Kuuntelin eilen aamulla radiota täällä mökillä. Ylen ykköstä, lempikanavaani. Aamuhartaudessa karmeliittayhteisön jäsen kertoi siitä tyhjyydestä jota äiti Teresa tunsi vuosikymmenten ajan, kun hän ei kokenut että hänen rukouksiinsa olisi vastannut eikä tainnut tuntea yhtään kenenkään olevan niitä kuuntelemassakaan. Tässä aamuhartaudenpitäjän hieno johtopäätös tuosta tyhjyyden tunteesta: "Äiti Teresan kaipaus oli selvä merkki Jeesuksen salatusta läsnäolosta". Niinpä niin. Jos vuosikymmenten täydellinen tyhjyys on "selvä merkki" siitä että kyseessä ei ole tyhjyys niin mikähän sitten olisi selvä merkki tyhjyydestä?
Aamuhartauden jälkeen radiossa haastateltiin piispa Wille Riekkistä tuosta rippisalaisuusasiasta. Riekkinenhän vastustaa ehdottomasti rippisalaisuuden murtamista. Tässä tämänkertainen perustelu: "Rippi ei ole vain papin ja ripittäytyjän vaan ripittäytyjän ja Jumalan välinen tapahtuma. Ripittäytyjä johdatellaan Jumalan eteen tutkimaan sitä suurta vyyhteä joka hänen elämänsä on."
Siis sen saman Jumalan eteen josta äiti Teresa ei saanut vuosikymmeniin mitään merkkiä? Sen virtahevon joka saa mellastaa tässä yhteiskunnassamme laeista ja pienten lasten piinasta välittämättä, sen virtahevon jonka päällä kaikki tuntuvat näkevän erilaisen ballerina-asun mutta liikuttavan yksimielisiä he kuitenkin ovat siitä että täällä joukossamme se virtahepo tanssahtelee.
Minkähänlainen vyyhti sen hyväksikäytetyn lapsen elämä mahtaa olla? Minua oksettaa ajatella että hurskas pappi ja lasta loukannut seurakuntalainen kantavat siellä yhteisymmärryksessä olemattoman jumalolennon eteen jotakin "vyyhteä" selvitettäväksi, ja se jonka elämä todella on pilalla, ehkä lopullisesti, vain odottaa ja pelkää milloin syntinsä anteeksi saanut hyväksikäyttäjä seuraavan kerran tulee ja tekee mitä haluaa.
Jos minä perustan vaikkapa Taikaniitty-kerhon ja sen sääntöihin kuuluu että taikaniittyläiset saavat käydä kenen tahansa pihalla varastamassa puutarhatonttuja ja suihkulähteitä - riippumatoista ja korihuonekaluista puhumattakaan - niin kunnioittaako Suomen laki meidän oikeuksiamme? Kun kerran me vakaasti uskomme että me SAAMME käydä ottamassa muiden pihoilta mitä haluamme? SAAMME, se on TOTTA, minä tunnen sen niin selvästi sisikunnassani että sitä ei voi mitenkään epäillä.
Minun on välillä todella vaikea ymmärtää että elän todellisessa maailmassa enkä jossakin absurdissa näytelmässä.
Aamuhartauden jälkeen radiossa haastateltiin piispa Wille Riekkistä tuosta rippisalaisuusasiasta. Riekkinenhän vastustaa ehdottomasti rippisalaisuuden murtamista. Tässä tämänkertainen perustelu: "Rippi ei ole vain papin ja ripittäytyjän vaan ripittäytyjän ja Jumalan välinen tapahtuma. Ripittäytyjä johdatellaan Jumalan eteen tutkimaan sitä suurta vyyhteä joka hänen elämänsä on."
Siis sen saman Jumalan eteen josta äiti Teresa ei saanut vuosikymmeniin mitään merkkiä? Sen virtahevon joka saa mellastaa tässä yhteiskunnassamme laeista ja pienten lasten piinasta välittämättä, sen virtahevon jonka päällä kaikki tuntuvat näkevän erilaisen ballerina-asun mutta liikuttavan yksimielisiä he kuitenkin ovat siitä että täällä joukossamme se virtahepo tanssahtelee.
Minkähänlainen vyyhti sen hyväksikäytetyn lapsen elämä mahtaa olla? Minua oksettaa ajatella että hurskas pappi ja lasta loukannut seurakuntalainen kantavat siellä yhteisymmärryksessä olemattoman jumalolennon eteen jotakin "vyyhteä" selvitettäväksi, ja se jonka elämä todella on pilalla, ehkä lopullisesti, vain odottaa ja pelkää milloin syntinsä anteeksi saanut hyväksikäyttäjä seuraavan kerran tulee ja tekee mitä haluaa.
Jos minä perustan vaikkapa Taikaniitty-kerhon ja sen sääntöihin kuuluu että taikaniittyläiset saavat käydä kenen tahansa pihalla varastamassa puutarhatonttuja ja suihkulähteitä - riippumatoista ja korihuonekaluista puhumattakaan - niin kunnioittaako Suomen laki meidän oikeuksiamme? Kun kerran me vakaasti uskomme että me SAAMME käydä ottamassa muiden pihoilta mitä haluamme? SAAMME, se on TOTTA, minä tunnen sen niin selvästi sisikunnassani että sitä ei voi mitenkään epäillä.
Minun on välillä todella vaikea ymmärtää että elän todellisessa maailmassa enkä jossakin absurdissa näytelmässä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mielen toiminta - tai pitäisikö paremminkin sanoa toimimattomuus ei lakkaa koskaan ihmetyttämästä. Tää on just tätä, uskislogiikkaa.
että pitäisikös sinun laatia vaikka esseekokoelma ja lähettää johonkin kustantamoon.
Ihan kuin omia ajatuksiani, mutta minä en osaa noin hyvin niitä muotoilla.
Tuossa oli niin erinomaisen hyvin kiteytetty ainakin minun ja luultavasti hyvin monen muun ateistin ajatukset ja turhautumisen syyt.
Minulla ei ainakaan ole mitään lisättävää, tuo sisälsi koko tarinan ytimen.
Se oikein ahdistaa, kun ajattelee kuinka monta ihmistä uskonnot saavat saaliikseen. Mitä tuhlausta.