jolla on lapsia niin saan päälleni kauhea haukku-rypäyksen.. Miksi näin?"

        ei kantaansa tarvitse perustella lapsellisille ihmisille. he eivät voi vaatia enää koskaan lapsetonta kumppania, joten heillä on "paskat housuissa". olisihan se katsos paljon mukavempaa sitten kun/jos eroavat, että toinen hyväksyisi ne omat lapset, mutta itse ei tarvitsisi hyväksyä puolison lapsia, eli kyllä lapsellisetkin eronneet haaveilevat lapsettomasta uudesta kumppanista, sitä ei vain haluta myöntää.

        jokainen täysjärkinen välttelee uusperhettä viimeiseen asti.


      • fdsafasdfasdfas kirjoitti:

        " vaikka kuinka koitan selittää miehelle jolla on jo sitä jälkikasvua, ettei meidän polkumme tule yhdistymään, saan pelkkää negatiivistä palautetta ja samoin naisilta jolla on lapsia, jos heille olen sanonut että en huoli miestä jolla on lapsia niin saan päälleni kauhea haukku-rypäyksen.. Miksi näin?"

        ei kantaansa tarvitse perustella lapsellisille ihmisille. he eivät voi vaatia enää koskaan lapsetonta kumppania, joten heillä on "paskat housuissa". olisihan se katsos paljon mukavempaa sitten kun/jos eroavat, että toinen hyväksyisi ne omat lapset, mutta itse ei tarvitsisi hyväksyä puolison lapsia, eli kyllä lapsellisetkin eronneet haaveilevat lapsettomasta uudesta kumppanista, sitä ei vain haluta myöntää.

        jokainen täysjärkinen välttelee uusperhettä viimeiseen asti.

        tai jokainen kylmä ihminen välttelee uusperhetä, jokainen joka ajattelee vain omaa napaansa.

        Minulla ei ole mitään ongelmia uusperheen kanssa, mutta minä olenkin äiti jolla on suuri sydän johon mahtuu omien lasten lisäksi myös miehen lapset.

        Sinun kaltaisten todella kannattaa ollakin lapsettomia tai mieluummin sinkkuja, niin ei tarvitse rakastaakkaan kuin itseään.


      • y8pgiböknl kirjoitti:

        tai jokainen kylmä ihminen välttelee uusperhetä, jokainen joka ajattelee vain omaa napaansa.

        Minulla ei ole mitään ongelmia uusperheen kanssa, mutta minä olenkin äiti jolla on suuri sydän johon mahtuu omien lasten lisäksi myös miehen lapset.

        Sinun kaltaisten todella kannattaa ollakin lapsettomia tai mieluummin sinkkuja, niin ei tarvitse rakastaakkaan kuin itseään.

        Miksi olisin "kylmä ihminen" ellen tahdo elää lapsien ehdoilla, koska minulla ei ole niitä omia (vielä)? Juuri tuollainen suhtautuminen tähän asiaan on niin tyypillistä. Ei ole helppoa lapsettoman hypätä täyteen perhe-elämään henkilön kanssa, jolla on jo lapsia, tällä on se ajatusmaailma täysin eri kuin lapsettomalla.

        Lapsettomilla ja lapsellisilla on eri kiinnostuksen aiheet vapaa-aikana, miksi lapsettoman pitäisi istua puistossa ja katella kun lapset leikkivät, harvemmin se kiinnostaa lapsettomia, muumimaailmat, lasten elämyspuistot sun muut...

        Ei kiitos, ne eivät kiinnosta minua ja se ei todellakaan tee minusta kylmää ihmistä, ellen ole kiinnostunut toisten lapsista. Mutta lapsellisen on niin vaikea ymmärtää tätä kuviota. Kerrasta viisastuneena, kierrän todellakin kaukaa ne miehet jolla on sitä jälkikasvua, tahdon kyllä lapsia mutta omia sellaisia.


      • -------------------- kirjoitti:

        Miksi olisin "kylmä ihminen" ellen tahdo elää lapsien ehdoilla, koska minulla ei ole niitä omia (vielä)? Juuri tuollainen suhtautuminen tähän asiaan on niin tyypillistä. Ei ole helppoa lapsettoman hypätä täyteen perhe-elämään henkilön kanssa, jolla on jo lapsia, tällä on se ajatusmaailma täysin eri kuin lapsettomalla.

        Lapsettomilla ja lapsellisilla on eri kiinnostuksen aiheet vapaa-aikana, miksi lapsettoman pitäisi istua puistossa ja katella kun lapset leikkivät, harvemmin se kiinnostaa lapsettomia, muumimaailmat, lasten elämyspuistot sun muut...

        Ei kiitos, ne eivät kiinnosta minua ja se ei todellakaan tee minusta kylmää ihmistä, ellen ole kiinnostunut toisten lapsista. Mutta lapsellisen on niin vaikea ymmärtää tätä kuviota. Kerrasta viisastuneena, kierrän todellakin kaukaa ne miehet jolla on sitä jälkikasvua, tahdon kyllä lapsia mutta omia sellaisia.

        ajattelemme niin samalla tavalla. en ole onneksi koskaan erehtynyt asumaan miehen kanssa, jolla olisi lapsia. ole onnellinen ettei sinulle ehtinyt syntyä omia siihen suhteeseen!

        tämä lapsettomuus-asia on yksi kriteeri muiden joukossa kumppania valitessa. joku ei halua huonotuloisempaa miestä kuin itse on, joku ei halua lappiin asumaan poromiehen vaimoksi, joku ei halua ulkomaalaista miestä jne. kaikilla ei ole samanlaiset kriteerit, eikä tarvitsekaan olla. jos kuitenkin menee sanomaan lapselliselle ihmiselle, ettei halua lapsellista kumppania, se on vähän kuin sanoisi lyhyelle miehelle ettei halua lyhyttä miestä kumppaniksi ;) joistakin asioista on vaan hyvä olla hiljaa (minä siis ottaisin mielelläni lyhyen miehen, mutta noin niin kuin esimerkkinä).

        minäkin halua lapsia, OMIA lapsia, en toisen kakaroita.


      • minä myös! kirjoitti:

        ajattelemme niin samalla tavalla. en ole onneksi koskaan erehtynyt asumaan miehen kanssa, jolla olisi lapsia. ole onnellinen ettei sinulle ehtinyt syntyä omia siihen suhteeseen!

        tämä lapsettomuus-asia on yksi kriteeri muiden joukossa kumppania valitessa. joku ei halua huonotuloisempaa miestä kuin itse on, joku ei halua lappiin asumaan poromiehen vaimoksi, joku ei halua ulkomaalaista miestä jne. kaikilla ei ole samanlaiset kriteerit, eikä tarvitsekaan olla. jos kuitenkin menee sanomaan lapselliselle ihmiselle, ettei halua lapsellista kumppania, se on vähän kuin sanoisi lyhyelle miehelle ettei halua lyhyttä miestä kumppaniksi ;) joistakin asioista on vaan hyvä olla hiljaa (minä siis ottaisin mielelläni lyhyen miehen, mutta noin niin kuin esimerkkinä).

        minäkin halua lapsia, OMIA lapsia, en toisen kakaroita.

        Älä ikinä mene rakastamaan mieheen jolla on lapsia. Älä ihmeessä, niin pelastat lapset tuollaisen akan läsnäololta.
        ja nyt voit vaikka poistua palstalta, sinullahan ei uusperhettä ole eikä tule.
        Hittoako sä täällä sitten roikut.
        Taitaa aihe kiinnostaa silti vaikka kuinka väität muuta.


      • -------------------- kirjoitti:

        Miksi olisin "kylmä ihminen" ellen tahdo elää lapsien ehdoilla, koska minulla ei ole niitä omia (vielä)? Juuri tuollainen suhtautuminen tähän asiaan on niin tyypillistä. Ei ole helppoa lapsettoman hypätä täyteen perhe-elämään henkilön kanssa, jolla on jo lapsia, tällä on se ajatusmaailma täysin eri kuin lapsettomalla.

        Lapsettomilla ja lapsellisilla on eri kiinnostuksen aiheet vapaa-aikana, miksi lapsettoman pitäisi istua puistossa ja katella kun lapset leikkivät, harvemmin se kiinnostaa lapsettomia, muumimaailmat, lasten elämyspuistot sun muut...

        Ei kiitos, ne eivät kiinnosta minua ja se ei todellakaan tee minusta kylmää ihmistä, ellen ole kiinnostunut toisten lapsista. Mutta lapsellisen on niin vaikea ymmärtää tätä kuviota. Kerrasta viisastuneena, kierrän todellakin kaukaa ne miehet jolla on sitä jälkikasvua, tahdon kyllä lapsia mutta omia sellaisia.

        Ei ole vaikea ymmärtää tätä kuviota vaikka lapsellinen olenkin. Lapseettoman ja lapsellisen elämä ja ajankäyttö on täysin erilaista. En tiedä olisinko itsekään ollut valmis lapselliseen elämään siinä vaiheessa kun itse olin lapseton, en varmaan. Seurustelulle ja parisuhteen muodostamiselle lapset ovat oma haasteensa ja jos itse tuntee, että ei tätä kuviota halua elää niin miksi sitten väkisin sitä eläisi. Ei minun mielestä tämä tee ihmisestä kylmää ja lapsia vihaavaa ihmistä. Kun se elämäntapa ei tunnu hyvältä eikä siinä viihdy niin silloin pitää elä sitä mitä itse haluaa.

        Sama tilanne on oman ikäisilläni ihmisillä. Normaalisti ihmisillä on lapset aikuisia tässä iässä ja monet ovat jo isovanhempia. Eron jälkeen tapailin itseni ikäastä miestä mutta suhde loppui lapsiin. Hän ilmoitti että hän on omat lapsensa kasvattanut ja haluaa nyt elää vihdoinkin sellaista vapaata aikuisten elämää. Matkustella, tehdä kaikenlaisia kivoja juttuja ilman että tarvitsee miettiä lapsia ja onko lapsille hoitajaa vai ei. Sama on varmaan ex:ni nyksän kohdalla. Hän on kasvattanut omat lapsensa aikuiseksi ja haluaa nyt elää vapaata elämää. Sitä samaa haluaa ex sillä hän ei varsinaisesti koskaan sopetunut lapselliseen elämään vaikka lapsia halusikin. Nyt meistä jokainen elää sitä elämää josta nauttii. Minä uuden suhteeni kanssa tykkään touhuta lasten kanssa, käydä lasten jutuissa ja elää täyttä arkea ja juhlaa lasten kanssa.


      • Tyhjät tynnyrit.... kirjoitti:

        Älä ikinä mene rakastamaan mieheen jolla on lapsia. Älä ihmeessä, niin pelastat lapset tuollaisen akan läsnäololta.
        ja nyt voit vaikka poistua palstalta, sinullahan ei uusperhettä ole eikä tule.
        Hittoako sä täällä sitten roikut.
        Taitaa aihe kiinnostaa silti vaikka kuinka väität muuta.

        Uusoperhettä ei todellakaan tule enää koskaan, mutta käyn aina välillä totemassa että hyvän valinnan tein kun lukee näitä ikuisia riitoja täällä, uusien sekä exien välillä. Tämä on niin kuin ilmaista huvia, jos niin voi sanoa... ;)


    • kerroit myös omista lapsistasi, sillä sun ex mies on varmaan myös jonkun puoliso ja ex miehen lapset kuuluvat samaan sarjaan josta kerroin oman miehesi lapsista!!;))

      • Toi sun lukihäiriö on kyllä pahaa luokkaa.
        Sun ei olisi tarvinnut edes lukea aloittajan kirjoitusta loppuun, että olisi selvinnyt
        ETTEI ALOITTAJALLA OLE LAPSIA.

        Että ihminen osaa olla tyhmä !


      • iuytrzhfguhi kirjoitti:

        Toi sun lukihäiriö on kyllä pahaa luokkaa.
        Sun ei olisi tarvinnut edes lukea aloittajan kirjoitusta loppuun, että olisi selvinnyt
        ETTEI ALOITTAJALLA OLE LAPSIA.

        Että ihminen osaa olla tyhmä !

        ei osaa ymmärtää lapsia ja lapsia omaavaa miestä, mutta on valmis kuitenkin mollaamaan vaikkei tidä lapsista yhtään mitään. Niinhän se on että lapsettomat ovat ahkerampia opastajia... lapsia omaaville äideille ja iseille... hih.. melko hauska ajatus. ihan sama kuin minä mensin opastamaan lentäjää, vaikken oo koskaan edes lentokoneessa ollut!!;)))


      • ilmankos ilmankos!!! kirjoitti:

        ei osaa ymmärtää lapsia ja lapsia omaavaa miestä, mutta on valmis kuitenkin mollaamaan vaikkei tidä lapsista yhtään mitään. Niinhän se on että lapsettomat ovat ahkerampia opastajia... lapsia omaaville äideille ja iseille... hih.. melko hauska ajatus. ihan sama kuin minä mensin opastamaan lentäjää, vaikken oo koskaan edes lentokoneessa ollut!!;)))

        tai arvostelisit uusperheitä ja neuvoisit
        uusperheellisiä naisia, vaikka et ole
        koskaa uusperheessä elänytkään.....


      • rs58678pgiöbk kirjoitti:

        tai arvostelisit uusperheitä ja neuvoisit
        uusperheellisiä naisia, vaikka et ole
        koskaa uusperheessä elänytkään.....

        Olipa hyvin kommentoitu !


      • ********** kirjoitti:

        Olipa hyvin kommentoitu !

        Mä tunnen kyllä sympatiaa alkuperäistä kirjoittajaa kohtaan, uskon, että tilanne on ärsyttävä. Lapset on jo niin isoja, että heidän äitinsä voisi oikein mainiosti hankkiutua työelämään, jolloin hänen tulonsa luonnollisesti nousisivat. Ja mikään ei tietysti estä äitiä laihduttamasta ja laittamasta itseään kuntoon, jolloin hän voisi löytää itselleen uuden elämän ja kumppanin.

        Mut sitten muita huomioita: mä en kutsuisi kahta lasta lapsikatraaksi, eikä kenenkään muotojen pitäisi kahdesta lapsesta pahasti kärsiä. Lapset on jo niin isojakin, että kyllä äidillä, etenkin työttömällä, luulisi olevan aikaa liikkua ja treenatakin. Ymmärrän, että tilanne voi olla toinen, jos sillä olisi vaikka kolme alle viisivuotiasta lasta.

        5- ja 7-vuotiaille riittäisi musta oikein vallan mainiosti yksi harrastus, ja välttämättä toi 5-vuotias ei tarvitsisi vielä mitään harrastusta, ellei sitten ole päivisin vain kotona. 7-vuotiaalle koululaiselle yksi harrastusilta viikossa on minusta oikein riittävä. Ei kukaan aikuinenkaan jaksa työpäivän jälkeen joka iltaa harrastaa, en minä ainakaan.

        Mutta suoraan sanon ihmettelen helkkaristi, jos kerran olet niin menestyvä ja kaunis, kuin annat ymmärtää, että mikä ihmeen pakko oli kelpuuttaa tuommoinen toistakymmentä vuotta vanhempi isukki. Luulisi, että hyvännäköisellä nuorella naisella olisi siinä suhteessa valinnanvaraa. Etenkin, jos itse et halua lapsia, ihmettelen tosi suuresti tuota isukkivalintaa, koska isukki tuo lapsensa suhteensa AINA mukanaan, ainakin jossain määrin. Eli niin makaat, kuin petaat. Itse olen aina kavahtanut uusperheitä ja siis nuorena naimattomana naisena en koskaan ryhtynyt mihinkään isiksi tietämieni miesten kanssa. Onneksi löytyi sitten oma aviomies, jonka kanssa nyt on sitten kaksi lasta, ja ikää meillä jo sen verran, ettei lisää lapsia hankita, vaikka erottaisiinkiin. Ja liitto on niin hyvä, että ei ole eroa näkyvillä.

        Ja ei kai se sinun mies ole nyt ihan tossukka ollut, vai onko ex-vaimo vienyt sitä kuin pässiä narussa, pakottanut hankkimaan kaksi lasta jne. Ja itsepähän se mies on aikoinaan valinnut juuri sen naisen, vaikkakin se on ollut kouluttamaton, Täytyy myös sanoa, että en suuresti arvosta miehesi kaltaista ihmistä, joka livistää, kun arki ei enää olekaan kivaa. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi kantaa vastuu teoistaan, lapsistaan ja avioliitostaan ja osata kommunikoida. Eli jos exän lihominen ja huono pukeutuminen on vaivanneet, kissa olisi pitänyt nostaa pöydälle ja puhua asiasta. Exä on yhä se sama ihminen, johon miehesi aikoinaan rakastui. Jos homma olisi pelastettu sillä, että exä olisi pudottanut kiloja, käynyt kampaajalla ja ostanut uusia vaatteita, vaiva olisi ollut aika pieni molemmille. Ei avioliitto ole niin pieni sitoumus, että se saisi kaatua kiloihin. Eli tässä suhteessa antaisin pakit miehellesi ihan periaatteessa. Eihän tuommoiseen äijään ole mitään luottamista, entä jos vaikka sairastut ja menetät sädehoidoissa vaikka hiuksesi ja rintasi joudutaan poistamaan. Voisin ennustaa, että mies livistää, kun arki onkin kurjaa ja vaimo ruma.

        Että joo, periaatteessa en kuulu edes tälle palstalle, käyn sitä kuitenkin lueskelemassa silloin tällöin, koska kavereilla näitä uusperheitä on. Täytyy kyllä sanoa, että ei se kenelläkään tunnu toimivan. Lapsellisten ihmisten avioerot tai ainakin uudelleen avioituminen pitäisi about lailla kieltää. Ja lapsen hankkmista suunnittelevien ihmisten pitäisi erikseen anoa lupaa ko. touhuun, sen verran vastuuttomia ja pölkkyjä vanhempia Suomessa tällä hetkellä nimittäin on.


      • Lintu22 kirjoitti:

        Mä tunnen kyllä sympatiaa alkuperäistä kirjoittajaa kohtaan, uskon, että tilanne on ärsyttävä. Lapset on jo niin isoja, että heidän äitinsä voisi oikein mainiosti hankkiutua työelämään, jolloin hänen tulonsa luonnollisesti nousisivat. Ja mikään ei tietysti estä äitiä laihduttamasta ja laittamasta itseään kuntoon, jolloin hän voisi löytää itselleen uuden elämän ja kumppanin.

        Mut sitten muita huomioita: mä en kutsuisi kahta lasta lapsikatraaksi, eikä kenenkään muotojen pitäisi kahdesta lapsesta pahasti kärsiä. Lapset on jo niin isojakin, että kyllä äidillä, etenkin työttömällä, luulisi olevan aikaa liikkua ja treenatakin. Ymmärrän, että tilanne voi olla toinen, jos sillä olisi vaikka kolme alle viisivuotiasta lasta.

        5- ja 7-vuotiaille riittäisi musta oikein vallan mainiosti yksi harrastus, ja välttämättä toi 5-vuotias ei tarvitsisi vielä mitään harrastusta, ellei sitten ole päivisin vain kotona. 7-vuotiaalle koululaiselle yksi harrastusilta viikossa on minusta oikein riittävä. Ei kukaan aikuinenkaan jaksa työpäivän jälkeen joka iltaa harrastaa, en minä ainakaan.

        Mutta suoraan sanon ihmettelen helkkaristi, jos kerran olet niin menestyvä ja kaunis, kuin annat ymmärtää, että mikä ihmeen pakko oli kelpuuttaa tuommoinen toistakymmentä vuotta vanhempi isukki. Luulisi, että hyvännäköisellä nuorella naisella olisi siinä suhteessa valinnanvaraa. Etenkin, jos itse et halua lapsia, ihmettelen tosi suuresti tuota isukkivalintaa, koska isukki tuo lapsensa suhteensa AINA mukanaan, ainakin jossain määrin. Eli niin makaat, kuin petaat. Itse olen aina kavahtanut uusperheitä ja siis nuorena naimattomana naisena en koskaan ryhtynyt mihinkään isiksi tietämieni miesten kanssa. Onneksi löytyi sitten oma aviomies, jonka kanssa nyt on sitten kaksi lasta, ja ikää meillä jo sen verran, ettei lisää lapsia hankita, vaikka erottaisiinkiin. Ja liitto on niin hyvä, että ei ole eroa näkyvillä.

        Ja ei kai se sinun mies ole nyt ihan tossukka ollut, vai onko ex-vaimo vienyt sitä kuin pässiä narussa, pakottanut hankkimaan kaksi lasta jne. Ja itsepähän se mies on aikoinaan valinnut juuri sen naisen, vaikkakin se on ollut kouluttamaton, Täytyy myös sanoa, että en suuresti arvosta miehesi kaltaista ihmistä, joka livistää, kun arki ei enää olekaan kivaa. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi kantaa vastuu teoistaan, lapsistaan ja avioliitostaan ja osata kommunikoida. Eli jos exän lihominen ja huono pukeutuminen on vaivanneet, kissa olisi pitänyt nostaa pöydälle ja puhua asiasta. Exä on yhä se sama ihminen, johon miehesi aikoinaan rakastui. Jos homma olisi pelastettu sillä, että exä olisi pudottanut kiloja, käynyt kampaajalla ja ostanut uusia vaatteita, vaiva olisi ollut aika pieni molemmille. Ei avioliitto ole niin pieni sitoumus, että se saisi kaatua kiloihin. Eli tässä suhteessa antaisin pakit miehellesi ihan periaatteessa. Eihän tuommoiseen äijään ole mitään luottamista, entä jos vaikka sairastut ja menetät sädehoidoissa vaikka hiuksesi ja rintasi joudutaan poistamaan. Voisin ennustaa, että mies livistää, kun arki onkin kurjaa ja vaimo ruma.

        Että joo, periaatteessa en kuulu edes tälle palstalle, käyn sitä kuitenkin lueskelemassa silloin tällöin, koska kavereilla näitä uusperheitä on. Täytyy kyllä sanoa, että ei se kenelläkään tunnu toimivan. Lapsellisten ihmisten avioerot tai ainakin uudelleen avioituminen pitäisi about lailla kieltää. Ja lapsen hankkmista suunnittelevien ihmisten pitäisi erikseen anoa lupaa ko. touhuun, sen verran vastuuttomia ja pölkkyjä vanhempia Suomessa tällä hetkellä nimittäin on.

        En taas jaksanut lukea kaikkea, kun täällä on niin paljon turhaa ja asiatonta, mutta...

        Ymmärrän väsymyksesi. Ei ole helppoa olla aina ja jatkuvasti toisella sijalla. Kun lapset eivät ole omia, ei ole niinkään helppo ymmärtää, miksi ne menevät kaiken muun edelle.

        Olemme oman, "lapsellisen" mieheni kanssa käyneet tästä asiasta monesti keskustelua. Olen yrittänyt selittää, että minulle hänen lapsensa eivät riitä elämän sisällöksi, enkä ole tässä suhteessa näiden lasten takia, vaan koska rakastan miestäni.

        Toisaalta, olen tiennyt suhteeseen ryhtyessäni, että hänellä on lapsia, jotka ovat hänen elämänsä tärkein asia. Siihen täytyy sopeutua. Hän maksaa lapsista elatusmaksua, joka määräytyy sen mukaan, kuinka paljon lapset ovat olleet meillä (mitä enemmän, sitä pienempi maksu). Elatusmaksu on siis peruselatukseen, lisäksi äiti ostaa suurimman osan lasten vaatteista ja henkilökohtaisista tavaroista. Harrastukset ja muut menot maksetaan yhteisesti.

        Jos et voi hyväksyä sitä, että mies käyttää rahoja myös lapsiin, teidän on ehkä parempi lähteä siitä, että molemmilla on omat rahat. Et mitenkään voi vaatia, että mies ei saa antaa omistaan lapsilleen, elämänsä tärkeimmille ihmisille. Minä olen ollut viime aikoina todella väsynyt siihen, että MINUN rahojani menee niin paljon miehen lasten ruokkimiseen ja viihdyttämiseen. Mutta haluan myös, että nämä lapset meillä ollessaan saavat hyvää ruokaa ja että voimme tehdä välillä kaikki yhdessä mukavia asioita. Miehen rahatilanne on ollut tiukka, joten olen maksanut monia menoja.

        Kaikissa lapsiperheissä, oli sitten kyse ydinperheestä tai uusperheestä, puolisoiden yhteinen aika on kortilla. Se on kuitenkin tärkeää ja sinulla on oikeus vaatia, että myös kumppanisi antaa sille arvoa. On miehen tehtävä sovittaa elämäänsä lapset ja suhteenne.


    • tulleensa petetyksi! Voi voi, mutta mies on fiksu, kun laittaa lapsensa etusijalle, eikä exäkään ole poissa mielestä. Se sinua nyt harmittaa, mutta tiesit että miehellä on lapsia,joten mene vaikka etsimään uusia harrastuksia tai etsi työtä, jotta aikasi kuluu.

      Miehelle lapset ovat tärkeimmä. Ihan oikein.

    • No niin olet ihan oikeassa. jos mies ei osaa pitää sovituista kiinni hän selkeästi paikkaa jotain huonoa omaatuntoa ja tuo lasten äiti hyödyntää sen.

    • No jos nyt ajatellaan ettei kyseessä olisi provo.
      Meitähän on joka lähtöön...

      Mainitset ongelmaksesi yhteisen ajan puutteen.
      Olen itsekin suhteessa, jossa miehelläni on kaksi lasta ja minulla ei yhtään.
      Tosin itse pidän lapsista ja olen näihin kahteenkin jo kiintynyt kolmen vuoden aikana.
      En ole heidän huoltajansa enkä äitinsä, mutta mielestäni lasten kasvattamiseen tarvitaan ns. "koko kylä", eli siltä osin koen että myös minulla on velvollisuus toimia siten kuten lasten etu edellyttää.
      Unohtamatta tietysti parisuhdetta.

      Yhteinen aika tässäkin suhteessa on ollut kortilla. Se voi olla välillä stressaavaa, varsinkin kun mieheni on yksinhuoltaja. Tähän on auttanut suora keskustelu miehen kanssa. Olen kertonut omista toiveistani, ja jättänyt miehen päätettäväksi miten hän tuon ajan meille ottaa. Kompromisseihin on pakko päätyä, molemmilta puolilta. Mieheni pyrkii joustamaan parhaansa mukaan, ja pyrimme siihen että yhteistä aikaa vietämme laadukkaasti :)
      Uusioperheen sukulaiset ovat tulleet tutuiksi.
      Olen pyrkinyt suhtautumaan kaikkiin osapuoliin (exiin, ex-anoppeihin/appeihin, jne) asiallisesti ja kunnioittavasti, ja saamme apua lasten hoidossa monelta suunnalta.

      Kirjoituksesi karkaa myöhemmissä osissa miehesi exän mollaamiseen aika muistavalkoisesti.
      Verorahojasi käytetään huonomminkin kuin yksinhuoltajien ja työttömien tukemiseen.
      Exän ulkonäkö tai opiskelutausta ei kuulu sinulle, eikä hänen habituksensa tai varallisuutensa mollaaminen tee sinusta valitettavasti yhtään viehättävämpää. Voisin jopa ilkeästi sanoa että "verorahoillani kustannettu koulutuksesi on tainnut fiksuuden osalta mennä kankkulan kaivoon".

      Kirjoituksestasi paistuu epävarmuus ja huono itsetunto. Mollaat miehesi exää, ja loppujen lopuksi asiat tuntuvat kääntyvän rahaan. Kai olette sopineet tulojen ja varallisuuden osalta ihan paperilla?
      Ei näiden pitäisi tulla minään yllätyksenä jos etukäteen käydään tulot, menot ja muutkin raha-asiat läpi.
      Myöskään lasten kanssa joustamisen ei mielestäni pitäisi tulla yllätyksenä uusioperheelliselle.

      Ehdotankin sinulle yhteisen ajan osalta keskustelua miehesi kanssa (ottaen kaikki osapuolet huomioon), sekä radikaalia asennemuutosta. Sen olen oppinut, ettei pelkällä "minä minä minä" -ajattelulla kovin pitkälle mennä uusiosuhteissa.

    • Mitäs jos antaisit isän touhuta lasten kanssa mitä touhuaa? Toisesta korvasta sissään ja toisesta ulos. Meillä sama tilanne. On yhdessä ostettu iso omakotitalo, itse olen exää 10-vuotta nuorempi, hyvin koulutettu ja hyvässä ammatissa ja tienaan tarpeeksi hyvin. Mies kouluttautui sen jälkeen, kun yhteen mentiin ja sai hyvän työpaikan. Ex-vaimo keksii kaikkea mahdollista ja mies osallistuu kyllä lasten menoihin. Minulle ja miehelle kävisi sekin, että lapset muuttaisi tänne, mutta ex vaimolle se ei käy, kuitenkin jaksaa valittaa joka asiasta vaikka hän oli se joka puolisoni toisen miehen takia jätti..minulle hyvä, sain upean puolison :). Meillä myös noita uhkailuja. Hankaluuksia ei ollut alkuun, mutta sitten, kun puolisoni sai uuden ammatin, uuden työn ja varsinkin, kun ostettiin tämä talo, niin jo haloo alkoi.

      Minulle on aivan sama ovatko lapset täällä vai ei. Elän silloin omaa elämääni lasten täällä oleillessa. En niitä vihaakkaan ja toisinaan jopa nautin yhteisistä leikeistä. Teen ruokaa ja aamupalaa jos satun olemaan kotona. Mies vie lapset harrastuksiin jne. mua se ei haittaa, olen tottunut itsenäiseen elämään joten lämmin neuvo onkin, anna lasten nauttia isäajasta, isän nauttia lapsiajasta ja jätä kaikki muu törky mitä muualta tulee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lapset kasvaa ja ennemmin tai myöhemmin olette täysin ex vapaita ihmisiä ja jos oikein hyvä mäihä käy, niin lapset käyvät teillä aikuisena edelleen hyvissä väleissä :)

    • ei ole koskaan ollut kuin vastuu itsestään, ei ole tarvinnut miettiä aikaa ja jakaa sitä muiden kanssa.

      Nyt kun ovat isekeneet lapsia omaavan miehen, joka rakastaa lapisansa, ja haluaa viettää aikaa myös heidän kanssaan, niin uusio ei sitä tajua, kun luulee että miehen pitää olla vaan uusikon kanssa ja jättää muut asiat.

      Kun yks kaks tulee eteen ajan jakaminen ja muita ihmisiä, niin ei sitä osaa ymmärtää. On vaan kavanut itsekkyyteen ja omaan aikaan.

      • on ääliö


    • Minulla ja avomiehelläni on juurikin melkein samanlainen tilanne. Ainakin koen suurta henkistä komppausta tilanteeseesi. Miehelläni on tytär entisestä suhteesta, me asumme yhdessä suhteellisen hyvämaineisella asuntoalueella (tosin vuokralla) hienossa asunnossa. Emme kuitenkaan ole mitenkään varakkaita, vaan yhteenmuuton jälkeen olemme ajoittain tiukilla. Exä halusi elatusmaksuun korotuksia sen jälkeen kun muutimme yhteen, koska meillä on muka korkeampi elintaso. Vaikka hän tietää, että itse opiskelen vielä yliopistossa ja teen vain osa-aikaisesti töitä. Exä on silti katkera kaikesta. Hän haluaa jatkuvasti enemmän rahaa johonkin ja mieheni hyvätahtoisena suostuu kaikkeen. Exä kuitenkin itse matkustelee pitkiä matkoja (meidän rahoillamme tietysti) ja vie lapsen mukaan näille reissuille, eikä mieheni näe lastaan silloin. Exä ei halua antaa lasta liian usein meille, koska ei pidä minusta, mutta silti valittaa siitä, että tyttö on hänellä koko ajan niin ja niin paljon ja mieheni ei hoida velvollisuuksiaan, vaikka haluiaiskin nähdä lastaan enemmän. Ja tosiaan, meidän menot suunnitellaan aina sen mukaan mitä exän kalenteri ja sen hetken hyvän/pahantuulisuus on. Jopa meidän vuosipäiväsuunnitelmat meni uusiksi, kun silloin exä halusi antaa lapsen miehelle hoitoon. Joskus tuntuisi ihanalta ajatus, että olisimme vain kaksin..kuinka erilaista elämämme olisikaan.. Tai että lapsi olisi meidän kahden oma. Tässä nimittäin tulee se suuri ongelma, koska haluaisin yhteistä lasta niin suunnattomasti, ettei sillä tunnu olevan rajaa.

      On rankkaa olla "äitipuoli" kun ei kuitenkaan saa sitä olla kunnolla. Vaikeaa myöntää itselleen että tuntee olevansa kakkonen koko ajan. Vaikeinta on kuitenkin mielestäni se, ettei ole ketään omassa lähipiirissä kuka ymmärtäisi tätä uuden puolison, äitipuolen osaa täysin ja jaksaisi kuunnella.

      • Miehelläni ja minulla on 10v ikäeroa, joten tämäkin on taas yksi syy siihen miksi exä saa vihata minua, koska olen mistään mitään tietämätön 25v vuotias "teiniperse" kuten hän itse on minua nimittänyt. Myöskään lapselleen hän ei minusta kivaan sävyyn puhu.


    • että tämä uusikko vaan jaksaa valittaa miehen lapsista, mutta ei mies itse omista! Eli ongelma on sillä uusikolla vain yksin ei miehellä. Kunnonisä ei vingu lapsistaan ja antaisi miselle naiselle lähtöpassit, mutta usein ei uskalla sillä nainen jättää eikä ole sitten seuraa ja elämisen maksajaa.

      • Minäkin olen sitä mieltä että lissu on todella ääliö


    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Poker Run kolari

      Ei mennyt aivan putkeen! Joku loukkaantui vakavasti ja taphtuma keskeytetty. Videolta näkyy ensin yksi vene ajaa melko hiljaa kovalla melulla ja vesis
      Yleistä veneilystä
      167
      3187