"Ryssänä Suomessa" -tyyppisten maahanmuuttajatilitysten ja niiden rasismiakin lähentelevien vastavuodatusten johdosta haluan tehdä selväksi kirkkaan kantani venäläisiin ja sekä vanhoihin että uusiin ja tuleviin (mm. Karjalanpalautuksen kautta) suomenvenäläisiin.
Venäläiset ovat parhaimimllaan suomalaisille sekä oikein hyvä naapurikansa että oikein hyvä osa meidän yhteistä asujamistoamme niin Suomen kansalaisina kuin ulkomaalaisinakin. Venäläiset ansaitsevat myös tunnustusta joistain sellaisistakin seikoista, joista aiemmin on vaiettu ehkäpä ylikansallistuntoisista syistä.
Historian arkoja tai muuten vaiettuja aiheita on alettu käsitellä avoimemmin Suomessakin kuten kaikissa toiseen maailmansotaan osallistuneissa maissa. Amerikassa on japanilaisille julkisesti ja selvästi esitetty anteeksipyyntöjä ja kunnianpalautuksia, jopa jakamatta jääneitä urhoollisuusmitaleita jälkikäteen.
Entä meillä? Mannerheimin oma etninen taustakin velvoittaa meidät ymmärtämään, että rintamalla ei ollut yksin suomenkielisiä. Suomen juutalaiset tiesivät olevansa turvassa niin kauan kuin venäläiset ryöstöretkeläiset eivät saisi valtaa maassamme. Talvisodassa 1939-1940 Suomen juutalaiset eivät tietenkään taistelleet saksalaisten rinnalla vaan saksalais-venäläistä liittoumaa vastaan – aivan niin kuin muutkin suomalaiset.
Entä suomenvenäläiset? Urhoollisesti taistelivat hekin maahantunkeutujaa vastaan 1939-1944. Heitä on ollut Suomessa aina, ja lokakuun vallankumouksen jälkeen tuli lisää kai enemmän kuin miehityssotilaina poistui. Esimerkiksi Viipurin läänin asukkaista oli venäjänkielisiä melkein yhtä paljon kuin ruotsinkielisiä. Viipurin kaupungissa ainakin 3 % väestöstä. Kaikki joutuivat evakoiksi. On aika selkiyttää rehtien suomenvenäläisten veteraanien ja evakoiden kiistaton kunnia maahanmuuttajavenäläisiämme ja nuorta polvea ajatellen.
Toukokuussa 2007 törmäsin Espalla euroviisuturistiin, jolla oli jakunrinnassa jonkinlainen neuvostopartisaanin kunniamitali kiitosmaininnoin Voiton päivästä. Tyttönen kantoi sitä tavalla, joka sai epäilemään, ettei kyseessä ollut vitsi vaan tyrmistyttävä tietämättömyys ja Putinin Venäjän propagandan sisäistäminen. Osoitin merkkiä paheksuvasti sormella ja sanoin auttavalla venäjälläni "Sovjetski fashist!", jolloin harhaanjohdettu käänsi sen piiloon eikä hänen seuralaisensakaan onneksi alkanut käsirysyyn.
Kai sentää perinteiset suomenvenäläiset patriootit ja muut kunnon ihmiset haluavat kohottaa profiiliaan myös itsenäisyytemme puolustamisen ja kunnioituksen suhteen, etteivät maahanmuuttajat ja muutkaan vahingossakaan luule heitä jotenkin huonommiksi suomalaisiksi? Ennakkoluuloja kun voi olla venäläiseen kulttuuriin kasvaneilla jos jonkinmoisia.
Saattavathan jotkut jopa uskoa, että Neuvostoliiton osuus toisessa maailmansodassa olisi ollut jotain merkittävän myönteistä, niinkuin viron sudeettivenäläiset näyttävät luulevan. – Lyhyt kertaus olennaisimmasta: Stalin oli koko sodan aloittaessaan Hitlerin kanssa liitossa ja Neuvostoliitto pääsyyllinen Saksan ohella. Tästä ei saa tietenkään syyllistää venäläisiä kansana enempää kuin saksalaisiakaan. Niin tekisimme, jos pidemmän päälle jätämme korostaen esiintuomatta suomenvenäläisten merkittävää ja kiitettävää panosta isänmaallisessa puolustussodassamme Neuvostoliittoa vastaan vuosina 1939-1944.
Maahanmuuttajavenäläisten integroiminen Suomen yhteiskuntaan ja yleensä vapaaseen maailmaan on eräiden arvioiden mukaan tökkinyt pahasti. Yksi syy identiteettiongelmaan saattaa olla se, että heillä on sisäistettynä propagandistista pravdatietoa historiasta, esimerkiksi Voiton päivän valheliturgiat yms. Heille jos keille pitäisi tarjota tervettä suomenvenäläistä identiteettiä: nostaa esiin suomenvenäläisyyden myönteistä merkitystä.
Entinen tsaarinupseeri Mannerheim on arvossaan Venäjällä. Mikseivät myös muut osin venäläistaustaiset sankarit, jotka taistelivat oikean asian puolesta selkeämmässä tilanteessa ja myös puhtaammin motiivein kuin Rangaistuspataljoonan sympaattiset velmut konsanaan? Pitäisi siis tarjota tervettä suomenvenäläistä identiteettiä: esikuvina suomenvenäläiset sotasankarit tuhoamassa Stalinin raakalaistankkeja ja verenpunaruskeita politrukkeja; sivistyneet emigrantit, jotka tulivat turvaan Suomeen Leninin ja Stalinin isovenäläistä vallankumousta pakoon (Babitzinit ym)... Kenties postimyyntiin saadaan pian venäjänkielisiä t-paitoja tekstillä "Kiitos Suomen pelastamisesta neuvostofasismilta!"
Tiedossani ei ole yhtään tapausta, jossa suomenvenäläinen olisi vapaaehtoisesti siirtynyt Puna-armeijan puolelle tai jäänyt venäläisten ryöstämään Karjalaan vihollisen armoille. Itsenäisen Suomen venäjänkieliset ovat olleet kunnollista väkeä ja oikealla puolella myös suuressa isänmaallisessa puolustussodassamme 1939-1944. Myös he ovat kokeneet raskaana vääryytenä sen, että Neuvostoliitto ryösti aloittamansa sodan avulla ja sittemmin miehitti laittomasti Viipurin läänin ja Petsamon ja muitakin suomalaisten maita.
Venäläiset ovat parhaimimllaan suomalaisille sekä oikein hyvä naapurikansa että oikein hyvä osa meidän yhteistä asujamistoamme niin Suomen kansalaisina kuin ulkomaalaisinakin. Venäläiset ansaitsevat myös tunnustusta joistain sellaisistakin seikoista, joista aiemmin on vaiettu ehkäpä ylikansallistuntoisista syistä.
Historian arkoja tai muuten vaiettuja aiheita on alettu käsitellä avoimemmin Suomessakin kuten kaikissa toiseen maailmansotaan osallistuneissa maissa. Amerikassa on japanilaisille julkisesti ja selvästi esitetty anteeksipyyntöjä ja kunnianpalautuksia, jopa jakamatta jääneitä urhoollisuusmitaleita jälkikäteen.
Entä meillä? Mannerheimin oma etninen taustakin velvoittaa meidät ymmärtämään, että rintamalla ei ollut yksin suomenkielisiä. Suomen juutalaiset tiesivät olevansa turvassa niin kauan kuin venäläiset ryöstöretkeläiset eivät saisi valtaa maassamme. Talvisodassa 1939-1940 Suomen juutalaiset eivät tietenkään taistelleet saksalaisten rinnalla vaan saksalais-venäläistä liittoumaa vastaan – aivan niin kuin muutkin suomalaiset.
Entä suomenvenäläiset? Urhoollisesti taistelivat hekin maahantunkeutujaa vastaan 1939-1944. Heitä on ollut Suomessa aina, ja lokakuun vallankumouksen jälkeen tuli lisää kai enemmän kuin miehityssotilaina poistui. Esimerkiksi Viipurin läänin asukkaista oli venäjänkielisiä melkein yhtä paljon kuin ruotsinkielisiä. Viipurin kaupungissa ainakin 3 % väestöstä. Kaikki joutuivat evakoiksi. On aika selkiyttää rehtien suomenvenäläisten veteraanien ja evakoiden kiistaton kunnia maahanmuuttajavenäläisiämme ja nuorta polvea ajatellen.
Toukokuussa 2007 törmäsin Espalla euroviisuturistiin, jolla oli jakunrinnassa jonkinlainen neuvostopartisaanin kunniamitali kiitosmaininnoin Voiton päivästä. Tyttönen kantoi sitä tavalla, joka sai epäilemään, ettei kyseessä ollut vitsi vaan tyrmistyttävä tietämättömyys ja Putinin Venäjän propagandan sisäistäminen. Osoitin merkkiä paheksuvasti sormella ja sanoin auttavalla venäjälläni "Sovjetski fashist!", jolloin harhaanjohdettu käänsi sen piiloon eikä hänen seuralaisensakaan onneksi alkanut käsirysyyn.
Kai sentää perinteiset suomenvenäläiset patriootit ja muut kunnon ihmiset haluavat kohottaa profiiliaan myös itsenäisyytemme puolustamisen ja kunnioituksen suhteen, etteivät maahanmuuttajat ja muutkaan vahingossakaan luule heitä jotenkin huonommiksi suomalaisiksi? Ennakkoluuloja kun voi olla venäläiseen kulttuuriin kasvaneilla jos jonkinmoisia.
Saattavathan jotkut jopa uskoa, että Neuvostoliiton osuus toisessa maailmansodassa olisi ollut jotain merkittävän myönteistä, niinkuin viron sudeettivenäläiset näyttävät luulevan. – Lyhyt kertaus olennaisimmasta: Stalin oli koko sodan aloittaessaan Hitlerin kanssa liitossa ja Neuvostoliitto pääsyyllinen Saksan ohella. Tästä ei saa tietenkään syyllistää venäläisiä kansana enempää kuin saksalaisiakaan. Niin tekisimme, jos pidemmän päälle jätämme korostaen esiintuomatta suomenvenäläisten merkittävää ja kiitettävää panosta isänmaallisessa puolustussodassamme Neuvostoliittoa vastaan vuosina 1939-1944.
Maahanmuuttajavenäläisten integroiminen Suomen yhteiskuntaan ja yleensä vapaaseen maailmaan on eräiden arvioiden mukaan tökkinyt pahasti. Yksi syy identiteettiongelmaan saattaa olla se, että heillä on sisäistettynä propagandistista pravdatietoa historiasta, esimerkiksi Voiton päivän valheliturgiat yms. Heille jos keille pitäisi tarjota tervettä suomenvenäläistä identiteettiä: nostaa esiin suomenvenäläisyyden myönteistä merkitystä.
Entinen tsaarinupseeri Mannerheim on arvossaan Venäjällä. Mikseivät myös muut osin venäläistaustaiset sankarit, jotka taistelivat oikean asian puolesta selkeämmässä tilanteessa ja myös puhtaammin motiivein kuin Rangaistuspataljoonan sympaattiset velmut konsanaan? Pitäisi siis tarjota tervettä suomenvenäläistä identiteettiä: esikuvina suomenvenäläiset sotasankarit tuhoamassa Stalinin raakalaistankkeja ja verenpunaruskeita politrukkeja; sivistyneet emigrantit, jotka tulivat turvaan Suomeen Leninin ja Stalinin isovenäläistä vallankumousta pakoon (Babitzinit ym)... Kenties postimyyntiin saadaan pian venäjänkielisiä t-paitoja tekstillä "Kiitos Suomen pelastamisesta neuvostofasismilta!"
Tiedossani ei ole yhtään tapausta, jossa suomenvenäläinen olisi vapaaehtoisesti siirtynyt Puna-armeijan puolelle tai jäänyt venäläisten ryöstämään Karjalaan vihollisen armoille. Itsenäisen Suomen venäjänkieliset ovat olleet kunnollista väkeä ja oikealla puolella myös suuressa isänmaallisessa puolustussodassamme 1939-1944. Myös he ovat kokeneet raskaana vääryytenä sen, että Neuvostoliitto ryösti aloittamansa sodan avulla ja sittemmin miehitti laittomasti Viipurin läänin ja Petsamon ja muitakin suomalaisten maita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koroljovin myötä reippaasti, mutta sinä kehität sen edelleenkin uusiin "sfääreihin".
Ps. Olisi suotavaa jos pitäisit keskustelun ulkopuolella Suomen juutalaiset ja tataarit.
On mukava havaita, että palstalla on joskun näinkin järkevää tekstiä. Ei Suomessa ole koskaan kunnollisia venäläisiä sorrettu, sillä vallankumouksen jälkeen Suomeen tulleet venäläiset ovat olleet ns. sivistyneempää ja muutenkin parempaa väkeä. Suomessa he ovat yleensä olleet menestyviä kauppiaita ja liikemiehiä, joten he ovat työllään lisänneet Suomen hyvinvointia. Bolsevikit kuitenkin ajoivat tämän parhaan kansanosan Suomeen ja muihin vapaisiin maihin maanpakoon.
Venäjällä on nytkin paljon ihmisiä, jotka tajuavat sen, että Karjala-kysymys pitäisi heti ratkaista Suomen kannalta oikeudenmukaisella tavalla, ja saattaa tämä Stalinin tekemä typeryys (Karjalan ryöstäminen) pois päiväjärjestykseestä. Ihan vanhoihin rajoihin ei Pieterin läheisyydessä ole enää tarkoituksenmukaista pyrkiä, sillä alue on Venäjän energiasektorille liian arvokas, ja sinne on tehty mittavia investointeja. Viipuri, Saimaan kanava ja Laatokan Karjala voitaisiin sen sijaan palauttaa takaisin, sillä ne olisivat Suomelle hyvinkin tärkeitä alueita, mutta Venäjälle niillä ei ole mitään merkitystä.
Stalinin ihailu on tietyissä hallituspiireissä Venäjällä vielä niin kovassa kurssissa, että Putin ei uskalla ottaa Karjala-kysymystä puheeksi Suomen kanssa. Ei tästä toimettomuudesta voi yksin Putinia syyttää, sillä suomalaistenhan tässä asiassa pitäisi tehdä aloite. Meidän ministereillämme ei vielä ole ollut siihen valmiuksia, joten Karjala-kysymys hiertää edelleen Suomen ja Venäjän suhteita. Suhteet eivät ole ollenkaan sillä tasolla, millä niiden pitäisi maantieteellisen asemamme ja yhteisen historiamme perusteella olla.
"On mukava havaita, että palstalla on joskun näinkin järkevää tekstiä. Ei Suomessa ole koskaan kunnollisia venäläisiä sorrettu, sillä vallankumouksen jälkeen Suomeen tulleet venäläiset ovat olleet ns. sivistyneempää ja muutenkin parempaa väkeä."
Miten tämä pätee esim. venäläisten kansanmurhaan Suomessa v. 1918? Sen uhriksi joutuivat myös ne venäläiset sotilaat, jotka eivät taistelleet Suomen punakaartien puolella, sekä monessa tapauksessa myöskin ketkä hyvänsä valkoisten vangiksi ottamat venäjääpuhuvat siviilit. Esim. Viipuriissa surmattiin myös venäläisiä naisia ja lapsia.
Myöskään valkoisia emigranttivenäläisiä ei olisi tuohoon aikaan tahdottu päästään maahan, koska he olivat joka tapauksessa "ryssiä".
"Venäjällä on nytkin paljon ihmisiä, jotka tajuavat sen, että Karjala-kysymys pitäisi heti ratkaista Suomen kannalta oikeudenmukaisella tavalla, ja saattaa tämä Stalinin tekemä typeryys (Karjalan ryöstäminen) pois päiväjärjestykseestä."
Karjala-kysymys on ratkaistu Pariisin rauhassa v. 1947. Suomalaisten poliitikkojen oma typeryys syksyllä 1939 johti Stalinin hyökkäykseen ja siihen että Suomi menetti Karjalan. Nyt on myöhäistä enää korjata yli 70 vuotta sitten tehtyjä erehdyksiä, tai 63 vuotta sitten tehtyä rauhansopimusta.
"Meidän ministereillämme ei vielä ole ollut siihen valmiuksia, joten Karjala-kysymys hiertää edelleen Suomen ja Venäjän suhteita."
Karjala-kysymys ei hierrä Suomen ja Venäjän suhteita valtiollisella tavalla. Presidentit Halonen ja Putin pääsivät jo viime vuosikymmenen alussa lopulliseen yhteisymmärrykseen siitä, että Karjala-kysymys on loppuun käsitelty, että Karjala-kysymystä ei enää ole. Koko ajan vähenee luonnollisen poistuman kautta se suomalaisten fanaatikkojen joukko, joka tahtoo kumota Pariisin rauhansopimuksen.
"Suhteet eivät ole ollenkaan sillä tasolla, millä niiden pitäisi maantieteellisen asemamme ja yhteisen historiamme perusteella olla."
On kyllä totta, että vaikka Suomen ja Venäjän väliset suhteet ovat pysyneet korrekteina (huolimatta Suomen kokoomuspoliitikkojen yrityksistä sabotoida niitä), parantamisen varaa on edelleen, ja nimen omaan suomalaisten tulee siinä asiassa tehdä aloite, kuten EvakkoPoika totesi. Sekä Karjala-keskustelu että Nato-keskustelu on Suomessa vihdoinkin syytä kokonaan lopettaa. Se on kestävän luottamuksen edellytys.
"Viipuri, Saimaan kanava ja Laatokan Karjala voitaisiin sen sijaan palauttaa takaisin, sillä ne olisivat Suomelle hyvinkin tärkeitä alueita, mutta Venäjälle niillä ei ole mitään merkitystä."
Venäjä ei koskaan tule luovuttamaan Suomelle alueitaan, eli se saa Suomelta vastineeksi huomattavia taloudellisia ja sotilaspoliittisia sitoutumuksia. Tuskinpa Suomi on valmis sellaisia Venäjälle antamaan. Parasta on siksi säilyttää tämänhetkinen status quo - nykyiset rajat voimassa, Suomi Naton ulkopuolella.
Niillä suomenvenäläisillä jotka asuivat Suomessa 1930:lla on hyvä omatunto ja sankaritausta kuten muillakin suomalaisilla. Maahantunkeutujat ja laittomat miehittäjät Karjalassa on eri juttu.
On niillä Voitonpäivää juhlivilla venäläisillä alistamiaan korkeampi kulttuuri. Esimerkkinä mainittakoon vuoden 1939 tarpeisiin talvisodan sankareille hoilattavaksi tehty hyökkäyslaulu: Ota Suomineito kaunoinen sankarisi sisään helmaasi avaa ja raota meille kuusiesi ja koivujen lehviä ja antaudu meille...
Tuolla adressit.comissa on mahdollisuus allekirjoittaa Väärän voitonpäivän 9.5. stalinistijuhlan vastainen adressi: http://www.adressit.com/stalininvoitonpaivakiellettava
"Väärän voitonpäivän 9.5. stalinistijuhla kiellettävä Euroopassa!
Vaadimme, että neuvostohenkisen ja stalinistisen voitonpäivän 9.5. viettäminen (ei siis natsi-Saksan antautumisen allekirjoituksen vuosipäivän mukaisen oikean Voiton päivän 8.5.) julkisin tai muin naapurustoa häiritsevin menoin ja/tai jotenkin Itä-Euroopan ja Suomen itäosien "vapauttamiseen" viittaavin militaristisin symbolein sekä neuvostomiehityksiä kunnioittavin ja uhreja loukkaavin ilmauksin on kiellettävä kaikissa Euroopan neuvoston 47 jäsenmaassa, mukaanlukien Venäjä. Tuomitsemme jyrkästi Nashin, Yövartion ja SAFKAn provokatiiviset toimet ns. sudeettivenäläisten agitoimiseksi Baltianmaissa ja Suomessa voitonpäivänjuhlintaan ja historiankirjoituksen vääristämiseksi Venäjän historiakomission mukaiseksi.
(Ban the Wrongful Stalinist Victoty Day 9 May in Whole Europe, See the bottom of the page)*
Taustaa: Toukokuun 8. päivänä juhlitaan Euroopassa onnellista vapautuksen ja demokratian paluun ..."
Koska Stalin tapatti venäläisen älymystön niin sen takia koroljovi kyselee: "Mikä "Karjala-kysymys?"
Tuohon Suomenraiskauslauluun ja marssioppaaseen on kirjoitettu käytännössä uusi luku: Kuinka hankitaan maata strategisesti tärkeiltä sotilas- ja tietoliikennealueilta ottamatta kuuloonkaan puheita vastapainoisista mahdollisuuksista suomalaispakolaisten edes ostaa omia kotejaan Viipurin läänistä, osa 2010.