Rakas päiväkirja,näinhän se varmaan tarvitsee aloittaa.Yli vuosi sitten pitkäaikainen suhde päättyi,tuntui siltä että lopun ikääni elän niinkuin laulussa sanotaan:Vanhoja poikia viiksekkäitä mies sekä hylje kumpikin on.Aloitin uuden harrastuksen täyttääkseni sitä tyhjyyttä,mitä sillä hetkellä koin.Tutustuin sitten tämän harrastuksen myötä moniin uusiin ihmisiin,joista moni ymmärsi sen tuskan,jonka kanssa taistelin.Oli mielenkiintoista havaita,siinä "joukossa"oli yksi sellainen nainen,joka oli kokenut myös näitä elämisen varjopuolia.Tutustuimme tanssilattialla,kummallakaan ei varmaan ollut mitään ajatusta siitä,mihin suuntaan elämä jatkuu.Tapasimme toisemme aina näissä samoissa tilanteissa,tanssilattialla.Sitten tapahtui jotain,mitä en täysin vieläkään ymmärrä.
Aloimme keskustella molempien elämänvaiheista,joista yleensä puhutaan vain lähimmälle henkilölle.Nämä "jutustelut"varmaan johtivat siihen,että tulimme koko ajan läheisimmiksi toisillemme.Tästä lähti liikkeelle semmoinen tunnemyrsky joka johti siihen,että tällä hetkellä seurustellaan.Olin aivan varma vuosi sitten,etten pysty tuntemaan tällaista tunnetta kenenkään kanssa.Hän löysi sen minusta!
Hyvät kohtaloystävät,älkää antako periksi.Kyllä elämästä jossain vaiheessa löytyy vielä joku,joka välittää.Olen sen nyt itse saanut kokea.
Aloimme keskustella molempien elämänvaiheista,joista yleensä puhutaan vain lähimmälle henkilölle.Nämä "jutustelut"varmaan johtivat siihen,että tulimme koko ajan läheisimmiksi toisillemme.Tästä lähti liikkeelle semmoinen tunnemyrsky joka johti siihen,että tällä hetkellä seurustellaan.Olin aivan varma vuosi sitten,etten pysty tuntemaan tällaista tunnetta kenenkään kanssa.Hän löysi sen minusta!
Hyvät kohtaloystävät,älkää antako periksi.Kyllä elämästä jossain vaiheessa löytyy vielä joku,joka välittää.Olen sen nyt itse saanut kokea.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.